**
Tänään (30.4.2011) on tärkeä päivä - Codex Alimentarius astuu voimaan.
Veteraaniurheilija -blogia ylläpitävä biologi Christer Sundqvist päätti ottaa selvää aiheesta. Jo jonkin aikaa on ympäri nettiä ja varsinkin sosiaalisessa mediassa pyörinyt jopa hysteerisiä uhkakuvia maalailevia artikkeleita aiheesta Codex Alimentarius. Kaikki jotka ovat viime aikoina seuranneet terveysaiheista keskustelua luontaisten menetelmien ja ravinteiden osalta, ovat epäilemättä törmänneet aiheeseen. Mikä on totuus tästä aiheesta?
Saat nyt lukea kaksi ammattitaidolla kirjoitettua selvitystä tästä aiheesta. Riikka Söyring ja Marko Voutilainen tuovat tässä esille omat näkemyksensä aiheesta. Nyt on sinun vuorosi reagoida, parahin lukijani! Kumpi käsitys vastaa sinun näkemystäsi asiasta? Kommentoi! Kysy! Reagoi!
Annetaan ensin kirjoitusvuoro Riikka Söyringille, joka pitkään on seurannut aiheen ympärillä käytyä keskustelua. Riikka Söyring, joka kirjoittaa suosittua blogiaan KissanKulma, on kolmen valtavan upean pojan äiti, taidemaalari, kirjoittaja, sarjakuvapiirtäjä ja metsätilan emäntä. Heinävedelle tämä kerrostalossa kasvatettu kaupunkilainen päätyi reittiä Pori-Turku-Espoo-Tukholma-Helsinki-Hyvinkää-Oslo-Vantaa-Montana-Wyoming-Kanada-Helsinki-Naantali-Helsinki.
Riikka Söyring: Codex Alimentarius - pelottava säädöskokoelma
Codex Alimentarius kuulostaa keskiaikaiselle pimeälle suunnitelmalle. Moni ei ole koskaan kuullutkaan Codex-säännöistä. Codexia on tuotu hitaasti mutta varmasti eri maiden lainsäädäntöön; se on täysin nykypäivää. Säädöskokoelman on tarkoitus astua voimaan 30.4 2011 täydessä tehossaan kun siirtymäaika päättyy. Säännöstö on tarkoitettu koko maailmaa koskevaksi.
Mikä on Codexin tarkoitus?
Nimi Codex Alimentarius tulee latinasta ja tarkoittaa Ruokien kirjaa. Codex ei ole hallinnollinen elin, ei ainakaan suoraan. Sillä on kuitenkin mahtavasti vaikutusvaltaa jokapäiväiseen elämäämme. Codex määrittää lainsäädäntöä ruoan, luontaistuotteiden, ravintolisien ja yrttien suhteen monissa maissa.
Alun perin Euroopassa oli tavoitteena tunnustaa perinteiset rohdoskasvit ja yhtenäistää rohdosten käyttö itsehoitovalmisteina, mutta nyt näyttää siltä, että tavoitteessa ollaan epäonnistuttu monelta osin.
Virallisesti Codex Alimentarius -ohjeet toimivat eri maiden elintarvikkeita, yrttejä ja luontaislääkkeitä koskevien kansallisten säädösten perustana ja minimitasona. Ne ovat linjassa IFOAM:n puitesääntöjen ja EU:n luomusäädösten kanssa. Codex-ohjeet sisältävät tuotanto-ohjeet kasvi- ja kotieläin- sekä mehiläistuotteiden tuotannolle. IFOAM:lla on säädökset myös kuitukasveille, vesiviljelylle, keräilytuotteille, reilulle kaupalle ja sosiaalisen toiminnan alueille.
Niiden tarkoitus on ohjata viranomaisia ja valvontajärjestöjä säädösten laadinnassa. Sellaisenaan niitä voidaan pitää standardien standardeina. Eri maat voivat laatia yksityiskohtaisempia säädöksiä, jotka sopivat paikallisiin olosuhteisiin. Useimmat kansalliset säädökset ovat lainvoimaisina sitovia (esim. EU-maat, Japani, USA, Argentiina, Intia, Tunisia).
Kuka hyötyy?
Codexin Yleiset säännöt sanovat: "Codex Alimentariuksen julkaiseminen on tarkoitettu ohjaamaan ja edistämään ruoille määritettyjen sääntöjen ja vaatimusten harmonisointia sekä kansainvälisen kaupan sääntelyä."
Keskiö ei kuitenkaan ole terveydessä, se on kansainvälisen kaupankäynnin helpottamisessa. Yleisölle uusia vitamiineja, ravintolisiä ja yrttejä vastaan suunnattuja direktiivejä kaupataan terveys- ja turvallisuussäädöksinä kun tosiasiassa ne hyödyttävät vain monikansallisia yrityksiä.
Codex Alimentariuksella on suuri merkitys kansainväliselle elintarvikekaupalle. Kasvavat maailmanlaajuiset markkinat, erityisesti yhdenmukainen kansainvälinen ruokastandardi: kuluttajille standardin antama suoja, koodiston tuomat edut ovat itsestään selviä, kyllä, mutta siinä ei ole koko kuva.
Codex kontrolloi ruokia ja lääkintää koska ne tuottavat suuret voitot.
Codex Alimentarius-säännöstöä ohjailevat pääasiassa lääkejätit, nk. Big Pharma sekä agribisnes-jätit kuten Monsanto, ja ne ovat myös pääasialliset hyötyjät.
Codex poistaa tehokkaasti pienet ja keskisuuret yritykset markkinoilta kilpailemasta. Miten?
Codexin mukaan jokaisen yrttivalmisteen sisältämän ainesosan täytyy läpäistä erikoistestaukset, joissa teho ja turvallisuus todistetaan. Euroopan komissio edellytti, että jokainen elintarvike- tai lisäravinnevalmistaja, joka haluaa tuotteeseensa ravinnollisen tai terveydellisen väitteen missä tahansa kahdestakymmenestäviidessä (25) EU-jäsenmaassa olisi haettava kalliit asiakirjat ja todisteet kaikilla kahdellakymmenellä (20) yhteisön kielellä.
Euroopan parlamentti muutti komission ehdotusta, ja korvasi sen suhteellisen yksinkertaisella ilmoitusmenettelyllä, joka ei edellytä yrityksiä saamaan etukäteen lupaa ravitsemus-ja terveysväitteille. Parlamentin tekemän muutoksen jälkeen Euroopan komissio ilmoitti, että asiakirja-järjestelmä on keskeinen osa sen ehdotusta ja että se ei voi hyväksyä tarkistuksia "jotka heikentäisivät sen keskeisiä tavoitteita.".
Komission suuryrityksiä tukeva toiminta sai taakseen Euroopan neuvoston terveys-ja kuluttaja-asioiden työryhmän (työllisyys-ja sosiaaliasiat) joka on sopinut pitävänsä kiinni alkuperäisestä vaatimuksesta monimutkaisesta ennakkohyväksyntämenettelystä terveysväitteiden osalta.
Hyötyjä komission ja Euroopan neuvoston toiminnasta ei ole pieni tai keskisuuri yritys, joilla ei ole varaa tehdä kalliita lupamenettelyn vaatimia todisteita kaikilla 20 yhteisön kielellä. Kuluttajat eivät hyödy hekään: moni pk-yritys menee nurin kun heidän myyntituotteensa siirretään apteekin hyllyille ja hinnat kohoavat.
Codexin käytännön seuraukset
Säännöstö tekee käytännössä monet yrttivalmisteet laittomiksi. Sama kuvio toistuu parhaillaan ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa on menty aivan älyttömyyksiin: FDA, joka vastaa elintarvike- ja lääketurvallisuudesta on ottanut valtuuksia, joita sille ei koskaan ole lainsäädännössä annettu: jokainen ruoka, jolla sanotaan olevan terveysvaikutuksia, muuttuu FDA:n kirjanpidossa lääkkeeksi, ja siihen sovelletaan lääkkeitä koskevaa lainsäädäntöä.
Näihin kuuluu FDA:n mielestä mm. saksanpähkinä. FDA on myös ilmoittanut vastineenaan oikeusjutussa, että ihmisillä ei ole oikeutta valita itse syömäänsä ruokaa.
Maailmanlaajuisesti yrttejä ja ruokia joihin tähän asti on ollut vapaa pääsy määritellään nyt uudelleen lääkkeiksi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa markkinoilta on vedetty luontaistuotteita koska ne sisältävät appelsiinia. Samaa appelsiinia on marmelaadeissa, hilloissa ja mehuissa.
Rohdosvalmisteiden tukala tilanne Suomessa
Suomen kansallinen lääkeviranomainen Fimea (ent. lääkelaitos) on pyrkinyt jo vuosia siirtämään turvallisia ja tutkittuja rohdoksia vain apteekkimyyntiin.
Fimea vaatii näitä esimerkiksi 40 vuotta vapaasti myytyjä Echinacea-valmisteita siirrettäväksi vain apteekkimyyntiin.
Ruotsissa niitä saa edelleen myydä apteekin ulkopuolellakin. Lääkeviranomaisten päätös ei ole linjassa Euroopan kilpailusäädösten kanssa.
Luontaistuotealan keskusliitto teki kantelun Fimean toiminnasta rohdosten vapaan kaupan turvaamiseksi Kilpailuvirastolle ja Oikeuskanslerinvirastolle. Asian käsittely eteni Euroopan komissiolle, jolle Luontaistuotealan Keskusliitto jätti kantelun marraskuussa 2010.
Lääkeviranomaiset pitävät sinnikkäästi kiinni suomettuneesta kansallisesta lain tulkinnastaan. Tämä on hämmästyttänyt monia kansainvälisiä rohdosyrityksiä, joiden tuotteet eivät enää pääse Suomen markkinoille.
Suomalaistenkin rohdosviljelijöiden työt loppuvat, jos rohdosvalmisteiden myyntiä rajoitetaan.
Joissain Euroopan maissa Codexia kierretään luokittelemalla ennen lääkeyrtteinä listatut kasvit elintarvikkeiksi, jolloin niiden myyntiä voidaan jatkaa.
Tulevaisuudessa EU-maiden ulkopuolelta ei voi enää tilata kiellettyjen listalla olevia tuotteita ilman lääkärin kirjoittamaa reseptiä -tämä koskee vitamiineja, luontaistuotteita, ravintolisiä. Myös vitamiinit, joiden sisältämä vitamiinimäärä on "liian korkea" ovat kiellettyjä.
Saammeko tulevaisuudessa lukea lehdistä kuinka "poliisi on pidättänyt etnisesti neutraalin naishenkilön, joka yritti salakuljettaa maahan VAHVOJA D-vitamiineja"? Tällaiset kiellot nimittäin tapaavat luoda kukoistavan mustan pörssin kaupan ja tuoda poliisille paljon lisää työtä.
Codex Alimentarius-säännöstöllä voidaan terveyden varjolla, valinnanvapauden kustannuksella ja kaupan edistämiseksi kieltää valtava kirjo elintarvikkeita ja yrttejä, joita on menestyksekkäästi käytetty sairauksien parantamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä jo tuhansien vuosien ajan ilman sivuoireita sen sijaan että autettaisiin kuluttajia.
Monikansallisten lääkeyritysten lobbauksen ansiosta markkinoilta on jo kielletty suuri osa tehokkaimmista terveyttä edistävistä tuotteista ilman pätevää syytä: mennäänkö suuntaan, jossa vapaus hankkia tai kasvattaa haluamiaan kasveja, jopa rosmariinia tai valkosipulia, on supistumassa olemattomiin?
Mikäli Suomen Eduskunta enemmistön päätöksellään liittyy Codex Alimentarius standardointiin täysimittaisesti, niin lähitulevaisuudessa ainoa laillinen tapa hoitaa terveyttään tapahtunee ostamalla ja syömällä eri lääkeyhtiöiden valmisteita.
Myös lääkkeistä ja prosessoiduista elintarvikkeista pidättäytyvät ihmiset joutuvat hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa ostamaan terveydenhoitopalvelunsa, elintarvikkeensa, vitamiininsa, hivenaineensa ja lisäravinteensa laittomasti tai monikansallisilta lääkeyhtiöiltä huonolaatuisina, koska kilpailevien innovatiivisten valmistajien (jalostamattomat ravinto- ja raaka-aineet, lisäravinteet, vitamiinit, hivenaineet) tuotteiden laillinen saattavuus voidaan estää Codex-standardein.
Olemmeko vaarassa menettää oikeutemme luonnossa luonnollisesti kasvaviin kasveihin: yrtteihin, hedelmiin ja juureksiin? Olemmeko vaarassa menettää oikeutemme päättää mitä haluamme syödä, ja mistä sen hankimme? Olemme vaarassa menettää sen suuryritysten ahneudelle.
Voimme vielä vaikuttaa lääkeyritysten monopoliasemaan terveydenhuoltojärjestelmässämme ja elintarviketuotannossamme:
Codex-hanketta vastaustavan adressin voi allekirjoittaa nettiosoitteissa http://savenaturalhealth.eu/ ja
http://www.avaaz.org/en/eu_herbal_medicine_ban/?cl=1042032409&v=8982
Lopuksi vielä selventävää tietoa:
Codex Alimentarius on YK:n alajärjestöjen WHO:n ja FAO:n vuonna 1963 perustama ruokakoodisto. Sen jalo tehtävä on yhtenäistää säätämiensä standardien mukaiseksi koko maailman kaikki ihmisille myytävä ruoka ja ravinteet sekä WTO:n avulla mahdollistaa näiden kauppatavaroiden maailmanlaajuinen vapaa jakelu.
Codex Alimentarius kuuluu epäsuorasti Maailman Kauppajärjestön (WTO) ja YK:n sille suomien oikeuksien mukaisesti sen toimivallan alapuolelle.
Näin Codex toimii: WHO:n ja FAO:n tukemaan Codex-standardointijärjestelmään kuuluvat kunkin jäsenmaan valitut valtuuskunnat, jotka käsittävät kaksikymmentäseitsemän (27) komiteaa. Näiden komiteoiden maailmanlaajuinen tehtävä on säädellä kaikkea ravinnoksi kelpaavaa kalanjalostuksesta äidinmaitokorvikkeiden kemialliseen koostumukseen ja pakkausselosteisiin.
Kunkin jäsenmaan valitut valtuuskunnat kokoontuvat vuosittain päättämään muutoksista koodistoon. Hyvistä ja kunnioitettavista päämääristään huolimatta Codex:in tarkoitusperät ja aikaansaannokset ovat muuttuneet päinvastaisiksi.
Maailman terveysjärjestö eli WHO (World Health Organization) on ihmisten terveyteen keskittyvä Yhdistyneiden kansakuntien elin. Se perustettiin 7. huhtikuuta 1948, ja sen päämaja on Genevessä Sveitsissä. Maailman terveysjärjestön tehtävänä on taata kaikille ihmisille hyvä terveydentila. Järjestön perustuskirja määrittelee terveyden täydelliseksi fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi, ei ainoastaan sairauden puutteeksi. Sen päätehtävä on torjua tauteja, etenkin tärkeimpiä tartuntatauteja. Terveysjärjestö koordinoi kansainvälisiä toimia muun muassa SARS:in, malarian ja aidsin torjumiseksi ja kehittää rokotteita.
WHO:n toimintaa rahoittavat pääasiassa lääkejätit, pankit ja vakuutusyhtiöt, samoin sellaiset säätiöt kuin Bill & Melinda Gates Foundation sekä Rockefeller Foundation. WHO:n rokotteiden käytön lisäämisen strategian ja business-planin (IAVI sekä GAP) on laatinut konsulttiyhtiö McKinsey.
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO (Food and Agriculture Organization) on kansainvälinen järjestö, joka pyrkii vähentämään nälänhätää ja parantamaan maailman ihmisten elintasoa. Se perustettiin 16. lokakuuta 1945 Québecissä, Kanadassa. Vuonna 1951 sen päämaja siirrettiin Washingtonista Roomaan. Suomi on ollut FAO:n jäsen 27. elokuuta 1947 alkaen. Vuonna 2007 FAO:lla oli 192 jäsentä (191 maata sekä Euroopan yhteisö). FAO saa osan rahoituksestaan Agribisnes- ja kemikaalijäteiltä.
FAO:n toiminta keskittyy neljälle alueelle:
1. Kehitysmaiden tuki.
2. Tietoa ruuasta, ravitsemuksesta, maanviljelystä ja kalastuksesta.
3. Neuvoja hallituksille.
4. Neutraali foorumi jossa voidaan keskustella tärkeimmistä ruoka- ja maatalouskysymyksistä.
Lisätietoja:
http://www2.parl.gc.ca/HousePublications/Publication.aspx?DocId=2330951&Language=e&Mode=1
http://foodfreedom.wordpress.com/2010/12/17/draconian-food-legislation-passed-into-law-by-canadian-senate/
http://www.theworldsprophecy.com/senate-bill-s510-makes-it-illegal-to-grow-share-trade-or-sell-homegrown-food/
http://video.google.com/videoplay?docid=451097355502728465#
http://www.codexalimentarius.net/web/index_en.jsp
http://gaia-health.com/articles301/000335-codex-alimentarius-is-not-a-medieval-cabal.shtml
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/elintarvikkeet/codexalimentarius.html
http://homoeopathyclassical.com/codex2.html
ftp://ftp.fao.org/codex/Publications/understanding/Understanding_EN.pdf
http://www.fimea.fi/laakealan_toimijat/rohdosvalmisteet
http://www.independent.ie/national-news/eu-crackdown-on-herbal-remedies-2628345.html
http://english.peopledaily.com.cn/90001/90776/90883/7343301.html
http://www.allvoices.com/contributed-news/8826364-european-union-directive-to-ban-natural-remedies-in-favor-of-pharmaceuticals
http://www.euractiv.com/en/health/eu-herbal-medicines-law-set-legal-challenge-news-503563
KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE SEKÄ TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE; Kohti torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaista strategiaa
Olet nyt saanut lukea Riikka Söyringin ansiokkaan läpikäynnin Codex Alimentariuksen vakavista epäkohdista. Seuraavaksi annamme vuoron Marko Voutilaiselle, joka erittäin ansiokkaasti täydentää Riikan kirjoitusta tuoden myös esille haastattelemansa luontaisalalla toimivan yrittäjän, toimitusjohtaja Tapani Lahden, näkökulman asiaan. Marko Voutilaisen (Puhdistamo) kirjoitus antaa ehkä vähän enemmän lohtua kuluttajille ja alalla toimiville yrittäjille. Puhdistamo on huippulaadukkaita superfoodeja asiakkaille tuottava yritys Tampereella.
Codex Alimentarius – pelottelua ja väärinkäsityksiä
Jo jonkin aikaa on ympäri nettiä ja varsinkin sosiaalisessa mediassa pyörinyt jopa hysteerisiä uhkakuvia maalailevia artikkeleita aiheesta Codex Alimentarius. Kaikki jotka ovat viime aikoina seuranneet terveysaiheista keskustelua luontaisten menetelmien ja ravinteiden osalta, ovat epäilemättä törmänneet aiheeseen.
Kiteytettynä artikkeleiden ydin on yleensä tämä:
– Monien luonnontuotteiden myynti kielletään nyt kuun vaihteessa,
– Näiden kiellettävien luonnontuotteiden myynti vaatii jatkossa kalliita lisensointeja joihin pienemmillä alan yrityksillä ei ole varaa,
– Maailmanjärjestöt pelaavat tässä isojen lääkefirmojen pussiin, ja
– Kaiken tämän seurauksena me terveydestä kiinnostuneet tavikset kärsimme kun olemme tulevaisuudessa pakotetut syömään heikkolaatuisia ja synteettisiä epäluonnontuotteita isojen lääke- ja teollisuusjättien dollareilta löyhkäävistä käsistä.
Asioissa on kuitenkin yleensä vähintään kaksi puolta, mutta nämä artikkelit tuntuvat kerta toisensa jälkeen esittelevän asiaa vain yhdeltä melko tasapainottoman tuntuiselta kantilta: EU tulee ja kieltää.
Kuitenkaan alalla ei kukaan ole tuntunut olevan mitenkään huolissaan asiasta vaikka kirjoituksissa esiintyy ilmauksia kuten ”pelottava”, ”järkyttävä”, ”kielto”, ”keskiaikainen”, ”kontrolli” ja muuta sensaatiohakuiselle journalismille ominaista retoriikkaa. Ja sitten tietysti pyydetään allekirjoittamaan adressi kuin pelottavan divetymonoksidin kieltämiselle konsanaan. Isojen sanojen lisäksi näissä artikkeleissa on lähes poikkeuksetta useita selviä asiavirheitä, josta tietysti herää aina kysymys, että kuinka moni muu asia niissä on jäänyt selvittämättä.
Lisäksi koko asiasta on amerikkalaisten verkkosivustojen johdolla tehty paitsi ruokaa ja lääkinnällisiä aineita koskeva kysymys, myös humaanit luomuihmiset vastaan kasvottomat sikariporraskapitalistisiat -tyylinen asetelma. Ja jos asiat esitellään näin, niin ei varmaan ole kenellekään yllätys kumpaan porukkaan tunnustautuvia löytyy enemmän esimerkiksi sosiaalisen median aktiivikäyttäjistä.
Luokittelen itsenikin vahvasti luomuosastolle ja vaikka ryhmään kuuluminen on aina mukavaa, on hienoa jos on joku iso paha taho mitä voi sanoa vastustavansa, ja on kiva saada samanhenkisten ihmisten selkään taputuksia ja loraus bensaa omaan tunnepaloonsa, niin ehkä vielä hienompaa on tietää mikä on totta.
Ihan aluksi on varmaan hyvä selkeyttää, että Codex (“kirja”) Alimentarius (”ruoka”) koskee vain ja ainoastaan ruokaa – ja tietysti juomaa. Siis elintarvikkeita. Sisältäen niin luomut kun roiskeläpätkin, mutta ei lääkkeitä tai lääkkeinä käytettäviä kasveja tai niiden osia eli rohdoksia. Ja tässä keskustelussa lääkkeen määritelmä on oleellinen: lääke, tai rohdos, on siis valmiste tai aine ”jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä.” (Lääkelaki 3 §), mutta palataan siihen vielä uudestaan.
Yle uutisoi asiasta kaksi viikkoa sitten otsikolla ”Luontaisrohdot uhkaavat siirtyä apteekkiin” ja siinä toimittaja valaisee miten tietyt valmisteet ovatkin jo siirtyneet. Hetkinen, juuri luontaistuotekaupassa oli useitakin tällaisia ravintolisiä.
Natura Median toimitusjohtaja Tapani Lahti (Bioteekki, Biosori, Natura Media) on alalla tunnettu pitkän linjan luonnollisten tuotteiden puolestapuhuja ja kouluttaja, joten päätin soittaa hänelle ja kysyä miten Codex Alimentarius ja kuun vaihde vaikuttaa heidän toimintaansa. Ehkä saadaan lisää dramatiikkaa ja kauhuskenaarioita tähän keskusteluun?
”Ei vaikuta mitenkään kielteisesti”, toteaa Tapani Lahti heti kärkeen.
”Mutta olet kuitenkin perillä tilanteesta ja mitä Codex Alimentarius tarkoittaa?”, ”Kyllä. Olen ollut alalla 30 vuotta ja seurannut myös tämän säännöstön kehittymistä ja se on hyvä asia.”
Mitäs kummaa? Pitkän linjan luontaisrohdosmies sanoo että Codex Alimentarius on hyvä asia? Tässä saattaa mennä hetki. Otetaan asiat yksi kerrallaan.
Monien luonnontuotteiden myynti kielletään nyt kuun vaihteessa
Jatkan vielä varmistellen: ”Natura Media on kotimainen luontaisrohdosten valmistaja, niin eikö tässä millään lailla astuta teidän varpaille, eikö teidän tuotteita tai niiden raaka-aineita olla kieltämässä?”
Rauhalliseen tyyliinsä Tapani aloittaa perusteista. ”Luonnosta saatavat aineet voidaan jakaa ainakin kahteen ryhmään; lääkkeisiin ja elintarvikkeisiin. Ja nyt jos kysytään että mikä on lääke, niin siitä miellä on olemassa vuosisatoja vanha määritelmä. (katso ylempänä)
”Codex Alimentariuksen tarkoitus on olla jakamassa kasvit niin että tiedetään mikä kasvi on ruokaa ja mikä taas on lääkinnällinen eikä siis kuulu Alimentariukseen. Kyse ei ole siitä että tuotteita oltaisiin sinällään poistamassa markkinoilta. Tarkoitus on saada selkeämpi terminologia. Mikä on lääke ja mikä ei.
”Ihmiset ovat kovin huolissaan E-koodeista ja nimenomaan kemiallisista lisäaineista ruuassa, ja toivovat että ruuan kemikalisointiin puututtaisiin ja että siihen saataisiin jonkinlaista kontrollia. Nyt tämä Codex Alimentarius antaa juuri tuollaista kontrollia lääkinnällisiin kasveihin kun niitä ei pidetä enää ruokana.
”Kuka tahansa ei voi myydä mitä tahansa ja sanoa että se on luontaistuote jolla on parantavia vaikutuksia. Se pitää testata jotta tiedetään että sillä on vaikutus, ja että tiedetään tehokas mutta turvallinen annostus jolla tuo vaikutus saadaan. Jos tutkimuksissa selviää että lääkkeenä myyty tuote ei sisälläkään oikeita pitoisuuksia vaikuttavia aineita, niin tällaiseenhan pitää viranomaisten voida puuttua. Ennen ei ole voitu puuttua kun koko lääkeainepitoisuutta ei ole tunnustettu eikä sille ole annettu mitään arvoa kun kyse on ollut ruuasta, mutta nyt voidaan. Ja tätä luontaistuoteala on toivonut jo pitkään, että luontaistuotteita ei pidettäisi vain ruokana, vaan että niiden lääkinnällinen teho tunnustettaisiin.
”Toisaalta sitten jos ei halua antaa tuotteestaan tällaisia terveysväittämiä, eikä tuote sisällä mitään terveydelle haitallista, niin siinä tapauksessa ei tuollaisia terveysväittämiä tule tuotteessa tai sen markkinoinnissa käyttää. Silloin tuotetta myydään Codex Alimentariuksen alaisena elintarvikkeena. Ravintolisänä.”
Codex Alimentarius on laaja teos jonka on tarkoitus sisältää kaikki elintarvikkeiksi soveltuvat aineet. Niin luonnolliset kuin luonnottomatkin.
