Ei mikään naurun asia - diabetes tappaa Naurusaarella

Yleisradion sivuilta löytyi äsken (vielä tarkistamaton) juttu: Diabetestuho uhkaa alkuperäiskansoja. En pistä tähän kopiota koko jutusta, vaan poimin esille ihan muutaman haudanvakavan asian pohdittavaksi:

• Asiantuntijoiden mukaan kokonaiset alkuperäiskansat uhkaavat hävitä sukupuuttoon, ellei liikalihavuuden lietsomaa diabetesepidemiaa saada kuriin.
  

• Erityisen uhattuna ovat vanhat alkuperäiskansat, joita ovat lihottaneet historiallisesti arvioituna nopea siirtyminen länsimaiseen ruokavalioon ja ruumiillisen työn väheneminen.

• Tyynellämerellä sijaitsevalla Naurun saarella puolet aikuisista sairastaa kakkostyypin diabetestä. (Tämä ei ole mikään naurun asia.) Pohjois-Amerikan sioux- ja pima-intiaaneista on sairastunut 40 prosenttia, ja pohjoisaustralialaisen Torresin salmen saarelaisistakin diabetesta potee melkein kolmannes.

Otin selvää asiasta ja kerron mitä Naurusaarille tänään kuuluu! Tohtori Paul Zimmet on rohkeasti pitänyt Naurusaarten diabeteskatastrofia CocaColanisminia (Zimmetin oma termi!). Hänen mukaansa Nauru on kääntymässä itkuun tästä syystä: Kaupat myyvät suuria määriä prosessoitua teollista ruokaa, haitallista naposteltavaa, rasvaista lampaanlihaa, suklaata, sokerisia keksejä, keittorasvaa pullokaupalla jne. Suurin osa tästä hyllytavarasta on peräisin Australiasta ja Uudesta Seelannista. Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia on sen sijaan vaikea saada. Varsinkin tuoreen ruoan varastoiminen on ongelma, sillä saarella on välillä pitkiäkin sähkökatkoksia, jolloin tuore ravinto pilaantuu helteisessä ilmastossa.

Länsimaiden dumppaaman roskaruoan lisäksi on käynyt niin, että naurulaiset ovat innostuneet autoilusta! Tekosyynä lisääntyneeseen autoiluun pikkuruisella Tyynenmeren saarella pidetään nälkäisiä koiranrakkeja, jotka ahdistelevat kävelijöitä ja erittäin kuumaa ilmastoa. Tuntuu käsittämättömältä, että autoilu koetaan tärkeäksi saarella, jonka rantaviivan pituus on 30 km! Satelliittikuvassa näkyy toki muutama tienpätkä. Lopullinen katastrofi on valmis kun Nauru on tunnettu lihavista henkilöistään. Lihavaa henkilöä pidetään menestyksen symbolina saarella ja paksussa kunnossa oleva pohatta koristaa esimerkiksi Bank of Nauru'n liikemerkkiä. Niin kuin tässä ei vielä olisi ollut tarpeeksi, naurulaisia rangaistaan vielä erityisen huonoilla perintötekijöillä. Vielä tarkistamattoman tiedon mukaan naurulaisten ongelmana on "säästögeeni" ("thrifty gene"), joka johtaa erittäin tehokkaaseen rasvan varastointiin elimistössä. Säästögeeni on perintötieteilijä James Neelin mukaan seurausta siitä, että jotkut etniset ryhmät ovat historian saatossa eläneet nälissään pitkiä aikoja ja tästä syystä kokeneet varsin voimakasta evolutiivista painostusta. Spekulatiivisen hypoteesin mukaan tämä olisi johtanut säästögeenien ilmaantumiseen suuremmassa määrin kuin muussa väestössä.

Minun mielestäni kyse on länsimaisen roskaruoan ja liikkumattomuuden yhteisvaikutuksesta. En ole kuullut, että Pohjois-Karjala olisi ilmastomuutosten villitsemänä yllättäen siirtynyt Naurusaarille vaikka tutkimustulosten tulkinta on välillä naurunalaiseksi osoittautunutkin. Todennäköisesti Pohjois-Karjala-tutkimusta ja suomalaista diabeteksen ehkäisytutkimusta ollaan viemässä saarelle. Muistutettakoon vain, että saaren väestö on ennenkin pärjännyt ja pysynyt hengissä. Ongelmana on tuo luokattoman huono ruoka ja virvoitusjuomateollisuuden invaasio saarelle. Tilanne korjaantuu palauttamalla saaren ravitsemus esiteolliselle tasolle. Tämä on muuten suomalaisellekin ihmiselle se paras tapa ruokailla - Esiteollinen ruokailu. Monipuolisesti, kohtuudella, säännöllisesti, teollisia eineksiä vältellen, virvoitusjuomat ja karkit kerta kaikkiaan unohtamalla, korkealuokkaisia rasvoja ja matalaglykeemisiä hiilihydraatteja nauttien sekä omaksumalla liikunnalle myönteinen elämäntapa.

Kommentteja saa tulla.

