Viisi minuuttia luonnollisista vitamiineista

**
Uutta tietoa:  Studio55 -ohjelmassa kysytään tänään (23.5.2011 9:25-10:00) saatko terveydelle elintärkeät vitamiinit pilleripurkista vai luonnon antimista? Olen siinä ohjelmassa kertomassa, miksi suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Markku Veijalainen haastattelee. Lisää vitamiiniasiaa löytyy myös netin puolelta (Jenni Kokkonen on kirjoittanut tekstit):

- Luonnon vitamiinit vastaan purkkivitamiinit - kumpi voittaa?
- Purkkivitamiinien käyttö voi olla haitallista - lue miksi!
- Tämä vitamiinivaje tarvitsee kehittyäkseen vain 20 päivää!



Tämä teksti syntyi 12.5.2011:


Erittäin yksinkertaista tietoa luonnollisista vitamiineista. Investoi tämän lukemiseen viisi minuuttia ja jää loppuelämäksi pohtimaan voiko tämän lukemisesta ja tajuamisesta olla hyötyä juuri sinulle! Kommentoi! Kysy! Pohdi!


Olen saanut runsaasti palautetta kirjoitettuani äskettäin luonnollisten ja synteettisten vitamiinien eroista. Osa palautteestanne on kohdistunut epäuskoon sen suhteen onko loppujen lopuksi mitään väliä hankkiiko vitamiinit luonnollisista (bio-orgaanisista) vai synteettisistä lähteistä. Yritän nyt äärimmilleen ponnistellen ja mahdollisimman yksinkertaisesti tuoda esille oman näkemykseni bio-orgaanisten vitamiinien ylivertaisuudesta. Kirjoitan niin yksinkertaisesti kuin suinkin osaan, sillä jotkut teistä ovat ihan oikeutetusti pitäneet vitamiiniasiaa kovin hankalana ymmärtää.

Vitamiinin määritelmä

Vitamiinit ovat biologisesti aktiivisia bio-orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan jatkuvasti erittäin pieniä määriä (mikrogrammoista muutamaan grammaan riippuen vitamiinista). Vitamiinit ovat ihmisen terveydelle, yksittäisten solujen kasvulle ja kudosten hyvinvoinnille välttämättömiä. Jos vitamiineja ei saa riittävästi, seurauksena on lisääntyviä puutostilaoireita ja lopulta hyvin vakava sairaustila. Ihmisen elimistö ei pysty itse tuottamaan (syntetisoimaan) vitamiineja joko lainkaan (esim. C-vitamiini) tai riittävästi (esim. K-vitamiini), joten niitä on oltava ravinnossamme tarjolla. Vaikka ihminen saisikin ravinnossaan normaalit määrät vitamiineja, niiden tarve voi olla lisääntynyt fysiologisen tilan (esim. kova liikuntasuoritus) tai sairauden (esim. suoliston imeytymishäiriö) seurauksena.

Synteettisten tilalle bio-orgaanisia vitamiineja

Suurin osa markkinoilla myytävistä vitamiinivalmisteista ovat synteettisiä (eräiden lähteiden mukaan noin 90% myytävistä vitamiineista ovat synteettisiä). Eikö tämä ole hyvä asia? Eikö ole hyvä kun kemistit 1920-luvulta lähtien oppivat syntetisoimaan vitamiinit laboratorio-olosuhteissa ja saamme ne kätevästi ja edullisesti vitamiinipillerinä esimerkiksi apteekista?

Henkilökohtaisena mielipiteenä lausun, että synteettinen vitamiini häviää bio-orgaaniselle luonnolliselle vitamiinille. Synteettinen kopioi luonnon omaa valmistetta, mutta kopio ei ole sama asia kuin luonnon alkuperäinen tuote. Yrittäkää myydä taitavakin kopio Leonardo da Vincin Mona Lisa maalauksesta aitona tauluna ja heti joku Louvren museon intendentti julistaa taulunne mahdollisesti nätiksi kopioksi, mutta alkuperäinen on heidän hallussaan. Täyttä hintaa on turha pyytää Mona Lisa -kopioistanne.

