#
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti. Kirjoitettu alunperin 28.1.2008 ja lisää tietoa ilmestynyt 29.1.2008, 1.2.2008 ja 2.2.2008.
(2.2.2008) Kommentit ovat edelleen tervetulleita. Olen joutunut poistamaan muutaman ikävän tuntuisen kommentin. Tämän blogin omistajana voin sen tehdä sen enempää asiaa perustelematta. Esimerkiksi "Uskomatonta sontaa! Katsoisit nyt vähän mitä julkaiset!" ei mielestäni edistä diabeetikon ruokavaliosuosituksista käytävää keskustelua.
(1.2.2008) Ravitsemus herättää tunteita! Tämä kirjoitukseni on saanut aikaan varsinaisen kommenttien vyöryn ja nyt ollaan jo aika kovin asein liikkeellä. Oikeuskanslerille tehdään kantelu Suomen Diabetesliiton uudistettujen ravitsemussuositusten johdosta. Kantelu osoitetaan työryhmän puheenjohtajalle professori Suvi Virtaselle. Vaikka sovinnaisena ihmisenä en missään nimessä voi olla yllyttämässä kanteluun tästä ravitsemussuositusasiasta, olen toki sitä mieltä, että työryhmässä on syyllistytty todella onnettomaan politikointiin kun pitäisi ajatella parasta mahdollista hoitoa diabeetikoille. Ilmiselvästi työryhmä ei laisinkaan ole huomioinut Amerikan Diabetesyhdistyksen (ADA) ja Ruotsin Socialstyrelsenin ottaman kannan, että tieteellisiin tutkimuksiin perustuva hiilihydraattitietoinen (vähähiilihydraattinen) ruokavalio tukee erityisesti tyypin 2 diabetespotilasta. Päinvastoin, työryhmä katsoo yllättäen oikeudekseen muokata suomalaista ravitsemuskeskustelun ilmapiiriä siihen suuntaan, että hiilihydraattitietoisuus olisi hälyttävää sydänterveydelle. Kantelussa on pantu päähuomio tähän työryhmän esittämään väitteeseen: "Ensimmäiset viitteet sydäntautien lisääntymisestä vähähiilihydraattisten ruokavalioiden yhteydessä ovat hälyttäviä." Koska tästä asiasta ei löydy tutkittua tietoa ja asia on muokkaamassa mielipideilmastoa väärin perustein hiilihydrattitietoisuutta vastustavaan suuntaan, teki eräs ravintoasiantuntija (Anssi Manninen) tästä kantelun. Katsotaan mihin tilanne johtaa.
Valitettavasti huomaan keskustelun siirtyneen myös ravitsemusasioita erittäin vähän tuntevan tiedetoimittaja Kirsi Myllyniemen muilta osin ansiokkaaseen blogiin. Hän on joutunut sulkemaan bloginsa kommentointimahdollisuuden kriittisten kommenttien vyöryn tultua liian rankaksi kestää. Hän kokee kommenttien rajoittavan hänen sananvapauttaan. Sitä minä en ymmärrä. Täällä minunkin blogissani riehutaan välillä oikein kovasti. En koe sen asian kuitenkaan rajoittavan sananvapauttani. Mielipahaa kaikkein inhottavimpien asioiden vääristely ja esille tuonti toki saattaa aiheuttaa, mutta anonyymeja kommentteja ei kannata ottaa niin vakavasti.
Kaipaan kovasti ystävääni Mikael Fogelholmia näissä keskusteluissa. Aiemmin hänellä riitti aikaa yksityisluonteiseen ja julkiseen ravintoasioiden kommentointiin. Työkiireet vievät häneltä tällä hetkellä tämän mahdollisuuden. Mikaelille ja kaikille muille maamme ravintoasiantuntijoille antaisin sen vihjeen, että hiilihydraattitietoisuuden suhteen kannattaa tehdä vähän kotiläksyjä. Koulunpenkiltä ammennetun tiedon varassa on turha lähteä liikkeelle kovin terävin asein. Se johtaa professori Suvi Virtasen tapaisiin ilmeisen epähuomiossa syntyneisiin ihmeellisiin lauserakenteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä vakavasti otettavan tieteen kanssa. Suomessa on maallikkoja, jotka mennen tulleen hakkaavat tietomäärässä tällaiset meikäläiset ravitsemuksesta jotain pientä tietävät ja akateemisissa ympyröissä ajatusmaailmansa kangistaneet. Tutustuttuani asiakaskuntani (käytäntö) ja tutkijaystävieni (teoria) kautta hiilihydraatteja rajoittavaan ruokavalioon, voin sanoa paljon hyvää hiilihydraattitietoisuudesta. Hiilihydraattitietoisuus sopii erityisen hyvin sellaiselle ihmiselle joka haluaa hallita painoaan lisäämättä voimakkaasti liikuntaosuuttaan (ei kaikkia kiinnosta riittävässä määrin liikunta!). Syömällä runsaasti proteiinia ja rasvaa vähentäen samalla hiilihydraattien saantia, voi laihtua ja erään asiakkaani sanoihin on helppo yhtyä: Kun poistin ruokavaliosta perunan, pastan ja riisin sekä leivän minulle tuli hyvä olo. Siinä sivussa onnistuin myös laihtumaan ja laihtuminen on jatkunut. En koe olevani laihdutuskuurilla - tämä on ennemminkin mukava elämäntapa. Minua uhkasi lihavuuden kautta diabetes ja muut sairaudet. Niiden sairauksien uhka on tällä hetkellä väistynyt.
Mikäli koette tarvitsevanne puolueetonta tukea hiilihydraattitietoisen ruokavalion noudattamisessa, voitte rohkeasti ottaa yhteyttä minuun. Erittäin pientä korvausta vastaan voin kertoa oletteko nykytietämyksen mukaan oikeilla jäljillä ja löytyykö vielä jotakin sellaista joka voisi teitä entisestään rohkaista jatkamaan valitsemallanne ruokavaliolla. Tarvittaessa voin viihdyttävän luennon kera tulla esimerkiksi painonhallintaryhmäänne tervehtimään. Tilauslomake
Sain 29.1.2008 vastauksen Suomen Diabetesliitosta. Edistääkseni asian selvittelyä julkaisen tässä osan kirjeestä. On tärkeää, että diabeetikko Suomessa(kin) saa parasta mahdollista hoitoa!
Lähetin Diabetesliittoon useita kysymyksiä. Yhteenkään niistä en saanut vastauksia. Ihmettelen kovasti vastauksen laatua, itse asiassa pidän vastausta jopa törkeänä. Tästä vastauksesta voisi helposti provosoitua, sillä vastauksella ei ole paljon mitään tekemistä tutkimusnäyttöjen ja arkitodellisuuden kanssa:
Kiitos mielenkiinnosta diabetesasiaa kohtaan.
