maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Kalaa kannattaa syödä

***
Meillä ravintovalistajilla on tapana
kinastella kaikista mahdollisista asioista. Milloin joku pyytää syömään runsaammin ruisleipää hän saa siinä todistella, että hänellä ei ole kytköksiä leipäteollisuuteen. Se joka talvikuukausina opastaa nappamaan D-vitamiinit pilleripurkista saa helposti pillerikauppiaan leiman. Voin ja eläinperäisten rasvojen suosimisesta älähtää Kansanterveyslaitos, Sydänliitto ja monet kollegat.

Kala on harvinaista herkkua siinäkin mielessä, että se nauttii niin suurta suosiota ravintovalistajien keskuudessa. Kalasta ei tahdota saada epäterveellistä millään!

Näin asia onkin, sillä kala on todella terveellistä. Ainoat kalaravinnon ilonpilaajat löytyvät olemattoman pieniä myrkkyjäämiä jahtaavien terveysintoilijoiden joukosta. Totuus löytynee monipuolisuudesta. Varmistamalla sen, että syömme vuorotellen meri- ja järvikalaa, pieniä ja suuria kaloja vaihdellen, voimme varmistua siitä, että ne 2-3 kertaa viikossa nautitut kala-ateriat rakentavat terveyttämme oikeaan suuntaan. Oikein valmistettuna kala on todella herkullista ruokaa. Kala-ateriasta jää kevyt ja hyvä olo!

Löysin muutaman oikein hyvän lukupaketin kalasta (katso linkit alla). Tietopaketin mukaan Itämeren kaloista iso (yli 17 cm) silakka ja lohi saattavat sisältää dioksiineja yli sallitun enimmäispitoisuusrajan. Ja terveystietoinen ruokailija rajoittanee näiden käyttöä enintään 1-2 kertaan kuussa. Suomen sisävesien kalojen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat keskimäärin hyvin alhaisia ja elohopeapitoisuuskin on ongelma vain kookkailla ja iäkkäillä petokaloilla.

Lue nämä:
Kalan syöntisuositukset (EVIRA)
Kalaa kahdesti viikossa (PDF)
Kymmenen hyvää syytä syödä kalaa (Pro Kala ry)
Ät mera fisk (Svensk Fisk)
Eating More Fish During Pregnancy Benefits Child Development (Medical News Today, 16.2.2007)

Lue myös nämä aiemmin kirjoittamani kalajutut:

sunnuntai, helmikuuta 18, 2007

Laihdutuspilleri joka taatusti toimii


***
Laihdutusryhmät - kansanopistot - yliopistot - järjestöt - potilasyhdistykset


Oletteko kyllästyneet laihdutusbisnekseen
? Oletteko jo ehtineet kokeilla useita laihdutuspillereitä? Ovatko ne toimineet? Eivät?

Älkää vaipuko epätoivoon!

Nyt on saatavilla taatusti toimivia laihdutuspillereitä.

Minä jaan tästä lähtien ilmaiseksi taatusti toimivia laihdutuspillereitä kaikilla ravinto- ja terveysluennoillani. Tämä on maailmanluokan sensaatio!

Tee näin: Tilaa minulta ravinto- ja terveysluento ja pääset näin nauttimaan ilmaisista laihdutuspillereistä. Näitä toimivia laihdutuspillereitä saa vain minulta ja niitä jaetaan vain luentojen yhteydessä.

Luentokustannukset: 1 euro / kuuntelija (30 euroa minimimaksu) + matkakulut

Tarjous voimassa vuoden 2007 ajan.

Ehdota sopivaa luentoaihetta esimerkiksi tästä luettelosta. Luentojen ja muiden tuotteiden tilauslomake. Tilaa luento jo tänään ja varmista yhdistyksellesi kerrankin laadukasta ohjelmaa.

Tiedustelut:
Christer Sundqvist, ravintovalmentaja, FT
Neptunuksenkatu 3
21600 Parainen
040-7529274
christer.sundqvist@wakkanet.fi

perjantaina, helmikuuta 16, 2007

Taas mennään munalla töihin

**
Alunperin kirjoitettu 15.2.2007, täydennetty 16.2.2007

Usein toistuva kysymys
ravintoilloissani on: Saako kananmunia syödä?

