maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Sokeririippuvuus - onko olemassa?

*
Tätä kommentoidaan hauskalla tavalla, huomaa hieno runo!

Olen itse ollut
koko elämäni ajan melkoinen sokerirotta. En koe kärsineeni tästä vaivasta millään tavalla. Minulta on kysytty tätä asiaa sähköpostilla ja blogissani on hiilihydraattiherkkyydestä ollut puhetta. On niin vaikea ottaa kantaa asiaan kun ei ole omaehtoista kokemusta ja kirjoista ja artikkeleista en löydä tästä asiasta juuri mitään. Useiden terveysvaikuttajien mielestä ei ole olemassa mitään sellaista kuin sokeririppuvuus. Kysynkin blogini lukijoilta, oletteko sitä mieltä, että sokeriin voi kehittää riippuvuuden? Löytyykö aiheesta tutkimuksia? Minkälaisia omaehtoisia kokemuksia teillä on sokeririippuvuudesta?

Hiilaritietoiset foorumin tietopankista löytyy tällainen alustus aiheesta:

Sokeririippuvuus
Yksi uusimmista ”elintasosairautemme” on nimeltään sokeririippuvuus. Sokeririippuvuus, ilmeni se sitten sokerin, makeisten, hiilihydraattipitoisten ruokien tai alkoholin suurkulutuksena, on aina syömishäiriö. Se saattaa olla aluksi vain pieni mieliteko, mutta eräillä ihmisillä mieliteosta kehittyy himo, suorastaan pakkomielle. Karkkia ja suklaata ja pikkuleipiä on saatava päivittäin, eivätkä siinä pienet määrät riitä.
Vastaapa itsellesi ihan rehellisesti: oletko viimeisen vuoden aikana kertaakaan syönyt karamelleja enemmän kuin olit suunnitellut tai jatkanut makeisten syömistä, vaikka olit jo ajatellut lopettaa? Useimmat meistä joutuvat vastaamaan ”kyllä”. Entä, onko joku perheenjäsenesi tai ystäväsi viimeisen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon syöt makeaa?
Tässä vain pari peruskysymystä, jotka sokeririippuvuutta epäilevä voi itselleen esittää. Erään väitteen mukaan toiset ihmiset ovat perineet sokeriherkät geenit. On esitetty, että jopa 75 % ihmisistä on enemmän tai vähemmän herkistynyt sokerille. Neljännes ihmisistä voi syödä sokeria vaikka päivittäin ilman, että se laukaisee heissä ahmimishimon. Yksi neljännes on taas niin herkistynyt, että palakin suklaata synnyttää reaktion, että on heti syötävä koko levy. Aivan samoin kuin alkoholia toiset voivat juoda lasillinen saamatta mitään kimmoketta, toiset eivät kerran aloitettuaan kykene lopettamaan. Sokerille pahasti addiktoituneella ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa sokerin syönti kaikissa muodoissaan kokonaan. Hiilihydraatteja rajoittavan ruokavalion on käytännössä todettu auttaneen sokeririippuvuudesta kärsiviä.


Sokeririippuvuustunnustuksianne voitte mieluusti minulle kertoa!

Tässä hieno runo:

Mä uskon

Mä uskon tieteeseen.
Mä uskon, et mun menestyksein on kirjoitettu geeneihin.
Mä vannon ihmisen itsekkyyden nimiin.
Mä oon realisti.
Mä en ota kantaa hyvyyteen,
kun sit ei oo tieteellisest todistettu.
Enssijasest mä aattelen vaan omaa hyvää ja tietty lastein.
Mä en anna jos en myös itte saa.

Mä heitän roinat pois kaapistain
vasta kun ne meinaa tukahduttaa mut.
Mä etsin kuumeisest tietoo miks mun geenit petti
miks mun illuusioin elämäst näin särky.

Totuus tekee niin kipeää
et jumalakin tulee mulle tutuks.
Ja ihmeeks ihmiset toiset muuttuu enkeleiks maailmassain uudes.

Siiventyngät - mullako? :)

Anonyymi

9 kommenttia:

  1. Olen totaalisen sokeririippuvainen. Olen ollut pitkiäkin kausia ilman sokeria, mutta aina makeanhimo yllättää taas ja täytyy mussuttaa.

    Saan sokerista päänsärkyä ja tulen ärtyisäksi ja huonovointiseksi. Liikunta suojelee kokemuksni mukaan tältä vaikutukselta. Hyvä lenkki tai kuntosaliharjoittelu sallii aikamoisenkin sokerinmussutuksen samana päivänä, ilman sivuvaikutuksia. Kuntosalilla rehkiminen joskus seuraavanakin.