”Tässä ollaan vähän samassa tilanteessa kuin oltiin sienien kanssa aikoinaan. Suomalaiset eivät oikein uskaltaneet syödä sieniä kun pelättiin että niistä monet on myrkyllisiä. Sitten sodan jälkeen rohkaistuttiin taas syömään niitä, ja huomattiin että syötiin myös myrkkysieniä ja monet kuolivat siihen. Sen seurauksena alettiin tekemään selkeitä kirjoja joissa myrkylliset sienet oli merkitty risteillä ja herkulliset sienet tähdillä. Tämä oli Codexia myöskin. Tietysti sitten ne jotka olivat myyneet kärpässieniä parkuivat kun heiltä lähti bisnes, mutta kyllä se oli kaikkien etu että oli tietoa. Nyt on samanlaisesta luokittelusta kyse, mutta vain laajemmin. Tätä listaa, Codex Alimentariusta, on kerätty jo 60-luvulta lähtien.
”Eli luontaistuotteiden myyntiä ei olla kieltämässä eivätkä ne sinänsä vaadi lisensointeja, jos niiden ei sanota olevan lääkinnällisiä. Ja tuotteiden joiden ei ole aikaisemminkaan sanottu omaavan lääkinnällisiä vaikutuksia, niiden myyntiin ei ole tulossa muutoksia. Ei näillä säännöksillä.”
Näiden kiellettävien luonnontuotteiden myynti vaatii jatkossa kalliita lisensointeja joihin pienemmillä alan yrityksillä ei ole varaa
Miten sitten nämä kalliit testaukset ja lisensoinnit? Näitähän on tähänkin asti pitänyt rohdoksille tehdä, mutta onko tähän tulossa nyt joku oleellinen muutos?
Tapani Lahti: ”Jos joku haluaa sanoa että hänen rohdoksensa on yhtä tehokas kuin vaikka muut markkinoilla olevat särkylääkkeet, niin tietysti tuo väite pitää testata samoilla kaksoissokkotesteillä kuin millä nuo muutkin lääkkeet on testattu jotta tulokset ovat vertailukelpoisia. Ja testaaminen maksaa rahaa. Ei luonnosta peräisin oleville lääkkeille voida antaa lääkestatusta ilman näyttöä vain sen takia että joku sitä haluaa, jos muiltakin lääkkeiltä vaaditaan näyttöä.
”Myöskään monet tuhansia vuosia vanhat kansanperintönä kulkeneet reseptit eivät välttämättä ole turvallisia, terveellisiä tai tehokkaita. Se että on olemassa joku vanha kirjallinen teos jossa kuvaillaan jonkin rohdoksen resepti ja sen myönteiset vaikutukset, ei takaa että resepti olisi toimiva vielä nykytiedon valossa tai vaikka näillä leveyspiireillä kasvavista kasveista tehtynä. Ei se myöskään tarkoita etteikö se voi olla, mutta ei voi luulla, se pitää testata. Toisaalta, miksi se pitää väkisin myydä lääkkeenä jos ei edes itsellä ole varaa tai uskoa selvittää onko siinä vaikuttavaa ainetta vai ei?
”Meillä on kasveja joista millin pätkä vartta tappaa, mutta puoli milliä parantaa. Ei siis myöskään riitä että tiedetään että joku aine toimii, pitää tietää missä annoksissa se ei enää toimi, ja missä annoksissa se tappaa. Siihen joudutaan tekemään aika paljon testejä. Ja jos tuo sopiva annos on niin pieni tai niin yksilöllinen että kuluttajan on vaikea sitä mitata ja säännöstellä, niin silloin on kaikkien etu että sellainen tuote ostetaan vaikka apteekista lääkkeenä ja jopa niin että lääkäri määrittelee erikseen kullekin yksilölle sopivan annostuksen. Kaikki ymmärtävät, että tällöin ei ole kyse ruuasta, vaan lääkkeestä, joka kuuluu sellaiseksi rekisteröidä.
”Näissä keskusteluissa tuntuu menevän sekaisin Codex Alimentarius, uuselintarvikeasetus, muun muassa viitisen vuotta työn alla ollut nimenomaan kasvilääkintää koskeva hanke joka kulkee työnimellä ’Codex Herbarum’, jopa lääkeluettelo ja milloin mikäkin. Alalla on tietysti paljon keksikauppiaita jotka eivät pysy tässä kyydissä.”
Maailmanjärjestöt pelaavat näin isojen lääkefirmojen pussiin
Entä sitten isot lääkefirmat, tai kuten heitä heidän etujärjestönsä Big Pharma:n epävirallisella nimellä usein kollektiivisesti nimitetään. Pedataanko tässä nyt näiden etua?
Toimitusjohtaja Tapani Lahti, Natura Media: ”Valitettavasti pitkälti yli 90% luontaistuotekaupoissakin myytävistä vitamiineista ei ole luontaisia, vaan synteettisiä ja kemiallisia. Monet terveydestään kiinnostuneet ja jopa asioihin jonkin verran perehtyneetkin ihmiset ajattelevat virheellisesti että tuote on luonnollinen jos sitä myydään luontaistuotekaupan nimeä kantavassa myymälässä. Nämä ovat usein niitä samoja ihmisiä jotka ilmoittavat olevansa huolissaan E-koodeista. Niin kauan kun näitä tuotteita pidetään elintarvikkeina, ne voi olla valmistettu samoista lisäaineista, kemikaaleista ja muista teollisuuden raaka-aineista kuin vaikka laaduton einesruoka, eikä siihen ole ollut kontrollia.
”Nyt tämänkin Codexin myötä viranomaiset vihdoin myöntävät että luonnontuotteillakin on terveysvaikutuksia, eikä tällaisia tuotteita enää siis pidetä vain ruokana. Codex Harbarumia tai sitä vastaavaa virallista listaa ja tunnustusta kasvien lääkinnällisistä aineista ei vain aikaisemmin ole saatu tehtyä, kun sille on ollut vastustusta, ja arvaapa kuka näitä on vastustanut? Juuri muun muassa lääketeollisuus joka ei ole halunnut tunnustaa näitä kasvien lääkeaineita, mutta se on onneksi muuttumassa.
”Kun näissä yhteyksissä puhutaan vitamiinien kontrolloimisesta, niin on hyvä ymmärtää että vitamiinit eivät ole pienteollisuutta, vaan vitamiinit jos mitkä ovat maailmanlaajuista suurteollisuutta. Ja tätä suurteollisuutta – joka omistaa nämä synteettisten vitamiinien maailmanmarkkinat, ne joita luontaistuotekaupat on pullollaan – sitä näillä luontaislääkinnän tunnustuksilla lyödään korville. Kyllä mansikkaa saa myydä ja syödä jatkossakin, ei luonnollisia vitamiineja kukaan omista tai kontrolloi. Eikä ole syytäkään kun ei niillä kukaan pysty itseään myrkyttämään. Ne ovat ruokaa.”
Kaiken tämän seurauksena me terveydestä kiinnostuneet tavalliset ihmiset kärsimme
Jos tässä ei siis ehkä olekaan mitään massiivista salaliittoa taustalla, niin miksi tällaiseen on sitten lähdetty ja kuka tästä hyötyy?
”Tässä on pohjimmiltaan kyse kuluttajansuojasta”, Tapani Lahti kiteyttää.
”Tässä on kyse siitä että kuluttaja tietää tuotetta ostaessaan ostavansa ruokaa jota voi turvallisesti popsia, tai sitten lääkinnällisiin Codexeihin kuuluvien tuotteiden osalta tietää saavansa oikean määrän vaikuttavia aineita, eikä vain esimerkiksi jotain tiettyä kasvia, riippumatta siitä miten se on tuotettu.
”Tuotteet jotka ovat luontaisia ja niillä on lääkinnällisiä vaikutuksia, niin kuin esimerkiksi puna-apila, eivät ole ruokaa. Ei puna-apilasosetta voi syöttää lapselle ruokana. Siitä pitää tietää oikeat annostukset, ja jotta oikea annostus voidaan tietää, pitää tietää kuinka paljon tuotteessa on itse vaikuttavaa ainetta. Ja tätä tukemaan on tulossa luontaislääkkeitä määritteleviä Codexeja, joihin näitä tuotteita siirretään Codex Alimentariuksesta.
”Esimerkiksi auringonhatun tapauksessa ei riitä että tuotteessa sanotaan olevan jokin tilavuusprosenttimäärä auringonhattua. On oleellista tietää mistä kohdasta kasvia ja millä prosessilla tuotetusta aineesta on kyse. Ilman kontrollia on mahdollista vaikka keitellä auringonhatun kukintoa ja myydä tuotetta 100% auringonhattuvalmisteena. Ja tottahan se on auringonhattua, mutta ei siinä ole lainkaan ekinaklosiideja, eli niitä vaikuttavia aineita joiden takia sitä ostetaan.
”Vastaavasti jos menet apteekista ostamaan Buranaa ja haluat sitä 400 mg vahvuista niin mitä sanot jos apteekkari antaa pakkauksen jossa ei ole milligrammoja tai annostusta merkitty? Kysyt tietysti että kuinka vahvaa tämä on, ja jos apteekkari vastaa että ’se on varmaankin tarpeeksi vahvaa, kun ei sitä nykyään enää tiedä kun on tullut sellainen lääkekoodeksi että pitoisuuksia ei enää valvota eikä niitä saa ilmoittaa.’ Kuka sellaista haluaa? Saatat saada 1 mg vahvuista vaikka tarvitsisit sitä 400 mg vahvuista. Tällaista tapahtuu luontaistuotealalla kuitenkin jatkuvasti kun asiakkaat kysyvät kauppiaalta tuotetta, mutta eivät edes ymmärrä kysyä vaikuttavien aineiden pitoisuuksia kun ei kauppiaskaan niitä tiedä. Ja tällaisen kitkemiseksi näitä standardeja luodaan.
”Törmään tähän koulutuksillanikin jatkuvasti miten ihmisten on todella vaikea ymmärtää, että luontaistuotteissakin pitää olla vaikuttava aine. Vaikuttava aine ei ole kasvin nimi. Vaikuttava aine on tietty yhdiste joka jostain kasvista saadaan. Haju ei riitä. Eikä kuluttajalla ole keinoa arvioida tuotteen pitoisuuksia, mutta näiden uusien asetusten myötä asiaan tulee selkeyttä.
”Tällä alalla on niin paljon täysin vääriä käsityksiä niin alan ihmisten kuin asiakkaidenkin keskuudessa, että on paljon töitä tehtävänä ihmisten ymmärrysten lisäämiseksi. Kun tämä Codex Alimentarius on voimassa täysimittaisena, niin se antaa työkalun jolla osoittaa että nämä ovat ruokaa, näitä ei tarvitse pelätä. Mutta ne jotka eivät ole tässä luettelossa, ne ovat mahdollisesti lääkeaineita, ja niitä ei kannata käyttää miten sattuu”, sanoo alan konkari Tapani Lahti.
Hänen mukaansa kirjoittelut tästä aiheesta menevät usein lähinnä tarinoiden joukkoon. Ja kun aiheen yhteydessä esiintyy sana kontrolli niin ollaan vastaan, ihan varmuuden vuoksi. Niissä esitetyt päätelmät ja kauhukuvat eivät kuitenkaan perustu mihinkään, niillä tunnutaan hakevan vain sensaatioita ja sitä kautta bisnestä tai sitten kyse on tietämättömyydestä. ”Yleisesti tämä asia ymmärretään ihan väärin”, hän vielä tiivistää.
Yhteenveto aiheesta Codex Alimentarius ja sen vaikutuksesta terveydestä huolehtimiseen
Codex Alimentarius ei uhkaa laadukasta ruokaa ja laadukkaita ravintolisiä haluavien ihmisten mahdollisuuksia nauttia niistä myös tulevaisuudessa. Mutta se – ja erityisesti tulevat luontaislääkitystä määrittelevät Codexit – uhkaavat luontaisalan huijareita ja sitä kautta näiden raaka-ainebisnestä pyörittävää suurteollisuutta.
”Otan tässä vielä esimerkiksi vaikka luomusonnin”, Tapani ehdottaa. ”Luomusonnin kasvattaja ei saa ruokkia sonniaan millään kemikaaleilla, ja se on hieno asia. Mutta sitten luomuintoinen ihminen ostaa luontaistuotekaupasta acerola-tabletteja joissa on hieman acerola-pulveria, keinotekoista kirsikka-aromia, makeutusainetta joka on keinotekoisesti tai ainakin synteettisen prosessin avulla valmistettu, E300 lisäainetta eli askorbiinihappoa, ja vetää tätä napaansa luomusonniaterialla ja on onnellinen kun luulee syövänsä luomua. Sonnin liha kyllä on luomua, mutta luomuintoilijan liha ei enää olekaan”, hän veistelee.
Kiitän Tapania ajasta ja pitkän kokemuksen tuomista näkemyksistä, ja päästän hänet jatkamaan töitään aitojen luontaistuotteiden parissa. Itse jatkan keväiseen päivään hyvillä mielin, luomusmoothiesta nauttien.
Marko Voutilainen, Puhdistamo
Sano mielipiteesi! Kommentoi! Kysy lisää! Ole aktiivinen!
lauantaina, huhtikuuta 30, 2011
keskiviikkona, huhtikuuta 27, 2011
Monityydyttymättömät rasvahapot - mitä niistä pitäisi ajatella?
**
Lukijoille tarjotaan nyt professori Kari Salmisen kirjoittama ajankohtainen kooste monityydyttymättömistä rasvahapoista. Onko sydänterveyden kannalta järkevää korvata tyydyttynyt rasva monityydyttymättömällä? Lue ajatuksella! Pohdi! Ota kantaa! Kommentoi!
MONITYYDYTTYMÄTTÖMÄT RASVAHAPOT. KÄSITE, JOKA ON JOHTANUT HARHAAN
Kari Salminen
Professori
Avarakatseisimmat asiantuntijat myöntävät nykyisin (Astrup ym.2011), tosin pitkin hampain, että syytös tyydyttyneen rasvan yhteydestä sydäntapahtumiin on ollut perusteeton. Lievää vastahankaisuutta kuvaa mm. toteamus: ”Pitkät seurantatutkimukset eivät ole selvästi osoittaneet tyydyttyneen rasvan (eläinrasvan) itsenäisesti lisäävän sydän- ja verisuonitautien vaaraa” (Fogelholm 2010). Hieman outo lauserakenne siis pitää sisällään ajatuksen, että tyydyttynyt rasva lisäisi epäitsenäisesti ko. vaaraa. Mitähän tällä tarkoitetaan?
Rasvahypoteesin jäännettä puolusteleva ajatuskulku perustuu siihen, että sinänsä viattoman tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä rasvalla sitten ainakin edistäisi sydänterveyttä. Viimeaikaiset meta-analyysit ovat kuitenkin todenneet, ettei monityydyttymättömän rasva suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta (Mente ym. 2009, Skeaff ja Miller 2009). Miksi siis kahden neutraalin rasvan määräsuhteita muuttamalla voitaisiin vaikuttaa sydänterveyteen?
Uusvanha P/S-suhde
Ajatus tyydyttyneen rasvan korvaamisesta monityydyttymättömällä rasvalla ei ole mitenkään uusi. Se on esitetty jo 1900-luvun jälkipuoliskolla muodossa P/S-suhde. Siinä P kuvaa monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) osuutta ja S tyydyttyneiden rasvahappojen (SAFA) osuutta ravinnossa. Olettamuksen mukaan mitä suurempi suhde on, sitä pienempi olisi sydän- ja verisuonisairauksien riski.
Kävimme aiheesta laajan keskustelun 1980-luvun lopussa (Salminen 1988, Aro 1989, Keys ja Karvonen 1989, Salminen 1989, 1990). Lopulta olimme Antti Aron kanssa yhtä mieltä siitä, ettei karkeasta, epätieteellisestä P/S-suhteesta ole mittariksi. Aro (1989) kirjoitti: ”Olenkin Kari Salmisen kanssa samaa mieltä siitä, että on tullut aika luopua P/S-suhteen käyttämisestä”. Kansanterveyslaitoksen silloinen pääjohtaja oli yhtynyt jo aikaisemmin näkemykseen (Huttunen 1988).
Nyt Aro on taas palannut aiempaan P/S-suhteen merkitystä korostavaan ajatusmalliin (Aro 2009). Kävimme asiasta tuloksettoman kirjeenvaihdon (Salminen 2010, Aro 2010). Miksi P/S-suhde on noussut jälleen ajankohtaiseksi?
Meta-analyysit
P/S-suhteen merkityksestä sydänterveydelle on hiljattain ilmestynyt neljä meta-analyysiä. Niistä kaksi (Jacobsen ym. 2010, Mozaffarian ym. 2010) puoltavat suhteen merkitystä, toiset kaksi eivät merkitystä löydä (Mente ym. 2009, Skeaff ja Miller 2009). Miten on mahdollista, että näissä tutkimuksissa voidaan päätyä aivan erilaisiin päätelmiin?
Monityydyttymättömät rasvahapot (PUFA) on harhaanjohtava suure
Monityydyttymättömät rasvahapot käsitetään nykyisissä ravitsemussuosituksissa vain yhdeksi, yhdenmukaisesti fysiologiaamme vaikuttavaksi rasvahapporyhmäksi. Ryhmä kuitenkin muodostuu kahdesta alaryhmästä, omega-6 (eli n-6) ja omega-3 (eli n-3)sarjan rasvahapoista, lähinnä välttämättömistä linolihaposta ja alfa-linoleenihaposta. Tiedämme, että niiden keskinäinen saantisuhde ja kilpaileva aineenvaihdunta säätelevät ainakin tulehdusreaktioita ja verenpainetta. Ne puolestaan heijastuvat sydänterveyteen.
Kirjoittaessani P/S-suhteen heikkouksista kritisoin (Salminen 1990) mm. näiden kahden monityydyttymättömän rasvahapporyhmän perusteetonta yhdistämistä yhdeksi yhtenäiseksi PUFA- ryhmäksi ja yhdeksi käsitteeksi. Tämä kritiikki on jatkuvasti voimistunut (esim. Lands 2008).
Hiljattain julkaistu meta-analyysi selventää erinomaisesti n-6 spesifisen PUFAn ja toisaalta n-6/n-3-seosPUFAn erilaisia fysiologisia vaikutuksia (Ramsden ym 2010, Calder 2010). Analyysissä on tarkasteltu tyydyttyneiden rasvahappojen ja trans-rasvahappojen korvaamista näillä kahdella toisistaan poikkeavalla PUFA-dieetillä ja verrattu niiden vaikutuksia päätetapahtumiin, infarkteihin ja sydän- ja verisuonitautikuolemiin. Analyysiin on otettu kahdeksan aihealueen kattavaa satunnaistettua ja kontrolloitua tulosaineistoa.
Tulos on ajatuksia herättävä. Päätetapahtumien riski on merkitsevästi suurempi n-6 spesifisellä PUFAdieetillä kuin n-6/n-3seosPUFAdieetillä. Lainaan: ”Advice to specifically increase n-6 PUFA intake, based on mixed n-3/n-6 RCT data, is unlikely to provide the intended benefits, and may actually increase the risks of CHD and death”.
Ravitsemussuosituksissa ei tulisikaan harhaanjohtavasti puhua yleisesti monityydyttymättömistä rasvahapoista, vaan eritellä selkeästi n-6 rasva (lähinnä linolihappo) ja n-3 rasva (lähinnä alfa-linoleenihappo) ja niiden suositussaanti. n-3 ryhmässä tulisi ottaa huomioon vielä erikseen EPAn (eikosapentaeenihappo) ja DHAn (dokosaheksaeenihappo) saanti.
Ranskan nykyaikainen suositus
Euroopan sydänterveyden johtavan maan, Ranskan, Elintarviketurvallisuusvirasto on julkistanut suosituksensa väestön optimaaliseksi rasvan saanniksi (AFFSA 2010).
Suosituksessa on erittäin merkittävää, että se erittelee n-6 ja n-3 rasvahappojen saannin. Kaiken kaikkiaan se ensinnäkin rajoittaa monityydyttymättömien rasvahappojen saantisuosituksen 5 en-%:iin siten, että linolihapon osuus on 4 en-% ja alfa-linoleenihapon osuus on 1 en-%. Lisäksi suositellaan EPAa ja DHAta kumpaakin 250 mg/d. Samanaikaisesti tyydyttyneen rasvan saantisuositus on <12 en-%.
Meillä Suomessa monityydyttymättömien rasvahappojen saantisuositus on 10 en-% ja tyydyttyneiden niinikään 10 en-%. Tästäkin poiketen puhutaan tyydyttyneiden rasvahappojen vähentämisestä ja edelleen vain yleisesti niiden korvaamisesta monityydyttymättömillä rasvahapoilla.
Jos edellä esitetyt luvut heijastellaan P/S-suhteiksi huolimatta suhteen täydellisestä epätieteellisyydestä, Ranskassa suositus olisi noin 0.4-0.5 ja meillä 1.0. Tällä hetkellä suhde Suomessa on noin 0.4-0.5 (Aro 2010). Kaipaan tutkimusnäyttöä siitä, että nykyisen P/S-suhteen nostaminen 1.0:an parantaisi suomalaisten sydänterveyttä millään lailla.
Jacobsenin ym (2009) ja Mozaffarianin ym. meta-analyysit eivät anna tästä vakuuttavaa näyttöä. Ensinnäkin ne ovat täydellisessä ristiriidassa Menten ym. ja Skeaff ja Millerin vähintään yhtä pätevien meta-analyysien kanssa. Toiseksi ne eivät erittele n-6 spesifisiä ja n-6/n-3 seosPUFAdieettejä. Tämän Mozaffarian ym. toki myöntävätkin julkaisussaan. Jacobsen ym. eivät edes kommentoi tätä näkökohtaa, mikä heikentää vakavasti julkaisun arvoa. Ja kolmanneksi. He eivät suinkaan tarkastele vaikutusta, mikä saavutettaisiin, jos suomalaisessa nykytilanteessa tyydyttynyttä rasvaa korvattaisiin edelleen paljolti hormonien lailla vaikuttavilla monityydyttymättömillä rasvahapoilla.
Se olisi hyppy pimeään tuntemattomaan ilman tieteellistä näyttöä haitoista tai hyödyistä. Varoitan siitä. Sen sijaan tulisi vakavasti tarkastella, onko meillä omega-6/omega-3 suhde raiteillaan.
Viitteet
AFFSA. Opinion of the French Food Safety Agency on the update of French population reference intakes (ANCs) for fatty acids. Maissons-Alfort. 1 March 2010.
Aro A. Mitä P/S-suhteen tilalle? Duodecim 1989;105:313-4.
Aro A. Rehabilitoidaan P/S-suhde. Duodecim 2009;125:1825.
Aro A. Tyydyttyneitä rasvahappoja kannattaa korvata monityydyttymättömillä. Duodecim 2010:126;1188-89.
Astrup A, Dyerberg J, Elwood P ym. The role of reducing intake of saturated fat in the prevention of cardiovascular disease: where does the evidence stand in 2010? Am J Clin Nutr 2011;93:684-8.
Calder P C. Commentary: The American Heart Association advisory on n-6 fatty acids: evidence based or biased evidence? Brit J Nutr 2010;104:1575-6.
Fogelholm M. Terveellinen ruoka voi olla myös ekologista. Helsingin Sanomat. Vieraskynä 01.05.2010.
Huttunen J. Lehtihaastattelu. Helsingin sanomat 05.11.1988 ja Maaseudun tulevaisuus 22.11.1988.
Jacobsen M U, O´Reilly E J, Heitman B L ym. Major types of dietary fat and coronary heart disease: a pooled analysis of 11 cohort studies. Am J Clin Nutr 2009;89:1425-32.
Keys A, Karvonen M. Ravinnon rasvat plasman kolesterolin määrääjinä ja sepelvaltimotaudin ennakoijina. Duodecim 1989;105:951-954.
Lands B. A critique of paradoxes in current advice on dietary lipids. Prog Lipid Res 2008:47;77-106.
Mente A, deKonig L, Shannon H S ym. A systematic review of the evidence supporting a causal link between dietary factors and coronary heart disease. Arch Intern Med 2009;169:659-69.
Mozaffarian D, Micha R, Wallace S. Effects on coronary heart disease of increasing polyunsaturated fat in place of saturated fat: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Plos Med 2010;7: e11000252. March 23 2010.
Ramsden C E, Hibbeln J R, Majchrak S F ym. n-6 Fatty acid-spesific and mixed polyunsaturated dietary interventions have different effects on CHD risks: a meta-analysis of randomized controlled trials. Brit J Nutr 2010;104:1586-1600.
Salminen K. P/S-suhde – harhaanjohtava suure. Duodecim 1988;104:562-3.
Salminen K. Edellisen johdosta (Vastaus Ancel Keysin ja Martti Karvosen kirjoitukseen). Duodecim 1989;105:955.
Salminen K. Ravinnon tyydyttyneet ja tyydyttymättömät rasvat. Duodecim 1990;106:1684-5.
Salminen K. P/S-suhde ei kestä tieteellistä tarkastelua. Duodecim 2010b;126:1187-8.
Skeaff C M, Miller J. Dietary fat and coronary heart disease: summary of evidence from prospective cohort and randomized controlled trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173-201.
Lukijoille tarjotaan nyt professori Kari Salmisen kirjoittama ajankohtainen kooste monityydyttymättömistä rasvahapoista. Onko sydänterveyden kannalta järkevää korvata tyydyttynyt rasva monityydyttymättömällä? Lue ajatuksella! Pohdi! Ota kantaa! Kommentoi!
MONITYYDYTTYMÄTTÖMÄT RASVAHAPOT. KÄSITE, JOKA ON JOHTANUT HARHAAN
Kari Salminen
Professori
Avarakatseisimmat asiantuntijat myöntävät nykyisin (Astrup ym.2011), tosin pitkin hampain, että syytös tyydyttyneen rasvan yhteydestä sydäntapahtumiin on ollut perusteeton. Lievää vastahankaisuutta kuvaa mm. toteamus: ”Pitkät seurantatutkimukset eivät ole selvästi osoittaneet tyydyttyneen rasvan (eläinrasvan) itsenäisesti lisäävän sydän- ja verisuonitautien vaaraa” (Fogelholm 2010). Hieman outo lauserakenne siis pitää sisällään ajatuksen, että tyydyttynyt rasva lisäisi epäitsenäisesti ko. vaaraa. Mitähän tällä tarkoitetaan?
Rasvahypoteesin jäännettä puolusteleva ajatuskulku perustuu siihen, että sinänsä viattoman tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä rasvalla sitten ainakin edistäisi sydänterveyttä. Viimeaikaiset meta-analyysit ovat kuitenkin todenneet, ettei monityydyttymättömän rasva suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta (Mente ym. 2009, Skeaff ja Miller 2009). Miksi siis kahden neutraalin rasvan määräsuhteita muuttamalla voitaisiin vaikuttaa sydänterveyteen?
