Liikunta on lääke - haittavaikutukset ovat vähäisiä!

Jokainen meistä voi pysyä terveenä niillä yksinkertaisilla ohjeilla, joita tässä blogikirjoituksessa esitellään. Ihminen on luotu liikkumaan. Liikunnalla voidaan ehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa monia pitkäaikaissairauksia. Tee liikunnasta pysyvä osa elintapamuutostasi!

Jos tällainen tieto kiinnostaa sinua, niin tilaa minulta lisätietoja uuden terveyskirjan muodossa: christer.sundqvist@ravintokirja.fi

Liikunnan terveysvaikutukset kiistattomia

Moni tutkimus ja laaja käytännön kokemus on osoittanut, että liikunta on todella terveellistä. Liikunnan on todettu vaikuttavan myönteisesti terveyteen mm. laskemalla useita tulehduksen merkkiaineita elimistössämme. Insuliiniherkkyys parantuu ja sen myötä aikuistyypin diabetes voi lieventyä tai sen puhkeamisriski voidaan kokonaan välttää.

Hyvin vähäinenkin laihdutustulos (5-15 % painon alentuminen) näkyy parantuneena terveytenä. Kovatehoisen ja/tai pitkäkestoisen liikunta-annoksen jälkeen aineenvaihdunta pysyy korkealla tasolla useita tunteja suorituksen jälkeenkin. Lihasrasitus lisää lihasten verenvirtausta ja glukoosinkulutusta moninkertaisesti sekä terveillä että diabetesta sairastavilla henkilöillä. Säännöllinen liikunta yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon on edelleen yksi keskeisistä diabeteksen hoitomuodoista.

Liikunta parantaa mielialaa, laskee liian korkeaa verenpainetta, vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä parantaa veren rasva-arvoja. Liikunta vähentää erityisesti haitallista vyötärörasvaa. Liikunta luo positiivisen kierteen lisäämällä energiankulutusta ja parantamalla mielialaa suoraan. Liikunta vähentää ikääntymiseen liittyvää muistin heikkenemistä, terävöittää päätöksentekokykyä, lieventää stressiä ja vähentää aggressioita. Näiden kaikkien asioiden yhteisvaikutus kannustaa ihmisiä yleisestikin parempaan elämänhallintaan ja parantaa ratkaisevalla tavalla elämänlaatua. Merkittäviä terveyshyötyjä saataisiin jo sillä, että kaikki liikkuisivat – edes vähäsen.

Liikuntakipinä näyttäytyy – syttyykö liikuntaroihu?

Laajoissa väestötutkimuksissa todetaan synkällä tavalla, että alle puolet suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Valistuksesta huolimatta, erittäin vähän tai ei ollenkaan liikkuvien osuus on kasvamaan päin. Yksi suuri haaste kansanterveystyölle olisi miettiä kuinka houkutella ihmiset liikkumaan, kun arkielämä ei enää vaadi fyysisiä ponnistuksia, mutta henkisiä sitä enemmän.

Meidän on liikuttava koko elämänkaaren ajan, sillä muuten kehomme alkaa rappeutua. Sisäiset elintoimintomme ja fyysiset kykymme heikentyvät. Tutkimukset osoittavat, että ihmisten fyysinen yleiskunto heikentyy nykyään aiemmassa vaiheessa kuin vielä 50 vuotta sitten. Syynä tähän pidetään liikkumattomuutta. Mieli menee apeaksi kun seurailee niitä nuoria aikuisia, jotka vähentävät liikkumistaan koska siinä tulee hiki ja kaikenlainen ponnistelu tuntuu liian raskaalta toiminnalta.

On viitteitä siitä, että nuorena aikuisena unohtunut liikunta kostautuu terveyden laadun menetyksenä elämän loppupuolella. Tulemme raihnaisiksi vaikka voisimme olla paljon tiukemmassa kunnossa. Sairastelemme ihan turhan usein, vaikka voisimme ylläpitää terveyttä pitempään. Tutkijat toteavat, että liikunta pitää nuorekkaana. Kaikkia mekanismeja ei ymmärretä, mutta ilmiö tunnustetaan.

Miten voit sytyttää lähimmäisessä (ja itsessäsi!) pysyvän liikuntakipinän? Voisiko tavoitteena olla kipinän puhaltaminen roihuksi saakka? Liikuntaan hurahtaminen – osa kansallista identiteettiämme? Liikkumattomuudesta liikuntaintoon!

Kestävyystyyppinen liikunta

Kestävyysliikunnan aikaansaama rasitus lisää lihasten verenvirtausta ja glukoosinkulutusta moninkertaisesti sekä terveillä että sairastuneilla. Säännöllinen liikunta yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon on edelleen yksi keskeisistä diabeteksen hoitomuodoista. Etenkin kestävyystyyppinen liikunta muuttaa lihasten sokerinkäyttöä diabeteksen ehkäisemisen kannalta edullisella tavalla. Erityisen sopivaa aerobinen kestävyysliikunta on sydämen ja verisuonien vahvistamiseen.

Kestävyystyyppinen liikunta jo matalalla voimaperäisyydellä voi suurentaa seerumin HDL-kolesterolipitoisuutta (hyvä asia!) jopa 20 prosenttia, eli paljon enemmän kuin mihin pystytään milläkään lääkkeellä. Hyvän HDL-kolesterolipitoisuuden näin selkeä suureneminen on mahdollista aikaisemmin liikuntaa harrastamattomilla ja matalan HDL-kolesterolin lähtötason omaavilla henkilöillä. Siten parhaan hyödyn liikunnan lisäämisestä näyttää saavan sitä eniten tarvitsevat.

Kestävyysharjoittelulla voidaan tehostaa aerobista energiantuotantoa tukevien entsyymien määrää ja aktiivisuutta erityisesti solun mitokondrioissa. Tämän asian havaitsee jokainen, joka on kestävyystyyppiseen liikuntaan hurahtanut. Sitä jaksaa yhä pitempään ylläpitää hyvää suoritustasoa koska mitokondriot tuottavat lisää virtaa (kirjaimellisesti!) ja energiaa työskenteleville lihaksille.

Lihasvoimaa kehittävä treeni

Lihaskuntoharjoittelu on erityisen sopivaa liikuntaa esimerkiksi tyypin 2 diabeetikolle, sillä terveet ja toimivat lihakset takaavat sen, että verensokeri käytetään hyödyksi lihaksistossa. Näin glukoosi ei jää kiertämään veressä haittaa aiheuttaen. Lihaksistomme kunto vaikuttaa myönteisesti tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyyn.

Painonhallinnassa lihasvoimaa kehittävällä treenillä on merkitystä, sillä mitä enemmän lihasmassaa ihmisellä on, sitä enemmän hän kuluttaa energiaa. Liikunnan sisällyttäminen osaksi laihdutusta on tärkeätä nimenomaan laihdutuksen laadun, ei määrän, kannalta. Itse asiassa kriittiset tutkimukset osoittavat liikunnan laihduttavan vaikutuksen olevan niin vähäinen, että on peräti kyseenalaista, kannattaako liikuntaa lisätä laihtuakseen kiloissa enemmän. Sen sijaan liikkuminen kannattaa ottaa osaksi laihdutusta, jotta lihasmassan osuus painonlaskusta vähenisi ja rasvamassan puolestaan kasvaisi. Liikunta voi parhaimmillaan jopa puolittaa lihasmassan menetyksen laihdutuksen aikana ja monipuolinen, myös vastusharjoittelua sisältävä liikkuminen on suositeltavaa lihasmassan säilymisen kannalta.

Ikääntymiseen liittyvä lihaskato pysyy hallinnassa voimaharjoittelulla. Lihasvoimaa kehitetään monipuolisilla liikesarjoilla esimerkiksi kuntosalilla, jossa harjoitukset ovat luonteeltaan sekä aerobisia että anaerobisia. Vaikka et haaveilisi olympiakullasta, kullan arvoisena voit pitää ajatusta portaiden kapuamisesta yhtä kauan kuin Arvo Ylppö (hän eli 104-vuotiaaksi ja rakasti portaita sekä liikkuvia lapsia).

