Liikunta on lääke - haittavaikutukset ovat vähäisiä!

Jokainen meistä voi pysyä terveenä niillä yksinkertaisilla ohjeilla, joita tässä blogikirjoituksessa esitellään. Ihminen on luotu liikkumaan. Liikunnalla voidaan ehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa monia pitkäaikaissairauksia. Tee liikunnasta pysyvä osa elintapamuutostasi!

Jos tällainen tieto kiinnostaa sinua, niin tilaa minulta lisätietoja uuden terveyskirjan muodossa: christer.sundqvist@ravintokirja.fi

Liikunnan terveysvaikutukset kiistattomia

Moni tutkimus ja laaja käytännön kokemus on osoittanut, että liikunta on todella terveellistä. Liikunnan on todettu vaikuttavan myönteisesti terveyteen mm. laskemalla useita tulehduksen merkkiaineita elimistössämme. Insuliiniherkkyys parantuu ja sen myötä aikuistyypin diabetes voi lieventyä tai sen puhkeamisriski voidaan kokonaan välttää.

Hyvin vähäinenkin laihdutustulos (5-15 % painon alentuminen) näkyy parantuneena terveytenä. Kovatehoisen ja/tai pitkäkestoisen liikunta-annoksen jälkeen aineenvaihdunta pysyy korkealla tasolla useita tunteja suorituksen jälkeenkin. Lihasrasitus lisää lihasten verenvirtausta ja glukoosinkulutusta moninkertaisesti sekä terveillä että diabetesta sairastavilla henkilöillä. Säännöllinen liikunta yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon on edelleen yksi keskeisistä diabeteksen hoitomuodoista.

Liikunta parantaa mielialaa, laskee liian korkeaa verenpainetta, vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä parantaa veren rasva-arvoja. Liikunta vähentää erityisesti haitallista vyötärörasvaa. Liikunta luo positiivisen kierteen lisäämällä energiankulutusta ja parantamalla mielialaa suoraan. Liikunta vähentää ikääntymiseen liittyvää muistin heikkenemistä, terävöittää päätöksentekokykyä, lieventää stressiä ja vähentää aggressioita. Näiden kaikkien asioiden yhteisvaikutus kannustaa ihmisiä yleisestikin parempaan elämänhallintaan ja parantaa ratkaisevalla tavalla elämänlaatua. Merkittäviä terveyshyötyjä saataisiin jo sillä, että kaikki liikkuisivat – edes vähäsen.

Liikuntakipinä näyttäytyy – syttyykö liikuntaroihu?

Laajoissa väestötutkimuksissa todetaan synkällä tavalla, että alle puolet suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Valistuksesta huolimatta, erittäin vähän tai ei ollenkaan liikkuvien osuus on kasvamaan päin. Yksi suuri haaste kansanterveystyölle olisi miettiä kuinka houkutella ihmiset liikkumaan, kun arkielämä ei enää vaadi fyysisiä ponnistuksia, mutta henkisiä sitä enemmän.

Meidän on liikuttava koko elämänkaaren ajan, sillä muuten kehomme alkaa rappeutua. Sisäiset elintoimintomme ja fyysiset kykymme heikentyvät. Tutkimukset osoittavat, että ihmisten fyysinen yleiskunto heikentyy nykyään aiemmassa vaiheessa kuin vielä 50 vuotta sitten. Syynä tähän pidetään liikkumattomuutta. Mieli menee apeaksi kun seurailee niitä nuoria aikuisia, jotka vähentävät liikkumistaan koska siinä tulee hiki ja kaikenlainen ponnistelu tuntuu liian raskaalta toiminnalta.

On viitteitä siitä, että nuorena aikuisena unohtunut liikunta kostautuu terveyden laadun menetyksenä elämän loppupuolella. Tulemme raihnaisiksi vaikka voisimme olla paljon tiukemmassa kunnossa. Sairastelemme ihan turhan usein, vaikka voisimme ylläpitää terveyttä pitempään. Tutkijat toteavat, että liikunta pitää nuorekkaana. Kaikkia mekanismeja ei ymmärretä, mutta ilmiö tunnustetaan.

Miten voit sytyttää lähimmäisessä (ja itsessäsi!) pysyvän liikuntakipinän? Voisiko tavoitteena olla kipinän puhaltaminen roihuksi saakka? Liikuntaan hurahtaminen – osa kansallista identiteettiämme? Liikkumattomuudesta liikuntaintoon!

Kestävyystyyppinen liikunta

Kestävyysliikunnan aikaansaama rasitus lisää lihasten verenvirtausta ja glukoosinkulutusta moninkertaisesti sekä terveillä että sairastuneilla. Säännöllinen liikunta yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon on edelleen yksi keskeisistä diabeteksen hoitomuodoista. Etenkin kestävyystyyppinen liikunta muuttaa lihasten sokerinkäyttöä diabeteksen ehkäisemisen kannalta edullisella tavalla. Erityisen sopivaa aerobinen kestävyysliikunta on sydämen ja verisuonien vahvistamiseen.

Kestävyystyyppinen liikunta jo matalalla voimaperäisyydellä voi suurentaa seerumin HDL-kolesterolipitoisuutta (hyvä asia!) jopa 20 prosenttia, eli paljon enemmän kuin mihin pystytään milläkään lääkkeellä. Hyvän HDL-kolesterolipitoisuuden näin selkeä suureneminen on mahdollista aikaisemmin liikuntaa harrastamattomilla ja matalan HDL-kolesterolin lähtötason omaavilla henkilöillä. Siten parhaan hyödyn liikunnan lisäämisestä näyttää saavan sitä eniten tarvitsevat.

Kestävyysharjoittelulla voidaan tehostaa aerobista energiantuotantoa tukevien entsyymien määrää ja aktiivisuutta erityisesti solun mitokondrioissa. Tämän asian havaitsee jokainen, joka on kestävyystyyppiseen liikuntaan hurahtanut. Sitä jaksaa yhä pitempään ylläpitää hyvää suoritustasoa koska mitokondriot tuottavat lisää virtaa (kirjaimellisesti!) ja energiaa työskenteleville lihaksille.

Lihasvoimaa kehittävä treeni

Lihaskuntoharjoittelu on erityisen sopivaa liikuntaa esimerkiksi tyypin 2 diabeetikolle, sillä terveet ja toimivat lihakset takaavat sen, että verensokeri käytetään hyödyksi lihaksistossa. Näin glukoosi ei jää kiertämään veressä haittaa aiheuttaen. Lihaksistomme kunto vaikuttaa myönteisesti tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyyn.

Painonhallinnassa lihasvoimaa kehittävällä treenillä on merkitystä, sillä mitä enemmän lihasmassaa ihmisellä on, sitä enemmän hän kuluttaa energiaa. Liikunnan sisällyttäminen osaksi laihdutusta on tärkeätä nimenomaan laihdutuksen laadun, ei määrän, kannalta. Itse asiassa kriittiset tutkimukset osoittavat liikunnan laihduttavan vaikutuksen olevan niin vähäinen, että on peräti kyseenalaista, kannattaako liikuntaa lisätä laihtuakseen kiloissa enemmän. Sen sijaan liikkuminen kannattaa ottaa osaksi laihdutusta, jotta lihasmassan osuus painonlaskusta vähenisi ja rasvamassan puolestaan kasvaisi. Liikunta voi parhaimmillaan jopa puolittaa lihasmassan menetyksen laihdutuksen aikana ja monipuolinen, myös vastusharjoittelua sisältävä liikkuminen on suositeltavaa lihasmassan säilymisen kannalta.

Ikääntymiseen liittyvä lihaskato pysyy hallinnassa voimaharjoittelulla. Lihasvoimaa kehitetään monipuolisilla liikesarjoilla esimerkiksi kuntosalilla, jossa harjoitukset ovat luonteeltaan sekä aerobisia että anaerobisia. Vaikka et haaveilisi olympiakullasta, kullan arvoisena voit pitää ajatusta portaiden kapuamisesta yhtä kauan kuin Arvo Ylppö (hän eli 104-vuotiaaksi ja rakasti portaita sekä liikkuvia lapsia).

Ihminen on aina tarvinnut lihaksia: esi-isämme elämästä selviytyäkseen ja tuoreemmassa muistissa olevat sukupolvet pärjätäkseen raskaassa työssä. Nykyihminen haluaa pysyä terveenä ja hyvännäköisenä, joten hän huolehtii lihastensa hyvinvoinnista. Viime aikoina on eritisen pontevasti nostettu esille toimivan lihaksiston ja luuston merkitys ihmisen terveydelle.

Lihasten hyvä kunto on aktiivisen elämän edellytys. Lihasvoima määrittelee liikkumiskykysi ja tuoreiden tutkimusten mukaan eliniän odotteeseen voi saada lisäystä huolehtimalla lihasten kunnosta. Liikunnallinen elämäntapa vähentää jopa puolella riskiä kuolla ennenaikaisesti. Moni tajuaa liian myöhään lihasvoiman merkityksen. Kun voimat ovat vähissä ja lihaskato on tapahtunut, vaaditaan suunnatonta sinnikkyyttä motivaation lisäksi liikuntakipinän sytyttämisessä.

Lääketiede seuraa mahdollisesti aivan liian paljon erilaisia verestä mitattavia merkkiaineita ja välittää liian vähän lihasvoiman mittaamisesta. Yksinkertainen kysymys lääkärin vastaanotolla voisi olla: Miten sujuu rappusissa liikkuminen?

Löydä oma liikuntamuotosi

Liikuntaa on monenlaista. Tärkeää on löytää sellainen liikuntamuoto, joka sopii itselle. Vierastaessaan perinteistä urheilua voi henkilö valita fyysiseltä rasitukseltaan ja motiiveiltaan paremmin liikuntaharrastusta tukevaa arki- ja kuntoliikuntaa. Arkiliikuntaa voi olla esimerkiksi työmatkapyöräily, koiran ulkoiluttaminen, siivous, portaiden kulkeminen ja lumen luonti. Kuntoliikunta on arkiliikuntaa tavoitteellisempaa ja sitä harrastetaan fyysisen kunnon ylläpitämiseksi tai parantamiseksi. Kuntoliikuntaa on esimerkiksi vaellus, sauvakävely, uinti, hölkkä, uinti ja voimistelu.

Liikunnan terveysvaikutukset ovat hyvin selkeitä. Liikunta toimii melkein aina kahdella tapaa. Se luo positiivisen kierteen:

1) lisäämällä energiankulutusta ja
2) parantamalla mielialaa suoraan.

Näiden yhteisvaikutus kannustaa ihmisiä yleisestikin parempaan elämänhallintaan ja parantaa elämänlaatua. Merkittäviä terveyshyötyjä saataisiin jo sillä, että kaikki liikkuisivat.

Laajan väestötutkimuksen mukaan nuorista suomalaisista arviolta vain noin 40-50 % liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Erittäin vähän liikkuvia on nuorista 20-25 prosenttia. Aikuisista arviolta 60-65 % liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Vuonna 2006 miehistä 63 prosenttia ja naisista 68 prosenttia kertoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa vähintään 2–3 kertaa viikossa (tämä on minun mielestäni todella vähän!).

Liikunnan määrä ei olennaisesti ole lisääntynyt viime vuosina. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajan liikunta on hieman lisääntynyt ja työmatkaliikunta vähentynyt. Samalla kuitenkin lisääntyy hälyttävällä tavalla istumiseen kannustava elämäntapa.

Nuorten liikuntaharrastus urheiluseuroissa on ilahduttavasti yleistynyt viimeisen 30 vuoden aikana. Sen sijaan armeijaikäisten nuorten aikuisten miesten kestävyyskunto on heikentynyt jatkuvasti 1970-luvun lopusta lähtien. Asiantuntijat kiistelevät siitä miten vähäisellä liikunnalla voi vielä säilyttää (lihas)kunnon.

Liikunnan ja monipuolisen ravinnon yhdistelmä on terveyskäyttäytymisen kulmakiviä. Tämän oivalsivat jo antiikin kreikkalaiset. Hyvään terveyteen pääsee kun liikunnan lisäksi syö terveellisesti, käyttää alkoholia vain kohtuullisesti, ei tupakoi, muistaa rentoutua ja nukkuu riittävästi.

Liikuntakampanjat pystyyn!

Yksi suuri haaste kansanterveystyölle olisi miettiä kuinka houkutella ihmiset liikkumaan, kun arkielämä ei enää vaadi fyysisiä ponnistuksia, mutta henkisiä sitä enemmän.

Yksinkertainen kampanjaresepti: Liikkukaa enemmän! Ottakaa enemmän askeleita! Siinä on kampanja joka puree. Kukaan ei liiku sinun puolestasi.

Niillä tanskalaisilla koululaisilla, jotka pyöräilivät kouluun, oli terveemmät verisuonet ja parempi sydän kuin koulumatkat autolla kulkevat. Liikunnan ja maalaisjärkevän syömisen yhdistelmällä voi kerta kaikkiaan saavuttaa pysyvän terveyden, päästä kiloistaan pysyvästi eroon ja sanoa hyvästit mieltä vaivaaville asioille!

Selvityksissä on arvioitu aikuisille terveysliikunnan riittäväksi määräksi puoli tuntia liikuntaa reipasta kävelyä vastaavalla kuormittavuudella vähintään viitenä päivänä viikossa. Vaihtoehtoisesti riittävästi liikuntaa on vähintään kolme kertaa viikossa tapahtuva, ainakin lievää hengästymistä ja hikoilua aiheuttava ja vähintään puoli tuntia kestävä kuntoliikunta. Terveyttä edistävä liikunta ylläpitää ja kehittää työhyvinvointia.

Valtava käytettävissä oleva tietomäärä ravinnosta, levosta, liikunnasta ja terveydestä sekä lukuisat tekniset apuvälineet auttavat meitä viemään valmennusta yhä yksilöllisempään suuntaan. Vankkaa tieteellistä osaamista kunnioittaen ja ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä yhä laajemmin ymmärtäen raivataan tietä uusille tavoille harjoittaa rakasta lajiaan. Nyt on maailman kirjat sekaisin kun huipulle johtaakin älykkään treenaamisen yksilöllinen polku. Se älykkään treenaamisen tie saattaa sopia monille tosi hyvin!

Voittajan resepti: kokonaisvaltainen treeni

Olet ehkä kuullut sanonnan juoksijaksi tullaan juoksemalla. Tällä tarkoitetaan juoksijapiireissä sitä, että kovaksi menestyjäksi juoksijana johtaa vain sellainen tie, jonka pölyistä, sohjoista tai liukasta pintaa tahkoo mahdollisimman vimmatusti juoksijan monotoninen askellus.

Sama pätee kaikkiin muihinkin urheilulajeihin. Sitä päälajiaan pitää suorittaa enemmän kuin mieli antaisi joka hetki myöden. Kyllästymiseen asti pitää sitä keihästä lennättää. Toistoja pitää sillä heittovälineellä saada, muuten ei selkäytimeen iskostu millisekunttien varassa oleva lihasten, hermotuksen ja räjähtävän voiman taito, jolla keihään lentorataa opitaan hilaamaan yhä pitemmälle. Kun treenataan, niin treenataan kunnolla.

Tämä on tietenkin totta, ainakin osittain, mutta onneksi on runsaasti esimerkkejä levon ja rentouden merkityksestä huippusuoritukseen: Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki joutui pakkolevolle kylkileikkauksen takia. Kuten olettaa saattaa minun filosofiani mukaan, heittokunto parani tämän jälkeen aivan dramaattisesti ja loppukaudesta 2013 Tero oli kiistatta maailman ykkösheittäjä. Uskon siis kovaan treenaamiseen, mutta levon ja rentoutumisen kautta haetaan sitä kovaa kuntohuippua niinkin herkässä lajissa kuin keihäänheitto. Jukka Keskisalon paluu kesän 2013 SM-kisoihin (viestit ja Kalevan kisat) on myös toteutunut pitkälti treeniä löysäämällä ja lepäämällä. SM-kisojen voitto ei koskaan tule helpolla, ei edes esteissä.

Mielipideilmaston purkautuessa laajamittaiseksi ilmiöksi, tähän yltiöpäiseen treenaamiseen on tulossa tervetullut muutos kun annamme uusien tuulien tosissaan puhaltaa. Moderni urheiluvalmennus puhuu valmennuksesta kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon urheilijan koko elämä. Edelleenkin tietenkin urheillaan ahkerasti siinä päälajissa tai mahdollisesti useissa päälajeissa, mutta huippusuoritus löytyykin terveemmin ja ehkä jopa helpommin ottamalla huomioon kaikki ne tekijät, jotka johtavat urheilumenestykseen. Tiukkapipoisuudesta rentouteen, sattumanvaraisesta sapuskoinnista räätälöityyn lajikohtaiseen täsmäravitsemukseen ja kauheasta treenivimmasta kroppaa tarkasti kuuntelevaan yksilölliseen valmennukseen.

Moderni, uuden suunnan urheilija, ymmärtää arvostaa hyviä ystäviä, ihmisten välisiä suhteita ihan yhtä paljon kuin sitä, että hänen lautaseltaan löytyy juuri oikeanlaista energiatasoja sopivasti nostavaa ruokaa. Hän osaa ottaa löhöilyhetkestä kaiken irti, eikä hänen mielestään ole synti ottaa lyhyet nokoset keskellä päivää, jos siltä tuntuu, että nyt on väsymys iskenyt. Hän ymmärtää aktiivisen levon mahdollisuudet elämässään, esimerkiksi niin, että juoksijana hänen aktiivinen lepohetkensä käsittää rennon ja virkistävän uintireissun tai puolitosissaan osallistumisen futis- tai sählyhetkeen ja siihen päälle saunomisen. Passiivista lepoa nautitaan laadukkaan REM-unen tahdissa. Jos elämän kokonaisrasitus on jatkuvasti liian rankkaa (työhuolia, riitoja, sairastelua) silloin voi olla hyvä vähentää treeniohjelman rasittavuutta, sillä lahjakas urheilija ymmärtää, että elämän kokonaisrasitus vaikuttaa kielteisesti fysiologiseen tilanteeseemme.