Uusvanha P/S-suhde
Ajatus tyydyttyneen rasvan korvaamisesta monityydyttymättömällä rasvalla ei ole mitenkään uusi. Se on esitetty jo 1900-luvun jälkipuoliskolla muodossa P/S-suhde. Siinä P kuvaa monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) osuutta ja S tyydyttyneiden rasvahappojen (SAFA) osuutta ravinnossa. Olettamuksen mukaan mitä suurempi suhde on, sitä pienempi olisi sydän- ja verisuonisairauksien riski.
Kävimme aiheesta laajan keskustelun 1980-luvun lopussa (Salminen 1988, Aro 1989, Keys ja Karvonen 1989, Salminen 1989, 1990). Lopulta olimme Antti Aron kanssa yhtä mieltä siitä, ettei karkeasta, epätieteellisestä P/S-suhteesta ole mittariksi. Aro (1989) kirjoitti: ”Olenkin Kari Salmisen kanssa samaa mieltä siitä, että on tullut aika luopua P/S-suhteen käyttämisestä”. Kansanterveyslaitoksen silloinen pääjohtaja oli yhtynyt jo aikaisemmin näkemykseen (Huttunen 1988).
Nyt Aro on taas palannut aiempaan P/S-suhteen merkitystä korostavaan ajatusmalliin (Aro 2009). Kävimme asiasta tuloksettoman kirjeenvaihdon (Salminen 2010, Aro 2010). Miksi P/S-suhde on noussut jälleen ajankohtaiseksi?
Meta-analyysit
P/S-suhteen merkityksestä sydänterveydelle on hiljattain ilmestynyt neljä meta-analyysiä. Niistä kaksi (Jacobsen ym. 2010, Mozaffarian ym. 2010) puoltavat suhteen merkitystä, toiset kaksi eivät merkitystä löydä (Mente ym. 2009, Skeaff ja Miller 2009). Miten on mahdollista, että näissä tutkimuksissa voidaan päätyä aivan erilaisiin päätelmiin?
Monityydyttymättömät rasvahapot (PUFA) on harhaanjohtava suure
Monityydyttymättömät rasvahapot käsitetään nykyisissä ravitsemussuosituksissa vain yhdeksi, yhdenmukaisesti fysiologiaamme vaikuttavaksi rasvahapporyhmäksi. Ryhmä kuitenkin muodostuu kahdesta alaryhmästä, omega-6 (eli n-6) ja omega-3 (eli n-3)sarjan rasvahapoista, lähinnä välttämättömistä linolihaposta ja alfa-linoleenihaposta. Tiedämme, että niiden keskinäinen saantisuhde ja kilpaileva aineenvaihdunta säätelevät ainakin tulehdusreaktioita ja verenpainetta. Ne puolestaan heijastuvat sydänterveyteen.
Kirjoittaessani P/S-suhteen heikkouksista kritisoin (Salminen 1990) mm. näiden kahden monityydyttymättömän rasvahapporyhmän perusteetonta yhdistämistä yhdeksi yhtenäiseksi PUFA- ryhmäksi ja yhdeksi käsitteeksi. Tämä kritiikki on jatkuvasti voimistunut (esim. Lands 2008).
Hiljattain julkaistu meta-analyysi selventää erinomaisesti n-6 spesifisen PUFAn ja toisaalta n-6/n-3-seosPUFAn erilaisia fysiologisia vaikutuksia (Ramsden ym 2010, Calder 2010). Analyysissä on tarkasteltu tyydyttyneiden rasvahappojen ja trans-rasvahappojen korvaamista näillä kahdella toisistaan poikkeavalla PUFA-dieetillä ja verrattu niiden vaikutuksia päätetapahtumiin, infarkteihin ja sydän- ja verisuonitautikuolemiin. Analyysiin on otettu kahdeksan aihealueen kattavaa satunnaistettua ja kontrolloitua tulosaineistoa.
Tulos on ajatuksia herättävä. Päätetapahtumien riski on merkitsevästi suurempi n-6 spesifisellä PUFAdieetillä kuin n-6/n-3seosPUFAdieetillä. Lainaan: ”Advice to specifically increase n-6 PUFA intake, based on mixed n-3/n-6 RCT data, is unlikely to provide the intended benefits, and may actually increase the risks of CHD and death”.
Ravitsemussuosituksissa ei tulisikaan harhaanjohtavasti puhua yleisesti monityydyttymättömistä rasvahapoista, vaan eritellä selkeästi n-6 rasva (lähinnä linolihappo) ja n-3 rasva (lähinnä alfa-linoleenihappo) ja niiden suositussaanti. n-3 ryhmässä tulisi ottaa huomioon vielä erikseen EPAn (eikosapentaeenihappo) ja DHAn (dokosaheksaeenihappo) saanti.
Ranskan nykyaikainen suositus
Euroopan sydänterveyden johtavan maan, Ranskan, Elintarviketurvallisuusvirasto on julkistanut suosituksensa väestön optimaaliseksi rasvan saanniksi (AFFSA 2010).
Suosituksessa on erittäin merkittävää, että se erittelee n-6 ja n-3 rasvahappojen saannin. Kaiken kaikkiaan se ensinnäkin rajoittaa monityydyttymättömien rasvahappojen saantisuosituksen 5 en-%:iin siten, että linolihapon osuus on 4 en-% ja alfa-linoleenihapon osuus on 1 en-%. Lisäksi suositellaan EPAa ja DHAta kumpaakin 250 mg/d. Samanaikaisesti tyydyttyneen rasvan saantisuositus on <12 en-%.
Meillä Suomessa monityydyttymättömien rasvahappojen saantisuositus on 10 en-% ja tyydyttyneiden niinikään 10 en-%. Tästäkin poiketen puhutaan tyydyttyneiden rasvahappojen vähentämisestä ja edelleen vain yleisesti niiden korvaamisesta monityydyttymättömillä rasvahapoilla.
Jos edellä esitetyt luvut heijastellaan P/S-suhteiksi huolimatta suhteen täydellisestä epätieteellisyydestä, Ranskassa suositus olisi noin 0.4-0.5 ja meillä 1.0. Tällä hetkellä suhde Suomessa on noin 0.4-0.5 (Aro 2010). Kaipaan tutkimusnäyttöä siitä, että nykyisen P/S-suhteen nostaminen 1.0:an parantaisi suomalaisten sydänterveyttä millään lailla.
Jacobsenin ym (2009) ja Mozaffarianin ym. meta-analyysit eivät anna tästä vakuuttavaa näyttöä. Ensinnäkin ne ovat täydellisessä ristiriidassa Menten ym. ja Skeaff ja Millerin vähintään yhtä pätevien meta-analyysien kanssa. Toiseksi ne eivät erittele n-6 spesifisiä ja n-6/n-3 seosPUFAdieettejä. Tämän Mozaffarian ym. toki myöntävätkin julkaisussaan. Jacobsen ym. eivät edes kommentoi tätä näkökohtaa, mikä heikentää vakavasti julkaisun arvoa. Ja kolmanneksi. He eivät suinkaan tarkastele vaikutusta, mikä saavutettaisiin, jos suomalaisessa nykytilanteessa tyydyttynyttä rasvaa korvattaisiin edelleen paljolti hormonien lailla vaikuttavilla monityydyttymättömillä rasvahapoilla.
Se olisi hyppy pimeään tuntemattomaan ilman tieteellistä näyttöä haitoista tai hyödyistä. Varoitan siitä. Sen sijaan tulisi vakavasti tarkastella, onko meillä omega-6/omega-3 suhde raiteillaan.
Viitteet
AFFSA. Opinion of the French Food Safety Agency on the update of French population reference intakes (ANCs) for fatty acids. Maissons-Alfort. 1 March 2010.
Aro A. Mitä P/S-suhteen tilalle? Duodecim 1989;105:313-4.
Aro A. Rehabilitoidaan P/S-suhde. Duodecim 2009;125:1825.
Aro A. Tyydyttyneitä rasvahappoja kannattaa korvata monityydyttymättömillä. Duodecim 2010:126;1188-89.
Astrup A, Dyerberg J, Elwood P ym. The role of reducing intake of saturated fat in the prevention of cardiovascular disease: where does the evidence stand in 2010? Am J Clin Nutr 2011;93:684-8.
Calder P C. Commentary: The American Heart Association advisory on n-6 fatty acids: evidence based or biased evidence? Brit J Nutr 2010;104:1575-6.
Fogelholm M. Terveellinen ruoka voi olla myös ekologista. Helsingin Sanomat. Vieraskynä 01.05.2010.
Huttunen J. Lehtihaastattelu. Helsingin sanomat 05.11.1988 ja Maaseudun tulevaisuus 22.11.1988.
Jacobsen M U, O´Reilly E J, Heitman B L ym. Major types of dietary fat and coronary heart disease: a pooled analysis of 11 cohort studies. Am J Clin Nutr 2009;89:1425-32.
Keys A, Karvonen M. Ravinnon rasvat plasman kolesterolin määrääjinä ja sepelvaltimotaudin ennakoijina. Duodecim 1989;105:951-954.
Lands B. A critique of paradoxes in current advice on dietary lipids. Prog Lipid Res 2008:47;77-106.
Mente A, deKonig L, Shannon H S ym. A systematic review of the evidence supporting a causal link between dietary factors and coronary heart disease. Arch Intern Med 2009;169:659-69.
Mozaffarian D, Micha R, Wallace S. Effects on coronary heart disease of increasing polyunsaturated fat in place of saturated fat: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Plos Med 2010;7: e11000252. March 23 2010.
Ramsden C E, Hibbeln J R, Majchrak S F ym. n-6 Fatty acid-spesific and mixed polyunsaturated dietary interventions have different effects on CHD risks: a meta-analysis of randomized controlled trials. Brit J Nutr 2010;104:1586-1600.
Salminen K. P/S-suhde – harhaanjohtava suure. Duodecim 1988;104:562-3.
Salminen K. Edellisen johdosta (Vastaus Ancel Keysin ja Martti Karvosen kirjoitukseen). Duodecim 1989;105:955.
Salminen K. Ravinnon tyydyttyneet ja tyydyttymättömät rasvat. Duodecim 1990;106:1684-5.
Salminen K. P/S-suhde ei kestä tieteellistä tarkastelua. Duodecim 2010b;126:1187-8.
Skeaff C M, Miller J. Dietary fat and coronary heart disease: summary of evidence from prospective cohort and randomized controlled trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173-201.
torstaina, huhtikuuta 21, 2011
Sano hei hedelmille!
***
Tämä hedelmien ylistyspuheenvuoroni julkaistiin Ikiliikkuja -lehdessä 2: 12-13, 2011 Ehkä löydät siitä jotain mukavaa tietoa hedelmistä?
Hedelmät ovat merkittävässä roolissa kun veteraaniurheilija pyrkii edistämään terveyttään. Hedelmät maistuvat hyviltä, niissä on paljon ravintokuituja, ne ovat iloisen värikkäitä, niissä on vähän energiaa, niistä saa runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Tässä pieni hedelmäkatsaus – terveydeksenne!
Haukkaa hedelmää
Ruokakauppojemme hedelmäosastot täyttyvät nykyään vuoden ympäri mehevillä ja makeilla etelän hedelmillä. Hinnasta, laadusta ja määristä saamme usein aihetta erimielisyyteen. Pitäisikö vain ostaa luonnonmukaisesti tuotettuja hedelmiä, onko ulkomaisissa hedelmissä liikaa torjunta-aineita, onko jalostuksessa menetetty vitamiineja satoisuuden kustannuksella jne ja kelpaako säilykepurkin hedelmä mihinkään? Aika hankalia kysymyksiä, joihin törmää usein jutellessa ihmisten kanssa hedelmien terveellisyydestä.
Hedelmät ovat Suomessa valitettavan kalliita, mutta kallista on sairastelukin! Yksi parhaimpia terveystekoja on syödä hedelmiä joka päivä. Kerrotaan leikkisästi, että yksi omena päivässä pitää lääkärin loitolla.
Torjunta-aineita valvotaan nykyään hyvin tarkasti ja viranomaistemme elintarvikevalvonta on hyvin organisoitua. Taatusti ei löydetä kaikkia epäkohtia, mutta pääsääntöisesti ulkomaisia ja varsinkin kotimaisia hedelmiä voi syödä turvallisesti. On syytä välttää hedelmien turhaa kuorimista, sillä monissa hedelmissä terveyttä edistävät ainesosat ovat värikkäässä kuoriosassa. Huuhtele omena ja syö se mieluusti kuorimatta.
Hedelmien jalostuksessa on menetetty vitamiineja, sillä jalostuksessa vitamiineja tärkeämmällä sijalla on satoisuus ja tautien vastustuskyky. Rohkeimmat terveysintoilijat puhuvat hedelmien vitamiinipitoisuuden romahtamisesta. Itse uskon, että hedelmissä edelleen on runsaasti vitamiineja ja paluu alkuperäislajikkeisiin ei ole käytännön tasolla mahdollista. Suosi luomua ja monipuolisuutta sekä syö riittävästi hedelmiä.
Säilykepurkissa hedelmä (ananas, aprikoosi, persikka, päärynä) menettää tuoreen makunsa, mutta monesti se on ainoa tapa saada pitkäaikaista iloa etelän hedelmistä. Vaikea kuvitella mitään makoisampaa kuin hedelmäcocktail kermajäätelön kanssa.
Kerää hedelmät talteen!
Ihminen on jo kauan kerännyt syötäviä hedelmiä luonnosta. Hedelmäpuita opittiin viljelemään ja sadonkorjuuta opittiin arvostamaan. Tiettävästi varhaisimmat viljellyt hedelmäkasvit olivat granaattiomena, oliivipuu, taatelipalmu, viikunapuu ja viiniköynnös. Niitä alettiin viljellä Välimeren maissa noin 4000 eKr. Sen sijaan esimerkiksi omenapuun viljely alkoi vasta tuhansia vuosia myöhemmin.
Suomessa kasvavista hedelmistä arvokkaimpia ovat omenat, päärynät, kirsikat, luumut, kriikunat ja tomaatti. Omenaa ja kasvihuonetomaattia lukuunottamatta kotimaisten hedelmien tarjonta jää varsin vähäiseksi. Oman puutarhan omistavat voivat mieluusti nauttia ja ottaa talteen hedelmäsatonsa ja me muut voimme tukea kotimaista hedelmäntuotantoa ostamalla niitä aina kun niitä on tarjolla. Olisi hyvä syödä kotimaan hedelmiä sesongin mukaisesti. Eli, sitten kun kotimainen omenasato on parhaimmillaan, silloin ei kannattaisi suosia ulkomaisia vastaavia tuotteita. Nauti kotimaisen omenan tai päärynän raikkaasta mausta alkusyksystä! Omena on sydänystävällistä ruokaa. Omenan pureskelu on myös erinomaista hampaiden ja ikenien hoitoa. Paistettu omena on mainio jälkiruoka. Omena on parhaimmillaan juuri puusta poimittuna, mutta säilyvyydeltään erinomaisia omenalajikkeita löytyy runsaasti.
Onni on omistaa satoisa kirsikkapuu! Kirsikoissa on runsaasti A-vitamiinia. Jokainen kirsikoita säilönyt tietää miten herkästi yksikin pilaantunut kirsikka, pilaa koko satsin. Ole siis tarkkana, ettei sekaan lipasahda pilaantuneita kirsikoita.
Luumujen suosioon on varmasti vaikuttanut niiden vaikutus vatsan toimintaan. Luumujen korkea kuitupitoisuus auttaa ummetuksessa ja tunnettua on myös luumun kolesterolia alentava vaikutus. Oletko kokeillut luumuja yhdessä raejuuston kanssa? Ota tavaksi lisätä muutama luumu pataruokiin ja kokeile luumusurvosta pastan kera!
Tomaattiin liitetään runsaasti terveysväitteitä, joista useimmat lienevät ihan totta. Talvella kasvihuonetomaateissa on aika tympeä maku ja kotimaisuudesta voisi ehkä hieman tinkiä juuri talvisaikaan. Tomaatti säilyy varsin hyvin huoneenlämmössä ja jääkaapissa tomaattia ei pidä säilyttää! Nauti tomaatista salaatin, sipulin ja kylmäpuristetun oliiviöljyn kera!
Ulkomaisista hedelmistä vaihtelua
Ympäri vuoden tarjolla oleva hedelmäsato tuo veteraaniurheilijan ruokavalioon kivaa vaihtelua. Kun pelkkä tölkkiananas tympäisee voi kokeilla herkkuosastolla jotenkuten kuljetuksen aikana kypsyneitä mehukkaita hedelmäananaksia, Hawaijin lahjaa ihmiskunnalle. Saat nopeasti valmistuvan aamiaisen lisäämällä hienonnettua ananasta jogurttiin, raejuustoon tai kaurapuuron päälle!
”Kun jahvat tulloo” silloin mennään kiirenvilkkaa hakemaan appelsiini-, greippi- ja mandariinilasti kotiin. Appelsiinit ja appelsiinitäysmehut ovat jatkuvasti suosiossa. Tutkimukset osoittavat, että appelsiini- ja greippimehussa säilyy C-vitamiini varsin hyvin. Osta kaupasta pienehköjä appelsiineja, sillä ne ovat yleensä makoisimpia. Appelsiinia voi suositella vihannessalaatteihin, paistetun ruoan lisukkeeksi ja moniin jälkiruokiin.
Urheilijalle tuttu banaani on loistava välipala. Se on varsinainen kalium-voimalaitos! Kalium on tärkeä mineraali mm. verenpaineen säätelyssä. Banaania voi myös suositella sen kuitupitoisuuden takia. Säilytä banaanit huoneenlämmössä kunnes ne ovat oikein kypsiä, minkä jälkeen niiden säilytyspaikka on viileydessä ja valolta suojattuna.
Granaattiomenaa voi suositella joko sellaisenaan tai mehuna. Terveystietoiset ihmiset vannovat tämän hedelmän nimeen kun tulee kyse terveyden ylläpidosta. Osa jutuista saattaa olla liioittelua, mutta kannattaa kokeilla jos vaikka tykkäisit granaattiomenamehusta.
Kaukaa Suomeen kuljetetut kiivit, eli ”Kiinan karviaiset” ovat täynnä C-vitamiinia. Kiivien valinta onnistuu kaupassa, jos tarkkailet miltä se tuntuu käsissä. Se ei saa olla liian pehmeä tai kuiva ja sen pitää aavistuksen verran tuoksua mansikalta. Terävällä veitsellä on helppo kuoria kiivit. Kätevä tapa on halkaista kiivi ja syödä sisus lusikalla. Toki voi syödä myös nukkaisen kuoren mikäli pitää sen mausta. Kokeile joskus kiivipirtelöä!
Eksotiikkaa kaipaavat voivat kokeilla jännän makuista mangoa tai papaijaa. Mango on hedelmien aatelia. Se joka innostuu mangosta on saanut siitä ikuisen ystävän itselleen. Mangossa on erittäin paljon karoteeni -nimistä väriainetta ja hyvin paljon ravintokuituja. Hyvin kypsynyt mango on syvän vihreä ja aavistuksen verran punaista värisävyä. Kypsässä papaijassa on vihreiden sävyjen lisäksi keltaisuutta. Jos painettaessa mango tai papaija antaa hieman periksi, se on sopivan kypsä. Jääkaapissa kypsä mango tai papaija säilyy pari viikkoa. Kokeile mangoa tai papaijaa tomaatin ja sipulin kera! Papaijat ovat kuivattujen hedelmien parhaimmistoa.
Persikan pehmeä kuori houkuttelee haukkamaan. Persikkaa voi mahdollisesti suositella säilykkeenä, sillä ne ovat ravitsevampia ja maukkaampia kuin useimmat muut hedelmäsäilykkeet. Ehkä pitäisi olla aina muutama persikkatölkki varastossa? Kokeile persikkapaloja aamupuuron ja viilin tai jogurtin joukkoon!
Voiko sitruunaa syödä irvistelemättä? Te jotka olette olleet Välimeren maissa sitruunoiden kypsyessä, olette saaneet maistaa jotain aivan ainutlaatuista.
Taateli ja viikuna tarjoavat makeaa herkkuaan kunhan muistaa tarkkailla laatua. Välimeren maista saamme nykyään makoisia viinirypäleitä vuoden ympäri.
Tutkimukset kertovat hedelmien terveyshyödyistä
Hedelmien ns. glykeeminen indeksi, eli verensokeria nostava vaikutus, on matala. Hedelmä- ja rypälesokeri imeytyy varsin hitaasti verenkiertoon ja pitävät yllä vireystasoa pitempään kuin monet muut välipalat.
Hedelmien sisältämät vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit ovat elintärkeitä kaikille elimistömme miljardeille soiluille. Tiede osoittaa, että solujen ikääntyminen hidastuu nauttiessamme runsaasti hedelmiä. Hedelmien sisältämät vitamiinit vahvistavat kehon vastustuskykyä.
Ravintokuidut edesauttavat suoliston toimintaa ja helpottavat painonhallintaa. Hedelmät sisältävät vähän energiaa ja kuidut ylläpitävät pitkään kylläisyyden tunnetta.
Hedelmien kaikkein upeimmat terveysnäytöt liittyvät sydän- ja verisuontautien ehkäisyyn. Korkeasta kolesterolista kärsivät ovat tutkimuksissa hyötyneet hedelmien syönnistä.
Eiköhän oteta hedelmät oikein kunnolla mukaan päivittäiseen ruokavalioon?
Muita kirjoituksiani hedelmistä:
http://sundqvist.blogspot.com/search/label/hedelmät
Tämä hedelmien ylistyspuheenvuoroni julkaistiin Ikiliikkuja -lehdessä 2: 12-13, 2011 Ehkä löydät siitä jotain mukavaa tietoa hedelmistä?
Hedelmät ovat merkittävässä roolissa kun veteraaniurheilija pyrkii edistämään terveyttään. Hedelmät maistuvat hyviltä, niissä on paljon ravintokuituja, ne ovat iloisen värikkäitä, niissä on vähän energiaa, niistä saa runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja. Tässä pieni hedelmäkatsaus – terveydeksenne!
Haukkaa hedelmää
Ruokakauppojemme hedelmäosastot täyttyvät nykyään vuoden ympäri mehevillä ja makeilla etelän hedelmillä. Hinnasta, laadusta ja määristä saamme usein aihetta erimielisyyteen. Pitäisikö vain ostaa luonnonmukaisesti tuotettuja hedelmiä, onko ulkomaisissa hedelmissä liikaa torjunta-aineita, onko jalostuksessa menetetty vitamiineja satoisuuden kustannuksella jne ja kelpaako säilykepurkin hedelmä mihinkään? Aika hankalia kysymyksiä, joihin törmää usein jutellessa ihmisten kanssa hedelmien terveellisyydestä.
Hedelmät ovat Suomessa valitettavan kalliita, mutta kallista on sairastelukin! Yksi parhaimpia terveystekoja on syödä hedelmiä joka päivä. Kerrotaan leikkisästi, että yksi omena päivässä pitää lääkärin loitolla.
Torjunta-aineita valvotaan nykyään hyvin tarkasti ja viranomaistemme elintarvikevalvonta on hyvin organisoitua. Taatusti ei löydetä kaikkia epäkohtia, mutta pääsääntöisesti ulkomaisia ja varsinkin kotimaisia hedelmiä voi syödä turvallisesti. On syytä välttää hedelmien turhaa kuorimista, sillä monissa hedelmissä terveyttä edistävät ainesosat ovat värikkäässä kuoriosassa. Huuhtele omena ja syö se mieluusti kuorimatta.
Hedelmien jalostuksessa on menetetty vitamiineja, sillä jalostuksessa vitamiineja tärkeämmällä sijalla on satoisuus ja tautien vastustuskyky. Rohkeimmat terveysintoilijat puhuvat hedelmien vitamiinipitoisuuden romahtamisesta. Itse uskon, että hedelmissä edelleen on runsaasti vitamiineja ja paluu alkuperäislajikkeisiin ei ole käytännön tasolla mahdollista. Suosi luomua ja monipuolisuutta sekä syö riittävästi hedelmiä.
Säilykepurkissa hedelmä (ananas, aprikoosi, persikka, päärynä) menettää tuoreen makunsa, mutta monesti se on ainoa tapa saada pitkäaikaista iloa etelän hedelmistä. Vaikea kuvitella mitään makoisampaa kuin hedelmäcocktail kermajäätelön kanssa.
Kerää hedelmät talteen!
Ihminen on jo kauan kerännyt syötäviä hedelmiä luonnosta. Hedelmäpuita opittiin viljelemään ja sadonkorjuuta opittiin arvostamaan. Tiettävästi varhaisimmat viljellyt hedelmäkasvit olivat granaattiomena, oliivipuu, taatelipalmu, viikunapuu ja viiniköynnös. Niitä alettiin viljellä Välimeren maissa noin 4000 eKr. Sen sijaan esimerkiksi omenapuun viljely alkoi vasta tuhansia vuosia myöhemmin.
Suomessa kasvavista hedelmistä arvokkaimpia ovat omenat, päärynät, kirsikat, luumut, kriikunat ja tomaatti. Omenaa ja kasvihuonetomaattia lukuunottamatta kotimaisten hedelmien tarjonta jää varsin vähäiseksi. Oman puutarhan omistavat voivat mieluusti nauttia ja ottaa talteen hedelmäsatonsa ja me muut voimme tukea kotimaista hedelmäntuotantoa ostamalla niitä aina kun niitä on tarjolla. Olisi hyvä syödä kotimaan hedelmiä sesongin mukaisesti. Eli, sitten kun kotimainen omenasato on parhaimmillaan, silloin ei kannattaisi suosia ulkomaisia vastaavia tuotteita. Nauti kotimaisen omenan tai päärynän raikkaasta mausta alkusyksystä! Omena on sydänystävällistä ruokaa. Omenan pureskelu on myös erinomaista hampaiden ja ikenien hoitoa. Paistettu omena on mainio jälkiruoka. Omena on parhaimmillaan juuri puusta poimittuna, mutta säilyvyydeltään erinomaisia omenalajikkeita löytyy runsaasti.
Onni on omistaa satoisa kirsikkapuu! Kirsikoissa on runsaasti A-vitamiinia. Jokainen kirsikoita säilönyt tietää miten herkästi yksikin pilaantunut kirsikka, pilaa koko satsin. Ole siis tarkkana, ettei sekaan lipasahda pilaantuneita kirsikoita.
Luumujen suosioon on varmasti vaikuttanut niiden vaikutus vatsan toimintaan. Luumujen korkea kuitupitoisuus auttaa ummetuksessa ja tunnettua on myös luumun kolesterolia alentava vaikutus. Oletko kokeillut luumuja yhdessä raejuuston kanssa? Ota tavaksi lisätä muutama luumu pataruokiin ja kokeile luumusurvosta pastan kera!