Ruokavalion rasvojen osalta haluan korjata esittämääsi väittämää. Rasvan saanti lisää insuliiniresistenssiä rasvalaadusta riippumatta silloin, kun rasvan saanti on runsasta eli suuruusluokassa yli 35 % energiansaannista. Siksi emme voi suositella kovin runsaasti rasvaa sisältävää ruokavaliota.
Rypsiöljyn n-3 ja n-6 rasvojen suhde pysyy samanlaisena riippumatta siitä käytetäänkö se kotona öljynä vai lisätäänkö se öljynä teollisuudessa. Rypsiöljy sisältää runsaasti n-3 rasvahappoja. Juuri siksi meillä n-3/n-6 rasvahappojen saannin suhde ruokavaliossa on huomattavasti parempi kuin eteläisemmässä Euroopassa.
Ystävällisin terveisin,
Eliina Aro, ravitsemusterapeutti
Diabeteskeskus
Tässä alunperin 28.1.2008 väsäämäni kirjoitus:
Amerikan diabetesyhdistys (ADA) ja Ruotsin Socialstyrelsen ottivat diabeteksen ruokavaliosuosituksissa huomioon hiilihydraattitietoisuuden. Hiilihydraattitietoinen ruokavalio rinnastettiin koko väestölle suositeltavaan hiilihydraattipitoiseen ja vähän rasvaa ja proteiineja sisältävään ruokavaliosuositukseen. Ravitsemusterapeutit ja lääkärit voivat ainakin Ruotsissa ja USA:ssa ohjata diabeetikkoa muillakin keinoin kuin sillä virallisella lihotusdieetillä.
Meillä Suomessa tilanne on toinen. Täällä eivät uudet tutkimukset ja tieteelliset lausunnot paljon paina vaakakupissa kun on kyse diabeetikon ruokavaliosta:
Diabeetikon ruokavaliosuositus 2008 painottaa kuten aiempikin sitä, että diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon parhaiten sopiva ruokavalio noudattaa koko väestölle suositeltavan terveellisen ruokavalion periaatteita. Diabeetikon ruokavalio sopii koko perheelle ja edistää kaikkien terveyttä.
Oivana taktisena vetona tulevaisuutta silmällä pitäen, voimme sivulauseessa lukea seuraavat epäselvät lauseet:
Työryhmä on myös päätynyt esittämään aiempaa suurempaa vaihtelun varaa hiilihydraattien, rasvan ja proteiinien osuuksiin päivittäisestä energian saannista. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että hyvä hoitotulos voidaan saavuttaa varsin erilaisilla energiaravintoaineiden osuuksilla - ainakin tilapäisesti. Diabeetikon ei kuitenkaan kannata lähteä äärimmäisyyksiin minkään energiaravintoaineen osalta. On vielä tutkimatta, miten esimerkiksi vähähiilihydraattiset ruokavaliot lyhytaikaisestikin noudatettuina vaikuttavat kokonaisterveyteen. Ensimmäiset viitteet sydäntautien lisääntymisestä vähähiilihydraattisten ruokavalioiden yhteydessä ovat hälyttäviä.
Olisin todella iloinen jos suomalainen asiantuntijatyöryhmä voisi yksilöidä ne tutkimukset, jotka osoittavat hiilihydraattitietoisten (= vähähiilihydraattisten) ruokavalioiden yhteydessä esiintyneet hälyttävät havainnot.
Suomalainen asiantuntijatyöryhmä loihtii ilmoille myös tämän asian:
Rasvan laadun suhteen suositus noudattaa samaa linjaa kuin aikaisempikin. Kertatyydyttymättömien rasvahappojen suosittaminen jatkuu, mutta myös monityydyttymättömien rasvahappojen saannista on syytä huolehtia. Se käy helpoiten käyttämällä kotoista rypsiöljyä ja sitä sisältäviä tuotteita.
Rypsiöljyn kohtuullisen käytön minä vielä sellaisenaan ymmärrän, mutta rypsiöljystä valmistettua margariinia, eineksiä ja muita valmisruokia, täytyy asiakashavaintojeni mukaan pitää kovin vahingollisina diabeetikoille (lisää insuliiniresistenssiä). Rypsiöljyn ja siitä valmistettujen ruoka-aineiden myötä saatava omega-6-rasvahappo lisää tulehdusta. Tärkeää on syödä runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältävää ruokaa. Minun mielestäni diabeetikon pitäisi syödä näitä rasvaisia ruoka-aineita: usein rasvaista kalaa, kohtuullisesti voita, kananmunia ja rasvaista lihaa.
Suositustyöryhmän puheenjohtajana toimi professori Suvi Virtanen, ja jäseniä olivat ravitsemusterapeutti Eliina Aro, dosentti Päivi Keskinen, erikoistutkija Jaana Lindström, diabeteshoitaja Marja Rautavirta, ravitsemusterapeutti Anna-Liisa Ventola ja ravitsemusterapeutti Leena Virtanen.
Näihin henkilöihin voitte minun laillani olla yhteydessä.
Lähde: Diabetesliiton omat sivut, 28.1.2008
lauantaina, helmikuuta 02, 2008
perjantaina, helmikuuta 01, 2008
Lapsille vähintään 1-2 tuntia liikuntaa päivässä
**
Ensimmäiset lapsille ja nuorille laaditut fyysisen aktiivisuuden suositukset ovat nähneet päivänvalon. Suositukset on laatinut laaja asiantuntijaryhmä professori Lauri Laakson (Jyväskylän yliopisto) johdolla.
Lapset pyritään saamaan liikkeelle kansallisilla talkoilla. Kunnat, kodit, koulut ja eri järjestöt haastetaan mukaan kansallisiin liikuntatalkoisiin lasten ja nuorten liikunnan edistämiseksi. Opetusministeri Sari Sarkomaa lupaa lisätä liikuntatunteja, kannustaa kouluja pitämään yksi pidempi liikunnallinen välitunti, edistää kerho- ja iltapäivätoimintaa sekä koulujen pihojen kuntoon saattamista.
Suosituksissa on kahden tunnin vähimmäistavoite pienimmille koululaisille ja tunnin tavoite aikuisikää lähestyville. Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää. Myös ruutuaikaa viihdemedian ääressä tulee rajoittaa korkeintaan kahteen tuntiin päivässä.
Suositusten toivotaan olevan työkalu, joka saa niin päättäjät, koulut kuin koditkin pohtimaan lasten liikkumista lisääviä ratkaisuja. Liikkuminen on paljon muutakin kuin liikuntatuntien ja harrastusten aikaista liikuntaa: se on liiallisen istumisen välttämistä, välitunneilla liikkumista, koulumatka- ja kerholiikkumista ja kouluissa oppitunteihin integroitua liikkumista.
