Codex Alimentarius - kaksi käsitystä

**
Tänään (30.4.2011) on tärkeä päivä - Codex Alimentarius astuu voimaan.

Veteraaniurheilija -blogia ylläpitävä biologi Christer Sundqvist päätti ottaa selvää aiheesta. Jo jonkin aikaa on ympäri nettiä ja varsinkin sosiaalisessa mediassa pyörinyt jopa hysteerisiä uhkakuvia maalailevia artikkeleita aiheesta Codex Alimentarius. Kaikki jotka ovat viime aikoina seuranneet terveysaiheista keskustelua luontaisten menetelmien ja ravinteiden osalta, ovat epäilemättä törmänneet aiheeseen. Mikä on totuus tästä aiheesta?

Saat nyt lukea kaksi ammattitaidolla kirjoitettua selvitystä tästä aiheesta. Riikka Söyring ja Marko Voutilainen tuovat tässä esille omat näkemyksensä aiheesta. Nyt on sinun vuorosi reagoida, parahin lukijani! Kumpi käsitys vastaa sinun näkemystäsi asiasta? Kommentoi! Kysy! Reagoi!

Annetaan ensin kirjoitusvuoro Riikka Söyringille, joka pitkään on seurannut aiheen ympärillä käytyä keskustelua. Riikka Söyring, joka kirjoittaa suosittua blogiaan KissanKulma, on kolmen valtavan upean pojan äiti, taidemaalari, kirjoittaja, sarjakuvapiirtäjä ja metsätilan emäntä. Heinävedelle tämä kerrostalossa kasvatettu kaupunkilainen päätyi reittiä Pori-Turku-Espoo-Tukholma-Helsinki-Hyvinkää-Oslo-Vantaa-Montana-Wyoming-Kanada-Helsinki-Naantali-Helsinki.

Riikka Söyring: Codex Alimentarius - pelottava säädöskokoelma

Codex Alimentarius kuulostaa keskiaikaiselle pimeälle suunnitelmalle. Moni ei ole koskaan kuullutkaan Codex-säännöistä. Codexia on tuotu hitaasti mutta varmasti eri maiden lainsäädäntöön; se on täysin nykypäivää. Säädöskokoelman on tarkoitus astua voimaan 30.4 2011 täydessä tehossaan kun siirtymäaika päättyy. Säännöstö on tarkoitettu koko maailmaa koskevaksi.

Mikä on Codexin tarkoitus?

Nimi Codex Alimentarius tulee latinasta ja tarkoittaa Ruokien kirjaa. Codex ei ole hallinnollinen elin, ei ainakaan suoraan. Sillä on kuitenkin mahtavasti vaikutusvaltaa jokapäiväiseen elämäämme. Codex määrittää lainsäädäntöä ruoan, luontaistuotteiden, ravintolisien ja yrttien suhteen monissa maissa.

Alun perin Euroopassa oli tavoitteena tunnustaa perinteiset rohdoskasvit ja yhtenäistää rohdosten käyttö itsehoitovalmisteina, mutta nyt näyttää siltä, että tavoitteessa ollaan epäonnistuttu monelta osin.

Virallisesti Codex Alimentarius -ohjeet toimivat eri maiden elintarvikkeita, yrttejä ja luontaislääkkeitä koskevien kansallisten säädösten perustana ja minimitasona. Ne ovat linjassa IFOAM:n puitesääntöjen ja EU:n luomusäädösten kanssa. Codex-ohjeet sisältävät tuotanto-ohjeet kasvi- ja kotieläin- sekä mehiläistuotteiden tuotannolle. IFOAM:lla on säädökset myös kuitukasveille, vesiviljelylle, keräilytuotteille, reilulle kaupalle ja sosiaalisen toiminnan alueille.

Niiden tarkoitus on ohjata viranomaisia ja valvontajärjestöjä säädösten laadinnassa. Sellaisenaan niitä voidaan pitää standardien standardeina. Eri maat voivat laatia yksityiskohtaisempia säädöksiä, jotka sopivat paikallisiin olosuhteisiin. Useimmat kansalliset säädökset ovat lainvoimaisina sitovia (esim. EU-maat, Japani, USA, Argentiina, Intia, Tunisia).

Kuka hyötyy?

Codexin Yleiset säännöt sanovat: "Codex Alimentariuksen julkaiseminen on tarkoitettu ohjaamaan ja edistämään ruoille määritettyjen sääntöjen ja vaatimusten harmonisointia sekä kansainvälisen kaupan sääntelyä."

Keskiö ei kuitenkaan ole terveydessä, se on kansainvälisen kaupankäynnin helpottamisessa. Yleisölle uusia vitamiineja, ravintolisiä ja yrttejä vastaan suunnattuja direktiivejä kaupataan terveys- ja turvallisuussäädöksinä kun tosiasiassa ne hyödyttävät vain monikansallisia yrityksiä.

Codex Alimentariuksella on suuri merkitys kansainväliselle elintarvikekaupalle. Kasvavat maailmanlaajuiset markkinat, erityisesti yhdenmukainen kansainvälinen ruokastandardi: kuluttajille standardin antama suoja, koodiston tuomat edut ovat itsestään selviä, kyllä, mutta siinä ei ole koko kuva.

