*
Terveydenhuollon ja kasvatustieteen maisteri Enni Mertanen on väitöskirjaansa varten tutkinut ravintolaruokaa. Hänen mukaansa annoksissa oli liikaa rasvaa, runsaasti proteiineja ja liian vähän hiilihydraatteja. Mertanen toteaakin ravintoloiden tarvitsevan ravitsemussuositusten soveltamisohjeet. Selkeät ateriakohtaiset ohjeet tarvitaan ainakin energian, energiaravintoaineiden ja suolan määristä.
"Ravintolaruoka asiakkaiden, ravintolakeittiön ja ravitsemuksen näkökulmasta" tarkastetaan Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on dosentti Ritva Prättälä, Kansanterveyslaitos ja väitöstilaisuuden valvojana professori Helena Gylling, Kuopion yliopisto.
On hyvä, että Enni Mertanen saa tuon väitöskirjan pois alta. Näin hän voi keskittyä oikeisiin töihin, ei vain sellaisiin hengentuotteisiin, jotka miellyttävät vastaväittelijää.
Ravintoloiden kokit jatkakoon entisellä linjallaan. Ruoan ammattilaiset kyllä tietävät miten maistuvaa ruokaa valmistetaan. Tämä on minun mielipiteeni.
"Ottaisin voissa paistettua kotimaista kampelaa, kermaperunoilla ja runsailla vihanneksilla, ruokajuomaksi vettä, kiitos!"
Lähde: Ilta-Sanomat, 2.1.2008
Jos puhutaan nyt ns. "oikeista" ravintoloista eikä mistään henkilöstöruokaloista, niin mitä väliä sillä on, onko ruoka terveellistä, jos se on hyvää? Useimmat ihmiset kun eivät syö ulkona niin usein, että sillä voisivat terveytensä pilata. Ihmeellistä niuhotusta.
VastaaPoista*P*
Työpaikkalounas voi ehkä olla kevyempi jos se henkilölle sopii. Minulle ei sovi kevyt lounas, sillä minulla käy niin että kevyen lounaan jälkeen olen taas pian nälkäinen. Nälkäisenä olen kiukkuinen ja saatan epätoivoisena käydä kahvilla ja munkilla, jolloin lounaan keveys on poikinut epäterveellisen välipalan. Olisikohan niin että lounaan kevennysvimmassa olemme menneet liian pitkälle? Kokeilkaa joskus tuhdimpaa lounasta viikon verran, niin te huomaatte eron. Ei lisääntyneenä painona, sillä poisjääneiden viinereiden myötä kalorimäärät pysyvät samana ja nälän pysyessä kauemmin loitolla nousee myös työteho.
VastaaPoistaReijo
*P* ja Reijo, ymmärtääkseni on kyse "oikeista" ravintoloista tuossa väitöskirjassa. Reijon pohdintaan on helppo yhtyä. Monelle käy juuri kuten kerrot, eli syödään kevyt lounas ja raskas välipala. Kevyttuotteilla on sama petollinen vaikutus syömisen hallintaan. Yhden asiakkaan kohdalla huomattiin, että hän sen yhden täysrasvaisen jogurttiannoksen sijaan liian monesti nautti päivän mittaan useita annoksia niitä kevyitä 0% rasvaa sisältäviä tuotteita. Kevyttuotteessa on myös energiaa.
VastaaPoistaVarsin suurena ongelmana on nykyään epäsäännöllisten työaikojen ja jatkuvan kiireen mukanaan tuomat haasteet ruokailussa. Minun mielestäni ihminen ei ole luotu välipalavoittoista nykykäytäntöä noudattamaan. Ihmisen päivä rakentuu 2-3 selkeän aterian varaan, joita tarpeen vaatiessa täydennetään laadukkailla välipaloilla.
Suomalaiset ravintolat edelleen pilaavat hyvänkin ruuan liialla suolan käytöllä. Mielellään ruokaan ei saisi lisätä ruokasuolaa eli natriumkloridia ollenkaan ja pannaan suolapurkki pöydälle mikäli asiakas haluaa ruokansa suolata.
VastaaPoistaPoikkeus on kalaruoka, johon on lähes pakko lisätä hiukan suolaa.
Itse asiassa maailmalla (ja toki Suomessakin) hienojen ravintoloiden salaisuus nimenomaan on riittävä rasvan ja suolan käyttö. Pöydässä on kuppi, jossa on ns. sormisuolalastuja (ei todellakaan mitään suolapurkkia!) ja pöytään tuotava voikin on päällystetty ko. suolalla. Suolaiseen bruleeseen tehdään "sokerikuorrutus" suolasta jne.
VastaaPoistaToki Pekka saattaa olla vaikka Keittiömestari ja Tietää Paremmin mutta jotenkin epäilen, että Pekan otos suomalaisista ravintoloista ei taida olla kovin kattava.
*P*