Poliiseja tarvittiin kouluruokailussa

*

Lapsille pitää kouluruokailu järjestää niin, että nälkä lähtee ja ruoka on ravitsevaa. Uusi Suomi -verkkolehti ja Ilta-Sanomat uutisoi tänään (14.1.2009) merkillisestä tapahtumasta:

Ylimääräisen kalapuikon ottamisesta puhkesi melkoinen show Vantaankosken yläasteella viime viikolla. Kriisi huipentui poliisin kutsumiseen paikalle. Asiasta kertovan Ilta-Sanomien mukaan tapahtumat lähtivät liikkeelle ruokalan jonosta viime torstaina noin kello 11 aikoihin. 13-vuotias koulupoika otti lautaselleen neljä kalapuikkoa. Se oli väärin, sillä normiannokseen olisi saanut ottaa vain kolme. Emäntä oli vaatinut poikaa pistämään yhden kalapuikon takaisin. Poika kieltäytyi. Paikalle sattunut opettaja nappasi poikaa olkapäästä kiinni, minkä seurauksena tämän tarjotin lensi lattialle. Poikaa vaadittiin siivoamaan jäljet, mutta tämä kieltäytyi. Tästä rangaistukseksi poikaa ei enää päästetty ruuanottoon. Tämän jälkeen poikaa vaadittiin kuraattorin pakeille. Tämä ei suostunut. Viimeisenä keinona koulu soitti paikalle poliisipartion.Vantaan poliisi sai ilmoituksen häiriötä aiheuttavasta koululaisesta. Oppilas istui luokassa muiden oppilaiden keskellä. Poliisin mukaan poika lopulta lähti. Poliisin saapuminen aiheutti koulussa yleisen hulinan. Osa oppilaista alkoi riehua ja heitellä paperiroskia käytäville. Kahakan yhteydessä ainakin yksi ikkuna rikkoontui. Vantaankosken yläaste ei suostunut kommentoimaan tapausta.

Ei tällaista oikein jaksa ymmärtää. Kalapuikossa on niin vähän ravintoarvoa, että niitä pitää koululaisen syödä varmaan tusinan verran perunoineen ja salaatinlehtineen. Minun mielestäni kalapuikoista pitäisi luopua kokonaan kouluruokailussa. Tilalle oikeaa, ravitsevaa, luonnollista ruokaa.

Olen pahoillani pojan ja koulun puolesta. Pojan puolesta sen takia, että nälkäinen poika tarvitsi ruokaa ja nyt tämä ruokailumahdollisuus evättiin häneltä kokonaan sinä päivänä. Koulun puolesta olen pahoillani sen takia kun kouluruoka on niin vaatimatonta nykyään. Kouluruoka ei pidä nälkää loitolla koska se on niin energiaköyhää, rasvatonta ja proteiiniköyhää. Välipaloilla ja roskaruoalla koululaiset sitten lihottavat itsensä koulupäivän jälkeen. Onko se oikein?

Katsotaan seuraava aito tämän päivän tilanne koululaisen ruokailusta:

Lapsi syö aamulla pienen kipollisen sokerilla huurrettuja maissihiutaleita ja juo puoli litraa kokista. Ennen koululounasta hänellä on kova nälkä, joten hän syö yhden suklaapatukan. Koululounaan hän syö mielellään, onhan Valtion ravitsemusneuvottelukunta ohjeistanut kouluruoan valmistajia (55 % hiilihydraatteja, 15 % proteiinia, 30 % rasvaa). Kotimatkalla koululaisella on nälkä ja hän poikkeaa pikaruokalaan. Hän syö ison hampurilaisen, ottaa isot ranskalaiset ja ison juoman (noin 1100 kcal, valtavasti hiilihydraatteja, niukasti rasvaa ja proteiineja). Ennen äidin kotiin tuloa koululainen mutustelee irtokarkkeja (pelkkää sokeria). Äidin valmistamaa ruokaa hän syö, koska äiti kehottaa häntä syömään hyvin kotona, muuten hän ei kasva. Illalla ennen nukkumaanmenoa koululainen syö sipsejä muutaman kourallisen ja juo kokista ison mukillisen.

Tällä menolla koululainen saa helposti yli 3000 kcal päivässä! Se on aivan liikaa energiaa. Koululainen lihoo näin valtavan energiamäärän takia. Kuitenkin hän syö hyvin niukasti rasvaa!

Kuvitellaan seuraava utopistinen tilanne koululaiselle:

Elämme vuotta 2057. Lapsella on taipumusta lihomiseen. Hänen avukseen on palkattu henkilökohtainen ravitsemusterapeutti (ns. Personal Nutritionist). Aamulla koululainen syö kaksi keitettyä kananmunaa ja juo lasillisen täysmaitoa. Koululaiselle tulee nälkä seuraavan kerran kun koululounasta tarjotaan. Hän syö pienen annoksen normaalia kouluruokaa + ravitsemusterapeutin hänelle erikseen valitsemia lisukkeita (kananmunia, rasvaista luonnonjogurttia, runsaasti vihanneksia ja voissa paistettuja muikkuja). Muiden koululaisten sännätessä koulupäivän päättymisen jälkeen paikalliseen hampurilaisbaariin nälkäänsä tyydyttämään, esimerkkitapauksemme koululainen ei ole nälkäinen. Hän menee kotiin. Siellä odottaa pieni kulhollinen pähkinöitä ja houkuttelevalla tavalla leikattuja täysrasvaisia juustopaloja sekä kaksi tomaattia. Ne ovat noita ravitsemusterapeutin kotkotuksia. Hyvää hän varmasti sillä tarkoittaa! Näillä hän pärjää mainiosti siihen asti kunnes hänen äitinsä on valmistanut hänelle maittavan päivällisen (30 % hiilihydraatteja, 20 % proteiinia ja 50 % rasvaa). Illalla ennen nukkumaanmenoa hän syö purkillisen luonnonjogurttia jos hänellä on nälkä. Yleensä hänellä ei ole.

Tällä menolla koululainen saa helposti alle 1700 kcal päivittäin. Normaalilla liikuntapanoksella hän pysyy normaalipainoisena.

Toteutuuko utopia joskus?