Codex kontrolloi ruokia ja lääkintää koska ne tuottavat suuret voitot.

Codex Alimentarius-säännöstöä ohjailevat pääasiassa lääkejätit, nk. Big Pharma sekä agribisnes-jätit kuten Monsanto, ja ne ovat myös pääasialliset hyötyjät.

Codex poistaa tehokkaasti pienet ja keskisuuret yritykset markkinoilta kilpailemasta. Miten?

Codexin mukaan jokaisen yrttivalmisteen sisältämän ainesosan täytyy läpäistä erikoistestaukset, joissa teho ja turvallisuus todistetaan. Euroopan komissio edellytti, että jokainen elintarvike- tai lisäravinnevalmistaja, joka haluaa tuotteeseensa ravinnollisen tai terveydellisen väitteen missä tahansa kahdestakymmenestäviidessä (25) EU-jäsenmaassa olisi haettava kalliit asiakirjat ja todisteet kaikilla kahdellakymmenellä (20) yhteisön kielellä.

Euroopan parlamentti muutti komission ehdotusta, ja korvasi sen suhteellisen yksinkertaisella ilmoitusmenettelyllä, joka ei edellytä yrityksiä saamaan etukäteen lupaa ravitsemus-ja terveysväitteille. Parlamentin tekemän muutoksen jälkeen Euroopan komissio ilmoitti, että asiakirja-järjestelmä on keskeinen osa sen ehdotusta ja että se ei voi hyväksyä tarkistuksia "jotka heikentäisivät sen keskeisiä tavoitteita.".

Komission suuryrityksiä tukeva toiminta sai taakseen Euroopan neuvoston terveys-ja kuluttaja-asioiden työryhmän (työllisyys-ja sosiaaliasiat) joka on sopinut pitävänsä kiinni alkuperäisestä vaatimuksesta monimutkaisesta ennakkohyväksyntämenettelystä terveysväitteiden osalta.

Hyötyjä komission ja Euroopan neuvoston toiminnasta ei ole pieni tai keskisuuri yritys, joilla ei ole varaa tehdä kalliita lupamenettelyn vaatimia todisteita kaikilla 20 yhteisön kielellä. Kuluttajat eivät hyödy hekään: moni pk-yritys menee nurin kun heidän myyntituotteensa siirretään apteekin hyllyille ja hinnat kohoavat.

Codexin käytännön seuraukset

Säännöstö tekee käytännössä monet yrttivalmisteet laittomiksi. Sama kuvio toistuu parhaillaan ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa on menty aivan älyttömyyksiin: FDA, joka vastaa elintarvike- ja lääketurvallisuudesta on ottanut valtuuksia, joita sille ei koskaan ole lainsäädännössä annettu: jokainen ruoka, jolla sanotaan olevan terveysvaikutuksia, muuttuu FDA:n kirjanpidossa lääkkeeksi, ja siihen sovelletaan lääkkeitä koskevaa lainsäädäntöä.

Näihin kuuluu FDA:n mielestä mm. saksanpähkinä. FDA on myös ilmoittanut vastineenaan oikeusjutussa, että ihmisillä ei ole oikeutta valita itse syömäänsä ruokaa.

Maailmanlaajuisesti yrttejä ja ruokia joihin tähän asti on ollut vapaa pääsy määritellään nyt uudelleen lääkkeiksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa markkinoilta on vedetty luontaistuotteita koska ne sisältävät appelsiinia. Samaa appelsiinia on marmelaadeissa, hilloissa ja mehuissa.

Rohdosvalmisteiden tukala tilanne Suomessa

Suomen kansallinen lääkeviranomainen Fimea (ent. lääkelaitos) on pyrkinyt jo vuosia siirtämään turvallisia ja tutkittuja rohdoksia vain apteekkimyyntiin.

Fimea vaatii näitä esimerkiksi 40 vuotta vapaasti myytyjä Echinacea-valmisteita siirrettäväksi vain apteekkimyyntiin.

Ruotsissa niitä saa edelleen myydä apteekin ulkopuolellakin. Lääkeviranomaisten päätös ei ole linjassa Euroopan kilpailusäädösten kanssa.

Luontaistuotealan keskusliitto teki kantelun Fimean toiminnasta rohdosten vapaan kaupan turvaamiseksi Kilpailuvirastolle ja Oikeuskanslerinvirastolle. Asian käsittely eteni Euroopan komissiolle, jolle Luontaistuotealan Keskusliitto jätti kantelun marraskuussa 2010.

Lääkeviranomaiset pitävät sinnikkäästi kiinni suomettuneesta kansallisesta lain tulkinnastaan. Tämä on hämmästyttänyt monia kansainvälisiä rohdosyrityksiä, joiden tuotteet eivät enää pääse Suomen markkinoille.

Suomalaistenkin rohdosviljelijöiden työt loppuvat, jos rohdosvalmisteiden myyntiä rajoitetaan.

