**
On olemassa lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyys. Lyhytaikainen kylläisyys saavutetaan ruokalautasen ääressä. Kun emme enää jaksa tai halua syödä lisää ruokaa, silloin lopetamme ruokailun sillä olemme kylläisiä. Pitkäaikainen kylläisyys tarkoittaa sitä aikaa miten pian ruokailtuamme meillä on taas nälkä, eli kuinka monta tuntia kuluu ennen kuin taas tekee mieli ruokaa. Tiedemiehiä kiinnostaa kylläisyys ja erityisesti pitkäaikaisen kylläisyyden hallinta, sillä päivittäisten ruoka-annosten kokonaisenergiamäärä suhteessa kulutukseen määrittelee pysymmekö normaalipainoisina. Jos jatkuvasti syömme enemmän kuin kulutamme, silloin lihomme. Laihduttajalle on keskeistä nälänhallinta. Laihduttaja voi onnistua pyrkimyksessään jos hän onnistuu saavuttamaan pienen energiavajeen ilman karmivaa nälän tunnetta. Nälkä on sen verran epämukava olotila, että siitä jokainen ihminen haluaa eroon. Näläntunnetta vastaan kamppaileva laihduttaja pysyy lujasti kiinni tavoitteessaan tietyn ajan, mutta sitten "pokka pettää" ja "sorrutaan" syömään entiseen tapaan. Seurauksena on jojo-laihduttaminen, eli paino tippuu tullakseen sitten aikanaan takaisin ja usein "korkojen kanssa".
Yalen ja Ohion yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet kylläisyyttä säätelevän molekyylin. Tämän molekyylin nimi on N-asyylifosfatidyylietanoliamiini, eli lyhyemmin NAPE. Tämä molekyyli viestittää aivoille, että nyt on syöty tarpeeksi. Kylläisyyttä säätelevät monet muutkin tekijät, mutta hiirillä todettiin, että NAPE on merkittävässä roolissa erityisesti pitkäaikaisen kylläisyyden hallinnassa. Kun NAPE-molekyyli lisätään keinotekoisesti hiiren vatsaonteloon, se saa hiiret syömään harvemmin, pienempiä ruoka-annoksia ja laihtumaan. Tutkijat havaitsivat, että rasvainen ateria tuottaa luonnostaan runsaasti NAPE-molekyyliä.
Jotkut vannovat ravintokuitujen nimeen kun laihduttavat, jotkut laihduttavat runsailla proteiiniannoksilla, jotkut saattavat löytää ateriarytmistä helpotusta laihdutukseen. Aivan mahdoton ei ole ajatus, että parhaimman kylläisyysvaikutuksen saisimme syömällä paljon rasvaa. Jep, sinun on ehkä vaikea tottua tähän ajatuskuvioon. Onhan sinua valistettu toisin vuosikymmeniä. Tämä rasvan hyvä kylläisyysvaikutus on kuitenkin totta joillakin asiakkaillani ja uusi tutkimusnäyttö puoltaisi tätä näkemystä. Lukekaa seuraavaksi mitä amerikkalaistutkijat ovat saaneet selville hiirikokeilla.
Yalen ja Ohion yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet kylläisyyttä säätelevän molekyylin. Tämän molekyylin nimi on N-asyylifosfatidyylietanoliamiini, eli lyhyemmin NAPE. Tämä molekyyli viestittää aivoille, että nyt on syöty tarpeeksi. Kylläisyyttä säätelevät monet muutkin tekijät, mutta hiirillä todettiin, että NAPE on merkittävässä roolissa erityisesti pitkäaikaisen kylläisyyden hallinnassa. Kun NAPE-molekyyli lisätään keinotekoisesti hiiren vatsaonteloon, se saa hiiret syömään harvemmin, pienempiä ruoka-annoksia ja laihtumaan. Tutkijat havaitsivat, että rasvainen ateria tuottaa luonnostaan runsaasti NAPE-molekyyliä.
Hiiret vähensivät syömisiään neljänneksellä, kun niiden vatsaonteloon tai vereen lisättiin synteettistä NAPE:a annos, joka vastasi aterian jälkeen luonnostaan erittyvää määrää. Suurin käytetty annos sai hiiret paastoamaan 12 tuntia.
Tutkijat aikovat seuraavaksi mitata ihmisten NAPE-tasoja ja selvittää toimiiko molekyyli samoin ihmiskehossa kuin hiirissä. Ennen tulosten julkistamista, voitte jo nyt tehdä kenttäkokeita siellä kotona: Syökää kahden viikon aikana oikein rasvaisia aterioita. Tarkkailkaa kylläisyysastettanne. Pysyykö nälkä kauemmin poissa? Heilahtaako vaaka ja mihin suuntaan?
Jos NAPE tulisi lääkkeen muodossa laajamittaiseen käyttöön, ottaisitko sitä vai söisitkö maittavan ja rasvaisen aterian?
Lähde: Cell 135 (5): 813-824, 2008