maanantaina, toukokuuta 23, 2011

Viisi minuuttia luonnollisista vitamiineista

**
Uutta tietoa:  Studio55 -ohjelmassa kysytään tänään (23.5.2011 9:25-10:00) saatko terveydelle elintärkeät vitamiinit pilleripurkista vai luonnon antimista? Olen siinä ohjelmassa kertomassa, miksi suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Markku Veijalainen haastattelee. Lisää vitamiiniasiaa löytyy myös netin puolelta (Jenni Kokkonen on kirjoittanut tekstit):

- Luonnon vitamiinit vastaan purkkivitamiinit - kumpi voittaa?
- Purkkivitamiinien käyttö voi olla haitallista - lue miksi!
- Tämä vitamiinivaje tarvitsee kehittyäkseen vain 20 päivää!



Tämä teksti syntyi 12.5.2011:


Erittäin yksinkertaista tietoa luonnollisista vitamiineista. Investoi tämän lukemiseen viisi minuuttia ja jää loppuelämäksi pohtimaan voiko tämän lukemisesta ja tajuamisesta olla hyötyä juuri sinulle! Kommentoi! Kysy! Pohdi!


Olen saanut runsaasti palautetta kirjoitettuani äskettäin luonnollisten ja synteettisten vitamiinien eroista. Osa palautteestanne on kohdistunut epäuskoon sen suhteen onko loppujen lopuksi mitään väliä hankkiiko vitamiinit luonnollisista (bio-orgaanisista) vai synteettisistä lähteistä. Yritän nyt äärimmilleen ponnistellen ja mahdollisimman yksinkertaisesti tuoda esille oman näkemykseni bio-orgaanisten vitamiinien ylivertaisuudesta. Kirjoitan niin yksinkertaisesti kuin suinkin osaan, sillä jotkut teistä ovat ihan oikeutetusti pitäneet vitamiiniasiaa kovin hankalana ymmärtää.

Vitamiinin määritelmä

Vitamiinit ovat biologisesti aktiivisia bio-orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan jatkuvasti erittäin pieniä määriä (mikrogrammoista muutamaan grammaan riippuen vitamiinista). Vitamiinit ovat ihmisen terveydelle, yksittäisten solujen kasvulle ja kudosten hyvinvoinnille välttämättömiä. Jos vitamiineja ei saa riittävästi, seurauksena on lisääntyviä puutostilaoireita ja lopulta hyvin vakava sairaustila. Ihmisen elimistö ei pysty itse tuottamaan (syntetisoimaan) vitamiineja joko lainkaan (esim. C-vitamiini) tai riittävästi (esim. K-vitamiini), joten niitä on oltava ravinnossamme tarjolla. Vaikka ihminen saisikin ravinnossaan normaalit määrät vitamiineja, niiden tarve voi olla lisääntynyt fysiologisen tilan (esim. kova liikuntasuoritus) tai sairauden (esim. suoliston imeytymishäiriö) seurauksena.

Synteettisten tilalle bio-orgaanisia vitamiineja

Suurin osa markkinoilla myytävistä vitamiinivalmisteista ovat synteettisiä (eräiden lähteiden mukaan noin 90% myytävistä vitamiineista ovat synteettisiä). Eikö tämä ole hyvä asia? Eikö ole hyvä kun kemistit 1920-luvulta lähtien oppivat syntetisoimaan vitamiinit laboratorio-olosuhteissa ja saamme ne kätevästi ja edullisesti vitamiinipillerinä esimerkiksi apteekista?

Henkilökohtaisena mielipiteenä lausun, että synteettinen vitamiini häviää bio-orgaaniselle luonnolliselle vitamiinille. Synteettinen kopioi luonnon omaa valmistetta, mutta kopio ei ole sama asia kuin luonnon alkuperäinen tuote. Yrittäkää myydä taitavakin kopio Leonardo da Vincin Mona Lisa maalauksesta aitona tauluna ja heti joku Louvren museon intendentti julistaa taulunne mahdollisesti nätiksi kopioksi, mutta alkuperäinen on heidän hallussaan. Täyttä hintaa on turha pyytää Mona Lisa -kopioistanne.