Lähde: Kouluikäisten liikuntasuositukset, 1.2.2008
Ensimmäiset lapsille ja nuorille laaditut fyysisen aktiivisuuden suositukset ovat nähneet päivänvalon. Suositukset on laatinut laaja asiantuntijaryhmä professori Lauri Laakson (Jyväskylän yliopisto) johdolla.
Lapset pyritään saamaan liikkeelle kansallisilla talkoilla. Kunnat, kodit, koulut ja eri järjestöt haastetaan mukaan kansallisiin liikuntatalkoisiin lasten ja nuorten liikunnan edistämiseksi. Opetusministeri Sari Sarkomaa lupaa lisätä liikuntatunteja, kannustaa kouluja pitämään yksi pidempi liikunnallinen välitunti, edistää kerho- ja iltapäivätoimintaa sekä koulujen pihojen kuntoon saattamista.
Suosituksissa on kahden tunnin vähimmäistavoite pienimmille koululaisille ja tunnin tavoite aikuisikää lähestyville. Yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää. Myös ruutuaikaa viihdemedian ääressä tulee rajoittaa korkeintaan kahteen tuntiin päivässä.
Suositusten toivotaan olevan työkalu, joka saa niin päättäjät, koulut kuin koditkin pohtimaan lasten liikkumista lisääviä ratkaisuja. Liikkuminen on paljon muutakin kuin liikuntatuntien ja harrastusten aikaista liikuntaa: se on liiallisen istumisen välttämistä, välitunneilla liikkumista, koulumatka- ja kerholiikkumista ja kouluissa oppitunteihin integroitua liikkumista.
Lähde: Kouluikäisten liikuntasuositukset, 1.2.2008
keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008
Hyötyliikunnasta puhtia elämään
**
Työterveyslaitoksen erikoistutkija Tuija Tammelinin mukaan liikunta ei meitä suomalaisia kiinnosta. Vain kolmasosa työikäisestä väestöstä liikkuu tarpeeksi. Mikä on tarpeeksi? Terveysliikuntasuositusten mukaan riittävä määrä liikuntaa olisi esimerkiksi puolen tunnin reipas kävelylenkki viitenä päivänä viikossa tai parinkymmenen minuutin hölkkäpyrähdys kolmesti viikossa.
Hyötyliikunta voi olla kiireisen tai vapaa-ajallaan vähän liikkuvan ihmisen pelastus. Hyötyliikunta voi ilmetä jaloitteluna työpaikalla, työmatkojen kulkemisena polkupyörällä ja portaiden valitsemisena hissin sijaan. Sellaisia pieniä valintoja, joilla liikuntaa saa lisättyä päiviinsä melkein huomaamatta. Sellainen henkilö joka ottaa päivän mittaan kaiken ilon irti hyötyliikunnasta ei välttämättä tarvitse niin paljon vapaa-ajan liikuntaa. Kerran tunnissa noustaan työpöydän äärestä venyttelemään ja jaloittelemaan. Samalla voidaan esimerkiksi käydä konttorin käytävällä hakemassa tulostettuja papereita tai työkaverin luona hoitamassa työasioita sen sijaan että lähettäisi hänelle sähköpostia.
Työterveyslaitoksen erikoistutkija, liikuntafysiologi Tuija Tammelin on erikoistunut tutkimuksissaan muun muassa liikunnan vaikutukseen työssä jaksamiseen sekä työpaikkaliikuntaan. "Joka päivä voi tehdä pieniä, aktiivisia valintoja niin vapaa-aikana kuin töissäkin. Muun muassa portaiden kävely on tehokasta hyötyliikuntaa, joten portaat kannattaa valita aina hissin sijasta", Tammelin sanoo.
Työmatkojen pyöräileminen on hyvä keino lisätä tehokkaalla ajankäytöllä päivään liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta. Työnantajalta voi toivoa tukea tällaiselle liikkumiselle. Sillä säännöllisellä liikkumisella on positiivisia vaikutuksia työssä jaksamiseen. Se edistää terveyttä ja työkykyä. Liikunta tuo kevyen työn tekijöille vireyttä, ja auttaa raskaan, fyysisen työn tekijöitä ylläpitämään kuntoaan. Myös ikääntymisen myötä tulevia oireita ja sairauksia pystytään ennaltaehkäisemään säännöllisellä liikunnalla.
"Suomalaiset työnantajat ovat ymmärtäneet hyvin liikunnan tarpeellisuuden, mutta edelleen tarvitaan hyviä käytäntöjä, miten motivoida työntekijöitä liikkumaan. Työntekijöiden liikkumista voi tukea esimerkiksi liikuntaseteleiden ja erilaisten kampanjoiden avulla tai järjestämällä liikunnallisia virkistyspäiviä. Työmatkaliikkujille olisi myös hyvä järjestää mahdollisuus käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, jos matkalla on tullut hiki", Työterveyslaitoksen erikoistutkija Tuija Tammelin toteaa.
Työnantajan tarjoamiin liikuntamahdollisuuksiin tarttuvat useimmiten ne ihmiset, jotka liikkuvat vapaa-ajallaan muutenkin. Liikuntaa karttavan riskiryhmän motivointi on se suurin ongelma.
Puolet suomalaisista työntekijöistä tekee istumatyötä. Uusimpien tutkimusten mukaan liiallisella istumisella on pelkän liikunnan puutteen lisäksi myös omia itsenäisiä haittavaikutuksiaan. Niilläkin, jotka harrastavat liikuntaa jonkin verran, mutta lisäksi istuvat paljon, on mm. alaselän, niskan ja hartiaseudun oireita. Liiallinen istuminen aiheuttaa myös ylipainoa ja vaikuttaa haitallisesti aineenvaihduntaan. Aktiivinen oleminen on parempi kuin istuskelu. Voit venytellä television tai päätteen ääressä istuessasi. Istumatyöläisen normaalit liikeradat kangistuvat, mutta venyttely ylläpitää lihasten venyvyyttä ja nivelten liikkuvuutta.
Artikkelin tuotti meille ravintotoimittajille Työterveyslaitos 29.1.2008. Käyttäkää vapaasti artikkelia ideointiin siellä työpaikoilla! Ottakaa jo tänään liikunnallisempi ote elämästä!
Työterveyslaitoksen erikoistutkija Tuija Tammelinin mukaan liikunta ei meitä suomalaisia kiinnosta. Vain kolmasosa työikäisestä väestöstä liikkuu tarpeeksi. Mikä on tarpeeksi? Terveysliikuntasuositusten mukaan riittävä määrä liikuntaa olisi esimerkiksi puolen tunnin reipas kävelylenkki viitenä päivänä viikossa tai parinkymmenen minuutin hölkkäpyrähdys kolmesti viikossa.