Ihminen on aina tarvinnut lihaksia: esi-isämme elämästä selviytyäkseen ja tuoreemmassa muistissa olevat sukupolvet pärjätäkseen raskaassa työssä. Nykyihminen haluaa pysyä terveenä ja hyvännäköisenä, joten hän huolehtii lihastensa hyvinvoinnista. Viime aikoina on eritisen pontevasti nostettu esille toimivan lihaksiston ja luuston merkitys ihmisen terveydelle.

Lihasten hyvä kunto on aktiivisen elämän edellytys. Lihasvoima määrittelee liikkumiskykysi ja tuoreiden tutkimusten mukaan eliniän odotteeseen voi saada lisäystä huolehtimalla lihasten kunnosta. Liikunnallinen elämäntapa vähentää jopa puolella riskiä kuolla ennenaikaisesti. Moni tajuaa liian myöhään lihasvoiman merkityksen. Kun voimat ovat vähissä ja lihaskato on tapahtunut, vaaditaan suunnatonta sinnikkyyttä motivaation lisäksi liikuntakipinän sytyttämisessä.

Lääketiede seuraa mahdollisesti aivan liian paljon erilaisia verestä mitattavia merkkiaineita ja välittää liian vähän lihasvoiman mittaamisesta. Yksinkertainen kysymys lääkärin vastaanotolla voisi olla: Miten sujuu rappusissa liikkuminen?

Löydä oma liikuntamuotosi

Liikuntaa on monenlaista. Tärkeää on löytää sellainen liikuntamuoto, joka sopii itselle. Vierastaessaan perinteistä urheilua voi henkilö valita fyysiseltä rasitukseltaan ja motiiveiltaan paremmin liikuntaharrastusta tukevaa arki- ja kuntoliikuntaa. Arkiliikuntaa voi olla esimerkiksi työmatkapyöräily, koiran ulkoiluttaminen, siivous, portaiden kulkeminen ja lumen luonti. Kuntoliikunta on arkiliikuntaa tavoitteellisempaa ja sitä harrastetaan fyysisen kunnon ylläpitämiseksi tai parantamiseksi. Kuntoliikuntaa on esimerkiksi vaellus, sauvakävely, uinti, hölkkä, uinti ja voimistelu.

Liikunnan terveysvaikutukset ovat hyvin selkeitä. Liikunta toimii melkein aina kahdella tapaa. Se luo positiivisen kierteen:

1) lisäämällä energiankulutusta ja
2) parantamalla mielialaa suoraan.

Näiden yhteisvaikutus kannustaa ihmisiä yleisestikin parempaan elämänhallintaan ja parantaa elämänlaatua. Merkittäviä terveyshyötyjä saataisiin jo sillä, että kaikki liikkuisivat.

Laajan väestötutkimuksen mukaan nuorista suomalaisista arviolta vain noin 40-50 % liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Erittäin vähän liikkuvia on nuorista 20-25 prosenttia. Aikuisista arviolta 60-65 % liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Vuonna 2006 miehistä 63 prosenttia ja naisista 68 prosenttia kertoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa vähintään 2–3 kertaa viikossa (tämä on minun mielestäni todella vähän!).

Liikunnan määrä ei olennaisesti ole lisääntynyt viime vuosina. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajan liikunta on hieman lisääntynyt ja työmatkaliikunta vähentynyt. Samalla kuitenkin lisääntyy hälyttävällä tavalla istumiseen kannustava elämäntapa.

Nuorten liikuntaharrastus urheiluseuroissa on ilahduttavasti yleistynyt viimeisen 30 vuoden aikana. Sen sijaan armeijaikäisten nuorten aikuisten miesten kestävyyskunto on heikentynyt jatkuvasti 1970-luvun lopusta lähtien. Asiantuntijat kiistelevät siitä miten vähäisellä liikunnalla voi vielä säilyttää (lihas)kunnon.

Liikunnan ja monipuolisen ravinnon yhdistelmä on terveyskäyttäytymisen kulmakiviä. Tämän oivalsivat jo antiikin kreikkalaiset. Hyvään terveyteen pääsee kun liikunnan lisäksi syö terveellisesti, käyttää alkoholia vain kohtuullisesti, ei tupakoi, muistaa rentoutua ja nukkuu riittävästi.

Liikuntakampanjat pystyyn!

Yksi suuri haaste kansanterveystyölle olisi miettiä kuinka houkutella ihmiset liikkumaan, kun arkielämä ei enää vaadi fyysisiä ponnistuksia, mutta henkisiä sitä enemmän.

Yksinkertainen kampanjaresepti: Liikkukaa enemmän! Ottakaa enemmän askeleita! Siinä on kampanja joka puree. Kukaan ei liiku sinun puolestasi.

Niillä tanskalaisilla koululaisilla, jotka pyöräilivät kouluun, oli terveemmät verisuonet ja parempi sydän kuin koulumatkat autolla kulkevat. Liikunnan ja maalaisjärkevän syömisen yhdistelmällä voi kerta kaikkiaan saavuttaa pysyvän terveyden, päästä kiloistaan pysyvästi eroon ja sanoa hyvästit mieltä vaivaaville asioille!

Selvityksissä on arvioitu aikuisille terveysliikunnan riittäväksi määräksi puoli tuntia liikuntaa reipasta kävelyä vastaavalla kuormittavuudella vähintään viitenä päivänä viikossa. Vaihtoehtoisesti riittävästi liikuntaa on vähintään kolme kertaa viikossa tapahtuva, ainakin lievää hengästymistä ja hikoilua aiheuttava ja vähintään puoli tuntia kestävä kuntoliikunta. Terveyttä edistävä liikunta ylläpitää ja kehittää työhyvinvointia.

Valtava käytettävissä oleva tietomäärä ravinnosta, levosta, liikunnasta ja terveydestä sekä lukuisat tekniset apuvälineet auttavat meitä viemään valmennusta yhä yksilöllisempään suuntaan. Vankkaa tieteellistä osaamista kunnioittaen ja ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä yhä laajemmin ymmärtäen raivataan tietä uusille tavoille harjoittaa rakasta lajiaan. Nyt on maailman kirjat sekaisin kun huipulle johtaakin älykkään treenaamisen yksilöllinen polku. Se älykkään treenaamisen tie saattaa sopia monille tosi hyvin!

Voittajan resepti: kokonaisvaltainen treeni

Olet ehkä kuullut sanonnan juoksijaksi tullaan juoksemalla. Tällä tarkoitetaan juoksijapiireissä sitä, että kovaksi menestyjäksi juoksijana johtaa vain sellainen tie, jonka pölyistä, sohjoista tai liukasta pintaa tahkoo mahdollisimman vimmatusti juoksijan monotoninen askellus.

Sama pätee kaikkiin muihinkin urheilulajeihin. Sitä päälajiaan pitää suorittaa enemmän kuin mieli antaisi joka hetki myöden. Kyllästymiseen asti pitää sitä keihästä lennättää. Toistoja pitää sillä heittovälineellä saada, muuten ei selkäytimeen iskostu millisekunttien varassa oleva lihasten, hermotuksen ja räjähtävän voiman taito, jolla keihään lentorataa opitaan hilaamaan yhä pitemmälle. Kun treenataan, niin treenataan kunnolla.