Joissain Euroopan maissa Codexia kierretään luokittelemalla ennen lääkeyrtteinä listatut kasvit elintarvikkeiksi, jolloin niiden myyntiä voidaan jatkaa.

Tulevaisuudessa EU-maiden ulkopuolelta ei voi enää tilata kiellettyjen listalla olevia tuotteita ilman lääkärin kirjoittamaa reseptiä -tämä koskee vitamiineja, luontaistuotteita, ravintolisiä. Myös vitamiinit, joiden sisältämä vitamiinimäärä on "liian korkea" ovat kiellettyjä.

Saammeko tulevaisuudessa lukea lehdistä kuinka "poliisi on pidättänyt etnisesti neutraalin naishenkilön, joka yritti salakuljettaa maahan VAHVOJA D-vitamiineja"? Tällaiset kiellot nimittäin tapaavat luoda kukoistavan mustan pörssin kaupan ja tuoda poliisille paljon lisää työtä.

Codex Alimentarius-säännöstöllä voidaan terveyden varjolla, valinnanvapauden kustannuksella ja kaupan edistämiseksi kieltää valtava kirjo elintarvikkeita ja yrttejä, joita on menestyksekkäästi käytetty sairauksien parantamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä jo tuhansien vuosien ajan ilman sivuoireita sen sijaan että autettaisiin kuluttajia.

Monikansallisten lääkeyritysten lobbauksen ansiosta markkinoilta on jo kielletty suuri osa tehokkaimmista terveyttä edistävistä tuotteista ilman pätevää syytä: mennäänkö suuntaan, jossa vapaus hankkia tai kasvattaa haluamiaan kasveja, jopa rosmariinia tai valkosipulia, on supistumassa olemattomiin?

Mikäli Suomen Eduskunta enemmistön päätöksellään liittyy Codex Alimentarius standardointiin täysimittaisesti, niin lähitulevaisuudessa ainoa laillinen tapa hoitaa terveyttään tapahtunee ostamalla ja syömällä eri lääkeyhtiöiden valmisteita.

Myös lääkkeistä ja prosessoiduista elintarvikkeista pidättäytyvät ihmiset joutuvat hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa ostamaan terveydenhoitopalvelunsa, elintarvikkeensa, vitamiininsa, hivenaineensa ja lisäravinteensa laittomasti tai monikansallisilta lääkeyhtiöiltä huonolaatuisina, koska kilpailevien innovatiivisten valmistajien (jalostamattomat ravinto- ja raaka-aineet, lisäravinteet, vitamiinit, hivenaineet) tuotteiden laillinen saattavuus voidaan estää Codex-standardein.

Olemmeko vaarassa menettää oikeutemme luonnossa luonnollisesti kasvaviin kasveihin: yrtteihin, hedelmiin ja juureksiin? Olemmeko vaarassa menettää oikeutemme päättää mitä haluamme syödä, ja mistä sen hankimme? Olemme vaarassa menettää sen suuryritysten ahneudelle.

Voimme vielä vaikuttaa lääkeyritysten monopoliasemaan terveydenhuoltojärjestelmässämme ja elintarviketuotannossamme:

Codex-hanketta vastaustavan adressin voi allekirjoittaa nettiosoitteissa http://savenaturalhealth.eu/ ja
http://www.avaaz.org/en/eu_herbal_medicine_ban/?cl=1042032409&v=8982

Lopuksi vielä selventävää tietoa:

Codex Alimentarius on YK:n alajärjestöjen WHO:n ja FAO:n vuonna 1963 perustama ruokakoodisto. Sen jalo tehtävä on yhtenäistää säätämiensä standardien mukaiseksi koko maailman kaikki ihmisille myytävä ruoka ja ravinteet sekä WTO:n avulla mahdollistaa näiden kauppatavaroiden maailmanlaajuinen vapaa jakelu.

Codex Alimentarius kuuluu epäsuorasti Maailman Kauppajärjestön (WTO) ja YK:n sille suomien oikeuksien mukaisesti sen toimivallan alapuolelle.

Näin Codex toimii: WHO:n ja FAO:n tukemaan Codex-standardointijärjestelmään kuuluvat kunkin jäsenmaan valitut valtuuskunnat, jotka käsittävät kaksikymmentäseitsemän (27) komiteaa. Näiden komiteoiden maailmanlaajuinen tehtävä on säädellä kaikkea ravinnoksi kelpaavaa kalanjalostuksesta äidinmaitokorvikkeiden kemialliseen koostumukseen ja pakkausselosteisiin.

Kunkin jäsenmaan valitut valtuuskunnat kokoontuvat vuosittain päättämään muutoksista koodistoon. Hyvistä ja kunnioitettavista päämääristään huolimatta Codex:in tarkoitusperät ja aikaansaannokset ovat muuttuneet päinvastaisiksi.