Dieetti kuin dieetti - sydän reistailee samalla tavalla

Otan nyt melkoisen riskin. Peesailen Mediuutisten toimittajaa, joka on lukenut New England Journal of Medicinessä julkaistua tutkimusta. Viimeksi kun peesailin toimittajaa kävi huonosti. Toivottavasti nyt sujuu paremmin. Käytössäni on tällä hetkellä vain alkuperäisjutun lyhennelmä. Kaikkia allaolevan jutun käänteitä ei siitä saa selville.

Toimittaja Juha-Pekka Honkanen väittää, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei lisää riskiä sydänsairauksiin. Tässä on kyseessä aika kuuluisa 83 000 naishoitajan ruokavalion seuranta, joka on ollut käynnissä jo vuodesta 1976 alkaen. Harvardin yliopiston tutkijan Thomas Haltonin mukaan vähärasvaisen ja vähähiilihydraattisen dieetin välillä ei ole eroja, mitä sydänsairauksien esiintymiseen tulee. Hän pitää itse asiassa molempia dieettejä yhtä huonoina.

Piikkinä "lihassa" tässä on toimittaja Honkasen mukaan kasvisruokailijat. Haltonin mukaan kasvisruoka nostaa verensokeria hitaammin kuin vähärasvaiset ruoat, jotka Atkinsin dieetissä ovat usein erittäin sokeripitoisia (tätä väitettä en ymmärrä, sillä olen tähän asti uskotellut että Atkinsin dieetissä vältellään sokereita). Tohtori Haltonin mukaan pitäisi välttää sellaisia hiilihydraatteja, jotka aiheuttavat kohonneen glykeemisen kuorman (verensokeria todellisuudessa nostava ruoka).

Mikä sitten on sydänterveellistä? Nämä ravintoaineet: täysvilja, pavut, tofu, tumma riisi, pähkinät ja oliiviöljy.

Minusta tuntuu, että tähän juttuun on vielä syytä palata uudemman kerran!

Lähde: Mediuutiset, 10.11.2006

Kivikautista ravintotarinaa

Minulle on lähetetty sähköpostilla (kiitos Anssi Manninen!) todella paljon mielenkiintoista luettavaa. Ilmeisenä pyrkimyksenä on pitää minut ajan tasalla ravintokysymyksissä. Mistään vähähiilihydraattisia ruokavalioita suosivien tutkijoiden suorittamasta aivopesusta ei taida olla kyse. Olen jo tarpeeksi tiukasti ilmoittanut neutraalin linjaukseni jatkumisesta.

Nyt olen saanut pätevän tuntuisen ruotsalaistutkijoiden työn luettavakseni. Tommy Jonsson ja iso liuta muita ruotsalaistutkijoita ovat syöttäneet sioille 15 kuukauden ajan, ei suinkaan helmiä, vaan paljon proteiinia ja viljatuotteet on jätetty kokonaan pois. Vieroituksen jälkeen siat jaettiin kahteen ryhmään, viljaa rouskuttaviin ("viljaa syövät siat") ja viljaa vältteleviin sikoihin ("kivikautiset siat").

Tutkimuksen tärkein havainto on, että paleoliittinen dieetti (kivikautinen ruokavalio), joka ei sisältänyt lainkaan viljaa, paransi insuliiniherkkyyttä sekä alensi CRP:tä ja verenpainetta verrattuna viralliseen viljapohjaiseen ruokavalioon. Tietääkseni tutkimuksessa ei kiusattu yhtään ihmistä ruokavaliomuutoksilla, mutta sikojen ja ihmisten yhteisiin piirteisiin kuuuluu monien muiden seikkojen lisäksi myös lähes identtinen aineenvaihdunta. Voitaneen siis olettaa, että myös ihmisillä saadaan vastaavat tulokset.

Havaittiin siis, että kivikautiset siat olivat 22% kevyempiä kuin viljaa syövät siat, mikä tietenkin saattaisi harmittaa sikafarmaria. Farmarin pettymys laantunee kuitenkin kun todetaan, että sikojen painonlasku johtui pääosin vähentyneestä vyötärörasvasta (joo, joo on siallakin vyötärö!). Sian "outokumpu" mitataan rintalastan alaosan kohdalta.

Ilmeisesti kivikautiset siat olivat terveempiä kuin viljaa syövät siat, sillä tulehdustasoja mittaava CRP-arvo oli parempi. Myös insuliiniherkkyyden pysyminen huomattavasti parempana kivikautisissa sioissa on terveyden merkki. Riski saada aikuisiässä sokeritauti vähenee tästä syystä.

Lähde: Tommy Jonsson, Bo Ahren, Giovanni Pacini, Frank Sundler, Nils Wierup, Stig Steen, Trygve Sjoberg, Martin Ugander, Johan Frostegard, Leif Goransson and Staffan Lindeberg. A Paleolithic diet confers higher insulin sensitivity, lower C-reactive protein and lower blood pressure than a cereal-based diet in domestic pigs. Nutrition & Metabolism 3: 39, 2006