Tämä on tietenkin totta, ainakin osittain, mutta onneksi on runsaasti esimerkkejä levon ja rentouden merkityksestä huippusuoritukseen: Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki joutui pakkolevolle kylkileikkauksen takia. Kuten olettaa saattaa minun filosofiani mukaan, heittokunto parani tämän jälkeen aivan dramaattisesti ja loppukaudesta 2013 Tero oli kiistatta maailman ykkösheittäjä. Uskon siis kovaan treenaamiseen, mutta levon ja rentoutumisen kautta haetaan sitä kovaa kuntohuippua niinkin herkässä lajissa kuin keihäänheitto. Jukka Keskisalon paluu kesän 2013 SM-kisoihin (viestit ja Kalevan kisat) on myös toteutunut pitkälti treeniä löysäämällä ja lepäämällä. SM-kisojen voitto ei koskaan tule helpolla, ei edes esteissä.

Mielipideilmaston purkautuessa laajamittaiseksi ilmiöksi, tähän yltiöpäiseen treenaamiseen on tulossa tervetullut muutos kun annamme uusien tuulien tosissaan puhaltaa. Moderni urheiluvalmennus puhuu valmennuksesta kokonaisuutena, jossa otetaan huomioon urheilijan koko elämä. Edelleenkin tietenkin urheillaan ahkerasti siinä päälajissa tai mahdollisesti useissa päälajeissa, mutta huippusuoritus löytyykin terveemmin ja ehkä jopa helpommin ottamalla huomioon kaikki ne tekijät, jotka johtavat urheilumenestykseen. Tiukkapipoisuudesta rentouteen, sattumanvaraisesta sapuskoinnista räätälöityyn lajikohtaiseen täsmäravitsemukseen ja kauheasta treenivimmasta kroppaa tarkasti kuuntelevaan yksilölliseen valmennukseen.

Moderni, uuden suunnan urheilija, ymmärtää arvostaa hyviä ystäviä, ihmisten välisiä suhteita ihan yhtä paljon kuin sitä, että hänen lautaseltaan löytyy juuri oikeanlaista energiatasoja sopivasti nostavaa ruokaa. Hän osaa ottaa löhöilyhetkestä kaiken irti, eikä hänen mielestään ole synti ottaa lyhyet nokoset keskellä päivää, jos siltä tuntuu, että nyt on väsymys iskenyt. Hän ymmärtää aktiivisen levon mahdollisuudet elämässään, esimerkiksi niin, että juoksijana hänen aktiivinen lepohetkensä käsittää rennon ja virkistävän uintireissun tai puolitosissaan osallistumisen futis- tai sählyhetkeen ja siihen päälle saunomisen. Passiivista lepoa nautitaan laadukkaan REM-unen tahdissa. Jos elämän kokonaisrasitus on jatkuvasti liian rankkaa (työhuolia, riitoja, sairastelua) silloin voi olla hyvä vähentää treeniohjelman rasittavuutta, sillä lahjakas urheilija ymmärtää, että elämän kokonaisrasitus vaikuttaa kielteisesti fysiologiseen tilanteeseemme.

Uusia raikkaita tuulahduksia

Mietitäänpä miten toteutuu uusi Christerin valmennusfilosofia käytännössä? Se voi näkyä esimerkiksi näin:

• Levon pitää virkistää sinua sillä muuten mahdollinen uupumus ei hellitä. Huippu-urheilija osaa ottaa löhöilystäkin kaiken irti. Hän ei pode huonoa omatuntoa siitä, että hän vetää lonkkaa keskellä päivää. Jos hänellä on ongelmia unensaannissaan, hän ratkaisee nämä ongelmat parhaalla mahdollisella tavalla.
• Ruoka joko kehittää sinua tai sitten ei. Voittaja syö vain sellaisia ruokia ja mahdollisesti myös ravintolisiä, jotka kehittävät häntä. Jos jokin yleisesti nautittu ruoka-aine aiheuttaa hänessä ongelmia, hän luopuu sen ruoka-aineen käytöstä. Ei pidä tehdä yksinkertaisesta asiasta vaikeaa. Jos sinulle ei leipä sovi, älä silloin syö leipää, vaikka kaikki muut ihmiset ympärilläsi ahtaisivat limppua naamariin! Vaikka muut ympärilläsi nauraisivat luomuvillityksellesi, anna heidän nauraa. Ota sen sijaan kaikki hyöty irti älli-ruoasta: luomua, luonnollista, lisäaineetonta, laadukasta, lähiruokaa. 
• Treeni joka ei kehitä sinua, ei todellakaan kehitä sinua. Voittaja haluaa kehittyä treenin kautta mestariksi! Erittäin lahjakas, nerokas urheilija ei orjallisesti seuraa tiettyä valmentajan tekemää ohjelmaa vaan arvioi mikä osa valmentajan ohjeistuksesta aidosti kehittää häntä lajinsa huipulle asti. Äskettäin lajia harrastamaan ryhtynyt hyötyy todennäköisesti hyvinkin paljon valmentajan ohjeista, mutta kriittisyys on ajan myötä aina paikallaan.
• Huipulle vie monta tietä – löydä oma tiesi. Jos jokin asia tuntuu hyvältä, jos jokin asia motivoi sinua, se on usein se oikea tapa edetä. Ei kuitenkaan aina – ole aina nöyrä, kuuntele viisaampia ja arvioi tilannettasi koko ajan! 
• Urheilija kuuntelee omaa kroppaansa. Helppous ja rentous löytyy tällä tavalla ja urheilija nauttii täysillä urheilusta. Huippu-urheilijan tavoite ei voi olla sietää eläimellisen kovaa oksennustreeniä, puuduttavan tylsää kuntosalitreeniä ja yksitoikkoista hölköttelyä (ei se itse asiassa ole yksitoikkoista!), vaan tavoitteena pitää olla omaa lahjakkuuttasi ja kykyjäsi vastaava tulos kauden tärkeimmässä kisassa! Kukaan ei ole kiinnostunut huippukovista treenijaksoistasi, kaikkia sen sijaan kiinnostaa miten hyvin kulki oman lajisi mestaruuskisoissa tai jossakin muussa kauden tärkeimmässä kisassa. 
• Tehotreenejä, kehittäviä treenejä ei saa tehdä liian väsyneessä tilassa. Pitää riittävästi panostaa ravitsemukseen ja lepoon ennen tosikovia treenejä. Jos ei ole saanut nauttia riittävän tasokasta unta yöllä tai unohtanut huippu-urheilijan nokoset iltapäivällä, voi olla, että kroppa neuvoo siirtämään tehotreenin seuraavalle päivälle. Huippu-urheilija uskaltaa levätä silloin kun väsyttää tai elämä tympäisee. 
• Kehittävässä treenissä pitää kulkea, pitää olla tekemisen meininkiä. Toisaalta velttoillen tehty kehittävä treeni on menetetty treenipäivä, toisaalta ylirasituksen ja loukkaantumisen vaara on suuri silloin jos tehdään tosi kovia treenejä väsyneenä. Paradoksi: huipulle vie vain tosi kova treeni, josta saat optimaalisen paljon irti! Osaatko?

Aika entinen ei koskaan enää palaa

Urheilija on elänyt viimeiset 20-50 vuotta suurten muutosten keskellä. Nuoruusvuosina ei eletty uutistarjonnassa reaaliajassa. Sai odottaa tunteja, päiviä, ehkä viikkojakin uutisvirran tarjontaa. Nyt on tilanne toinen. Kun juna suistuu kiskoilta Espanjassa, me sydän kurkussa pelkäämme täällä kaukana Pohjolassa oliko suomalaisia turmassa mukana. Samaan aikaan kun baskit saavat tästä onnettomuudesta tiedon. Joka onnettomuuksista, lamauutisista ja toivottomista ihmiskohtaloista ahdistuu, elää synkkiä aikoja.

Ajat ovat todella muuttuneet. Nyt saadaan koko Suomi sekaisin yhdestä savuavasta jätekontista räjähdetehtaan pihalla. Omassa nuoruudessani olisi työmies Töppönen kaatanut roskasäiliöön pari ämpärillistä vettä ja asia olisi ollut siinä. Säilytä nyt tuollaisen mediamyllytyksen edessä suhteellisuuden tajusi!