Bio-orgaanisia vitamiineja on jonkin verran tutkittu (pitäisi ehdottomasti tutkia enemmän!) ja tulokset ovat osittain ristiriitaiset. Bio-orgaaniset vitamiinit eivät tutkimuksissa välttämättä ole esiintyneet mitenkään ylivoimaisina verrattuna synteettisiin. Tämä johtuu suurelta osin tutkimuksissa olevista teknisistä ongelmista. On tutkimuksia, joissa bio-orgaaniset vitamiinit osoittautuvat bioaktiivisuudeltaan ja imeytyvyydeltään ylivoimaisiksi, mutta sitten on liuta tutkimuksia, joissa ei saada suurtakaan eroa synteettisten ja luonnollisten vitamiinien välillä.

Antakaa kun selitän mikä tässä bio-orgaaninen asiassa oikein mättää: Heti kun bio-orgaaninen vitamiini eristetään, se menettää suuren osan biologisesta vaikutuksestaan! Kun aidosta bio-orgaanisesta vitamiinilähteestä otetaan pelkkä vitamiini irti ja pistetään se kapseliin, se lakkaa olemasta bio-orgaaninen vitamiini. Puhtaaksi eristetty vitamiini menettää bioaktiivisuuttaan vaikka sillä olisi ollut tätä aktiivisuutta alkuperäisessä paikassaan. Vain elollinen (orgaaninen) organismi voi tuottaa tarkasti ja täsmällisesti bio-orgaanista ja bioaktiiviteetiltaan moitteetonta vitamiinia.

Tästä syystä koeasetelmissa pitäisi ehkä käyttää synteettisenä valmisteena laboratorio-olosuhteissa valmistettua vitamiinia kapselissa ja bio-orgaanisena vitamiinivalmisteena pitäisi syödä esimerkiksi vitamiinipitoisia marjoja. Eihän tällaisessa koeasetelmassa voi tehdä kaksoissokkotutkimuksia kun sekä tutkittava että tutkija näkee mitä koehenkilö syö? Toinen ryhmä syö synteettisiä kapseleita, toinen ryhmä esimerkiksi tyrnimarjoja. Sokea Reettakin näkee kaksoissokkotutkimusten ongelmat.

Synteettiset vitamiinit saattavat olla haitaksi meille

Bio-orgaanisen vitamiinin jalostaminen kaupalliseksi, käteväksi tuotteeksi on haastavaa puuhaa. Valmistuksessa tehtävät kompromissit tuhoavat vitamiinin alkuperäistä tehoa. Eikö olisi siksi syytä luopua kokonaan bio-orgaanisesti tuotetuista vitamiineista (niitä nimittäin on!) ja suosiolla syödä lisävitamiinit synteettisinä valmisteina ja luonnon omat vitamiinit voisi nauttia kokonaisina, laadukkaina ruokina? Tottakai, luonnon vitamiinit onkin syytä nauttia mahdollisimman täysipainoisesti juuri ruoka-aineiden muodossa, mutta onnistuneesti tuotetut bio-orgaaniset vitamiinit ovat luonnon suuria aarteita! Synteettisiin vitamiineihin liittyy eräs ikävä piirre. Ne saattavat rikastamisen sijaan köyhdyttää elimistöä! Kauhea väite! Miten sen selittäisin? No, vaikkapa näin:

Kuvittele, että solu on korkeilla suojamuureilla ympäröity kaupunki. Luonnon omat vitamiinit ovat maanviljelijöitä, jotka siellä kaupungissa tuottavat ruokaa kaupungin muille asukkaille. Uutterasti työskennellen maanviljelijät pitävät huolen kaupungin asukkaiden hyvinvoinnista. Yht'äkkiä muureille ilmestyy synteettisiä vitamiineja, jokin pahansisuinen hunnipäällikkö Attila vähintään, joka haluaa ottaa kaupungin haltuunsa. Muureille rientää sotilaita puolustamaan kaupunkia, mutta Attilan joukot ovat sen verran vahvoja, että tarvitaan peräti maanviljelijöitä puolustamaan kaupunkia tunkeilijoita vastaan. Kun maanviljelijät ovat poissa pelloiltaan ja karjatiloiltaan, kaupungin ruokahuolto häiriintyy ja pahimmillaan lakkaa kokonaan hetkeksi. Attilan voittaessa kaupungin itselleen saattaa olla, että hän ei enää hyväksykään alkuperäisiä maanviljelijöitä, vaan tuo sinne omat joukkonsa tuottamaan synteettistä ruokaa kaupungin asukkaille ja toimittaa alkuperäiset maanviljelijät huitsin nevadaan. Tätä kestää oman aikansa, kunnes Attila joukkoineen kyllästyy kaupunkiin ja lähtee pois. Kaupunkilaiset eivät nimittäin pitäneet laisinkaan synteettisistä maanviljelijäkopioista vaan protestoivat näiden tuotteita vastaan jatkuvasti. Kestää kauan aikaa ennen kuin kaupungin ruokahuolto palaa normaaliksi, sillä pitää kouluttaa uusia maanviljelijöitä ja etsiä huitsin nevadasta maanviljelijät takaisin hoitamaan työtään. Ymmärsitkö?