Uusia raikkaita tuulahduksia

Mietitäänpä miten toteutuu uusi Christerin valmennusfilosofia käytännössä? Se voi näkyä esimerkiksi näin:

• Levon pitää virkistää sinua sillä muuten mahdollinen uupumus ei hellitä. Huippu-urheilija osaa ottaa löhöilystäkin kaiken irti. Hän ei pode huonoa omatuntoa siitä, että hän vetää lonkkaa keskellä päivää. Jos hänellä on ongelmia unensaannissaan, hän ratkaisee nämä ongelmat parhaalla mahdollisella tavalla.
• Ruoka joko kehittää sinua tai sitten ei. Voittaja syö vain sellaisia ruokia ja mahdollisesti myös ravintolisiä, jotka kehittävät häntä. Jos jokin yleisesti nautittu ruoka-aine aiheuttaa hänessä ongelmia, hän luopuu sen ruoka-aineen käytöstä. Ei pidä tehdä yksinkertaisesta asiasta vaikeaa. Jos sinulle ei leipä sovi, älä silloin syö leipää, vaikka kaikki muut ihmiset ympärilläsi ahtaisivat limppua naamariin! Vaikka muut ympärilläsi nauraisivat luomuvillityksellesi, anna heidän nauraa. Ota sen sijaan kaikki hyöty irti älli-ruoasta: luomua, luonnollista, lisäaineetonta, laadukasta, lähiruokaa. 
• Treeni joka ei kehitä sinua, ei todellakaan kehitä sinua. Voittaja haluaa kehittyä treenin kautta mestariksi! Erittäin lahjakas, nerokas urheilija ei orjallisesti seuraa tiettyä valmentajan tekemää ohjelmaa vaan arvioi mikä osa valmentajan ohjeistuksesta aidosti kehittää häntä lajinsa huipulle asti. Äskettäin lajia harrastamaan ryhtynyt hyötyy todennäköisesti hyvinkin paljon valmentajan ohjeista, mutta kriittisyys on ajan myötä aina paikallaan.
• Huipulle vie monta tietä – löydä oma tiesi. Jos jokin asia tuntuu hyvältä, jos jokin asia motivoi sinua, se on usein se oikea tapa edetä. Ei kuitenkaan aina – ole aina nöyrä, kuuntele viisaampia ja arvioi tilannettasi koko ajan! 
• Urheilija kuuntelee omaa kroppaansa. Helppous ja rentous löytyy tällä tavalla ja urheilija nauttii täysillä urheilusta. Huippu-urheilijan tavoite ei voi olla sietää eläimellisen kovaa oksennustreeniä, puuduttavan tylsää kuntosalitreeniä ja yksitoikkoista hölköttelyä (ei se itse asiassa ole yksitoikkoista!), vaan tavoitteena pitää olla omaa lahjakkuuttasi ja kykyjäsi vastaava tulos kauden tärkeimmässä kisassa! Kukaan ei ole kiinnostunut huippukovista treenijaksoistasi, kaikkia sen sijaan kiinnostaa miten hyvin kulki oman lajisi mestaruuskisoissa tai jossakin muussa kauden tärkeimmässä kisassa. 
• Tehotreenejä, kehittäviä treenejä ei saa tehdä liian väsyneessä tilassa. Pitää riittävästi panostaa ravitsemukseen ja lepoon ennen tosikovia treenejä. Jos ei ole saanut nauttia riittävän tasokasta unta yöllä tai unohtanut huippu-urheilijan nokoset iltapäivällä, voi olla, että kroppa neuvoo siirtämään tehotreenin seuraavalle päivälle. Huippu-urheilija uskaltaa levätä silloin kun väsyttää tai elämä tympäisee. 
• Kehittävässä treenissä pitää kulkea, pitää olla tekemisen meininkiä. Toisaalta velttoillen tehty kehittävä treeni on menetetty treenipäivä, toisaalta ylirasituksen ja loukkaantumisen vaara on suuri silloin jos tehdään tosi kovia treenejä väsyneenä. Paradoksi: huipulle vie vain tosi kova treeni, josta saat optimaalisen paljon irti! Osaatko?

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Urheilija on elänyt viimeiset 20-50 vuotta suurten muutosten keskellä. Nuoruusvuosina ei eletty uutistarjonnassa reaaliajassa. Sai odottaa tunteja, päiviä, ehkä viikkojakin uutisvirran tarjontaa. Nyt on tilanne toinen. Kun juna suistuu kiskoilta Espanjassa, me sydän kurkussa pelkäämme täällä kaukana Pohjolassa oliko suomalaisia turmassa mukana. Samaan aikaan kun baskit saavat tästä onnettomuudesta tiedon. Joka onnettomuuksista, lamauutisista ja toivottomista ihmiskohtaloista ahdistuu, elää synkkiä aikoja.

Ajat ovat todella muuttuneet. Nyt saadaan koko Suomi sekaisin yhdestä savuavasta jätekontista räjähdetehtaan pihalla. Omassa nuoruudessani olisi työmies Töppönen kaatanut roskasäiliöön pari ämpärillistä vettä ja asia olisi ollut siinä. Säilytä nyt tuollaisen mediamyllytyksen edessä suhteellisuuden tajusi!

Olemme usein törmänneet siihen tosiseikkaan, että me suomalaiset menestymme kansainvälisesti katsoen useissa lajeissa hirmu hyvin juniori-ikäisinä, mutta sitten kun siirrytään aikuisten sarjaan, menestys loppuu. Tähän on mielestäni laajemman harrastuspohjan ja vaativuuden lisäksi syynä se, että treenaamisen olosuhteet ovat muuttunet. Optimaaliset olosuhteet lukioiässä (erinomaiset urheilulukiot esimerkkinä) vievät huipputuloksiin lahjakkaimpia junioriurheilijoitamme! Tilanne muuttuu kun juniori siirtyy aikuisikään. Esimerkiksi nuoren muuttaessa pois kotoa tai siirtyessään vaatimattomasti tuetun aikuisurheilujärjestelmän piiriin, muuttuu niin moni seikka huonompaan suuntaan, että se vaikuttaa menestymismahdollisuuksiin.

Urheileminen huipulla on kallista, se vaatii kärsivällisyyttä ja on riskialtista. Nykyään yksilöurheilijan on tosi vaikea esimerkiksi saada riittävästi rahaa sponsoreilta. Vaadittaisiin runsaskätisempää rahanjakoa maamme harvoille huippu-urheilijoille, jotta menestyminen aikuisena saisi jatkua. Kun urheilijalle on jaossa enemmän rahaa, hänen ympärilleen voidaan koota paras mahdollinen taustaorganisaatio, joka sitten parhaimmillaan mahdollistaa menestymisen maailmanluokan aikuisurheilijana.

Puhelinsoittoa, työhuolia, onnen ja surun tunnetta pääsi minun nuoruudessani pakoon vetämällä puhelimen johdon seinästä. Nyt jatkuva tavoitettavuus kännykän kautta ajaa meidät ihan uusien mieltä hajottavien asioiden eteen. Uusavuttomat stressin uuvuttamat nykyihmiset saavat ohjeen pistää kännykkä kiinni työpäivän aikana tai sen jälkeen edes kymmeneksi minuutiksi. Tilalle otetaan lyhyet nokkaunet. Tutkimusten mukaan se parantaa työtehoa. Tottakai se myös luo edellytykset pärjätä paremmin urheilussa. En usko, että Välimeren porukka on ollut ihan väärässä pitäessään keskellä päivää siestaa.

Ruokamaisema on muuttunut. Ennen vanhaan syötiin tiettyinä ruoka-aikoina. Sen jälkeen siivottiin ruokapöytä ja pistettiin ruoat syrjään odottamaan seuraavaa ruokailuhetkeä. Nykyään ruokaa on yllin kyllin tarjolla kaikkialla ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Nykyurheilija saa kehittää maagiset itsehillinnän keinot selvitäkseen voittajana ruokatarjonnan keskellä. Ruoan ylitarjontaan kiinni jääneet synkistävät lihavuus-, diabetes ja sydänsairaustilastojamme.

Islannista löytyy lihapiirakoita, joissa ei ole murustakaan lihaa. Suomeen tuodaan kekseliäällä tavalla väärennettyä ruokaa tonnikaupalla. Reiluus on kaukainen muisto vain. Ruokaskandaalien keskellä moni kaipaa takaisin aikoja entisiä.

Markkinoiden luoman kauneusihanteen keskellä on vaikea tajuta, että omana itsenäsi olet täydellinen. Terveyttä etsiessään moni ihminen on mennyt totaalisesti metsään. On hyvä muistaa, että terveys on kuin vesi kaivossa. Sen tärkeyden huomaa vasta kun kaivo tyhjenee.

Teknisten apuvälineiden vallankumous

Nykypäivän teknologia on niin kehittynyttä, että valmentaja ja urheilija voivat itse hankkia sellaiset terveysseurannan instrumentit, jotka olivat ennen vanhaan pelkästään huipputieteellisten yliopistosairaaloiden erikoisosaamisen varassa. Nämä instrumentit ovat täydellä ryminällä saavuttamassa suuren suosion ja auttavat liikkujaa pysymään sillä kaidalla tiellä, joka johtaa parhaaseen mahdolliseen kuntoon ja terveyteen.

Mittareita löytyy sydämenlyöntien laskemiseen, hengityskaasujen analysointiin, lihasvoiman tarkkaan mittaamiseen, veriarvojen seurantaan, liikeratojen tarkkailuun, puhumattakaan tavanomaisesta videokuvaamisesta. Älypuhelimeen saa ohjelmia, jotka erityisen pilvipalvelun avulla muodostavat terveysseurannan kokonaisuuden, jota on helppo käyttää. Nykyään on niin hyviä testilaitteistoja olemassa, että urheilijan olisi mahdollista treenata vain silloin kun hän on täysin palautunut. Ongelmana tässä on se, että hyvin harva uskaltaa treenata tällä tavoin. Se saattaisi nimittäin tarkoittaa, että harjoitusohjelman tekeminen ja soveltaminen muuttuu täysin. Tietotekniikan avulla valmentajalla on 365/24/7-mahdollisuus olla urheilijan tukena ja tämä mahdollistaa mm. sen, että treenimotivaatio pysyy korkeana. Moni urheilija on parantanut tuloksiaan huimasti näillä välineillä ja vieläpä laillisesti.

Valmennusprosessi tunnetaan nykyään niin hyvin, että on valmentajan ammatitaidottomuutta ja urheilijan velttoutta, jos ei ymmärretä miten urheilija voi kehittyä omalla tasollaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Valmentaja vahvistaa urheilijan käsityksiä ja tarjoaa hänen käyttöönsä ammattiosaamistaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi räätälöityä ja yksityiskohtaista tietoa ravinnosta ja liikesarjojen analysointia sillä tavalla, että ne kehittävät häntä tehokkaasti. Se voi olla harjoitusohjelman räätälöimistä vallitsevien olosuhteiden mukaisesti (peilikirkas, jäinen tienpinta ei houkuttele; liukkaiden säiden ajaksi mahdollisesti hiihtoa tai juoksumatolla treenaamista).  Valmentajan tehtäväksi ymmärretään nykyään myös kaikessa laajuudessaan miten vältetään ylisuorittamista, eli valmentaja joutuu joskus liiallista innostumista hillitsevän jarruttajan tehtäviin.

Liikkumattomuudesta aiheutuvat sairaudet ovat kasvussa

Liikkumattomuudesta aiheutuu lisääntyneitä riskejä sairastua. Liikkumattomalla on kaksinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen ja lihavuuteen. Tyypin 2 diabeteksen riski on 20–60 % suurempi, verenpainetaudin 30 %, paksusuolensyövän 40–50 % ja osteoporoottisten luunmurtumien riski on 30–50 % suurempi.

Liikunta vaikuttaa sekä diabeteksen ehkäisyyn että hoitoon. Jo varsin vähäinenkin painon lasku ruokavalion muutosten ja liikunnan lisääntymisen kautta vaikuttaa aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista alentavasti korkean riskin henkilöillä 3–4 vuodessa. Tutkimuksissa on todettu, että suurimmat terveyshyödyt saavutetaan niillä henkilöillä, joiden fyysinen kunto ennen liikunnan aloittamista on ollut huonoin. Viikoittainen liikunta, joka vastaa 1 000 kcal kulutusta, pienentää kuolleisuutta 30 prosenttia.

Erityisesti lääkäritutkija Harri Helajärvi ryhmineen on tutkinut liikkumattomuuden terveysriskejä. Liikuntaa harrastavatkin voivat saada terveyshaittoja, jos istuvat liian paljon! Kaikkein haitallisin istumismuoto on TV:n ääressä löhöily.

Liikunta on hyvä masennuslääke

Amerikkalaisessa tutkimuksessa on selvitetty, miten säännöllisen liikkumisen estyminen esimerkiksi loukkaantumisen tai sairauden takia vaikuttaa mielialaan. Monissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että niukasti liikkuvat henkilöt kärsivät todennäköisemmin masennuksesta kuin aktiiviset. Niin ikään on saatu viitteitä siitä, että aktiivisten ihmisten liikkumisen estyminen voisi aiheuttaa masennusoireilua, kuten väsymystä, jännittyneisyyttä ja ärtyvyyttä.

Tutkimukseen osallistui 40 henkilöä, joiden keski-ikä oli 31 vuotta. Heistä vähän yli puolet (55%) oli naisia. Osallistujat liikkuivat vähintään kolme kertaa viikossa ainakin puoli tuntia. Heidät arvottiin kahteen ryhmään. Puolet jatkoi liikuntaharrastustaan entiseen tapaan. Muita kehotettiin keskeyttämään liikuntaharrastus kahden viikon ajaksi. Ohjeiden noudattamista valvottiin askelmittarilla. Liikunnan lopettaneilla ilmeni viikon kuluessa väsymystä ja masentuneisuutta. Oireet pahenivat edelleen toisen viikon aikana. Hyväkuntoisimmat kokivat suurimman fyysisen suorituskyvyn laskun ja myös voimakkaimman mielialan laskun.

Tutkimusryhmän mukaan on mahdollista, että liikunta tasapainottaa hermoston toimintaa sympaattisesta parasympaattiseen suuntaan, mikä rauhoittaa mieltä. Liikkuminen saattaa siis parantaa kykyämme rentoutua. Kun esimerkiksi sairaus tai vamma estää säännöllisen liikkumisen, herkkä tasapaino voi häiriintyä. Kyse voi toisaalta olla myös psyykkisestä riippuvuudesta liikuntaa kohtaan. Tällainen riippuvuus on normaalisti vain hyväksi, mutta liikunnassakin on hyvä noudattaa kohtuutta.

Liikunta kuluttaa paljon energiaa ja nesteitä

Moni liikkuu jotta paino pysyisi hallinnassa. Reipas liikunta kuluttaakin energiaa ja tästä syystä on syytä tarkkailla että syö tarpeeksi ja oikeita ruoka-aineita. Pitkäaikainen ja kuormittava liikunta kiihdyttää energiankulutusta vielä rasituksen loputtuakin lisäämällä perusaineenvaihdunnan energiankulutusta 5-10% tavalliseen verrattuna.

Liikunnan vaikutus häviää kuitenkin vähitellen, eikä tavallinen, kevyehkö kuntourheilu nosta kovin merkittävästi eikä varsinkaan pysyvästi perusaineenvaihdunnan tasoa. Erittäin paljon harjoittelevilla huippu-urheilijoilla perusaineenvaihdunta jää 20% suuremmaksi kuin liikuntaa harrastamattomien. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että keho on tottunut runsaaseen energiansaantiin.

Intervallityyppisen harjoittelun on myös todettu kohottavan energiankulutusta huomattavasti. Suuren suosion saanut High Intensity Interval Training (HIIT) kasvattaa suosiotaan. Lupaukset siitä, että vartin tehotreeni vastaa tunnin hölkkää, otetaan halukkaasti vastaan ajankäytön kiemuroissa taistelevien nykyliikkujien parissa. Kokemukset ovat olleet pääosin yllättävän myönteisiä. Arthur Lydiard kääntyilee haudassaan!

Liikunnan energiankulutukseen vaikuttavat liikunnan tehokkuus, harjaantuneisuus, hikoilu liikunnan aikana (1 l hikeä = 575 kcal) ja liikkujan oma paino. Esimerkiksi 100-kiloiselta ihmiseltä kuluu kaksinkertainen määrä energiaa 50-kiloiseen verrattuna samaan liikuntasuoritukseen. Mikäli huolehditaan hyvästä ravinnonsaannista, ei ole mitään näyttöä, että lasten runsas liikunta aiheuttaisi häiriöitä esim. fyysiseen kehitykseen.

Harjoiteltaessa liian niukkaravinteisen ruokavalion voimalla, aiheutetaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Urheilusuorituksen jälkeen erityisesti lihakset tarvitsevat energiaa palautuakseen. Ellei tätä energiaa ole käytettävissä, keho alkaa kuluttaa omia ravintovarastojaan, jotka ovat muun ravinnon puuttuessa lihasten toiminnalle välttämättömät omat proteiinivarastot.

Jotta liikunnan aikainen nestevaje minimoidaan liikkujan olisi hyvä opetella jo harjoittelun aikana nauttimaan 6-8 dl nestettä tunnissa liikunnan alusta alkaen – esimerkiksi 2 dl n. 15 min välein on sopiva rytmi. Juomisen aloittaminen liikunnan aikana vasta kuivumisoireiden ilmaantuessa (tehottomuus, kuiva suu, jano, kuumotus) on myöhäistä, sillä suorituskyky on jo ehtinyt heikentyä ja nesteen imeytyminen nestevajeessa on heikkoa – käytännössä nestevajeen korjaaminen liikunnan aikana on tällaisessa tapauksessa mahdotonta.

Urheilijan tulisi pitää huoli, että liikunta aloitetaan nestetasapainossa. Tätä varten päivän kokonaisjuomisen tulee olla riittävää – 2 litraa + 1 litra/harjoitustunti on minimivaatimus nesteen päivittäiselle nauttimiselle. Nestevajeen ylläpidon kannalta on myös järkevää nauttia nestettä noin 5 dl harjoitusta edeltävinä tunteina – mikäli tästä seuraa virtsaamisen tarve harjoittelun aikana tulee nesteen juonti ajoittaa 2-3 tuntia ennen harjoittelua, jolloin ylimääräinen neste ehtii poistua.

Liikunnassa menetetään runsaasti nestettä. Tavallisesti ihminen hikoilee noin 0,5 litraa vuorokaudessa, mutta urheilusuorituksen takia määrä suurenee 1-3 litraan. Erittäin kuumissa ja kosteissa olosuhteissa hikoilu voi olla vielä runsaampaa. Suorituskyky voi heiketä etenkin, mikäli liikunta aloitetaan nestevajeessa. Nestevaje heikentää nesteen imeytymistä ja siten edesauttaa lisävajeen syntymistä.

Myös liikaa juomista tulee välttää. Juominen yli tarpeen näyttää heikentävän vireystasoa ja saattaa varsinkin pitkäkestoisen liikunnan aikana laimentaa elimistön suoloja jopa vaarallisen paljon. Liian juomisen määrä on yksilökohtainen kysymys mutta juomisen määrän ylittäessä päivän aikana 2 litraa + 3 litraa per liikuttu tunti, on nesteen saanti yleensä jo liiallista.

Lopuksi

Lähde siis liikkeelle, harjoita lihaksiasi, täytä keuhkosi raikkaalla ilmalla ja vahvista sydäntäsi. Ole terveellä tavalla itsekäs. Tärkeintä on joillekin ehkä katkaista pitkä, yhtäjaksoinen istuminen.  Liikunnalla kuntosi paranee ja tulevaisuutesi muuttuu! Viskaa tämä blogikirjoitus sivuun ja nouse jalkeille! Jätän sinut nyt pohtimaan henkilökohtaista ratkaisuasi liikkumisesi suhteen ja lähden itse elämäniloa lisäävälle juoksulenkille läheiseen puistoon.

Bardet-Biedl oireyhtymä ja ravitsemus

**

Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa äskettäin valmistunut ravintovalmentaja Milla Leinonen teki opinnäytteensä harvinaista sairautta potevan tytön ravitsemusneuvonnasta. Opinnäytteen ”Tie energisempään arkeen” lyhennelmä saattaa teitä kiinnostaa monella eri tasolla.

• Huomaatte miten haastaviin tilanteisiin ravintovalmentaja voi joutua. 
• Opitte paremmin arvostamaan ravintovalmentajan arkista aherrusta. 

Pyydän lukemaan tarkkaan koko kirjoituksen. Löydätte esimerkiksi Millan rehellisen arvion työnsä merkityksestä. Opinnäyte valittiin vuoden parhaimmaksi.

Johdanto

Milla Leinonen kertoi halunneensa syventyä aiheeseen, jolla hän konkreettisesti voisi auttaa jotakuta lähiympäristöönsä kuuluvaa ihmistä. Puheeksi tuli ystävän pikkusisko, sanotaan hänta vaikka Anniksi, jolla lievän kehityshäiriön lisäksi oli paino-ongelma.

