Kansalaisaloite

keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Painavaa asiaa painonhallinnasta

**
Toimittaja Elina Latvala on haastatellut
maamme eturivin lihavuus- ja ravitsemusasiantuntijoita vieraillessaan Kuntien eläkevakuutuksen painonhallintaseminaarissa. Tuloksena on painavaa asiaa painonhallinnasta.

Jojoileva laihdutus on tuttu juttu monille painoaan tarkkaileville. Juuri kun teiniaikaiset farkut alkavat mahtua jalkaan, painoa alkaa taas kertyä kuin itsestään. Lyhytaikaiset tutkimukset vääristävätkin monesti mielikuvaa laihdutusohjelmien tehosta. Niinpä Duodecimin professori Pertti Mustajoki loihtii ilmoille tämän: Puolen vuoden tutkimustuloksia ei kannattaisi julkaista lainkaan. Hänen mukaansa laihdutus loppuu usein noin puolen vuoden kohdalla, ja kiloja alkaa taas kertyä. HUS:n Lihavuustutkimusyksikön professori Aila Rissasen mukaan keskimäärin viiden vuoden kohdalla paino on sama, mikä laihdutukseen ryhdyttäessä.

Erilaisia painonhallintadieettejä vertailtaessa esiin nousee yleisimmin hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen optimaalisin suhde. Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen johtaja Mikael Fogelholm sanoo näin kiistellystä Atkinsin dieetistä: Minusta ei ole mitään mahdollisuuksia kieltää sitä, etteikö Atkinsin dieetti olisi tehokkain laihdutuskeino silloin, jos aikaa on 3 - 6 kuukautta.

Tämä tieto leviää takuulla ilouutisena esimerkiksi karppifoorumille. Hiukan maltillisempaan foorumiin nimeltään Hiilaritietoiset, se myös leviää pohdittavaksi. Itse asiassa, siellä on jo käynnistynyt rehellinen keskustelu Atkinsin dieetistä. Käy sinäkin sanomassa oma mielipiteesi!

Atkinsin dieetissä on hyvin tiukka ruokavaliorajoitus, sillä tässä jutussa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan kolmasosa elintarvikkeista jää käytännössä pois. Atkinsin dieettiä noudattavilla painon on kuitenkin havaittu palaavan nopeiten takaisin. Jos Atkinsin dieettiä noudattaa noin vuoden, sitä ei Fogelholmin mukaan vielä voida sanoa epäterveelliseksi mahdollista päänsäryn ja ummetuksen aiheuttamaa haittaa lukuunottamatta. Fogelholm ei kuitenkaan suosittelisi Atkinsia kenellekään, sillä yli vuoden noudattamisesta aiheutuvia seurauksia ei tiedetä.

Matalan glykeemisen indeksin (GI) tarkkailukaan ei sovi ainoaksi laihdutusohjeeksi. Fogelholm ei suosittele sitä ainoana laihdutusohjeena. Esimerkiksi omenalla ja pizzalla on nimittäin suunnilleen sama GI-arvo samoin kuin ruisnäkkärillä ja Mars-patukalla. Glykeeminen kuorma sentään ottaa huomioon sen, kuinka paljon ruoka sisältää hiilihydraattia.

Sitten paljastuu varsinainen jymypaukku: Olen oikeastaan vähitellen lämpiämässä Willettin dieetin suuntaan, Fogelholm paljastaa.

Mitä tämä tarkoittaa? Joo, yllätys yllätys, se tarkoittaa sitä, että pyhä peruna voisi väistyä ruokapyramidin perustalta ja sen paikan valtaisi muut vähemmän tärkkelyspitoiset kasvikset. Täysjyväviljalla on edelleen tärkeä asema, mutta vaalean viljan saantia tulisi rajoittaa nykyistä tiukemmin. Öljyillä taas on Willettin ohjeissa vielä tärkeämpi asema kuin nykyisin suositellaan. Jos kasvisten määrää nostetaan ruokavaliossa, tämä voi kompensoida lisääntyneen öljynkäytön aiheuttaman energialisän, Fogelholm pohtii.

Liikunnallakin on laihdutettaessa tärkeä roolinsa. Vaikka itse laihtuminen pelkän liikunnan avulla on kovan työn takana, liikunnan terveysvaikutus on jopa parempi kuin ruokavalion vaikutus. Liikunta vähentää erityisesti haitallista vyötärörasvaa.

Rahallisen kannustuksen ei ole sen sijaan havaittu auttavan laihtumisessa, ei myöskään puolison tai ystävän osallistumisen samaan painonhallintaryhmään.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 7.11.2007

1 kommentti:

  1. Harmi vaan, että myös "Fogelholmin dieetiltä" puuttuu pitkäaikainen tutkimusnäyttö sen turvallisuudesta.

    Pitäisi nostaa itselle rima yhtä korkealle kuin muillekin.

    VastaaPoista