perjantaina, lokakuuta 02, 2020

LEPO VAI LIIKE?


Turpaduunarin terveysohje numero 295

Jakelupäivä maanantaina 3.8.2020


LEPO VAI LIIKE?


Kehoamme hallitsee kaksi hermoverkostoa sen mukaan pitääkö meidän levätä tai liikkua, rentoutua tai stressata. Tässä terveysohjeeni tilaajille tutkittua täsmätietoa siitä asiasta.


Kehomme autonomisia (tiedostamattomia, tahdosta riippumattomia) toimintoja ohjaavat keskushermoston alkeellisimmat osat, eli selkäydin ja aivorunko. Nämä hermoston osat käyttävät kahta erillistä hermoverkostoa kehomme toimintaan sen mukaan pitääkö meidän stressata vai rentoutua, levätä vai liikkua.


Näitä kahta autonomista hermostoamme kutsutaan nimillä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Yhdessä nämä muodostavat tavattoman mielenkiintoisen kehoamme hallitsevan, useimmiten täysin huomaamattoman hallintajärjestelmän.


Kehomme herättäminen toimintaan on sympaattisen hermoston tehtävä. Se on päällä sen aikaa kuin sille on tarvetta (stressitilanne, pakoreaktio, fyysinen ja henkinen ponnistus). Sen jälkeen parasympaattinen hermosto alkaa toimia ja kumoaa sympaattisen hermoston vaikutuksia ja kehomme palaa rentoutuneeseen tilaan.


Sympaattinen hermosto aktivoituu esimerkiksi nostamalla sykettä, jotta lisää verta saadaan keuhkoihin ja happea lihaksiin. Maksa vapauttaa glykogeenivarastostaan glukoosia lisäenergiaksi. Ruoansulatus hidastuu koska verta tarvitaan enemmän muualla kehossa. Ääri-ilmiönä esiintyy voimakkaassa pelkotilassa, että oksennamme mahalaukun tyhjäksi. Täydellä mahalla on vaikeampi juosta karkuun.


Parasympaattinen hermosto rentouttaa hengitystiet ja keuhkot palaavat normaaliin kokoon. Verisuonet, jotka äsken kuljettivat kiivaasti verta lihaksiin, supistuvat ja verta riittää nyt tasaisemmin ympäri kehoamme. Syke palautuu lähelle lepotasoa ja maksa alkaa taas varastoida sokerienergiaa seuraavaa uhkatilannetta tai paastojaksoa varten. Koska stressi on poistunut, ruoansulatus herää taas henkiin. Vatsan kurinaa voi kuulla.


Ongelmia syntyy silloin kun sympaattinen hermosto ”jää päälle”. Stressitila ei poistukaan, vaan jää päälle. Jäämmekin kuluttamaan turhaan voimavarojamme, vaikka meidän pitäisi päästä jo lepäämään. Pitkään jatkuessaan tällainen olotila sairastuttaa meidät. ”Loppuunpalaminen” (burn-out) on seuraus siitä, että jäädään sympaattisen hermoston ”vangiksi” pitkiksi ajoiksi. Burn-outia voidaan hoitaa, mutta se on usein pitkiä toipumisjaksoja edellyttävä epämiellyttävä olotila.


Lopuksi kevennys. Onko sinulla joskus ollut ”perhosia vatsassa” ennen esiintymistilannetta, haastattelua tai muuta vastaavaa? Tiede tarjoaa tähänkin selityksen.


Perhoset vatsassa johtuvat siitä syystä, että sympaattinen hermosto vähentää veren virtausta mahaan. Maha valmistautuu vaaratilanteeseen. Mahassa on tiheä hermoverkosto, joka viestittää eteenpäin hermostuneita, lepattavia tunteita. Jotkut tuntevat tämän pahoinvointina tai kihelmöivänä tunteena mahalaukun ympärillä.


Nyt tiedämme tämän asian alkeet.

https://turpaduunari.fi/turpaduunarin-terveysohjeet/


ONNELLISEN IKÄÄNTYMISEN RAKENNUSPALIKAT


Turpaduunarin terveysohje numero 282

Jakelupäivä tiistaina 5.5.2020


ONNELLISEN IKÄÄNTYMISEN RAKENNUSPALIKAT


Olen viime päivät miettinyt ikääntymistä. Mistä rakentuu onnellinen vanhuus?


Onnellinen ikääntyminen alkaa nuoruudessa.


Tunnen valtavaa kiitollisuutta vanhempiani kohtaan, jotka antoivat minulle mahdollisuuden elää kelvollinen nuoruus.


Köyhyyttä oli ja muistan miten ostettiin minulle vaatteita kunnan avustuksella ja anottiin minulle ilmaiskirjat lukioon. Pikkuveljeni harmitteli joskus sitä, että sai käyttää pieniksi jääneitä vaatteitani. Onnellinen nuoruus ei kuitenkaan ollut rahasta kiinni. Se rakentui suuressa määrin alla luettelemistani palikoista.


Kaikki ne nuoruudessa saavuttamamme ominaisuudet, jotka tekevät elämästämme siedettävän, ovat tarpeen myöhemmin elämässä. Jotta ikääntyneenä puuhastelumme edelleen olisi tuotteliasta ja eläisimme onnellisia aikoja, meidän on nuorina kehitettävä itseämme oikeaan suuntaan.