    VastaaPoista
  2. Sama juttu minulla tuon sokeririippuvuuden kanssa. Pystyn vähentämään sokerihimoani liikunnalla. Olen ilolla pannut merkille että Christer on suositellut reilusti vähempiä hiilihydraattimääriä sellaisille jotka eivät harrasta liikuntaa. Liikkujille taas Christer kelpuuttaa nuo ravitsemusvaliokunnan viralliset suositukset. Se on oikea linjaus. Joko enemmän liikuntaa tai sitten vähemmän hiilihydraatteja pitäisi saada kirjattua myös virallisiin suosituksiin. Hyvä kun otat tällaisia asioita esille. Useimmat lääkärit naureskelevat tälle asialle, heidän mielestään sokeririippuvuus on pelleilyä.

    Tommi

    VastaaPoista
  3. Minustakin liikunta on hyvin tärkeä asia ja auttaa sokeririippuvuuteen, mutta toisaalta en halua syödä niin, että ensin tulee huono olo ja sitten liikkumaan ja poistamaan sitä huonoa oloa. Mieluummin toisinpäin:)

    Maallikko

    VastaaPoista
  4. Minua sokeririippuvuudessa ihmetyttää se, että esim. valkoinen leipä tai keitetty peruna on käyttäytyy elimistössä aivan samoin, aiheuttaen nopean glukoosipurskeen. Itselläni tuommoisen tuoma verenoskerivaihtelu aiheuttaa ylenmääräistä nälkää ja unisuutta, jota sitten helposti tulee hoidetuksi ylimääräisillä välipaloilla. Mutta miksi siis riippuvuus tulisi nimenomaan vain sokeriin, ei nopeisiin tärkkelyksiin? Vai olisiko se jotenkin aivoperäistä, liittyen makeaan aistimukseen?

    Mirka

    VastaaPoista
  5. Tuo Mirkan kommentti on mielenkiintoinen. Sokeririippuvuus voi hyvin olla aivoperäistä. Ainakin minulla keinotekoiset makeutusaineet kuten tuo Zero CocaCola )makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami-K:lla) saavat minussa aikaan ihan samanlaisen makeanhimon kuin normaali CocaCola (sokerilla makeutettu). Onko tästä tutkimustietoa?

    Tommi

    VastaaPoista
  6. Minulle ovat pahasti sokeririippuvaiset kertoneet, että ahmimisen voi laukaista vallan hyvin vaikkapa ruisleipä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että on mahdollista esittää ns. hiilihydraattien porttiteoria (lisää aiheesta Hiilaritietoiset-foorumilla).
    Keinotekoiset makeutusaineet saattavat sotkea nälänhallintaa, siitä on tutkimustietoa. Kokemusperäistä tietoa on niiden vaikutuksesta sokerihimoihin.

    Eli minä en ainakaan usko, että kyse olisi vain "sokerista", vaan kyse on sokeristuvista hiilihydraateista. Koska (mielihyvä)hormonireaktiot ja tunne-elämä vaikuttavat niin paljon asiassa, oletan että sylttytehdas todellakin löytyy aivoista.

    VastaaPoista
  7. Mä uskon

    Mä uskon tieteeseen.
    Mä uskon, et mun menestyksein on kirjoitettu geeneihin.
    Mä vannon ihmisen itsekkyyden nimiin.
    Mä oon realisti.
    Mä en ota kantaa hyvyyteen,
    kun sit ei oo tieteellisest todistettu.
    Enssijasest mä aattelen vaan omaa hyvää ja tietty lastein.
    Mä en anna jos en myös itte saa.

    Mä heitän roinat pois kaapistain
    vasta kun ne meinaa tukahduttaa mut.
    Mä etsin kuumeisest tietoo miks mun geenit petti
    miks mun illuusioin elämäst näin särky.

    Totuus tekee niin kipeää
    et jumalakin tulee mulle tutuks.
    Ja ihmeeks ihmiset toiset muuttuu enkeleiks maailmassain uudes.

    Siiventyngät - mullako? :)

    VastaaPoista
  8. Hienoa palautetta olen saanut teiltä. Olen saanut jopa hienon runon! Kyllä te olette mahtavia. Pitkän työpäivän jälkeen oli tosi hienoa avata kotikone ja lukea kommenttinne!

    Varpun innostamana teidän kannattaa lukea mitä Hiilaritietoiset foorumissa pohditaan tuosta sokeririippuvuudesta.

    VastaaPoista
  9. Uunituoreen tutkimustiedon mukaan sokeriherkälle laihduttajalle sopii nimenomaan matalan sokerikuorman ruokavalio:

    Effects of a Low–Glycemic Load vs Low-Fat Diet in Obese Young Adults: A Randomized Trial

    Ja edellisestä oma lyhyt suomenkielinen yhteenvetoni:

    Matala sokerikuorma auttaa sokeriherkkiä laihduttajia

    VastaaPoista