Tomaattiin liitetään runsaasti terveysväitteitä, joista useimmat lienevät ihan totta. Talvella kasvihuonetomaateissa on aika tympeä maku ja kotimaisuudesta voisi ehkä hieman tinkiä juuri talvisaikaan. Tomaatti säilyy varsin hyvin huoneenlämmössä ja jääkaapissa tomaattia ei pidä säilyttää! Nauti tomaatista salaatin, sipulin ja kylmäpuristetun oliiviöljyn kera!
Ulkomaisista hedelmistä vaihtelua
Ympäri vuoden tarjolla oleva hedelmäsato tuo veteraaniurheilijan ruokavalioon kivaa vaihtelua. Kun pelkkä tölkkiananas tympäisee voi kokeilla herkkuosastolla jotenkuten kuljetuksen aikana kypsyneitä mehukkaita hedelmäananaksia, Hawaijin lahjaa ihmiskunnalle. Saat nopeasti valmistuvan aamiaisen lisäämällä hienonnettua ananasta jogurttiin, raejuustoon tai kaurapuuron päälle!
”Kun jahvat tulloo” silloin mennään kiirenvilkkaa hakemaan appelsiini-, greippi- ja mandariinilasti kotiin. Appelsiinit ja appelsiinitäysmehut ovat jatkuvasti suosiossa. Tutkimukset osoittavat, että appelsiini- ja greippimehussa säilyy C-vitamiini varsin hyvin. Osta kaupasta pienehköjä appelsiineja, sillä ne ovat yleensä makoisimpia. Appelsiinia voi suositella vihannessalaatteihin, paistetun ruoan lisukkeeksi ja moniin jälkiruokiin.
Urheilijalle tuttu banaani on loistava välipala. Se on varsinainen kalium-voimalaitos! Kalium on tärkeä mineraali mm. verenpaineen säätelyssä. Banaania voi myös suositella sen kuitupitoisuuden takia. Säilytä banaanit huoneenlämmössä kunnes ne ovat oikein kypsiä, minkä jälkeen niiden säilytyspaikka on viileydessä ja valolta suojattuna.
Granaattiomenaa voi suositella joko sellaisenaan tai mehuna. Terveystietoiset ihmiset vannovat tämän hedelmän nimeen kun tulee kyse terveyden ylläpidosta. Osa jutuista saattaa olla liioittelua, mutta kannattaa kokeilla jos vaikka tykkäisit granaattiomenamehusta.
Kaukaa Suomeen kuljetetut kiivit, eli ”Kiinan karviaiset” ovat täynnä C-vitamiinia. Kiivien valinta onnistuu kaupassa, jos tarkkailet miltä se tuntuu käsissä. Se ei saa olla liian pehmeä tai kuiva ja sen pitää aavistuksen verran tuoksua mansikalta. Terävällä veitsellä on helppo kuoria kiivit. Kätevä tapa on halkaista kiivi ja syödä sisus lusikalla. Toki voi syödä myös nukkaisen kuoren mikäli pitää sen mausta. Kokeile joskus kiivipirtelöä!
Eksotiikkaa kaipaavat voivat kokeilla jännän makuista mangoa tai papaijaa. Mango on hedelmien aatelia. Se joka innostuu mangosta on saanut siitä ikuisen ystävän itselleen. Mangossa on erittäin paljon karoteeni -nimistä väriainetta ja hyvin paljon ravintokuituja. Hyvin kypsynyt mango on syvän vihreä ja aavistuksen verran punaista värisävyä. Kypsässä papaijassa on vihreiden sävyjen lisäksi keltaisuutta. Jos painettaessa mango tai papaija antaa hieman periksi, se on sopivan kypsä. Jääkaapissa kypsä mango tai papaija säilyy pari viikkoa. Kokeile mangoa tai papaijaa tomaatin ja sipulin kera! Papaijat ovat kuivattujen hedelmien parhaimmistoa.
Persikan pehmeä kuori houkuttelee haukkamaan. Persikkaa voi mahdollisesti suositella säilykkeenä, sillä ne ovat ravitsevampia ja maukkaampia kuin useimmat muut hedelmäsäilykkeet. Ehkä pitäisi olla aina muutama persikkatölkki varastossa? Kokeile persikkapaloja aamupuuron ja viilin tai jogurtin joukkoon!
Voiko sitruunaa syödä irvistelemättä? Te jotka olette olleet Välimeren maissa sitruunoiden kypsyessä, olette saaneet maistaa jotain aivan ainutlaatuista.
Taateli ja viikuna tarjoavat makeaa herkkuaan kunhan muistaa tarkkailla laatua. Välimeren maista saamme nykyään makoisia viinirypäleitä vuoden ympäri.
Tutkimukset kertovat hedelmien terveyshyödyistä
Hedelmien ns. glykeeminen indeksi, eli verensokeria nostava vaikutus, on matala. Hedelmä- ja rypälesokeri imeytyy varsin hitaasti verenkiertoon ja pitävät yllä vireystasoa pitempään kuin monet muut välipalat.
Hedelmien sisältämät vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit ovat elintärkeitä kaikille elimistömme miljardeille soiluille. Tiede osoittaa, että solujen ikääntyminen hidastuu nauttiessamme runsaasti hedelmiä. Hedelmien sisältämät vitamiinit vahvistavat kehon vastustuskykyä.
Ravintokuidut edesauttavat suoliston toimintaa ja helpottavat painonhallintaa. Hedelmät sisältävät vähän energiaa ja kuidut ylläpitävät pitkään kylläisyyden tunnetta.
Hedelmien kaikkein upeimmat terveysnäytöt liittyvät sydän- ja verisuontautien ehkäisyyn. Korkeasta kolesterolista kärsivät ovat tutkimuksissa hyötyneet hedelmien syönnistä.
Eiköhän oteta hedelmät oikein kunnolla mukaan päivittäiseen ruokavalioon?
Muita kirjoituksiani hedelmistä:
http://sundqvist.blogspot.com/search/label/hedelmät
keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2011
Kirjoittajavieras: Virpi Raipala-Cormier
**
Agronomi ja yrttiasiantuntija Virpi Raipala-Cormier ilahduttaa lukijoita ajankohtaisella vieraskirjoituksella. Parhaat elimistön puhdistusajat ovat juuri nyt käsillä. Ota talteen Virpin parhaimmat puhdistumisvinkit! Kohta näitä tekstissä mainittuja yrttejä voi kerätä Suomen luonnosta - terveydeksi!
PUHDISTU SUOMEN LUONNON AARTEIDEN AVULLA
Paranna itseäsi kaikkein luonnonmukaisimmalla tavalla eli puhdistamalla kehoasi. Näin valmistaudut täyteläisempiin elämyksiin ja aistimuksiin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Uudistut keväisen luonnon heräämisen tapaan.
Elimistöön kertyvät aineenvaihduntajätteet ja ympäristöstä tulevat haitalliset aineet aiheuttavat liian vähäisen liikunnan kanssa ns. elintasosairauksia. Ihminen voi olla väsynyt, paino lisääntyy, kolottaa ja ihokin voi näyttää harmaalta ja huonokuntoiselta.
Maksa hajottaa kuona-aineita ja ”puhdistaa verta”, ja silloin tällöin onkin hyvä ottaa maksanpuhdistuskuuri. Myös muut kehoa puhdistavat elimet kuten munuainen, suolisto, keuhkot ja iho tarvitsevat apua selviytyäkseen nykyajan elintapojen haasteista. Monelle paastot ja puhdistuskuurit ovatkin elämän huippuhetkiä, jolloin kokee olevansa oman onnensa seppä. Kun kehon solut tulevat onnelliseksi, tulee mielikin kirkkaaksi – ajatukset selkiävät, keskittymiskyky paranee ja onnellisuuden taso kasvaa.
Puhdistuminen
KÄYTÄ AVUKSI SUOMALAISIA PUHDISTAVIA YRTTEJÄ
Yrtit tehostavat puhdistumista ja tasapainottavat elintoimintoja sekä vahvistavat ja virkistävät paastoajaa paaston eri vaiheissa tai puhdistumisdieetissä. Niitä suositellaan käytettäväksi jo viikkoa ennen kuuria, sillä niiden käytöllä voidaan lievittää puhdistumisoireita kun kuona-aineiden poistuminen kehosta alkaa jo etukäteen. Yrttejä voidaan käyttää yrttiteenä, -utteena ja mikseipä myös jauheina tai puristeina.
Diureetteja, munuaisten kautta kehoa puhdistavia rohtokasveja ovat mm. koivun, nokkosen, persiljan ja voikukan lehdet, juolavehnän juuret, kultapiisku ja peltokorte sekä siankärsämön kukat. Maksaa elvyttäviä ja puhdistavia yrttejä ovat erityisesti voikukan juuret ja kehäkukan kukat. Suolistoa puhdistaa kamomillan, siankärsämön ja puna-apilan kukat, pellavan siemenet sekä takiaisen ja hierakan juuret sekä minttu, korianteri ja pikantit maustekasvit. Keuhkojen apuna ja puhdistajana toimii ratamon lehdet, siankärsämön kukat ja monet Suomessa menestyvät maustekasvit.
Yrttiteet edesauttavat kehon puhdistumista ja tyydyttävät osan päivittäisestä nesteen tarpeesta paastottaessa. Riippuen siitä, millaista kuuria halutaan pitää, nautitaan lisäksi raikasta vettä ja mahdollisesti pieniä eriä vihannes-, marja-, hedelmä- tai vehnänorasmehuja.
Yrttiteen valmistus: Kaada kiehuvan kuumaa vettä yrttiteeaineisten päälle astiaan ja hauduta noin 10-20 min. Yrttiteejuomaan ja suolihuuhteluun riittää yrttirouhetta yleensä 1tl / teekuppi. Siivilöityä teetä voit säilyttää termospullossa noin 1 vrk ja jääkaapissa noin 2 vrk. Yrttiteen voit juoda lämpöisenä ja haaleana, sillä kylmän juominen on varsinkin paastojen aikana liian viilentävää elimistölle.
Viherjauheet sisältävät runsaasti virkistäviä vitaaliaineita (vitamiini- ja kivennäisaineita) ja puhdistavia viherhiukkasia (klorofylli) ja kasviantioksidantteja. Yrttijauheen käyttö joka päivä - eikä vain paastojen tai puhdistuskuurien yhteydessä - tarjoaa käyttäjälleen miellyttävää maku- ja puhtilisää. Yrttijauhetta sekoitetaan ½-1 tl veteen, yrttiteehen, pirtelöön tai kasvisjuomaan, esim. hapankaali- tai porkkanamehuun 2-4 kertaa päivässä. Sitä on hyvä sirotella salaattiin ja kaikenlaiseen ruokaan. Suomalaisia viherjauheita saa kaikista villivihanneksista kuten nokkosesta ja voikukan lehdistä. Myös sinimailanen, vehnän ja ohran oraat onnistuvat Suomen olosuhteissa.
ELINVOIMAISTA JA ILOISTA OLOA PAASTOJEN JA PUHDISTUSKUURIEN AVULLA!
Paasto on edelleen tehokkain tapa puhdistautua. Mehupaasto vaatii kuitenkin paljon tahdon voimaa ja helpompi tapa on puhdistava dieetti. Paastota voi aikuinen, suhteellisen terve ihminen, joka ei ole alipainoinen Ohessa pääasioita molemmista sekä muutamia ruokaohjeita..
Paastot
Paaston aikana elimistö puhdistuu ja myös kudosten kunto paranee. Yrttien käyttö helpottaa, nopeuttaa ja tehostaa kehon kuonanpoistoa ja lisää elinvoimaa ja vastustuskykyä. Paastossa käytettävät tuoremehut puristetaan mielellään kotimaisista marjoista ja omenoista sekä luonnonmukaisesti kasvatetuista vihanneksista ja juureksista. Kotimaisista raaka-aineista tehtyjä sokerittomia ja lisäaineettomia tuoremehuja on myös myytävänä lähinnä luontaistuotekaupoissa.
Pintaverenkiertoa tehostetaan päivittäisellä kuivaharjauksella. Aineenvaihduntaa tehostetaan yrttikylvyillä ja ihoa hellitään yrtti- tai jalkakylvyillä samalla helpottaen unensaantia. Ihon kuntoa voidaan parantaa myös A-vitamiinipitoisilla porkkana-, kehäkukka- tai yrttiöljyllä.
Valmistautuminen paastoon ja puhdistuskuureihin
Paaston aloitus
Paaston aikana
Suolihuuhtelu
Paaston aikana on otettava suolihuuhtelu jotta suoleen tulleet kuona-aineet eivät palautuisi takaisin vereen. Aamuisin ennen suolihuuhtelua nautitaan runsaasti lämmintä nestettä.
Suolihuuhteluveteen lisätään limakalvoja hoitavia ja rauhoittavia yrttiteitä. Jos käytetään yrttiuutteita käyttömäärä on 30 tippaa 7,5 dl kohti esimerkiksi kamomillaa, siankärsämöä, auringonhattua tai kehäkukkaa. Yrttiteenä voi käyttää kamomillaa, kehäkukkaa, siankärsämöä, piharatamoa, puna-apilaa tai vadelman lehteä; yksikin näistä yrteistä riittää. Yrttiteen annetaan jäähtyä kehonlämpöiseksi, se siivilöidään ja sitä annostellaan noin 7,5 dl suolihuuhtelupussiin tai –kannuun, joita saa apteekista.
Letkun pää voidellaan salvalla, jolloin se menee helposti ja kivuttomasti peräsuoleen. Letkusta annetaan tulla kaikki ilma pois ennen suolihuuhtelua, jotta huuhteluneste pääsee valumaan hyvin suoleen. Suolihuuhtelupussia pidetään riittävän korkealle ripustettuna, ja veden lisäyksen aikana istutaan WC-pytyllä tai oikealla kyljellä leväten.
Huuhtelunestettä pyritään pidättämään suolessa ja samalla asetutaan makuulle niin, että takapuoli on koholla esimerkiksi tyynyn päällä: ensin oikealle kyljelle, sitten suoraan selinmakuulle ja lopuksi vasemmalle kyljelle. Nestettä olisi hyvä pidätellä ainakin muutaman minuutin ajan, mutta suoli saattaa reagoida melko nopeasti ja siksi suojana kannattaakin käyttää pyyhettä. Huuhteluneste saa liikkua ja puhdistaa suolta samalla kun vatsaa hierotaan. Muutaman minuutin jälkeen istahdetaan takaisin pytylle ja annetaan nesteen purkautua pois.
Helpotusta ”puhdistusreaktioihin”
Kolmas paastopäivä on usein vaikea mahdollisine puhdistumisreaktioineen kuten päänsärkyineen. Tuolloin on paikallaan ylimääräinen suolihuuhtelu ja kipualueiden hieronta. Paaston puhdistumisreaktiona esiintyy useasti myös tukkoista oloa ja lisääntynyttä liman eritystä sekä nivelkolotuksia. Käytä lievittävää yrttisalvaa rinta- ja yläselkäalueilla, niskassa, hartioilla, selässä ja nivelissä.
Paastoa tehostaa ja puhdistumisreaktioita lieventää Colonic -suolenvesipesut. Suositeltavaa on käydä Colonic-hoitolassa esim. joka 3. päivä paaston aikana. Suolen seinämiin kertynyttä mustan limamassan poistumista voi edistää myös itse lisäämällä ennen Colonic-päiviä ennen nukkumaanmenoa noin ½ dl oliiviöljyä peräsuoleen. Sen levittäytymistä suoleen autetaan oikealla kyljellä lepäämällä tai esim. olkapääseisonnalla. Tämän jälkeen mennään nukkumaan ja asetetaan iso side pikkuhousujen suojaksi. Öljy irrottaa tehokkaasti vanhoja kuona-aineita pois. Se voi aiheuttaa valitettavasti myös pahanhajuisia kaasuja.
Ihonhoito paaston aikana
Paaston aikana, ihon erityksen kiihtyessä ja ihon eritteen koostumuksen muuttuessa, iho yleensä kuivuu ja kaipaa elpyäkseen yrtti-ihonhoitoöljyä yrttikylpyjen ja kuivaharjauksen lisäksi. Koko keholle voi käyttää elvyttävää yrttihierontaöljyä. Sen tulee olla valmistettu kylmäpuristetuista, luonnonmukaisesti viljellyistä kasviöljyistä sekä ihoa ravitsevista ja hoitavista, runsaasti vitaaliaineita sisältävistä yrteistä.
Paaston lopetus
Aloita vähitellen siirtyminen kiinteään ravintoon. Siirtymävaihe saisi kernaasti kestää pidempään, kuin mitä itse paasto kesti. Kuuntele kehoasi ja terveitä vaistojasi. Nyt olet ehkä valmis luopumaan aikaisemman ruokavaliosi epäterveistä rutiineista ja aloittamaan uudet terveellisemmät ruokailutottumukset, jotka noudattelevat happo-emästasapainoista ruokavaliota (75% ravinnosta emäsvoittoista, katso siitä kertova osio).
”PAASTO ILMAN PAASTOA”
Kehon puhdistuminen yrttien ja ravinnon avulla
Elvytä itsessäsi puhtautta ja vireyttä kuona-aineiden poistumisen kautta, vaikket jaksaisikaan paastota. 2-3 viikon dieettiin perustuvat puhdistuskuurit ovat suositeltavia mielellään pari kertaa vuodessa. Pitemmät kuurit ( 2-3 kk) ovat paikallaan, jos kuonan ja myrkkyjen poistoa eli detoksifikaatiota tarvitaan pitempään. Parin päivän tauot ovat kuitenkin hyvät aina 3 viikon yrttikuurien jälkeen.
Ruokavalio tehostaa puhdistuskuuria
Puhdistuskuuria tukee kasvisruokavoittoinen emästä muodostavia ruoka-aineita sisältävä ruokavalio, jossa tuoreiden kasvisten ja kotimaisten C-vitamiinipitoisten marjojen osuutta pyritään nostamaan yli puoleen kokonaisruokamäärästä. Luonnonmukaisesti viljellyt ja lähellä tuotetut ovat aina parhaita raaka-aineita.
Terveellinen, kasvisvoittoinen, paljon tuoretta sisältävä ruoka on yleensä puhdistavaa ja maittavaa. Tällöin ei myöskään kerry turhia kaloreita! Ns. eläväravinto on hyvä esimerkki puhdistavasta ravintokäytännöstä – tosin siinä usein käytetään runsaasti ulkomaisia aineksia.
Kevennetty ruokavalio ja puhdistavat yrttiteet siivoavat tehokkaasti koko elimistöä. Viherjauheesta saadaan tarvittavat lisäravintoaineet ja kasviantioksidantit, jotka tehostavat ja nopeuttavat puhdistusreaktioita myös nostamalla kehon pH:ta emäksiseksi. Omenaviinietikka on ollut myös monelle tuttu, puhdistava aamujuoma.
Juo runsaasti, mutta älä aterioilla. Vältä luonnostaan runsaasti sokeria sisältäviä hedelmämehuja kuten appelsiini- tai persikkamehuja.
Jos olet kahvin ystävä, muista, että kahvi rasittaa elimistöä, kuten myös musta tee. Käytä näitä hyvin vähäisesti kuurin aikana. Alkoholia on myös syytä välttää.
Kehon voimakkain eritystoiminta tapahtuu aamupäivän aikana. Sanotaan, että jopa 75% kuona-aineista poistuu aamupäivän aikana.
Parhaan tuloksen saat, kun vältät makkaraa, lihaa ja maitotuotteita ja olet enemmän kasvis-, vihannes-, marja- ja tattarilinjalla. Puhdistuminen on tehokkainta, jos ravinto on suurimmaksi osaksi raakaravintoa. Idätetyt siemenet ja versot ovat aina suositeltavia.
Niin ikävältä kuin se kuulostaakin suomalaiselle, pyri välttämään leivän käyttöä puhdistuskuurin aikana.
Luonnollisesti talviaika asettaa rajoituksia ja puhdistava dieetti voi aiheuttaa kehon ”viilentymistä” eli sitä, että tulee viluiseksi. Parhaat puhdistumisajat tästä johtuen ovatkin kevät, kesä ja syksy.
On myös huomioitava, että ruokavalion täytyy antaa keholle kaikki rakennusaineet, suojaravinteet ja proteiinit, jottei keho tule voimattomaksi. Tämä pätee varsinkin silloin, jos vararavintoa ei ole kehossa ylimäärin eli henkilö on laiha. Vihreästä ravinnosta ja viherjauheista saa hyvin imeytyvässä muodossa vitamiinit, kivennäisaineet ja antioksidantit.
Ruoka-aineiden yhdistely on muutenkin aina hyvä muistaa; proteiinien kanssa kasviksia, muttei tärkkelystä kuten perunaa. Tärkkelysruoat sopivat parhaiten taas vihannesten kanssa. Hedelmät syödään erikseen.
Puhdistuskuurin aikana on syytä juoda runsaasti mielellään puhdistavia yrttiteitä. On kuitenkin huomioitava, että munuaiset joutuvat koville joka tapauksessa puhdistumisen aikana. Sen takia on joillekin henkilöille parempi juoda pieniä määriä usein kuin kerralla paljon. Suositeltava yhteisnestemäärä on kuitenkin 1,5 - 2 litraa päivässä paitsi kuumana vuodenaikana luonnollisesti enemmän. Vältä virvokkeita, kahvia ja maitoa. Parhaimmat yrttiteen lisäksi ovat puhdas, kehon lämpöinen vesi sekä kasvismehut.
Vaihtele päivän mittaan menuita mielesi mukaan. Hyviä ideoita saat mm. Frantsilan Yrttitilan Kasviskeittokirjasta
Seuraava päiväjärjestys elvyttää ja piristää elimistöä.
Ensimmäiseksi aamulla hampaiden pesun jälkeen juo kupillinen puhdistavaa yrttiteetä (esim. Frantsilan Lähde –yrttitee) tai huoneenlämpöistä vettä sekä elvytä pintaverenkiertoa kuivaharjaamalla ihoa ennen suihkua. Tee aamuvoimistelua, aamujoogaa ja/tai mene kävelylle.
Varsinainen aamiainen. Nauti esimerkiksi marjapirtelö tai tuorepuuro vasta puoli tuntia aamujuoman jälkeen. Pirtelöön sopivat kotimaiset marjat ja hedelmät kuten mansikka, mustikka, vadelma ja omena sekä yön yli liotetut pellavansiemenet. Juoma makeutetaan tarvittaessa hunajalla.
Tuorepuuro valmistetaan kuumalla vedellä huuhdellusta ja yön yli liotetusta tattarista ja pellavansiemenistä, johon lisätään marjoja maun mukaan. Ainekset voidaan hienontaa pirtelöksi tehosekoittimessa. Pirtelöön tai tuorepuuroon on hyvä lisätä esimerkiksi nokkosta ja villivihanneksia tuoreena tai kuivattuna (esim. Frantsilan Aurinkovoima). Jätä maitotuotteet pois. Aamiaisella nauti lisäksi 10-15 tippaa puhdistavaa yrttiuutetta (esim. Frantsilan Kevätpuro).
Lounaalla syö runsaasti vihreää, raastettua porkkanaa, punajuurta, selleriä, kaalia tai hapankaalia, vihersalaatteja, ituja ja versoja. Salaattikastikeena käytä kylmäpuristettua luomuöljyä ja yrttimausteita sekä hampun siemeniä. Hyvä lounas koostuu esim. kasvispadasta ja viljasta. Emäshappotasapainon kannalta parhaita viljoja ovat riisi, hirssi ja tattari – suomalaisittain ajateltuna tietenkin tattari (katso emäshappotasapainon liite). Älä käytä maitotuotteita tai lihaa.
Koko kasvukauden ajan saadaan luonnosta myös villivihanneksia kuten voikukan, piharatamon, pihatähtimön, poimulehden, vuohenputken ja mustaviinimarjan lehtiä. Nokkosta on hyvä lisätä ruokiin myös viherjauheen kera. Lisäksi otetaan 15-20 tippaa puhdistavista yrteistä kuten voikukasta, siankärsämöstä, takiaisesta, nokkosesta, puna-apilasta tai kehäkukasta valmistettua uutetta (esim. Frantsilan Kevätpuro).
Iltapäivällä juo yksi tai kaksi mukillista puhdistavaa yrttiteetä (esim. Frantsilan Puhdas puro).
Päivälliseksi voit kehitellä itsellesi salaatti- ja vihannesvoittoiset ruoat kuten lounaallekin tai esim. keittoja. Voit rakentaa myös marja- tai hedelmävoittoisen päivällisen. Käytä myös viherjauheita. Huomioi kuitenkin, että jos ruuansulatus on heikohko ja podet ilmavaivoja, ei kannata yhdistellä liian montaa erilaista ruokalajia keskenään.
Illalla juo noin 1 - 1½ tuntia ennen nukkumaanmenoa mukillinen suolen toimintaa edistävää yrttiteetä (esim. Frantsilan Tukinuitto), jossa on mm. siankärsämöä, voikukkaa, kuminaa tai hierakan juurta. Uniongelmainen voi kokeilla myös sitruunamelissaa ja kamomillaa. Lisäksi suositellaan siankärsämöstä tai nokkosesta valmistettua jalkakylpyä. Ne auttavat elimistöä ja munuaisia vahvistumaan.
Aterioiden välillä juo huoneen- tai kehonlämpöistä vettä tai puhdistavaa yrttiteetä 1 - 1½ litraa päivässä.
RAVINTOAINEET EMÄS- JA HAPPOTASAPAINON KANNALTA PUHDISTUSKUURIEN AIKANA
Jos haluat puhdistaa elimistöäsi, syö näitä ruoka-aineita enemmän kuin 75-80% koko ateriasi kokoonpanosta puhdistuskuurin aikana. Ja muutenkin, jos mahdollista, niin kehosi ei kuonaannu.
