Muista lukea Muistikirja!

**
Atena Kustannus on tänä vuonna julkaissut useita todella kiinnostavia kirjoja. Psykologian professori Douwe Draaisman Muistikirja on yksi niistä.

Professori Draaisman kirja on perusteellinen selvitys muistitoiminnoistamme. Kirjassa on lukuisia hienoja esimerkkejä muistimme erityispiirteistä. On jännä todeta miten oikullinen muisti on. Se saattaa kadottaa jotain tärkeää ja kaivaa esiin sellaista, jonka mieluiten unohtaisi.

Elämäkerrallinen muisti varttuu yhdessä kanssamme ja tätä koskeva tieteellinen ja käytännönläheinen pohdinta on kirjan parasta antia. Kirjailija antaa parhaan mahdollisen vastauksen kysymyksiin:

Miksi tietty tuoksu tuo mukanaan paljon eläviä mielikuvia?
Miksi lapsuuden muistoissa kesälomat tuntuvat niin pitkiltä?
Millaisia ovat ensimmäiset muistomme?
Miten autististen nerojen ylivertainen muisti on selitettävissä?
Helpottavatko valokuvat muistamista vai peittävätkö ne alkuperäiset muistot alleen?
Miksi traumaattiset muistot pyyhkiytyvät mielestä?

Muistikirja käy läpi ihmiselomme muistikokemukset alkaen lapsen ensimmäisistä muistoista ja päättyen viimeisiin hetkiin, kun eletty elämä kulkee silmien edestä filminauhana. Teos etsii vastausta muistamisen mysteeriin psykologiasta, historiasta ja kaunokirjallisuudesta.

Kirja on muistamista monin eri tavoin valaiseva teos. Paikka paikoin kirja on hyvinkin viihdyttävä. Poimin tähän loppuun joitakin otteita kirjasta, joka sinun kannattaa hankkia.

Hajut ja muisti
Kokeissa on käynyt ilmi, että hajut jättävät varsin selviä jälkiä aivoihimme. Hajut eivät hälvene muistista, sillä elämän aikana kokemamme uudet hajut eivät hälvennä vanhoja hajujen muistijälkiä. Kun menneistä ajoista ei enää ole jäljellä mitään ihmisten kuoltua, esineitten tuhouduttua, elävät pitkään yksin haju ja maku, muita hauraammat mutta elinvoimaisemmat, aineettomammat, sitkeämmät, uskollisemmat, ja ne elävät kuin sielut, muistavat, odottavat, toivovat kaiken muun raunioilla.

Miksi muistamme etuperin emmekä takaperin?
Rekisteröimme kaikki havainnot ja kokemukset tulevaa toimintaa silmällä pitäen. Aikaisemmat tapahtumat ovat tärkeitä vain siltä osin kuin ne auttavat meitä ennakoimaan tulevaa. Siltä kannalta katsottuna muisti ei ole suunnattu menneeseen vaan tulevaan, ja siksi muistaminen on kääntynyt katsomaan kohti tulevaisuutta. Muistimme on ilmeisesti rakentunut osoittamaan siihen suuntaan, josta muutokset tulevat. Mieleenpainaminen palvelee odotuksia.

Valaistu huone pimeässä talossa
Kirjan kiehtovimpia asioita on ihmeellisiin muisti- ja laskusuorituksiin selviytyvien idioottien ja ns. savantien esittely. Kirjassa kerrotaan eräästä laskijaihmeestä nimeltään Jedediah Buxton (1702-1772). Hän ei koskaan oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, mutta hänellä oli aivan ilmiömäinen lukumuisti ja kyky laskea monimutkaisia laskutoimituksia. Tämä yksinkertainen ihminen oli todellakin aivan ällistyttävä. Buxton loisti varsinkin avaruus- ja tasokuvioita koskevissa tehtävissä, kuten pinta-ala- ja tilavuuslaskuissa. Jos oli kerrottava keskenään kolme kahdeksannumeroista lukua, Buxton osasi luetella 27-numeroisen vastauksen pyydettäessä vaikka takaperin. Hänelle esitettiin vuonna 1751 sarja laskutehtäviä. Kysymykseen, kuinka monta kertaa kuuden jaardin ympärysmittainen kärrynpyörä pyörähtää 204 mailin matkalla Yorkista Lontooseen, seurasi 13 minuutin kuluttua oikea vastaus: 59840 kertaa. Buxtonin bravuuri oli 39-numeroisen rahasumman kertominen itsellään eräässä kokeessa vuonna 1751! Laskutoimituksen Buxton teki päässään ja se vei häneltä yli kaksi kuukautta. Tulos, 78-numeroinen luku, pyydettiin tarkistamaan, mutta se oli hänen elinaikanaan mahdotonta. Vasta tarkistus tietokoneella on sittemmin osoittanut, että Buxtonin vastaus oli yhtä numeroa lukuunottamatta oikein!

Musikaalisten savantien kuvaukset ovat riipaisevia. Derek Paravicini syntyi liian aikaisin ja sai happihoitoa, joka aiheutti hänelle mm. silmiin korjaamattomia vaurioita. Myös hänen motoriset taitonsa olivat vakavasti häiriintyneet. Kun hän oli noin kaksivuotias, hänen huomattiin olevan erityisen herkkä äänille. Hän matki kaikkia kuulemiaan ääniä radiosta, luonnosta, keittiöstä jne. Kolmevuotiaalle Derekille ostettiin piano. Musiikkikappaleiden oppiminen vei häneltä pitkän ajan, mutta hän jatkoi sinnikkäästi pianonsoiton opettelua erään musiikinopettajan kanssa. Yhdeksänvuotiaana Derek piti jo konsertteja jazzyhtyeiden kanssa. Kaikki motorinen kömpelyys katosi samalla hetkellä kuin hän tunsi pianon koskettimet sormiensa alla. Samat kädet, jotka eivät osanneet sulkea edes nappia, soittivat mitä vaikeimpia musiikkikappaleita! Tässä Youtube -videoita missä Derek soittaa:
http://www.youtube.com/watch?v=bXZ_LLIkoZY
http://www.youtube.com/watch?gl=GB&hl=en-GB&v=lhdGNSGjQSU
http://www.youtube.com/watch?v=gWH49kwi3TM


Suosittelen!