Milla otti yhteyttä Annin äitiin ja kyseli hieman tarkemmin Annin voinnista ja ruokavalioneuvonnasta. Hän sai tietää Annin sairastavan harvinaista Bardet-Biedl oireyhtymää. Ilmeni, ettei ongelmia ollut pyritty aktiivisesti ratkomaan ruokavalion keinoin. Äidin mielestä ehdotus ravitsemuspuolen neuvonnasta vaikutti mielenkiintoiselta ja niin alkoi Annin tie energisempään elämään.

Annin tapaaminen

Anni oli vielä 8-vuotias kun Milla ensimmäisen kerran tapasi hänet näissä merkeissä ja tällöin hän painoi 59 kg ja oli 136 cm pitkä. Painoindeksi oli näin ollen 31,9. Annilla oli painoa sen verran, että sillä oli jo vakavia terveydellisiä vaikutuksia.

Anni kärsi siis harvinaisesta Bardet-Biedl syndroomasta. Ylipainoisuus oli oireyhtymässä tavallista ja sitä tulisi hallita dieetin keinoin. Perhe oli tavannut ravitsemusterapeutin 3 kertaa ennen tätä Millan tapaamista ja kokemukset olivat olleet huonoja. Mitään kouriintuntuvaa ei näistä käynneistä vanhemmille ollut jäänyt. Äidin ainoat muistikuvat saaduista ravintoneuvoista olivat, että ruoan pitäisi olla vähähiilihydraattista ja päivittäisen energiansaannin n. 1000 kilokaloria. Tarkemman tutkiskelun jälkeen äiti muisti, että ravitsemusterapeutti oli listannut paljon ns. kiellettyjä ruoka-aineita, muttei juurikaan kertonut esimerkkejä siitä, mitä Anni saisi syödä. Yksi äidin päähän jäänyt esimerkki oli, että kokonainen banaani päivässä oli liikaa.

Ennen ensimmäistä tapaamista Milla oli pyytänyt perhettä pitämään ruokapäiväkirjaa, jotta Annin sen hetkisestä ruokavaliosta saisi jonkinlaisen käsityksen. Annin ruoka koostui pääsääntöisesti ihan tavallisesta kotiruoasta ja koulussa tarjottavista ruoista.

Perheessä harrastettiin kalastusta ja metsästystä. Kesäisin pääruoka oli usein kalaa ja talvisin liha oli pääsääntöisesti hirveä tai muuta riistaa. Eineksiä ei kotona juurikaan tarjoiltu. Makeat välipalat ja jälkiruoat olivat läsnä lähes joka aterialla. Myös mehua juotiin paljon.

Milla keskusteli ravitsemustilanteesta ja perheen kanssa sovittiin, että Annin makeat pikkupurtavat vaihdettaisiin marjoihin tai satunnaisiin hedelmiin. Leivonnaiset ja makeiset kuuluisivat kohtuullisina annoksina karkkipäivään. Anni ei ollut halukas juomaan pelkkää vettä. Ehdotettiin, että veden sekaan voisi laittaa vaikka tilkan sitruunamehua, jotta se olisi maukkaampaa. Ruokajuomaksi suositeltiin ihan tavallista puhdasta vettä.

Milla antoi tehtäväksi opetella juomaan vettä ensi alkuun ainakin litran verran päivässä. Ennen jokaista ruokailua voisi juoda lasillisen. Oireyhtymälle tyypillistä oli olla tuntematta kylläisyyttä ja tästä johtuen syötiin yli oman tarpeen. Täyttämällä vatsa ensin vedellä olisi helpompi pitää annoskoot kohtuullisina. Vettä olisi myös hyvä juoda lasillinen herätessä, vauhdittamaan munuaisten toimintaa.

Milla kiinnitti huomiota runsaaseen leivän syöntiin. ”Se on helppoa ja nopeaa. Sitä paitsi Anni tykkää leivästä”, sanoi äiti. Leivän syönti ei ollut kohtuuttoman runsasta, mutta suhteessa muihin ruoka-aineisiin sitä oli ehkä turhan paljon. Vaikka Anni oli aktiivisesti keskustelussa mukana ja innokas kokeilemaan uusia asioita, tuntui leivän poisjättäminen olevan aivan mahdoton ajatus. Näillä perustein sovittiin, että leipä voi kuulua aamupalaan, mutta päälle pitäisi löytyä vähän lihaa ja kasviksia. Ajatus sai tytön irvistelemään. Anni ei juurikaan syönyt tässä vaiheessa vihanneksia ja kasviksia, hedelmiäkin heikosti. Kurkku tuntui olevan ainoa varteenotettava vaihtoehto.

Ainoa proteiinipitoinen ravinto oli pääruokien liha ja kala. Selityskin löytyi maitoallergiasta ja kananmuna-allergiasta. Soijamaitoa oli käytetty tavallisen lehmänmaidon sijasta, mutta vähemmissä määrin. Anni ei eritoten pitänyt soijan mausta. Kauramaitoa Anni ei voinut sietää, eli soija oli kuitenkin se parempi vaihtoehto. Milla ehdotti, että soijamaitoon voisi tehdä marjapirtelöitä tai välipalaksi voisi silloin tällöin syödä maustamatonta soijajogurttia ja marjoja. Marjat olivat perheelle hyvä ja halpa vaihtoehto, sillä perheessä myös marjastettiin aktiivisesti syksyisin ja pakkasesta löytyi aina itse poimittuja marjoja.

Koska perinteiset maitotuotteet eivät tulleet kysymykseen, Milla opetti äitiä käyttämään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämää Finelin taulukkoa ja yhdessä he etsivät sieltä vaihtoehtoja turvaamaan mm. Annin kalsiumin saantia. Finelin avulla äiti voisi tarvittaessa tulevaisuudessa tarkistaa myös muita ravintosisältöjä. Seesaminsiemenet nousivat esille ja neuvoksi tuli laittaa niitä jogurttien, salaatin tai pirtelöiden sekaan. Lisäksi Milla suositteli käyttämään tarvittaessa kalsiumtabletteja.

Rasvaa oli Annin ruokavaliossa vältelty sen energiapitoisuuden vuoksi. Kalaa perheessä syötiin jonkin verran, mutta pääsääntöisesti kuitenkin vain kesäisin. Milla ehdotti, että Anni nauttisi päivittäin omega-3- ja D-vitamiinilisää.

Annilla oli rasitteena ollut myös astma. On useampia tutkimuksia, joiden mukaan E-EPA ja D-vitamiini voivat ehkäistä ja lievittää astman oireita. Tältä pohjalta Milla uskoi ettei niiden ainakaan pitäisi aiheuttaa haittaa Annille. Lisäksi äidin kanssa neuvoteltiin pähkinöiden ja siemenien käytöstä välipaloilla turvaamaan hyvälaatuisten rasvojen saantia. Beceliä oli käytetty leivän päällä, koska se ei aiheuttanut allergisia reaktioita.

Ruoanlaitossa oli käytetty oliiviöljyä, koska maitoallergian vuoksi voi ei tullut kysymykseen. Milla kehotti äitiä kokeilemaan kookosöljyä, joka kestää paremmin kuumentamista. Myös oliiviöljyn laatuun voisi kiinnittää huomiota. Aiemmin käytettyjen halpaöljyjen tilalle voisi ostaa kylmäpuristettua versiota ja sitä voisi käyttää esimerkiksi salaattikastikkeen sijasta.

Milla oli vasta käynyt ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan luennolla ja pää oli pullollaan mitä suureellisempia asioita erilaisten luonnontuotteiden ylivoimasta. Milla ei voinut olla mainostamatta joitakin tuotteita kuten pakurikääpää ja maca-jauhetta. Hän otti myös puheeksi suolan laadun, eli normaali pöytäsuola olisi hyvä vaihtaa esimerkiksi merisuolaan.

BBS – Bardet-Biedl-oireyhtymä

Ennen tapaamista Milla oli lukenut jonkin verran Annin sairaudesta, mutta tarkemmin hän tutustui kyseiseen oireyhtymään vasta ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Tapaus osoittautui haasteellisemmaksi kuin hän alun perin osasi uskoakaan.

”Bardet-Biedl-oireyhtymä (BBS) on eräitä arabiväestöjä lukuun ottamatta erittäin harvinainen oireyhtymä, jonka esiintyvyydeksi on arvioitu 1:150 000. Oireyhtymän pääoireet ovat silmänpohjan rappeuma, kehityksen hitaus ja oppimisvaikeudet, ylipainoisuus, ylimääräiset pikkuvarpaat ja/tai pikkusormet sekä sukurauhasten toimintaan vaikuttavien hormonien vaje. Oireet ilmenevät ylimääräisiä sormia tai varpaita lukuun ottamatta vähitellen lapsen iän karttuessa ja diagnoosin on usein päästy vasta kouluikää lähestyttäessä.”

http://www.vaestoliitto.fi/perinnollisyys/tietolehtiset/bardet-biedl-oireyhtyma/

Annin sairaus todettiin jo alle vuoden ikäisenä, vaikkei suvussa olekaan aiempia tapauksia. Annilla oli syntyessään kampurajalat, jotka operoitiin ennen kahta ikävuotta. Näiden leikkausten ja tutkimusten yhteydessä myös varmistui BBS-diagnoosi. Kampurajalkojen ja oireyhtymään liittyvän kömpelyyden johdosta Anni oppi kävelemään vasta ollessaan n. 2,5-vuotias. Pakollisia fysioterapia-tapaamisia lukuun ottamatta Anni ei juurikaan liikkunut. Tilanne tietysti paheni koko ajan iän ja painon lisääntymisen myötä.

Jo noin 3-vuotiaana Anni huomasi olevansa erilainen. Hän ei pystynyt samoihin leikkeihin kuin muut eikä voinut käyttää samanlaisia vaatteita kuin muut. Annilla oli erikoiskengät liikavarpaiden vuoksi eikä prinsessamekot mahtuneet tämän pikku-prinsessan päälle. Liikavarpaat oli leikattu, mutta yksi jalkojen lisäleikkaus vähensi osaltaan Annin liikkumista.

Jonkin verran Annilla oli ongelmia puheen tuottamisessa. Anni alkoi vetäytyä hieman syrjään. Anni koki kiusaamista koulussa, mutta puolusti kyllä itseään fyysisesti toisinaan. Tämä tilanne rajoitti harrastustoimintaa.

Lähestulkoon ainoa liikuntamuoto, josta Anni oli pitänyt, oli uiminen. Annin kotikylässä oli mahdollisuus tähän harrastukseen paikallisen hotellin kylpylässä. Noin vuosi sitten kuitenkin oli tapahtunut jotain, minkä vuoksi Anni ei enää halunnut kyseiseen kylpylään mennä. Todennäköisesti Anni oli jossain vaiheessa joutunut kiusaamisen kohteeksi, mutta varmuutta äidillä ei asiasta ole. Nyt lähin mahdollisuus oli n. 60 km päässä, joten uintikerrat olivat harventuneet.

Annilla oli retinopatia eli silmän verkkokalvon rappeuma, joka oli varsin yleinen vaiva BBS-potilailla. Tämän johdosta Annin hämäränäkö oli lähes olematon, ja hän koki ulkona olemisen hämärän tullen varsin pelottavaksi. Annilla oli lieviä kehityshäiriöitä, mutta hän oli normaaliälyinen ja ymmärsi varsin hyvin omat rajoitteensa ja erilaisuutensa. Sen johdosta syrjään vetäytyminen ja ”lohtusyöminen” olivat todellisia riskejä.

Annin sairaus on varsin harvinainen, joten tietoa ei ole paljon saatavilla. Annia hoitavat lääkäritkään eivät osanneet sairaudesta vanhemmille paljon kertoa. Suomeksi tutkimustuloksia sairaudesta ja etenkin ruokavalioista oli saatavilla heikosti.

Bardet-Biedl-oireyhtymässä hypotalamuksen (väliaivojen pohjaosa) molemminpuoliset vauriot aiheuttavat erikoisen voimakkaan ruokahalun (http://www.kvhtietopankki.fi/kirjat/lihavuus.htm). Kuten myös Prader-Willin-oireyhtymässä, jonka ruokavaliosuosituksia on usein käytetty myös Bardet-Biedl-oireyhtymän hoidossa. Prader-Willin oireyhtymässä ylipainoa hoidetaan vähärasvaisella ja vähäkalorisella dieetillä, koska PW-lasten energian tarve oli vain 60% normaalilapsen tarpeesta. (http://www.kvhtietopankki.fi/syndroma/pws.htm). Tämä varmasti selitti, miksi Annille oli suositeltu 1000 kcal dieettiä ravitsemusterapeutin toimesta.

Milla löysi vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen International Journal of Obesityn sivuilta, jossa oli käsitelty Energia aineenvaihduntaa Bardet-Biedl oireyhtymässä. Tutkimuksessa vertailtiin 20 ylipainoista Bardet-Biedl-oireyhtymää sairastavaa ja 20 sairaudesta johtumatonta ylipainoista henkilöä. Tutkimuksen mukaan energiankulutuksessa ei ollut suurtakaan eroa. BBS-tapauksissa energiankulutus oli joissakin tapauksissa heikompaa, mutta sen uskottiin olevan yhteydessä henkilöiden inaktiivisuuteen.

(http://www.nature.com/ijo/journal/v27/n11/full/0802420a.html)

Bardet-Biedl-oireyhtymään on usein myös yhdistetty munuaisten vajaatoiminta. Tämä laittoi Millan pohtimaan ravitsemusterapeutin suosittelemaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Annilla oli kystia munuaisissa, mutta ainakin toistaiseksi munuaiset toimivat moitteettomasti. Yhtään tutkimusta Milla ei löytänyt, joka olisi tukenut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Useimmiten tutkimuksissa koehenkilöt olivat jo aikuisia ja heillä oli jonkinasteisia ongelmia munuaistoiminnassa.

Pitkä hiljaisuus

Annilta leikattiin kielijänne, jonka oli määrä helpottaa puhumista. Leikkauksen jälkeen Anni joutui sosekeittokuurille, mikä kaikesta ankeudestaan huolimatta edisti vihannesten syöntiä. Alun perin Milla oli sopinut, että tapaamiset ovat kahden viikon välein. Äidin oli määrä myös punnita Anni aina ennen tapaamisia. Tapaamiset kuitenkin estyivät ja tietoja välitettiin jonkin verran internetin välityksellä.

Milla ei luovuttanut vaan tutkiskeli Annin sairautta ja muita vaivoja. Hän lähetteli tutkimuksia ja sairauden hoitoa käsitteleviä artikkeleita äidille luettavaksi. Milla kyseli Annin kuulumisia, antoi ruokavinkkejä ja reseptisivustoja tutkittavaksi sekä kertoi erilaisten ruoka-aineiden vaikutuksesta kehoon. Milla oli varsin aktiivinen. Ehkä liiankin?

Toisinaan vinkit oli otettu vastaan ja niitä oli vaihtelevalla menestyksellä kokeiltukin. Ainakin äidin puheiden mukaan. Milla neuvoilla äidin paino oli pudonnut, mutta tyttären ei. Annin paino ei kuitenkaan ollut myöskään noussut äidin sanojen mukaan. Tapaamista ei saatu aikaiseksi.

Annin vuotuisen kontrollin lähestyessä Milla pyysi äitiä pyytämään lääkäriltä lisätietoja Annin terveydentilasta. Äiti oli keskustellut lääkärin kanssa. Juttua oli ollut myös Millan osuudesta Annin ruokavalioneuvonnassa. Lääkäri oli ollut varsin innostunut asiasta ja halusi keskustella Annin tilanteesta. Lääkäri jäi kuitenkin vuorotteluvapaalle, joten tilanne ei näiltä osin edennyt.

Millan kiireiden ja ulkomailla vierailun takia yhteydet Annin äitiin jäivät vähiin. Äiti vakuutteli asioiden menevän ihan hyvin, mutta tapaamiselle ei tahtonut löytyä aikaa millään. Ajatuksissa kävi aivan uudenlaisia kysymyksiä. Miten motivoida asiakasta? Mitä tehdä, jos asiakas ei halua itse auttaa itseään? Miten saada vanhemmat ymmärtämään tilanteen vakavuus?

Uusi alku ja tunnepuolen selvittelyä

Lopulta Milla ei enää jaksanut tapaamista odottaa vaan vaatimalla vaati, että tapaaminen järjestyisi. Annin äiti oli myöntyväinen ja totesi, että pitää todennäköisesti aloittaa uudestaan ihan alusta. Ei hirveän kannustavaa! Mutta tämä lisäsi Millan taistelutahtoa. Milla aloittaisi siis uudestaan ruokapäiväkirjasta ja tapaaminen saatiin aikaiseksi.

Annin äiti vaikutti jollakin tasolla jo sisäistäneen asian vakavuuden, mutta totesi isän olevan enemmänkin ongelma. Tässä kohtaa selvisi, että Annin vanhemmat olivat eronneet hiljattain. Isä tietysti halusi hieman hemmotella prinsessaansa tämän ollessa isän luona. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että Anni oli ollut syntymästään saakka sairas. Annin elämä oli rankkaa ja oli mukava pienillä ”palkinnoilla” helpottaa hänen jokapäiväisiä ponnistuksiaan. Anni oli myös isän ainoa lapsi. Äidillä oli aikaisemmista liitoistaan 2 vanhempaa lasta.

Annin äiti oli aiemmin kertonut, että hoitava lääkäri oli aluksi aivan kauhea ja oli itkettänyt häntä tapaamisilla. Annin äiti oli valitellut asiasta hoitavalle kirurgille, jonka jälkeen tilanne oli muuttunut. Milla uskoi, että lääkäri oli halunnut varhaisessa vaiheessa herätellä vanhempia. Mitä aiemmin ruokavalio ja liikunta olisi ollut osa jokapäiväistä Annin elämää, sitä helpompaa painon ja liitännäissairauksien kontrollointi olisi ollut. Mutta Anni oli vanhemmilleen todellinen erikoistapaus ja äiti koki lääkärin asenteen epätoivottavana hyökkäyksenä. Jatkossa lääkäri kohteli potilastaan silkkihansikkain, ja ikävät asiat jätettiin taka-alalle.

”Ilmeisesti minä olisin nyt siis se henkilö, jonka pitäisi ottaa ne vaikeat asiat puheeksi”, Milla ajatteli. Milla jutteli siksi erään lääkäriystävän kanssa ja kysyi neuvoa miten edetä tässä tapauksessa. Varmistui, että Millan tehtävänä oli esitellä perheelle Annia uhkaavat tulevaisuudenkuvat. Lihavuuden liitännäissairaudet oli otettava puheeksi. Suurimmaksi lähitulevaisuuden riskiksi nousi 2. tyypin diabetes. Annilla oli myös jatkossa oletettavissa ongelmia munuaisten kanssa, joten diabeteksen puhkeaminen olisi varsin huono uutinen.

Tapaamisessa Anni ei itse ollut paikalla, mutta äiti oli mitannut tyttären painon edellisenä päivänä. Pituutta oli tullut 2 cm lisää, mutta painokin oli noussut jonkin verran. Pituus oli nyt siis 138 cm ja paino 63,5 kg. Painoindeksi oli tällöin 33,3. Äiti uskoi, että painoa oli onnistuttu kontrolloimaan, mutta tulokset puhuivat omaa kieltään. ”Olimme siis lähtöpisteessä tai oli otettu jopa pari askelta taaksepäin”, Milla tuumasi.