EMÄKSISTÄ REAKTIOTA EDISTÄVÄT LÄHINNÄ HIILIHYDRAATTI-PITOISET RUOKA-AINEET
Voit käyttää puhdistuskuurien aikana runsaasti:
Hirssi, Tattari, Manteli, Riisi (luonnon), Aprikoosi, Kotimaiset marjat, Kirsikka, Kurpitsa, Nokkonen, Omena, Parapähkinä, Persikka/Päärynä/Luumu, Peruna (uuni) – mutta ei suositeltavaa muuten koska aiheuttaa limaa, Seesamin siemen, Sinimailanen, Tahini (paahdettu seesamitahna), Tomaatti (tuore), Vehnä- ja ohraoras, Voikukka ja muut villivihannekset
Ei suositella puhdistusohjelman aikana, jos elimistössä on hiivaa:
Ananas, Banaani, Makea hedelmä mehu, ”Tropiikin mehut”, Hunaja, Jauhot (kotimaiset viljat), Korintit, Melassi, Meloni, Pasta (makaroni/spaghetti ym.), Rusina, Suurustetut keitot, Taatelit ja viikunat, Vaahterasiirappi, Viinirypäleet
pH:N KANNALTA NEUTRAALIT RUOKA-AINEET, JOTKA MYÖS USEIN ANTAVAT ELIMISTÖLLE TERVEELLISIÄ KUITUJA
Voit käyttää puhdistuskuurien aikana:
Artisokka, Avokado, Endiviasalaatti, Herne, Kaali, Kotijuusto, Kurkku, Kyssäkaali, Lanttu, Lehtikaali, Lehtisalaatti, Maissi, Munakoiso, Nauris, Nokkonen, Okra, Oliiviöljy, Palsternakka, Papu, Parsa, Parsakaali, Persilja, Pinaatti, Piparminttu, Pippuri (vihreä / punainen), Porkkana, Punajuuri, Retiisi, Ruohosipuli, Ruokosokeri, Ruusukaali, Selleri, Sienet, Sinapin versot, Sipuli, Suolaheinä, Valkosipuli, Vesikrassi, Voi, Vesi, Yrttitee
HAPPAMAN REAKTION AIHEUTTAVAT LÄHINNÄ PROTEIINIPITOISET RUOKA-AINEET
Voit käyttää puhdistuskuurin aikana vain vähän 20-25%:
Herne (kuivattu), Jogurtti, Juusto, Kahvi (2 kuppia/pvä), Kala, Kana, Kananmuna, Kuivattu luumu (keitetty), Lammas, Linssi, Maksa, Naudan liha, Papu, Pähkinät (paitsi mantelit ja parapähkinä), Raparperi (keitetty), Riisi (valkoinen), Ruis, Sianliha, Soijapapu, Tee (mustaa 2 kuppia/pvä), Tofu, Vasikanliha, Vehnänalkio, Vilja (koko jyvä); kaura, ohra, vehnä, ruis, Äyriäiset
Ei suositella puhdistusohjelman aikana koskaan:
”Valkoiset” leivonnaiset, karkit, jäätelö, Valkoinen sokeri, Murot (sokeroidut), Ruskea peruskastike, Sokeroidut mehut ja virvoitusjuomat, Sokeroidut hillot & hyytelöt, Rasvaiset pähkinät, Rasvaiset pasteijat, Kotijuusto, Sienet, Jogurtti, Juusto, Tofu (soijajuusto), Piimä, Äyriäiset
VINKIKSI KEHON SUURSIIVOUKSEN AVUKSI FRANTSILAN 3 - 7 PÄIVÄN PUHDISTUS-PAASTOKUURI
Herättyäsi aamulla juo ensin hapettunutta, huoneenlämpöistä vettä tai puhdistavaa yrttiteetä 1-2 kupillista. Juo juomisesi aina kehon lämpöisenä: päivänmittaan yrttiteetä 1-1,5l sekä huoneenlämpöistä vettä loput yhteensä vähintään 2-2,5 litraa. Noin viikko ennen puhdistuskuuria, on hyvä käyttää puhdistavaa yrttiteetä tai yrttiuutetta 2-4 kertaa päivässä niin puhdistusreaktiot eivät tule rankoiksi (esim. päänsärky). Ohessa ideoita Frantsilan yrttituotteista puhdistuskuurin aikana.
AAMULLA
2dl Lähde –yrttiteetä
Kevätpuro –yrttiuutetta etiketin ohjeen mukaan
AAMUPÄIVÄLLÄ
2 dl:aan vihannesmehua sekoitetaan:
1-2 tl Frantsilan Aurinkovoima
-yrttiviherjauhetta
2 puristetta Frantsilan Nokkos-peltokorte-kalkkipuristeita
VÄLIAIKANA
Puhdas puro -yrttiteetä
LOUNAALLA
2 dl:aan lämmintä kasvislientä sekoitetaan:
1-2 tl Frantsilan Aurinkovoima
–yrttiviherjauhetta
ILTAPÄIVÄLLÄ
Puhdas puro –yrttiteetä
PÄIVÄLLISELLÄ
2dl:aan hedelmämehua tai juuresmehua sekoitetaan:
1-2 tl Frantsilan Aurinkovoima -yrttiviherjauhetta
2 puristetta Frantsilan Nokkos-peltokorte-kalkkipuristetta
ILLALLA (n. 1½ tuntia ennen nukkumaan menoa)
2dl Tukinuitto –yrttiteetä
Käytä puhtaita ja lisäaineettomia, luomuviljeltyjä juures-, marja-, hedelmä-, vihannesmehuja ja kasvislientä. Mehut voit luonnollisesti puristaa itse. Viherjauheet ja kasvismehut auttavat kehosi pH:ta nousemaan vähitellen emäksisen puolelle ja kehon itsekorjaantuminen pääsee vauhtiin. Jos haluat tehdä kehollesi pelkän puhdistuskuurin, voit myös syödä. Valitse silloin runsaasti tuoreita, vihreitä salaatteja, höyrytettyjä, lähes kypsiä juureksia ja kaalikasveja, marja- ja hedelmäpirtelöitä. Vältä yhdistämästä hedelmiä vihannesten kanssa. Jos sinulla on hiivasyndrooma, huolehdi ruokavaliostasi aina pois varsinkin luonnollisia hiivoja sisältävät ruoka-aineet, kuten leivät ja juustot sekä hedelmät, joista tehdään luonnon viinejä.
Puhdistus-paastokuurin aikana on hyvä tehdä aamuisin suolihuuhtelu ja ihon kuivaharjaus raajoista sydämeen päin. On myös suositeltavaa, saunoa, ottaa yrttikylpyjä, käydä hieronnassa / luontaishoidoissa sekä ulkoilla, venytellä, joogata ja meditoida.
Agronomi ja yrttiasiantuntija Virpi Raipala-Cormier ilahduttaa lukijoita ajankohtaisella vieraskirjoituksella. Parhaat elimistön puhdistusajat ovat juuri nyt käsillä. Ota talteen Virpin parhaimmat puhdistumisvinkit! Kohta näitä tekstissä mainittuja yrttejä voi kerätä Suomen luonnosta - terveydeksi!
PUHDISTU SUOMEN LUONNON AARTEIDEN AVULLA
Paranna itseäsi kaikkein luonnonmukaisimmalla tavalla eli puhdistamalla kehoasi. Näin valmistaudut täyteläisempiin elämyksiin ja aistimuksiin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Uudistut keväisen luonnon heräämisen tapaan.
Elimistöön kertyvät aineenvaihduntajätteet ja ympäristöstä tulevat haitalliset aineet aiheuttavat liian vähäisen liikunnan kanssa ns. elintasosairauksia. Ihminen voi olla väsynyt, paino lisääntyy, kolottaa ja ihokin voi näyttää harmaalta ja huonokuntoiselta.
Maksa hajottaa kuona-aineita ja ”puhdistaa verta”, ja silloin tällöin onkin hyvä ottaa maksanpuhdistuskuuri. Myös muut kehoa puhdistavat elimet kuten munuainen, suolisto, keuhkot ja iho tarvitsevat apua selviytyäkseen nykyajan elintapojen haasteista. Monelle paastot ja puhdistuskuurit ovatkin elämän huippuhetkiä, jolloin kokee olevansa oman onnensa seppä. Kun kehon solut tulevat onnelliseksi, tulee mielikin kirkkaaksi – ajatukset selkiävät, keskittymiskyky paranee ja onnellisuuden taso kasvaa.
Puhdistuminen
- Virkistää ja poistaa väsymystä
- Uudistaa ja elvyttää itseparantumista
- Nostaa vastustuskykyä ja yleiskuntoa
- Kohottaa solujen hyvinvointia ja ”nuorekkuutta”
- Kaunistaa ja heleyttää ihoa
- Keventää oloa ja kirkastaa ajatusta
- Kohottaa mielialaa
- Lisää myönteisyyttä ja onnellisuutta
KÄYTÄ AVUKSI SUOMALAISIA PUHDISTAVIA YRTTEJÄ
Yrtit tehostavat puhdistumista ja tasapainottavat elintoimintoja sekä vahvistavat ja virkistävät paastoajaa paaston eri vaiheissa tai puhdistumisdieetissä. Niitä suositellaan käytettäväksi jo viikkoa ennen kuuria, sillä niiden käytöllä voidaan lievittää puhdistumisoireita kun kuona-aineiden poistuminen kehosta alkaa jo etukäteen. Yrttejä voidaan käyttää yrttiteenä, -utteena ja mikseipä myös jauheina tai puristeina.
Diureetteja, munuaisten kautta kehoa puhdistavia rohtokasveja ovat mm. koivun, nokkosen, persiljan ja voikukan lehdet, juolavehnän juuret, kultapiisku ja peltokorte sekä siankärsämön kukat. Maksaa elvyttäviä ja puhdistavia yrttejä ovat erityisesti voikukan juuret ja kehäkukan kukat. Suolistoa puhdistaa kamomillan, siankärsämön ja puna-apilan kukat, pellavan siemenet sekä takiaisen ja hierakan juuret sekä minttu, korianteri ja pikantit maustekasvit. Keuhkojen apuna ja puhdistajana toimii ratamon lehdet, siankärsämön kukat ja monet Suomessa menestyvät maustekasvit.
Yrttiteet edesauttavat kehon puhdistumista ja tyydyttävät osan päivittäisestä nesteen tarpeesta paastottaessa. Riippuen siitä, millaista kuuria halutaan pitää, nautitaan lisäksi raikasta vettä ja mahdollisesti pieniä eriä vihannes-, marja-, hedelmä- tai vehnänorasmehuja.
Yrttiteen valmistus: Kaada kiehuvan kuumaa vettä yrttiteeaineisten päälle astiaan ja hauduta noin 10-20 min. Yrttiteejuomaan ja suolihuuhteluun riittää yrttirouhetta yleensä 1tl / teekuppi. Siivilöityä teetä voit säilyttää termospullossa noin 1 vrk ja jääkaapissa noin 2 vrk. Yrttiteen voit juoda lämpöisenä ja haaleana, sillä kylmän juominen on varsinkin paastojen aikana liian viilentävää elimistölle.
Viherjauheet sisältävät runsaasti virkistäviä vitaaliaineita (vitamiini- ja kivennäisaineita) ja puhdistavia viherhiukkasia (klorofylli) ja kasviantioksidantteja. Yrttijauheen käyttö joka päivä - eikä vain paastojen tai puhdistuskuurien yhteydessä - tarjoaa käyttäjälleen miellyttävää maku- ja puhtilisää. Yrttijauhetta sekoitetaan ½-1 tl veteen, yrttiteehen, pirtelöön tai kasvisjuomaan, esim. hapankaali- tai porkkanamehuun 2-4 kertaa päivässä. Sitä on hyvä sirotella salaattiin ja kaikenlaiseen ruokaan. Suomalaisia viherjauheita saa kaikista villivihanneksista kuten nokkosesta ja voikukan lehdistä. Myös sinimailanen, vehnän ja ohran oraat onnistuvat Suomen olosuhteissa.
ELINVOIMAISTA JA ILOISTA OLOA PAASTOJEN JA PUHDISTUSKUURIEN AVULLA!
Paasto on edelleen tehokkain tapa puhdistautua. Mehupaasto vaatii kuitenkin paljon tahdon voimaa ja helpompi tapa on puhdistava dieetti. Paastota voi aikuinen, suhteellisen terve ihminen, joka ei ole alipainoinen Ohessa pääasioita molemmista sekä muutamia ruokaohjeita..
Paastot
Paaston aikana elimistö puhdistuu ja myös kudosten kunto paranee. Yrttien käyttö helpottaa, nopeuttaa ja tehostaa kehon kuonanpoistoa ja lisää elinvoimaa ja vastustuskykyä. Paastossa käytettävät tuoremehut puristetaan mielellään kotimaisista marjoista ja omenoista sekä luonnonmukaisesti kasvatetuista vihanneksista ja juureksista. Kotimaisista raaka-aineista tehtyjä sokerittomia ja lisäaineettomia tuoremehuja on myös myytävänä lähinnä luontaistuotekaupoissa.
Pintaverenkiertoa tehostetaan päivittäisellä kuivaharjauksella. Aineenvaihduntaa tehostetaan yrttikylvyillä ja ihoa hellitään yrtti- tai jalkakylvyillä samalla helpottaen unensaantia. Ihon kuntoa voidaan parantaa myös A-vitamiinipitoisilla porkkana-, kehäkukka- tai yrttiöljyllä.
Valmistautuminen paastoon ja puhdistuskuureihin
- Suosi runsaasti kuituja sisältävää, vihreää ja kevyttä kasvisravintoa noin 1 viikko ennen paastoa. Näin suoli puhdistuu luonnollisesti ja kuona-aineita alkaa irrota paremmin.
- Vähennä kahvin ja muiden nautintoaineiden käyttöä, jotta paaston alun ”vieroitusoireet” helpottuisivat. Sen sijaan nauti esim. yrttiteetä.
- Paastotuotteita suositellaan käytettäväksi myös ennen varsinaista paastoa. Näin kuona-aineiden poistuminen kehosta alkaa vähitellen ja puhdistusreaktiot eivät ole ikävän äkkinäisiä.
- Ulkoile raittiissa ilmassa, jotta hapenotto voimistuu.
- Neuvottele oman lääkärisi kanssa, jos sairastat jotain pitempiaikaista sairautta.
- Tutustu johonkin paasto-oppaaseen.
- Tee suunnitelma miten suoritat paaston tai puhdistuskuurin.
- Paastoaminen on sitä tehokkaampaa mitä pitempi paasto on. 1 viikko on useimmiten suositeltava kestoaika.
Paaston aloitus
- Pysy päätöksessäsi.
- Ota suolihuuhtelu jo ensimmäisenä päivänä, erityisesti jos suoli ei toimi, jotta paksunsuolen kuonat eivät imeytyisi ”takaisin” kehon verenkiertoon.
Paaston aikana
- Nauti runsaasti nestettä; vesi, yrttiteet, vihannes- ja juuresmehut, marja- ja hedelmämehut puhdistavat ja antavat hieman energiaa. Älä juo nesteitä liian kylmänä.
- Huomioi, että tarpeeksi alhainen kalorimäärä (alle 600 Kcal/vrk) tekee paastosta vasta paaston. Vältä siis makeita mehuja.
- Tehosta ihon eritystä saunomisella, kylpemisellä ja ihon kuivaharjauksella.
- Ota suolihuuhtelut päivittäin ja mielellään aamuin illoin.
- Ulkoile raittiissa ilmassa ja liiku. Joogaliikkeet ovat erinomaisia.
- Järjestä itsellesi mahdollisuus lepoon rauhallisessa, myönteisessä ilmapiirissä, meditoi.
Suolihuuhtelu
Paaston aikana on otettava suolihuuhtelu jotta suoleen tulleet kuona-aineet eivät palautuisi takaisin vereen. Aamuisin ennen suolihuuhtelua nautitaan runsaasti lämmintä nestettä.
Suolihuuhteluveteen lisätään limakalvoja hoitavia ja rauhoittavia yrttiteitä. Jos käytetään yrttiuutteita käyttömäärä on 30 tippaa 7,5 dl kohti esimerkiksi kamomillaa, siankärsämöä, auringonhattua tai kehäkukkaa. Yrttiteenä voi käyttää kamomillaa, kehäkukkaa, siankärsämöä, piharatamoa, puna-apilaa tai vadelman lehteä; yksikin näistä yrteistä riittää. Yrttiteen annetaan jäähtyä kehonlämpöiseksi, se siivilöidään ja sitä annostellaan noin 7,5 dl suolihuuhtelupussiin tai –kannuun, joita saa apteekista.
Letkun pää voidellaan salvalla, jolloin se menee helposti ja kivuttomasti peräsuoleen. Letkusta annetaan tulla kaikki ilma pois ennen suolihuuhtelua, jotta huuhteluneste pääsee valumaan hyvin suoleen. Suolihuuhtelupussia pidetään riittävän korkealle ripustettuna, ja veden lisäyksen aikana istutaan WC-pytyllä tai oikealla kyljellä leväten.
Huuhtelunestettä pyritään pidättämään suolessa ja samalla asetutaan makuulle niin, että takapuoli on koholla esimerkiksi tyynyn päällä: ensin oikealle kyljelle, sitten suoraan selinmakuulle ja lopuksi vasemmalle kyljelle. Nestettä olisi hyvä pidätellä ainakin muutaman minuutin ajan, mutta suoli saattaa reagoida melko nopeasti ja siksi suojana kannattaakin käyttää pyyhettä. Huuhteluneste saa liikkua ja puhdistaa suolta samalla kun vatsaa hierotaan. Muutaman minuutin jälkeen istahdetaan takaisin pytylle ja annetaan nesteen purkautua pois.
Helpotusta ”puhdistusreaktioihin”
Kolmas paastopäivä on usein vaikea mahdollisine puhdistumisreaktioineen kuten päänsärkyineen. Tuolloin on paikallaan ylimääräinen suolihuuhtelu ja kipualueiden hieronta. Paaston puhdistumisreaktiona esiintyy useasti myös tukkoista oloa ja lisääntynyttä liman eritystä sekä nivelkolotuksia. Käytä lievittävää yrttisalvaa rinta- ja yläselkäalueilla, niskassa, hartioilla, selässä ja nivelissä.
Paastoa tehostaa ja puhdistumisreaktioita lieventää Colonic -suolenvesipesut. Suositeltavaa on käydä Colonic-hoitolassa esim. joka 3. päivä paaston aikana. Suolen seinämiin kertynyttä mustan limamassan poistumista voi edistää myös itse lisäämällä ennen Colonic-päiviä ennen nukkumaanmenoa noin ½ dl oliiviöljyä peräsuoleen. Sen levittäytymistä suoleen autetaan oikealla kyljellä lepäämällä tai esim. olkapääseisonnalla. Tämän jälkeen mennään nukkumaan ja asetetaan iso side pikkuhousujen suojaksi. Öljy irrottaa tehokkaasti vanhoja kuona-aineita pois. Se voi aiheuttaa valitettavasti myös pahanhajuisia kaasuja.
Ihonhoito paaston aikana
Paaston aikana, ihon erityksen kiihtyessä ja ihon eritteen koostumuksen muuttuessa, iho yleensä kuivuu ja kaipaa elpyäkseen yrtti-ihonhoitoöljyä yrttikylpyjen ja kuivaharjauksen lisäksi. Koko keholle voi käyttää elvyttävää yrttihierontaöljyä. Sen tulee olla valmistettu kylmäpuristetuista, luonnonmukaisesti viljellyistä kasviöljyistä sekä ihoa ravitsevista ja hoitavista, runsaasti vitaaliaineita sisältävistä yrteistä.
Paaston lopetus
Aloita vähitellen siirtyminen kiinteään ravintoon. Siirtymävaihe saisi kernaasti kestää pidempään, kuin mitä itse paasto kesti. Kuuntele kehoasi ja terveitä vaistojasi. Nyt olet ehkä valmis luopumaan aikaisemman ruokavaliosi epäterveistä rutiineista ja aloittamaan uudet terveellisemmät ruokailutottumukset, jotka noudattelevat happo-emästasapainoista ruokavaliota (75% ravinnosta emäsvoittoista, katso siitä kertova osio).
”PAASTO ILMAN PAASTOA”
Kehon puhdistuminen yrttien ja ravinnon avulla
Elvytä itsessäsi puhtautta ja vireyttä kuona-aineiden poistumisen kautta, vaikket jaksaisikaan paastota. 2-3 viikon dieettiin perustuvat puhdistuskuurit ovat suositeltavia mielellään pari kertaa vuodessa. Pitemmät kuurit ( 2-3 kk) ovat paikallaan, jos kuonan ja myrkkyjen poistoa eli detoksifikaatiota tarvitaan pitempään. Parin päivän tauot ovat kuitenkin hyvät aina 3 viikon yrttikuurien jälkeen.
Ruokavalio tehostaa puhdistuskuuria
Puhdistuskuuria tukee kasvisruokavoittoinen emästä muodostavia ruoka-aineita sisältävä ruokavalio, jossa tuoreiden kasvisten ja kotimaisten C-vitamiinipitoisten marjojen osuutta pyritään nostamaan yli puoleen kokonaisruokamäärästä. Luonnonmukaisesti viljellyt ja lähellä tuotetut ovat aina parhaita raaka-aineita.
Terveellinen, kasvisvoittoinen, paljon tuoretta sisältävä ruoka on yleensä puhdistavaa ja maittavaa. Tällöin ei myöskään kerry turhia kaloreita! Ns. eläväravinto on hyvä esimerkki puhdistavasta ravintokäytännöstä – tosin siinä usein käytetään runsaasti ulkomaisia aineksia.
Kevennetty ruokavalio ja puhdistavat yrttiteet siivoavat tehokkaasti koko elimistöä. Viherjauheesta saadaan tarvittavat lisäravintoaineet ja kasviantioksidantit, jotka tehostavat ja nopeuttavat puhdistusreaktioita myös nostamalla kehon pH:ta emäksiseksi. Omenaviinietikka on ollut myös monelle tuttu, puhdistava aamujuoma.
Juo runsaasti, mutta älä aterioilla. Vältä luonnostaan runsaasti sokeria sisältäviä hedelmämehuja kuten appelsiini- tai persikkamehuja.
Jos olet kahvin ystävä, muista, että kahvi rasittaa elimistöä, kuten myös musta tee. Käytä näitä hyvin vähäisesti kuurin aikana. Alkoholia on myös syytä välttää.
Kehon voimakkain eritystoiminta tapahtuu aamupäivän aikana. Sanotaan, että jopa 75% kuona-aineista poistuu aamupäivän aikana.
Parhaan tuloksen saat, kun vältät makkaraa, lihaa ja maitotuotteita ja olet enemmän kasvis-, vihannes-, marja- ja tattarilinjalla. Puhdistuminen on tehokkainta, jos ravinto on suurimmaksi osaksi raakaravintoa. Idätetyt siemenet ja versot ovat aina suositeltavia.
Niin ikävältä kuin se kuulostaakin suomalaiselle, pyri välttämään leivän käyttöä puhdistuskuurin aikana.
Luonnollisesti talviaika asettaa rajoituksia ja puhdistava dieetti voi aiheuttaa kehon ”viilentymistä” eli sitä, että tulee viluiseksi. Parhaat puhdistumisajat tästä johtuen ovatkin kevät, kesä ja syksy.
On myös huomioitava, että ruokavalion täytyy antaa keholle kaikki rakennusaineet, suojaravinteet ja proteiinit, jottei keho tule voimattomaksi. Tämä pätee varsinkin silloin, jos vararavintoa ei ole kehossa ylimäärin eli henkilö on laiha. Vihreästä ravinnosta ja viherjauheista saa hyvin imeytyvässä muodossa vitamiinit, kivennäisaineet ja antioksidantit.
Ruoka-aineiden yhdistely on muutenkin aina hyvä muistaa; proteiinien kanssa kasviksia, muttei tärkkelystä kuten perunaa. Tärkkelysruoat sopivat parhaiten taas vihannesten kanssa. Hedelmät syödään erikseen.
Puhdistuskuurin aikana on syytä juoda runsaasti mielellään puhdistavia yrttiteitä. On kuitenkin huomioitava, että munuaiset joutuvat koville joka tapauksessa puhdistumisen aikana. Sen takia on joillekin henkilöille parempi juoda pieniä määriä usein kuin kerralla paljon. Suositeltava yhteisnestemäärä on kuitenkin 1,5 - 2 litraa päivässä paitsi kuumana vuodenaikana luonnollisesti enemmän. Vältä virvokkeita, kahvia ja maitoa. Parhaimmat yrttiteen lisäksi ovat puhdas, kehon lämpöinen vesi sekä kasvismehut.
Vaihtele päivän mittaan menuita mielesi mukaan. Hyviä ideoita saat mm. Frantsilan Yrttitilan Kasviskeittokirjasta
Seuraava päiväjärjestys elvyttää ja piristää elimistöä.
Ensimmäiseksi aamulla hampaiden pesun jälkeen juo kupillinen puhdistavaa yrttiteetä (esim. Frantsilan Lähde –yrttitee) tai huoneenlämpöistä vettä sekä elvytä pintaverenkiertoa kuivaharjaamalla ihoa ennen suihkua. Tee aamuvoimistelua, aamujoogaa ja/tai mene kävelylle.
Varsinainen aamiainen. Nauti esimerkiksi marjapirtelö tai tuorepuuro vasta puoli tuntia aamujuoman jälkeen. Pirtelöön sopivat kotimaiset marjat ja hedelmät kuten mansikka, mustikka, vadelma ja omena sekä yön yli liotetut pellavansiemenet. Juoma makeutetaan tarvittaessa hunajalla.
Tuorepuuro valmistetaan kuumalla vedellä huuhdellusta ja yön yli liotetusta tattarista ja pellavansiemenistä, johon lisätään marjoja maun mukaan. Ainekset voidaan hienontaa pirtelöksi tehosekoittimessa. Pirtelöön tai tuorepuuroon on hyvä lisätä esimerkiksi nokkosta ja villivihanneksia tuoreena tai kuivattuna (esim. Frantsilan Aurinkovoima). Jätä maitotuotteet pois. Aamiaisella nauti lisäksi 10-15 tippaa puhdistavaa yrttiuutetta (esim. Frantsilan Kevätpuro).
Lounaalla syö runsaasti vihreää, raastettua porkkanaa, punajuurta, selleriä, kaalia tai hapankaalia, vihersalaatteja, ituja ja versoja. Salaattikastikeena käytä kylmäpuristettua luomuöljyä ja yrttimausteita sekä hampun siemeniä. Hyvä lounas koostuu esim. kasvispadasta ja viljasta. Emäshappotasapainon kannalta parhaita viljoja ovat riisi, hirssi ja tattari – suomalaisittain ajateltuna tietenkin tattari (katso emäshappotasapainon liite). Älä käytä maitotuotteita tai lihaa.
Koko kasvukauden ajan saadaan luonnosta myös villivihanneksia kuten voikukan, piharatamon, pihatähtimön, poimulehden, vuohenputken ja mustaviinimarjan lehtiä. Nokkosta on hyvä lisätä ruokiin myös viherjauheen kera. Lisäksi otetaan 15-20 tippaa puhdistavista yrteistä kuten voikukasta, siankärsämöstä, takiaisesta, nokkosesta, puna-apilasta tai kehäkukasta valmistettua uutetta (esim. Frantsilan Kevätpuro).