Monella on muistissa tutkimustiedot kananmunan kolesterolia kohottavasta vaikutuksesta. Pyydettiin aikanaan rajoittamaan kananmunien syöntiä, sitä ennen oli kehotettu kansalaisia tarmokkaasti menemään munalla töihin (1970-luvulla). Mikä on tilanne tänään?

Totuus on olemassa ennestään - vain valhe keksitään. Hieman liian yltiöpäinen yksittäisten tutkimustulosten tulkinta johti harhaan. Kananmuna on tuttua ja terveellistä syötävää! Kananmuna on aina ollut turvallista ruokaa, jota turhaan on kartettu sen sisältämän kolesterolin vuoksi. Pitkäkestoisissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että kananmunan käytöllä ei ole yhteyttä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Ainut ryhmä joiden tulee välttää kananmunaa ovat allergiset, laillistettu ravitsemusterapeutti Pia Nikander kertoo kananmunaa ja lihaa koskevassa tiedotustilaisuudessa.

Nikanderin mukaan kananmuna on erityisen hyödyllinen raskaana oleville, imettäville ja vanhuksille. Lisäisin itse listaan vielä urheilijat. Raskaana olevilla ja imettävillä useiden ravintoaineiden tarve on suurentunut ja vanhukset hyötyvät erityisesti kananmunan proteiinista. Kananmuna tarjoaa myös mahdollisia terveysvaikutuksia sen sisältämän koliinin sekä silmiä suojaavien antioksidanttien luteiinin ja zeaksantiinin ansiosta.

Mielenkiintoista uutta tietoa kananmunasta tarjoaa sen sisältämä koliini, joka on monille ehkä aika uusi tuttavuus. Missään muussa elintarvikkeessa ei ole yhtä paljon koliinia kuin kananmunassa, erityisesti keltuaisessa. Koliinin merkitys ravitsemuksessa on ollut epäselvä, minkä vuoksi sen saannille ei ole Suomessa suosituksia. Koliinin välttämättömyyden puolesta puhuu se, että kun koliini poistetaan ruokavaliosta, useille koehenkilöille on ilmennyt puutosoireina rasvamaksaa sekä lihas- ja kudosvaurioita. Kun koliini lisätään takaisin ruokavalioon, oireet häviävät.

Koliinia tarvitaan muun muassa solukalvojen muodostumiseen ja useisiin tärkeisiin aineenvaihdunnan toimintoihin. Sitä on runsaasti myös äidinmaidossa, sillä koliinin runsas saanti on erityisen tärkeää vastasyntyneille vauvoille. Koliinin puutteella arvellaan olevan aikuisiällä merkitystä myös syövän kehittymisessä. Joissain tutkimuksissa koliini paransi muistia ja koliinilla epäilläänkin olevan yhteys myös Alzheimerin tautiin.

Ainoastaan Sydäntautien vastustamisyhdistyksessä, nykyään paremmin tunnettu nimellä Suomen Sydänliitto, jaksetaan puhua pahaa kananmunasta. Sain Tuija Pusalta ystävällisen, tosin hyvinkin hämmentävän kirjeen:

Sydänliiton suositukset kananmunan suhteen eivät ole muuttuneet. Suosituksemme "Ravinto ja liikunta sydänterveyden edistämisessä" sisältö ravinnon kolesterolin suhteen on seuraava: "Kolesterolia enintään 300 mg päivässä. Kolesterolia on kaikissa eläinkunnan tuotteissa. Se ei häviä ruoan käsittelyn yhteydessä. Runsaasti kolesterolia on kananmunissa, yksi munan keltuainen sisältää kolesterolia noin 230 mg. Runsaskolesterolisia ovat myös sisäelimet, kuten maksa, sekä mäti ja jotkut äyriäiset, kuten katkaravut. Sekä kalassa että lihassa on jonkin verran kolesterolia. Sydänystävälliseen ruokaan sopii kuitenkin lihaa ja kalaa päivittäin. Maitovalmisteissa kolesteroli on liitoksissa rasvan määrään. Mitä enemmän tuotteessa on maitorasvaa, sitä enemmän siinä on myös kolesterolia. Rasvaiset juustot ja kermat sekä voi ovat siis runsaskolesterolisia. Kun kovan rasvan saanti maitovalmisteista vähenee, myös kolesterolin saanti vähenee. Jos veren kolesterolipitoisuus on suuri tai on todettu diabetes tai sepelvaltimotauti, on syytä rajoittaa ruoasta tulevaa kolesterolia. Tarkimmin kannattaa suhtautua kananmuniin, joita suositellaan enintään kaksi munaa viikossa sekä rasvaisiin maitovalmisteisiin, jotka on syytä aina vaihtaa rasvattomiin (nestemäiset maitovalmisteet), vähärasvaisiin tai pehmeää kasvirasvaa sisältäviin (esimerkiksi juustot)."