Bio-orgaanisia vitamiineja on jonkin verran tutkittu (pitäisi ehdottomasti tutkia enemmän!) ja tulokset ovat osittain ristiriitaiset. Bio-orgaaniset vitamiinit eivät tutkimuksissa välttämättä ole esiintyneet mitenkään ylivoimaisina verrattuna synteettisiin. Tämä johtuu suurelta osin tutkimuksissa olevista teknisistä ongelmista. On tutkimuksia, joissa bio-orgaaniset vitamiinit osoittautuvat bioaktiivisuudeltaan ja imeytyvyydeltään ylivoimaisiksi, mutta sitten on liuta tutkimuksia, joissa ei saada suurtakaan eroa synteettisten ja luonnollisten vitamiinien välillä.

Antakaa kun selitän mikä tässä bio-orgaaninen asiassa oikein mättää: Heti kun bio-orgaaninen vitamiini eristetään, se menettää suuren osan biologisesta vaikutuksestaan! Kun aidosta bio-orgaanisesta vitamiinilähteestä otetaan pelkkä vitamiini irti ja pistetään se kapseliin, se lakkaa olemasta bio-orgaaninen vitamiini. Puhtaaksi eristetty vitamiini menettää bioaktiivisuuttaan vaikka sillä olisi ollut tätä aktiivisuutta alkuperäisessä paikassaan. Vain elollinen (orgaaninen) organismi voi tuottaa tarkasti ja täsmällisesti bio-orgaanista ja bioaktiiviteetiltaan moitteetonta vitamiinia.

Tästä syystä koeasetelmissa pitäisi ehkä käyttää synteettisenä valmisteena laboratorio-olosuhteissa valmistettua vitamiinia kapselissa ja bio-orgaanisena vitamiinivalmisteena pitäisi syödä esimerkiksi vitamiinipitoisia marjoja. Eihän tällaisessa koeasetelmassa voi tehdä kaksoissokkotutkimuksia kun sekä tutkittava että tutkija näkee mitä koehenkilö syö? Toinen ryhmä syö synteettisiä kapseleita, toinen ryhmä esimerkiksi tyrnimarjoja. Sokea Reettakin näkee kaksoissokkotutkimusten ongelmat.

Synteettiset vitamiinit saattavat olla haitaksi meille

Bio-orgaanisen vitamiinin jalostaminen kaupalliseksi, käteväksi tuotteeksi on haastavaa puuhaa. Valmistuksessa tehtävät kompromissit tuhoavat vitamiinin alkuperäistä tehoa. Eikö olisi siksi syytä luopua kokonaan bio-orgaanisesti tuotetuista vitamiineista (niitä nimittäin on!) ja suosiolla syödä lisävitamiinit synteettisinä valmisteina ja luonnon omat vitamiinit voisi nauttia kokonaisina, laadukkaina ruokina? Tottakai, luonnon vitamiinit onkin syytä nauttia mahdollisimman täysipainoisesti juuri ruoka-aineiden muodossa, mutta onnistuneesti tuotetut bio-orgaaniset vitamiinit ovat luonnon suuria aarteita! Synteettisiin vitamiineihin liittyy eräs ikävä piirre. Ne saattavat rikastamisen sijaan köyhdyttää elimistöä! Kauhea väite! Miten sen selittäisin? No, vaikkapa näin:

Kuvittele, että solu on korkeilla suojamuureilla ympäröity kaupunki. Luonnon omat vitamiinit ovat maanviljelijöitä, jotka siellä kaupungissa tuottavat ruokaa kaupungin muille asukkaille. Uutterasti työskennellen maanviljelijät pitävät huolen kaupungin asukkaiden hyvinvoinnista. Yht'äkkiä muureille ilmestyy synteettisiä vitamiineja, jokin pahansisuinen hunnipäällikkö Attila vähintään, joka haluaa ottaa kaupungin haltuunsa. Muureille rientää sotilaita puolustamaan kaupunkia, mutta Attilan joukot ovat sen verran vahvoja, että tarvitaan peräti maanviljelijöitä puolustamaan kaupunkia tunkeilijoita vastaan. Kun maanviljelijät ovat poissa pelloiltaan ja karjatiloiltaan, kaupungin ruokahuolto häiriintyy ja pahimmillaan lakkaa kokonaan hetkeksi. Attilan voittaessa kaupungin itselleen saattaa olla, että hän ei enää hyväksykään alkuperäisiä maanviljelijöitä, vaan tuo sinne omat joukkonsa tuottamaan synteettistä ruokaa kaupungin asukkaille ja toimittaa alkuperäiset maanviljelijät huitsin nevadaan. Tätä kestää oman aikansa, kunnes Attila joukkoineen kyllästyy kaupunkiin ja lähtee pois. Kaupunkilaiset eivät nimittäin pitäneet laisinkaan synteettisistä maanviljelijäkopioista vaan protestoivat näiden tuotteita vastaan jatkuvasti. Kestää kauan aikaa ennen kuin kaupungin ruokahuolto palaa normaaliksi, sillä pitää kouluttaa uusia maanviljelijöitä ja etsiä huitsin nevadasta maanviljelijät takaisin hoitamaan työtään. Ymmärsitkö?

