**
Tämä 12.11.2009 kirjoitettu juttuni on päivitetty 13.11.2009.
Kuuntelin taas suosikkiohjelmaani YLE Reseptoria. Tänään kuultiin uusintana tutkimusprofessori Kiti Müllerin haastattelu "Mihin aivot venyvät?". Ohjelma tuli kuin taivaan lahjana, sillä olen jo pitkään tehnyt töitä aivan liian kovalla tahdilla. Oli oikein ihanaa istahtaa tuoliin ja vain kuunnella hyvää radio-ohjelmaa.
Aivoja pitää rasittaa. Niitä pitää käyttää vähän ylikierroksilla. Siitä aivot pitävät. Mutta kohtuus kaikessa. Aivoja ei saa jättää käymään ylikierroksille liian pitkään. Pitkään jatkuva kierrosten nostaminen ja korkeammalla pitäminen, ehkä jopa "työnarkomania", syö aivojen tehokkuutta. Aivojen sähkökemiallinen toiminta muuttuu epäsuotuisaan suuntaan, jos elämme jatkuvasti liian kovan työtaakan alla.
Aivot yrittävät itse aktiivisesti aika ajoin päästä aineenvaihdunnalliseen normaalitilaan. Professori Müllerin mukaan työstressin uuvuttama huomaa tämän siitä, että putoaa ikään kuin "tyhjään tilaan" jos ei tee mitään. Totaalinen aivojen "kiinni hirttäminen" on merkki siitä, että fyysisesti, henkisesti ja kognitiivisesti (ajattelun näkökulmasta) ollaan oltu pitkään liian kovilla kierroksilla (aivojen ylirasitustila). Kun aivot ylirasittuvat, siitä voi pahimmillaan seurata todellisuudentajun menetys. Professorin mielestä tämä johtuu siitä, että intensiivinen ajattelu kuluttaa paljon energia. Peräti 30% elimistön sokerista kuluu aivoissa.
Aivoja ei saisi päästää "maitohapoille", eli psykoosiin. Tehokkaan lääkityksen ja muun hoidon avulla toivutaan vähitellen työkuntoon. Müller näkee suuria haasteita tässä 24/7 -yhteiskunnassamme (menoa ja meininkiä riittää koko ajaksi). Ratkaisu pulmalliseen tilanteeseen löytyy perinteistä: pimeän ja valoisuuden jaksojen rytmityksestä. Kannattaa jakaa elämä aktiiviseen (valo) ja levolliseen (pimeä) osioon. Nykyään ärsykkeiden runsas määrä on ongelma.
Riittävän pitkä yöuni, hyvä ravinto ja rentoutuminen ovat tärkeässä roolissa. Oleellista ihmiselämässä on tehdä viisaita valintoja: Jätä tietyt asiat ilman huomiota! Aivoissa on tiedon suodatusjärjestelmä (otsalohkoissa), joka häiriintyy jos tietotulva tulee liian voimakkaaksi. Ratkaisevalla tavalla voi helpottaa aivojaan palautumaan, jos viettää riittävästi noita kallisarvoisia omia hetkiä. Ei tarvitse olla jatkuvasti läsnä, ihmisten ja tiedon keskellä. Voi levätä.
Normaali ja säännöllinen elämä on parasta aivojen hoitoa. Müllerin mielestä meillä on tällä hetkellä liian paljon mahdollisuuksia toteuttaa tätä 24/7 -yhteiskuntaa. Tylsä, harmaa arkirutiini on parempaa aivoille kuin se, että koko ajan asiat muuttuvat ja elämme loputtomasti jatkuvan tietovirran keskellä. Liikunta, taidenäyttelyssä käynti, mietiskely on tärkeää aivojen hoitoa. Työelämässä moni meistä tekee "tukka putkella" nykyään omat ja toisten työt kun toisaalla on valtava työttömien armeija. Työttömien aivot rapistuvat älyllisen tekemisen puutteeseen. Iso osa ihmisistä osaa etsiä sopivan tasapainon elämäänsä, mutta tällä hetkellä työelämä vie meidät väkisin pois tästä luonnollisesta, tasapainoisesta elämästä.
Kiitti Kiti Müller! Rakkaat lukijani, tutustukaa ajatuksiini ja luentooni siitä miten paras mahdollinen ravinto hoitaa aivojamme.
