Suomen kolme Olavia

***
Toimittaja ja kirjailija Matti Hannus kirjoitti aivan mahtavan kirjan Suomen kolmesta Olavista "Olaveihin Suomi luotti" (SUL Julkaisut, 2009). Olen lukenut kirjaa sillä mielellä, löytyykö kirjasta jotain ammennettavaa nykyjuoksijoillemme? Millaisia Olavit olivat luonteeltaan? Miten he harjoittelivat? Kävivätkö ulkomaanleireillä?

Vuonna 1957 tapahtui jotain merkittävää Suomen urheiluhistoriassa. Nimittäin kolme suomalaisjuoksijaa rikkoi Turun Urheilupuistossa 1500 metrin maailmanennätyksen. Eikä siinä kaikki: heillä oli kaikilla sama etunimi - Olavi! Siis Olavi Vuorisalo, Olavi Salsola ja Olavi "Tankki" Salonen.

Tarkastellaanpa heitä hieman lähemmin. Mitä yhtäläisyyksiä löytyy? Kellään Olaveista ei ollut henkilökohtaista valmentajaa, mutta he kaikki luottivat itseensä harvinaisen vankasti, ja he kaikki kulkivat omia polkujaan. Kaikki Olavit ovat syntyneet vuonna 1933. Kaksi heistä on yhä elossa (Vuorisalo ja Salonen).

Fyysisesti ja psyykkisesti Olavit ovat täysin erilaisia, mutta heillä on silmiinpistävän samanlaiset juoksutulokset. Yksi samanlainen luonteenpiirre heiltä löytyy: periksiantamattomuus.

Olaveja yhdistää myös se, ettei kukaan heistä käynyt ikinä ulkomaan leireillä. Tämä antaa Suomen nykyisille juoksijoille toivoa; voi pärjätä ilman ulkomaan leirejäkin. Tosin kestävyysjuoksun taso on nykyään aivan eri luokkaa kuin Olaveiden aikana, mutta Olavien 1500 metrin ennätykset ovat kova pala Suomen nykyisillekin juoksijoille, vaikka nykyisin ei enää kilpailla hiilimurskaradoilla. Esimerkiksi Olavi Salsolan ja Olavi Salosen vuonna 1957 juokseman maailmanennätyksen 3.40,2 on tänä vuonna (2010) alittanut vain Jonas Hamm (3.39,93) ja viime vuonna Jukka Keskisalo (3.38,90). Niclas Sandells pääsi lähelle (3.40.30).

Olavi Vuorisalo
Vuorisalo oli Olaveista nopein, huippukunnossa yksi maailman tyylikkäimmistä mailereista. Hänen juoksutyylinsä oli kaunis, irtonainen ja lievästi etukumarainen. Hän on mielipiteissään aina luja ja ehdoton, ja hän on kovin suorapuheinen, oli asia mikä tahansa. Hän puhuu kaiken minkä ajattelee, mikä ei kaikkia miellytä.

Vuorisalolla oli äärimmäisen, jopa kiusallisen vahva itsetunto. Vuorisalo tiesi aina, mitä tekee ja mihin pystyy. Vuorisalon kuningasajatus oli: "Urheilijan pitää pystyä ajattelemaan itse". Hänellä eivät juoksusaavutukset nousseet päähän, vaan hän oli vaatimattomista vaatimattomin persoona.

Vaikka Vuorisalo on hiljainen herrasmies, hänen sisällään on tulinen sielu ja rautainen tahto, eikä hänen mielenrauhansa järky helposti. Tämä auttavainen, lämmin ihminen ajattelee syvällisesti. Vuorisalo on elämäntavoiltaan säännöllinen ja jääräpäinen, mikä on varmasti ollut avuksi hänen urheilu-urallaan. Hän ei suonut itselleen helpotuksia.

Olavi Salsola
Salsolan juoksuaskel oli helpompi ja vaivattomampi kuin muilla Olaveilla. Hän juoksi nopearytmisesti, rinta kaarella. Salsola oli Olaveista herkin, arvoituksellisin ja itsetietoisin. Hän oli älykäs, sivistynyt, avoin ja puhelias, miellyttävä keskustelija, mutta toisaalta itsekeskeinen, ristiriitainen, hankala, määrätietoinen ja kuulemma leuhka.