Hyötyliikunta voi olla kiireisen tai vapaa-ajallaan vähän liikkuvan ihmisen pelastus. Hyötyliikunta voi ilmetä jaloitteluna työpaikalla, työmatkojen kulkemisena polkupyörällä ja portaiden valitsemisena hissin sijaan. Sellaisia pieniä valintoja, joilla liikuntaa saa lisättyä päiviinsä melkein huomaamatta. Sellainen henkilö joka ottaa päivän mittaan kaiken ilon irti hyötyliikunnasta ei välttämättä tarvitse niin paljon vapaa-ajan liikuntaa. Kerran tunnissa noustaan työpöydän äärestä venyttelemään ja jaloittelemaan. Samalla voidaan esimerkiksi käydä konttorin käytävällä hakemassa tulostettuja papereita tai työkaverin luona hoitamassa työasioita sen sijaan että lähettäisi hänelle sähköpostia.
Työterveyslaitoksen erikoistutkija, liikuntafysiologi Tuija Tammelin on erikoistunut tutkimuksissaan muun muassa liikunnan vaikutukseen työssä jaksamiseen sekä työpaikkaliikuntaan. "Joka päivä voi tehdä pieniä, aktiivisia valintoja niin vapaa-aikana kuin töissäkin. Muun muassa portaiden kävely on tehokasta hyötyliikuntaa, joten portaat kannattaa valita aina hissin sijasta", Tammelin sanoo.
Työmatkojen pyöräileminen on hyvä keino lisätä tehokkaalla ajankäytöllä päivään liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta. Työnantajalta voi toivoa tukea tällaiselle liikkumiselle. Sillä säännöllisellä liikkumisella on positiivisia vaikutuksia työssä jaksamiseen. Se edistää terveyttä ja työkykyä. Liikunta tuo kevyen työn tekijöille vireyttä, ja auttaa raskaan, fyysisen työn tekijöitä ylläpitämään kuntoaan. Myös ikääntymisen myötä tulevia oireita ja sairauksia pystytään ennaltaehkäisemään säännöllisellä liikunnalla.
"Suomalaiset työnantajat ovat ymmärtäneet hyvin liikunnan tarpeellisuuden, mutta edelleen tarvitaan hyviä käytäntöjä, miten motivoida työntekijöitä liikkumaan. Työntekijöiden liikkumista voi tukea esimerkiksi liikuntaseteleiden ja erilaisten kampanjoiden avulla tai järjestämällä liikunnallisia virkistyspäiviä. Työmatkaliikkujille olisi myös hyvä järjestää mahdollisuus käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet, jos matkalla on tullut hiki", Työterveyslaitoksen erikoistutkija Tuija Tammelin toteaa.
Työnantajan tarjoamiin liikuntamahdollisuuksiin tarttuvat useimmiten ne ihmiset, jotka liikkuvat vapaa-ajallaan muutenkin. Liikuntaa karttavan riskiryhmän motivointi on se suurin ongelma.
Puolet suomalaisista työntekijöistä tekee istumatyötä. Uusimpien tutkimusten mukaan liiallisella istumisella on pelkän liikunnan puutteen lisäksi myös omia itsenäisiä haittavaikutuksiaan. Niilläkin, jotka harrastavat liikuntaa jonkin verran, mutta lisäksi istuvat paljon, on mm. alaselän, niskan ja hartiaseudun oireita. Liiallinen istuminen aiheuttaa myös ylipainoa ja vaikuttaa haitallisesti aineenvaihduntaan. Aktiivinen oleminen on parempi kuin istuskelu. Voit venytellä television tai päätteen ääressä istuessasi. Istumatyöläisen normaalit liikeradat kangistuvat, mutta venyttely ylläpitää lihasten venyvyyttä ja nivelten liikkuvuutta.
Artikkelin tuotti meille ravintotoimittajille Työterveyslaitos 29.1.2008. Käyttäkää vapaasti artikkelia ideointiin siellä työpaikoilla! Ottakaa jo tänään liikunnallisempi ote elämästä!
maanantaina, tammikuuta 28, 2008
Sydänliiton maukkaan ruoan vinkit
**
Suomen Sydänliitto ry on tänään juhlistanut Kansainvälistä Salt Awareness –viikkoa (suolatietoisuuden viikko) tarjoamalla meille kymmenen vinkkiä ruoanlaittoon:
1. Valitse Sydänmerkki-tuotteita. Ne ovat omassa tuoteryhmässään suolan kannalta parempia valintoja.
2. Mausta ruoka yrteillä, sitrusmehuilla, mustapippurilla, chilillä tai suolattomilla mauste-etikoilla.
3. Käytä ruoan raaka-aineina maistuvia juureksia, sipuleita ja tomaattia.
4. Happamat ja kirpeät maut vähentävät suolan tarvetta.
5. Vähennä kastikkeen tai keiton suolamäärää puolittamalla ohjeen liemikuutiomäärä ja lisää makua esimerkiksi tuoreilla yrteillä.
6. Paprika, kesäkurpitsa, valkosipuli, fenkoli, palsternakka ja kurpitsa ovat oivia valintoja tuomaan makua ruokaan.
7. Kalan mausteeksi sopivat tilli, curry, sitruunamehu tai purjo.
8. Kanaruokiin tuovat vaihtelua hedelmät, hunaja, kaneli tai inkivääri.
9. Valmistaessasi marinoiduista tuotteista ruokaa, lisää joukkoon runsaasti kasviksia ja vettä, jolloin suolapitoisuus pienenee.
10. Jos makuaistisi ehdottomasti vaatii ruoan maustamista suolalla, ripottele se vasta valmiin ruoan pinnalle.
Pääsääntöisesti ihan hienoja ohjeita. Hieman oudoksuttaa tuo kalan suolaamatta jättäminen. Minun mielestäni kalassa pitää olla reilusti suolaa. Muuta se ei kaipaakaan. Marinoidut ruoat ovat iso murheenkryyni. Liejukanat ja sotkuiset lihapalat eivät houkuttele tekemään makuretkiä markettiin. Ihan aiheellista on tarkkailla suolansaantia. Se on aito terveysriski. Sydänmerkin suhteen olen kovin kriittinen.
Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 28.1.2008
Suomen Sydänliitto ry on tänään juhlistanut Kansainvälistä Salt Awareness –viikkoa (suolatietoisuuden viikko) tarjoamalla meille kymmenen vinkkiä ruoanlaittoon:
1. Valitse Sydänmerkki-tuotteita. Ne ovat omassa tuoteryhmässään suolan kannalta parempia valintoja.
2. Mausta ruoka yrteillä, sitrusmehuilla, mustapippurilla, chilillä tai suolattomilla mauste-etikoilla.
3. Käytä ruoan raaka-aineina maistuvia juureksia, sipuleita ja tomaattia.
4. Happamat ja kirpeät maut vähentävät suolan tarvetta.
5. Vähennä kastikkeen tai keiton suolamäärää puolittamalla ohjeen liemikuutiomäärä ja lisää makua esimerkiksi tuoreilla yrteillä.
