Ei kapuloita rattaisiin kapuajille

**
Olin kapuajien lehdistötilaisuudessa 4.11.2011. Eilen (4.12.2011) kapuajat palasivat Suomeen.



Kapuajien tavoitteena oli kiivetä Mera Peakille (6462 m) ja kerätä Nepalin luonnon ja ihmisten hyväksi euro jokaisesta metristä huipulle. Koko ryhmän keräystavoite on yhteensä 100 000 euroa. Tavoitteesta on saavutettu yli 82 000 euroa. Keräys jatkuu vuoden 2011 loppuun.

KAPUA kerää varoja kehitysmaiden auttamiseksi kiipeämällä vuorelle. Kapuajat ovat tavallisia ihmisiä, joita yhdistää halu auttaa kehitysmaita ja koetella fyysisiä rajojaan. Matkan aikana ryhmä tutustuu avustuskohteisiin, jonne kerätyt varat kanavoidaan ja kapuaa vuorelle. KAPUA 2011 Nepal -hanke toteutetaan yhteistyössä WWF Suomen ja Väestöliiton kanssa. Järjestöjen yhteishankkeessa Nepalissa yhdistyvät kestävä luonnonvarojen käyttö sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Molemmilla järjestöillä on monen vuoden kokemus kehitysyhteistyöstä Nepalissa.

Hyvästä ennakkovalmistautumisesta huolimatta matka koetteli Kapuajien kuntoa. Ennen vuorelle nousua ryhmä tutustui avustuskohteisiin Terain alueella, jonne kerätyt varat kanavoidaan. "Olimme mykistyneitä siitä vieraanvaraisuudesta, mitä saimme osaksemme sekä siitä, miten pienistä asioista voidaan iloita todella paljon", kertoo Katja Luomala.

Tämän jälkeen alkoi vaellus kohti vuorta, joka vaihtui huonojen sääolosuhteiden johdosta 6189 metrin korkeuteen kohoavaan Island Peakiin. Ryhmästä seitsemän saavutti vuoren korkeimman huipun - kaikki kipusivat korkeuksiin, joista voivat olla ylpeitä. "Kapua opetti minulle, mitä porukan positiivinen voima ja yhteisen tekemisen merkitys on. Se voi kantaa jopa 6189 metriä ylös. Olen oppinut, että kaikessa mittakaavassa me tarvitsemme toisiamme. Huiputus oli vain osa tätä matkaa", summaa kiipeilytavoitteensa saavuttanut Nuppu Stenros.

KAPUA-hankkeet syntyivät paraislaisen Suvi Aarnion halusta tehdä jotain konkreettista kehitysmaiden auttamiseksi. Kampanja rakennettiin uudelle ja innovatiiviselle tavalle kerätä varoja ja edistää kehitysyhteistyötä yhdistämällä varojen hankinta "Once in a Lifetime" -matkaan. KAPUA antaa tavallisille ihmisille mahdollisuuden osallistua kansainväliseen avustustyöhön.



Voit lukea kapuajien matkaraportteja tästä:


Lue miten kapuaminen on edistynyt. Varasuunnitelmat otettiin käyttöön, sillä sää ei ole ollut paras mahdollinen.