Olemme usein törmänneet siihen tosiseikkaan, että me suomalaiset menestymme kansainvälisesti katsoen useissa lajeissa hirmu hyvin juniori-ikäisinä, mutta sitten kun siirrytään aikuisten sarjaan, menestys loppuu. Tähän on mielestäni laajemman harrastuspohjan ja vaativuuden lisäksi syynä se, että treenaamisen olosuhteet ovat muuttunet. Optimaaliset olosuhteet lukioiässä (erinomaiset urheilulukiot esimerkkinä) vievät huipputuloksiin lahjakkaimpia junioriurheilijoitamme! Tilanne muuttuu kun juniori siirtyy aikuisikään. Esimerkiksi nuoren muuttaessa pois kotoa tai siirtyessään vaatimattomasti tuetun aikuisurheilujärjestelmän piiriin, muuttuu niin moni seikka huonompaan suuntaan, että se vaikuttaa menestymismahdollisuuksiin.

Urheileminen huipulla on kallista, se vaatii kärsivällisyyttä ja on riskialtista. Nykyään yksilöurheilijan on tosi vaikea esimerkiksi saada riittävästi rahaa sponsoreilta. Vaadittaisiin runsaskätisempää rahanjakoa maamme harvoille huippu-urheilijoille, jotta menestyminen aikuisena saisi jatkua. Kun urheilijalle on jaossa enemmän rahaa, hänen ympärilleen voidaan koota paras mahdollinen taustaorganisaatio, joka sitten parhaimmillaan mahdollistaa menestymisen maailmanluokan aikuisurheilijana.

Puhelinsoittoa, työhuolia, onnen ja surun tunnetta pääsi minun nuoruudessani pakoon vetämällä puhelimen johdon seinästä. Nyt jatkuva tavoitettavuus kännykän kautta ajaa meidät ihan uusien mieltä hajottavien asioiden eteen. Uusavuttomat stressin uuvuttamat nykyihmiset saavat ohjeen pistää kännykkä kiinni työpäivän aikana tai sen jälkeen edes kymmeneksi minuutiksi. Tilalle otetaan lyhyet nokkaunet. Tutkimusten mukaan se parantaa työtehoa. Tottakai se myös luo edellytykset pärjätä paremmin urheilussa. En usko, että Välimeren porukka on ollut ihan väärässä pitäessään keskellä päivää siestaa.

Ruokamaisema on muuttunut. Ennen vanhaan syötiin tiettyinä ruoka-aikoina. Sen jälkeen siivottiin ruokapöytä ja pistettiin ruoat syrjään odottamaan seuraavaa ruokailuhetkeä. Nykyään ruokaa on yllin kyllin tarjolla kaikkialla ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Nykyurheilija saa kehittää maagiset itsehillinnän keinot selvitäkseen voittajana ruokatarjonnan keskellä. Ruoan ylitarjontaan kiinni jääneet synkistävät lihavuus-, diabetes ja sydänsairaustilastojamme.

Islannista löytyy lihapiirakoita, joissa ei ole murustakaan lihaa. Suomeen tuodaan kekseliäällä tavalla väärennettyä ruokaa tonnikaupalla. Reiluus on kaukainen muisto vain. Ruokaskandaalien keskellä moni kaipaa takaisin aikoja entisiä.

Markkinoiden luoman kauneusihanteen keskellä on vaikea tajuta, että omana itsenäsi olet täydellinen. Terveyttä etsiessään moni ihminen on mennyt totaalisesti metsään. On hyvä muistaa, että terveys on kuin vesi kaivossa. Sen tärkeyden huomaa vasta kun kaivo tyhjenee.

Teknisten apuvälineiden vallankumous

Nykypäivän teknologia on niin kehittynyttä, että valmentaja ja urheilija voivat itse hankkia sellaiset terveysseurannan instrumentit, jotka olivat ennen vanhaan pelkästään huipputieteellisten yliopistosairaaloiden erikoisosaamisen varassa. Nämä instrumentit ovat täydellä ryminällä saavuttamassa suuren suosion ja auttavat liikkujaa pysymään sillä kaidalla tiellä, joka johtaa parhaaseen mahdolliseen kuntoon ja terveyteen.

Mittareita löytyy sydämenlyöntien laskemiseen, hengityskaasujen analysointiin, lihasvoiman tarkkaan mittaamiseen, veriarvojen seurantaan, liikeratojen tarkkailuun, puhumattakaan tavanomaisesta videokuvaamisesta. Älypuhelimeen saa ohjelmia, jotka erityisen pilvipalvelun avulla muodostavat terveysseurannan kokonaisuuden, jota on helppo käyttää. Nykyään on niin hyviä testilaitteistoja olemassa, että urheilijan olisi mahdollista treenata vain silloin kun hän on täysin palautunut. Ongelmana tässä on se, että hyvin harva uskaltaa treenata tällä tavoin. Se saattaisi nimittäin tarkoittaa, että harjoitusohjelman tekeminen ja soveltaminen muuttuu täysin. Tietotekniikan avulla valmentajalla on 365/24/7-mahdollisuus olla urheilijan tukena ja tämä mahdollistaa mm. sen, että treenimotivaatio pysyy korkeana. Moni urheilija on parantanut tuloksiaan huimasti näillä välineillä ja vieläpä laillisesti.

Valmennusprosessi tunnetaan nykyään niin hyvin, että on valmentajan ammatitaidottomuutta ja urheilijan velttoutta, jos ei ymmärretä miten urheilija voi kehittyä omalla tasollaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Valmentaja vahvistaa urheilijan käsityksiä ja tarjoaa hänen käyttöönsä ammattiosaamistaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi räätälöityä ja yksityiskohtaista tietoa ravinnosta ja liikesarjojen analysointia sillä tavalla, että ne kehittävät häntä tehokkaasti. Se voi olla harjoitusohjelman räätälöimistä vallitsevien olosuhteiden mukaisesti (peilikirkas, jäinen tienpinta ei houkuttele; liukkaiden säiden ajaksi mahdollisesti hiihtoa tai juoksumatolla treenaamista).  Valmentajan tehtäväksi ymmärretään nykyään myös kaikessa laajuudessaan miten vältetään ylisuorittamista, eli valmentaja joutuu joskus liiallista innostumista hillitsevän jarruttajan tehtäviin.

Liikkumattomuudesta aiheutuvat sairaudet ovat kasvussa

Liikkumattomuudesta aiheutuu lisääntyneitä riskejä sairastua. Liikkumattomalla on kaksinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen ja lihavuuteen. Tyypin 2 diabeteksen riski on 20–60 % suurempi, verenpainetaudin 30 %, paksusuolensyövän 40–50 % ja osteoporoottisten luunmurtumien riski on 30–50 % suurempi.

Liikunta vaikuttaa sekä diabeteksen ehkäisyyn että hoitoon. Jo varsin vähäinenkin painon lasku ruokavalion muutosten ja liikunnan lisääntymisen kautta vaikuttaa aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista alentavasti korkean riskin henkilöillä 3–4 vuodessa. Tutkimuksissa on todettu, että suurimmat terveyshyödyt saavutetaan niillä henkilöillä, joiden fyysinen kunto ennen liikunnan aloittamista on ollut huonoin. Viikoittainen liikunta, joka vastaa 1 000 kcal kulutusta, pienentää kuolleisuutta 30 prosenttia.

Erityisesti lääkäritutkija Harri Helajärvi ryhmineen on tutkinut liikkumattomuuden terveysriskejä. Liikuntaa harrastavatkin voivat saada terveyshaittoja, jos istuvat liian paljon! Kaikkein haitallisin istumismuoto on TV:n ääressä löhöily.

Liikunta on hyvä masennuslääke

Amerikkalaisessa tutkimuksessa on selvitetty, miten säännöllisen liikkumisen estyminen esimerkiksi loukkaantumisen tai sairauden takia vaikuttaa mielialaan. Monissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että niukasti liikkuvat henkilöt kärsivät todennäköisemmin masennuksesta kuin aktiiviset. Niin ikään on saatu viitteitä siitä, että aktiivisten ihmisten liikkumisen estyminen voisi aiheuttaa masennusoireilua, kuten väsymystä, jännittyneisyyttä ja ärtyvyyttä.

