**
Hohhoh, nyt on tämä poika ollut väsynyt. Olin luennoimassa ensin useita päiviä Rovaniemellä Lapin urheiluopistossa ja heti sen jälkeen Siuntion Hyvinvointikeskuksessa ideoimassa yritysjohtajille ravitsemukseen ja liikuntaan liittyviä asioita (Mercuri International). Oli valtavan kiintoisia tapahtumia, mutta alan ilmeisesti tulemaan vanhaksi kun niin kamalasti väsyttää pelkkä matkustelu ja luennointi.Yhteistä molemmille tilaisuuksille oli avoin ja kyseleväinen asenne kuulijakunnassa. Rohkeasti pohdimme esimerkiksi asetelmaa: onko järkevää syödä välipalavoittoisesti kun vaihtoehtona on panostaminen monipuoliseen aamupalaan, riittävän energiapitoiseen lounaaseen ja tukevaan päivälliseen? Onko itse asiassa syynä monien ihmisten lihavuuteen juuri runsas välipalojen syönti?
Virittämissäni keskustelualoitteissa tuli ilmi blogini lukijoita mahdollisesti kiinnostavia seikkoja:
- päivittäisen ruokailun luonne on muuttunut viime vuosikymmeninä
- laadun sijaan ruokailemme nykyään enenevässä määrin mahdollisimman edullisesti ja ruoan pitää valmistua nopeasti ja kätevästi
- ruokailuhetki on enemmänkin energiantankkausta eikä mikään nautinto
- kun lounaan jälkeen on taas pian nälkä, voi syytä etsiä joko liian kevyestä lounaasta tai ruoan (jatkuvasta) näkemisestä johtuvasta mielihyväkeskuksemme kepposesta. Tekee taas mieli vähän mielihyvää tuottavaa ruokaa/naposteltavaa vaikka oikeastaan ei olekaan nälkä.
- nälän tyydyttäminen välipaloilla on petollista, sillä välipalat ovat usein varsin energiapitoisia. Meitä neuvotaan syömään tasaisin väliajoin, jotta verensokeri ei heittelehdi liikaa. Onko tämä pelkkää välipalabisneksen tukemista?
- moni nykyihminen on aivan avuton hellan ääressä, joten tyydytään liian usein puolivalmisteisiin. Terveyttä toisi välittömästi pyrkimys mahdollisimman usein tehdä ruokaa itse kotona perusruoka-aineksista. Moneen kertaan lämmitetty ja pitkälle prosessoitu teollinen valmisruoka ei takuulla ole yhtä terveellistä syötävää kuin maistuva kotiruoka.
- elämä on kiireen täyttämää siinä määrin, että kotiin tullessamme meillä ei ole aikaa ja energiaa valmistaa ruokaa. Tyydymme eineksiin, valmispizzaan, voileipiin, naposteltavaan jne.
Mitä mieltä olette? Onko nykyinen välipalakulttuurimme turmioksi?
Olen kasvanut sellaiseen kulttuuriin, että ruokaa syödään pääasiassa kaksi kertaa päivässä. Aamupala ja mega-annos ruokaa jossain vaiheessa päivällä. Siihen päälle ehkä joku kevyt iltapala jos on nälkä. Ei mitään välipaloja, eikä mitään ongelmia vaikka jossain vaiheessa tuli aika paljon urheiltuakin. Nyt aikuisena aloitin urheiluhommat uudestaan, ja toki myös opin että pitää syödä koko ajan, 6-8 kertaa päivässä. No voitte vaan kuvitella mitä siitä seurasi: maha sekaisin koko ajan ja tunkkainen, sekava olo. Tämän kun tajusin, lopetin moisen sekoilun ja siirryin kolmeen ruokailukertaan päivässä. Aamupala, lounas ja päivällinen. Näistäkin tulee helposti liikaa energiaa vaikka juoksen n. 10h viikossa ja siihen päälle vielä oheisharjoitteet. Tyhjällä mahalla juoksu kulkee parhaiten! Joskus paastoan jopa 10h ennen kisaa. Verensokereista en mitään tiedä, lieneekö jotakin syötävää?