Milla otti rohkeasti puheeksi aikaisemman hoitohistorian ja kyseli onko perheelle kerrottu Annin lihavuuden vaaroista. Puhuttiin 2. tyypin diabeteksen synnystä ja siihen liittyvistä vaaroista. Tähdennettiin myös, että Annin oli hyvin vaikea saada tarvittaessa elinsiirtoja sairautensa vuoksi. Keskustelun yhteydessä selvisi myös, että Annin isällä oli todettu diabetes ja hän oli aloittanut kuntoremontin.

Milla toivoi, että jatkossa saisi myös isän mukaan tapaamisiin, jotta voitaisiin keskustella aiheesta isän kanssa. Tämä voisi toimia hyvänä motivaattorina tyttärelle ja auttaa isää myös ymmärtämään miksi Annin oli tärkeä noudattaa ruokavaliota.

Positiivisiakin uutisia tapaamisella tuli esille. Anni joutui kitalakileikkauksen jälkeen syömään jonkin aikaa vain keittoruokaa. Tämän keittokuurin jälkeen Anni oli syönyt pienempiä annoksia, koska tuli nopeammin kylläiseksi. Tämä oli suunnattoman suuri uutinen, sillä oireyhtymää sairastavilla oli normaalia voimakkaampi ruokahalu eivätkä he tulleet helposti kylläisiksi. Tämä tieto tosin pisti myös Millan harkitsemaan sitä tosiseikkaa, että Annin oli ehkä annettu syödä ja herkutella normaalia enemmän ja vedottu vain sairauteen. Keittokuurin positiivinen sivuvaikutus oli myös se, että Anni oppi sietämään kasviksia. Pähkinöitäkin oli kokeiltu välipaloiksi, mutta niistä seurasi allergista ihottumaa ja kutinaa.

Anni oli myös alkanut liikkua enemmän. Isän elämäntaparemontti johti runsaampaan liikuntaan ja hän otti Annin mukaan kuntosalille. Annilla oli myös liikuntarajoitteisille tarkoitettu kolmipyörä isän luona, jota hän siellä ollessaan kävi polkemassa säännöllisesti. Milla oli äidille aiemmin puhunut trampoliinin hyvistä puolista ja huomasi sellaisen ilmestyneen etupihalle. Oli kuuleman mukaan myös aktiivisessa käytössä.

Milla oli valmistunut kahvakuulaohjaajaksi. Äiti osoitti kiinnostusta lajiin, ja mietti sopisiko se heille yhteiseksi harrastukseksi. Milla lupasi miettiä seuraavalle tapaamiselle yksikertaisia liikkeitä ja miettiä sopivan kuulan kokoa.

Sen verran Milla huomautti ruokapäiväkirjasta, että siellä oli yhä edelleen päivittäin makeita välipaloja. Milla toivoi, että karkkipäivästä pidettäisiin kiinni.

Toinen tapaaminen

Tällä kertaa Milla ei muuta kuin vilkaissut ruokapäiväkirjaa sen verran, että valitsi sieltä 3 hieman erilaista päivää. Päiväkirja palautettiin äidille ja tyttärelle ja pyydettiin heitä arvioimaan ruoka-aineet plussilla ja miinuksilla sen mukaan, miten hyviksi tai huonoiksi he nämä ainekset arvioivat. Tämä oli ravintovalmentajakoulutuksessa opittu tapa ja se osoittautui varsin tehokkaaksi ja valaisevaksi. Ja yhä edelleenkin ne makeat naposteltavat kummittelivat merkinnöissä. Jokohan tämä tehtävä tuottaisi tulosta?

Anni vaikutti energisemmältä. Hän oli innostuneesti mukana keskustelussa ja kuunteli tarkasti Millan ehdotuksia. Annin äiti oli puhunut tyttärensä kanssa ruokavalion ja liikunnan tärkeydestä ja heidän tavoitteensa oli, että Anni pääsisi vielä vaatekauppaan ja saisi valita sieltä ihan minkä vaatteen haluaisi. Anni oli aina ollut kiinnostunut vaatteista, mutta kokonsa puolesta ei ollut voinut haluamiaan vaatteita käyttää.

Liikuntaa oli lisätty niin, että päivittäin liikuttiin vähintään 30 minuuttia, joka oli huima harppaus aiempaan. Paino olikin tipahtanut 1,5 kg. Paino oli siis nyt 62 kg. Uutena asiana oli mitata vyötärönympärys, joka nyt oli 108 cm. ”Liikunnan lisääntyessä lihasmassa kasvaa, joten kilojen uijottaminen ei aina kerro koko totuutta”, Milla oli selittänyt.

Rohkeutta kokeilla uusia asioitakin oli löytynyt. Annille oli ostettu oma kahvakuula ja sovitiin parin päivän sisällä uudestaan tapaaminen kahvakuulailun merkeissä.

Kesälomien viivästyttämä seuraava tapaaminen

Kesälomien ja matkustelun vuoksi Millalla oli ollut varsin hankalaa pitää tapaamisia sovitun 2 viikon väliajoin. Keskusteluja käytiin kuitenkin aktiivisesti internetin välityksellä. Painonnousu ei ollut pelkästään pysähtynyt, vaan laski tasaiseen tahtiin. Äiti raportoi välillä kilon painonlaskusta ja vyötärökin oli kaventunut 2 cm lisää. Kasvikset ja marjatkin olivat kuulemma ruvennut maistumaan. Annin oli ollut ahkerasti mukana kasvimaata hoitamassa muun perheen kanssa. Annin perusaktiivisuus oli siis ilmeisimmin lisääntynyt.

Sitten Anni lähti lomamatkalle isänsä kanssa. Äiti oli huolissaan. Lomamatkan jälkeen Annin paino oli vähän noussut. Paino oli nyt 61,3 kg ja vyötärö 107 cm. Milla vakuutteli äidille, ettei se ollut suurikaan huolenaihe. Isä oli kuitenkin saanut kuulla kunniansa! Isä oli ehkä antanut lapsen herkutella lomalla liiankin kanssa, mutta liikunnallisesta puolesta oli pidetty huolta. Isä oli käynyt Annin kanssa urheilukentällä ja rohkaissut tyttöä juoksemaan radan ympäri. Anni yllätti isänsä juoksemalla radan kolmesti ympäri! Tästä rohkaistuneena Anni juoksi nyt lähes joka päivä äitinsä kanssa postilaatikolle ja takaisin kerran päivässä. Postilaatikolle oli matkaa noin 300 m. Anni oli myös polkenut pyörällä jonkin verran ollessaan isän luona. Isän luona oli asfalttitiet, joten polkeminen oli helpompaa kuin kotona hiekkateiden ympäröimällä alueella. Anni oli kuitenkin innostunut pyöräilystä ja olisi halukas kokeilemaan myös hiekalla. Toistaiseksi esteenä kuitenkin oli näiden erikoispyörien hinta.

Milla kertaili hieman Annin taivalta tähän asti ja mietittiin yhdessä, mitä muutoksia oli tapahtunut ja mihin vielä pitäisi kiinnittää huomiota. Milla painotti yhä edelleen olemassa olevaa ongelmaa eli liiallista herkkujen syöntiä. Lomalla tietysti tuli herkuteltua hieman enemmän, eikä Milla nähnyt siinä ongelmaa. Asiaan olisi syytä kiinnittää huomiota nyt kun oli palattu arkeen. Samoin ateriarytmitys oli päässyt unohtumaan matkan varrella lomailun huumassa, mikä tietysti johti ylimääräisten herkkupalojen naposteluun.

Viimeisin tapaaminen

Opinnäytettä ajatellen Milla oli sopinut viimeisimmän käynnin, jossa oli toivomus, että koko perhe tai ainakin Anni sekä vanhemmat, olisivat paikalla. Milla toivoi, että olisi vihdoin saanut tavata myös isän näissä merkeissä. Isän kokemukset oman sairautensa hoidossa olisivat voineet auttaa heitä löytämään yhteinen linja Annin ruokavaliossa ja isäkin ymmärtäisi asian tärkeyden.

Milla oli antanut tehtäväksi tarkastella ateriarytmitystä ja pitää huoli siitä, että ruokailut olisivat 2-4 tunnin välein. Tämähän tietenkin siksi, ettei tulisi liian pitkiä välejä ja sitä myöten syötyä kerralla liikaa. Toisaalta taas ruoansulatuselimistölle piti antaa tarpeeksi aikaa selviytyä edellisestä ateriasta. Näin ollen verensokeri pysyisi tasaisempana eikä tulisi liian suuria piikkejä, jotka pistäisivät insuliinin tuotannon koetukselle. Sen lisäksi Milla pyysi äitiä käymään internet keskustelut läpi ja miettiä mitä olimme tällä välillä oppineet ja oliko matkalla herännyt uusia kysymyksiä.

Isällä oli kuitenkin töitä sillä viikolla kun oli alun perin määrä tavata, joten tapaaminen lykkääntyi. Päivät taas vierähtivät erinäisten kiireiden vuoksi ja viimeinkin tapaamisen järjestyessä Milla huomasi harmikseen, ettei paikalla ollut kuin äiti. Milla koitti vaivoin peittää pettymystään. Annilla oli ollut huono päivä. Hän oli isänsä luona, eikä halunnut osallistua tapaamiseen.

Äiti oli kuitenkin punninnut Annin ja mitannut vyötärön. Paino oli pysynyt muuttumattomana, 61,3 kg. Vyötärö oli nyt 105,5cm. Äiti oli hieman huolestunut, kun paino ei ollut laskenut. Milla muistutti kuitenkin häntä siitä, että vyötärö oli kaventunut jopa 1,5 cm, mikä kertoi todellisesta edistymisestä enemmän kuin paino. Anni liikkui nyt enemmän ja oli todennäköisesti saanut hieman lihaksia lisää. Joka tapauksessa, tavoite oli saada painonousu hallintaan. Jok'ikinen pudotettu gramma ja vyötäröltä vähentynyt sentti oli positiivinen uutinen.

Milla kertasi äidin kanssa kuluneita kuukausia ja he miettivät tapahtuneita muutoksia. Äiti koki, että ensimmäistä kertaa hän oli saanut ymmärrettäviä neuvoja ruokavaliosta ja oppinut käyttämään uusia kanavia tiedon hankintaan. Kaiken kaikkiaan hän koki yhteistyön varsin positiivisena.

Anni sen sijaan, kuten tämäkin tapaaminen osoitti, ailahteli laidasta laitaan. Toisinaan Anni oli varsin innostunut ja halusi kokeilla uusia asioita. Toisinaan hän taas oli varsin kyllästynyt ja turhautunut sekä totesi elämän olevan yhtä tyhmää laihduttamista. Yleisesti ottaen Anni oli äidin mielestä kuitenkin muuttunut huomattavasti aurinkoisemmaksi ja mielialan ailahteluita oli vähemmän kuin aiemmin. Anni myös jaksoi nyt tehdä asioita yhdessä perheen ja suvun kanssa, kun taas aiemmin koulun jälkeen oli iskeytynyt sohvan nurkkaan ja pysynyt siinä koko illan nukkumaanmenoon asti.

Anni oli ollut isän luona paljon nyt, sillä koulu sijaitsi lähellä isän kotia. Hän oli siellä ollessaan polkenut kouluun ja takaisin päivittäin. Kouluun oli matkaa noin kilometrin verran. Anni oli opetellut myös pitämään vesipulloa mukanaan, joten veden juominen oli lisääntynyt.

Eniten äiti päivitteli sitä, että nykyisin Anni saattoi jopa lähteä yksin pihalle leikkimään. Näin ei ollut tapahtunut ikinä ennen. Pihalla hän saattoi heilutella kahvakuulaa ihan itsekseenkin. Tytön itsevarmuus oli lisääntynyt.

Tulevaisuus

Tämä oli siis Millan opinnäytetyötä ajatellen viimeinen tapaaminen Annin tapausksessa. Yhteistyö ei kuitenkaan loppuisi tähän, vaan Milla oli luvannut auttaa perhettä ja seurata edistymistä niin kauan kuin he kokivat Millaa tarvitsevansa.

Osa tavoitteista toteutui työn edistyessä. Ensimmäinen tavoite oli saada Annin painonnousu pysähtymään. Pienillä muutoksilla ruokavaliossa ja liikunnan lisäämisellä tämä onnistui varsin kivuttomasti.

Kun liikunta lisättiin ohjelmaan, harpattiin suoraan toiseen vaiheeseen, eli painonlaskuun. Edistyminen tietysti loi aina hyvänolon tunnetta ja lisäsi motivaatiota. Se myös lisäsi itsevarmuutta ja auttoi yrittämään uusia asioita.

Seuraava tavoite, joka toki voi viedä aikaa, on saada vaatekoko pienenemään sen verran, että Anni pääsee valitsemaan itselleen mieluisan vaatekappaleen. Hyvää vauhtia ollaan matkalla siihen suuntaan. Kuoppia varmasti tieltä löytyy, mutta kun ei anna niiden murtaa itseään, kaikki on mahdollista. Kun tämä vaihe saavutettaisiin, perheellä olisi todennäköisesti jo tarvittavat tiedot ja taidot tavoitella Annin tervettä elämää ja saada vyötärö kapenemaan alle 80 senttiin, jolloin ei olisi enää lihavuuteen liittyvää sairastumisvaaraa.

Loppuyhteenveto ja Millan oma rehellinen työn arviointi

Alku oli varsin takkuinen, eikä varmastikaan vähiten Millan yli-innostuneisuuden vuoksi. Aloittelevan ravintovalmentajan pettämättömällä innolla hän otti elämäntehtäväkseen parantaa Annin. Milla oli vasta aloittanut ravintovalmentajan opinnot ja uskoi oikeanlaisen ravinnon olevan vastaus kaikkiin ongelmiin. ”En tosin vieläkään väitä, etteikö se olisi varsin merkityksellinen tekijä”, sanoi Milla. Mutta hän saattoi huomaamattaan unohtaa avuntarpeen kohteen ja nostaa itsensä suurena parantajana itse tehtävän edelle.

Milla myöntää myös, ettei hän myöskään osannut vielä katsoa kokonaisuutta ja saattoi aluksi jopa tukahduttaa äidin yhteistyöhalun liiallisella informaatiolla ja ruoan ”hifistelyllä”. Ehkä ongelmien moninaisuus sai Millan unohtamaan kokonaisuuden. On todettava, että Milla valitsi varsin haasteellisen tehtävän itselleen ensimmäiseksi työkseen ravintovalmentajana. Hänen opinnäytteensä ohjaajana sain aitiopaikalta seurata Millan edistymistä ja voin sanoa, että olen Millasta tosi ylpeä!

Milla kertoo tapaamisten välisestä tauosta olleen molemmille osapuolille hyötyä. Millalla oli aikaa oppia lisää ja ymmärtää, että työ oli asiakaslähtöistä, ei suinkaan toisinpäin. On opittava huomioimaan perheen voimavarat. Toisin sanoen, ihmisten arjessa on muitakin haasteita kuin oikein syöminen. Nämä haasteet pitää huomioida ja sovittaa yhteen uusien asioiden kanssa. Liian suuret muutokset voivat työlään arjen ohessa viedä liikaa energiaa ja syödä motivaatiota.

Motivaatio ja motivoiminen olikin Millan mielestä yksi suurimpia haasteita tässä ravintovalmentajan työssä. Ei riittänyt, että ravintovalmentajalla oli halu auttaa ja ohjata asiakastaan kohti parempaa elämää. Oli osattava lukea merkkejä siitä, mitä vastapuolella tapahtui ja osata kannustaa oikealla hetkellä sekä kyettävä löysäämään silloin kun asiat sujui omalla painollaan. Oli myös hyvä, jos osasi pitää omat tunteet erillään tapauksesta. Toista ei voinut pakottaa muuttamaan tapojaan, jos tahtoa asiakkaasta itsestään ei löytynyt.

Millalla oli viimeisen tapaamisen jälkeen hieman tyhjä olo. Tuntui, ettei käteen jäänyt juuri mitään. Kun hän sitten kuitenkin luki muistiinpanojaan läpi ja kirjoitti paperille projektinsa annin, hän huomasi ettei siihen ollut mitään syytä. Ensimmäinen tavoite oli saavutettu. Ja toista, jo jossain määrin optimististakin tavoitetta, harpottiin hyvää vauhtia matkalla eteenpäin.

Tässä kohtaa Milla tajusi, että olisi syytä myös antaa positiivista palautetta perheelle. Se vain melkein pääsi lipsahtamaan taas sinne omien suureellisten toiveiden varjoon. ”Joka tapauksessa, eihän tässä täytetty minun toiveitani ja odotuksiani, vaan koitettiin löytää pysyviä ratkaisuja Annin painonhallintaan”, Milla pohti.

Annin tiellä on vielä haasteita. Herkkujen syönti oli yhtenä vaikeimmista. Milla oli tältä matkalta myös oppinut sen, että vanhoja tapoja oli vaikea murtaa. Saattoi olla, että 20 toistoa riitti, että jostakin tulee tapa, mutta se pitää tapahtua ilman poikkeuksia, tai se vanha tapa tarttuu takaisin. ”Tavat ja tottumukset ovat toisinaan oikea kirosana”, Milla filosofoi. Annin voisi olla helppoa vielä oppia uusia tapoja, mutta vaikeampaa se on kitkeä ihmisistä hänen ympärillään, jotka ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla paljon kauemmin aikaa.

Anni pääsi jo ainakin osittain tavastaan vältellä kaikkea fyysistä toimintaa. Ehkäpä Annilla ja perheellä on siis toivoa löytää kultainen keskitie myös ruokavalion suhteen.

Vaikka Milla mietti kuluneen puolen vuoden aikana luovuttamista useampaan otteeseen, hän oli varsin tyytyväinen, että päätti viedä tämän loppuun. Haasteellista se kyllä oli, ja on edelleen. Samalla se oli kuitenkin varsin palkitseva ja kasvattava kokemus. Paljon on vielä opittavaa ja koko ajan löytyy uutta. Milla on tajunnut, että tällä alalla pitää pysyä ajan hermolla ja muistaa päivittää tietojaan. Opinnäyte kuitenkin antoi Millalle mahdollisuuden oppia asioita myös kulissien takana, sen tärkeän psyykkisen puolen.

Miksi lapset lihovat?

**
Minulla oli mahdollisuus haastatella diplomi-insinööri Sami Uusitaloa. Hän on Veteraaniurheilija -blogia seuranneille vanha tuttu. Onhan hän tuonut esille hyvin perusteltuja näkemyksiään ravitsemuksesta ja liikunnasta. Tällä kertaa juttelimme lasten lihavuudesta.

Muun muassa edesmenneen lastenlääkärin Arvo Ylpön ponnistusten ja kattavan neuvolatoiminnan johdosta Suomessa näkee päivänvalon mahdollisesti maailman terveimmät vauvat. Kouluikään tultaessa ja kiihtyvästi läpi koko nuoruuden jokin menee perusteellisesti pieleen, sillä minne katoaa se pikkulapsen elinvoima ja mistä astuu peliin mukaan se yhä lisääntyvä lasten lihavuus?

Mikä on se ruoka, jolla lapsi pysyy terveenä? Millaisia ruoka-aineita lapsen pitäisi välttää? Tällaisia kysymyksiä esitin Samille ja tuttuun tyylinsä hän tarjoaa omia näkökulmiaan meidän kaikkien pohdittavaksi. Ota kantaa tähän asiaan, jos haluat.