Seuraamme toki kaiken aikaa tutkimustuloksia. Tällä hetkellä väestötasolla keskimäärin kananmunan käyttömäärät eivät ole liian suuria kolesterolin saannin suhteen, mutta ei ole suositeltavaa sitä nostaakaan.

Ystävällisin terveisin, tuija pusa

Tuija Pusa projektipäällikkö laillistettu ravitsemusterapeutti, THM
Suomen Sydänliitto ry
PL 50, Oltermannintie 8
00621 Helsinki

Kananmunasta on tehty tuhansia tutkimuksia kaikenkaikkiaan, sanoo Pia Nikander sähköpostissaan minulle. Vuonna 2005 päivitetyt valtakunnalliset ravitsemussuositukset eivät ota lainkaan kantaa kananmunan käyttöön, eikä ruokavalion kolesterolimäärälle anneta suosituksia (aiemmin oli). Dyslipidemiapotilaille suositellaan "kananmunan keltuaisen käytön rajoittamista", mutta kantaa ei oteta käyttömääriin (Käypä hoito -suositus). Ja tämä siis potilasryhmälle. Väestötasolla ei rajoituksia siis ole, Nikander mukaan.

Sydänliiton sooloilu tässä(kin) asiassa nakertaa ravitsemusvalistuksen uskottavuutta. Australian Sydänliitto on kananmunan osalta vahvasti eri linjoilla kuin Suomen vastaava. Myös Kanadassa (ja ilmeisesti useissa muissa maissa) ymmärretään suositella kananmunien syömistä osana terveellistä ja monipuolista ruokavaliota.

Tässä muutamia kananmunia koskevia tutkimustöitä:
Dawber TR, Nickerson RJ, Brand FN, Pool J. Eggs, serum cholesterol, and coronary heart disease. Am J Clin Nutr 36 (4): 617-625, 1982

Hu FB, Stampfer MJ, Rimm EB, Manson JE, Ascherio A, Colditz GA, Rosner BA, Spiegelman D, Speizer FE, Sacks FM, Hennekens CH, Willett WC. A prospective study of egg consumption and risk of cardiovascular disease in men and women. JAMA 281 (15): 1387-1394, 1999

Kritchevsky SB, Kritchevsky D. Egg Consumption and Coronary Heart Disease: An Epidemiologic Overview. J Am Coll Nutr 19 (5): 549S–555S, 2000

Kritchevsky SB. A review of scientific research and recommendations regarding eggs. J Am Coll Nutr 23 (6 Suppl): 596S-600S, 2004

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 15.2.2007

Leusiinin puutostilalla eroon läskeistä?

#
Amerikkalaiset tutkijat ovat
tehneet yllättävän havainnon. Kun laboratoriohiirten ravinnosta kokonaan poistettiin leusiini-aminohappo, niiden solut lopettivat välittömästi uuden rasvan muodostuksen (lipogeneesi) ja alkoivat polttaa vanhoja rasvavarastojaan (lipolyysi). Hiiret saattoivat kuluttaa kaikki vararasvansa muutamassa päivässä. Onko löytymässä viisasten kivi, jolla elimistö voidaan huijata nälkiintymisvaihteelle, vaikka elettäisiin yltäkylläisyydessä?

Jäitä hattuun! Tutkimusta johtaneen professori Douglas Cavenerin mukaan tämä leusiinin poistaminen ruokavaliosta ei valitettavasti onnistu ihmisillä. Aminohappo on niin yleinen kaikessa ruoassa, että sitä välttääkseen pitäisi syödä Nokian kännyköitä. Tutkijat voivat toki yrittää kehittää lääkkeitä, jotka estävät soluja tunnistamasta leukiinia. Näin elimistö huijattaisiin rasvanpolttotalkoisiin. Ei kuulosta kovin luontevalta menetelmältä ja tällainen toimenpide voi aiheuttaa arvaamattomia seurauksia elimistön aineenvaihdunnassa.