On aika poikkeuksellista, että samalla kun pidetään luonnonmukaisuutta arvossa ja hyväksytään kemiallisten aineiden riskit, vitamiinien suhteen olla valmiita sen suuremmin miettimättä asiaa, hyväksymään terveydelle välttämättömiä vitamiineja kemiallisessa muodossa. Elimistön biologista järjestelmää ei voi huijata loputtomiin ilman terveydellisiä riskejä.

Tuntuu hassulta, että alunperin vakavien vitamiinin puutostilojen (esim. keripukki ja riisitauti) korjaamiseen tarkoitetut synteettiset vitamiinit, ovat nykyään päivittäisessä käytössä ikään kuin varmuuden vuoksi. Kaikessa tohinassa on unohtunut, että ihmiselimistö pyrkii korjaamaan tilapäisen vitamiininpuutteen ensi sijassa tehostamalla ravintotekijöiden imeytymistä. Nyt kun koko ajan syötetään elimistölle synteettisistä lähteistä tärkeitä ravintotekijöitä, rasitetaan elimistön optimaalista toimintakykyä.

Bio-orgaanisessa vitamiinissa kokonaisuus ratkaisee

Kun luonnon omaa vitamiinia sisältävää ruokaa nauttii, saa vitamiinin lisäksi muita kasvi- ja eläinperäisiä yhdisteitä (entsyymejä, kuituja, hivenaineita jne.), jotka ovat mukana siinä nauttimassamme ruoassa. Tätä voisi kuvata tällä tavalla:

Kun nautimme luonnosta eristettyä tai synteettisesti valmistettua kemiallisessa muodossa olevaa vitamiinia, se on kuin ampuisimme jousipyssyllä kohti maalitaulua pelkän nuolen kärjen. Maalitauluun osuessaan, se todennäköisesti täyttäisi sille asetetun tehtävänsä. Se ei kuitenkaan todennäköisesti kanna sadannellakaan yrittämällä taululle asti. Sen sijaan bio-orgaaninen vitamiini on kuin nuoli, jossa on varsi ja pyrstössä sulat. Tuollaisen nuolen voi jo ampua aika hyvällä menestyksellä maalitauluun asti hyvällä osumatarkkuudella. Ymmärsitkö?

Luonnollisuus -käsite on usein aika epäselvä

Elintarviketieteilijä Juuso Reinikainen kirjoitti äskettäin terveysblogissaan elintarvikkeiden luonnollisuudesta. Koska tässä on minun mielestäni yhtymäkohtia luonnollisista vitamiineista käytävään pohdintaan, lainaan soveltuvin osin Reinikaisen kirjoitusta.

Reinikaisen mukaan luonnollisuutta on haastettu suhteellisen vähän. Lisäainekeskustelua ja terveysteknologioiden suhdetta hyvään syömiseen on kylläkin pohdittu laaja-alaisesti, mutta itse luonnollisuuden terminologia on jäänyt Suomessa vähälle keskustelulle. Osin tämä johtuu juuri siitä, että epätietoisuus on yhteistä koko Euroopan elintarvikeketjulle. Luonnollisuuden määrittelytyö puuttuu tai on vasta tekeillä.

Luonnollisuuskritiikkiä on Reinikaisen mukaan johdettu Yhdysvalloista, jossa etenkin ravitsemuksen ja lainsäädännön parissa työskentelevät asiantuntijat kritisoivat nykyistä autuaaksi tekevää luonnollisuusteemaa. Eräs näkyvimmistä luonnollisuuskritiikin johtajista on ollut ravitsemusvaikuttaja ja –tieteilijä Marion Nestle. Huhtikuun 2011 alussa muutamat viranomaistahot jyrähtivät voimakkain sanankääntein luonnollisuuslupauksista ja pitivät luonnollisuus -termiä todella luonnottomana. Toivotaan, että jokin roti saadaan Amerikan mantereella syntymään. Tosin, ei meillä Euroopassakaan ole mitään syytä rintaa röyhistellä: pihalla ollaan kuin Ellun kanat.