04.11. Helsinki - Delhi

05.11. Delhi - Katmandu
06.11. Siirtyminen maan etelärajan tuntumaan, Dangin alueelle
07.11. Avustuskohdevierailut, Dang
08.11. Avustuskohdevierailut, Dang
09.11. Chitwanin luonnonpuisto, avustuskohdevierailut
10.11. Avustuskohdevierailut, Chitwan
11.11. Paluu Katmanduun
12.11. Lento Himalajan vuoristoon, Luklaan
13.11. Vaellus alkaa, nousu Thukdingin pienelle teetuvalle 3300m (muuttui varasuunnitelmaksi!)
14.11. Nousu kohti Zhartwa Lan solaa, leiriytyminen sen rinteelle
15.11. Nousu solan juurelle Khari Tengin leiripaikalle 4050 m (jatkuu varasuunnitelman varassa!)
16.11. Chetra Lan solan ylitys (4580m). Laskeutuminen Hinkun laaksoon Thaktorin leiripaikalle 3650m
17.11. Khote, laakson kehittynein kylä 3580m
18.11. Lepopäivä Khotessa (lepopäivää ei vietetty varasuunnitelman takia!)
19.11. Vaellus jatkuu Tangnakin kylään 4300m
20.11. Lepopäivä Tangnakissa
21.11. Khare, viimeinen kylä ennen vuorelle nousua 4850m (Lepopäivä Namze Bazarissa varasuunnitelman takia)
22.11. Khare, valmistautuminen vuorelle nousuun
23.11. Nousu Meran jäätikön reunalle, ensimmäinen leiri 5250m (varasuunnitelma)
24.11. Nousu jäätikölle ja yläleiriin 5800m (lepopäivä)
25.11. Nousu kohti Mera Peakin keskihuippua 6421m, paluu Khareen (varasuunnitelma käytössä)
26.11. Paluu tuttua reittiä Khoteen (ei raporttia)
27.11. Matka jatkuu Chetra Lan solan jurelle 4300m (varasuunnitelma johti vuoren huipulle!)
28.11. Paluu Luklaan (varasuunnitelma)
29.11. Varapäivä (ei raporttia)
30.11. Varapäivä (ei raporttia)
01.12. Paluulento Katmandun vilinään
02.12. Vapaata aikaa Katmandussa, tutustumista kulttuurinähtävyyksiin
03.12. Katmandu-Delhi (ei raporttia)
04.12. Paluu Helsinkiin (ei raporttia)

Minulla oli mahdollisuus käydä kuuntelemassa upeaa hyväntekeväisyysprojektia. Suomesta on lähdössä toistakymmentä suomalaista hyväntekeväisyysmatkalle Nepaliin. Heillä on koossa jo yli 75 000 euroa. Vau!

Tässä KAPUA 2011 Nepal -hankkeessa kerätään varoja Nepalin luonnon ja ihmisten hyväksi. Hanke kulminoituu tänään perjantaina 4.11.2011 alkavaan Nepalin matkaan, jonka aikana ryhmä pääsee tutustumaan avustuskohteisiin, joihin he ovat keränneet varoja, sekä tavoittelemaan maan korkeinta vaellushuippua Mera Peakia. Ryhmän tavoitteena on kerätä 100 000 euroa Nepalin hyväksi, eli aika lähellä tavoitetta ollaan, sanoi KAPUA -koordinaattori Suvi Aarnio (Aidventures Oy).

Kapuajien varainkeruuideat ovat olleet todella kekseliäitä: on leivottu limppuja, virkattu perhosia, kiipeilty, myyty kirpputorilla, jumpattu sekä järjestetty lounaita ja elokuvailtoja. Myös yrityksiltä saatu tuki edesauttaa keräystavoitteen saavuttamista, kertoo Aarnio.

Hankkeen keräämät varat ohjataan WWF:n ja Väestöliiton yhteiseen hankkeeseen Nepalin maaseudulla. Voimakas väestönkasvu ja köyhyys ovat johtaneet lisääntyvään riippuvaisuuteen hauraista ja hupenevista luonnonvaroista. Suojeluasiantuntija Tanja Pirinen (WWF) kertoi esimerkiksi, että metsiensuojeluohjelma on aivan välttämätön koska metsäkato on uhkaamassa Nepalissa. Tehottomat keittoliedet on tarkoitus korvata uudemmila ja tehokkaammilla liesillä, jotka eivät kuluta niin paljon polttopuuta. Huikean mielenkiintoiselta kuulosti biokaasun avulla toimiva voimala yksittäisten perheitten käyttöön!

Pirinen kertoi YK:n juuri ilmestyneestä inhimillisen kehityksen raportista. Siinä todetaan, että naisten heikko yhteiskunnallinen asema vaarantaa luonnonvarojen kestävän käytön samalla kun ympäristöongelmat kohdistuvat rajuimmin juuri naisiin. Hanke edistää kestävää kehitystä esimerkiksi parantamalla naisten tulonansaintakeinoja ja terveydentilaa.

Mahdollisuudesta päättää ja ajoittaa lasten syntymä puhui projektikoordinaattori Sini Karusto (Väestöliitto). Väestönkasvu kuormittaa voimakkaasti ympäristöä ja hallitulla perhesuunnittelulla on myönteisiä vaikutuksia ympäristön tilan lisäksi myös köyhyyden vähentämiseen ja naisten asemaan Nepalissa.