6. Paprika, kesäkurpitsa, valkosipuli, fenkoli, palsternakka ja kurpitsa ovat oivia valintoja tuomaan makua ruokaan.
7. Kalan mausteeksi sopivat tilli, curry, sitruunamehu tai purjo.
8. Kanaruokiin tuovat vaihtelua hedelmät, hunaja, kaneli tai inkivääri.
9. Valmistaessasi marinoiduista tuotteista ruokaa, lisää joukkoon runsaasti kasviksia ja vettä, jolloin suolapitoisuus pienenee.
10. Jos makuaistisi ehdottomasti vaatii ruoan maustamista suolalla, ripottele se vasta valmiin ruoan pinnalle.
Pääsääntöisesti ihan hienoja ohjeita. Hieman oudoksuttaa tuo kalan suolaamatta jättäminen. Minun mielestäni kalassa pitää olla reilusti suolaa. Muuta se ei kaipaakaan. Marinoidut ruoat ovat iso murheenkryyni. Liejukanat ja sotkuiset lihapalat eivät houkuttele tekemään makuretkiä markettiin. Ihan aiheellista on tarkkailla suolansaantia. Se on aito terveysriski. Sydänmerkin suhteen olen kovin kriittinen.
Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 28.1.2008
Syötäisiinkö tänään epävirallisesti?
*
Olen aiemmin moneen kertaan kirjoittanut siitä, että ravitsemuksen suhteen on Suomessa (ja muissa maissa) olemassa kaksi päälinjausta:
1) Virallinen valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelema ruokavalio ("Ykkösleiri")
2) "Epävirallinen" yleensä hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio ("Kakkosleiri")
Epävirallisen linjauksen puolestapuhuja tutkija Paul Marantz huomauttaa, että yhdysvaltalaiset ovat lähes kolme vuosikymmentä tottuneet saamaan aina viiden vuoden välein päivitetyt laajoille väestöpohjille suunnatut kansalliset ravitsemussuosituksensa. Nyt Albert Einstein yliopiston epidemiologi Marantz kollegoineen vaatii American Journal of Preventive Medicine -lehden verkkosivuilla tulevilta suosituksilta aiempaa parempaa tieteellistä näyttöä. Myös lääkäri Annika Dahlqvist vaatii tätä samaa Ruotsissa. Toimittaja Gary Taubes on paljastanut virallisten ravitsemussuositusten taustalla harrastetun likaisen poliittisen pelin kirjassaan "Good calories, bad calories". Suomessa tästä asiasta on puhunut mm. lääkäri Antti Heikkilä.
Marantz uskaltaa epäillä, että viralliset suositukset ovat ehkä jopa huonontaneet yhdysvaltalaisten terveyttä ja vaikuttaneet lihavuusepidemian syntyyn. Virallisissa suosituksissa on liiaksi kiinnitetty huomiota rasvaan ja moni on saattanut alkaa pitää kaikkia vähän rasvaa sisältäviä ruokia terveellisinä. Tästä syystä ollaan vaarassa saada liian paljon kaloreita hiilihydraattien muodossa.
Lihavuus on yleistynyt Yhdysvalloissa suunnilleen samaa tahtia hiilihydraattien käytön lisääntymisen kanssa. Meillä on Suomessa valitettavasti ihan sama tilanne.
Olen suositellut virallista ruokavaliota paljon liikkuville ihmisille, sillä vaikea liikkujan on saada nopeaa energiaa muualta kuin hiilihydraateista. Sen sijaan valtaosalle Suomen väestöä, joka liikkuu niin tavattoman vähän, suosittelen ns. hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Liian paljon hiilihydraatteja sisältävä virallinen ruokavalio on vaarassa tehdä meistä yhä lihavampia ja sairaampia.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1) Lisää liikuntapanostasi huomattavasti ja jatka virallisen ruokavalion suosimista
2) Ryhdy jo tänään maltillisesti vähentämään hiilihydraatteja ruokavaliosta. Kuulostele oloasi. Jos olo tuntuu kivalta jatka hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla ja hyvän olon siivittämänä lisää liikuntapanostasi
Miten löytäisin sen sopivan tavan ruokailla hiilihydraattitietoisesti? saatat kysellä. Annan sinulle nyt asiakkaitteni kokemukseen perustuvia helppoja ohjeita tässä:
Christer Sundqvist
Ravintovalmentaja (FT)
christer.sundqvist (at) wakkanet.fi , christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi
040-7529274
Hanki lisää tietoa täältä: Hiilihydraattitietoinen ruokavalio
Olen aiemmin moneen kertaan kirjoittanut siitä, että ravitsemuksen suhteen on Suomessa (ja muissa maissa) olemassa kaksi päälinjausta:
1) Virallinen valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelema ruokavalio ("Ykkösleiri")
2) "Epävirallinen" yleensä hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio ("Kakkosleiri")
Epävirallisen linjauksen puolestapuhuja tutkija Paul Marantz huomauttaa, että yhdysvaltalaiset ovat lähes kolme vuosikymmentä tottuneet saamaan aina viiden vuoden välein päivitetyt laajoille väestöpohjille suunnatut kansalliset ravitsemussuosituksensa. Nyt Albert Einstein yliopiston epidemiologi Marantz kollegoineen vaatii American Journal of Preventive Medicine -lehden verkkosivuilla tulevilta suosituksilta aiempaa parempaa tieteellistä näyttöä. Myös lääkäri Annika Dahlqvist vaatii tätä samaa Ruotsissa. Toimittaja Gary Taubes on paljastanut virallisten ravitsemussuositusten taustalla harrastetun likaisen poliittisen pelin kirjassaan "Good calories, bad calories". Suomessa tästä asiasta on puhunut mm. lääkäri Antti Heikkilä.
Marantz uskaltaa epäillä, että viralliset suositukset ovat ehkä jopa huonontaneet yhdysvaltalaisten terveyttä ja vaikuttaneet lihavuusepidemian syntyyn. Virallisissa suosituksissa on liiaksi kiinnitetty huomiota rasvaan ja moni on saattanut alkaa pitää kaikkia vähän rasvaa sisältäviä ruokia terveellisinä. Tästä syystä ollaan vaarassa saada liian paljon kaloreita hiilihydraattien muodossa.
Lihavuus on yleistynyt Yhdysvalloissa suunnilleen samaa tahtia hiilihydraattien käytön lisääntymisen kanssa. Meillä on Suomessa valitettavasti ihan sama tilanne.