On aika poikkeuksellista, että samalla kun pidetään luonnonmukaisuutta arvossa ja hyväksytään kemiallisten aineiden riskit, vitamiinien suhteen olla valmiita sen suuremmin miettimättä asiaa, hyväksymään terveydelle välttämättömiä vitamiineja kemiallisessa muodossa. Elimistön biologista järjestelmää ei voi huijata loputtomiin ilman terveydellisiä riskejä.

Tuntuu hassulta, että alunperin vakavien vitamiinin puutostilojen (esim. keripukki ja riisitauti) korjaamiseen tarkoitetut synteettiset vitamiinit, ovat nykyään päivittäisessä käytössä ikään kuin varmuuden vuoksi. Kaikessa tohinassa on unohtunut, että ihmiselimistö pyrkii korjaamaan tilapäisen vitamiininpuutteen ensi sijassa tehostamalla ravintotekijöiden imeytymistä. Nyt kun koko ajan syötetään elimistölle synteettisistä lähteistä tärkeitä ravintotekijöitä, rasitetaan elimistön optimaalista toimintakykyä.

Bio-orgaanisessa vitamiinissa kokonaisuus ratkaisee

Kun luonnon omaa vitamiinia sisältävää ruokaa nauttii, saa vitamiinin lisäksi muita kasvi- ja eläinperäisiä yhdisteitä (entsyymejä, kuituja, hivenaineita jne.), jotka ovat mukana siinä nauttimassamme ruoassa. Tätä voisi kuvata tällä tavalla:

Kun nautimme luonnosta eristettyä tai synteettisesti valmistettua kemiallisessa muodossa olevaa vitamiinia, se on kuin ampuisimme jousipyssyllä kohti maalitaulua pelkän nuolen kärjen. Maalitauluun osuessaan, se todennäköisesti täyttäisi sille asetetun tehtävänsä. Se ei kuitenkaan todennäköisesti kanna sadannellakaan yrittämällä taululle asti. Sen sijaan bio-orgaaninen vitamiini on kuin nuoli, jossa on varsi ja pyrstössä sulat. Tuollaisen nuolen voi jo ampua aika hyvällä menestyksellä maalitauluun asti hyvällä osumatarkkuudella. Ymmärsitkö?

Luonnollisuus -käsite on usein aika epäselvä


Elintarviketieteilijä Juuso Reinikainen kirjoitti äskettäin terveysblogissaan elintarvikkeiden luonnollisuudesta. Koska tässä on minun mielestäni yhtymäkohtia luonnollisista vitamiineista käytävään pohdintaan, lainaan soveltuvin osin Reinikaisen kirjoitusta.

Reinikaisen mukaan luonnollisuutta on haastettu suhteellisen vähän. Lisäainekeskustelua ja terveysteknologioiden suhdetta hyvään syömiseen on kylläkin pohdittu laaja-alaisesti, mutta itse luonnollisuuden terminologia on jäänyt Suomessa vähälle keskustelulle. Osin tämä johtuu juuri siitä, että epätietoisuus on yhteistä koko Euroopan elintarvikeketjulle. Luonnollisuuden määrittelytyö puuttuu tai on vasta tekeillä.