Tutkimukseen osallistui 40 henkilöä, joiden keski-ikä oli 31 vuotta. Heistä vähän yli puolet (55%) oli naisia. Osallistujat liikkuivat vähintään kolme kertaa viikossa ainakin puoli tuntia. Heidät arvottiin kahteen ryhmään. Puolet jatkoi liikuntaharrastustaan entiseen tapaan. Muita kehotettiin keskeyttämään liikuntaharrastus kahden viikon ajaksi. Ohjeiden noudattamista valvottiin askelmittarilla. Liikunnan lopettaneilla ilmeni viikon kuluessa väsymystä ja masentuneisuutta. Oireet pahenivat edelleen toisen viikon aikana. Hyväkuntoisimmat kokivat suurimman fyysisen suorituskyvyn laskun ja myös voimakkaimman mielialan laskun.

Tutkimusryhmän mukaan on mahdollista, että liikunta tasapainottaa hermoston toimintaa sympaattisesta parasympaattiseen suuntaan, mikä rauhoittaa mieltä. Liikkuminen saattaa siis parantaa kykyämme rentoutua. Kun esimerkiksi sairaus tai vamma estää säännöllisen liikkumisen, herkkä tasapaino voi häiriintyä. Kyse voi toisaalta olla myös psyykkisestä riippuvuudesta liikuntaa kohtaan. Tällainen riippuvuus on normaalisti vain hyväksi, mutta liikunnassakin on hyvä noudattaa kohtuutta.

Liikunta kuluttaa paljon energiaa ja nesteitä

Moni liikkuu jotta paino pysyisi hallinnassa. Reipas liikunta kuluttaakin energiaa ja tästä syystä on syytä tarkkailla että syö tarpeeksi ja oikeita ruoka-aineita. Pitkäaikainen ja kuormittava liikunta kiihdyttää energiankulutusta vielä rasituksen loputtuakin lisäämällä perusaineenvaihdunnan energiankulutusta 5-10% tavalliseen verrattuna.

Liikunnan vaikutus häviää kuitenkin vähitellen, eikä tavallinen, kevyehkö kuntourheilu nosta kovin merkittävästi eikä varsinkaan pysyvästi perusaineenvaihdunnan tasoa. Erittäin paljon harjoittelevilla huippu-urheilijoilla perusaineenvaihdunta jää 20% suuremmaksi kuin liikuntaa harrastamattomien. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että keho on tottunut runsaaseen energiansaantiin.

Intervallityyppisen harjoittelun on myös todettu kohottavan energiankulutusta huomattavasti. Suuren suosion saanut High Intensity Interval Training (HIIT) kasvattaa suosiotaan. Lupaukset siitä, että vartin tehotreeni vastaa tunnin hölkkää, otetaan halukkaasti vastaan ajankäytön kiemuroissa taistelevien nykyliikkujien parissa. Kokemukset ovat olleet pääosin yllättävän myönteisiä. Arthur Lydiard kääntyilee haudassaan!

Liikunnan energiankulutukseen vaikuttavat liikunnan tehokkuus, harjaantuneisuus, hikoilu liikunnan aikana (1 l hikeä = 575 kcal) ja liikkujan oma paino. Esimerkiksi 100-kiloiselta ihmiseltä kuluu kaksinkertainen määrä energiaa 50-kiloiseen verrattuna samaan liikuntasuoritukseen. Mikäli huolehditaan hyvästä ravinnonsaannista, ei ole mitään näyttöä, että lasten runsas liikunta aiheuttaisi häiriöitä esim. fyysiseen kehitykseen.

Harjoiteltaessa liian niukkaravinteisen ruokavalion voimalla, aiheutetaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Urheilusuorituksen jälkeen erityisesti lihakset tarvitsevat energiaa palautuakseen. Ellei tätä energiaa ole käytettävissä, keho alkaa kuluttaa omia ravintovarastojaan, jotka ovat muun ravinnon puuttuessa lihasten toiminnalle välttämättömät omat proteiinivarastot.

Jotta liikunnan aikainen nestevaje minimoidaan liikkujan olisi hyvä opetella jo harjoittelun aikana nauttimaan 6-8 dl nestettä tunnissa liikunnan alusta alkaen – esimerkiksi 2 dl n. 15 min välein on sopiva rytmi. Juomisen aloittaminen liikunnan aikana vasta kuivumisoireiden ilmaantuessa (tehottomuus, kuiva suu, jano, kuumotus) on myöhäistä, sillä suorituskyky on jo ehtinyt heikentyä ja nesteen imeytyminen nestevajeessa on heikkoa – käytännössä nestevajeen korjaaminen liikunnan aikana on tällaisessa tapauksessa mahdotonta.

Urheilijan tulisi pitää huoli, että liikunta aloitetaan nestetasapainossa. Tätä varten päivän kokonaisjuomisen tulee olla riittävää – 2 litraa + 1 litra/harjoitustunti on minimivaatimus nesteen päivittäiselle nauttimiselle. Nestevajeen ylläpidon kannalta on myös järkevää nauttia nestettä noin 5 dl harjoitusta edeltävinä tunteina – mikäli tästä seuraa virtsaamisen tarve harjoittelun aikana tulee nesteen juonti ajoittaa 2-3 tuntia ennen harjoittelua, jolloin ylimääräinen neste ehtii poistua.

Liikunnassa menetetään runsaasti nestettä. Tavallisesti ihminen hikoilee noin 0,5 litraa vuorokaudessa, mutta urheilusuorituksen takia määrä suurenee 1-3 litraan. Erittäin kuumissa ja kosteissa olosuhteissa hikoilu voi olla vielä runsaampaa. Suorituskyky voi heiketä etenkin, mikäli liikunta aloitetaan nestevajeessa. Nestevaje heikentää nesteen imeytymistä ja siten edesauttaa lisävajeen syntymistä.

Myös liikaa juomista tulee välttää. Juominen yli tarpeen näyttää heikentävän vireystasoa ja saattaa varsinkin pitkäkestoisen liikunnan aikana laimentaa elimistön suoloja jopa vaarallisen paljon. Liian juomisen määrä on yksilökohtainen kysymys mutta juomisen määrän ylittäessä päivän aikana 2 litraa + 3 litraa per liikuttu tunti, on nesteen saanti yleensä jo liiallista.

Lopuksi

Lähde siis liikkeelle, harjoita lihaksiasi, täytä keuhkosi raikkaalla ilmalla ja vahvista sydäntäsi. Ole terveellä tavalla itsekäs. Tärkeintä on joillekin ehkä katkaista pitkä, yhtäjaksoinen istuminen.  Liikunnalla kuntosi paranee ja tulevaisuutesi muuttuu! Viskaa tämä blogikirjoitus sivuun ja nouse jalkeille! Jätän sinut nyt pohtimaan henkilökohtaista ratkaisuasi liikkumisesi suhteen ja lähden itse elämäniloa lisäävälle juoksulenkille läheiseen puistoon.

Lepo pitää terveenä

Oletko jatkuvasti väsynyt? Et tahdo päivisin saada mitään aikaiseksi? Syytä tähän olet ehkä etsinyt vitamiininpuutoksesta, vääränlaisesta ruokavaliosta, liian vähäisestä liikunnan määrästä, sairastelusta tai ikääntymisestä. Oletko ajatellut levätä? Levon merkitys terveydellemme on korostetusti esillä tässä katsauksessa. Lue se ja oivalla levon merkitys!

Jos sinua kiinnostaa alla oleva kirjoitus, sinua todennäköisesti kiinnostaa myös uusin kirjani, huhtikuussa 2014 ilmestynyt seikkaperäinen terveyskirja "Lepää - liiku - syö - terveydeksi". Kirjaa saa suoraan minulta luennoilla ja sähköpostosoitteeseen lähetetyllä tilauksella. Kirjan hinta on 25 euroa + postikulut.