Maailman terveysjärjestö eli WHO (World Health Organization) on ihmisten terveyteen keskittyvä Yhdistyneiden kansakuntien elin. Se perustettiin 7. huhtikuuta 1948, ja sen päämaja on Genevessä Sveitsissä. Maailman terveysjärjestön tehtävänä on taata kaikille ihmisille hyvä terveydentila. Järjestön perustuskirja määrittelee terveyden täydelliseksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi, ei ainoastaan sairauden puutteeksi. Sen päätehtävä on torjua tauteja, etenkin tärkeimpiä tartuntatauteja. Terveysjärjestö koordinoi kansainvälisiä toimia muun muassa SARS:in, malarian ja aidsin torjumiseksi ja kehittää rokotteita.
WHO:n toimintaa rahoittavat pääasiassa lääkejätit, pankit ja vakuutusyhtiöt, samoin sellaiset säätiöt kuin Bill & Melinda Gates Foundation sekä Rockefeller Foundation. WHO:n rokotteiden käytön lisäämisen strategian ja business-planin (IAVI sekä GAP) on laatinut konsulttiyhtiö McKinsey.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO (Food and Agriculture Organization) on kansainvälinen järjestö, joka pyrkii vähentämään nälänhätää ja parantamaan maailman ihmisten elintasoa. Se perustettiin 16. lokakuuta 1945 Québecissä, Kanadassa. Vuonna 1951 sen päämaja siirrettiin Washingtonista Roomaan. Suomi on ollut FAO:n jäsen 27. elokuuta 1947 alkaen. Vuonna 2007 FAO:lla oli 192 jäsentä (191 maata sekä Euroopan yhteisö). FAO saa osan rahoituksestaan Agribisnes- ja kemikaalijäteiltä.

FAO:n toiminta keskittyy neljälle alueelle:
1. Kehitysmaiden tuki.
2. Tietoa ruuasta, ravitsemuksesta, maanviljelystä ja kalastuksesta.
3. Neuvoja hallituksille.
4. Neutraali foorumi jossa voidaan keskustella tärkeimmistä ruoka- ja maatalouskysymyksistä.

Lisätietoja:
http://www2.parl.gc.ca/HousePublications/Publication.aspx?DocId=2330951&Language=e&Mode=1
http://foodfreedom.wordpress.com/2010/12/17/draconian-food-legislation-passed-into-law-by-canadian-senate/
http://www.theworldsprophecy.com/senate-bill-s510-makes-it-illegal-to-grow-share-trade-or-sell-homegrown-food/
http://video.google.com/videoplay?docid=451097355502728465#
http://www.codexalimentarius.net/web/index_en.jsp
http://gaia-health.com/articles301/000335-codex-alimentarius-is-not-a-medieval-cabal.shtml
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/elintarvikkeet/codexalimentarius.html
http://homoeopathyclassical.com/codex2.html
ftp://ftp.fao.org/codex/Publications/understanding/Understanding_EN.pdf
http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/rohdosvalmisteet
http://www.independent.ie/national-news/eu-crackdown-on-herbal-remedies-2628345.html
http://english.peopledaily.com.cn/90001/90776/90883/7343301.html
http://www.allvoices.com/contributed-news/8826364-european-union-directive-to-ban-natural-remedies-in-favor-of-pharmaceuticals
http://www.euractiv.com/en/health/eu-herbal-medicines-law-set-legal-challenge-news-503563

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE SEKÄ TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE; Kohti torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaista strategiaa

Olet nyt saanut lukea Riikka Söyringin ansiokkaan läpikäynnin Codex Alimentariuksen vakavista epäkohdista. Seuraavaksi annamme vuoron Marko Voutilaiselle, joka erittäin ansiokkaasti täydentää Riikan kirjoitusta tuoden myös esille haastattelemansa luontaisalalla toimivan yrittäjän, toimitusjohtaja Tapani Lahden, näkökulman asiaan. Marko Voutilaisen (Puhdistamo) kirjoitus antaa ehkä vähän enemmän lohtua kuluttajille ja alalla toimiville yrittäjille. Puhdistamo on huippulaadukkaita superfoodeja asiakkaille tuottava yritys Tampereella.

Codex Alimentarius – pelottelua ja väärinkäsityksiä

Jo jonkin aikaa on ympäri nettiä ja varsinkin sosiaalisessa mediassa pyörinyt jopa hysteerisiä uhkakuvia maalailevia artikkeleita aiheesta Codex Alimentarius. Kaikki jotka ovat viime aikoina seuranneet terveysaiheista keskustelua luontaisten menetelmien ja ravinteiden osalta, ovat epäilemättä törmänneet aiheeseen.

Kiteytettynä artikkeleiden ydin on yleensä tämä:
– Monien luonnontuotteiden myynti kielletään nyt kuun vaihteessa,
– Näiden kiellettävien luonnontuotteiden myynti vaatii jatkossa kalliita lisensointeja joihin pienemmillä alan yrityksillä ei ole varaa,
– Maailmanjärjestöt pelaavat tässä isojen lääkefirmojen pussiin, ja
– Kaiken tämän seurauksena me terveydestä kiinnostuneet tavikset kärsimme kun olemme tulevaisuudessa pakotetut syömään heikkolaatuisia ja synteettisiä epäluonnontuotteita isojen lääke- ja teollisuusjättien dollareilta löyhkäävistä käsistä.