Luonnollisuuskritiikkiä on Reinikaisen mukaan johdettu Yhdysvalloista, jossa etenkin ravitsemuksen ja lainsäädännön parissa työskentelevät asiantuntijat kritisoivat nykyistä autuaaksi tekevää luonnollisuusteemaa. Eräs näkyvimmistä luonnollisuuskritiikin johtajista on ollut ravitsemusvaikuttaja ja –tieteilijä Marion Nestle. Huhtikuun 2011 alussa muutamat viranomaistahot jyrähtivät voimakkain sanankääntein luonnollisuuslupauksista ja pitivät luonnollisuus -termiä todella luonnottomana. Toivotaan, että jokin roti saadaan Amerikan mantereella syntymään. Tosin, ei meillä Euroopassakaan ole mitään syytä rintaa röyhistellä: pihalla ollaan kuin Ellun kanat.

Euroopan unionilla ei nimittäin ole mitään kantaa luonnollisuuteen. Elintarvikelisäaine voi olla luontainen, luontaisen kaltainen tai kokonaan keinotekoinen eli synteettinen. Yksittäisten lisäaineiden tai lisäaineryhmien osalta luonnollisuuskäsitettä on siis määriteltävissä luontaisuutta koskevan yleiseurooppalaisen lainsäädännön perusteella. Harmaalle alueelle siirrytään kun puhutaan jalostetuista elintarvikkeista lopputuotteina, enemmän kuin ainesosiensa summina. Luonnollisuudella viitataan usein kokonaisvaltaiseen hyvään ja paremmuuteen, joka siis on elintarvikkeissa vailla määritelmiä oleva villi länsi. Vastuulliset toimijat puhuvatkin esimerkiksi luonnollisista väri- tai aromiaineista, mutta varsin usein maalailu jatkuu laveasti koskemaan koko tuotetta.

Luonnollisuus hämmentää. Samanaikaisesti kun luonnollisuusimagolla myytyjen tuotteiden suosio on kasvanut, ovat kuluttajat olleet yhä epätietoisempia luonnollisuuden määritelmästä elintarvikkeissa. Klassinen esimerkki Yhdysvaltojen elintarvikemarkkinoilta on ollut luomun ja luonnollisempana markkinoitujen tuotteiden käsitteiden sekoittuminen. Osa ruokailijoista on olettanut termillä ”natural” markkinoitujen tuotteiden olevan luomua – mielikuvissa jopa luomua laadukkaampia.

Suomessa minun mielestäni luomu -termi on kärsinyt inflaation. Otetaan esimerkiksi luomumaito. Ollakseen luomua, lehmän pitäisi minun mielestäni syödä heinää ja muita luonnonvaraisia kasveja, joista se sitten valmistaa valkoista, ihanaa juomaa. Nyt riittää kun lehmälle syötetään heinän lisäksi luonnonmukaisesti viljeltyä viljaa.

Luonnollisuuteen liittyvä problematiikka on helppo väistää suosimalla pääsääntöisesti vähän käsiteltyjä raaka-aineita: ehdottomuuten ei tässäkään keskustelussa ole ravitsemuksellisia perusteita.

Kuluttajaetiikan kannalta emme voi kuitenkaan sivuttaa luonnollisuusviestintään liittyviä haasteita, sanoo Reinikainen. Ideaalitilassa ruokaketjussa vastuullisuus kehittyykin tasolle, jossa kuluttajat voivat luottaa toimijoiden läpinäkyvyyteen. Yksi on varmaa: vähemmän on tällä hetkellä enemmän, lopettaa Reinikainen. Ja minä lopetan tähän lauseeseen:


Loppulause:

Ota vitamiinit pääasiassa laadukkaasta ja monipuolisesta ruoasta. Täydennä tarvittaessa vitamiinitasosi bio-orgaanisilla vitamiineilla tai vitamiinien esiasteilla. Älä turhaan käytä synteettisiä vitamiineja!