Ensin väsytys, sitten lepo

Urheilijat tietävät, että lihakset kasvavat levossa, saatuaan ensin ottaa vastaan treeniä. Väsytä sinäkin itsesi sopivasti mitoitetulla toimeliaisuudella päiväsaikaan ja nauti sitten rentouttavasta ja rakentavasta yöunesta.

Säännöllisessä, terveystietoisessa elämänrytmissä vuorottelevat sopivasti uni, ravinto, liikunta, lepo ja elämän haasteet. Opettele kuuntelemaan kehoasi niin, että varmasti palaudut elämän ja liikunnan asettamista rasitteista. On ihanaa kohdata uusi päivä täysin levänneenä ja esimerkiksi lenkkeily täysin palautuneena ja voimaa uhkuvana on elämän hienoimpia kokemuksia. Kovien harjoitusten jälkeen saa tuntea väsymystä ja pientä kipuakin lihaksissa, mutta elämään pitää mahtua runsaasti päiviä, jolloin nautimme terveydestämme täysin siemauksin.

Mikään ei saa syrjäyttää laadukasta yöunta ja rentoja, levollisia sekä rauhoittavia hetkiä päivällä. Laadukas yöuni on perusterveyden edellytys. Hyvin nukutun yön jälkeen meillä on virkeä olo ja mieliala on korkealla. Unen laatu on yleensä parasta puolen yön tienoilla, mutta laadukkaan unen ajoittuminen on yksilöllistä.

Vaikka osa ihmisistä tulee toimeen niukalla 6-7 tunnin yöunella, monella riittävä määrä unta voi olla 8-9 tuntia. Unen määrä riippuu elämäntilanteesta. Kasvuiässä unen merkitys korostuu. Pienten lasten vanhemmat saattavat pärjätä jotenkuten hyvinkin vähäisellä ja katkonaisella yöunella.

Päiväunilla voi yrittää osittain korvata yhtäjaksoisen yöunen vajetta, mutta harvalla työikäisellä on siihen arjessa mahdollisuus. Vapaalla ollessaan voi pyrkiä löytämään iltapäivällä 10-20 min hetken jolloin ottaa rentouttavat nokkaunet.

Sisäinen, biologinen kellomme tahdittaa vuorokausirytmin sellaiseksi, että useimmat meistä heräämme virkeinä aamulla. Vireystaso voi perinnöllisistä ja muista syistä johtuen tehdä meistä aamuihmisiä (30%), illanvirkkuja (10%) ja välimuotoisia (60% suomalaisista). Rytmin muuttaminen on todettu vaikeaksi.

Huippu-urheilijoita voi aivan erityisesti kehottaa löhöilyn pariin! Tulkoon teistä maailmanluokan tähtiä ainakin yhdessä lajissa: löhöilyssä. Siten tehostuu palautuminen harjoituksista. Yhdistämällä löhöilytapahtumaan rentoutumisen ja vaikkapa mielikuvaharjoitteet, voi huomattavalla tavalla vaikuttaa urheilumenestykseen.

Lepääminen on muutakin kuin unta. Levolla tarkoitetaan myös arjen rutiineista irroittautumista ja vapaa-ajan viettoa. Ota tavaksi tavata ystäviäsi, lue hyviä kirjoja ja koe monipuolisen harrastustoiminnan mieltä virkistävä ominaisuus. Pahimmillaan levon laiminlyönti näkyy ylirasitustilana ja sairasteluna.

Unihäiriöt ja terveys

Unen fysiologiasta ja unen merkityksestä ihmiselle on saatu viime aikoina täsmätietoa. Entinen tieto aivojen nukkumisesta ei pitäne paikkaansa kuin osittain. Aivosähkökäyrä muistuttaa ns. REM-unen aikana valveillaolokäyrää. REM-unen aikana aivot toimivat hyvinkin aktiivisesti käsitellen ja järjestellen valveillaolon aikana kerättyä tietomäärää. Hyödytön tieto siivotaan pois ja tarpeellinen tieto tallennetaan pitkäaikaiseen muistiin.

Ei-REM-unen aikana aivot ja kehomme lepäävät, palautuvat ja uusiutuvat. Ei-REM- ja REM-univaiheet toistuvat syklisesti muutamaan kertaan yössä. Unihäiriöiden osuessa juuri tähän palauttavaan ei-REM-unijaksoon (herätään keskellä yötä tai aamuyöstä, eikä saada uudestaan unta), sillä on merkitystä terveydelle ja jaksamiselle, valistaa mm. neurologian erikoislääkäri Salla Lamusuo. Ei-REM-uni palauttaa eniten kehoasi ja REM-uni mieltäsi.

Tutkimuksissa on osoitettu, että yksi uneton yö vastaa noin promillen humalatilaa. Sama tila saadaan aikaiseksi viikkoja kestävällä puolittuneella unenmäärällä. Huonosti nukuttu yö huonontaa motivaatiota, heikentää tarkkaavuuden ylläpitämistä, oman toiminnan ohjaaminen häiriintyy ja arviointikyky uusissa ja monimutkaisissa tilanteissa tulee vaikeammaksi.

Tunnetusti unihäiriöt aiheuttavat ärtyneisyyttä, alakuloisuutta ja pitkään jatkuessaan lisäävät ahdistuneisuutta ja aiheuttavat mielialan laskua. Univaje aiheuttaa autonomisen hermoston sympaattisen aktiivisuuden kasvun, usein se nostaa verenpainetta ja on siten riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksissa. Unihäiriöihin on yhdistetty riski saada tyypin 2 diabetes.

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota univajeen aiheuttaman näläntunteen lisääntymiseen ja mahdollisesti tästä syystä kasvaneeseen ruokahaluun sekä lihomiseen. Painonhallinta entisestään vaikeutuu väsyneen motivoituessa heikosti liikkumaan ja terveellisten elämäntapojen ylläpito ei onnistu. Repsahdetaan herkästi pikaruokaan, alkoholiin ja tupakkaan.

Aineenvaihduntamme on sidottu vuorokausirytmiin. Ruoansulatus on hitaampaa yöllä kuin päiväsaikaan. Yövuoroa tekevät hyötyvät pääruoan syömisestä ennen puoltayötä ja 3-4 tunnin välein toteutetusta laadukkaasta välipalavoittoisesta syömisestä.

Lepo on tärkeää

Viisautta on oppia kuuntelemaan kehoaan niin, että palautuu elämän ja liikunnan asettamista rasitteista. On ihanaa syöksyä päivän haasteisiin täysin levänneenä. Onni on mennä kuntosalille, pulahtaa uima-altaseen  tai pistää tossua toisen eteen lenkkipolulla täysin palautuneena ja voimaa uhkuen!

Lihas kasvaa eniten levossa! Harjoittelun jälkeen syömään sekä sohvalle makaamaan ja elimistö alkaa proteiinisynteesin avulla parantamaan mitä harjoittelulla on rikottu. Kun tätä tekee viikosta ja kuukaudesta toiseen niin lihakset kasvavat ja paksunevat aikaa myöten.

Kaikki osaavat harjoitella jotenkuten, mutta vain harvat lepäävät oikein! Harjoituksista palautuminen jää monelle vajaaksi ja lihasten kehittyminen ei ole optimaalista. Urheilijan kehittymisen perusedellytys on, että lepo, harjoittelu ja ravinto ovat tasapainossa keskenään.

Rentouttavan ruokalevon aikana ravintoaineet imeytyvät tehokkaammin, energiaa säästyy myös illan pääharjoitusta varten ja henkistäkin energiaa jää varastoon.