Asioissa on kuitenkin yleensä vähintään kaksi puolta, mutta nämä artikkelit tuntuvat kerta toisensa jälkeen esittelevän asiaa vain yhdeltä melko tasapainottoman tuntuiselta kantilta: EU tulee ja kieltää.

Kuitenkaan alalla ei kukaan ole tuntunut olevan mitenkään huolissaan asiasta vaikka kirjoituksissa esiintyy ilmauksia kuten ”pelottava”, ”järkyttävä”, ”kielto”, ”keskiaikainen”, ”kontrolli” ja muuta sensaatiohakuiselle journalismille ominaista retoriikkaa. Ja sitten tietysti pyydetään allekirjoittamaan adressi kuin pelottavan divetymonoksidin kieltämiselle konsanaan. Isojen sanojen lisäksi näissä artikkeleissa on lähes poikkeuksetta useita selviä asiavirheitä, josta tietysti herää aina kysymys, että kuinka moni muu asia niissä on jäänyt selvittämättä.

Lisäksi koko asiasta on amerikkalaisten verkkosivustojen johdolla tehty paitsi ruokaa ja lääkinnällisiä aineita koskeva kysymys, myös humaanit luomuihmiset vastaan kasvottomat sikariporraskapitalistisiat -tyylinen asetelma. Ja jos asiat esitellään näin, niin ei varmaan ole kenellekään yllätys kumpaan porukkaan tunnustautuvia löytyy enemmän esimerkiksi sosiaalisen median aktiivikäyttäjistä.

Luokittelen itsenikin vahvasti luomuosastolle ja vaikka ryhmään kuuluminen on aina mukavaa, on hienoa jos on joku iso paha taho mitä voi sanoa vastustavansa, ja on kiva saada samanhenkisten ihmisten selkään taputuksia ja loraus bensaa omaan tunnepaloonsa, niin ehkä vielä hienompaa on tietää mikä on totta.

Ihan aluksi on varmaan hyvä selkeyttää, että Codex (“kirja”) Alimentarius (”ruoka”) koskee vain ja ainoastaan ruokaa – ja tietysti juomaa. Siis elintarvikkeita. Sisältäen niin luomut kun roiskeläpätkin, mutta ei lääkkeitä tai lääkkeinä käytettäviä kasveja tai niiden osia eli rohdoksia. Ja tässä keskustelussa lääkkeen määritelmä on oleellinen: lääke, tai rohdos, on siis valmiste tai aine ”jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä.” (Lääkelaki 3 §), mutta palataan siihen vielä uudestaan.

Yle uutisoi asiasta kaksi viikkoa sitten otsikolla ”Luontaisrohdot uhkaavat siirtyä apteekkiin” ja siinä toimittaja valaisee miten tietyt valmisteet ovatkin jo siirtyneet. Hetkinen, juuri luontaistuotekaupassa oli useitakin tällaisia ravintolisiä.

Natura Median toimitusjohtaja Tapani Lahti (Bioteekki, Biosori, Natura Media) on alalla tunnettu pitkän linjan luonnollisten tuotteiden puolestapuhuja ja kouluttaja, joten päätin soittaa hänelle ja kysyä miten Codex Alimentarius ja kuun vaihde vaikuttaa heidän toimintaansa. Ehkä saadaan lisää dramatiikkaa ja kauhuskenaarioita tähän keskusteluun?

”Ei vaikuta mitenkään kielteisesti”, toteaa Tapani Lahti heti kärkeen.

”Mutta olet kuitenkin perillä tilanteesta ja mitä Codex Alimentarius tarkoittaa?”, ”Kyllä. Olen ollut alalla 30 vuotta ja seurannut myös tämän säännöstön kehittymistä ja se on hyvä asia.”

Mitäs kummaa? Pitkän linjan luontaisrohdosmies sanoo että Codex Alimentarius on hyvä asia? Tässä saattaa mennä hetki. Otetaan asiat yksi kerrallaan.

Monien luonnontuotteiden myynti kielletään nyt kuun vaihteessa

Jatkan vielä varmistellen: ”Natura Media on kotimainen luontaisrohdosten valmistaja, niin eikö tässä millään lailla astuta teidän varpaille, eikö teidän tuotteita tai niiden raaka-aineita olla kieltämässä?”

Rauhalliseen tyyliinsä Tapani aloittaa perusteista. ”Luonnosta saatavat aineet voidaan jakaa ainakin kahteen ryhmään; lääkkeisiin ja elintarvikkeisiin. Ja nyt jos kysytään että mikä on lääke, niin siitä miellä on olemassa vuosisatoja vanha määritelmä. (katso ylempänä)

”Codex Alimentariuksen tarkoitus on olla jakamassa kasvit niin että tiedetään mikä kasvi on ruokaa ja mikä taas on lääkinnällinen eikä siis kuulu Alimentariukseen. Kyse ei ole siitä että tuotteita oltaisiin sinällään poistamassa markkinoilta. Tarkoitus on saada selkeämpi terminologia. Mikä on lääke ja mikä ei.