Viisi minuuttia -sarja (25)

15 kommenttia:

  1. Lehmät kuolisivat nälkään, jos ne söisivät pelkkää heinää. Viljasta ne saavat energiaa.

    VastaaPoista
  2. Pitäskö niitä perusteluja kans laittaa raflaville jutuille.. alkaa menee vähä sellaiseksi "spedeilyksi". :-)

    VastaaPoista
  3. Hei,

    Olen rakentanut kromatokrafia laiitteiston eräälle maailman suurimmista vitamiinien valmistajista. Se mitä kutsut bio-orgaaniseksi saattaa olla esim. E-vitamiinin kohdalla steroeisomeriaa eli se että jostain syystä luonto suosii vasenkätistä muotoa muutoin samasta molekyylistä, jolla siis on hyviä ominaisuuksia. Tässä tapauksessa oikea kätinen molekyylimuoto kulkee vain läpi (nykytiedon mukaasn) ilman sen kummenpia sivuvaikutuksia. Tunnetuin sivuvaikutus stereoisomeriasta eli vasen- oikea kätisyys versiosproblematiikasta lienee talidomidi. Nykyäänhän tuokin aine osataan puhdistaa ja hyväkätistä muotoa saatetaan taas käyttää.

    Sitten on taas stereoisomerisesti stabiileja vitamiineja kuten askorbiinihappo eli C-vitamiini, joka siis on myös vesiliukoinen. (riittävä vitamiinisaanti voitaisiin mittaroida vaikkapa virtsan pH:na? ylimäärä siis tulee virtsan mukana pois.)

    Mutta kaikenkaikkiaan tuo steroisomeria näyttelee aika isoa roolia vitamiinipuolella ja raseemisten eli vasen-oikea seoksien puhdistaminen ei ole helppoa tai halpaa (vaatii kiraali faasin joka toimii kromatografiin). Tämään takia yleensä laadukkaat esim. E -vitamiinit ovat selvästi kalliimpia.

    Toinen asia ovat nuo DHA rasvat. mainitsit ja ylistit kalarasvoja. Ne ovatkin hyviä mutta kirjaisin tähän pienen varauksen. Kalat kuten kanatkin ovat bioreaktoreita. Kanahan on aika mielenkiintonen koska kananmunan neutraalilipidi ja fosfolipidi koostumusta voi säätää ravinnolla. tällöin kananmunana kolesterolin koostumus riippuu perusmolekyyliin kiinnittyneiden rasvahappoketjujen suhteista joita siis voi säätää esim. omega 3 ja 6 suuntaan tai myös DHA säätää. Eli itseasiassa kananmunahan on aikamoinen täsmärasvaase rasvalähteenä (nimenomaan keltuainen jossa vielä apo-proteiinia sideaineena). Kalassa kritisoisin kassikasvatettua kalaa jonka rasvahappojen koostumus saatetaan tuhota tai paremmin vääristää luonnottomaksi rehuruokinnalla. Parasta siis on vapaana uinut ahven lohi siika jos ei siis pelkää dioksiineja ja elohopeaa, joita petokaloihin ja pohjaplanktonin syöjiin aina kertyy sitä enenmmän mitä vanhempia ne ovat.

    Tällaisia ajatuksia. Minusta noissa rasva asioissa on vasta raapaistu pintaa. On aivan varmastio niin että ravinnssa on nk. suojarasvoja jotka suojaavat erilaisten haitallisten radikaalien hyökkayksiltä ja sitten on nk. aktiivirasvoja jotka toimivat solukalvojen läpikuljettajina sekä rakennuspalikkoina esim. juuri estrogeenirunkoina. Eli paljon tarttis tehdä...

    nim. turun kemisti

    VastaaPoista
  4. KAikkihan tietää ton E-vitamiinijutun. Se on poikkeus.

    VastaaPoista
  5. Ongelmahan ei ole siinä, että synteettinen vitamiini per se olisi jotenkin huonompi kuin "luonnollinen", vaan se että esim. vitamiinipitoisissa kasviksissa, vihanneksissa ja marjoissa on mukana kaikkea muutakin terveellistä, esim. flavonoideja.

    Eli ensimmäinen suosituksesi "ota vitamiinit ruoasta" on toki mielekäs. Bio-orgaaniset vs. synteettiset on puolestaan täysin turha vastakkainasettelu.

    VastaaPoista
  6. "Ongelmahan ei ole siinä, että synteettinen vitamiini per se olisi jotenkin huonompi kuin "luonnollinen", vaan se että esim. vitamiinipitoisissa kasviksissa, vihanneksissa ja marjoissa on mukana kaikkea muutakin terveellistä, esim. flavonoideja.