Salsola oli poikasena hulivili, mutta ryhdistäytyi opiskelun ja urheilun ansiosta. Hän joutui usein rehtorin puhutteluun. Hän jättikin lyseon kesken ja meni aliupseerikouluun ja vuonna 1954 Tampereen teknilliseen kouluun.

Kuten Vuorisalo, oli Salsolakin suorasukainen sekä vilpitön sanoissaan ja teoissaan. Hän oli äärimmäisen itsekeskeinen, ja pelkäsi häviötä yli kaiken. Päällepäin näkyvä itsevarmuus peitti arkoja asioita. Salsola oli herkkä tosikko, joka osasi olla oikukas, ylimielinen ja häikäilemätönkin. Hän oli sulkeutunut, piti asiat sisällään ja haavoittui helposti. Salsola oli loistava taistelija, ja omasi vertaansa hakevan harjoittelusisun.

Olavi ”Tankki” Salonen
Herrasmies Salonen, Olaveista vahvin, oli reilu ja suora, hiljainen, yksinäinen kulkija. Hän liikkui enimmäkseen omassa rauhassaan. Salosen motto oli "Täysillä loppuun asti!", ja hän onkin sisun ja ahkeruuden perikuva.

Urheilun lisäksi hän kehittyi pitkälle myös ihmisenä. Salonen oli valmentajana reilu, suora, jämpti ja erittäin vaativa. Hän vaati itseltään paljon ja myös teki sen. Hän on jäyhä ja tinkimätön periaatteen mies, eikä selittele turhia.

Olavien harjoitusmetodit
Vuorisalo juoksi talvella pimeillä teillä lamppu otsassa. Hän teki talvisin pitkiä, jopa 28 km:n pituisia lenkkejä. Voimaharjoittelun hän teki rekillä, renkailla ja nojapuilla, oman kehon painolla. Siihen kuului myös omaperäisesti kärrynpyöriä ylämäkeen, 69 leukaa putkeen ja kahta köyttä pitkin kiipeäminen voimistelusalin kattoon (kummassakin kädessä eri köysi). Vuorisalo ei pitänyt loppuverryttelyä tärkeänä, vaan ajanhukkana, kun taas Salsola verrytteli aina perusteellisesti.

Salsola harjoitteli Olaveista määrällisesti vähiten, mutta erittäin laadukkaasti. Toisaalta hän ei ollut ikinä talvisin kunnossa. Salsolan talviharjoittelu koostui usein joen tai järven jäällä juoksemisesta, ja lunta saattoi olla aina polviin asti. Salsola juoksi silloin kumisaappaat tai piikkipohjaiset lenkkarit jalassaan. Nuorena Salsola luisteli ahkerasti (pelasi jääpalloa), mistä hän sai poikkeuksellisen vahvat pohkeet. Hän ei tehnyt itselleen mitään harjoitusohjelmia, vaan harjoitteli päivästä toiseen itseään kuunnellen.

"Tankki" Salonen syntyi maataloon, joten hänellä riitti töitä pimeään asti. Vasta töiden jälkeen hän lähti lenkille. Ennen lenkkiä hän saattoi talvisin urheilla kymmenottelua tai laskea mäkeä. Salosen poikkeukselliset jalkavoimat toivat tulosta jo varhain. Hän harjoitteli yleensä vain kerran päivässä, eikä Salsolan tapaan tehnyt itselleen harjoitusohjelmaa. Salonenkin harjoitteli talvisin jäällä. Siellä hän juoksi 100-400 m:n pituisia vetoja piikkarit jalassa, vaikka lunta saattoi olla jopa puoli metriä.

Muita urheilukirjoituksiani:
Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohjeKreiderin työryhmän jättiurakka valmis: Nykykäsityksemme urheilijoiden ravitsemuksestaHyvä kunto tuo älykkyyttäKirsikkajuomaa juoksijoille