”Ihmiset ovat kovin huolissaan E-koodeista ja nimenomaan kemiallisista lisäaineista ruuassa, ja toivovat että ruuan kemikalisointiin puututtaisiin ja että siihen saataisiin jonkinlaista kontrollia. Nyt tämä Codex Alimentarius antaa juuri tuollaista kontrollia lääkinnällisiin kasveihin kun niitä ei pidetä enää ruokana.

”Kuka tahansa ei voi myydä mitä tahansa ja sanoa että se on luontaistuote jolla on parantavia vaikutuksia. Se pitää testata jotta tiedetään että sillä on vaikutus, ja että tiedetään tehokas mutta turvallinen annostus jolla tuo vaikutus saadaan. Jos tutkimuksissa selviää että lääkkeenä myyty tuote ei sisälläkään oikeita pitoisuuksia vaikuttavia aineita, niin tällaiseenhan pitää viranomaisten voida puuttua. Ennen ei ole voitu puuttua kun koko lääkeainepitoisuutta ei ole tunnustettu eikä sille ole annettu mitään arvoa kun kyse on ollut ruuasta, mutta nyt voidaan. Ja tätä luontaistuoteala on toivonut jo pitkään, että luontaistuotteita ei pidettäisi vain ruokana, vaan että niiden lääkinnällinen teho tunnustettaisiin.

”Toisaalta sitten jos ei halua antaa tuotteestaan tällaisia terveysväittämiä, eikä tuote sisällä mitään terveydelle haitallista, niin siinä tapauksessa ei tuollaisia terveysväittämiä tule tuotteessa tai sen markkinoinnissa käyttää. Silloin tuotetta myydään Codex Alimentariuksen alaisena elintarvikkeena. Ravintolisänä.”

Codex Alimentarius on laaja teos jonka on tarkoitus sisältää kaikki elintarvikkeiksi soveltuvat aineet. Niin luonnolliset kuin luonnottomatkin.

”Tässä ollaan vähän samassa tilanteessa kuin oltiin sienien kanssa aikoinaan. Suomalaiset eivät oikein uskaltaneet syödä sieniä kun pelättiin että niistä monet on myrkyllisiä. Sitten sodan jälkeen rohkaistuttiin taas syömään niitä, ja huomattiin että syötiin myös myrkkysieniä ja monet kuolivat siihen. Sen seurauksena alettiin tekemään selkeitä kirjoja joissa myrkylliset sienet oli merkitty risteillä ja herkulliset sienet tähdillä. Tämä oli Codexia myöskin. Tietysti sitten ne jotka olivat myyneet kärpässieniä parkuivat kun heiltä lähti bisnes, mutta kyllä se oli kaikkien etu että oli tietoa. Nyt on samanlaisesta luokittelusta kyse, mutta vain laajemmin. Tätä listaa, Codex Alimentariusta, on kerätty jo 60-luvulta lähtien.

”Eli luontaistuotteiden myyntiä ei olla kieltämässä eivätkä ne sinänsä vaadi lisensointeja, jos niiden ei sanota olevan lääkinnällisiä. Ja tuotteiden joiden ei ole aikaisemminkaan sanottu omaavan lääkinnällisiä vaikutuksia, niiden myyntiin ei ole tulossa muutoksia. Ei näillä säännöksillä.”

Näiden kiellettävien luonnontuotteiden myynti vaatii jatkossa kalliita lisensointeja joihin pienemmillä alan yrityksillä ei ole varaa

Miten sitten nämä kalliit testaukset ja lisensoinnit? Näitähän on tähänkin asti pitänyt rohdoksille tehdä, mutta onko tähän tulossa nyt joku oleellinen muutos?

Tapani Lahti: ”Jos joku haluaa sanoa että hänen rohdoksensa on yhtä tehokas kuin vaikka muut markkinoilla olevat särkylääkkeet, niin tietysti tuo väite pitää testata samoilla kaksoissokkotesteillä kuin millä nuo muutkin lääkkeet on testattu jotta tulokset ovat vertailukelpoisia. Ja testaaminen maksaa rahaa. Ei luonnosta peräisin oleville lääkkeille voida antaa lääkestatusta ilman näyttöä vain sen takia että joku sitä haluaa, jos muiltakin lääkkeiltä vaaditaan näyttöä.

”Myöskään monet tuhansia vuosia vanhat kansanperintönä kulkeneet reseptit eivät välttämättä ole turvallisia, terveellisiä tai tehokkaita. Se että on olemassa joku vanha kirjallinen teos jossa kuvaillaan jonkin rohdoksen resepti ja sen myönteiset vaikutukset, ei takaa että resepti olisi toimiva vielä nykytiedon valossa tai vaikka näillä leveyspiireillä kasvavista kasveista tehtynä. Ei se myöskään tarkoita etteikö se voi olla, mutta ei voi luulla, se pitää testata. Toisaalta, miksi se pitää väkisin myydä lääkkeenä jos ei edes itsellä ole varaa tai uskoa selvittää onko siinä vaikuttavaa ainetta vai ei?