    Eli ensimmäinen suosituksesi "ota vitamiinit ruoasta" on toki mielekäs. Bio-orgaaniset vs. synteettiset on puolestaan täysin turha vastakkainasettelu. "

    Asiaa puhut. Kroppa ei erota synteettistä bio-orgaanisesta vitamiinista. Ero on vaan se että marjoissa ja muissa on niin paljon kaikkea muuta hyvää, jotka toimivat synergisesti vitamiinien kanssa. Vitamiinit tulisi sen vuoksi aina nauttia RUOAN KANSSA, jotta ruoansulatus toimisi maksimitehollaan. Ainahan sitä ollaan sanottu etteivät vitamiinit ole ravinnon korvike vaan tuki.

    VastaaPoista
  7. "Lehmät kuolisivat nälkään, jos ne söisivät pelkkää heinää. Viljasta ne saavat energiaa."
    Naurettava väitös. Yksikään luonnonvarainen nautaeläin ei syö viljaa.

    VastaaPoista
  8. Aivan päivänselväähän sen pitäisi ihmisille olla ettei synteettisellä tai luonnollisella vitamiinilla ole varsinaista aktiivisuuseroa vaan kyse on nimenomaan siitä että kasveissa joista vitamiinit saa on mukana aina entsyymejä (ym. monimutkaisempia molekyylejä)ja katalyyttejä joita vaaditaan niihin biokemiallisiin prosesseihin joihin myös kyseiset vitamiinit kuuluvat. Tämän kaltaiset artikkelit antavat ihmisille väärän kuvan siitä miksi kasvien syöminen on terveellisempää kuin pillereitten ja mielestäni mustamaalaa sitä todellista syytä syödä tuoreita kasviksia.

    VastaaPoista
  9. Toki asiaan vaikuttaa aina sekin että synteettisissä vitamiineissa voi olla puhtauksellisia tai molekyylin avaruudellisia eroja (isomeerit jne) ja myös se missä muodossa vitamiini luonnossa esiintyy. Yleensä kuitenkin vitamiinit ovat kasveissakin osallisena samankaltaisissa biokemiallisissa prosesseissa kuin muissakin elollisissa, joten alkuperäisessä lähteessän ns. "luojan luomassa ravintopaketissa" on myös muuta tarvittavaa jotka taas pilleristä lähes poikkeuksetta puuttuu (lukuunottamatta jotkut crude ekstraktit suoraan kasveista.) TÄMÄ on syy miksi saada vitamiinit luonnollisesta lähteestään. EI se onko kyseessä synteettinen tai eristetty molekyyli.

    VastaaPoista
  10. Katsoin studio 55 tänään jossa puhuttiin vitamiinin esiasteista. Mistä eri vitamiinien esiasteita saa?

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoisia kommentteja! Vähän kiire juuri nyt, sillä on tullut runsain määrin muutakin palautetta ja täytyy tehdä välillä "ihan oikeitakin töitä". Vastailen tänne jossakin vaiheessa.

    terveisin, christer

    VastaaPoista
  12. Terveyskaupoissa ei ole todellisia "bio-orgaanisia vitamiineja". Koko juttu on roskaa!!

    VastaaPoista
  13. Studio55:n lähdekritiikki on tunnetusti maailman surkeinta tasoa.

    VastaaPoista
  14. "Synteettiset vitamiinit täyttävät luonnollisen vitamiinin paikan elimistössämme. Kyseessä on elimistölle vieras aine, josta se pyrkii eroon. Rikastamisen sijaan synteettiset vitamiinit saattavatkin köyhdyttää elimistöä!"

    Vaikuttaa todellakin siltä, että Studio55:ssa menee läpi mikä tahansa. Kuten ilmeisesti Christerilläkin, jonka tekstiä ym. pätkä on. Näkisin mielelläni ylläolevalle edes jonkintasoisen tieteellisen perustelun, Attila-vertaukset kun eivät sellaisiksi kelpaa.

    VastaaPoista
  15. Odotan tutkimustuloksia ja linkkejä niihin. Toimivathan synteettiset huumeetkin. :D Tosin ehkä vähän eri asia mutta kuitennii

    VastaaPoista