Muun muassa maaseudulla kiertäviä klinikoita tukemalla, kastelualtaita rakentamalla, mikroluotoilla sekä asenteisiin vaikuttavilla kampanjoilla voidaan konkreettisesti vaikuttaa Nepalin tulevaisuuteen. Puhtaasta juomavedestä on huutava pula ja KAPUA -hankkeella pyritäänkin varmistamaan puhtaan juomaveden saatavuus. Arseniikki oli erityinen ongelma juomavedessä.

Hätkähdyttävää oli kuulla miten yleisiä sukupuolitaudit ovat ja erityisesti HIV on lisääntynyt voimakkaasti. Arvioitiin, että 70-100 000 ihmistä sairastaa HIV:iä Nepalissa. Se on ennen kaikkea siirtotyöläisten parissa esiintyvä ongelma. Nepalilaiset käyvät Intiassa töissä ja tuovat mukanaan HIVenen masentavia tuliaisia. Maassa on 15 000 AIDS -orpoa.

Kapuajat ovat keränneet varoja ennen matkaa ja tulevat jatkamaan keräystä palattuaan Suomeen. Jokaisen kapuajan keräystavoite on euro jokaisesta metristä Mera Peakin huipulle, yhteensä siis 6462 euroa. Osallistujat maksavat itse matkakulunsa.

Nettisivuilta www.kapua.fi saadaan lukea lisää tietoa ja ajantasaisia raportteja on tarkoitus tuottaa mukana kulkevan satelliittivastaanottimen avulla.

Lisätietoja KAPUA-hankkeesta saat täältä:

KAPUA-koordinaattori Suvi Aarnio, Aidventures Oy: suvi@kapua.fi, p. 050 440 5534

Lisätietoja WWF:n ja Väestöliiton hankkeesta antaa:

Projektikoordinaattori Sini Karusto: sini.karusto@vaestoliitto.fi p. 040 180 1116

Suojeluasiantuntija Tanja Pirinen: tanja.pirinen@wwf.fi, p. 040 8400058

Jäädään odottamaan ensimmäisiä matkaraportteja!

Onnistutaanko ilmastonmuutoksen hillinnässä?

**

Suomalaisten enemmistö luottaa, että ympäristön tila kohenee ja ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistutaan vuoteen 2040 mennessä. Asiantuntijat ovat epäilevämpiä. Kaikki uskovat kuitenkin kamppailun Suomen luonnonvaroista kiihtyvän.

Kansalaisten näkemykset ilmenevät Suomen luonnonsuojeluliiton ja Satakuntaliiton teettämästä kyselytutkimuksesta, jonka toteutti Taloustutkimus Oy. Siinä haastateltiin kesäkuun lopulla puhelimitse 1010 suomalaista Ahvenanmaata lukuunottamatta. Vastanneet olivat 15-79 vuoden ikäisiä.

Tutkimuksessa kysyttiin, ”uskotteko Suomen ympäristön tilan kohentuvan vuoteen 2040 mennessä?” Vastaajista 57 prosenttia uskoi näin tapahtuvan, 35 prosenttia vastasi kieltävästi. Miehet olivat hieman luottavaisempia ympäristön tulevaisuuteen kuin naiset. 15-24 vuotiaat nuoret olivat epäilevämpiä kuin vanhemmat ikäluokat.

Kysyttäessä ”onnistutaanko ilmastonmuutoksen hillinnässä vuoteen 2040 mennessä”, saatiin lähes vastaavat tulokset. Vastaajista 55 prosenttia uskoi onnistumiseen ja 36 prosenttia epäonnistumiseen. Vastaajista luottavaisimpia olivat hyvä- ja keskituloiset sekä lappilaiset.

Usko Itämeren rehevöitymisen pysäyttämiseen jakaa suomalaiset tasan kahtia.
Kantansa ilmaisseista 45 prosenttia uskoo onnistumiseen ja saman verran epäonnistumiseen.

Selvä enemmistö arvioi, että kamppailu Suomen luonnonvaroista kiihtyy 30 seuraavan vuoden aikana. Yli kaksi kolmannesta suomalaisista on tätä mieltä.

Luonnonsuojeluliitto esitti vastaavat kysymykset kesä-heinäkuun vaihteessa myös liiton ulkopuolisille asiantuntijoille. Internetin välityksellä anonyymisti vastanneiden 21 ympäristöasiantuntijan joukossa oli johtavia virkamiehiä, tutkijoita, toimittajia, poliitikkoja ja järjestöammattilaisia.