”Meillä on kasveja joista millin pätkä vartta tappaa, mutta puoli milliä parantaa. Ei siis myöskään riitä että tiedetään että joku aine toimii, pitää tietää missä annoksissa se ei enää toimi, ja missä annoksissa se tappaa. Siihen joudutaan tekemään aika paljon testejä. Ja jos tuo sopiva annos on niin pieni tai niin yksilöllinen että kuluttajan on vaikea sitä mitata ja säännöstellä, niin silloin on kaikkien etu että sellainen tuote ostetaan vaikka apteekista lääkkeenä ja jopa niin että lääkäri määrittelee erikseen kullekin yksilölle sopivan annostuksen. Kaikki ymmärtävät, että tällöin ei ole kyse ruuasta, vaan lääkkeestä, joka kuuluu sellaiseksi rekisteröidä.

”Näissä keskusteluissa tuntuu menevän sekaisin Codex Alimentarius, uuselintarvikeasetus, muun muassa viitisen vuotta työn alla ollut nimenomaan kasvilääkintää koskeva hanke joka kulkee työnimellä ’Codex Herbarum’, jopa lääkeluettelo ja milloin mikäkin. Alalla on tietysti paljon keksikauppiaita jotka eivät pysy tässä kyydissä.”

Maailmanjärjestöt pelaavat näin isojen lääkefirmojen pussiin

Entä sitten isot lääkefirmat, tai kuten heitä heidän etujärjestönsä Big Pharma:n epävirallisella nimellä usein kollektiivisesti nimitetään. Pedataanko tässä nyt näiden etua?

Toimitusjohtaja Tapani Lahti, Natura Media: ”Valitettavasti pitkälti yli 90% luontaistuotekaupoissakin myytävistä vitamiineista ei ole luontaisia, vaan synteettisiä ja kemiallisia. Monet terveydestään kiinnostuneet ja jopa asioihin jonkin verran perehtyneetkin ihmiset ajattelevat virheellisesti että tuote on luonnollinen jos sitä myydään luontaistuotekaupan nimeä kantavassa myymälässä. Nämä ovat usein niitä samoja ihmisiä jotka ilmoittavat olevansa huolissaan E-koodeista. Niin kauan kun näitä tuotteita pidetään elintarvikkeina, ne voi olla valmistettu samoista lisäaineista, kemikaaleista ja muista teollisuuden raaka-aineista kuin vaikka laaduton einesruoka, eikä siihen ole ollut kontrollia.

”Nyt tämänkin Codexin myötä viranomaiset vihdoin myöntävät että luonnontuotteillakin on terveysvaikutuksia, eikä tällaisia tuotteita enää siis pidetä vain ruokana. Codex Harbarumia tai sitä vastaavaa virallista listaa ja tunnustusta kasvien lääkinnällisistä aineista ei vain aikaisemmin ole saatu tehtyä, kun sille on ollut vastustusta, ja arvaapa kuka näitä on vastustanut? Juuri muun muassa lääketeollisuus joka ei ole halunnut tunnustaa näitä kasvien lääkeaineita, mutta se on onneksi muuttumassa.

”Kun näissä yhteyksissä puhutaan vitamiinien kontrolloimisesta, niin on hyvä ymmärtää että vitamiinit eivät ole pienteollisuutta, vaan vitamiinit jos mitkä ovat maailmanlaajuista suurteollisuutta. Ja tätä suurteollisuutta – joka omistaa nämä synteettisten vitamiinien maailmanmarkkinat, ne joita luontaistuotekaupat on pullollaan – sitä näillä luontaislääkinnän tunnustuksilla lyödään korville. Kyllä mansikkaa saa myydä ja syödä jatkossakin, ei luonnollisia vitamiineja kukaan omista tai kontrolloi. Eikä ole syytäkään kun ei niillä kukaan pysty itseään myrkyttämään. Ne ovat ruokaa.”

Kaiken tämän seurauksena me terveydestä kiinnostuneet tavalliset ihmiset kärsimme

Jos tässä ei siis ehkä olekaan mitään massiivista salaliittoa taustalla, niin miksi tällaiseen on sitten lähdetty ja kuka tästä hyötyy?

”Tässä on pohjimmiltaan kyse kuluttajansuojasta”, Tapani Lahti kiteyttää.

”Tässä on kyse siitä että kuluttaja tietää tuotetta ostaessaan ostavansa ruokaa jota voi turvallisesti popsia, tai sitten lääkinnällisiin Codexeihin kuuluvien tuotteiden osalta tietää saavansa oikean määrän vaikuttavia aineita, eikä vain esimerkiksi jotain tiettyä kasvia, riippumatta siitä miten se on tuotettu.

”Tuotteet jotka ovat luontaisia ja niillä on lääkinnällisiä vaikutuksia, niin kuin esimerkiksi puna-apila, eivät ole ruokaa. Ei puna-apilasosetta voi syöttää lapselle ruokana. Siitä pitää tietää oikeat annostukset, ja jotta oikea annostus voidaan tietää, pitää tietää kuinka paljon tuotteessa on itse vaikuttavaa ainetta. Ja tätä tukemaan on tulossa luontaislääkkeitä määritteleviä Codexeja, joihin näitä tuotteita siirretään Codex Alimentariuksesta.