Euroopan unionilla ei nimittäin ole mitään kantaa luonnollisuuteen. Elintarvikelisäaine voi olla luontainen, luontaisen kaltainen tai kokonaan keinotekoinen eli synteettinen. Yksittäisten lisäaineiden tai lisäaineryhmien osalta luonnollisuuskäsitettä on siis määriteltävissä luontaisuutta koskevan yleiseurooppalaisen lainsäädännön perusteella. Harmaalle alueelle siirrytään kun puhutaan jalostetuista elintarvikkeista lopputuotteina, enemmän kuin ainesosiensa summina. Luonnollisuudella viitataan usein kokonaisvaltaiseen hyvään ja paremmuuteen, joka siis on elintarvikkeissa vailla määritelmiä oleva villi länsi. Vastuulliset toimijat puhuvatkin esimerkiksi luonnollisista väri- tai aromiaineista, mutta varsin usein maalailu jatkuu laveasti koskemaan koko tuotetta.

Luonnollisuus hämmentää. Samanaikaisesti kun luonnollisuusimagolla myytyjen tuotteiden suosio on kasvanut, ovat kuluttajat olleet yhä epätietoisempia luonnollisuuden määritelmästä elintarvikkeissa. Klassinen esimerkki Yhdysvaltojen elintarvikemarkkinoilta on ollut luomun ja luonnollisempana markkinoitujen tuotteiden käsitteiden sekoittuminen. Osa ruokailijoista on olettanut termillä ”natural” markkinoitujen tuotteiden olevan luomua – mielikuvissa jopa luomua laadukkaampia.

Suomessa minun mielestäni luomu -termi on kärsinyt inflaation. Otetaan esimerkiksi luomumaito. Ollakseen luomua, lehmän pitäisi minun mielestäni syödä heinää ja muita luonnonvaraisia kasveja, joista se sitten valmistaa valkoista, ihanaa juomaa. Nyt riittää kun lehmälle syötetään heinän lisäksi luonnonmukaisesti viljeltyä viljaa.

Luonnollisuuteen liittyvä problematiikka on helppo väistää suosimalla pääsääntöisesti vähän käsiteltyjä raaka-aineita: ehdottomuuten ei tässäkään keskustelussa ole ravitsemuksellisia perusteita.

Kuluttajaetiikan kannalta emme voi kuitenkaan sivuttaa luonnollisuusviestintään liittyviä haasteita, sanoo Reinikainen. Ideaalitilassa ruokaketjussa vastuullisuus kehittyykin tasolle, jossa kuluttajat voivat luottaa toimijoiden läpinäkyvyyteen. Yksi on varmaa: vähemmän on tällä hetkellä enemmän, lopettaa Reinikainen. Ja minä lopetan tähän lauseeseen:

Loppulause:

Ota vitamiinit pääasiassa laadukkaasta ja monipuolisesta ruoasta. Täydennä tarvittaessa vitamiinitasosi bio-orgaanisilla vitamiineilla tai vitamiinien esiasteilla. Älä turhaan käytä synteettisiä vitamiineja!

Viisi minuuttia -sarja (25)

• ...aikuisten aivovammoista
• ...avokadosta
• ...gojista
• ...korkeasta verenpaineesta
  
• ...laihdutusvalmisteista
  
• ...lantusta
  
• ...liikkujan ravinnosta
• ---macasta
• ...metabolisesta oireyhtymästä
  
• ...migreenistä
• ...nauriista
  
• ...parsasta
• ...piilorasvasta
  
• ...rasvamaksasta
• ...ravintorasvoista
  
• ...ravintovalistuksesta
• ...ruokavaliosta
  
• ...spirulinasta
• ...syömisen säätelystä
  
• ...terveellisistä rasvoista
• ...terveysvalistuksesta
• ...urheilijan lihaksista 
  
• ...virvoitusjuomista
  
• ...voista
  
• ...väsymyksestä