Surua Kauhajoella

†††††††††††
Kauhajoen Koti- ja laitostalousoppilaitoksella sattunut ampumavälikohtaus on pistänyt minut aika hiljaiseksi tänään. Yksitoista nuorta on kuollut mielipuolen luoteihin. Surullista, niin tavattoman surullista.

Olin eilen Säkylän aikuisopistoilla luennoimassa. Sen johdosta minullekin jaettiin tänään seuraava traumatiedote opettajakunnalle:

AMPUMAVÄLIKOHTAUS KAUHAJOELLA 23.9.2008
On täysin luonnollista ja tervettä kokea voimakkaita tunteita ja epäluonnolliselta tuntuvia reaktioita sekä järkyttävän tapahtuman yhteydessä että sen jälkeen. Reaktiot, niiden voimakkuus ja kesto vaihtelevat yksilöstä toiseen.

Tällaisilla tapahtumilla on tavallisesti myös tiettyjä jälkivaikutuksia, jotka saattavat kestää muutaman viikonkin tapahtuman jälkeen. Tyypillistä on, että tapahtuma ja sen yksityiskohdat palaavat jatkuvasti mieleen. Jälkireaktioita voivat olla myös unettomuus, voimakas väsymys, muistihäiriöt ja keskittymisvaikeudet. Tapahtuma voi palauttaa mieleen omia, aikaisempia järkyttäviä kokemuksia.

On syytä kiinnittää huomiota lapsiin ja heidän reaktioihinsa. Lasten mielikuvitus on vilkas ja heidän kykynsä hahmottaa todellisuutta on rajallisempi kuin aikuisilla. Mikäli lapset kysyvät on hyvä antaa todenmukainen kuva tapahtuneesta, (lapsen ikä huomioiden). Asiaan liittyviä pelkoja on hyvä käydä lapsen kanssa yhdessä läpi puhumalla, piirtämällä tai leikin avulla.

Tapahtumaan liittyvät reaktiot vähenevät vähitellen ja menevät ohi usein itsestään. Jos näin ei tapahdu, on hyvä ottaa yhteyttä asiantuntijaan esim. omaan terveysasemaan.

JOS KOET TARVETTA KESKUSTELLA TAPAHTUMASTA JA SIIHEN LIITTYVISTÄ AJATUKSISTA JA TUNTEISTA VOIT SOITTAA SEURAAVIIN NUMEROIHIN:

Suomen Mielenterveysseuran SOS-KESKUS 09- 4135 0510 (ma - pe 9.00 - 21.00, la ja su 15.00 - 21.00)
SOS-AUTO, puh. 040 - 5032199, 24 h / vrk Palveleva Puhelin, puh. 01019-0071 / ruotsinkielisille 01019-0072, su-to klo 18-01, pe-la klo 18-03
Valtakunnallinen kriisipuhelin, puh. 0203445566, ma - pe klo 9-06, la klo 15-06, su 15-22
If you feel the need to discuss the subject and the emotions it may rise, please contact: SOS center, crisis prevention 09 - 4135 0501, working days 9-15

Ystävä voittaa psykologin kriisityössä

**
Ansioluettelossani löytyy maininta, että olen ollut mukana Punaisen Ristin kriisityössä ja ystävätoiminnassa jo yli kymmenen vuotta. Olen ollut siinä työssä kouluttajana ja aktiivisesti mukana erityisesti mielenterveystyössä vapaaehtoisena. Olen näinä vuosina huomannut, että psykologit välillä kovin teoreettisine työskentelymalleineen, kovin huonosti soveltuvat käytännön työhön, siellä missä on tapahtunut kriisi. Paremmin kriistyöstä selviytyy pappi tai diakonissa ja kaikkein parhaiten oma kaveri tai tehtävään sitoutunut tavallinen ystävä.

Tätä psykologien vaatimatonta roolia kriisityössä on pohdittu Ruotsissa erityisesti Thaimaan vuoden 2004 tsunamikatastrofin jälkeen.

Katastrofin jälkeen voi viedä hyvin pitkään ennen kuin omaisensa luonnonkatastrofissa menettänyt, saa elämänsä taas järjestykseen. Ruotsalais-norjalainen tutkijaryhmä on syvähaastatellut 19 ruotsalaista miestä ja naista miten he käsittelivät omaistensa menetyksen tsunamikatastrofin jälkeen. Tätä asiaa on yllättävän vähän tutkittu juuri kriisin osalliseksi joutuneen näkökannasta, sanoo professori Arne Rehnsfeldt. Tutkimus julkaistiin Journal of Adanced Nursing -tiedelehden viimeisimmässä numerossa.