Iltapäivällä juo yksi tai kaksi mukillista puhdistavaa yrttiteetä (esim. Frantsilan Puhdas puro).
Päivälliseksi voit kehitellä itsellesi salaatti- ja vihannesvoittoiset ruoat kuten lounaallekin tai esim. keittoja. Voit rakentaa myös marja- tai hedelmävoittoisen päivällisen. Käytä myös viherjauheita. Huomioi kuitenkin, että jos ruuansulatus on heikohko ja podet ilmavaivoja, ei kannata yhdistellä liian montaa erilaista ruokalajia keskenään.
Illalla juo noin 1 - 1½ tuntia ennen nukkumaanmenoa mukillinen suolen toimintaa edistävää yrttiteetä (esim. Frantsilan Tukinuitto), jossa on mm. siankärsämöä, voikukkaa, kuminaa tai hierakan juurta. Uniongelmainen voi kokeilla myös sitruunamelissaa ja kamomillaa. Lisäksi suositellaan siankärsämöstä tai nokkosesta valmistettua jalkakylpyä. Ne auttavat elimistöä ja munuaisia vahvistumaan.
Aterioiden välillä juo huoneen- tai kehonlämpöistä vettä tai puhdistavaa yrttiteetä 1 - 1½ litraa päivässä.
RAVINTOAINEET EMÄS- JA HAPPOTASAPAINON KANNALTA PUHDISTUSKUURIEN AIKANA
Jos haluat puhdistaa elimistöäsi, syö näitä ruoka-aineita enemmän kuin 75-80% koko ateriasi kokoonpanosta puhdistuskuurin aikana. Ja muutenkin, jos mahdollista, niin kehosi ei kuonaannu.
EMÄKSISTÄ REAKTIOTA EDISTÄVÄT LÄHINNÄ HIILIHYDRAATTI-PITOISET RUOKA-AINEET
Voit käyttää puhdistuskuurien aikana runsaasti:
Hirssi, Tattari, Manteli, Riisi (luonnon), Aprikoosi, Kotimaiset marjat, Kirsikka, Kurpitsa, Nokkonen, Omena, Parapähkinä, Persikka/Päärynä/Luumu, Peruna (uuni) – mutta ei suositeltavaa muuten koska aiheuttaa limaa, Seesamin siemen, Sinimailanen, Tahini (paahdettu seesamitahna), Tomaatti (tuore), Vehnä- ja ohraoras, Voikukka ja muut villivihannekset
Ei suositella puhdistusohjelman aikana, jos elimistössä on hiivaa:
Ananas, Banaani, Makea hedelmä mehu, ”Tropiikin mehut”, Hunaja, Jauhot (kotimaiset viljat), Korintit, Melassi, Meloni, Pasta (makaroni/spaghetti ym.), Rusina, Suurustetut keitot, Taatelit ja viikunat, Vaahterasiirappi, Viinirypäleet
pH:N KANNALTA NEUTRAALIT RUOKA-AINEET, JOTKA MYÖS USEIN ANTAVAT ELIMISTÖLLE TERVEELLISIÄ KUITUJA
Voit käyttää puhdistuskuurien aikana:
Artisokka, Avokado, Endiviasalaatti, Herne, Kaali, Kotijuusto, Kurkku, Kyssäkaali, Lanttu, Lehtikaali, Lehtisalaatti, Maissi, Munakoiso, Nauris, Nokkonen, Okra, Oliiviöljy, Palsternakka, Papu, Parsa, Parsakaali, Persilja, Pinaatti, Piparminttu, Pippuri (vihreä / punainen), Porkkana, Punajuuri, Retiisi, Ruohosipuli, Ruokosokeri, Ruusukaali, Selleri, Sienet, Sinapin versot, Sipuli, Suolaheinä, Valkosipuli, Vesikrassi, Voi, Vesi, Yrttitee
HAPPAMAN REAKTION AIHEUTTAVAT LÄHINNÄ PROTEIINIPITOISET RUOKA-AINEET
Voit käyttää puhdistuskuurin aikana vain vähän 20-25%:
Herne (kuivattu), Jogurtti, Juusto, Kahvi (2 kuppia/pvä), Kala, Kana, Kananmuna, Kuivattu luumu (keitetty), Lammas, Linssi, Maksa, Naudan liha, Papu, Pähkinät (paitsi mantelit ja parapähkinä), Raparperi (keitetty), Riisi (valkoinen), Ruis, Sianliha, Soijapapu, Tee (mustaa 2 kuppia/pvä), Tofu, Vasikanliha, Vehnänalkio, Vilja (koko jyvä); kaura, ohra, vehnä, ruis, Äyriäiset
Ei suositella puhdistusohjelman aikana koskaan:
”Valkoiset” leivonnaiset, karkit, jäätelö, Valkoinen sokeri, Murot (sokeroidut), Ruskea peruskastike, Sokeroidut mehut ja virvoitusjuomat, Sokeroidut hillot & hyytelöt, Rasvaiset pähkinät, Rasvaiset pasteijat, Kotijuusto, Sienet, Jogurtti, Juusto, Tofu (soijajuusto), Piimä, Äyriäiset
VINKIKSI KEHON SUURSIIVOUKSEN AVUKSI FRANTSILAN 3 - 7 PÄIVÄN PUHDISTUS-PAASTOKUURI
Herättyäsi aamulla juo ensin hapettunutta, huoneenlämpöistä vettä tai puhdistavaa yrttiteetä 1-2 kupillista. Juo juomisesi aina kehon lämpöisenä: päivänmittaan yrttiteetä 1-1,5l sekä huoneenlämpöistä vettä loput yhteensä vähintään 2-2,5 litraa. Noin viikko ennen puhdistuskuuria, on hyvä käyttää puhdistavaa yrttiteetä tai yrttiuutetta 2-4 kertaa päivässä niin puhdistusreaktiot eivät tule rankoiksi (esim. päänsärky). Ohessa ideoita Frantsilan yrttituotteista puhdistuskuurin aikana.
AAMULLA
2dl Lähde –yrttiteetä
Kevätpuro –yrttiuutetta etiketin ohjeen mukaan
AAMUPÄIVÄLLÄ
2 dl:aan vihannesmehua sekoitetaan:
1-2 tl Frantsilan Aurinkovoima
-yrttiviherjauhetta
2 puristetta Frantsilan Nokkos-peltokorte-kalkkipuristeita
VÄLIAIKANA
Puhdas puro -yrttiteetä
LOUNAALLA
2 dl:aan lämmintä kasvislientä sekoitetaan:
1-2 tl Frantsilan Aurinkovoima
–yrttiviherjauhetta
ILTAPÄIVÄLLÄ
Puhdas puro –yrttiteetä
PÄIVÄLLISELLÄ
2dl:aan hedelmämehua tai juuresmehua sekoitetaan:
1-2 tl Frantsilan Aurinkovoima -yrttiviherjauhetta
2 puristetta Frantsilan Nokkos-peltokorte-kalkkipuristetta
ILLALLA (n. 1½ tuntia ennen nukkumaan menoa)
2dl Tukinuitto –yrttiteetä
Käytä puhtaita ja lisäaineettomia, luomuviljeltyjä juures-, marja-, hedelmä-, vihannesmehuja ja kasvislientä. Mehut voit luonnollisesti puristaa itse. Viherjauheet ja kasvismehut auttavat kehosi pH:ta nousemaan vähitellen emäksisen puolelle ja kehon itsekorjaantuminen pääsee vauhtiin. Jos haluat tehdä kehollesi pelkän puhdistuskuurin, voit myös syödä. Valitse silloin runsaasti tuoreita, vihreitä salaatteja, höyrytettyjä, lähes kypsiä juureksia ja kaalikasveja, marja- ja hedelmäpirtelöitä. Vältä yhdistämästä hedelmiä vihannesten kanssa. Jos sinulla on hiivasyndrooma, huolehdi ruokavaliostasi aina pois varsinkin luonnollisia hiivoja sisältävät ruoka-aineet, kuten leivät ja juustot sekä hedelmät, joista tehdään luonnon viinejä.
Puhdistus-paastokuurin aikana on hyvä tehdä aamuisin suolihuuhtelu ja ihon kuivaharjaus raajoista sydämeen päin. On myös suositeltavaa, saunoa, ottaa yrttikylpyjä, käydä hieronnassa / luontaishoidoissa sekä ulkoilla, venytellä, joogata ja meditoida.
maanantaina, huhtikuuta 18, 2011
Luonnolliset vitamiinit
**
Haluan tuoda keskusteluun kokonaisvaltaisen käsitykseni vitamiineista. Tämä on aika pitkä juttu. Jos et jaksa koko juttua lukea, lue edes lyhennelmä.
Kommentoi!
Lyhennelmä
Minun mielestäni vitamiinien elinvoima siirtyy elimistön käyttöön kun nauttii ne mahdollisimman laadukkaista lähteistä. Lääkeyhtiöt tarjoavat kätevää ratkaisua: monivitamiinipilleri poskeen ja homma on hoidettu. Onko näin? Haastattelin lääkeyhtöiden edustajia ja otin selvää myös vaihtoehtoisista sekä elinehtoisen tärkeistä ratkaisuista vitamiinien suhteen.
Terveystietoinen kuluttaja saa mieluusti suhtautua kriittisesti lääkeyhtiöiden mainoslauseisiin. Lääkeyhtiöiden ratkaisut ovat käteviä, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Tarjoan tässä oman näkemykseni vitamiineista. Näkemykseni totuusarvon olen itse punninnut mahdollisimman tarkalla vaa'alla. Lähde sinäkin mukaani vitamiinien ihmeelliseen maailmaan ja arvioi sitten itsenäisesti, oletko samaa mieltä kanssani, että vitamiinien saanti hoituu parhaiten näin:
1) ensisijaisesti vitamiineista kannattaa ottaa kaikki hyöty irti nauttimalla vitamiinit laadukkaiden ruoka-aineiden muodossa
2) vitamiinilisät kannattaa nauttia mahdollisimman luonnollisessa ns. bio-orgaanisessa muodossa
3) harkitse vitamiinien nauttimista esiasteina, jolloin varsinainen vitamiini syntyy omassa elimistössäsi mahdollisesti tällä tavoin kaikkein parhaiten tukien elimistösi hyvinvointia
4) vältä vitamiinilisien nauttimista synteettisessä muodossa (lääkeyhtiöiden vitamiinit ovat usein synteettisiä)
Vitamiinit saatava pääosin laadukkaasta ruoasta
Ravintolisiä suositellaan käytettäväksi monipuolisen ruokavalion tukena ja täydennyksenä silloin, kun ruokavalio on jostain syytä yksipuolinen ja epäillään, että riittävää määrää suojaravintoa ei saada normaalista ruokavaliosta. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa ruoka-aineallergiat sekä lapsilla että aikuisilla, laihdutuksen ja vaikkapa kiireisen elämäntavan aiheuttaman yksipuolisen ja epäsäännöllisen ruokailun. Myös yleiskunnon lasku esim. sairauden vuoksi voi toimia syynä vitamiinivalmisteiden käyttöön, samoin urheilijat tarvitsevat usein lisäravinteita kehoon kohdistuvan voimakkaan rasituksen vuoksi.
Minulla on vitamiinien suhteen sellainen ydinajatus, että ne pitäisi pääosin saada laadukkaasta ruoasta. Mikäli täydennystä tarvitaan ravintolisien muodossa, ensiksi pitäisi harkita mahdollisimman luonnollisia ns. bio-orgaanisia vitamiineja. Vitamiinien nauttimista synteettisinä valmisteina pitäisi välttää. Miten tällaiseen ajatukseen suhtautuu lääketeollisuus?
Ferrosan -yrityksen vastaus
Elintaviketieteiden maisteri Susanna von Knorring ja farmasian tohtori Minna Kairisalo Ferrosan -yrityksestä ovat ystävällisesti valistaneet minua Multi-tabs sarjan tuotteista. Nämä ravintolisät on kehitetty täydentämään ruokavaliota, ei korvaamaan sitä. Kairisalo ja von Knorring ovat kanssani samaa mieltä, että ruuasta on periaatteessa mahdollista saada kaikki ravintoaineet. Harvoin ihmisillä kuitenkaan heidän näkemyksensä mukaan on aikaa tai motivaatiota pitää huolta siitä, että hän saa pelkästä ruuasta kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet, omega-3-rasvahapot ym. Siispä Ferrosan rientää näiden asiakkaiden avuksi!
Riittävän vitamiinin saannin takaamiseksi on kehitetty vitamiini- ja hivenainevalmisteita kuten Multi-tabs sarjan tuotteet, joita voi turvallisesti ottaa monipuolisen ruokavalion lisäksi. Lisäksi näiden ottamista suositellaan esim. eri syistä johtuvissa aliravitsemustiloissa. Multi-tabs on ollut markkinoilla 56 vuotta, ja se sisältää vain tunnettuja ja laatuvaatimukset täyttäviä ainesosia, ja on aivan varmasti turvallinen ja toimiva tuote. Markkinoilta, ja etenkin internetistä tuntemattomilta sivuilta tilaamalla, voi saada jos minkälaista ravintolisää, eli totta on, että joukossa on paljon tuotteita, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia ja joiden syömisestä ei ole mitään hyötyä, ja ne voivat olla jopa vaarallisia terveydelle. Kaikki ravintolisät eivät kuitenkaan ole pahasta, sanovat Ferrosanin edustajat.
Ferrosanissa ei heru ymmärrystä jyrkkään kantaani, että ihmisten pitäisi saada kaikki tarvitsemansa ravintoaineet pelkästä ruuasta, luonnollisista vitamiineista, ja vasta vihoviimeisenä synteettisistä vitamiinivalmisteista. Ajatuksen tasolla emme pääse yhteisymmärrykseen ja pidän Multi-Tabsin synteettisiä vitamiineja varsin hyödyttöminä ja sillä tavalla petollisina, että asiakas herkästi tuudittautuu siihen ajatuksen, että Multi-Tabsilla hoidetaan vitamiinistatus kuntoon. Me edustamme selkeästi eri koulukuntia tässä asiassa.
Päädymme lopuksi kompromissiin, että kaikessa kannattaa muistaa kohtuus ja tasapaino - tämähän on osoitettu monessa yhteydessä. Eli niin ravintolisiä kuin ruokaakin pitää syödä kohtuudella. Ravintolisät eivät korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eivätkä terveitä elämäntapoja, mutta ihan varmasti tukevat niitä. Jätän edelleen ilmaan ajatukseni siitä, että Multi-Tabsien popsiminen saattaa olla aika hyödytöntä ja parempia vaihtoehtoja on saatavilla, kuten alla tulette huomaamaan. Tervehdin ystävällisesti Ferrosanin asiantuntijoita.
Orion Pharman vastaus
Juttelen seuraavaksi tuotepäällikkö Kirsi Saarion kanssa. Hän edustaa kotimaista lääkeyritystä nimeltään Orion Pharma. Hän vastaa yrityksen markkinointiviestinnästä. Heillä on myynnissä mm. MultiVita -niminen valmiste. Kysyn Orionin tuotepäälliköltä samoja asioita kuin Ferrosanilta ja toivon taas ymmärrystä asialleni. Miten käy tällä kertaa?
Orionin Multivita monivitamiinitableteissa olevat vitamiinit ja kivennäisaineet ovat synteettisesti tuotettuja. Synteettisistä vitamiinimuodoista Saario haluaa todeta, että kaikki synteettiset käytössä olevat vitamiinimuodot ovat käyneet läpi EU:n hyväksyntäprosessin, johon kuuluu arvio niiden myrkyllisyydestä ja biosaatavuudesta. Jälkimmäinen vierasperäinen sana tarkoittaa sitä miten hyvin pillerissä olevat vitamiinit imeytyvät elimistössämme. Euroopan unionin hyväksymät vitamiinimuodot on todettu turvallisiksi ja saatavuudeltaan riittävän samanlaisiksi alkuperäisiin nähden. Ei ne ihan yhtä hyviä ole kuin luonnolliset, mutta ei ne arvottomiakaan ole.
Orion turvaa selustansa ilmoittamalla, että lähes kaikki apteekista ilman reseptiä saatavat vitamiini- ja kivennäisaineet ovat nimenomaan ravintolisiä, eli ei mitään lääketuotteita. Multivitan ja muiden Orion Pharman ravintolisien pakkauksiin on painettu lainmukainen teksti "ravintolisiä ei tule käyttää monipuolisen ravinnon korvikkeena". Saario ei ota kantaa siihen olisiko bio-orgaanisesti tuotettu vitamiini terveellisempi vaihtoehto, mutta laadukkaasta ruoasta saadun vitamiinin suhteen olemme täysin samaa mieltä, eli vitamiinit pitää pyrkiä saamaan pääosin ruoasta. Kiitän Kirsi Saariota mukavasta juttelutuokiosta.
Bayerin vastaus
Bayerin tiedottaja Sirpa Sillanpää keskusteli kanssani Berocca -valmisteesta. Berocca-vitamiinivalmisteet ovat rekisteröityjä lääkevalmisteita Suomessa. Lääkevalmisteiden valmistus ja laatuvaatimukset ovat tarkoin säädellyt ja valvotut lääkeviranomaisten toimesta. Lääkevalmisteiden "raaka-aineiden" eli vaikuttavien aineiden ja apuaineiden on oltava myyntiluvan mukaisia. Kaikki Bayerin valmistamat itsehoitolääkevalmisteet ja ravintolisävalmisteet sisältävät korkealuokkaisia ainesosia, jotka hankitaan hyväksytyiltä toimittajilta. Sillanpää luetteli vielä lukijoitani vähemmän kiinnostavia seikkoja kuten kaikkien Bayer -brändien laadunvalvonnat ja valmisteiden hyväksynnät sekä mainitsi vähän valmistuksessa noudatetuista hyvistä tuotantotavoista (Good Manufacturing Practices, GMP).
Mikä on mielipiteenne aiheesta synteettiset verrattuna luonnolliset vitamiinit, kysyin myös Bayer -yhtiöltä. Sain tällaisen yksityiskohtaisen vastauksen, josta olin varsin kiitollinen:
Ravitsevan ruokavalion ja terveiden elintapojen ohella vitamiineja ja kivennäisaineita käyttävät pysyvät terveempinä. Bayer HealthCare valmistaa myös monenlaisia ravintolisävalmisteita, jotka perustuvat tieteelliseen näyttöön ja vastaavat Yhdysvaltain tiedeakatemian lääketieteen instituutin (IOM) suosituksia.
Berocca-valmisteen sisältämiä B-vitamiineja ovat esimerkiksi tiamiini, riboflaviini, biotiini, niasiini, pantoteenihappo, B6-vitamiini (pyridoksiini), B12-vitamiini (syanokobalamiini), biotiini sekä foolihappo, jotka ovat vesiliukoisia vitamiineja ja tärkeitä ihmisen aineenvaihdunnan ja solutoiminnan kannalta. Berocca valmisteessa on myös C-vitamiinia ja sinkkiä. Vaikka monet ruoka-aineet sisältävät useita B-vitamiineja, tavallisesta ruokavaliosta voi olla vaikeaa saada niitä riittävästi. Bayerin B-vitamiineja sisältävät valmisteet ovat yksinkertainen ja tehokas tapa täydentää niiden saantia.
Vitamiineja valmistetaan joko kemiallisen synteesin avulla, fermentoimalla tai uuttamalla niitä luonnosta saatavista lähteistä. Julkisuudessa on tuotu esille huoli siitä, että kemiallisen synteesin tai fermentoinnin avulla valmistetut vitamiinit eroaisivat hedelmien tai kasvisten vitamiineista (Topplis et al, Natural and Synthetic Substances Related to Human Health (IUPAC Technical Report) Pure and Applied Chemistry, 2002, 74: 1975—1985). Suurin osa teollisesti valmistetuista vitamiineista on kuitenkin Bayerin mielestä kemiallisesti samanlaisia kuin kasveista eristetyt vastaavat aineet. Yleensä teollisesti valmistetut vitamiinit ovat joko luonnon vitamiineja vastaavia yhdisteitä tai luonnon vitamiineja vastaaviksi yhdisteiksi kehon kudoksissa tapahtuvan hydrolyysin kautta muuttuvia johdoksia tai ne koostuvat muutamista isomeereista, jotka kaikki eivät ole kokonaan aktiivisia.
Kasveista uuttamalla saadut vitamiinit puhdistetaan ja jalostetaan myös kemiallisen uuttamisprosessin aikana, jotta on mahdollista saada täysin eristettyjä ja puhtaita vitamiineja. Ne ovat siis samalla tavoin käsiteltyjä valmisteita kuin valkoinen sokeri tai keinotekoinen lannoite. Esimerkiksi sitruunoista tai ruusunmarjoista eristetty C-vitamiini vastaa kemiallisesti laboratoriossa syntetisoitua C-vitamiinia. Molemmat ovat askorbiinihappoa, jonka kemiallinen rakenne on samanlainen. Kun synteettinen molekyyli on samanlainen kuin luonnosta saatu molekyyli, eristettyä vitamiinia ja synteettisesti valmistettua vitamiinia on mahdoton erottaa toisistaan ja myös niiden toiminta ja vaikutus ihmisen elimistöön ovat samanlaisia. Tutkimusten mukaan luonnollisen askorbiinihapon ja synteettisen askorbiinihapon hyötyosuudessa ja bioaktiivisuudessa ei ole kliinisesti merkitseviä eroja. Näin sanotaan Bayerissa ja tarjotaan vakuudeksi muutama tutkimusraportti (Pelletier, O. & Keith, M.O. Bioavailability of synthetic and natural ascorbic acid. Journal of the American Dietetic Association. 1974; 64: 271-275 ja Mangels, A.R. et al. The bioavailability to humans of ascorbic acid from oranges, orange juice, and cooked broccoli is similar to that of synthetic ascorbic acid. Journal of Nutrition. 1993; 123: 1054-1061).
B-vitamiinien ainoa luonnollinen lähde teollista valmistusta varten olisi oluen valmistuksessa käytettävä hiiva, mutta suositeltavien B-vitamiinimäärien saamiseksi tätä ainetta tarvittaisiin suuri määrä. Kuten kaikissa eristys- ja puhdistusvaiheissa, eristettäessä B-vitamiineja oluen valmistuksessa käytetystä hiivasta vitamiinin luonnollinen muoto muuttuisi keinotekoiseksi.
Jatkan kyselylinjalla: Hyväksyttekö ajatuskulkuni, että pääosin vitamiinit tulee saada laadukkaan ruoan kautta, toiseksi tärkeimmäksi saantilähteeksi muodostuu vitamiinit ja niiden esiasteet mahdollisimman luonnollisessa muodossa ja vasta vihoviimeisellä tilalla terveyden kannalta ovat synteettiset vitamiinivalmisteet? Ja Bayer vastaa:
Kuluttajien terveys on aina ensi sijalla. Monivitamiini- ja kivennäisvalmisteita suositellaan käytettäväksi ruokavalion tukena. Niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan ruokavaliota, ravintoa tai riittävää yöunta. Useiden vuosikymmenten tutkimustulokset tukevat sitä, että vitamiineja ja kivennäislisiä ei ole tarkoitettu sairauksien hoitoon, vaan ne auttavat pysymään mahdollisimman terveenä ja niiden käyttö on siksi osa terveellistä elämäntapaa.
Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion noudattaminen ei ole aina helppoa. Monet terveysjärjestöt suosittelevat terveellistä ruokavaliota yhdessä säännöllisen liikunnan kanssa terveyden, henkisen hyvinvoinnin ja normaalin painon säilyttämiseen. Erilaisia ruokapyramideja on julkaistu tukemaan kuluttajia oikeanlaisen ruokavalion noudattamisessa. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista saada hyvän terveyden kannalta suositeltua 5–9 annosta hedelmiä ja kasviksia päivässä.
Hedelmien ja kasvisten puutteellisen saannin lisäksi näiden ruoka-aineiden todellinen ravintosisältö ja mikroravinteiden määrä on nykyään paljon pienempi kuin mitä se oli 50 tai 100 vuotta sitten. Ruoka-aineiden ravintosisältö pienenee vähitellen, ja tästä voi mainita esimerkkinä appelsiinien C-vitamiinisisällön ja maissin ja muiden viljojen sinkki- ja kuparimäärien vähenemisen. Monet tekijät, kuten auringonvalo, lämpötila ja sademäärä sekä viljelymaan laatu, vaikuttavat myös kasvien ravintosisältöön, joka voi vaihdella vuodesta toiseen ja kasvin viljelijän mukaan.
Ravintosisältö voi lisäksi muuttua varastoinnin, kuljetuksen ja ruoanvalmistuksen (esim. keittämisen) aikana. Tässä suhteessa vitamiini- ja kivennäisainelisillä on omat etunsa. Hyvä esimerkki tästä on annoksen samanlaisuus. Luonnossa yksi appelsiini saattaa sisältää 50 mg C-vitamiinia ja toinen appelsiini taas vain 10 mg. Tähän vaikuttaa se, missä sitä on viljelty, milloin se kerättiin ja minkälaisissa olosuhteissa sitä kuljetettiin ja varastoitiin. Vitamiinivalmisteet sisältävät juuri sen, mitä etiketissä lukee. Elimistö käyttää hyödykseen useimpia ruoasta saatuja ravintoaineita samalla tavoin kuin synteettisiä ravintoaineita.
Entä sitten ne bio-orgaaniset vitamiinit?
Lääkeyrityksissä ajatukseni luonnollisista bio-orgaanisista vitamiineista veti vesiperän, eli siellä puolustettiin viimeiseen asti heillä tuotannossa olevia pääosin synteettisiä massatuotettuja vitamiineja. En kuitenkaan luovu tästä ajatuksesta, että nimenomaan bio-orgaaniset vitamiinit ja vitamiinien esiasteet olisivat paras tapa hoitaa suojaravintoaineiden saanti epätyydyttävässä ravinnonsaannissa. Saan tukea esittämilleni ajatuksille kun Tommi Sundqvistilta (emme ole sukua!) saan vihiä eräästä Tapani Lahdesta. Tapani edustaa Biosori/NaturaMedia -nimistä yritystä, joka tarjoaa vitamiineja bio-orgaanisessa muodossa. Jos haluatte lukea ajatuksiani bio-orgaanisista vitamiineista, pyydän teitä varaamaan aikaa sille juuri nyt! Tässä tulee oma näkemykseni bio-orgaanisista, luonnollisista vitamiineista, jotka ovat hyvä tapa tilapäisesti täydentää puutteellista suojaravintoaineiden saantia. Tapani Lahti on tarkistanut tekstini ja poiminut sieltä suurimmat älyttömyydet pois.