Lasten ja koululaisten terveysongelmat eivät todennäköisesti ratkea tälläkään kirjoituksella, mutta pyydän, että jäät miettimään nykytilannetta ja pohdit vakavasti niitä ideoita mitä tuodaan esille tässä rohkeassa haastattelussa.

Kouluruoka kiinnostaa meitä ensiksi. Nuorelle koululaiselle hankitaan muodikas koulureppu, ostetaan uudet vaatteet, katsotaan vieläkö jumppatossut mahtuvat jalkaan, lähteekö läksyjen lukeminen käyntiin ja oliko koulussa kivaa? Kuinka moni vanhemmista huolehtii siitä, että koululaisella on mahdollisuus ruokailla terveellisesti kotona ja koulussa?

Sami, mitä mieltä olet kouluruoasta? Pyydän Samia silmäilemään erään sattumanvaraisesti valitun koulun viikon ruokalistaa. Mikä tässä on pielessä ja mikä on hyvää?

Maanantai
Lounas: Kinkku-juustokastiketta, perunoita, salaattia 
Kasvisvaihtoehto: Herkullista sienikasviskastiketta, perunoita, salaattia 

Tiistai 
Lounas: Lihakeittoa, leipää, tuorepala 
Kasvisvaihtoehto: Kesäkeittoa, leipää, tuorepala 

Keskiviikko 
Lounas: Pinaattikeittoa, leipää, tuorepala 

Torstai 
Lounas: Jauhelihakastiketta, perunoita, spagettia, salaattia 
Kasvisvaihtoehto: Soijabolognesekastiketta, perunoita, spagettia, salaattia 

Perjantai 
Lounas: Porkkananapit, perunasose, salaatti 

Sami vastaa: Ihan hyvä yritys pienellä budjetilla, mukavasti perusruokaa ja vaihtelevuutta.

Sitten kysyn Samilta, minkälainen kouluruoka edistää parhaiten lasten terveyttä? Sami arvioi terveyden niin laaja-alaiseksi käsitteeksi, että tuohon ei varmasti kukaan pysty yksikäsitteisesti vastaamaan. Kouluruoassa pelätään rasvaa. Se tekee monesta ruoasta mautonta. Esimerkiksi ruskeassa kastikkeessa voi on korvattu jollain lisäaineilla. Tuolla tavalla saadaan aikaiseksi toivottoman vetistä litkua.

Toista se oli vielä silloin kun Sami itse oli koulussa. Silloin lapsilta ei riistetty täyteläisiä makukokemuksia. Muistettiin niinkin yksinkertainen asia kuin voi kalakeitossa. Vieläkö muistatte kuinka hyvältä se maistui?

Mitä kotona pitäisi muistaa tarjota lapsilleen? kysyin sitten Samilta ja sain kuulla, ettei ainakaan rasvan neuroottiselle välttelylle ole perusteita. Teoria sydän- ja verisuonitautien synnystä syödyn kolesterolin ja tyydyttyneen rasvan aiheuttamana on väärä.

Perinteisesti on ollut tapana pitää lasten lihavuutta jopa liikkumattomuusongelmana. Kun lapset eivät liiku riittävästi, he eivät kuluta ruoan energiaa vaan se näkyy lisääntyneenä rasvakudoksena. Puhutaan siitä miten lasten elinympäristö on muuttunut lihomista edistäväksi. Muutos on ilmennyt esimerkiksi koulu- ja arkiliikunnan vähenemisenä, elintarvikkeiden pakkauskoot ovat kasvaneet ja ruoka-annokset ovat suurentuneet. Lisäksi varoitetaan siitä, että Valtion ravitsemussuosituksista poikkeaminen on yleistynyt. Perimällä on vahva rooli siten, että lihavilla vanhemmilla on myös lihavia lapsia.

Sami, mitä mieltä olet tästä lasten lihavuudesta? Mistä lasten lihavuus sinun mielestäsi johtuu? Sami vastaa: Käsiin räjähtänyt lihavuusepidemia - eritoten lasten kohdalla - johtuu vuosikymmeniä harjoitetusta "vähennä rasvaa" -politiikasta. Vielä reilu kolme vuosikymmentä sitten koulussa sai voita leivän päälle, täysrasvaista maitoa, kastikkeissa ja lihoissa oli rasvaa. Nyt laiha ruoka tekee lihavia lapsia.

Ruoka sulaa nopeasti ja pistää painopisteen liiaksi tärkkelyspainotteisille ruoille aiheuttaen monelle lihavuuteen taipuvalle kohtalokkaan nälkäkierteen. Tähän lasten kiduttamiseen on ravitsemusvalistus yksin syyllinen. Koulujen tulee tietty noudattaa virallisia suosituksia - valitettavasti. Nykyajan lapset liikkuvat enemmän kuin Samin ikäluokka (s. -72). Liikkumattomuus ei taatusti ole lihavuuden kasvun syynä.

Sami suosittelee lihavalle lapselle riittävästi rasvaa. Kolesterolilla ja tyydytyneellä rasvalla on merkitys esimerkiksi testosteronin tuotannossa ja näiden ruoka-aineiden demonisointi näkyy ylipainoisten ulkomuodossa, eritoten poikien osalla rasva kertyy pakaroihin ja rintoihin. Ei muuta kuin vihanneksia, juureksia, palkokasveja, marjoja ja munia pöytään voissa paistetun kalan kanssa, niin teinipoikien tissit muuttuvat adoniksien rintalihaksiksi. Kalan voi tietty korvata millä tahansa kokolihalla.

Lihavan lapsen pitäisi välttää tyypillistä lihavan lapsen arkiruokaa: leipää, puuroa, muroja, mysliä, perunaa, makaronia, mehuja, riisiä ja hedelmiä. Kun tähän yhdistetään "vähän rasvaa" -ideologia ollaan auttamatta hirvittävässä nälkä- ja näännytyskierteessä.

Runsasta tärkkelystä voisi kokeilla korvata vihanneksilla, manteleilla, pähkinöillä, palkokasveilla, oliiviöljyllä, voilla, kalalla, munalla ja kokolihalla. Mehun ja rasvattoman maidon sijaan voisi kohtuudella nauttia täysrasvaista maitoa. Se antaa paremman vasteen lihavan hormonitoiminnalle ja aiheuttaa ruoan hitaammaan sulamisen (estää napostelua ja pidentää ateriavälejä). Maltillisemman verensokerin heilahtelun ja täyteläisyytensä vuoksi täysrasvainen maito pitää aterioiden koot maltillisempina. Niin sanottuja herkkuja on lihavalla oikeus nauttia siinä missä kaikilla muillakin.

Voit tästä lukea lisää Samin pohdintaa vuosien varrelta:

Miksi kestävyyskunto on romahtanut?

Nälkä ja kilot lähtivät

Lihavia lapsia kidutetaan

Salmiakkipastilleja lautaselle riisin sijaan?

Sami iski numerot pöytään

Lasse Virenin eväät tarkastelussa

Samin siwallus

Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH

Lihavuuden syyt ja hoito Sami Uusitalon mukaan

Kilpailu: Samin VHH vastaan Valtion sapuskat

Sami Uusitalo 9.2.2009

Valtimotaudista käydään erittäin vilkasta keskustelua

**
Valtimotaudista, sen synnystä, riskeistä ja lääkityksestä virisi Suomen suosituimmassa terveysblogissa vilkas keskustelu. Tässä olen ahkeroinut neljä päivää toimittaen yhteenvedon keskustelun tärkeimmästä annista. Toivottavasti arvostatte aherrustani. Jatketaan keskustelua!

Johdanto

Tiedepäivien yhteydessä järjestettiin 9.2.2012 Tampereen yliopistolla paneelikeskustelu valtimotaudista. Paneelikeskusteluun osallistuivat professori Ilkka Pörsti (puheenjohtaja), professori Matti Uusitupa, emeritus professori Pentti Tuohimaa, kardiologi Erkki Ilveskoski ja biologi Christer Sundqvist. Lisäksi yleisöllä oli mahdollisuus osallistua keskusteluun ja ainakin diplomi-insinööri Leino Utriainen oli aktiivinen.

Valtimotaudin synnystä käytiin vilkas paneelikeskustelu. Keskustelussa Uusitupa, Pörsti ja Ilveskoski puolustivat kolesteroliteoriaa, eli sitä seikkaa, että kolesterolilla on merkittävä rooli valtimotaudin synnyssä. Sen sijaan Tuohimaa ja Sundqvist olivat sitä mieltä, että kolesteroli on sivuroolissa valtimotaudin synnyssä. Paneelikeskustelusta pystyi lyhyesti sanomaan sen verran, että olimme yllättävän monissa asioissa samaa mieltä. Professori Uusitupa piti tietenkin tavoilleen uskollisena kiinni poteronsa pohjalle viemistään käsityksistään sydänterveydestä. Mutta pystyimme paneelissa saavuttamaan yksimielisyyden siitä, että statiineja syödään tällä hetkellä tarpeettoman runsaasti. Kardiologi Ilveskoski katumuksentapaisella äänensävyllä valitti määränneensä kilokaupalla statiineja ilmeisen turhaan.

Suotuisana jatkunut sydän- ja verisuonisairauksien kuolleisuuden väheneminen 1970 -luvulta 2000-luvulle on lakannut olemasta kovin suotuisa vaikka statiinien käytön voisi olettaa näkyvän suotuisana tilastoissa. Primaaripreventiossa statiinien roolia pidettiin hyvin vaatimattomana, FH-tautia poteville ja suurimmassa riskiryhmässä (lihavuus, korkea verenpaine, dyslipidemia, diabetes jne.) sallittaisiin toki myös statiinien käyttö + muu elämäntapaohjeistus. Jo valtimosairauden kokeneille statiinit saattaisivat olla tärkeitä. Sopiiko näin rajusti pienentynyt bisnes lääketeollisuudelle oli minun kysymykseni?

Valtimotaudin synty ja kolesterolin rooli

Tästä valtimotaudin synnystä ja kolesterolin roolista on käyty vilkas keskustelu Sundqvistin terveysblogissa. Nimimerkki ”Hemi” muistutti, että tiedämme nyt enemmän kolesterolista ja sen roolista valtimotaudin synnyssä. Kolesteroli voi tosiaan olla riskitekijä, mutta lähinnä siitä tekee riskitekijän pienet, sokeristuneet ja hapettuneet LDL-partikkelit. Ja mikä näitä aiheuttaakaan? Vähärasvainen hiilihydraattipitoinen ravinto.

Vilkkaasti terveysblogissani keskusteleva nimimerkki ”Mie” huomautti, että ylipäätään merkittävä ylipaino, metabolinen oireyhtymä, kakkostyypin diabetes (nämä yhdessä tai erikseen) aiheuttavat ongelmia, joita saa hommattua myös runsasrasvaisella ravinnolla, olettaen että energiaa tulee tarpeeksi. Vähärasvainen hiilihydraattipitoinen ruoka ei ilman tätä ole merkittävä tekijä, väittää Mie. Olen eri mieltä Mien kanssa ja tuen pikemminkin Hemin käsitystä.

Tyydyttynyt rasva nostaa sekä HDL- että LDL-tasoja. LDL:n osalta kasvaa partikkelikoko. Mie haluaa kommentoida tätä siten, että LDL/HDL-suhde, jota pidetään indikoivampana kuin kumpaakaan arvoa erikseen, huononee verrattuna muiden rasvojen vaikutukseen. Tyydyttynyt rasva (SAFA) ei tästä huolimatta ole väestötasolla (olettaen että määrä ei ole nykysaantia merkittävästi isompi) erityinen ongelma yksinään. Joukossa on muita tekijöitä, joiden syystä tilanne voi hyvinkin muuttua.

Hyvä tuore kannanotto Ruotsista statiineihin ja kolesteroliin (Ravnskov ja joukko professoreita): Tästä Mie suuttui! Roskaahan tuo oli Mien mielestä ja hän jatkoi: Uffe et co. ovat tehtailleet näitä lehtijuttuja pilvin pimein, ja kaikki ovat argumentaatioltaan samaa ”tasoa”, so. ihan tuubaa. Suhteellisen riskin käsitteellä sekoilua ilman vertailukohtaa siihen, että tilanne sekundääripreventiopotilailla on pelkällä elämäntapainterventiohoidolla HEIKOMPI; yksittäisen väestötutkimuksen raportointi ja sekin pelkästään primääripreventiopotilaita koskien; johonkin japanilaiseen tutkimukseen viittaaminen ilman kontekstia (päinvastaista indikoivaa dataa kun löytyy pilvin pimein, vrt. esim. tuoreehko Matsushita et al, ”Pravastatin use and cancer risk: a meta-analysis of individual patient data from long-term prospective controlled trials in Japan”). Uffe et co. ovat lääketieteellisessä keskustelussa lähdeviitteenä samaa tasoa kuin von Däniken historiatieteellisessä keskustelussa.

Anonyymin maallikon näkökulmasta tuli tähän tällainen kommentti: Jos professorit Ruotsissa ”suoltaa tuubaa” niin miten voi Suomessa olla vakuuttunut, että Suomen professorit eivät ”suolla tuubaa”? Ruotsalaisilla on iso ongelma jos heillä on tietämättömiä professoreja ja meillä Suomessa kaikki tietävät, mutta mistä maallikko voi tämän tietää ja paikantaa professoreiden ammattitaidottomuuden johonkin/joihinkin professoreihin? Maallikko on huolissaan professorien mahdollisesta ammattitaidottomuudesta. Hyvä puoli tässä on kyllä se, että ne on näköjään Ruotsissa ne ammattitaidottomat.

Nimikirjaimia UR käyttävä toteaa: Samoin Uffe R ja kumppanit (liuta ruotsalaisia professoreita) tuovat hyvin perustellusti kantansa esiin. Ainakin perustellummin kuin herra Uusitupa joka lähinnä toteaa olevansa oikeassa. Onneksi aika tekee tehtävänsä vaikkakin sukupolven vaihdoksen odottelu on tuskaisen hidasta.

Tapio tuskaili: Voi kun jaksaisivat herrat käyttää aikaansa järkevämmin kuin egojensa takia kinastelemaan kolesteroliteorian pitävyydestä! Näyttöä kun sen puolesta ei ole mutta sitä vastaan on vaikka millä mitalla. Näyttö on yleensä juuri televisiosta tulleen Benecol-mainoksen tasoa. Mainostavat että on yli 60 tutkimusta kertomaan Benecolin tehosta. Ei vaan kerrota, että nämä tutkimukset todistavat Benecolin vain laskevan kolesteroliarvoja, ei siis hyödyttävän terveyttä tai ehkäisevän sv-tauteja. Näinhän he eivät voi todeta koska näistä ei ole näyttöä. Mikäli näyttöä olisi mainosmiehet varmasti tätä käyttäisivät mainonnassaan. Tässä lumeessa valitettavasti moni lääkärikunnan edustajakin on. Anonyymi antoi tukensa Tapiolle ja väitti, että perusongelma on tässä: Jos kiinnittää mielipiteitä/asemaa egoon on melkein mahdotonta muuttaa enää mielipidettä. Sitten hän siteeraa Colin Powellia: Never let your ego get so close to your position that when your position goes, your ego goes with it.

Mie oli Hemin ja minun kanssani osittain samaa mieltä, hyväksymällä ajatukseni: ”Suomen Sydänliiton ja Käypä hoitosuositus -työryhmän puolustama näkemys valtimotaudin syntymekanismista on yksipuolinen ja harhaanjohtava.” Mie korostaa, että näiden tahojen käsitys valtimotaudin synnystä on yhdenmukainen alan nykykäsityksen kanssa muutoin kuin ehkä LDL:n roolin ajoittaisen ylikorostamisen ja esim. Uusituvan VHH-antipatian kanssa.

Olin itse tavattoman iloinen, että DI Leino Utriainen saapui tilaisuuteen ja kommentoi tilaisuudessa asiantuntevasti! Rasvakeskustelussa ei oikein voida edetä ennenkuin kaivaudutaan ylös syvistä poteroista. Yleisön joukossa oli nuori lääketieteen opiskelija, joka aivan oikein kyseenalaisti professori Uusituvan todistusmateriaalin ja kritiikittömän paatoksen kovien rasvojen (po. kiinteiden rasvojen) terveyshaitoista. Surullisen kuuluisa Suomalainen mielisairaalatutkimus ei ymmärtääkseni ole kovin hyvässä maineessa paitsi poteron pohjalle juuttuneen Uusituvan keskuudessa. Niiden nuorien lääkäreiden varassa, joilla ei ole tunnesiteitä esim. Pohjois-Karjala projektiin, lepää puolueettoman ravitsemustiedon (rasvavalistuksen!) tulevaisuus.

Valtimotaudin synty on siis erittäin monimutkainen tapahtuma, jonka kaikkia yksityiskohtia ei vielä tunneta. Mielipiteelleni, että valtimotauti on ensisijaisesti tulehdussairaus, Mie haluaa antaa tukensa. Hän huomauttaa, että tässä ei ole kyse ”joko tai” jaosta, vaan ”sekä että” tilanteesta. Toki inflammaatio (tulehdus) kuuluu valtimotautiin, mutta veren rasva-arvoilla on toki merkitystä. Pitää paikkansa.

Valtimotaudin ensi vaiheen ehkäisyssä verenpaineen hoito vaikuttaisi loogisemmalta ratkaisulta kuin kolesterolin alentaminen. Tämä on mm. professori Tuohimaan puolustama käsitys valtimotaudin synnystä. Mie pitää tätä mahdollisuutta perusteltuna ja tutkimusnäytön valossa toimivalta mallilta.

Leino Utriainen toi keskusteluun faktaa valtimotaudin riskitekijöistä. Suomen Lääkärilehti 51 - 52/2009 vsk 64 s. 4449 – 4454 Jorma Viikari, Petri Kovanen: Valtimotaudin riskitekijöitä listattiin noin 250 jo vuonna 1981. Niitä on sen jälkeen tullut lisää, mutta kestää kuitenkin varsin kauan ennen kuin ”uuden” riskitekijän käyttäminen hyväksytään. Sen jälkeenkin kuluu vielä pitkä aika ennen kuin uuden riskitekijän käyttö yleistyy rutiinimaiseksi - seula on siis äärimmäisen tiukka. Kolesteroli on vain yksi noin 250:stä riskitekijästä. Mielestäni asiantuntijat menivät lääketeollisuuden ansaan, kun hekin kiinnittivät päähuomioon vain yhteen riskitekijään, KOLESTEROLIIN, ja sen hoitamiseen statiinilla. Muut 250 riskitekjää on jäänyt liian vähälle, koska niistä lääketeollisuus ei osaa vielä rahastaa. Seuraavaa jättipottia lääketeollisuus kehittelee CETP-lääkkeestä, mikä nostaa hyvää kolesterolia eli HDL:ää. Kehitys on kuitenkin hidasta, kun maailman suurimman lääketehtaan, Pfizerin, lääkekokeilu tällä lääkkeellä tappoi ihmisiä enemmän kuin lumelääke. Nyt kuitenkin lääkeyritys MSD testaa ihmisiä omalla CETP-lääkkellä jopa Keski-Suomessa. En tiedä tietävätkö lääkekokeiluun ilmoittautuneet hengenvaarasta. Ainakin minua hirvittää. MSD:n lääkekokeilua Suomessa MSD:n renkinä johtaa professori Antero Kesäniemi. Hän on KÄYPÄ HOITO-suosituksia tekevän professoriryhmän jäsen. En ”uskalla väittää”, että tässä olisi eturistiriitaa, mutta läheltä liippaa.