Asiantuntijoiden arviot poikkesivat kansalaisten näkemyksistä. Asiantuntijat olivat varovaisempia arvioissaan ympäristön tilan kohentumisesta ja pessimistisempiä ilmastonmuutoksen torjumisesta. Toisaalta asiantuntijat uskoivat tavallisia suomalaisia enemmän, että Itämeren rehevöityminen saadaan hallintaan. Asiantuntijat olivat selkeästi yhtä mieltä kansalaisten kanssa siitä, että kamppailu luonnonvaroista kiihtyy.

”Tulokset saavat mietteliääksi. Meidän ei pidä passivoitua ajattelemaan, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin kuin itsestään. Kyse ei ole siitä uskommeko, vaan tahdommeko. Nyt on syytä luoda askelmerkkejä kohti parempaa tulevaisuutta. Silloin on hyvä, jos kansalaisilla on uskoa mahdollisuuksiimme”, kommentoi tuloksia Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Tutkimuksen keskeiset tulokset on vapaasti ladattavissa graafisina esityksinä SLL:n verkkosivuilta PDF-tiedostona (tiedoston koko 556 kt). Lähteenä mainittava: Suomen luonnonsuojeluliitto / Taloustutkimus Oy 2009.

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 15.7.2009

Muita Deskin uutistiedotteita:

Sydänliitto laajentaa

Viherpiipertäjien ja hippien lisäksi taviksetkin ostavat nykyään luomua

Seniori popsii liikaa lääkkeitä

Rolls pyöristää ihmisiä uudella konseptilla

Luotettavaa terveystietoa internetissä

Jokamiehen ja -naisen oikeudet liikkua luonnossa

***
Suomen luonto ja metsät tarjoavat hyvät mahdollisuudet virkistykseen. Luonnossa voi liikkua vapaasti, keräillä marjoja ja sieniä, tilapäisesti jopa yöpyä. Jokamiehen ja -naisen oikeudet antavat laajat mahdollisuudet oleskella toisen mailla. Lyhytaikainen leiriytyminenkin toisen alueella on sallittu, jos siitä ei aiheudu häiriötä maanomistajalle.

Jokamiehen oikeuksilla tarkoitetaan kaikkien yhtäläisiä oikeuksia nauttia luonnosta siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Oikeudet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa, eikä niitä ole suoranaisesti kirjattu mihinkään lakiin. Oikeuksien laajuus riippuu myös olosuhteista. Siksi niiden tulkinnat voivat joskus olla myös toisistaan poikkeavia. Terveen järjen käyttö ja hyvien tapojen noudattaminen ovatkin parhaat ohjeet kaikille luonnossa liikkujille.

Käytännössä jokamiehen oikeudet näkyvät selvimmin marja- ja sienimetsissä. Kuusamosta löytyvät maan ehkä parhaat marjametsät, mutta tuottoisimmat sienimetsät sijoittuvat hieman etelämmäksi.

"Tässä osassa maata on paljon valtion maita ja erätalouden perinteet ovat melko voimakkaita", kertoo Anne Polojärvi Kuusamon metsänhoitoyhdistyksestä.

Kuusamossa jokamiehen oikeuksia pidetään luonnollisina ja itsestään selvinä asioina. Suhtautuminen jokamiehen oikeuksiin on yleensä myönteistä. Runsas metsänviljely on kasvattanut käsitellyille alueille mittavat marjakertymät. Suuri osa marjasadosta jää kuitenkin poimimatta. Marjoja poimitaan ja niitä saa poimia myös toisten mailta.

"Yleensä ei haittaa että ihmiset tulevat muualtakin poimimaan mustikkaa ja puolukkaa, ja nyt ovat ulkomaalaiset poimijat tulleet mukaan. Viime vuonna tulivat ensimmäiset vierasmaalaiset Koillismaalle Thaimaasta asti", kertoo Anne Polojärvi.

"Haittaa voi tulla siitä, että poimijat varomattomuuttaan tallovat metsänhoitoalueilla pienet taimet ja tekevät näin tuhoa uudelle taimistolle. Pientä nahinaakin välillä syntyy. Joku maanomistaja saattaa kysyä, eikö millään saisi rajata sitä omaa vatukkoaan. Maanomistaja toivoisi saavansa marjat omaan pakkaseen, mutta muut korjaavatkin sadon. Poimimiskielto ei kuitenkaan onnistu; sillä vapaata poimintaa ei voi estää, jos marjapaikka sijaitsee metsässä eikä se ole liiketoimintaa", Anne Polojärvi jatkaa.