Tutkijat eivät vielä tiedä, johtaisiko jonkin toisen aminohapon poistaminen ravinnosta samanlaiseen nälkiintymisreaktioon, vai liittyykö ilmiö vain leusiiniin. Tutkimus on julkaistu arvovaltaisessa tiedelehdessä Cell Metabolism (7.2.2007).

Lähde: Tiede-lehti, 16.2.2007

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Diabeetikon kannattaa vaihtaa margariini voihin

*
Nämä nykyaikaiset margariinit
, jotka vaihtoesteröinnin (kovettamisen) jälkeen tarjotaan meille terveystuotteina, ovat uusimmissa tutkimuksissa osoittautuneet epäterveellisiksi. Tyypin 2 diabetestä sairastavan tai tämän sairauden vaaravyöhykkeessä olevan kannattaa syödä voita margariinin sijaan. Syynä on se, että tutkijat havaitsivat margariinin lisäävän insuliiniresistenssiä. Insuliiniresistenssin lisääntyminen johti verensokerin kohoamiseen koehenkilöillä. Samaa vaikutusta ei saatu aikaiseksi meijerivoilla (luontainen tyydyttynyt rasva).

Eiköhän meidän kaikkien olisi aika siirtyä käyttämään voita?

Lähde: Nutrition & Metabolism, 15.1.2007 (4:3 ; doi:10.1186/1743-7075-4-3)

Myytävänä hikisiä paitoja

*
Myyn eniten tarjoavalle
lenkkeilyssä läpeensä hikiseksi kastuneita vaatteita. Niissä on feromoneita ihan tarpeeksi.

Tiede -lehti kirjoittaa nettikolumnissaan (14.2.2007):
Nyt se on suoraan osoitettu: ihminen erittää hajusignaalia, joka vaikuttaa vastakkaisen sukupuolen hormoneihin.

Seksuaalisuuteen vaikuttavia hajusignaaleja eli feromoneja on tutkittu käyttäytymistestein sekä kuvantamalla kokelaiden aivoja, mutta Claire Wyart Berkeleyn yliopistosta otti ja mittasi miehen hiestä eristettyä androstadienoni-yhdistettä haistelevien heteronaisten hormonipitoisuuksia.

Ilmeni, että AND-yhdisteen nuuhkiminen lisäsi elimistöä valpastavan kortisolin määrää yli tunnin ajaksi. Verenpaine lisääntyi sekä syke ja hengitys tihentyivät. Niin ikään naiset ilmoittivat tuntevansa itsensä merkittävästi kiihottuneemmiksi kuin aiemmin. Hiivaa haistelleissa verrokeissa ei vastaavia muutoksia tapahtunut.

"Kaikki eivät usko ihmisferomonien olemassaoloon, mutta osoitimme, että AND todellakin aiheuttaa hormonaalisia ja psykologisia muutoksia naisissa", Wyart kiteyttää yliopistonsa
Feromonitutkimuksen julkaisi The Journal of Neuroscience.