Syvähaastatteluissa surevat omaiset sanoivat saaneensa enemmän apua keskusteluista ystävien kanssa kuin keskusteluista psykologien ja muiden ammattilaisten kanssa. Ystävien kanssa vaikeista asioista puhuminen oli luonnollisempaa kuin psykologin kanssa. Haastatellut kertoivat kokeneensa, että psykologit ja psykiatrit eivät ymmärtäneet heitä. Psykologit yrittivät selostaa heidän ongelmansa surutyötä kuvaavien teoreettisten mallien avulla. Tuona surun hetkenä he kuitenkin kaipasivat juttukaveria ja vaikeiden ajatuskuvioiden vastaanottajaa. Mitään valmiita vastauksia ei välttämättä kaivattu.

Tutkijat suunnittelevat havaintojen viemistä opaskirjan muotoon. Kirja suunnattaisiin sekä hoitotyössä mukana oleville että suurelle yleisölle.

Uskoisin tällaisesta kirjasta olevan hyötyä ja olen erityisen iloinen kun aikoinaan kritisoimani psykologivetoinen kriistyö saa vastakaikua professoritason tutkimuksessa.

Lähde: Svenska Dagbladet, 22.9.2008

Lapset antavat tukkapöllyä toimittajille Jokelan tapauksesta

**
Toimittajat saavat silloin tällöin haltuunsa materiaalia, jonka julkaisemisessa ei pitäisi kiirehtiä. Pitäisi jättää juttu lepäämään. Pitäisi tarkistaa taustat. Pitäisi pyytää kuvauslupa. Pitäisi kysyä itseltään onko juttu valmis.

Professori Jukka Kemppisellä on ollut hallussaan Jokelan koulusurmia koskevaa arkaluonteista aineistoa. Kun ilmeisesti on vaara, että jokin sensaatiolehti saa aineiston haltuunsa ja tekee sitä "myyvän" jutun, Kemppinen päättää julkaista koko aineiston blogissaan. Aineistossa Jokelan koulun oppilaat ottavat kantaa toimittajien tapaan tehdä työtään Jokelan tapahtumien tiimellyksessä. Aika raadollista tekstiä: Lukekaa!

Ehdottaisin, että jutussa nimeltä mainitut nimekkäät mediatalot, anteeksipyynnön kera luovuttaisivat (symbolisena eleenä) Jokelan koulusurmista saadun taloudellisen hyötynsä Suomen koululaitokselle.

Otteita järkyttävistä toimittajien ylilyönneistä:

***** *******, 18; oli torstaina keskustelemassa nuorisotyöntekijän kanssa Jokela-talolla. Helsingin Sanomien toimittaja oli kuuntelemassa, ja seuraavana päivänä keskustelu julkaistiin lehdessä. (HS pe 9.11. sivu A7). Toimittajan mukaan kaikki tiesivät hänen olevan toimittaja, ja että puheet päätyvät lehteen. Nuori kiistää tienneensä toimittajan läsnäolosta ja keskustelun päätymisestä lehteen. Myöskään keskustelun toinen osapuoli, nuoriso-ohjaaja, ei tiennyt toimittajan käyttävän kuulemaansa lehtijutun materiaalina.


**** *****, 18. Joku oli keskiviikkona 7.11. esittäytynyt papiksi ja yrittänyt hankkia tietoa Auvisten kotiosoitteesta. Henkilöllä ei ollut kaulassaan papin lipereitä. Hakiessaan tavaroita koululta kaverinsa kanssa lauantaina oli kieltänyt toimittajia kuvaamasta, siitä huolimatta oli kuvattu. Eräs osittainen kuva löytyi esimerkiksi Helsingin Sanomien kotisivuilta.


***** *****, 19, koulun entinen oppilas, sai soiton Ilta-Sanomista keskiviikkona 7.11. iltapäivällä noin klo 15-16 välillä. Soittaja oletti ***** olevan töissä koululla, häneltä yritettiin saada tietoja rehtorin elämästä ja siitä, minkälainen hän on työtoverina ja ihmisenä. Tiedusteltiin myös, millainen maine tällä on oppilaiden keskuudessa. Tässä vaiheessa rehtorin tilasta ei ollut olemassa virallista tietoa.


Terveydenhoitajan perhe, 7 päivää -lehden toimittaja oli soittanut torstaina 8.11. aamupäivällä terveydenhoitajan alaikäisen lapsen matkapuhelimeen ja yrittänyt saada tätä kertomaan äidistään. Lapsi oli vasta muutamia tunteja aiemmin kuullut äitinsä kuolemasta.


Koululla menehtyneen pojan perhe. 7 päivää -lehden toimittaja oli yrittänyt keskiviikko-iltana päästä sisään asuntoon, oli tuonut kukkapuskan mukanaan ja ”tuonut surunvalittelut”, vyöllä oli näkynyt käynnissä oleva nauhuri. Perheen isä oli heittänyt ulos.


Lähde: Kemppisen blogi, 19.5.2008

Surullista

Jokelan koulun ammuskelu vetää hiljaiseksi.