Kuusamossa on valtakunnan tihein mökkikanta. Useat mökeistä on lyhytaikaiseen vuokraukseen tarkoitettuja. Olot ovat muutenkin alueella hieman poikkeukselliset, koska porotalouden takia metsissä kuljetaan myös moottoriajoneuvoilla. Jokamiehenoikeudet eivät kuitenkaan oikeuta ajamiseen maastossa moottoriajoneuvolla. Siihen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

"Ihmiset tulevat mökeille usein vain vähäksi aikaa eivätkä tunne tilannetta tai maastoa ja silloin myös tapahtuu ylilyöntejä. Moni paikka näyttää tyhjältä ja aukealta varsinkin lumisena aikana, mutta sinne on esimerkiksi saatettu juuri istuttaa taimia. Vieraat eivät välttämättä osaa huomioida taimia tai jopa eivät välitä, vaan huristelevat kelkoilla niiden yli, vaikka kelkkailu on kielletty laissa. Tällaisesta käytöksestä on tullut todellisia vahinkoja", kertoo Polojärvi.

Vesistöissä kulkeminen on sallittua kaikilla kulkuvälineillä, myös talvella moottorikelkalla tai autolla. Myös onkiminen ja pilkkiminen, uiminen ja peseytyminen vesistöissä kuuluvat jokamiehenoikeuksiin.

"Oikeuksiin kuuluva kalastus on meidän seudulla yleistä, varsinkin jokikalastus on hyvin suosittua", sanoo Anne Polojärvi. Yhteismetsissä on paljon pitkiä jokia ja siellä kulkee runsaasti kalastajia.

"Haittaa on ollut joskus välinpitämättömistä kalamiehistä. On tehty tulia mihin sattuu ja roskattu ympäristöä. Tätä on yritetty pitää kurissa rakentamalla kalastajia varten erityisiä taukopaikkoja, jonne on kannettu puutkin valmiiksi", selventää Anne Polojärvi. Tulenteko vaatii aina maanomistajan luvan.

Retkeily ja lyhytaikainen leiriytyminen kuuluvat jokamiehen oikeuksiin, mutta avotulen teko toisen maalle on kiellettyä ilman erillistä lupaa. Metsäpalovaaran uhatessa avotulta ei saa sytyttää edes maanomistajan luvalla. Maasta voi kerätä kuivia oksia ja käpyjä, mutta puuaines kuuluu maanomistajalle; sammaleen ja jäkälän poimiminen tai käpyjen ja pähkinöiden puusta kerääminen on kielletty kuten myös oksien taittaminen kasvavista puista.

Luonto tarjoaa monia erilaisia yrttejä ja maustekasveja, joiden kerääminen on sallittua. Osa yrteistä on luonnonsuojelulain mukaan kuitenkin rauhoitettu, joten ne täytyy tuntea. On hyvä myös muistaa, että metsien lannoitukset ovat yleistyneet, varsinkin maan eteläosissa. Näitä ei ole merkitty metsään lainkaan.

Jokamiehenoikeudet perustuvat vanhaan maan tapaan meillä Suomessa. Osalta kansalaisista vanha maan tapa tahtoo jäädä unholaan ja jokamiehenoikeuksien rajat hämärtyvät. Nykyisin monet yrittäjät tekevät bisnestä toisen maalla. Se ei enää kuulu perinteisiin jokamiehenoikeuksiin tai edes hyviin tapoihin. Esimerkiksi jatkuvasti toistuva ulkomaalaisten marjanpoimijaryhmien vienti toisen maalle vaatii maanomistajan luvan.

"Jokamiehenoikeuden luonne on sellainen, että toisen maan käyttö pitää olla satunnaista ja haitatonta. Jos se ei ole enää sitä, pitää ilman muuta olla maanomistajan lupa", kertoo ympäristöjohtaja Markku Tornberg MTK:sta.

Suomalaiset maanomistajat ovat suhtautuneet ulkomaalaisiin marjanpoimijaryhmiin toistaiseksi suopeasti. Marjojen poiminnasta on Suomelle myös kansantaloudellista hyötyä. Toiveena on kuitenkin selkeät ja nykyaikaiset ohjeet, kaikkien eduksi.


Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 16.8.2007