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Hyvän luennon aineksia

Mielestäni hyvän luennon ainekset ovat tässä:
  • hyvä valmistautuminen
    • otat tietenkin etukäteen selvää luentopaikan valmiustasosta, ovatko kaikki tarvittavat AV-laitteet kunnossa, onko sinulla viimeisin tieto aiheesta, mitä mediassa on viime aikoina ollut aiheesta, minkä tasoista porukkaa on paikalle tulossa? Älä tipauta noviisia kärryiltä, mutta älä myöskään päästä konkaria tylsistymään!
  • luennoidaan itselleen tutusta aiheesta
    • kunnioita luonnon monimuotoisuutta siinä määrin, että uskallat kieltäytyä luentoaiheista joissa sinulla on vajaavaiset tiedot, siinä missä olet hyvä pitää sinun tulla vielä paremmaksi
  • paikalle raahautuneita kuulijoita arvostetaan
    • kerran aloitin luentoni lukemalla illan televisio-ohjelmat ja mainitsin paikkakunnan muut samanaikaiset tapahtumat, kerroin miten ainutlaatuisen hienoa oli, että juuri näin monta kuulijaa oli kaikesta huolimatta saapunut minuakin kuuntelemaan
    • älä sorru ylimielisyyteen, ole nöyrä!
  • pidä kiinni sinulle varatusta aikataulusta!
    • käsittämättömän paljon tätä sääntöä vastaan rikotaan, älä sinä ylitä puheellesi varattua aikaa, pyri selviytymään jopa lyhyemmässä ajassa. Lähes kaiken merkittävän pystyy sanomaan 10 minuutissa, jos sanottavalle on aikaa montakin tuntia voi olla hyvä toistaa ydinkohdat sopivin välein, ehkä näyttämällä luennon rungon ja kertoa missä nyt mennään, ettei tule yllätyksenä kiireinen loppusähläys ja tyypillinen lausahdus: aika loppui valitettavasti kesken... Ei lopu kesken jos on suunnitellut puheensa hyvin.
  • huomioidaan kuulijoiden vireystaso kaikilla aisteilla (näkö, kuulo, tunto, haju, maku...)
    • otat selvää luennon aikana kuulevatko kaikki äänesi, yllättävän usealle on tärkeää säilyttää minuunkin katsekontakti, puhu jollekin kuulijalle kokonaisia lauseita häntä silmiin katsoen, tunnustele menikö sanoma perille, välillä otan demonstraatioissani kengät pois jaloista tietenkin kaasuvaarasta varoittaen, kerran eräässä nuorisotilaisuudessa popsittiin joukolla miniporkkanoita luennon aikana, maisteltiin vitamiineja
  • sopivasti teatteria, stand-up komiikkaa
    • olen seissyt käsilläni, suorittanut raivohyppelyä, hakenut kesken esityksen autoon mukamas unohtuneet luentokalvot samalla pistäen lyhyen powerpoint esityksen pyörimään ja salin takaosasta sitten hetken kuluttua jatkanut luentoani, olen vienyt haukottelevat kuulijat ulos puistoon kuuntelemaan luennon jatkoa
  • ole oma itsesi
    • älä matki ketään muuta hyvää esiintyjää, kuuntelijat tulevat paikalle juuri sinua kuuntelemaan
    • karismaattisuudesta ja puhujan lahjoista on hyötyä, ilmankin pärjää
    • minulla on tapana korostaa tärkeitä puheen kohtia taktisella tauolla, uskoisin tauoista olevan hyötyä myös tiedon juurruttamisessa kuulijoihin, anna aikaa kuulijoiden omalle ajatustyölle
  • kaikki peliin!
    • jos aiot saada uusia luentokeikkoja täytyy sinun antaa kaikkesi, olla niin tavattoman paljon parempi kuin rakas kilpailijasi, että tilaisuuden järjestäjälle ei jää epäselväksi kuka kannattaa taas ensi kerralla kutsua paikalle puhumaan, valjasta kaikki esiintymistaitosi ja kaikki tietomääräsi kuuntelijoiden ahmittavaksi
  • ensimmäiset 5 min kaikkein tärkeimmät
    • luentosi alussa sinun on saavutettava kuulijoiden luottamus, epävarmat voivat ehkä jopa treenata tuota alkujuontoa ihan erikseen, tottuneemmalta puhujalta se sujuu lähes itsestään. Onnistunut alku on pohjana koko esitelmälle. Joka 10 min on syytä keventää tunnelmaa tai tehdä jotain poikkeuksellista herpaantumattoman huomion varmistamiseksi.
  • ei liikaa tietoa
    • keskity käsittelemään vain muutamaa ydinaihetta persoonallisella tavallasi, aika kuluu luennon aikana niin nopeasti etkä ehdi monia asioita ottaa käsittelyyn
    • korosta kuuntelijoille, että kaikki tieto ei ole saatavilla kirjoista ja luentomonisteista, esiintyjä välittää oman esityksensä kautta paljon sellaista tietoa mitä ei muulla tavalla voi ilmaista, jätä muistoksi luentorunkosi tai joitakin mietteitäsi
    • esityksestä muistiin piirtynyt mielikuva säilyy ja yhdistyy ennemmin tai myöhemmin kuulijan vanhoihin ja uusiin tietoihin ja siitä tulee huomaamatta osa kuulijan omaa osaamista (ylilääkäri Heikki Tikkasen viisautta)
Kommenteissa on esitetty runsaasti arvokkaita ideoita. Lisäsin ne yllä olevaan listaan.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Seisontaliikuntaa

**
Erektiohäiriöt ovat merkittävästi yleisempiä
miehillä, joilla on diabetes, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä tai jotka liikkuvat vähän. American Journal of Medicine -lehteen kirjoittaneiden tutkijoiden mukaan muutokset ruokavaliossa ja elämäntavoissa voivat poistaa ongelman. Erityisesti liikunnan lisääminen voisi olla hyvä lääkkeetön tapa hoitaa häiriötä.