Paneelikeskustelussa kävi ilmi, että kolesterolihypoteesia pidettiin kiistanalaisena. Tässä kolesterolihypoteesin kritiikissä kunnostautui erityisesti emeritus professori Pentti Tuohimaa, joka ansiokkaasti toi esille ateroskleroosin vaihtoehtoisen mallin. Kolesteroli ei olisikan se päävihollinen vaan korkea verenpaine olsi tärkeämmässä roolissa. Uusitupa ja Tuohimaa naljailivat tästä keskenään ehkä tarpeettomankin paljon. Itse olen myös sitä mieltä, että valtimotaudin syyt löytyvät pääosin muualta kuin kolesterolista.

Mie piti tätä Tuohimaan verenpaineväitettä turhana vastakkainasetteluna. Korkean verenpaineen rooli merkittävänä (juu, kenties merkittävimpänä yksittäisenä) riskitekijänä on tunnettua. Tästä ei kuitenkaan millään järkevällä ajatusmallilla seuraa sitä, että muihin riskitekijöihin ei pitäisi puuttua! Tuohimaan ajatuksenjuoksu tässä kohtaa ei yksinkertaisesti avaudu Mielle.

Paneelikeskustelun puheenjohtaja professori Pörsti kiinnitti huomiota eläinkokeiden tuomaan evidenssiin ja piti kolesteroliteoriaa toteen näytettynä ja Uusitupa ei suostunut löytämään mitään aukkoja kolesteroliteoriassa.

Valtimotaudin etenemisessä näyttäisi olevan keskeisessä roolissa ns. pienikokoinen hapettunut LDL-kolesteroli (sdLDL), joka tarttuu tulehduskohtaan valtimoissa aiheuttaen ajan mittaan kalkin, kolesterolin ja rasvan kertymistä. Tämä sdLDL syntyy silloin kun syömme epäterveellistä ruokaa. Mie pitää tätä asiaa mahdollisena, mutta muistuttaa, että sdLDL ei ole triglyserideistä riippumaton riskitekijä. Hän pyytää lukemaan Sacksin ja Campoksen tutkimuksen vuodelta 2003 (http://jcem.endojournals.org/content/88/10/4525.long). Tämän asian tuijottaminen erillään kokonaiskuvasta on yhtä perusteetonta kuin fokusointi pelkkään LDL-arvoon, Mie huomauttaa.

Mie jatkaa myöntämällä pienten, sokeristuneiden ja hapettuneiden sdLDL-partikkeleiden suuremman aterogeenisyyden (aiheuttavat herkemmin valtimotaudin) verrattaessa isompiin LDL-partikkeleihin (Sacks & Campos, 2003). Kliinistä merkitystä asiassa lienee lähinnä metaboliseen oireyhtymään sairastuneilla/korkean riskin potilailla.

Rasvahappojen vaihtokauppa

Minä en ole kovinkaan vakuuttunut siitä, että mm. professori Uusituvan suosima ajatus siitä, että tyydyttyneet rasvahapot vaihtuessaan monityydyttymättömiin rasvahappoihin (PUFA), toisivat pysyviä terveyshyötyjä. Tässä vaihtokaupassa ei nimittäin oteta huomioon omega-6-/omega-3-rasvahappojen suhteet. Tämä merkittävä seikka ilmeisesti ahdisti Uusitupaa siinä määrin, että hän kieltäytyi paneelikeskustelussa ottamasta kantaa asiaan. Uusitupa lupasi kuitenkin lukea Ramsdenin uusimman yhteenvedon, joka jättää omega-6-rasvahapot huonoon valoon ja kyseenalaistaa ne PUFA-tutkimukset, joissa ei rasvahappoja ole eroteltu.

Mie pitää mahdollisena, että korvaamisesta ja vähentämisestä on hyötyä, eritoten korkean riskin potilaille. Kyse on siitä, että hyötyä ei ole tilanteessa jossa omega-6/omega-3 -suhde heikkenee. Silti virallinen linja tyrkyttää omega-6-rasvahappoja, minä väitän. Mie ihmettelee miten tämä ilmenee? Virallisissa suosituksissa suositellaan Mien mukaan rasvanlähteiksi eritoten kalaa ja kylmäpuristettuja kasviöljyjä, joissa rasvahappojen suhde on erinomainen. Mie pyytää minua lukemaan Ramsdenin tutkimuksen tarkemmin havaitakseni, ettei tuloksilla ollut tilastollista merkitsevyyttä. Kyseessä oli myös kohorttidata, jonka tarkastelu tällaisessa kysymyksessä on lähinnä neuvoa-antavaa. Minun mielestäni tietomme monityydyttymättömistä rasvahapoista (PUFA) ovat erittäin vajavaiset koska tutkimuksissa erittäin harvoin erotetaan omega-3- ja omega-6-rasvahappoja sisältävän alfalinoleenihapon (o-3) ja linolihapon (o-6) terveysnäyttö.

On turha väittää, että vaihtokauppa tyydyttyneen rasvan (SAFA) ja PUFA:n välillä on PUFA:lle edullista, jos näitä mainittuja omegarasvoja ei ole tutkimuksessa eroteltu. Oman näkemykseni mukaan tutkija Ramsden työryhmineen on uusimmassa yhteenvetotutkimuksessaan selvästi tämän asian osoittanut. Omega-6-rasvahapot lisäävät elimistön tulehdusta ja omega-3-rasvahapot vaimentavat tulehdusta. Vaihtokauppa SAFA:n ja PUFA:n välillä on terveydelle edullinen vain jos vaihtokauppa tehdään pääosin SAFA:n ja alfalinoleenihappoa paljon sisältävän PUFA:n välillä. Pyysin useaan kertaan tähän asiaan kommenttia professori Uusituvalta, mutta itse asiasisältö valui pois kuin hanhen selästä.

Mie huomautti vaihtokaupasta SAFA:n ja PUFA:n välillä: Mikäli vaihtokauppa tehdään niin että n-3/n-6 -suhde ei heikkene, silloin vaihtokaupasta on terveydelle hyötyä. Tämä ei ole tarkkaan ottaen sama asia kuin pelkkä n-3 -fokus, vaikkakin käytännössä (länsimaisessa ruokavaliossa) hyvin usein onkin.

Itse olen iloinen, että paneeli ehkä Uusitupaa lukuunottamatta otti selkeästi sen kannan, joka piti edesmenneen arkkiatri Arvo Ylpönkin niin terveenä: kohtuus kaikessa, eli kiinteitäkin rasvoja voi kohtuudella nauttia.

Statiinien rooli primaaripreventiossa on hyvin vähäinen

Kolesterolilääkkeiden (erityisesti statiinien) roolista käytiin vilkas paneelikeskustelu 9.2.2012 ja on pakko huomauttaa, että kaikilla panelisteilla oli (yllättäen!) sellainen käsitys, että statiineja määrätään liikaa primaaripreventioon (sairauden ennaltaehkäisyyn). Statiinien roolista olimme yllättävän yksimielisiä paneelissa. Jos on panelisteja uskominen, niin statiinien myyntikäyrät lähtevät jyrkkään laskuun. Kardiologi Ilveskoski osoitti ehkä jopa katumusta määrättyään niin monta kiloa statiineja potilailleen!

Primaaripreventiossa statiineja pidettiin suurimmalle osalle potilaita (poislukien FH-tautia sairastuvat ja erittäin suuren riskin potilaat) ihan turhina. Sen sijaan sekundaaripreventiossa niillä oli roolinsa ja niistä saattoi jopa olla hyötyä. Rekistereitä kannattaa edelleenkin penkoa, jos sieltä vaikka löytyisi lisää faktaa statiinien hyödyistä sekundaaripreventiossa. Mie huomautti ihan oikein, että primaaripreventiossa pitää muistaa korkean riskin potilaat, joille primaaripreventiosta toki on merkitystä. Näin todetaankin virallisissa suosituksissa, mutta tilanne on minun mielestäni ryöstäytynyt hallinnasta maamme terveyskeskuksissa, jossa lääkärit kovan työpaineen alla tekevät liian hanakasti päätöksiä aloittaa ennaltaehkäisevä statiinilääkitys.

”Jo valtimosairauden kokeneille statiinit saattaisivat olla tärkeitä” -lausahdukseni oli liikaa Mielle. Hän sanoi vierastavansa edelleen tätä konditionaalin ja/tai potentiaalin käyttöä. Näyttö siitä, että statiineista on hyötyä sekundääripreventiossa on hyvin vahvaa! Jos minä olen eri mieltä, Mie pyysi minua kertomaan juurta jaksaen, että mihin perustan näyttöni. Paneelikeskusteluilla tai henkilökohtaisilla mielipiteillä ei ole tässä mitään arvoa. Mie jatkoi: Mutta sikäli kun itsekin myöhemmin totesit, että olet samaa mieltä statiinien primääripreventiohoitosuositusten suhteen, niin tuollainen jossittelu tuntuu entistäkin oudommalta. Rauha maassa, Mie, sekundaaripreventiossa statiineilla on toki roolinsa, mutta Mie ei taida käsittää, että minä en ole huolestunut kolesterolista siellä valtimossa, vaan haluan statiineilla vähentää valtimon tulehdustilaa.

Leino Utriainen nosti hattua professori Matti Uusituvalle! Utriainen oli tehnyt Tampereen Tiedepäivän paneelikeskustelusta pelkistetyt muistiinpanot ja täydensi niitä omilla kommenteillaan. Niillä hän yritti vielä kertoa, miten itse tulkitsi keskustelun tulokset. Utriainen lähetti juttunsa keskustelijoille ja pyysi heitä korjaamaan mahdollisia väärinymmärryksiä. Uusitupa vastasi nopeasti, asiallisesti ja ystävällisesti. Statiinilääkityksen osalta hän ei yli yön nukuttuaankaan ehdottanut ”käsijarrua” ja siirsi asian sinne minne se kuuluukin, eli dyslipidemian KÄYPÄ HOITO-ryhmään ja odottaa päivitettäviä suosituksia kuten meistä moni muukin. Utrianen jatkoi: Jos panelikeskustelun melko yksimielinen kanta hyväksytään KÄYPÄ HOITO-ryhmässä ja hoitavien lääkäreiden toiminnassa, merkitsisi tämä, että pienen ja kohtalaisen riskin ihmiset (he eivät ole potilaita) voisivat lopettaa statiinilääkityksen turvallisesti. Karkea arvio näiden ihmisten määrästä viime vuonna Lääkärilehdessä julkaistun artikkelin perusteella on noin 70 % statiinin käyttäjistä eli noin 450 000 kansalaista. Kannattaa myös muistaa, että paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi professori Ilkka Pörsti. Hän on Suomen Sisätautilääkäriyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja eli dyslipidemian KÄYPÄ HOITO-ryhmämän jäsenten valinnat hoitaneen organisaation puheenjohtaja. Toivotaan parasta, huudahti Utriainen lopuksi! 

Statiinien rooli sekundaaripreventiossa lienee täysin mahdollinen ja tärkeä

Paneelikeskustelussa onnistuttiin saavuttamaan yhteisymmärrys sen suhteen, että valtimotaudin puhjettua, on hyötyä statiinilääkityksestä. Mie haluaa blogikeskustelussa korostaa tätä seikkaa korostamalla, että statiinien hyöty tällä populaatiolla on osoitettu niin kattavasti kuin voi olla. RH nimikirjaimia käyttävä henkilö laittaisi statiinien hyödyt sekundääripreventiossakin hyvin tarkkaan syyniin. Niin sanotut vahvat todisteet (RCT) ovat edelleenkin syntyneet siellä missä rahoitus on eli lääketehtaiden rahoittamissa tutkimuksissa. Niiden osalta historia kertoo aika karua kieltään. Mahdolliset hyödyt joka tapauksessa mitä ilmeisimmin tulevat statiinien tulehdusta vaimentavasta ominaisuudesta. Kolesterolin lasku on lähinnä huono sivuvaikutus. Olisi varmasti hyvä keskittyä tässäkin olennaiseen eli tulehduksen sammuttamiseen. Tuollaista RH:n väitettä Mie ei niellyt kakisematta: ”Tämä on wanhan toistoa, ilmeisen perusteetonta. Statiinitutkimuksia löytyy pilvin pimein, eikä yksikään statiini- tai kolesteroliänkyrä ole kyennyt osoittamaan niiden isoimpien ja tärkeimpien metodologiassa tms. vakavia puutteita, jotka antaisivat aihetta epäillä tuloksia. Pelkkä rahoittajasta nillittäminen on yhtä tyhjän kanssa, tutkimuksen laatu on se primäärifokuksen ansaitseva asia. Eivät esim. lihavuus- tai lipiditutkijat kautta maailman nillitä Atkins Nutritionalin tms. rahoittamista tutkimuksista pelkästään sponsorin takia, näin vertailun vuoksi. Eikä tähän olekaan mitään aihetta.

Statiinien mahdollisten hyötyjen suhteen johtuen niiden tulehdusta vaimentavasta ominaisuudesta, Mie oli tätä mieltä: ”Tästä(kään) ei ole tutkimusviitteitä. Muilla vastaavia anti-inflammatorisia vaikutuksia omaavilla lääkkeillä tai valmisteilla kun ei ole moista näyttöä takanaan.” Ei kestänyt kauaa niin Anonyymi oli kaivanut esille tätä asiaa koskevia tieteellisiä viitteitä:  Anonyymi ei ainakaan laittaisi ”päätään pölkylle” siitä ettei statiinien hyödyt välity myös tulehduksen vaimennusmekanismien kautta.

Mien reaktiota ei tarvinnut pitkään odottaa: ”Ei toimi noin. Se joka väittää, esittelee lähteensä kertoen MIKSI katsoo niiden tukevan kantaansa. Pelkkä listaus ei anna mitään osviittaa eri pleiotrooppisten vaikutusten suhteista ja kliinisestä merkityksestä, saati niiden roolista vs. kolesteroliarvojen paraneminen. Anonyymin väitetään siirtävän maalitolppia väitteellään ettei statiinien hyödyt välity myös tulehduksen vaimennusmekanismien kautta. Mien mukaan puhe ei ollut siitä etteivätkö MYÖS pleiotrooppiset vaikutukset selittäisi statiinien menestystä. Alkuperäinen anonyymin väite oli, että VAIN yksi ja tietty pleiotrooppinen vaikutus (anti-inflammatorinen vaikutus) selittää statiinien ”mahdollisen” hyödyn. Näitä vaikutuksiahan ovat ym. lisäksi esitetty olevan myös statiinien vaikutus endoteelin toimintaan, ateroomaplakin stabiliteetin säilyttäminen sekä veritulppien muodostumisen ehkäisy. Anonyymi jatkoi: Kyllä se tässä tilanteessa toimii noin koska asiaa tutkitaan ja niitä tukimuksia on jokaiselle kiinnostuneelle tuossa listattuna ja saa käyttää omia aivoja aisoiden yhdistelemiseksi. Ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa ajatella ja yhdistellä asioita. Niikuin kysyin aiemmin onko missään eritelty statiinien eri vaikutusten suhteellisia osuuksia kokonaisvaikuituksesta jos ei ole niin asiaa pitää tutkia jotta nämä tulee selvasti esille. ”Asia ei ole loppuunkäsitelty missään nimessä”.

On hyvä listata statiininen vaikutuksista mitkä tiedetään ”tieteellisen tarkasti”, ”mitä oletetaan hyvällä todennäköisyydellä” ja mitä ei tiedetä. Anonyymi (Teme?) ei mielestään siirtele maalitolppia, hänen oletuksensa on listattuna neljänä pääkohtana statiinien oletetuista vaikutusmekanismeistä (katso alla). Yksi oletus niistä on tulehduksen vaimentaminen. Anonyymi pyytää Mietä vastaamaan aina vain siihen tekstiin mikä on kirjoitettu. Kirjoittaja itse ja/tai hänen ns. ”identiteetti” ei ole oleellinen asia, vaan se mitä kirjoitetaan ja/tai mitä kysytään. Mie on kuulemma moittinut kirjoittajia aikaisemmin karkuunjuoksemisesta keskusteluista. Nyt anonyymi härnää Mietä kysymällä: Voisitko myös olla itse ”juoksematta karkuun” ja vastata noihin kymyksiin mitä edellä esitin, vastaukseksi käy myös ihan hyvin esim. ”en tiedä”.

Härnätty Mie tuo esille seuraavan asian: ”Hyvä. Kiinnitä sitten huomiota siihen mihin minä alunperin vastasin. Äläkä myöskään esitä valheellisia väitteitä - annoit ymmärtää minun esittäneen etten katso anti-inflammatorisella vaikutuksella olevan roolia asiassa, vaikken todellakaan ole näin väittänyt.” Mie jatkaa: ”Pelkkä hajanaisen tutkimuskentän listaus Pubmedin hakutoiminnolla ei anna mitään synteettistä kuvaa asiasta. Sitä ei voi käyttää minkäänlaisena argumenttina, pl. korkeintaan se, että asiaa on tutkittu. Argumentti syntyy VASTA silloin kun katsastat kaikki laadukkaat tutkimukset läpi ja esität löydöksesi muille. Onnistuuko?” Nyt on Mie mielipuuhissaan: ”Haluaisit siis prosenttiosuuksia siitä, kuinka paljon kolesterolisynteesin estäminen ehkäisee kuolleisuutta vs. kuinka paljon endoteelin toiminnan paraneminen vs kuinka paljon anti-inflammatorinen vs. kuinka paljon verenhyytymien ehkäisy jne.? Tällaiseen on mahdotonta vastata, mikään yksittäinen koeasetelma ei siihen kykene. Ei se myöskään toki ole relevanttia itse kysymyksen ”toimivatko statiinit” eikä kysymyksen ”ovatko huonot kolesteroliarvot sv-tautiriskitekijä” kannalta.” Mien mukaan on perusteita olettaa, että keskeisessä roolissa on nimenomaan lipidiarvojen korjaantuminen (eikä jokin muu yksittäinen tekijä): muilla kys. pleiotrooppisia vaikutuksia omaavilla lääkkeillä ei ole osoitettu olevan vastaavanlaista tehoa, sekä mm. PROVE ITn kaltaisissa kahta statiinia vertailevissa kokeissa on havaittu, että päätetapahtumissa etu on lipidiarvoja enemmän korjaavan valmisteen puolella. Huom! Keskeisessä roolissa EI toki tarkoita, että tämä yksittäinen vaikutus selittäisi kaikki statiinien edut. Eroja on myös potilastyyppien välillä. MI-potilailla statiinien vaikutus lienee erilainen kuin aivohalvauspotilailla.

Valtimotaudin ravitsemushoito

Minä sain tuotua esille paneelikeskustelussa sen seikan, että on turha tyytyä valtimotaudin hoidossa haittavaikutuksia aiheuttaviin statiineihin kun on käytettävissä luonnollisempi hoitomuoto: anti-inflammatorinen ruoka, liikunta ja tupakoimattomuus. Asiaa pidettiin tärkeänä. Mie huudahti iloisesti: Eihän niihin tyydytäkään!! Elämäntapainterventio kuuluu kuvaan myös statiinihoitoa saavilla! Kun kerroin huomauttaneeni paneelissa, että paljon parempiakin menetelmiä on kuin kalliiden statiinien syöttö: Ohjataan potilas anti-inflammatorisen ruoan pariin (kala, marjat, pähkinät), silloin Mie halusi asiaa kommentoida näin: Tämä olisi toki parempi menetelmä MIKÄLI se toteutuisi yleisesti ottaen paremmin. Näinhän ei valitettavasti ole sen populaation kohdalla joille statiinit kuuluvat kuvaan. Elämäntapainterventiolla saatavat riskimarkkereiden laskut, kok./sv-kuolleisuudesta puhumattakaan eivät ole niin vaikuttavia kuin yhdistelmä elämäntapainterventiota JA statiiniterapiaa.