Synteettiset vs. luonnolliset vitamiinit
Elintärkeät vitamiinit, joita tuotetaan halvalla, ovat yleensä synteettisiä versioita. Yhteen kapseliin tai tablettiin tungetaan monta eri vitamiinia, mutta oikeastaan niitä kuvaisi paremmin sanonta synteettinen tai keinotekoinen kemikaali. Kemikaalilla on vain niin pelottavan huono kaiku, että on parempi markkinoinnissa kutsua niitä vitamiineiksi.
Olen sitä mieltä, että elimistömme ei pysty käyttämään keinotekoisia kemikaaleja (”vitamiineja”), elleivät ne ensin tule osaksi elimistön omia rakenteita. Puhutaan siitä miten nauttimamme ravintoaineet assimiloituvat kudoksiimme ja lukuisiin soluihimme. Jos elimistömme tulkitsee kemikaalin vieraaksi rakenteeltaan, elimistö pyrkii eroon näistä aineista. Tällöin vitamiinivaikutus jää kovin vähäiseksi, joten keinotekoisista vitamiineista ei pahimmassa tapauksessa saada mitään todellista terveydellistä hyötyä. Voisiko tässä olla syy miksi kuuluisassa suomalaisessa SETTI-tutkimuksessa tupakoiville potilaille annetut synteettiset vitamiinilisät aiheuttivat yllättäen enemmän haittaa kuin hyötyä? Voisiko tässä olla syy miksi vitamiinitutkimuksissa niin usein jää toteen näyttämättä jonkin yksittäisen (synteettisen) vitamiinin terveyshyödyt?
Synteettiset vitamiinit valmistetaan aina laboratoriossa, kun taas luonnolliset vitamiinit ovat peräisin luonnollisista lähteistä. Tämä on tärkeää, koska tarkoitushan on saada vitamiineja nimenomaan ravinnosta. Luonnollisista lähteistä peräisin olevat vitamiinit (hivenaineet, entsyymit jne.), sisältävät kokonaisvaltaisemmin kaiken sen mistä koostuu vitamiinin elinvoimaa tuottava vaikutus. Anteeksi kun en osaa asiaa paremmin ilmaista! On kyse lähinnä siitä, että synteettinen vitamiini ei itsessään vielä ole täysin hyödyllinen. Vasta tullessaan osaksi elimistömme monimutkaista entsyymitoimintaa se voi toimia meissä aidon vitamiinin tapaan. Siksi luonnollinen ravintotekijä toimii luonnossa, kasveissa ja eläimissä pieninäkin pitoisuuksina pitäen käynnissä elinvoimaa tuottavat mekanismit solu- ja kudostasolla. Ihminen on osa luontoa, joten nämä mekanismit toimivat myös ihmisellä.
Kemiallisen synteesin avulla laboratoriossa tuotetut vitamiinit ovat kaukana luonnollisuudesta. Niissä ei ole mitään luonnollisia aineosia eikä mitään edellä kuvailluista elinvoimaa ylläpitävistä tekijöistä. Ne ovat riisuttuja kopioita. Täysin irrallisia luonnosta. Tutkimuksissa ollaan havaittu, että elimistö käsittelee näitä eristettyjä ja synteettisiä vitamiineja vierasaineina.
Esimerkiksi B-ryhmän vitamiineja tehdään öljystä, nestekaasusta ja kivihiilestä. Valmistuksessa käytetään mm. typpihappoa, ammoniakkia ja vetyperoksidia. Ympäristövaikutukset prosesseissa ovat niin suuria, että valmistusta ollaan siirtämässä Intiaan ja Kiinaan. (Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella. Tiedätkö mitä kaikkea suuhusi panet? 2008)
Elimistö käsittelee näitä eristettyjä vitamiineja kuin vieraita kemikaaleja, ja ne voivat aiheuttaa ongelmia pahojen sivuvaikutusten muodossa. Luonto ei koskaan tuota mitään ravintoainetta eristetyssä muodossa. Ruoassa olevat ravintoaineet ovat sekoittuneet juuri määrätyllä tavalla, ja ne toimivat parhaiten tässä määrätyssä muodossa. Eristetyt ja synteettiset valmisteet tarvitsevat näitä muita ravintotekijöitä toimiakseen oikein elimistössä.
Elimistön omat ravinto-, vitamiini- ja kivennäisainevarastot saattavat syrjäytyä nautittaessa synteettisiä vitamiineja ja aiheuttavat ajan oloon puutosoireita. Tämän johdosta synteettiset ja eristetyt valmisteet voivat hetken aikaa vaikuttaa, ja sitten yhtäkkiä vaikutus loppuu. Elimistön kokonaisvaltaiset ravintovarastot ovat tyhjentyneet, jolloin synteettisen valmisteen teho heikkenee. Pahimmillaan on vain saatu aikaiseksi monien ravintoaineiden puutostila. Lisäksi monet kertovat ruokahalunsa lisääntyvän näistä synteettisistä monivitamiineista ja sehän ei ole niiden tarkoitus.
Kun ostaa ravintolisiä, on vaikea tietää mitä saa. Terveyskaupat myyvät samoja synteettisiä valmisteita kuin apteekitkin. Vielä 1980-luvulla synteettisten vitamiinien myynti vapaassa kaupassa oli kiellettyä. Eikä niitä saanut lisätä elintarvikkeisiin ilman lupamenettelyä. Silloin luontaistuotekaupat mainostivat luonnollisia lähteitä, mutta kun synteettiset vitamiinit vapautettiin "pannasta", kaikki siirtyivät synteettisiin, mutta ne myytiin purkeissa, joissa oli kauniita hedelmien ja marjojen kuvia. Se oli oikeastaan petosta.
C-vitamiini on nimeltään askorbaatti, jos se on askorbiinhappoesteri. Tällöin se on yhdistetty johonkin alkalimineraaliin (kalsiumaskorbaatti, natriumaskorbaatti jne). Puhdas synteettinen muoto C-vitamiinista on askorbiinihappoa, mutta myös luonnollisen puhtaaksi eristetyn vastaavan kemiallinen koostumus on askorbiinihappoa. Tiesitkö, että ascorbutus on latinaa ja tarkoittaa ”keripukkia vastaan”? Askorbaatteja valmistetaan siksi, että pyritään keinotekoisesti jäljittelemään luonnollisen C-vitamiinin pH:ta. C-vitamiini ei luonnossa ole niin hapan kuin synteettinen askorbiinihappo.
D-vitamiini taas on kolekalsiferolia eli D3-vitamiinia, joka on maksassa ja munuaisissa muodostuvien kalsiuminsiirtäjähormonien esiaste. Kolekalsiferoli-nimitys tulee siitä, että sitä muodostuu ihmisen ja muiden nisäkkäiden ihonalaisesta kolesterolista. Sitä voidaan valmistaa myös lampaanvillarasvan sisältämästä kolesterolista UV-valon avulla säteilyttämällä. Kasveissa ei ole kolesterolia eikä siten myöskään kolekalsiferolia. Kasvien vastaava aine on ergosteroli ja siksi siitä voi muodostua ergokalsiferolia (D2-muoto).
Vitamiini B6 on pyridoksiinia - totta, mutta pyridoksiinihydrokloridi ja sitä vastaavat kemialliset nimikkeet viittaavat suoraan syntettiseen valmisteeseen. Jos valmistusaineena on ilmoitettu pelkkä pyridoksiini, voi päätellä, että sen täytyy olla jokin pyridoksiinin kemiallinen muoto - mutta mikä? Sitä on kuluttajan vaikea selvittää. B12-vitamiini on syanokobalamiinia. Syanokobalamiini-nimitys on myös luonnollisella B12-vitamiinilla, sillä se koostuu koboltista ja sinihaposta (eli se on syanidia). Sitä valmistetaan bioteknisesti eli bakteerien avulla, sillä sen syntetisointi puhtaasti kemikaaleista on hankalaa, vaikkakin mahdollista.
Luonnonvitamiinien merkitys
Luonnonvitamiinien merkitys ei ole pelkästään siinä, että ne ovat luonnosta peräisin, vaan siinä, että niiden luonteeseen kuuluu olla osa vitamiinin kokonaisvaikutusta. Luonnon omat vitamiinit ovat siten paljon mutkikkaampia ja niitä ei ole helppo laboratorioissa kokonaan jäljitellä. Ne ovat vaikeammin jäljitettäviä molekyyleja kuin pelkästään sen aktiiviseksi katsottu vitamiiniosa. Tällöin on merkitystä myös sillä, mistä kasvista tai hedelmästä vitamiini on peräisin, koska ns. seura-aineiden koostumuskin vaihtelee alkuperän mukaan.
Luonnollisen vitamiinin monet eri aineosat toimivat yhdessä synergiassa, eli yhteisvaikutuksessa. Yhteisvaikutus merkitsee, että ainesosien kokonaisvaikutus on suurempi, kuin aineosien yhteenlaskettu määrä. Ravitsemusterapeutti Judith De Cava sanoo sen näin: ”Kun ryhmä vitamiiniyhdisteitä pilkotaan osiin, muutetaan fysiologisesti ja biokemiallisesti aktiivinen mikroravintoaine, kykenemättömäksi ja heikoksi kemikaaliksi, joka vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan eläviin soluihin. Synergiaa ei enää ole.”
Yksistään kasveissa on yli 10 000 eri aineyhdistettä ja me tunnemme niistä vasta joitakin tuhansia. Näiden aineiden yhteisvaikutus ja riippuvuus toisistaan on pitkälti tuntematon asia. Tästä johtuen kemiallisesti tuotettujen vitamiinien nauttiminen ei anna samaa tulosta kuin vitamiinin luonnollinen saanti ravinnosta. Lisäksi elävästä ravinnosta saamme hyödyllisiä entsyymejä ja bakteereja.
Jotkut tutkijat ovat nykyään varovasti sitä mieltä, että keinotekoisista lisäravinteista ei ole hyötyä, vaan suorastaan haittaa. Herkimmillä ihmisillä voi jopa maksa-arvot nousta näistä valmisteista. Vitamiinit, hivenaineet ja muut fytokemikaalit olisikin saatava tuoreista kasveista, koska niitä ihmisen elimistö pystyy käsittelemään.
Luonnonvitamiinia voi verrata nuoleen. Pelkkä nuolenkärki on hyödytön jousiampujalle. Synteettiset ja luonnon vitamiineista puhtaaksieristetyt versiot ovat kuin pelkkä nuolen kärki. Jotta nuoli toimisi sille tarkoitetulla tavalla, nuolen kärjen on oltava kiinni varressa ja lisäksi tarvitaan nuolen toiseen päähän ohjainsulat. Vasta sitten voi hyvällä syyllä toivoa nuolta ammuttavaksi, jolla voi osua kaukaiseenkiin maaliin.
Tässä muutama vinkki synteettisiä ja luonnollisia vitamiineja sisältävien tuotteiden erottamiseksi toisistaan:
1. Katso mitä tuote sisältää: Selluloosa ja magnesiumstearaatti ovat täyteaineita, jotka kuuluvat asiaan ja ovat vaarattomia., mutta jos valmistusaineiksi ilmoitetaan puhtaita vitamiineja, ne ovat pääsääntöisesti synteettisiä.
2. Kirjaimet "d" ja "l". Synteettiset ja luonnolliset vitamiinien muodot saatetaan erottaa siitä, miten ne polarisoivat valoa, mutta tämä ei ole yleispätevä sääntö. Kysymys on siitä, kumpaa muotoa solut ottavat vastaan. Useimmat luonnolliset vitamiinit taivuttavat valoa oikealle. Tämä merkitään kirjaimella "d"(latinan sanasta dextro = oikea), mutta myös vasemmalle, vitamiinista riippuen. Tämä merkitään kirjaimella "l" (latinan sanasta levo = vasen). Mutta jos kyseessä on synteettinen vitamiini valo taipuu molempiin suuntiin. Ei kuitenkaan niin, että yksi molekyyli tekisi niin, vaan että ko. seos sisältää kumpaakin muotoa. Puolet oikealle, ja puolet vasemmalle. Ilmiötä voidaan verrata siihen että pudottaa kourallisen kolikoita maahan ja katsoo kumpia puolia, kruunaa vai klaavaa, on enemmän. Tilastollisesti ne jakautuvat pääsääntöisesti fifty-fifty. Koska synteettisessä vitamiinissa on sekä oikeaan, että vasempaan kiertäviä molekyylejä, seos merkitään kirjainyhdistelmällä "dl". Näin ollen kumpaakin muotoa voidaan saada aikaan synteettisesti, koska syntyy myös sekä "d"- että "l"-muotoa. L-muoto ei siis takaa sitä, että vitamiini olisi luonnollinen eikä d-muotokaan. Synteettistä sekamuotoa puhdistamalla saadaan l-muotoista 100%. Näin tehdään jos lopputulos on halvempi kuin vitamiinin puhtaaksierotus luonnonlähteestä.
Paras esimerkki on E-vitamiini. Elimistö käyttää sitä ainoastaan oikealle kiertävässä "d"-muodossa, eli "dextro"-muodossa. Tämä merkitään seuraavasti: d-alfa tokoferoli - paljon parempi kuin synteettinen dl-alfa-tokoferoli, koska vasemmalle kiertävät ovat hyödyttömiä. Tätä voidaan verrata oikean ja vasemman käden hanskoihin. Toinen esimerkki on biotiini. Sen on oltava d-muotoinen, koska solureseptori edellyttää tätä muotoa. Syntettinen on sitten dl-biotiinia, joista taas puolet on hyödytöntä.
Luonnollinen E-vitamiini on erittäin kallis raaka-aine, ja siksi sen keinotekoisten versioiden valmistus ja käyttö on aina ollut monille yrityksille varsin kannattavaa. Tämän vuoksi markkinoilla on useita tuotteita, jotka ovat joko täysin synteettisiä tai synteettisten ja luonnollisten aineiden sekoituksia. Mikäli tuotteessa on oikea tuoteseloste on varsin helppoa päätellä, onko tuote luonnollinen vai synteettinen. Kaikki luonnollinen E-vitamiini ilmoitetaan d-alfatokoferolina. Synteettinen E-vitamiini tulee ilmoittaa tuoteselosteessa dl-alfatokoferolina.
Miksi minä melskaan tästä l- ja d-muodosta? Asian ydin on siinä, että vitamiinimolekyylin puhtaaksieristäminen luonnonsidoksistaan tuhoaa sen bio-aktiivisuutta ja toimii kuin synteettinen. Näissä ei ole enää mitään eroa. Vitamiinin luonnollinen ominaisuus voidaan siis hävittää ja silti myydä sitä "luonnollisena!". Vitamiinin tulee olla assimiloituneena elävästä solusta peräisin oleviin aineosiin.
3) Luonnolliset vitamiinit tunnistaa siitä, että pakkaukseen on merkitty raaka-aine, esimerkiksi ruusunmarja C-vitamiinin lähteenä tai vehnänalkioöljy E-vitamiinin lähteenä. Kunnollinen ravintolisä ei ole keinotekoinen valmiste, vaan se on "tiivistettyä" ruokaa, jonka raaka-aineina on käytetty ihmisen luonnolliseen ravintoketjuun kuuluvia kokonaisia ruoka-aineita. Ravintolisän täytyy siis sisältää oikeissa suhteissa ne aineet, joita olisi ruoassa, jota ne on tarkoitettu täydentämään.
Nauti vitamiinit mieluusti esiasteina
Lopuksi vielä mahdollisesti lukijoitani kiehtova ajatuskuvio siitä, että ihmisen pitäisi nauttia vitamiinit vitamiinilisinä, joissa ne esiintyvät esiasteina, koentsyymeinä. Ei nautita siis suoraan synteettistä tai eristettyä vitamiinia vaan mieluusti sen esiastetta tai aktiivista osaa. Juuri tätä esiastetta elimistömme tarvitsee tuottaakseen oikeasti toimivaa vitamiinia. Kuuluisina esimerkkeinä toimivat A-vitamiini ja sen esiaste karoteeni sekä D3-vitamiini ja sen esiasteet. Mahdollisesti olisi eduksi saada useimmat vitamiinit juuri esiasteina. B-vitamiinien ryhmässä voidaan löytää synteettisille ja eristetyille vitamiineille niiden esiaste. Esimerkiksi B1-vitamiini eli tiamiini voidaan tuottaa esiasteena nimeltään tiamiini difosfaatti, B2-vitamiini (riboflaviini) esiintyy flaviinimononukleotidin (FMN) muodossa esiasteena, B3-vitamiini on monen eri esiasteen muodossa saatavilla kuten esim. niasiiniamidi, nikotiiniamidi difosfaatti (NAD) ja nikotiiniamidi difosfaattihydraatti (NADH) jne.
Tähän liittyy vielä sellainen kiehtova ajatus, että vitamiinit ja energia (ATP) kuuluvat keskeisesti yhteen. Ei esimerkiksi ole järkevää ottaa halpoja, synteettisiä vitamiineja jos olet uupunut ja vailla energiaa, sillä näin menettäisit elimistön korjausliikkeiden takia yhä enemmän energiaa.
Pääviesti
Tällä hetkellä pääviesti rakkaille lukijoilleni on välttää halpoja, synteettisiä purkkivitamiineja ja keskittyä hankkimaan vitamiinit sen sijaan päivittäisestä, laadukkaasta ruoasta. Mikäli huolimattoman ruokailun, sairastelun tai muiden syiden takia tarvitaan vitamiineja ravintolisänä, nämä pitäisi saada mahdollisimman luonnollisista lähteistä joko bio-orgaanisesti tuotettuina tai vitamiinien esiasteiden muodossa. Välttämättä ihmiselle ei pitemmän päälle ole terveellistä nauttia synteettisesti valmistettuja vitamiineja.
Haluan tuoda keskusteluun kokonaisvaltaisen käsitykseni vitamiineista. Tämä on aika pitkä juttu. Jos et jaksa koko juttua lukea, lue edes lyhennelmä.
Kommentoi!
Lyhennelmä
Minun mielestäni vitamiinien elinvoima siirtyy elimistön käyttöön kun nauttii ne mahdollisimman laadukkaista lähteistä. Lääkeyhtiöt tarjoavat kätevää ratkaisua: monivitamiinipilleri poskeen ja homma on hoidettu. Onko näin? Haastattelin lääkeyhtöiden edustajia ja otin selvää myös vaihtoehtoisista sekä elinehtoisen tärkeistä ratkaisuista vitamiinien suhteen.
Terveystietoinen kuluttaja saa mieluusti suhtautua kriittisesti lääkeyhtiöiden mainoslauseisiin. Lääkeyhtiöiden ratkaisut ovat käteviä, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Tarjoan tässä oman näkemykseni vitamiineista. Näkemykseni totuusarvon olen itse punninnut mahdollisimman tarkalla vaa'alla. Lähde sinäkin mukaani vitamiinien ihmeelliseen maailmaan ja arvioi sitten itsenäisesti, oletko samaa mieltä kanssani, että vitamiinien saanti hoituu parhaiten näin:
1) ensisijaisesti vitamiineista kannattaa ottaa kaikki hyöty irti nauttimalla vitamiinit laadukkaiden ruoka-aineiden muodossa
2) vitamiinilisät kannattaa nauttia mahdollisimman luonnollisessa ns. bio-orgaanisessa muodossa
3) harkitse vitamiinien nauttimista esiasteina, jolloin varsinainen vitamiini syntyy omassa elimistössäsi mahdollisesti tällä tavoin kaikkein parhaiten tukien elimistösi hyvinvointia
4) vältä vitamiinilisien nauttimista synteettisessä muodossa (lääkeyhtiöiden vitamiinit ovat usein synteettisiä)
Vitamiinit saatava pääosin laadukkaasta ruoasta
Ravintolisiä suositellaan käytettäväksi monipuolisen ruokavalion tukena ja täydennyksenä silloin, kun ruokavalio on jostain syytä yksipuolinen ja epäillään, että riittävää määrää suojaravintoa ei saada normaalista ruokavaliosta. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa ruoka-aineallergiat sekä lapsilla että aikuisilla, laihdutuksen ja vaikkapa kiireisen elämäntavan aiheuttaman yksipuolisen ja epäsäännöllisen ruokailun. Myös yleiskunnon lasku esim. sairauden vuoksi voi toimia syynä vitamiinivalmisteiden käyttöön, samoin urheilijat tarvitsevat usein lisäravinteita kehoon kohdistuvan voimakkaan rasituksen vuoksi.
Minulla on vitamiinien suhteen sellainen ydinajatus, että ne pitäisi pääosin saada laadukkaasta ruoasta. Mikäli täydennystä tarvitaan ravintolisien muodossa, ensiksi pitäisi harkita mahdollisimman luonnollisia ns. bio-orgaanisia vitamiineja. Vitamiinien nauttimista synteettisinä valmisteina pitäisi välttää. Miten tällaiseen ajatukseen suhtautuu lääketeollisuus?
Ferrosan -yrityksen vastaus
Elintaviketieteiden maisteri Susanna von Knorring ja farmasian tohtori Minna Kairisalo Ferrosan -yrityksestä ovat ystävällisesti valistaneet minua Multi-tabs sarjan tuotteista. Nämä ravintolisät on kehitetty täydentämään ruokavaliota, ei korvaamaan sitä. Kairisalo ja von Knorring ovat kanssani samaa mieltä, että ruuasta on periaatteessa mahdollista saada kaikki ravintoaineet. Harvoin ihmisillä kuitenkaan heidän näkemyksensä mukaan on aikaa tai motivaatiota pitää huolta siitä, että hän saa pelkästä ruuasta kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet, omega-3-rasvahapot ym. Siispä Ferrosan rientää näiden asiakkaiden avuksi!
Riittävän vitamiinin saannin takaamiseksi on kehitetty vitamiini- ja hivenainevalmisteita kuten Multi-tabs sarjan tuotteet, joita voi turvallisesti ottaa monipuolisen ruokavalion lisäksi. Lisäksi näiden ottamista suositellaan esim. eri syistä johtuvissa aliravitsemustiloissa. Multi-tabs on ollut markkinoilla 56 vuotta, ja se sisältää vain tunnettuja ja laatuvaatimukset täyttäviä ainesosia, ja on aivan varmasti turvallinen ja toimiva tuote. Markkinoilta, ja etenkin internetistä tuntemattomilta sivuilta tilaamalla, voi saada jos minkälaista ravintolisää, eli totta on, että joukossa on paljon tuotteita, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia ja joiden syömisestä ei ole mitään hyötyä, ja ne voivat olla jopa vaarallisia terveydelle. Kaikki ravintolisät eivät kuitenkaan ole pahasta, sanovat Ferrosanin edustajat.
Ferrosanissa ei heru ymmärrystä jyrkkään kantaani, että ihmisten pitäisi saada kaikki tarvitsemansa ravintoaineet pelkästä ruuasta, luonnollisista vitamiineista, ja vasta vihoviimeisenä synteettisistä vitamiinivalmisteista. Ajatuksen tasolla emme pääse yhteisymmärrykseen ja pidän Multi-Tabsin synteettisiä vitamiineja varsin hyödyttöminä ja sillä tavalla petollisina, että asiakas herkästi tuudittautuu siihen ajatuksen, että Multi-Tabsilla hoidetaan vitamiinistatus kuntoon. Me edustamme selkeästi eri koulukuntia tässä asiassa.
Päädymme lopuksi kompromissiin, että kaikessa kannattaa muistaa kohtuus ja tasapaino - tämähän on osoitettu monessa yhteydessä. Eli niin ravintolisiä kuin ruokaakin pitää syödä kohtuudella. Ravintolisät eivät korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eivätkä terveitä elämäntapoja, mutta ihan varmasti tukevat niitä. Jätän edelleen ilmaan ajatukseni siitä, että Multi-Tabsien popsiminen saattaa olla aika hyödytöntä ja parempia vaihtoehtoja on saatavilla, kuten alla tulette huomaamaan. Tervehdin ystävällisesti Ferrosanin asiantuntijoita.
Orion Pharman vastaus
Juttelen seuraavaksi tuotepäällikkö Kirsi Saarion kanssa. Hän edustaa kotimaista lääkeyritystä nimeltään Orion Pharma. Hän vastaa yrityksen markkinointiviestinnästä. Heillä on myynnissä mm. MultiVita -niminen valmiste. Kysyn Orionin tuotepäälliköltä samoja asioita kuin Ferrosanilta ja toivon taas ymmärrystä asialleni. Miten käy tällä kertaa?
Orionin Multivita monivitamiinitableteissa olevat vitamiinit ja kivennäisaineet ovat synteettisesti tuotettuja. Synteettisistä vitamiinimuodoista Saario haluaa todeta, että kaikki synteettiset käytössä olevat vitamiinimuodot ovat käyneet läpi EU:n hyväksyntäprosessin, johon kuuluu arvio niiden myrkyllisyydestä ja biosaatavuudesta. Jälkimmäinen vierasperäinen sana tarkoittaa sitä miten hyvin pillerissä olevat vitamiinit imeytyvät elimistössämme. Euroopan unionin hyväksymät vitamiinimuodot on todettu turvallisiksi ja saatavuudeltaan riittävän samanlaisiksi alkuperäisiin nähden. Ei ne ihan yhtä hyviä ole kuin luonnolliset, mutta ei ne arvottomiakaan ole.
Orion turvaa selustansa ilmoittamalla, että lähes kaikki apteekista ilman reseptiä saatavat vitamiini- ja kivennäisaineet ovat nimenomaan ravintolisiä, eli ei mitään lääketuotteita. Multivitan ja muiden Orion Pharman ravintolisien pakkauksiin on painettu lainmukainen teksti "ravintolisiä ei tule käyttää monipuolisen ravinnon korvikkeena". Saario ei ota kantaa siihen olisiko bio-orgaanisesti tuotettu vitamiini terveellisempi vaihtoehto, mutta laadukkaasta ruoasta saadun vitamiinin suhteen olemme täysin samaa mieltä, eli vitamiinit pitää pyrkiä saamaan pääosin ruoasta. Kiitän Kirsi Saariota mukavasta juttelutuokiosta.
Bayerin vastaus
Bayerin tiedottaja Sirpa Sillanpää keskusteli kanssani Berocca -valmisteesta. Berocca-vitamiinivalmisteet ovat rekisteröityjä lääkevalmisteita Suomessa. Lääkevalmisteiden valmistus ja laatuvaatimukset ovat tarkoin säädellyt ja valvotut lääkeviranomaisten toimesta. Lääkevalmisteiden "raaka-aineiden" eli vaikuttavien aineiden ja apuaineiden on oltava myyntiluvan mukaisia. Kaikki Bayerin valmistamat itsehoitolääkevalmisteet ja ravintolisävalmisteet sisältävät korkealuokkaisia ainesosia, jotka hankitaan hyväksytyiltä toimittajilta. Sillanpää luetteli vielä lukijoitani vähemmän kiinnostavia seikkoja kuten kaikkien Bayer -brändien laadunvalvonnat ja valmisteiden hyväksynnät sekä mainitsi vähän valmistuksessa noudatetuista hyvistä tuotantotavoista (Good Manufacturing Practices, GMP).