Yleisradion sivuille ilmestyi äsken (13.11.2009) tämä tieto:
Ihmisen aivot pitävät säännöllisestä elämästä ja tasaisesta harmaasta arjesta. Ja ihminen tarvitsee aikaa ajatella. Jatkuva kiireinen puuhastelu ei yleensä tuota mitään mainittavaa, ei ajatuksia eikä muutakaan.
Mitä on taloudellinen tiedonkäsittely ja voiko se pelastaa hermoromahdukselta? Mikä on marjanpoiminnan merkitys aivoille? Entä mitä on jaettu älykkyys vai onko sitä?
Tutkimusprofessori Kiti Müller Työterveyslaitokselta, kertoo myös kumpi rassaa aivoja enemmän infotulva vai itse tietotyö.
Moni työnantaja venyttää henkilökuntansa vieteriä ja aivojen venymiskykyä, koska ei ymmärrä aivojen toimintaa. Ihmisen aivot pitävät säännöllisestä elämästä ja tasaisesta harmaasta arjesta. Ja ihminen tarvitsee aikaa ajatella. Jatkuva kiireinen puuhastelu ei yleensä tuota mitään mainittavaa, ei ajatuksia eikä muutakaan. Parempaan tulokseen päästään, kun ihmisillä on työrauha sekä yhteistä aikaa ja paikka, jossa voidaan keskustella yhdessä ääneen.
Toistuvat organisaatiouudistukset, työn ja työtapojen jatkuvat muutokset vaihtuvissa työympäristöissä ja työryhmissä syövät ajan ja kärsivällisyyden lisäksi aivojen työtehoa ja tuottavuutta. Vanhasta pois-oppiminen on yhtä paljon aivotyötä kuin uuden oppiminen, ja näiden kahden samanaikainen opettelu rassaa ihmisen aivoja. Muutoksen paineissa, kiireessä ja väsyneenä yletön ylisuorittaminen lisää virheiden määrää, kun vanha rutiini puskee uuden läpi työn lopputulos voi mennä komeasti metsään. Leena Mattila hakee neuvoja Työterveyslaitoksen Aivot ja työ-tutkimuskeskukselta tutkimusprofessori Kiti Mülleriltä.
Tästä löydät lisää aivotoimintaa hellivää kirjoittelua:
Aivojen ylirasittuminen on todella ikävä tilanne ja kierre myös, koska siitä tilasta on vaikea päästä irti. Siihen ei saisi koskaan päästää tai ajaa itseään, mutta helppohan se on sanoa nyt, kun itse testasin käytännössä vuosi sitten, mistä asiassa on kyse. Monet asiat on edelleen opittava kantapään kautta...
VastaaPoistaTässä ilmoittautuu toinen aivotoiminnan ylirasittama. Kiitos selkeästä jutusta. Kuulin ohjelman itsekin, mutta en olisi kyennyt kertomaan tuosta ohjelmasta noin asiantuntevasti. Omalla kohdallani, jatkuvasti kuulin jankutusta siitä kun olin stressaantunut. Oli ihan pakko kysyä itseltään oliko jankutus oikeaa? Oli se oikeaa! Minä olin ihan loppu. Pidän tervehtymisessäni ja jatkohoidossani erityisen tärkeässä roolissa liikuntaa, lepoa ja ravintoa. Liikunnaksi otin kevyen hölkän koska ei tarvitse "mitään" silloin miettiä, sen kun pistää tossua toisen eteen ja pysähtyy suojatien eteen katsomaan tuleeko autoja. Lepo on tärkeää huomasin. Otin 15-20 min lepohetken joka kolmas tunti käyttöön. Ihan kalenteriin merkkasin kello 10, 13, 16 ja 19 että lepo. Itse asiassa pistin vain kirjaimen L siltä varalta että joku ihmetteli pöytäkalenterini ääressä että teenkö laisinkaan töitä kun vain lepäilen. Hirmu tärkeänä pidän ravinnon merkitystä. Olet Christer Sundqvist aivoluennossasi osunut juuri oikeaan! Ei ihme että siitä luennosta pidetään. Kiitos taas tästäkin kirjoituksesta, Christer! Joka ilta terveyskirjoituksiasi tulee luettua.
VastaaPoistaTsemppiä aivojensa ylirasittumisen takia kovia kokeneelle Outille ja Tarja H:lle. Tarja tuo hyvin esille aivojen hoitosuunnitelman: liikunta, ravinto ja lepo.
VastaaPoista