Statiinien aiheuttamat terveyshaitat iäkkäillä ihmisillä

Mie kaipasi tämän väitteen tueksi tutkimusnäyttöä. Siis samantasoista RCT-näyttöä kuin näyttö statiinien hyödyistä per se sekundaaripreventiossa. Valitettavasti minulla ei ole tarjota tällaista näyttöä (apua kaivataan lukijoilta!). Kannattaa kuitenkin lukea JR Holmanin (2007) katsaus tähän ongelmaan ja laajahko kanadalainen selvitys iäkkäiden naisten statiinien tarpeesta (tarpeettomuudesta!)

Mie myönsi, että kolesterolin rooli riskitekijänä sekundaaripreventiossa on muuttunut (tosin vain väestötutkimuksissa). Tutkimusnäyttö ei (vielä) kykene erittelemään asiaa tarkemmin esim. juuri sen ”miksi” kysymyksen kohdalta, eli onko kyseessä väestötutkimuksia vaivaava ”resoluution” puute (kolesteroli proxy esim. syöpäsairauksista tms. jotka tunnetusti alentava kok. kolesterolia, ei kausaalisuhde). Ja toki hyvin korkeat arvot ennustavat vielä iäkkäilläkin riskiä. Ylipäätään, muiden hyötyjen kuin LDL/kok.kolen suhteen katso esim. http://circ.ahajournals.org/content/115/6/681.full, joka maalaa aika erilaisen kuvan.

Mie jatkoi keskustelua. Primaaripreventiossa tässä kohtaa puhutaan toki jo niin iäkkäistä (70+), ettei heitä muutenkaan taitaisi kannattaa hoitaa statiiniterapialla ellei sitä ole aloitettu jo aikaisemmin. Hoidon alkaessa purra, olisivat etenkin miehet (joilla ym. lainausten mukaan kok.kolesteroli on paremmin riskiä ennustava) jo pitkälti haudassa. Ja muutenkin hyvin iäkkäät ovat jo selektiivinen ryhmä, korkean riskin tapaukset jotka ovat jääneet ilman hoitoa kun ovat jo menehtyneet. Mutta niiden kohdalla, joilla hoito on aloitettu ei ole perusteita lopettaa sitä.

Temen mukaan statiinien mitattavat hyödyt tulevat neljästä vaikuttavasta pääkohdasta: 1) Tulehduksen vaimentaminen, 2) Veren ”juoksevuuden” parantaminen, 3) LDL-kolesterolin alentaminen, 4) HDL-kolesterolin nostaminen Temen mukaan kukaan ei todella tieteellisen tarkasti tiedä mikä suhde näillä listatuilla on mitatussa kokonaisuushyödyssä? Jos joku tietää tämän tieteellisen tarkasti, mielelläni näkisin suhteelliset prosentit, arviokin käy jos tarkempaa ei ole todella saatavilla.

Ubikinonin ja statiinien yhteydet

Anonyymi halusi nostaa keskusteluun ubikinonin (coQ10) ja statiinien välisen vuorovaikutuksen. Hän tarjosi seuraavan lyhennelmän luettavaksi:

Coenzyme Q10 is an important factor in mitochondrial respiration. Primary and secondary deficiencies of coenzyme Q10 result in a number of neurologic and myopathic syndromes. Hydroxyl-methylglutaryl coenzyme A reductase inhibitors or statins interfere with the production of mevalonic acid, which is a precursor in the synthesis of coenzyme Q10. The statin medications routinely result in lower coenzyme Q10 levels in the serum. Some studies have also shown reduction of coenzyme Q10 in muscle tissue. Such coenzyme Q10 deficiency may be one mechanism for statin-induced myopathies. However, coenzyme Q10 supplements have not been shown to routinely improve muscle function. Additional research in this area is warranted and discussed in this review. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21603349 Ja tuosta ”isompi nivaska papereita”

Statiinien haittavaikutukset

Anonyymi ihmetteli miksi ei keskustella julkisesti statiinien haitallisista sivuvaikutuksia ja niiden prosentuaalisista osuuksista statiineja saavista? Mie sai tällaisen kysymyksen: ”Tiedätkö tarkalleen mistä/miksi ne lihaskivut tulee/tuli statiinilääkityksen aikana?” Mie vastasi asiantuntevasti näin: Kyllähän tämä myalgia ja myopatia -osasto on tiedossa, ollut jo piiiitkän aikaa. Lihaskivut ovat se kaikkein yleisin sivuvaikutus. Päiviö halusi myös tarjota tähän omaa (ikävää) käytännön näkökulmaa: ”Sanoppas se miten tulee. Kivut alkoivat ennen kuin sain tietää statiinien aiheuttamista lihaskivuista. Näin ollen ei ole kysymys lumevaikutuksesta. Myös jostakin syystä sanaristikot olivat niitä aikoja vaikeita. Vaikuttiko myös aivoihin? Vaivat katosivat jättäessäni kyseisen homesienimyrkyn syömättä.”

Anonyymi tarrasi tähän Päiviön huomautukseen kiinni: ”En tiedä, mutta alla olevassa 'Koiratutkimuksessa haetaan jonkinlaista vainua' / selitystä mahdollisiin korrelaatioihin vanhojen ihmisten mahdollisissa/oletetuissa "cogniton" heikkenemisiin statiinilääkityksen aikana. Mitään ”lopullistahan” nämä eivät todista, mutta suuntia antaa ”jatkotutkimuksille ihmisillä” varmaankin.

”Coenzyme Q10 and cognition in atorvastatin treated dogs.” This study in dogs suggests that serum CoQ10 is reduced with atorvastatin treatment. CoQ10 levels in brain may BE linked to impaired cognition in response to atorvastatin, in agreement with previous reports that statins may have a negative impact on cognition in the elderly. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21763754

Päiviö jatkoi kommentointia: Maallikko uskoo hirvittävällä varmuudella lääkärin määräämiin lääkkeisiin eikä edes älyä lukea niitä pienillä kirjaimilla kirjoitettua (tietoa sivuvaikutuksista). Tehdessään päätöstä lääkityksestä, ei lääkäri kertonut lääkkeen todetuista/listatuista sivuvaikutuksista ennen päätöksen tekoa. Ei lääkäri niin kauan viivy potilaan luona. Päiviön mukaan mitä tulee näihin haittavaikutuksiin ja muihin niin vastauksen antoi Malcolm Kendricksin kirja ”Ei sittenkään kolesteroli”. Päiviö uskoi vielä kirjan jälkeen rasva- ja kolesterolioppiin vaan ei ole löytynyt niitä tuhatta tutkimusta!

Mien väitteeseen ”Kyllähän tämä myalgia ja myopatia -osasto on tiedossa, ollut jo piiiitkän aikaa. Lihaskivut ovat se kaikkein yleisin sivuvaikutus” tarraa kiinni anonyymi kommentoija. Hän pyytää lukemaan Lipitorin sivuilta: ”LIPITOR can cause serious side effects. These side effects have happened only to a small number of people. Your doctor can monitor you for them. These side effects usually go away if your dose is lowered or LIPITOR is stopped.” Mitä todellista informaatiota voi käyttöä harkitseva saada lauseesta? ihmettelee anonyymi. ”Happend only to a small number of people”. Jos ”small number” ei ole mitenkään spesifioitu tilastollisesti. Maallikkona anonyymi ihmetteli näin löyhää kieliasua ja tilastollisten riskien ”informoimista” tällä tasolla potentiaaliselle käyttäjälle.

Anonyymi kysyi: Jos lääkkeen valmistaja on tietoinen tästä vakavasta sivuvaikutuksesta lihaksiin niin tuntuu uskomattomalta etteivät he/lääkevalmistaja tietäisi tarkalleen mekanismia millä tämä vakava sivuvaikutus tapahtuu? Jos eivät tiedä niin sehän kuulostaa täysin vastuuttomalta myydä lääkettä jos näitä ei tiedetä? Anonyymi halusi tuoda tämän asian esille: Lipitor statiinin valmistajan sivuvaikutussivuilla ei listat mitään vaikutuksia aivotoimintaan: http://www.lipitor.com/aboutLipitor/sideEffects.aspx Utriainen oli löytänyt Lipitorin haittavakutukset aivotoiminnassa suomenkielisessä lääkeselosteessa: painajaisunet, unettomuus, heitehuimaus, tuntoharhat, muistin menetys, päänsärky, seksuaaliset toimintahäiriöt (ei ole verenkiertohäiriö vaan EVVK), masennus.

Puijon liikuntalääketieteellisessä Symposiumissa viime kesänä amerikkalainen tutkijaprofessori Paul Thompson kertoi, että statiinien vaikutukset aivotoimintaan näkyvät aivojen magneettikuvissa. Hän totesi myös, että statiinin aiheuttamien jakakipujen takia ei pidä lopettaa liikuntaa vaan statiinin käyttö on ihmisen kokonaisterveyden hyväksi.

Mie sai myös tällaisen kysymyksen: ”Ottaako statiinien valmistajat mitään vastuuta näistä mahdollisista sivuvaikutuksista?” Näin Mie vastasi: Sikäli kuin normaalikäytäntöön kuuluu. Tunnetut sivuvaikutukset ovat esillä tuoteselosteessa, päätöksen tältä osin tekee käyttäjä. Mikäli ilmenee, että sivuvaikutukset ovat tutkittua vakavampia ja/tai lukuisampia, vastuussa ovat toki myös muut. Päiviö huomautti tähän: ”On tietoa tihkunut, että valmistajat tietävät sivuvaikutukset. Jos saat manattua käräjille lääketehtaan ja vakuutettua lautamiehet ja tuomarin niin eikös sitä saa silloin korvauksia kivuista ja säryistä?”

Kysymyksiä sateli Mielle: ”Jos statiinit olisi ns luontaistuote, kuvitteleeko kukaan että sitä saisi myydä luontaistuotteena tiedossa olevilla sivuvaikutuksilla?” Mie vastasi näin: Luontaistuotebisnestä ei säädellä eikä kritisoida yhtä tiukoin kriteerein kuin lääketeollisuutta. Anonyymi ei heti niellyt Mien selitystä: ”Väitän että ns. luontaistuote jolla olisi nämä esim. Lipitorin sivuvaikutukset tiedossa ja valmistajan listaamana tuoteselosteessa niin sen käyttö ja myynti Suomessa kiellettäisiin välittömästi viranomaisten toimesta koska sen 'turvallinen käyttö' vaatisi säännöllistä lääkärin valvontaa ja testejä joten se ei voisi olla myynnissä luontaistuotteena noilla faktoilla?”

Leino Utriainen haluaa kommentoida Mien kirjoitusta ”Lääkkeiden kohdalla vaaditaan sekä näyttö tehosta että näyttö haittojen vähäisyydestä suhteessa hyötyyn. Luontaistuotteiden kohdalla kriteerit eivät ole läheskään samaa luokkaa.” Statiinien osalta TEHOKKUUSNÄYTTÖ on vakuuttava. Ne laskevat tehokkaasti LDL-kolesterolia. Suomessakin on statiineja käytetty massiivisesti jo lähes 20 vuotta. Potilaskäyttövuosia on jo yli 6 miljoonaa ja rahaakin on palanut statiinien ostamiseen hieman yli yksi miljardi euroa. Nyt on jo korkea aika lopettaa kiistely kolesterolihypoteesista ja siirtyä tutkimaan statiinilääkityksen VAIKUTTAVUUTTA arkielämässä. KELA:n, THL:n ja Tilastokeskuksen rekistereissä on erittäin hyvät tiedot jokaisen netin käyttäjän ulottuvilla. Numeroiden lukemiseen ei tarvita lääketieteen koulutusta, koska silloin tulee katselluksi ”lääkärin silmälasien läpi” eikä voi hyväksyä oman asenteen vastaisia numeroita. Itse olen tutkinut rekisteritietoja lokakuusta alkaen. Valitettavasti sepelvaltimokuolemat olisivat lisääntyneet statiiniaikaudella, jos pallolaajennustoiminta ei olisi kymmenkertaistunut samaan aikaan. Esitin nämä tilastotiedot suullisesti Tampereen tiedepäivällä, eikä panelistit (Matti Uusitupa, Ilkka Pörsti, Erkki Ilveskoski, Pentti Tuohimaa, Christer Sundqvist) osanneet olla eri mieltä.

Leino Utriainen kertoi haittavaikutuksista pyytämällä ensin googlaamalla hakusanalla leinoutriainen. Sieltä löytyy Utriaisen nettisivut. Nettisivujen alisivu 2:n liitteessä 20 on hänen keräämänsä haittavaikutustodennäköisyydet ja viittet, mistä tutkimuksista tai tieteellisistä artikkeleista tiedot on kerätty. LIHASKIPUJEN SYNTY Statiini vaurioittaa lihassolukalvoja ja soluja rikkoutuu. Vereen pääsee lihassoluista lihasentsyymiä, mikä näkyy verikokeessa yleensä kreatiinikinaasin (CK) nousuna. Jos statiinin käyttöä jatketaan,alkaa jo katkeilemaan lihassäikeitä ja veren CK-arvo nousee. Kun CK-arvo on noussut 10-kertaiseksi normaalialueen ylärajaan nähden,on jo kysymys lihasvaurioista eli rabdomyolyysistä. Vereen menee jo niin paljon sakeaa lihasentsyymiä, että munuaisten verisuonikeräset alkavat tukkeentua aiheuttaen munaisten vajaatoiminnan ja lopulta pahimmissa tapauksessa kuoleman. Eri statiinit aiheuttavat lihaskipuja eri määriä. Ranskalaisen PRIMO-tutkimuksen mukaan statiinin käytjistä kipuja saa noin 15,7 %. Simvastatiini aiheuttaa eniten eli 18,2 %. Suomessa simvastatiinia käyttää noin 460 000 ihmistä. PRIMO-tutkimuksen numeroarvoilla laskettuna Suomessa statiinien aiheuttamista lihaskivuista kärsiin noin 107 000 ihmistä. Saman tutkimuksen todennäköisyysarvoilla Suomessa noin 4 000 ihmistä ei voi kävellä statiinin aiheuttamien jalkakipujen takia. He ovat useimmin vanhoja ihmisiä.

Mie kommentoi Utriaista: On vissiin hiukan epäasiallista esitellä vain tiettyjä tuloksia asiasta, jossa vaihteluväli on varsin suuri? Taikka jättää mainitsematta se, että jos yksi statiini ei sovi niin toinen voi sopia (esim. PRIMOssa fluvastatiini aiheutti ongelmia 5% käyttäjistä)? LIHASSOLUT Statiini vaurioittaa lihassolukalvoja ja soluja rikkoutuu. Millä mekanismilla tarkalleen statiinit tämän vaurioittamisen tekee? Ei ole vielä luotettavaa tietoa, onko kysymyksessä statiinilla alennetun kolesterolin puute solukalvojen kunnossapidossa vai statiinin suora vaikutus solukalvoihin. Tässä vaiheessa viimeistään keskustelu meni kovin repiväksi ja käytettiin kovia sanoja.

Tein sanasodasta seuraavan yhteenvedon: Mie ihmetteli oletetaanko oikeasti esim., että lääkepakkaukseen tulisi listata KAIKKIEN sen kehittelyn aikana tehtyjen tutkimusten tilastolliset löydökset? Vai riittäisiköhän se, että lääkkeiden turvallisuudesta, myynnistä jne. jne. vastaavista säädöksistä vastuullisella julkisella taholla ovat nämä tiedot ja että tämä taho tekee päätökset lääkkeen myynnin sallimisesta tai sen vetämisestä pois markkinoilta - ja että yksittäinen käyttäjä saa tältä taholta tarkemmat tiedot päätöksestä? Anonyymi pyysi Mietä lopettamaan venkoilun. Tuo ”small number” ei kerro yhtään mitään ja kyllä lääkkeen valmistajilla on statistiikkaa prosenteissa monelleko käyttäjälle tällainen vakava sivuvaikutus tulee tilastollisesti. Se pitää olla selvästi esillä ja helposti saatavilla jotta käyttöä harkitseva voi tehdä perustellut päätökset. Kertooko hoitava lääkäri potilaalle ennen potilaan statiinilääkityspäätöksen tekemistä selvästi nämä selvimmät sivuvaikutukset ja niiden tilastolliset esiintymisprosentit? Mie tämä on vakava aihe, puoli miljoonaa Suomalaista syö näitä statiini lääkkeitä tällä hetkellä. Venkoilut pois ja faktaa poytään. Mie vastasi heti: Sinä olet siis se anonyymi, joka päätti takertua ”mutku-mekanismi”-keppihevoseen? Ok. Kieltämättä ilmaisin itseäni huonosti ylempänä, joten jatketaan tästä. Tiedämme kyllä sen, että statiinien sivuvaikutuksena voi aiheutua myalgiaa eli lihassärkyä, jolle on useita syitä ja potentiaalisia riskitekijöitä. Statiinit eivät suinkaan ole ainoa lääkeryhmä joka voi niitä aiheuttaa, mainittakoon esim. ACE-inhibiittorit ja fibraatit (joista ei kukaan yleensä nillitä, miksiköhän ...). Tarkkaa mekanismia statiinien aiheuttamalle myalgialle ei tunneta, mutta mahdollinen selitysmalli on statiinien vaikutus koentsyymi Q10:n eli ubikinonin tuotantoon. Jos eivät tiedä niin sehän kuulostaa täysin vastuuttomalta myydä lääkettä jos näitä ei tiedetä?

Tähän kysymykseen Mie vastasi: Pitäen mielessä sen, että ongelman prevalenssi tunnetaan vähintäänkin kohtuuhyvin: mitä väliä tällä on? Emmehän me tiedä kausaalista selitystä esim. sille miksi tupakka tappaa, koska eettisistä syistä ihmisillä tehtyjä RCT:tä ei ole koskaan järjestetty. Onko siis tupakan terveyshaitoista tiedottaminen vastuutonta? Anonyymi antaa vähän periksi Mielle: Mie älä välitä ”kuka on kukin”, vain teksti, kysymys ja väite merkitsee. Jätä personoinnit sikseen. Yritän tällä välttää keskustelijoiden halua tunnistaa keskustelijoista ns. "viholliset ja ystävät”, asia on tärkeä keskustelussa ei ”ystävät” tai ”viholliset”. Kiitos hyvästä ja rehellisestä vastuksesta liittyen lihaskipuihin. Ei sotketa ”hämäykseksi” nyt tähän mitään muita lääkkeitä, pidetään tiukasti vaan fokus näissä statiinesissa, muuten keskustelu saa ”avioriidan raamit” eli siihen vedetään kaikki vanhat riidat, epäolennaisuudet ja kuvitellut tulevat. Pois se meistä. Some keskustelu ei ole helppo laji, sitä pitää aktiivisesti opetella. Mie vastaa: Kyse ei ole hämäyksestä, vaan siitä että vaatimuksesi lääkeryhmää X kohtaan ovat mitä ilmeisemmin erilaiset kuin muita kohtaan - tämä selvinnee jos ja kun vastailet yllä esittämiini kysymyksiin. Jos et kykene esittämään tälle perustetta, ei sinua voida pitää objektiivisuuteen pyrkivänä keskustelijana, vaan lähinnä trollina tai vähintäänkin henkilönä, jonka käsitys lääketieteestä ja terveydenhuollon toiminnan sääntelystä on olematon. Reilu peli = samat kriteerit kaikille. Mie muistuttaa, että oli kyse VAKAVISTA sivuvaikutuksista. Lihaskipuja ei pidetä vakavina sivuvaikutuksina. Statiinien vakavia sivuvaikutuksia ovat rhabdomyolyysi ja diabtesriskin kasvu. Edellinen on harvinaista ja jälkimmäisen suhteen esim. Nattar et al (2010), ”Statins and risk of incident diabetes: a collaborative meta-analysis of randomised statin trials” havainnoi, että yhtä diabetestapausta kohden ehkäistään viisi vakavaa sv-tautitapahtumaa, eli vähintäänkin kelpo ”vaihtokauppa”. Lisäksi diabetesriskiä voi pienentää noudattamalla nykyisiä hoitosuosituksia eli statiineja vain sekundääripreventioon sekä korkean riskin primääripreventiopotilaille.