”Esimerkiksi auringonhatun tapauksessa ei riitä että tuotteessa sanotaan olevan jokin tilavuusprosenttimäärä auringonhattua. On oleellista tietää mistä kohdasta kasvia ja millä prosessilla tuotetusta aineesta on kyse. Ilman kontrollia on mahdollista vaikka keitellä auringonhatun kukintoa ja myydä tuotetta 100% auringonhattuvalmisteena. Ja tottahan se on auringonhattua, mutta ei siinä ole lainkaan ekinaklosiideja, eli niitä vaikuttavia aineita joiden takia sitä ostetaan.

”Vastaavasti jos menet apteekista ostamaan Buranaa ja haluat sitä 400 mg vahvuista niin mitä sanot jos apteekkari antaa pakkauksen jossa ei ole milligrammoja tai annostusta merkitty? Kysyt tietysti että kuinka vahvaa tämä on, ja jos apteekkari vastaa että ’se on varmaankin tarpeeksi vahvaa, kun ei sitä nykyään enää tiedä kun on tullut sellainen lääkekoodeksi että pitoisuuksia ei enää valvota eikä niitä saa ilmoittaa.’ Kuka sellaista haluaa? Saatat saada 1 mg vahvuista vaikka tarvitsisit sitä 400 mg vahvuista. Tällaista tapahtuu luontaistuotealalla kuitenkin jatkuvasti kun asiakkaat kysyvät kauppiaalta tuotetta, mutta eivät edes ymmärrä kysyä vaikuttavien aineiden pitoisuuksia kun ei kauppiaskaan niitä tiedä. Ja tällaisen kitkemiseksi näitä standardeja luodaan.

”Törmään tähän koulutuksillanikin jatkuvasti miten ihmisten on todella vaikea ymmärtää, että luontaistuotteissakin pitää olla vaikuttava aine. Vaikuttava aine ei ole kasvin nimi. Vaikuttava aine on tietty yhdiste joka jostain kasvista saadaan. Haju ei riitä. Eikä kuluttajalla ole keinoa arvioida tuotteen pitoisuuksia, mutta näiden uusien asetusten myötä asiaan tulee selkeyttä.

”Tällä alalla on niin paljon täysin vääriä käsityksiä niin alan ihmisten kuin asiakkaidenkin keskuudessa, että on paljon töitä tehtävänä ihmisten ymmärrysten lisäämiseksi. Kun tämä Codex Alimentarius on voimassa täysimittaisena, niin se antaa työkalun jolla osoittaa että nämä ovat ruokaa, näitä ei tarvitse pelätä. Mutta ne jotka eivät ole tässä luettelossa, ne ovat mahdollisesti lääkeaineita, ja niitä ei kannata käyttää miten sattuu”, sanoo alan konkari Tapani Lahti.

Hänen mukaansa kirjoittelut tästä aiheesta menevät usein lähinnä tarinoiden joukkoon. Ja kun aiheen yhteydessä esiintyy sana kontrolli niin ollaan vastaan, ihan varmuuden vuoksi. Niissä esitetyt päätelmät ja kauhukuvat eivät kuitenkaan perustu mihinkään, niillä tunnutaan hakevan vain sensaatioita ja sitä kautta bisnestä tai sitten kyse on tietämättömyydestä. ”Yleisesti tämä asia ymmärretään ihan väärin”, hän vielä tiivistää.

Yhteenveto aiheesta Codex Alimentarius ja sen vaikutuksesta terveydestä huolehtimiseen

Codex Alimentarius ei uhkaa laadukasta ruokaa ja laadukkaita ravintolisiä haluavien ihmisten mahdollisuuksia nauttia niistä myös tulevaisuudessa. Mutta se – ja erityisesti tulevat luontaislääkitystä määrittelevät Codexit – uhkaavat luontaisalan huijareita ja sitä kautta näiden raaka-ainebisnestä pyörittävää suurteollisuutta.

”Otan tässä vielä esimerkiksi vaikka luomusonnin”, Tapani ehdottaa. ”Luomusonnin kasvattaja ei saa ruokkia sonniaan millään kemikaaleilla, ja se on hieno asia. Mutta sitten luomuintoinen ihminen ostaa luontaistuotekaupasta acerola-tabletteja joissa on hieman acerola-pulveria, keinotekoista kirsikka-aromia, makeutusainetta joka on keinotekoisesti tai ainakin synteettisen prosessin avulla valmistettu, E300 lisäainetta eli askorbiinihappoa, ja vetää tätä napaansa luomusonniaterialla ja on onnellinen kun luulee syövänsä luomua. Sonnin liha kyllä on luomua, mutta luomuintoilijan liha ei enää olekaan”, hän veistelee.

Kiitän Tapania ajasta ja pitkän kokemuksen tuomista näkemyksistä, ja päästän hänet jatkamaan töitään aitojen luontaistuotteiden parissa. Itse jatkan keväiseen päivään hyvillä mielin, luomusmoothiesta nauttien.

Marko Voutilainen, Puhdistamo

Sano mielipiteesi! Kommentoi! Kysy lisää! Ole aktiivinen!