Levolla on tärkeä osa urheilijan elämässä. Hyvä 8-9 tunnin yöuni auttaa palautumaan ja lataa akkuja tuleviin koitoksiin. Töissäkin jaksaa paremmin hyvin levänneenä ja treenistä palautuneena. Kunnon lepo parantaa oppimista ja uusien asioiden omaksumista sekä töissä että harjoittelussa. Lepo auttaa jaksamaan ja keskittymään sekä parantaa mielialaa.

Urheilijan uupuminen

Uupuneen urheilijan kuullessa valmentajansa käskevän vetämään väsyneillä jaloillaan vielä yhden kierroksen, voisi ulkopuolinen pitää tilannetta pahanakin kidutuksena. Ennen kuin teette valmentajasta ilmoituksen viranomaisille, pyytäisin teitä kuitenkin ensin arvioimaan tilannetta rauhassa. Huipulle pyrkivän urheilijan on välillä käytävä uupumuksen äärirajoilla. Itse asiassa hänen on löydettävä perille uupumuksen salattuun maailmaan. Silloin kun urheilija on tosi uupunut, häneltä löytyy itse asiassa vielä paljon voimavaroja. Näiden voimavarojen löytyminen on osa urheilijan kehitystä ja kysyy tietynlaista urheilijan lahjakkuutta.

Tiedemiehillä, jotka eivät välttämättä itse ole koskaan käyneet kolkuttelemassa uupumuksen ovia, on vallalla erityinen suosikkiaiheensa: keskushermostollinen uupuminen. Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että maitohappojen polttaessa lihaksissa on vielä paljon tehtävissä suorituksen jatkamiseksi. Urheilija jaksaa vetää vielä yhden kierroksen kunhan aivojen välittäjäaineet ovat tasapainossa! Hullua puuhaa? Ehkä, mutta teorialla on vankka kannattajajoukkonsa.

Serotoniini on kytketty urheilijan uupumukseen siitä syystä, että sillä on niin keskeinen rooli unensaannissa, horrostilassa, mielenterveydessä ja motivaation ylläpidossa. Se on se mielihyvähormoni joka pitää meidät rauhallisina ja tyytyväisinä. Useissa tutkimuksissa on pyritty vaikuttamaan tähän serotoniinin eritykseen. On syöty milloin mitäkin ravintoaineita ja nautittu kaikenlaisia pillereitä serotoniinin pitämiseksi sopivalla tasolla.

Vielä ei kuitenkaan ole tietoa tarpeeksi serotoniinista uupumuksen yhteydessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että serotoniinia ei saa olla liikaa, silloin käy äkkiä niin, että urheilija jättää homman kesken ja menettää motivaationsa tehdä sitä tuskallista taivallustaan. Tulee liian miellyttävä olo!

Serotoniinin lisäksi tarvitaan muidenkin hermoston välittäjäaineiden läsnäoloa uupumuksen yhteydessä. Serotoniinin ja dopamiinin välillä on ihan selvästi määrätynlaista kuhinaa uupuneen urheilijan aivoissa. Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että serotoniinin ja dopamiinin välinen suhteellinen osuus on tärkeä mitta-arvo. Mitä enemmän on serotoniinia suhteessa dopamiiniin, sitä enemmän urheilija kokee väsymystä ja haluttomuutta jatkaa suoritusta. Mitä enemmän nämä aineet ovat tasapainossa, sitä pitempään urheilija jaksaa raataa.

Vakuuttavaa todistusaineistoa dopamiinin tärkeydestä tiedemiehet ovat vast'ikään saaneet amfetamiinin käyttäjiltä. Jep, urheilu on terveellistä huumetta, eikä ole yllättävää, että amfetamiini ja jotkut keskeiset katekolamiinit (”stressihormonit”) vaikuttavat liikuntasuoritukseen.

Amfetamiini pidentää elimistön erittämän noradrenaliinin vaikutusaikaa. Noradrenaliini puolestaan ylläpitää aivokuoren reaktiokykyä ja siten myös valvetilaa. Amfetamiini kohottaa mielialaa, vähentää ruokahalua, aiheuttaa tarmokkuuden ja vireyden tunnetta sekä estää väsymyksen ja ikävystyneisyyden aiheuttamaa suorituskyvyn alenemista.

Dopamiini ja noradrenaliini pitävät siis uupuvan urheilijan liikkeessä. Kiehtovalla tavalla tähän yhteyteen kytketään myös lämpövaikutus. Uupuneen urheilijan pääkopan sisällä suorastaan kiehuu ja kun hermosto lähettää tarpeeksi kauan lämpösignaaleja lämmönjakelukeskukseen (hypotalamuksessa), silloin sitkeinkin urheilija lopulta joutuu heittämään leikin kesken.

Tästä huomaamme siis miten ihmeellistä urheilu on. Täydelliseen uupumukseen on monella meistä pitkä matka kuljettavana. Ainoastaan kaikkein lahjakkaimmat urheilijat pääsevät nauttimaan uupumuksen täydellisyydestä.

Liika on liikaa urheilijallekin

Jokainen urheilija on yksilö ja jokaisella on omat rajansa kuinka paljon rasitusta ja harjoittelua kestää. Tämä raja muuttuu eri ikävaiheissa ja harjoittelua sopivasti annostelemalla sitä pystytään siirtämään yhä kovempaa rasitusta kestäväksi. Iän myötä tämä taso jonkin verran laskee. Ikääntyvä keho kaipaa enemmän palautusmisaikaa, erityisesti kun mennään yli 40:n ikävuoden.

Jos tämä optimaalinen taso ylitetään liiallisen harjoittelun kautta, antamatta keholle aikaa palautumiseen, niin siirrytään helposti ylirasitustilaan, puhutaan ylikunnosta. Huippukunto ja ylikunto ovat aina lähellä toisiaan. Ne erottaa toisistaan vain pieni raja. Jokainen ihminen voi treenaamisen avulla saavuttaa sen hetkisen oman huippukuntonsa. Jos tässä huippukunnon vaiheessa vielä yritetään voimakkaasti nostaa kuntoa, niin helposti kellistytään rajan toiselle puolelle.

Huippukunto saavutetaan aina ennen kuin siirrytään ylirasituksen puolelle. Ylikunnossa kehon sietokyvyn raja on ylitetty. Tällöin suorituskyky laskee, palautumisaika pitenee ja terveysriskit kasvavat. Ylirasitustilassa elimistömme puolustusjärjestelmä heikkenee ja silloin on suuri riski sairastua esim. tulehdustauteihin.

Muistamalla harjoituksen lisäksi levätä ja ruokailla riittävästi voidaan välttää heikentyneestä palautumisesta johtuva ”ylikunto”. Varsinkin todella kovassa harjoittelussa (ylikuntosyndroomassa) on todettu, että glutamiinia ei muodostu tarpeeksi lihaksessa. Jos kovaa voimaharjoittelua jatketaan liian pitkään ja liian usein, saattaa testosteroni laskea ja jäädä alhaiseksi pitkäksikin aikaa. Tällöin voidaan ajautua ylikuntoon, johon liittyy ”pysyvästi” alentuneen testosteronitason lisäksi voiman ja/tai lihasmassan laskua.

Harjoittelun suunnitteluvaiheessa on huomioitava testosteronin vaihtelut harjoituksen johdosta – näin vältetään ylikunto. Mahdollisesti joittenkin urheilijoiden ylikunto-oireissa esiintyvä testosteronitason lasku on osittain selitettävissä liian vähäisellä rasvan käytöllä. Mitään viisasten kiveä ei tosin ole löytynyt testosteroni-kortisoli määrityksistä joistakin harvoista myönteisistä koetuloksista huolimatta. Melatoniini-hormoni on myös esitelty yhtenä mahdollisena hormonina, jolla olisi tekemistä ylikuntosyndrooman kanssa.