Olen suositellut virallista ruokavaliota paljon liikkuville ihmisille, sillä vaikea liikkujan on saada nopeaa energiaa muualta kuin hiilihydraateista. Sen sijaan valtaosalle Suomen väestöä, joka liikkuu niin tavattoman vähän, suosittelen ns. hiilihydraattitietoista ruokavaliota. Liian paljon hiilihydraatteja sisältävä virallinen ruokavalio on vaarassa tehdä meistä yhä lihavampia ja sairaampia.
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1) Lisää liikuntapanostasi huomattavasti ja jatka virallisen ruokavalion suosimista
2) Ryhdy jo tänään maltillisesti vähentämään hiilihydraatteja ruokavaliosta. Kuulostele oloasi. Jos olo tuntuu kivalta jatka hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla ja hyvän olon siivittämänä lisää liikuntapanostasi
Miten löytäisin sen sopivan tavan ruokailla hiilihydraattitietoisesti? saatat kysellä. Annan sinulle nyt asiakkaitteni kokemukseen perustuvia helppoja ohjeita tässä:
- Ruokavalion järkeistämisessä voi tehdä ihan alkuun hyvin helppoja muutoksia ja lisätä muutoksia sitä mukaa kuin tuntuu tarpeelliselta.
- Vaihda esimerkiksi perunat, pasta ja riisi runsaisiin vihannesannoksiin
- Syö leipää vain vähän ja mieluusti aamupalalla. Luovu tavasta syödä leipää lounaan kanssa. Mitä karkeampaa ja tummempaa leipää sen parempi.
- Luovu kaikista kevyttuotteista! Ota tilalle monipuolisesti mutta kohtuullisesti täysrasvaisia, luonnollisia ruoka-aineita (luonnolliset kasviöljyt, voi, maito, kerma, luonnonjogurtti)
- Syö sen verran kuin tuntuu hyvältä.
- Jokaisella aterialla vihanneksia ja korkealaatuisia proteiinin lähteitä (lihaa, kalaa, kananmunia, juustoja).
- Rasvaa saat syödä sen verran kuin ruoassa normaalisti on.
- Tarkemman tuloksen saamiseksi, käy ravitsemusterapeutin luona. Pyydä häntä arvioimaan uusi ruokavaliosi. Onko se riittävän monipuolinen ja terveellinen?
- Jos ravitsemusterapeutti pitää sinua kaistapäisenä, anna hänelle minun puhelinnumeroni. Minä pehmitän hänet! Minä olin ehkä ihan samanlainen jääräpää vielä kolme vuotta sitten ja jätin lukematta kaikki hiilihydraattitietoiset kirjoittelut.
- Muutama sopiva kirja, uudet tutkimusraportit aiheesta ja ennen kaikkea ruokavaliota soveltaneet tyytyväiset asiakkaat saivat minut vakuuttuneeksi, että vastustin tosi tyhmästi tätä "epävirallista" ruokavaliota.
Christer Sundqvist
Ravintovalmentaja (FT)
christer.sundqvist (at) wakkanet.fi , christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi
040-7529274
Hanki lisää tietoa täältä: Hiilihydraattitietoinen ruokavalio
torstaina, tammikuuta 24, 2008
Bill Gates - lääketieteen kunniatohtori
#Dagens Medicin onnittelee maailman rikkainta miestä. Bill Gates (Microsoft Co.) on tänään (24.1.2008) vastaanottanut Karoliinisessa Instituutissa lääketieteen kunniatohtorin tittelin.
Ei muita kommentteja, vaikka muutama herkullinen ajatus päässä pyöriikin.
Syökää E-vitamiineja ruoasta!
**
Tänään minulla on tosi iloisia uutisia kaikille! Luin 23.1.2008 ilmestyneestä amerikkalaisesta lääkärilehdestä (JAMA) ja sitä käsitelleestä uutisesta (Medical News Today), että E-vitamiinilla on erityisen tärkeä rooli iäkkäiden ihmisten terveydenhoidossa ja liikuntakyvyn ylläpitämisessä. Yalen yliopiston ravintotukija, Benedetta Bartali, oli mittaillut vitamiineja ja hivenaineita yli 65-vuotiaiden italialaisten veressä. Heidät oli umpimähkään valittu ympäri Firenzen maakuntaa. Verikokeiden lisäksi iäkkäille ihmisille tehtiin muutama hyvin yksinkertainen liikuntatesti. Heidän kävelyvauhtinsa testattiin, heitä käskettiin nousemaan ylös tuolista useita kertoja ja tarkistettiin miten hyvä heidän tasapainonsa on. Näin saatiin karkea, mutta toimiva, arvio terveydentilasta.
Tutkija Bartali sanoo: "Mitattuamme verestä monien eri vitamiinien ja hivenaineiden pitoisuuksia, ainoastaan E-vitamiini oli yhteydessä iäkkäiden ihmisten fyysiseen toimeliaisuuteen. Niillä joilla oli erityisen vähän E-vitamiinia veressä, oli yli puolitoistakertainen mahdollisuus saavuttaa fyysisissä testeissä heikompia tuloksia, kuin niillä joilla oli paljon E-vitamiinia veressä. Todennäköisesti E-vitamiini ei ole pelkästään merkkinä siitä, että iäkkäät ihmiset söivät huolimattomasti, vaan E-vitamiinilla näyttäisi olevan nimenomaan liikuntakyvyn ylläpidossa aivan keskeinen rooli."
Ja sitten tulee Bartalin suusta hunajainen viesti: "Ainoastaan yksi näistä tutkittavista käytti vitamiinivalmisteita purkista, muut saivat E-vitamiininsa tavallisesta monipuolisesta ruoasta."
Lisätutkimuksia tarvitaan E-vitamiinin roolista liikunnallisen toimeliaisuuden ylläpidossa, mutta jo nyt tunnetaan tämän vitamiinin tärkeä rooli antioksidanttina.
Mitä kannattaa syödä, jotta E-vitamiinia saa riittäviä määriä?
Tässä pieni luettelo: manteleita ja pähkinöitä, avokadoa, rypsi- ja oliiviöljyä, vehnänalkioöljyä, kuivattuja ja tuoreita hedelmiä, voita, kananmunia, tuoretta kalaa.
Näitä nauttikaa ja säilyttäkää liikuntakyky myös iäkkäinä!