Tutkimukseen osallistui vuosina 2001-2002 satunnaisotannalla 2126 yli 20-vuotiasta amerikkalaismiestä. Erektiohäiriöitä esiintyi 18,4 prosentilla, yleisimmin ikääntyneillä. Esiintyvyys oli yli 70-vuotiailla 70 prosenttia ja 20-40-vuotiailla 5 prosenttia. Lähes 90 prosentilla erektiohäiriöisistä oli vähintään yksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä, kuten korkea verenpaine, korkea kolesteroli, tupakointi tai diabetes. Diabeetikoista puolella oli erektiohäiriö. Riski oli kolminkertainen, vaikka muut riskitekijät otettiin huomioon. Miehillä, jotka eivät olleet harrastaneet kuntoliikuntaa ainakaan kuukauteen, oli merkittävästi suurempi erektiohäiriön riski kuin aktiivisilla liikkujilla.

Lähde: Mediuutiset, 12.2.2007

perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Rakkaudella valmistettua ruokaa

**
Vaimo pitää
Tommy Tabermannista. Monet pitävät Tabermannista. Tässä tulee runo hänen ystävilleen:

Hyväilemistä on kaikki hyvä.
Hyväilemistä on murujen, murheiden, mustien leikkien häät.
Sitähän se rakastaminen on;
siemenen istuttamista paljain käsin oikukkaaseen tuuleen.


Ilmaista lounasta ei ole. Nyt kun olen houkutellut sinut lukemaan Tommyn runon, saat luvan lukea hieman lisää.

Suomessa ei ole kovinkaan monta karnevaalijuhlaa. Siksi ystävänpäivä on mainio juhla muistaa ystävää tai läheistä aivan erityisellä tavalla. Kirjailija Tabermannin mukaan suomalaiset voisivat ottaa mallia enemmän esimerkiksi amerikkalaisista. Useinhan me ajatellaan amerikkalaisista, että he ovat pinnallisia, positiivisia ja kehuvat sekä ylistävät toisiaan. Amerikan unelmaa minäkin elin joitakin vuosia ja milloinkaan en voinut kuvitella, että ylitseampuvaa ystävällisyyttä voitaisiin käyttää toisen nolaamiseksi. Mutta oli Amerikassa paljon vilpitöntäkin ystävällisyyttä.

Me suomalaiset voisimme vähän runsaskätisemmin jakaa kiitoksen ja hyvien asioiden ylistystä. Jos yksikin tällainen päivä jollakin tavalla vapauttaa ihmisen näyttämään hyviä ja ystävällisiä tunteitaan, niin se on hieno asia, sanoo Tabermann.

Hänen mukaansa ystävänpäivää tulisi viettää oikeastaan useamman kerran vuodessa kuin vain yhtenä päivänä. Tabermann ei erottele päiviä toisistaan. Hän yritää tehdä itselleen enemmän ystävänpäiviä kuin yhden vuodessa. Ehkä ystävänpäivänä jokainen voi valita sen tien, että on silloin erityisen ystävällinen ja romanttinen.

Ruoan valmistaminen ja tarjoaminen rakkaalle ystävälle on aina hyvä ja toimiva keino muistaa sekä osoittaa rakkautta ystävänpäivänä. Rakkaudella valmistettu ruoka on viesti, jolla voi helposti osoittaa läheiselle tai ystävälle välittämistään. Tabermannin mielestä yhteisen ruoan jakaminen on eräänlainen seremonia. –

"Minuun voi tehdä suurenkin vaikutuksen ruoalla ystävänpäivänä. Makuaistihan on meidän keskeisimpiä aistejamme. Syöminen ei ole minusta pelkkää vatsan täyttämistä, vaan se on ikään kuin juhlahetki. Kun ruoka on tehty rakkaudella, eron huomaa monesti myös maussa", toteaa Tabermann.

Lähde: Deskin tiedote ravintotoimittajille, 9.2.2007