Anonyymi ihmetteli: Vaikka lääkäri selittäisikin nämä ”juurta jaksaen”, monellako on ”rahkeita” ymmärtää todella sitä viestiä tarkalleen. Iso haaste itsessään, ”Summa summarum” kyllä viranomaiset saavat/joutuvat ottamaan tässä isoimman vastuun, alan ammttilaisina. Ehkä tuosta Suomen puolesta miljoonasta käyttäjästä joku yksilö tekee eriävän päätöksen viranomaisten kantaa/suositukseen mutta se on varmaan ”small number” kokonaisuudesta ? ;-) RH tietää tämän: Aika turhaa väitellä näistä statiinilääkkeiden haittavaikutuksista. Koko statiinilääkityksen hyödyt kun ovat aivan perustelematta. Hyödyt perustuvat lähes yksinomaan 90-luvun lääkeyhtiöiden tutkimukselle, josta nyt tiedämme, että se oli varsin tarkoituksen hakuista ja tieteellisesti petollistakin. 2005 vuoden jälkeen kun tutkimuskäytäntöjä on tiukennettu (mm. julkaistavia tutkimuksi ei saa valikoida) hyötyjä ei olekaan todettu. Silti vielä tämänkin jälkeen uutisointiin Euroopan lääketarkastusviraston lahjontaskandaalista. Eli lonkerot on syvällä ja pysyy. Logiikka mättää myös pahasti kun puhutaan, että sydärin saaneille statiinista olisi hyötyä mutta primäärihoidossa ei. Miten statiinit voisivat auttaa jo sydärin saaneita mutta ei sitten ehkäisevästi niiden synnyssä? Jos statiinit todella auttavat sydärin saaneita, luulisi tämän vaikutuksen näkyvän tilastoissa primäärienkin osalta juuri niiden kohdalla jotka ovat sydärin saamassa? Sydärin jälkeisen tulehdustilan (ja tulehdustilaan ylipäätään) vaimentamiseen on myös paljon tehokkaampia keinoja kuin suht vaaralliset statiinit. Muun muassa radikaaleilla ruokavaliomuutoksilla saadaan sama vaikutus aikaan ja parannetaan samalla kolesteroliprofiilia.

Mie suuttui tästä RH:n provokaatiosta: RH päätti toteuttaa wanhaa kunnon ”lies, lies and more lies”-taktiikkaa. ”Koko statiinilääkityksen hyödyt kun ovat aivan perustelematta.” Todentamaton väite. ”Hyödyt perustuvat lähes yksinomaan 90-luvun lääkeyhtiöiden tutkimukselle, josta nyt tiedämme, että se oli varsin tarkoituksen hakuista ja tieteellisesti petollistakin. 2005 vuoden jälkeen kun tutkimuskäytäntöjä on tiukennettu (mm. julkaistavia tutkimuksi ei saa valikoida) hyötyjä ei olekaan todettu.” Puhtaan valheellinen väite. Mitään viitteitä siitä, että laajat statiinitrialit olisivat olleet tieteellisiä petoksia ei ole esitetty tähän päivään mennessä. Lisäksi v. 2005 jälkeen ei statiinitrialeja ole varsinaisesti edes enää tehty (verrattuna tätä edeltävään aikaan), sillä hyödyt on todennettu jo kattavasti eikä patenttisuojan poistumisen jälkeen ole enää ollut järkeä kehitellä uusia statiineja. Poikkeuksena lähinnä JUPITER, joka oli linjassa aiemmin tiedon kanssa. ”Silti vielä tämänkin jälkeen uutisointiin Euroopan lääketarkastusviraston lahjontaskandaalista.” Argumentaatiovirhe, ”guilt by association”. Jos esität että statiinien kehittäjät ovat lahjoneet viranomaiset, täytyy sinun näyttää kausaaliyhteys tapauskohtaisesti. ”Logiikka mättää myös pahasti kun puhutaan, että sydärin saaneille statiinista olisi hyötyä mutta primäärihoidossa ei. Miten statiinit voisivat auttaa jo sydärin saaneita mutta ei sitten ehkäisevästi niiden synnyssä?” Tällaisen typeryyden edessä jää kieltämättä hiljaiseksi. Onneksi vain hetkeksi. 1. Ei ole esitetty, että statiineista ei olisi hyötyä primäärihoidossa. Hyöty näkyy korkean riskin potilailla, heilläkin toki vähäisemmin kuin sekundääripreventiossa - mikä on täysin ymmärrettävää. 2. Kysytkö todellakin ihan vakavissasi, että miksi tautiin sairastuneille on taudin hoidosta enemmän hyötyä kuin tautiin sairastumattomille?? ”Sydärin jälkeisen tulehdustilan (ja tulehdustilaan ylipäätään) vaimentamiseen on myös paljon tehokkaampia keinoja kuin suht vaaralliset statiinit. Muun muassa radikaaleilla ruokavaliomuutoksilla saadaan sama vaikutus aikaan ja parannetaan samalla kolesteroliprofiilia.” Mie vastaa tähän paitsi että a) näitä käytetään jo statiiniterapian ohessa mutta b) statiinien kohderyhmällä (sek.preventio, korkean riskin potilaat) tulokset eivät ole yhtä vaikuttavia kuin statiinihoidolla.

En jaksanut koko taistelua epäasiallisuuksineen tuoda tänne, annetaan Mielle vielä repliikkivuoro: Kuinka monella on rahkeita ymmärtää mitä tapahtuu auton osuessa toiseen 60 km/h vauhdissa? Tai mitkä ovat ylenpalttisen suolan käytön potentiaaliset riskit väestötasolla? Jne. jne. Tähän ongelmaan ei ole nähdäkseni muuta toimivaa ratkaisua kuin nykyinen malli: meillä on koulutettuja ammattilaisia, joiden tehtävä on perehtyä näihin haittoihin ja hyötyihin ja välittää tietoa tiedeyhteisölle, josta tietoa ammentavat sitten muiden alojen ammattilaiset ja välittävät sitä maallikoille esim. juuri vastaanotolla. Mie jatkaa: Ratkaisevaa on se, että viitteitä merkittävistä haitoista ei statiinikeissin suhteen ole. Lääketestauksessa ei ole perusteltua vaatia tietämään asiaa, jota ei a) vielä tiedetä ja josta b) ei edes ole havaintoja. Mikäli havaintoja merkittävistä ongelmista on, riittää kriteeriksi kieltää lääkkeen myynti. Ja näin tehdään: valtaosa kehittelyyn asti päätyneistä lääkkeistä ei koskaan näe apteekkien hyllyjä. Ei ole myöskään perusteltua kieltää/pitkittää havaitusti tehokkaan ja kliiniset testit läpäisseen lääkkeen markkinoilletuloa siksi, että kenties mahdollisesti ehkä joskus jotain jne. Tällaisilla kriteereillä eläisimme edelleen keskiajan ”lääketieteen” maailmassa. Jos lääkkeellä on merkittäviä/vakavia sivuvaikutuksia sen mekanismit pitää tietää tulevan tuotekehityksen kautta, kyllä. Lääketurvallisuuden kannalta riittää havainto näistä (niin ettei aiheuttajasta ole epäselvyyttä) ilman että tarkkaa mekanismia tunnetaan. Jälkimmäisen kohdalla kriteerinä ei voida soveltaa tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa perustavanlaatuista epävarmuutta, olettaen että joitain keskintöjä on joskus tarkoitus soveltaa käytännössä.

Leino Utriaisen tilastot

Anonyymi halusi tietää onko Mie tutustunut Utriaisen kirjoituksiin omasta kokemuksesta? Siinä on käytetty Suomen tilastokeskuksen tilastoja joiden pitäisi olla uskottavia. Mie kertoo tutustuneensa Utriaisen kirjoittamiin juttuihin Sundqvistin terveysblogissa. Niitä hän on kommentoinut, mutta hän ei ole lukenut Utriaisen kirjaa. Anonyymi (käyttää nimikirjaimia UR) jatkaa tästä aiheesta: Utriaisella oli hyvin vedetty tilastot kehiin. Luulisi tosiaan, että sydäntautitilastoihin olisi jotain vaikutusta räjähtäneellä statiinien käytöllä. Tilastoissa vaan ei ole näkynyt mitään vaikutusta. Tämäkin aika hyvin todistaa sen hyvin monta kertaa todistetun tosiseikan, että kolesterolilla ei hirveästi ole merkitystä sv-tautien synnyssä.

Leino Utriainen kertoi lisää keräämistään tilastoista. THL:n, Tilastokeskuksen ja KELA:n rekistereistä kuka hyvänsä voi katsella netin kautta virallisia lukuja. KELA:n rekistereistä saa ajetuksi monenlaisina viipaleina tietoja lääkkeiden käytöstä. THL:n ja Tilastokeskuksen rekisterit ovat todellinen aarreaitta. Sieltä voi ajaa erilaisina viipaleina, melkein mitä tahansa. Tiedot voi viipaloida sukupuolien mukaan, kalenterivuosien mukaan, ikäluokkien mukaan, ICD-tautiluokkien, sepelvaltimokuolemat, ensi infarktit, kokonaisinfarktimäärät, ohitusleikkaukset, pallolaajennukset jne, jne Utriainen on itse tonkinut rekistereitä lokakuusta 2011 asti ja tehnyt niistä noin 50 graafista esitystä. Muutamia niistä löytyy hänen nettisivuiltaan. THL:n rekistereistä ei löydy statiinihoidettujen potilaiden määriä eri ryhmissä. Ne hän on joutunut kyselemään THL:n professoreilta. Myös KELA:n rekistereihin hän on joutunut kyselemään erikseen joitain lisänumeroita. Kymmenistä piirtämistään graafisista esityksitä näkee havainnollisesti yhden asian erityisesti naisilla. Kun statiiniaikakausi alkoi, alkoivat sepelvaltimosairaudet ja -kuolemat lisääntymään joksikin ajaksi, kun kuolleisuus ja pallolaajennukset pirrettiin päällekkäin. Myöhemmin taas palattiin hitaaseen kuolemien vähenemiseen. Tähän Utriainen ei ole keksinyt mitään muuta selitystä, kuin sen, että ”statiini tappoi ensimmäisenä heikot pois”.

Tähän statiinien aiheuttamaan kuolemien lisääntymiseen Utriainen on löytänyt jo johtolangan. Tämä vaatii vielä paljon töitä, ennen kuin hän uskaltaa ottaa sen julkisesti esille. Osoitteena on kuitenkin sydänlihas. Päiviö halusi kehua Utriaista ylenpalttisesti tilastojen esille tuonnista. Päiviö on lihaskipujen takia statiinit taakse jättänyt.

Mie tarrasi kiinni Utriaisen väitteeseen ”Tähän en ole keksinyt mitään muuta selitystä, kuin sen, että 'statiini tappoi ensimmäisenä heikot pois'”. Mie lausui: Kaikella kunnioituksella Leino: ei tuollaisessa päättelyketjussa ole mitään mieltä. Tähän on useita syitä, sillä ongelmat väitteessäsi ovat ilmeisiä kuin Pelle Hermanni hautajaissaattueessa. 1. Mikään lääke ei pure hetkessä. Näin ollen on täysin normaalia, että etu näkyy nimenomaan tuon pienen viiveen jälkeen, vrt. etenkin kohdan 2 valossa. 2. Mitään järkeä ei ole myöskään olettaa, että lääke X tappaisi siinä vaiheessa kun sen käyttö ei ole vielä niin laajalle levinnyttä kuin myöhemmin. Näin ollen mikäli statiinit olisivat vaarallisia, sv-tautikuolleisuuden pitäisi KAIKEN AIKAA kasvaa, sillä statiinien käyttäjien määrä kasvaa. 3. Mikäli tuo ”statiinit tappaa nopeasti” olisi validia, niin tämä näkyisi nimenomaan niissä statiinitrialeissa, niissä kun ne seuranta-ajat ovat olleet sen viitisen vuotta.

Leino Utriaisen esitystä Mie ei halua ymmärtää: ”Puhut taas ihan joutavia. Ensinnäkin, pallolaajennus ei koske kaikkia sv-tautikeissejä, kuten tietänet, joten perusteita väitteellesi ei tältäkään osin ole. Toisekseen, pallolaajennusten määrä oli v. 1996 (jolloin statiinien määrä alkoi olla edes jonkinlaisella tasolla, n. 10 vuorokausiannosta per 1000 asukasta) vajaa 2000 kpl eikä nykyisin todellakaan tehdä liki 20 000 pallolaajennusta vuodessa - huippuvuosina 2000-luvun puolivälissä määrä oli n. 7000 per vuosi.” Utriainen vastaa tähän Mien ymmärtämättömyyteen: Otapa vähän tarkempi ote väitteisiisi! Ei kukaan kehtaa väittääkään,että pallolajennus tehtäisiin kaikille SV-potilaille. Esittämäni tilastot kattavat aikajakson 1991-2010 siksi, että KELA:n tiedoista minulla on statiinin käyttäjät aikavälillä 1991-2010.THL:n pallolaajennusrekistereissä ei ole mukana yksityissairaaloissa tehdyt pallolaajennukset. Toukokuussa 2011 ilmestyneessä SYDÄNSAIRAUDET-kirjan uusitussa painoksessa pallolaajennustiedot sisältävät myös yksityissairaaloiden tekemät pallolaajennukset.Ihmettelin itsekin tilastojen eroja. Yksi Sydänsairaudet-kirjan kirjoittajista on Päijät-Hämeen sisätautiosaston ylilääkäri professori Raimo Kettunen. Raimo on esim. Suomen Sydänliiton hallituksen jäsen ja on toiminut kauan hintalautakunta HILA:n jäsenenä. Raimo kertoi minulle tilastointieron. V.1991 pallolaajennuksia tehtiin 883 kpl ja vuonna 2010 9050 kpl sisältäen yksityissairaalat. Tunnustan, että olin hieman epätarkka. Pallolaajennukset lisääntyivät hieman YLI 10-kertaiseksi. Kun lasketaan mukaan myös yksityissairaalat pallolaajennusten huippuvuosi oli v. 2010 ei sinun 2000-luvun puolivälisi, kuten THL:n puutteellisista tiedoista lienet nähnyt. Vuoden 2011 luvut puuttuvat. KELA lupasi minulle vuoden 2011 statiinien käyttäjämäärät ensi viikolla. Ennustan määräksi 640 000. Jos kehitys olisi jatkunut samaa vauhtia, mitä se oli koko 2000-luvun ennen MOT:n ohjelmaa KOLESTEROLIPOMMI v. 2010 ,olisi käyttäjämäärä v. 2011 ollut noin 760 000. Jos ennusteeni toteutuu, KOLESTEROLIPOMMI on tehnyt tehtävänsä eli 120 000 statiinin turhaa käyttäjää on jo äänestänyt jaloillaan. Vieläkin on turhaan statiinia käyttäviä noin 450 000, jos turhiksi lasketaan ne jotka Tampereen Tiedepäivän paneelikeskustelussa jokseenkin yksimielisesti turhiksi tunnustettiin.

Mie ei hevillä luovuta: ”Eli koskapa tämä hoitokeino ei ole kattanut eikä kata koko kenttää, ei siitä ole selittämään sv-tautikuolleisuuden laskua kokonaisuudessaan. Lisäksi esittämäsi on enemmän tai vähemmän de facto se, että statiinit eivät olisi alentaneet sv-tautikuolleisuutta, mille et löydä todisteita tuollaisesta tarkastelusta. Eli todellakin lisää tarkkuutta, kiitos. Myös tolkkua väitteisiin.” Leino Utriainen ihmettelee: ”Mie, en oikein saa tolkkua, mitä yrität selittää. Otetaan vielä yksi sakkorinki. Anna tarkat reunaehdot,mitä haluat tilastoista esille! Kaivan numerot ja piirrän grafiikan ja lähetän sen sinulle sähköpostitse, koska tässä mediassa kuvaa ei voi esittää. Piakkoin työstän grafiikan THL:n tutkimuksesta vuodelta 2007. Siinä tutkittiin k.o. vuonna statiinien primaariprevention VAIKUTTAVUUTTA toisin sanoen ensi-infarkteja statiinia käyttäneillä ja statiinia käyttämättömillä. Valitettavasti statiinia käyttäneillä oli hiukan suurempi todennäköisyys saada ensi-infarkti primaariprevention tuloksena (Primaaripreventio on etukäteen hakuammuntana varmuuden vuoksi käytetty statiini)

Statiinien 40-vuotispäivä 15.3.2012! Akiro Endo eristi ensimmäisen statiinin oman kertomansa mukaan 15.3.1972. Se oli kompaktiini eli mevastatiini. Endo ja Masao Kuroda tutkivat yhteensä 6 392 erilaista mikrobilajia kunnes tärppäsi. Vuosipäivän kunniaksi julkaisen sepelvaltimotaudin ehkäisyn OMA HOITO-suosituksen sisältäen 4 terveysmittaria sekä sepelvaltimotaudin kokonaisriskin laskurin, mikä huomioi myös statiinin haittavaikutukset.Nyt käytössä olevat FINRISKI-laskuri ja SCORE-laskuri eivät tiedä statiinien haittavaikutusriskeistä mitään. Ennen julkaisua saan ”opintosuorituspisteet” VAIKUTTAVUUS-tilastolaskennasta ja vuoden 2011 tietopaketin statiinien käytöstä. Tästäkin tietopaketista voi ajaa hyvin monenlaisia viipaleita kuten tietokonetomografialla potilaista. Olen tänään (14.2.2012) jättänyt henkilökohtaisesti hintalautakunnan eli HILA:n puheenjohtajan professori Erkki Palvan kouraan alla oleva ehdotuksen. Liitteet tulevat ensi viikolla nettisivuilleni.

JOHTAJA ERKKI PALVA, FIMEA Lääkkeiden hintalautakunnalle (HILA:lle) Ehdotan, että LDL-kolesteroliarvoa alentavilta statiinilääkkeeltä poistetaan automaattisesti myönnettävä KELA-peruskorvattavuus. Korvaus myönnettäisiin vain sairauden hoitoon (sekundaaripreventio ja FH-tauti) sekä lääkärin suorittaman kokonaisriskin kartoituksen jälkeen primaaripreventiona henkilöille, joilla on erittäin suuri sepelvaltimotaudin riskien kasautuma. Tällä uudistuksella saavutettaisiin seuraavat hyödyt: Turha lääkitys loppuisi karkeasti arvioiden 450 000:lta perusterveeltä ihmiseltä. Haitallinen lääkitys loppuisi. Tällä tarkoitan, että ”uutta kansantautia” eli statiinien haittavaikutuksia saataisiin vähennetyksi noin 70 %. Lääkkeiden ostokustannukset pienenisivät vuositasolla noin 30-35 miljoonaa euroa.