VastaaPoistaOlen hyvin pitälle sitä mieltä, että ihminen pärjää jopa yhdellä kunnon ruokailukerralla päivässä. Ei sitä ruokaa tarvitse puputtaa kuin oravat pitkin päivää. Toki kaikkeen tottuu.
- jt
Miksi ihmisen suolisto on noin 8 metriä pitkä? Olisiko siksi, että se kehittynyt oloissa, joissa ruoka on ollut paljon karkeampaa kuin nykyään? Tarvittiin pitkä matka ja paljon aikaa, että ravintoaineet saatiin irrotettua?
VastaaPoistaVaikka kuinka pureskelen auringonkukansiemeniä, on suuri osa siemenistä sulamattomana ulosteessa, vaikka aikaa kuluu lähes kaksi vuorokautta. Kuoritut seesamin siemenet ovat jo valmiiksi pieniä, mutta sama juttu, vaikka pureskelen leukapielet kipeiksi, suolisto ei saa niitä kaikkia sulatettua, ei läheskään kaikkia.
Mutta tästä (siementen syönnistä) seuraa myös se, että nälkä ei tule niin helposti. Varsinkin jos on mielenkiintoista tekemistä (ei muista katsoa kelloa) ja pientä liikettä, niin että ruoka liikkuu suolessa. Ja ryyppy pari vettä aina välillä saa ruuan suolessa uuteen asentoon ja imeytyminen jatkuu.
Päivän tärkein ateria on hidas illallinen, pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Silloin kun syö ajan ja perheen kanssa monipuolisesti hitaasti imeytyviä ruokia, niin ei tarvi heti aamusta olla tankkaamassa.
Seuraavaan iltaan asti pärjää kevyellä aamupalalla ja kevyellä lounaalla. Tai pelkillä nesteillä.
Nykyisen ruuan helppo imeytyvyys on se suurin ongelma.
Kiitos JT ja Eino Lantto mielenkiintoisista kommenteista.
VastaaPoistaOlen vahvasti sitä mieltä, että nykyinen välipaloihin perustuva syöminen nakertaa meidän tervettämme ja tuo hyvin herkästi lisää rasvaa vyötärölle. JT:n 10 tunnin paasto ennen juoksukisaa on aika mielenkiintoista ja jokseenkin vastoin suosituksia. Ehkä noinkin voi pärjätä?
Einon ajatuksiin pitkästä suolesta sanoisin sen verran, että eläinkunnassa suoliston pituus riippuu juuri siitä miten heikosti sulavaa nautittu ruoka on. Ihminen asettunee aika tarkkaan puoliväliin suoliston suhteellisessa pituudessa. Normaali sekaruoka lienee paras valinta ihmiselle. Ateriarytmi voi olla kovin yksilöllinen. Ehkä nykyinen elämäntyyli helposti johtaa liian suuriin ja tiheisiin ruoka-annoksiin, jolloin Einon ja JT:n ohjeisiin olisi suhtauduttava täydellä vakavuudella.
Kiitos kommenteista!
Minä jouduin aiemmin syömään välipaloja yksinkertaisesti siksi, että sietämätön nälkä kolkutteli jatkuvasti ovella. Tähän taas oli syynä vääränlainen ruokavalio - liikaa hiilihydraatteja, liian vähän rasvaa.
VastaaPoistaNyt VHH:lla pärjään loistavasti kolmella, jopa "2,5:lla" aterialla päivässä - joko lounaan tai illallisen voi pitää hyvin vaatimattomana, koska näläntunne ei enää vaivaa. Välipalan murustakaan en enää tarvitse. Voin paremmin kuin koskaan ja ylimääräiset kilot karisevat kuin itsestään.
Väärät ravitsemussuositukset johtavat monilla nälänhallinnan sekoamiseen ja verensokerin ailahteluun. Tätä ongelmaa on yritetty epätoivoisesti paikata suosittelemalla tiheitä välipaloja, jolloin nälän ja verensokeriheilahtelun kierre pahenee entisestään. Eläköön Pekka Puska.
Ravitsemusasiantuntijoiden on turha jeesustella vahingollisesta välipalakulttuurista, koska ovat sen itse väärillä suosituksilla aiheuttaneet.