Mitkä nämä tärkeimmät onnen rakennuspalikat ovat?


Minun mielestäni ne ovat ensinnäkin maltillisuus, viisauden etsiminen, selkeä ajattelu, yksinkertaistaminen, elämästä nauttiminen.


Nämä tavat (ja monet muut hyvät tavat) pitää oppia nuorena, koska ne pitävät meidät oikealla tiellä vanhetessamme. Näiden yllä lueteltujen ominaisuuksien varaan voi rakentaa onnellisen vanhuuden.


Onko muita hyviä ominaisuuksia (rakennuspalikoita) mitä olisi hyvä kuljettaa läpi elämän?


ILOA ELÄMÄÄN


Turpaduunarin terveysohje numero 280

Jakelupäivä keskiviikkona 29.4.2020


ILOA ELÄMÄÄN


Me voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa siihen löytyykö elämästämme iloa.


Olen pitkään pohtinut tätä miksi ilo kaikkoaa elämästä. Ei tähän löydy mitään patenttivastausta. Yksi vastaus voisi olla, että turhaan rakennamme esteitä ilolle. Selitän mitä tarkoitan tällä.


Meistä suomalaisista sanotaan, että emme juurikaan näytä iloista naamaa. Olemme ennemmin vakavansorttisia. Tämä ajatus kun iskostuu takaraivoon, niin se muodostuu esteeksi omalle ilollemme. Emme uskalla olla iloisia, etteivät muut loukkaantuisi ilostamme tai tulisi kateellisiksi kun olemme niin iloisia. Lisäksi ilo voi helposti muuttua suruksi. Itku pitkästä ilosta sanotaan. Kell' onni on, sen kätkeköön.


Sanoin, että tämä on vain yksi vastaus ilon puuttumiseen elämässämme. Muita tekijöitä on vuorenvarmasti. Viivytään kuitenkin hetkinen vielä tässä yleisessä käyttäytymisen mallissa mikä vetää suupieliä alaspäin ja etsitään ratkaisua tähän ongelmaan.


Tarkkaile itseäsi. Mikä estää ilon pulppuamisen? Miksi et ole tyytyväisempi elämään? Vaikeita kysymyksiä, joihin vain sinä tiedät vastauksen.


Oli elämäsi sitten missä tahansa vaiheessa, niin aina on mahdollisuus ilolle. Kirjoita vaikka ylös aina kun löydät asian, joka tuo iloa elämääsi (lapset, terveystilanne, hyvä ruoka, liikunta luonnossa, jokin oma oivallus). Siinä se ilo sitten on, ainakin paperilla!


Itse iloitsen tänään siitä, että minulla on kaunis ja älykäs vaimo sekä 5 tervettä lasta!


https://turpaduunari.fi/turpaduunarin-terveysohjeet/


RENTOUDU TEKEMÄLLÄ – EI MITÄÄN


Turpaduunarin terveysohje numero 264

Jakelupäivä maanantaina 6.1.2020


RENTOUDU TEKEMÄLLÄ – EI MITÄÄN


Terveyden tärkeimpiä tukipilareita on rentoutuminen. Parhaiten rentoutuu kun ei tee mitään. Osaatko? Uskotko?


Tämä on nykyihmisille yllättävän vaikeaa. Meihin on tarttunut sellainen älytön ajatus, että meidän pitää olla aina tavoitettavissa, joten pidämme esimerkiksi puhelimemme koko ajan valmiustilassa. Jos vaikka joku soittaa ja kaipaa meitä.


Näin uuden vuoden (2020), uuden vuosikymmenen, ensimmäisellä viikolla on syytä opetella yksinkertainen rentoutumisen tapa – terveydeksi.


Valitset sitten minkä tahansa kaupallisen tai ei-kaupallisen rentoutumistavan, niin tärkeintä tässä rentoutumisessa on se, että otat sen asian tosissasi.


Sellaisen rentoutumisen tuloksena, jossa ei tee mitään, saat kokea yllättävän asian: Kun et itse tee mitään, oma elimistösi tekee kaiken!


Oma elimistösi palautuu henkisesti ja fyysisesti.


Poista ympäriltäsi kaikki häiritsevät tekijät. Istahda mukavaan tuoliin, tai mene sohvalle makaamaan. Pistä herätys päälle 15 min kuluttua. Sulje silmäsi. Ole ihan hiljaa. Kuuntele rauhallisesti kodin ja ympäristön ääniä. Tunne kodin lämpö, tuoksut, tunnelmat. Älä tee mitään muuta.


Jos mieleen hiipii jokin miellyttävä tai epämiellyttävä ajatus, sulje se pois. Tarkoitus on tehdä ei mitään.


Herätys lopettaa rentoutumishetken 15 min kuluttua. Et välttämättä tunne heti mitään erityistä, mutta voin luvata, että jos sisällytät elämääsi säännöllisesti näitä 15 min pienoisrentoutumishetkiä, niin on suuri ihme, jos et koe myönteisiä terveysvaikutuksia.


Kokeile! Kerro kokemuksiasi!

https://turpaduunari.fi/turpaduunarin-terveysohjeet/