Benedetta Bartali, Edward A. Frongillo, Jack M. Guralnik, Martha H. Stipanuk, Heather G. Allore, Antonio Cherubini, Stefania Bandinelli, Luigi Ferrucci, Thomas M. Gill. Serum Micronutrient Concentrations and Decline in Physical Function Among Older Persons. JAMA 299 (3): 308-315, 2008
Tänään minulla on tosi iloisia uutisia kaikille! Luin 23.1.2008 ilmestyneestä amerikkalaisesta lääkärilehdestä (JAMA) ja sitä käsitelleestä uutisesta (Medical News Today), että E-vitamiinilla on erityisen tärkeä rooli iäkkäiden ihmisten terveydenhoidossa ja liikuntakyvyn ylläpitämisessä. Yalen yliopiston ravintotukija, Benedetta Bartali, oli mittaillut vitamiineja ja hivenaineita yli 65-vuotiaiden italialaisten veressä. Heidät oli umpimähkään valittu ympäri Firenzen maakuntaa. Verikokeiden lisäksi iäkkäille ihmisille tehtiin muutama hyvin yksinkertainen liikuntatesti. Heidän kävelyvauhtinsa testattiin, heitä käskettiin nousemaan ylös tuolista useita kertoja ja tarkistettiin miten hyvä heidän tasapainonsa on. Näin saatiin karkea, mutta toimiva, arvio terveydentilasta.
Tutkija Bartali sanoo: "Mitattuamme verestä monien eri vitamiinien ja hivenaineiden pitoisuuksia, ainoastaan E-vitamiini oli yhteydessä iäkkäiden ihmisten fyysiseen toimeliaisuuteen. Niillä joilla oli erityisen vähän E-vitamiinia veressä, oli yli puolitoistakertainen mahdollisuus saavuttaa fyysisissä testeissä heikompia tuloksia, kuin niillä joilla oli paljon E-vitamiinia veressä. Todennäköisesti E-vitamiini ei ole pelkästään merkkinä siitä, että iäkkäät ihmiset söivät huolimattomasti, vaan E-vitamiinilla näyttäisi olevan nimenomaan liikuntakyvyn ylläpidossa aivan keskeinen rooli."
Ja sitten tulee Bartalin suusta hunajainen viesti: "Ainoastaan yksi näistä tutkittavista käytti vitamiinivalmisteita purkista, muut saivat E-vitamiininsa tavallisesta monipuolisesta ruoasta."
Lisätutkimuksia tarvitaan E-vitamiinin roolista liikunnallisen toimeliaisuuden ylläpidossa, mutta jo nyt tunnetaan tämän vitamiinin tärkeä rooli antioksidanttina.
Mitä kannattaa syödä, jotta E-vitamiinia saa riittäviä määriä?
Tässä pieni luettelo: manteleita ja pähkinöitä, avokadoa, rypsi- ja oliiviöljyä, vehnänalkioöljyä, kuivattuja ja tuoreita hedelmiä, voita, kananmunia, tuoretta kalaa.
Näitä nauttikaa ja säilyttäkää liikuntakyky myös iäkkäinä!
Benedetta Bartali, Edward A. Frongillo, Jack M. Guralnik, Martha H. Stipanuk, Heather G. Allore, Antonio Cherubini, Stefania Bandinelli, Luigi Ferrucci, Thomas M. Gill. Serum Micronutrient Concentrations and Decline in Physical Function Among Older Persons. JAMA 299 (3): 308-315, 2008
keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008
Kultakimpale
***
Löysin nimimerkki "Satunnainen lukija" kirjoittaman tällä hetkellä hyvin ajankohtaisen kommentin:
Mikael Fogelholm on kirjoittanut:
"Mutta se ei onnistu sillä, että syytetään vastuuttomuudesta ja että terveyskäyttäytymisestä tehdään kansalaisvelvollisuus. Terveiden elintapojen pitäisi olla kansalaismahdollisuus, ja yhteiskunnan - joka on lisännyt ihmisten vastuunoton tarvetta - on vastavuoroisesti luotava mahdollisuuksia ja kannustettava terveisiin elintapoihin..."
Milloin ravitsemussuosituksissa annetaan näitä mahdollisuuksia terveelliseen ruokavalioon? Moni diabeetikko voi paremmin hiilihydraattien määrää karsimalla ja laatua parantamalla. Vanhukset voivat laitoshoidossa paremmin saadessaan energiatiheämpää ruokaa. Moni on päässyt jojottelulaihdutuksesta, mutta ei suinkaan vähärasvaisella ruokavaliolla.
Olen samaa mieltä Fogelholmin kanssa. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus syödä siten, että voi hyvin - siis suokaa se heille.
Lukekaa moneen kertaan tämä viesti. Minun mielestäni se on varsinainen kultakimpale. Tästä nimenomaan on kyse ravitsemuskeskustelussamme: Suokaa ihmisille mahdollisuus syödä siten, että he voivat hyvin! Miksi tehdä asia vaikeammaksi?
Kiitos "Satunnainen lukija"!
Löysin nimimerkki "Satunnainen lukija" kirjoittaman tällä hetkellä hyvin ajankohtaisen kommentin:
Mikael Fogelholm on kirjoittanut:
"Mutta se ei onnistu sillä, että syytetään vastuuttomuudesta ja että terveyskäyttäytymisestä tehdään kansalaisvelvollisuus. Terveiden elintapojen pitäisi olla kansalaismahdollisuus, ja yhteiskunnan - joka on lisännyt ihmisten vastuunoton tarvetta - on vastavuoroisesti luotava mahdollisuuksia ja kannustettava terveisiin elintapoihin..."
Milloin ravitsemussuosituksissa annetaan näitä mahdollisuuksia terveelliseen ruokavalioon? Moni diabeetikko voi paremmin hiilihydraattien määrää karsimalla ja laatua parantamalla. Vanhukset voivat laitoshoidossa paremmin saadessaan energiatiheämpää ruokaa. Moni on päässyt jojottelulaihdutuksesta, mutta ei suinkaan vähärasvaisella ruokavaliolla.
Olen samaa mieltä Fogelholmin kanssa. Ihmisillä pitää olla mahdollisuus syödä siten, että voi hyvin - siis suokaa se heille.
Lukekaa moneen kertaan tämä viesti. Minun mielestäni se on varsinainen kultakimpale. Tästä nimenomaan on kyse ravitsemuskeskustelussamme: Suokaa ihmisille mahdollisuus syödä siten, että he voivat hyvin! Miksi tehdä asia vaikeammaksi?
Kiitos "Satunnainen lukija"!
Kaamea yhdistelmä: Pimeä ja MBO!
**
Akatemiatutkija Timo Partonen sanoo: "Elimistön sisäinen kello saattaa olla avain kansanterveyteen. Sisäinen kello säätelee elimistön vuorokausirytmiä, mikä auttaa myös aterioiden ja yöunen ajoittamisessa. Ravintoaineet ja univaiheet vuorostaan antavat palautteen sisäisen kellon toiminnalle. Palaute voi olla terveydelle myönteistä tai haitallista."