Mikä on mielipiteenne aiheesta synteettiset verrattuna luonnolliset vitamiinit, kysyin myös Bayer -yhtiöltä. Sain tällaisen yksityiskohtaisen vastauksen, josta olin varsin kiitollinen:
Ravitsevan ruokavalion ja terveiden elintapojen ohella vitamiineja ja kivennäisaineita käyttävät pysyvät terveempinä. Bayer HealthCare valmistaa myös monenlaisia ravintolisävalmisteita, jotka perustuvat tieteelliseen näyttöön ja vastaavat Yhdysvaltain tiedeakatemian lääketieteen instituutin (IOM) suosituksia.
Berocca-valmisteen sisältämiä B-vitamiineja ovat esimerkiksi tiamiini, riboflaviini, biotiini, niasiini, pantoteenihappo, B6-vitamiini (pyridoksiini), B12-vitamiini (syanokobalamiini), biotiini sekä foolihappo, jotka ovat vesiliukoisia vitamiineja ja tärkeitä ihmisen aineenvaihdunnan ja solutoiminnan kannalta. Berocca valmisteessa on myös C-vitamiinia ja sinkkiä. Vaikka monet ruoka-aineet sisältävät useita B-vitamiineja, tavallisesta ruokavaliosta voi olla vaikeaa saada niitä riittävästi. Bayerin B-vitamiineja sisältävät valmisteet ovat yksinkertainen ja tehokas tapa täydentää niiden saantia.
Vitamiineja valmistetaan joko kemiallisen synteesin avulla, fermentoimalla tai uuttamalla niitä luonnosta saatavista lähteistä. Julkisuudessa on tuotu esille huoli siitä, että kemiallisen synteesin tai fermentoinnin avulla valmistetut vitamiinit eroaisivat hedelmien tai kasvisten vitamiineista (Topplis et al, Natural and Synthetic Substances Related to Human Health (IUPAC Technical Report) Pure and Applied Chemistry, 2002, 74: 1975—1985). Suurin osa teollisesti valmistetuista vitamiineista on kuitenkin Bayerin mielestä kemiallisesti samanlaisia kuin kasveista eristetyt vastaavat aineet. Yleensä teollisesti valmistetut vitamiinit ovat joko luonnon vitamiineja vastaavia yhdisteitä tai luonnon vitamiineja vastaaviksi yhdisteiksi kehon kudoksissa tapahtuvan hydrolyysin kautta muuttuvia johdoksia tai ne koostuvat muutamista isomeereista, jotka kaikki eivät ole kokonaan aktiivisia.
Kasveista uuttamalla saadut vitamiinit puhdistetaan ja jalostetaan myös kemiallisen uuttamisprosessin aikana, jotta on mahdollista saada täysin eristettyjä ja puhtaita vitamiineja. Ne ovat siis samalla tavoin käsiteltyjä valmisteita kuin valkoinen sokeri tai keinotekoinen lannoite. Esimerkiksi sitruunoista tai ruusunmarjoista eristetty C-vitamiini vastaa kemiallisesti laboratoriossa syntetisoitua C-vitamiinia. Molemmat ovat askorbiinihappoa, jonka kemiallinen rakenne on samanlainen. Kun synteettinen molekyyli on samanlainen kuin luonnosta saatu molekyyli, eristettyä vitamiinia ja synteettisesti valmistettua vitamiinia on mahdoton erottaa toisistaan ja myös niiden toiminta ja vaikutus ihmisen elimistöön ovat samanlaisia. Tutkimusten mukaan luonnollisen askorbiinihapon ja synteettisen askorbiinihapon hyötyosuudessa ja bioaktiivisuudessa ei ole kliinisesti merkitseviä eroja. Näin sanotaan Bayerissa ja tarjotaan vakuudeksi muutama tutkimusraportti (Pelletier, O. & Keith, M.O. Bioavailability of synthetic and natural ascorbic acid. Journal of the American Dietetic Association. 1974; 64: 271-275 ja Mangels, A.R. et al. The bioavailability to humans of ascorbic acid from oranges, orange juice, and cooked broccoli is similar to that of synthetic ascorbic acid. Journal of Nutrition. 1993; 123: 1054-1061).
B-vitamiinien ainoa luonnollinen lähde teollista valmistusta varten olisi oluen valmistuksessa käytettävä hiiva, mutta suositeltavien B-vitamiinimäärien saamiseksi tätä ainetta tarvittaisiin suuri määrä. Kuten kaikissa eristys- ja puhdistusvaiheissa, eristettäessä B-vitamiineja oluen valmistuksessa käytetystä hiivasta vitamiinin luonnollinen muoto muuttuisi keinotekoiseksi.
Jatkan kyselylinjalla: Hyväksyttekö ajatuskulkuni, että pääosin vitamiinit tulee saada laadukkaan ruoan kautta, toiseksi tärkeimmäksi saantilähteeksi muodostuu vitamiinit ja niiden esiasteet mahdollisimman luonnollisessa muodossa ja vasta vihoviimeisellä tilalla terveyden kannalta ovat synteettiset vitamiinivalmisteet? Ja Bayer vastaa:
Kuluttajien terveys on aina ensi sijalla. Monivitamiini- ja kivennäisvalmisteita suositellaan käytettäväksi ruokavalion tukena. Niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan ruokavaliota, ravintoa tai riittävää yöunta. Useiden vuosikymmenten tutkimustulokset tukevat sitä, että vitamiineja ja kivennäislisiä ei ole tarkoitettu sairauksien hoitoon, vaan ne auttavat pysymään mahdollisimman terveenä ja niiden käyttö on siksi osa terveellistä elämäntapaa.
Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion noudattaminen ei ole aina helppoa. Monet terveysjärjestöt suosittelevat terveellistä ruokavaliota yhdessä säännöllisen liikunnan kanssa terveyden, henkisen hyvinvoinnin ja normaalin painon säilyttämiseen. Erilaisia ruokapyramideja on julkaistu tukemaan kuluttajia oikeanlaisen ruokavalion noudattamisessa. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista saada hyvän terveyden kannalta suositeltua 5–9 annosta hedelmiä ja kasviksia päivässä.
Hedelmien ja kasvisten puutteellisen saannin lisäksi näiden ruoka-aineiden todellinen ravintosisältö ja mikroravinteiden määrä on nykyään paljon pienempi kuin mitä se oli 50 tai 100 vuotta sitten. Ruoka-aineiden ravintosisältö pienenee vähitellen, ja tästä voi mainita esimerkkinä appelsiinien C-vitamiinisisällön ja maissin ja muiden viljojen sinkki- ja kuparimäärien vähenemisen. Monet tekijät, kuten auringonvalo, lämpötila ja sademäärä sekä viljelymaan laatu, vaikuttavat myös kasvien ravintosisältöön, joka voi vaihdella vuodesta toiseen ja kasvin viljelijän mukaan.
Ravintosisältö voi lisäksi muuttua varastoinnin, kuljetuksen ja ruoanvalmistuksen (esim. keittämisen) aikana. Tässä suhteessa vitamiini- ja kivennäisainelisillä on omat etunsa. Hyvä esimerkki tästä on annoksen samanlaisuus. Luonnossa yksi appelsiini saattaa sisältää 50 mg C-vitamiinia ja toinen appelsiini taas vain 10 mg. Tähän vaikuttaa se, missä sitä on viljelty, milloin se kerättiin ja minkälaisissa olosuhteissa sitä kuljetettiin ja varastoitiin. Vitamiinivalmisteet sisältävät juuri sen, mitä etiketissä lukee. Elimistö käyttää hyödykseen useimpia ruoasta saatuja ravintoaineita samalla tavoin kuin synteettisiä ravintoaineita.
Entä sitten ne bio-orgaaniset vitamiinit?
Lääkeyrityksissä ajatukseni luonnollisista bio-orgaanisista vitamiineista veti vesiperän, eli siellä puolustettiin viimeiseen asti heillä tuotannossa olevia pääosin synteettisiä massatuotettuja vitamiineja. En kuitenkaan luovu tästä ajatuksesta, että nimenomaan bio-orgaaniset vitamiinit ja vitamiinien esiasteet olisivat paras tapa hoitaa suojaravintoaineiden saanti epätyydyttävässä ravinnonsaannissa. Saan tukea esittämilleni ajatuksille kun Tommi Sundqvistilta (emme ole sukua!) saan vihiä eräästä Tapani Lahdesta. Tapani edustaa Biosori/NaturaMedia -nimistä yritystä, joka tarjoaa vitamiineja bio-orgaanisessa muodossa. Jos haluatte lukea ajatuksiani bio-orgaanisista vitamiineista, pyydän teitä varaamaan aikaa sille juuri nyt! Tässä tulee oma näkemykseni bio-orgaanisista, luonnollisista vitamiineista, jotka ovat hyvä tapa tilapäisesti täydentää puutteellista suojaravintoaineiden saantia. Tapani Lahti on tarkistanut tekstini ja poiminut sieltä suurimmat älyttömyydet pois.
Synteettiset vs. luonnolliset vitamiinit
Elintärkeät vitamiinit, joita tuotetaan halvalla, ovat yleensä synteettisiä versioita. Yhteen kapseliin tai tablettiin tungetaan monta eri vitamiinia, mutta oikeastaan niitä kuvaisi paremmin sanonta synteettinen tai keinotekoinen kemikaali. Kemikaalilla on vain niin pelottavan huono kaiku, että on parempi markkinoinnissa kutsua niitä vitamiineiksi.
Olen sitä mieltä, että elimistömme ei pysty käyttämään keinotekoisia kemikaaleja (”vitamiineja”), elleivät ne ensin tule osaksi elimistön omia rakenteita. Puhutaan siitä miten nauttimamme ravintoaineet assimiloituvat kudoksiimme ja lukuisiin soluihimme. Jos elimistömme tulkitsee kemikaalin vieraaksi rakenteeltaan, elimistö pyrkii eroon näistä aineista. Tällöin vitamiinivaikutus jää kovin vähäiseksi, joten keinotekoisista vitamiineista ei pahimmassa tapauksessa saada mitään todellista terveydellistä hyötyä. Voisiko tässä olla syy miksi kuuluisassa suomalaisessa SETTI-tutkimuksessa tupakoiville potilaille annetut synteettiset vitamiinilisät aiheuttivat yllättäen enemmän haittaa kuin hyötyä? Voisiko tässä olla syy miksi vitamiinitutkimuksissa niin usein jää toteen näyttämättä jonkin yksittäisen (synteettisen) vitamiinin terveyshyödyt?
Synteettiset vitamiinit valmistetaan aina laboratoriossa, kun taas luonnolliset vitamiinit ovat peräisin luonnollisista lähteistä. Tämä on tärkeää, koska tarkoitushan on saada vitamiineja nimenomaan ravinnosta. Luonnollisista lähteistä peräisin olevat vitamiinit (hivenaineet, entsyymit jne.), sisältävät kokonaisvaltaisemmin kaiken sen mistä koostuu vitamiinin elinvoimaa tuottava vaikutus. Anteeksi kun en osaa asiaa paremmin ilmaista! On kyse lähinnä siitä, että synteettinen vitamiini ei itsessään vielä ole täysin hyödyllinen. Vasta tullessaan osaksi elimistömme monimutkaista entsyymitoimintaa se voi toimia meissä aidon vitamiinin tapaan. Siksi luonnollinen ravintotekijä toimii luonnossa, kasveissa ja eläimissä pieninäkin pitoisuuksina pitäen käynnissä elinvoimaa tuottavat mekanismit solu- ja kudostasolla. Ihminen on osa luontoa, joten nämä mekanismit toimivat myös ihmisellä.
Kemiallisen synteesin avulla laboratoriossa tuotetut vitamiinit ovat kaukana luonnollisuudesta. Niissä ei ole mitään luonnollisia aineosia eikä mitään edellä kuvailluista elinvoimaa ylläpitävistä tekijöistä. Ne ovat riisuttuja kopioita. Täysin irrallisia luonnosta. Tutkimuksissa ollaan havaittu, että elimistö käsittelee näitä eristettyjä ja synteettisiä vitamiineja vierasaineina.
Esimerkiksi B-ryhmän vitamiineja tehdään öljystä, nestekaasusta ja kivihiilestä. Valmistuksessa käytetään mm. typpihappoa, ammoniakkia ja vetyperoksidia. Ympäristövaikutukset prosesseissa ovat niin suuria, että valmistusta ollaan siirtämässä Intiaan ja Kiinaan. (Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella. Tiedätkö mitä kaikkea suuhusi panet? 2008)
Elimistö käsittelee näitä eristettyjä vitamiineja kuin vieraita kemikaaleja, ja ne voivat aiheuttaa ongelmia pahojen sivuvaikutusten muodossa. Luonto ei koskaan tuota mitään ravintoainetta eristetyssä muodossa. Ruoassa olevat ravintoaineet ovat sekoittuneet juuri määrätyllä tavalla, ja ne toimivat parhaiten tässä määrätyssä muodossa. Eristetyt ja synteettiset valmisteet tarvitsevat näitä muita ravintotekijöitä toimiakseen oikein elimistössä.
Elimistön omat ravinto-, vitamiini- ja kivennäisainevarastot saattavat syrjäytyä nautittaessa synteettisiä vitamiineja ja aiheuttavat ajan oloon puutosoireita. Tämän johdosta synteettiset ja eristetyt valmisteet voivat hetken aikaa vaikuttaa, ja sitten yhtäkkiä vaikutus loppuu. Elimistön kokonaisvaltaiset ravintovarastot ovat tyhjentyneet, jolloin synteettisen valmisteen teho heikkenee. Pahimmillaan on vain saatu aikaiseksi monien ravintoaineiden puutostila. Lisäksi monet kertovat ruokahalunsa lisääntyvän näistä synteettisistä monivitamiineista ja sehän ei ole niiden tarkoitus.
Kun ostaa ravintolisiä, on vaikea tietää mitä saa. Terveyskaupat myyvät samoja synteettisiä valmisteita kuin apteekitkin. Vielä 1980-luvulla synteettisten vitamiinien myynti vapaassa kaupassa oli kiellettyä. Eikä niitä saanut lisätä elintarvikkeisiin ilman lupamenettelyä. Silloin luontaistuotekaupat mainostivat luonnollisia lähteitä, mutta kun synteettiset vitamiinit vapautettiin "pannasta", kaikki siirtyivät synteettisiin, mutta ne myytiin purkeissa, joissa oli kauniita hedelmien ja marjojen kuvia. Se oli oikeastaan petosta.
C-vitamiini on nimeltään askorbaatti, jos se on askorbiinhappoesteri. Tällöin se on yhdistetty johonkin alkalimineraaliin (kalsiumaskorbaatti, natriumaskorbaatti jne). Puhdas synteettinen muoto C-vitamiinista on askorbiinihappoa, mutta myös luonnollisen puhtaaksi eristetyn vastaavan kemiallinen koostumus on askorbiinihappoa. Tiesitkö, että ascorbutus on latinaa ja tarkoittaa ”keripukkia vastaan”? Askorbaatteja valmistetaan siksi, että pyritään keinotekoisesti jäljittelemään luonnollisen C-vitamiinin pH:ta. C-vitamiini ei luonnossa ole niin hapan kuin synteettinen askorbiinihappo.
D-vitamiini taas on kolekalsiferolia eli D3-vitamiinia, joka on maksassa ja munuaisissa muodostuvien kalsiuminsiirtäjähormonien esiaste. Kolekalsiferoli-nimitys tulee siitä, että sitä muodostuu ihmisen ja muiden nisäkkäiden ihonalaisesta kolesterolista. Sitä voidaan valmistaa myös lampaanvillarasvan sisältämästä kolesterolista UV-valon avulla säteilyttämällä. Kasveissa ei ole kolesterolia eikä siten myöskään kolekalsiferolia. Kasvien vastaava aine on ergosteroli ja siksi siitä voi muodostua ergokalsiferolia (D2-muoto).
Vitamiini B6 on pyridoksiinia - totta, mutta pyridoksiinihydrokloridi ja sitä vastaavat kemialliset nimikkeet viittaavat suoraan syntettiseen valmisteeseen. Jos valmistusaineena on ilmoitettu pelkkä pyridoksiini, voi päätellä, että sen täytyy olla jokin pyridoksiinin kemiallinen muoto - mutta mikä? Sitä on kuluttajan vaikea selvittää. B12-vitamiini on syanokobalamiinia. Syanokobalamiini-nimitys on myös luonnollisella B12-vitamiinilla, sillä se koostuu koboltista ja sinihaposta (eli se on syanidia). Sitä valmistetaan bioteknisesti eli bakteerien avulla, sillä sen syntetisointi puhtaasti kemikaaleista on hankalaa, vaikkakin mahdollista.
Luonnonvitamiinien merkitys
Luonnonvitamiinien merkitys ei ole pelkästään siinä, että ne ovat luonnosta peräisin, vaan siinä, että niiden luonteeseen kuuluu olla osa vitamiinin kokonaisvaikutusta. Luonnon omat vitamiinit ovat siten paljon mutkikkaampia ja niitä ei ole helppo laboratorioissa kokonaan jäljitellä. Ne ovat vaikeammin jäljitettäviä molekyyleja kuin pelkästään sen aktiiviseksi katsottu vitamiiniosa. Tällöin on merkitystä myös sillä, mistä kasvista tai hedelmästä vitamiini on peräisin, koska ns. seura-aineiden koostumuskin vaihtelee alkuperän mukaan.
Luonnollisen vitamiinin monet eri aineosat toimivat yhdessä synergiassa, eli yhteisvaikutuksessa. Yhteisvaikutus merkitsee, että ainesosien kokonaisvaikutus on suurempi, kuin aineosien yhteenlaskettu määrä. Ravitsemusterapeutti Judith De Cava sanoo sen näin: ”Kun ryhmä vitamiiniyhdisteitä pilkotaan osiin, muutetaan fysiologisesti ja biokemiallisesti aktiivinen mikroravintoaine, kykenemättömäksi ja heikoksi kemikaaliksi, joka vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan eläviin soluihin. Synergiaa ei enää ole.”
Yksistään kasveissa on yli 10 000 eri aineyhdistettä ja me tunnemme niistä vasta joitakin tuhansia. Näiden aineiden yhteisvaikutus ja riippuvuus toisistaan on pitkälti tuntematon asia. Tästä johtuen kemiallisesti tuotettujen vitamiinien nauttiminen ei anna samaa tulosta kuin vitamiinin luonnollinen saanti ravinnosta. Lisäksi elävästä ravinnosta saamme hyödyllisiä entsyymejä ja bakteereja.
Jotkut tutkijat ovat nykyään varovasti sitä mieltä, että keinotekoisista lisäravinteista ei ole hyötyä, vaan suorastaan haittaa. Herkimmillä ihmisillä voi jopa maksa-arvot nousta näistä valmisteista. Vitamiinit, hivenaineet ja muut fytokemikaalit olisikin saatava tuoreista kasveista, koska niitä ihmisen elimistö pystyy käsittelemään.
Luonnonvitamiinia voi verrata nuoleen. Pelkkä nuolenkärki on hyödytön jousiampujalle. Synteettiset ja luonnon vitamiineista puhtaaksieristetyt versiot ovat kuin pelkkä nuolen kärki. Jotta nuoli toimisi sille tarkoitetulla tavalla, nuolen kärjen on oltava kiinni varressa ja lisäksi tarvitaan nuolen toiseen päähän ohjainsulat. Vasta sitten voi hyvällä syyllä toivoa nuolta ammuttavaksi, jolla voi osua kaukaiseenkiin maaliin.
Tässä muutama vinkki synteettisiä ja luonnollisia vitamiineja sisältävien tuotteiden erottamiseksi toisistaan:
1. Katso mitä tuote sisältää: Selluloosa ja magnesiumstearaatti ovat täyteaineita, jotka kuuluvat asiaan ja ovat vaarattomia., mutta jos valmistusaineiksi ilmoitetaan puhtaita vitamiineja, ne ovat pääsääntöisesti synteettisiä.
2. Kirjaimet "d" ja "l". Synteettiset ja luonnolliset vitamiinien muodot saatetaan erottaa siitä, miten ne polarisoivat valoa, mutta tämä ei ole yleispätevä sääntö. Kysymys on siitä, kumpaa muotoa solut ottavat vastaan. Useimmat luonnolliset vitamiinit taivuttavat valoa oikealle. Tämä merkitään kirjaimella "d"(latinan sanasta dextro = oikea), mutta myös vasemmalle, vitamiinista riippuen. Tämä merkitään kirjaimella "l" (latinan sanasta levo = vasen). Mutta jos kyseessä on synteettinen vitamiini valo taipuu molempiin suuntiin. Ei kuitenkaan niin, että yksi molekyyli tekisi niin, vaan että ko. seos sisältää kumpaakin muotoa. Puolet oikealle, ja puolet vasemmalle. Ilmiötä voidaan verrata siihen että pudottaa kourallisen kolikoita maahan ja katsoo kumpia puolia, kruunaa vai klaavaa, on enemmän. Tilastollisesti ne jakautuvat pääsääntöisesti fifty-fifty. Koska synteettisessä vitamiinissa on sekä oikeaan, että vasempaan kiertäviä molekyylejä, seos merkitään kirjainyhdistelmällä "dl". Näin ollen kumpaakin muotoa voidaan saada aikaan synteettisesti, koska syntyy myös sekä "d"- että "l"-muotoa. L-muoto ei siis takaa sitä, että vitamiini olisi luonnollinen eikä d-muotokaan. Synteettistä sekamuotoa puhdistamalla saadaan l-muotoista 100%. Näin tehdään jos lopputulos on halvempi kuin vitamiinin puhtaaksierotus luonnonlähteestä.
Paras esimerkki on E-vitamiini. Elimistö käyttää sitä ainoastaan oikealle kiertävässä "d"-muodossa, eli "dextro"-muodossa. Tämä merkitään seuraavasti: d-alfa tokoferoli - paljon parempi kuin synteettinen dl-alfa-tokoferoli, koska vasemmalle kiertävät ovat hyödyttömiä. Tätä voidaan verrata oikean ja vasemman käden hanskoihin. Toinen esimerkki on biotiini. Sen on oltava d-muotoinen, koska solureseptori edellyttää tätä muotoa. Syntettinen on sitten dl-biotiinia, joista taas puolet on hyödytöntä.
Luonnollinen E-vitamiini on erittäin kallis raaka-aine, ja siksi sen keinotekoisten versioiden valmistus ja käyttö on aina ollut monille yrityksille varsin kannattavaa. Tämän vuoksi markkinoilla on useita tuotteita, jotka ovat joko täysin synteettisiä tai synteettisten ja luonnollisten aineiden sekoituksia. Mikäli tuotteessa on oikea tuoteseloste on varsin helppoa päätellä, onko tuote luonnollinen vai synteettinen. Kaikki luonnollinen E-vitamiini ilmoitetaan d-alfatokoferolina. Synteettinen E-vitamiini tulee ilmoittaa tuoteselosteessa dl-alfatokoferolina.
Miksi minä melskaan tästä l- ja d-muodosta? Asian ydin on siinä, että vitamiinimolekyylin puhtaaksieristäminen luonnonsidoksistaan tuhoaa sen bio-aktiivisuutta ja toimii kuin synteettinen. Näissä ei ole enää mitään eroa. Vitamiinin luonnollinen ominaisuus voidaan siis hävittää ja silti myydä sitä "luonnollisena!". Vitamiinin tulee olla assimiloituneena elävästä solusta peräisin oleviin aineosiin.
3) Luonnolliset vitamiinit tunnistaa siitä, että pakkaukseen on merkitty raaka-aine, esimerkiksi ruusunmarja C-vitamiinin lähteenä tai vehnänalkioöljy E-vitamiinin lähteenä. Kunnollinen ravintolisä ei ole keinotekoinen valmiste, vaan se on "tiivistettyä" ruokaa, jonka raaka-aineina on käytetty ihmisen luonnolliseen ravintoketjuun kuuluvia kokonaisia ruoka-aineita. Ravintolisän täytyy siis sisältää oikeissa suhteissa ne aineet, joita olisi ruoassa, jota ne on tarkoitettu täydentämään.
Nauti vitamiinit mieluusti esiasteina
Lopuksi vielä mahdollisesti lukijoitani kiehtova ajatuskuvio siitä, että ihmisen pitäisi nauttia vitamiinit vitamiinilisinä, joissa ne esiintyvät esiasteina, koentsyymeinä. Ei nautita siis suoraan synteettistä tai eristettyä vitamiinia vaan mieluusti sen esiastetta tai aktiivista osaa. Juuri tätä esiastetta elimistömme tarvitsee tuottaakseen oikeasti toimivaa vitamiinia. Kuuluisina esimerkkeinä toimivat A-vitamiini ja sen esiaste karoteeni sekä D3-vitamiini ja sen esiasteet. Mahdollisesti olisi eduksi saada useimmat vitamiinit juuri esiasteina. B-vitamiinien ryhmässä voidaan löytää synteettisille ja eristetyille vitamiineille niiden esiaste. Esimerkiksi B1-vitamiini eli tiamiini voidaan tuottaa esiasteena nimeltään tiamiini difosfaatti, B2-vitamiini (riboflaviini) esiintyy flaviinimononukleotidin (FMN) muodossa esiasteena, B3-vitamiini on monen eri esiasteen muodossa saatavilla kuten esim. niasiiniamidi, nikotiiniamidi difosfaatti (NAD) ja nikotiiniamidi difosfaattihydraatti (NADH) jne.
Tähän liittyy vielä sellainen kiehtova ajatus, että vitamiinit ja energia (ATP) kuuluvat keskeisesti yhteen. Ei esimerkiksi ole järkevää ottaa halpoja, synteettisiä vitamiineja jos olet uupunut ja vailla energiaa, sillä näin menettäisit elimistön korjausliikkeiden takia yhä enemmän energiaa.
Pääviesti
Tällä hetkellä pääviesti rakkaille lukijoilleni on välttää halpoja, synteettisiä purkkivitamiineja ja keskittyä hankkimaan vitamiinit sen sijaan päivittäisestä, laadukkaasta ruoasta. Mikäli huolimattoman ruokailun, sairastelun tai muiden syiden takia tarvitaan vitamiineja ravintolisänä, nämä pitäisi saada mahdollisimman luonnollisista lähteistä joko bio-orgaanisesti tuotettuina tai vitamiinien esiasteiden muodossa. Välttämättä ihmiselle ei pitemmän päälle ole terveellistä nauttia synteettisesti valmistettuja vitamiineja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)