"JT:n 10 tunnin paasto ennen juoksukisaa on aika mielenkiintoista ja jokseenkin vastoin suosituksia."
VastaaPoistaEhkä paasto oli väärä sana, tarkoitin enemmmän että en syö mitään isoa ateriaa. Vain aamupala ja ehkä joku banaani tms. päivällä ennen kisaa. Ei se päivän aikana syöty mitään auta kuitenkaan, vaan edellisten päivien syöminen on se oleellisempi juttu. No nyt menee ehkä vähän sivuraiteille..
- jt
Olen jutellut täällä työpaikalla (valtion virastotalo) "hys hys" ruokavaliostasi. Siitä ihmeestä mikä minulle on tämän kahden kuukauden aikana tapahtunut. Voitko kuvitella, että kun jätän lautaselta pois perunan ja riisin (makaronia en ole koskaan syönytkään) ja otan tilalle vihanneksia (paprikaa, kaalia, salaatinlehtiä), niin vyötäröltä katosi 3 senttiä ja kiloja tippui 5 kiloa. Oikein hieno on kun työporukka on minua tukemassa ja innostamassa, muut ovatkin harkitsemassa samaa temppua. Kiloja on heillekin kertynyt vaivihkaa vuosien varrella. Nyt tiedämme miten ne liikakilot saa pois. Vahdoimme myös porukalla margariinin voihin ja syömme mieluusti kaikkea lihaa. Olo tuntuu hyvältä. Minä en enää tarvitse välipaloja!! Olen kiitollinen siitä kun jaksat näitä juttuja kirjoittaa lehtiin ja internettiin. Juttujasi luetaan mielenkiinnolla. Niissä on uutta ajattelua ja valtavasti suvaitsevaisuutta ja huumoria juuri sopivasti. Jatka myös luentokierroksia eri puolilla Suomea. Ystäväni oli sattumalta jäänyt kuuntelemaan sinua Vantaalla eräillä messuilla. Oli innostunut siitä esitelmästäsi aivan valtavasti. Kun hän oli sinua kuuntelemassa vakuuttui hän siitä, että olette ehdottomasti paras puhuja koko Suomessa. Ja ihan varmasti olette kaikkein vaatimattoman ammattinsa puolesta puhuvien joukossa. Onnea ja menestystä jatkossa! Minä jatkan hys hys menetelmää koko loppuelämäni.
VastaaPoistaOli hyvä lukea Hannun näkemys välipaloista. Et ole ainoa, joka on onnistunut vähentämään välipalojen nauttimista hiilihydraatteja vähentämällä. Mielenkiintoista!
VastaaPoistaOlet JT aivan oikeassa, että urheilijan pitäisi ajatella ruokailua kokonaisvaltaisesti ja valmistautua ravitsemuksellisesti jo päiviä etukäteen vaativiin harjoituksiin ja kilpailuihin. Sillä tavalla voi saada parhaimman mahdollisen hyödyn irti kovista suorituksista.
VastaaPoistaOli mukava lukea Anonyymin kokemuksia hys hys -dieetistä. Taitaa se useimmille toimia juuri noin kun asiaa kuvasit. Taidan pystellä vaatimattomuuden kivikkoisella polulla. Se tuntuu oikealta valinnalta.
VastaaPoistaHarvoin olen ollut ihmisten kanssa niin paljon samaa mieltä kuin Hannun ja Hys hys anonyymin kanssa.
VastaaPoistaTämä ns. napostelukulttuuri johtuu nimenomaan umpikieroista ravitsemusviranomaisten ohjeista. Vältä rasvaa - ja pumppaa itsesi täyteen hiilareita. Eli et tule koskaan kylläiseksi. Näillä rikollisten ohjeilla on pakko napostella.
5v poikani "napostelukulttuuri" loppuu aina kertalaakista joka toinen viikonloppu, kun annan esim. voissa paistettuja maksapihvejä ja paprikaa sekä tomaattia. Muun ajan poikani on vähän rasvaa uskovaisen äitinsä ja Pekka Puskan (päiväkodissa) ruokittavana.
Kuinka kauan Pekka Puskan ja hänen johtamansa leegion annetaan jatkaa lasten kidutusta ja kansanmurhaa ?