Uutta tutkittua tietoa on nyt tarjolla kaamosoireilun liittymisestä metaboliseen oireyhtymään (MBO). Suomalaistutkimuksessa kerrotaan, että mielialan muuttuminen vuodenajan mukaan kasvattaa MBO:n riskiä selvästi. Tutkimukseen osallistui yhteensä yli 8 000 yli 30-vuotiasta suomalaista, ja se on osa Kansanterveyslaitoksen laajaa Terveys 2000 -tutkimusta. Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä PLoS ONE -lehdessä (Julkaisija: the Public Library of Science)
Kansanterveyslaitoksella valmistuneen tutkimuksen mukaan MBO:sta kärsivien mieliala, yöuni ja syöminen muuttuvat muita enemmän vuodenaikojen myötä. Talvisin toistuvasta masennustilasta kärsivien riski saada MBO on yli kaksinkertainen muihin verrattuna. Tutkimus tarjoaa merkittävää uutta tietoa aineenvaihdunnan ja elimistön sisäisen rytmin yhteydestä. Se tukee muiden tutkijaryhmien havaintoja niin sanotun sisäisen kellon merkityksestä verenpainetaudin ja aikuisiän diabeteksen kehittymiselle. Samalla se avaa uuden näkökulman terveyden edistämiseen.
Keskeisellä sijalla tässä on ns. sisäinen kellomme. Sillä tarkoitetaan niitä aivojen hermosoluja, jotka seuraavat, onko ulkona yö vai päivä, talvi vai kesä. Solut välittävät tämän tiedon kaikkialle elimistöön. Häiriöt sisäisessä kellossa näyttävät liittyvän painonnousuun, ja ne näyttävät siten lisäävän MBO:n riskiä. Tätä MBO:ta voi luonnehtia sydän- ja verisuonitautien riskiryppääksi, johon kuuluvat keskivartalolihavuus, insuliinin tehottomuus ja taipumus niin korkeaan verensokeriin kuin korkeaan verenpaineeseen. Vuodenajanvaihteluun liittyviä muutoksia olisi Partosen mukaan hyvä ja helppo huomioida säännöllisesti terveystarkastuksissa. "Tällöin sisäisen kellon rytmihäiriöistä johtuvaa aineenvaihdunnan häiriintymisen riskiä voisi pienentää käyttämällä keinoina esimerkiksi aamuisin valoa talven ajan sekä säännöllistä kuntoliikuntaa ympäri vuoden."
Liikunnan on todettu vähentävän huomattavasti MBO:n riskiä. Kirkasvaloon yhdistettynä kuntoliikunta lievittää myös talvimasennusta ja kaamosoireilua. Nyt kaikki ylös, ulos ja lenkille!
Lisätiedot: Akatemiatutkija Timo Partonen, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto, Kansanterveyslaitos, p. (09) 4744 8660
Julkaisun tarkat tiedot: Rintamäki R, Grimaldi S, Englund A, Haukka J, Partonen T, Reunanen A, Aromaa A, Lönnqvist J. Seasonal changes in mood and behavior are linked to metabolic syndrome. PLoS ONE: http://www.plosone.org/doi/pone.0001482
Lähde: Kansanterveyslaitoksen tiedotteet, 23.1.2008
Akatemiatutkija Timo Partonen sanoo: "Elimistön sisäinen kello saattaa olla avain kansanterveyteen. Sisäinen kello säätelee elimistön vuorokausirytmiä, mikä auttaa myös aterioiden ja yöunen ajoittamisessa. Ravintoaineet ja univaiheet vuorostaan antavat palautteen sisäisen kellon toiminnalle. Palaute voi olla terveydelle myönteistä tai haitallista."
Uutta tutkittua tietoa on nyt tarjolla kaamosoireilun liittymisestä metaboliseen oireyhtymään (MBO). Suomalaistutkimuksessa kerrotaan, että mielialan muuttuminen vuodenajan mukaan kasvattaa MBO:n riskiä selvästi. Tutkimukseen osallistui yhteensä yli 8 000 yli 30-vuotiasta suomalaista, ja se on osa Kansanterveyslaitoksen laajaa Terveys 2000 -tutkimusta. Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä PLoS ONE -lehdessä (Julkaisija: the Public Library of Science)
Kansanterveyslaitoksella valmistuneen tutkimuksen mukaan MBO:sta kärsivien mieliala, yöuni ja syöminen muuttuvat muita enemmän vuodenaikojen myötä. Talvisin toistuvasta masennustilasta kärsivien riski saada MBO on yli kaksinkertainen muihin verrattuna. Tutkimus tarjoaa merkittävää uutta tietoa aineenvaihdunnan ja elimistön sisäisen rytmin yhteydestä. Se tukee muiden tutkijaryhmien havaintoja niin sanotun sisäisen kellon merkityksestä verenpainetaudin ja aikuisiän diabeteksen kehittymiselle. Samalla se avaa uuden näkökulman terveyden edistämiseen.
Keskeisellä sijalla tässä on ns. sisäinen kellomme. Sillä tarkoitetaan niitä aivojen hermosoluja, jotka seuraavat, onko ulkona yö vai päivä, talvi vai kesä. Solut välittävät tämän tiedon kaikkialle elimistöön. Häiriöt sisäisessä kellossa näyttävät liittyvän painonnousuun, ja ne näyttävät siten lisäävän MBO:n riskiä. Tätä MBO:ta voi luonnehtia sydän- ja verisuonitautien riskiryppääksi, johon kuuluvat keskivartalolihavuus, insuliinin tehottomuus ja taipumus niin korkeaan verensokeriin kuin korkeaan verenpaineeseen. Vuodenajanvaihteluun liittyviä muutoksia olisi Partosen mukaan hyvä ja helppo huomioida säännöllisesti terveystarkastuksissa. "Tällöin sisäisen kellon rytmihäiriöistä johtuvaa aineenvaihdunnan häiriintymisen riskiä voisi pienentää käyttämällä keinoina esimerkiksi aamuisin valoa talven ajan sekä säännöllistä kuntoliikuntaa ympäri vuoden."
Liikunnan on todettu vähentävän huomattavasti MBO:n riskiä. Kirkasvaloon yhdistettynä kuntoliikunta lievittää myös talvimasennusta ja kaamosoireilua. Nyt kaikki ylös, ulos ja lenkille!
Lisätiedot: Akatemiatutkija Timo Partonen, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto, Kansanterveyslaitos, p. (09) 4744 8660
Julkaisun tarkat tiedot: Rintamäki R, Grimaldi S, Englund A, Haukka J, Partonen T, Reunanen A, Aromaa A, Lönnqvist J. Seasonal changes in mood and behavior are linked to metabolic syndrome. PLoS ONE: http://www.plosone.org/doi/pone.0001482
Lähde: Kansanterveyslaitoksen tiedotteet, 23.1.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)