On osoittautunut vaikeaksi löytää jokin helposti mitattava ominaisuus joka viestittäisi ylikuntoon joutumisen vaarasta. Eräs tutkija väittää tuoreessa tutkimuksessa reaktioaikojen hidastumisen ennustavan parhaiten ylikuntotilan. Monet tutkijat pitävät sykevaihtelua (HRV, heart rate variability) todennäköisesti hyvänä mittarina kehon rasitustilan arvioinnissa ja mahdollisen ylikunnon havaitsemiseksi urheilijoilla.

Sykevaihtelun arvioinnilla voidaan saada selville autonomisen hermoston tila varsin helposti. Yösykevaihtelua voi mahdollisesti seurata, sillä yö on vuorokauden tärkein palautumisvaihe. Etenkin alkuyö vaikuttaa olevan merkityksellinen palautumisen kannalta.

Muita ennusmerkkejä ylikunnosta ovat: harjoittelu ei kiinnosta, voimat ovat vähissä, lihakset hapottuvat helposti, unensaanti vaikeutuu, voimakas hikoilu levossa tai hikoilun puuttuminen kokonaan, palautuminen treenistä kestää kauan, ruokahalu on valtava tai tosi heikko, voimakas jano tai janottomuus, psyyke käy ylikierroksilla tai on masentuneisuutta ja flegmaattisuutta, on pientä kuumetta koko ajan, tulee esiin outoja syömistottumuksia, yöllä näkyy painajaisia, pelokas ja säikky olemus.

Mistä tietää onko urheilija ylirasitustilassa? Jokaisen elimistöllä on yksilöllinen tapa reagoida tähän ylirasitustilaan. Sen vuoksi jokaisen kovaa harjoittelevan urheilijan kannattaa oppia tarkkailemaan itseään (”kuuntelemaan kehon signaaleja”).

Varsinkin ylirasituksen alkuvaiheessa alkaa ns. sympaattinen hermosto toimimaan ylikierroksilla, joka johtaa siihen, että ei nukuta, ruokahalu on valtava ja nesteen kulutus on kova. Toinen vaihe on päinvastainen, jolloin ns. parasympaattinen hermosto aktivoituu. Tällöin henkilö on voimaton, unelias ja ruokahaluton. Käytännössä usein edetään ensimmäisen vaiheen kautta toiseen vaiheeseen, mutta toinen vaihe voi tulla suoraankin.

Terveysongelmat eivät juurikan tule ilmi sympaattisessa vaiheessa, vaan ne alkavat parasympaattisen vaiheen aikana. Silloin bakteerit ja virukset pääsevät iskemään kehoon, koska sen puolustusjärjestelmä on heikentynyt.

Puolustusjärjestelmä taistelee näitä vieraita eliöitä vastaan kuumeen avulla. Usein on niin, että puolustusjärjestelmä on heikentynyt pitkäaikaisen ylirasituksen seurauksena niin paljon, että se ei kykene nostamaan kunnon kuumetta. Tällöin terveysongelmat pitkittyvät ja ne voivat kestää kuukausia. Voimakas kuumeen nousu tällaisissa tilanteissa on aina hyvä merkki, koska se kertoo puolustusjärjestelmän tehokkuudesta. Mitä korkeammaksi kuume nousee, sitä nopeammin puolustusjärjestelmä saa voiton vieraista eliöistä.

Tämän vuoksi kannattaa muistaa, että kuume on ystävä eikä vihollinen. Sairastamisvaiheessa ei kuumetta tulisi alentaa lääkkeiden avulla, paitsi silloin kun ollaan äärimmäisissä tilanteissa. Kahden, kolmen päivän kuumeilu 38-39:ssa asteessa ei ole vaarallista. Päinvastoin, kuumeella on elimistöä puhdistava ja solukkoa uudistava vaikutus. Sen jälkeen elimistön puolustuskyky on entistä korkeammalla tasolla.

Ylirasitustila voi tulla joko pitkään jatkuneesta kovasta harjoittelusta tai sitten yhden tai muutaman erittäin kovan harjoituksen jälkeen. Elimistö on pitkään liikkunut sietokyvyn ylärajoilla ja loppujen lopuksi tämä sietokyvyn raja ylittyy. Palautuminen pitkällä aikavälillä tulleesta ylirasitustilasta on hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä.

Ylirasitustila voi siis tulla myös yhden tai muutaman erittäin kovan harjoituksen jälkeen. Lihas- ja maksaglykogeeni on loppunut, vesi- ja suolatasot elimistössä ovat sekaisin ja proteiinia on saatettu kuluttaa energiantuotantoon. Tällainen tila voi tulla muutaman päivän aikana useiden tuntien suoritusten jälkeen, jolloin ei ole kunnolla täydennetty kehon energia- ja nestevarastoja.

Näin käy usein esim. leiriharjoittelussa. Tässä tapauksessa kehon puolustusjärjestelmä on heikentynyt ja silloin on suuri riski saada jokin tauti elimistöön. Palautuminen tällaisesta tilanteesta on kuitenkin nopeaa. Se on kuntotasosta riippuen useimmiten ohi 2-4 päivän lepojaksolla ja energiavarastojen täydentämisellä.

Urheilijan on muistettava, että harjoittelun sietokykyyn vaikuttaa fyysisen rasituksen lisäksi myös henkinen ja tunne-elämän rasitus. Voimakkaat henkiset ponnistelut esim. opiskelussa tai töissä lisäävät urheilijan kokonaisrasitusta. Sama vaikutus on myös tunne-elämän pettymyksillä esim. ihmissuhdeongelmilla. Tällaisten paineiden aikana olisi fyysistä rasitusta osattava keventää, muuten elimistön tasapaino järkkyy ja siirrytään helposti ylirasituksen puolelle.

Usein urheilija ihmettelee ylirasituksen syntymistä, vaikka itse harjoittelussa ei ole tapahtunut muutoksia. Ylirasituksen synty juontaa silloin juurensa muuhun urheilijaa kohtaavaan rasitukseen. Henkisesti rasittavana aikana ei tulisi yrittää suorittaa vaativaa harjoitusohjelmaa, vaan päinvastoin harjoittelua tulisi keventää.

Ylikunnosta palautumisessa on muistettava levätä ja ruokailla monipuolisesti. Palautuminen ylikuormitustilasta vie joskus kuukausia tai jopa vuosia. Joillekin urheilijoille harjoitteluun palaaminen on ollut ylivoimaista.

Ravinnon osuus on merkittävä palautumisessa. Ravintoaineilla on kyky kiihdyttää energia-aineenvaihduntaa sympaattisen hermojärjestelmän kautta. Tärkeää on syödä paljon laadukasta, tuoretta ruokaa. Erityisessä asemassa ovat vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet.

Tilanteissa, joissa ylirasitus on jatkunut jo pitkään ja se on heikentänyt voimatasoja, ovat myös proteiinit tärkeitä. Usein ylirasituksen aikana myös veriarvot laskevat. Alkuvaiheessa ravinnon laatua tulee keventää ja syödä erityisen paljon vihanneksia ja hedelmiä. Hiilihydraatit tulisi saada kasvisvoittoisesta ravinnosta.

Ylikunnosta palautumisessa rasvaisia ruokia kannattaa välttää, koska ne hidastavat aineenvaihduntaa. Kasvisvoittoisen ravinnon rinnalle otetaan mukaan vähärasvainen liha ja kala sekä myös kasvispohjaiset valkuaiset, herneet, pavut, soija, pähkinät. Jos täysiarvoisen kasvisruoan syöminen tympäisee, silloin voi olla hyvä turvautua luonnontuotteista valmistettuihin lisäravinteisiin hyvän vitamiini- ja hivenainetason takaamiseksi.

Glykogeenivaje ja epätasapainot aminohapoissa, kehon katabolian ja anabolian välillä sekä neuroendokriinitoiminnassa liittyvät usein ylikuntoon.

Työntekijän uupuminen

Työnteossa tapahtuva uupuminen on erilaista kuin urheilussa koettu uupuminen. Yksinkertaisesti sanottuna, se on uupumusta, joka sairastuttaa henkisesti ja fyysisesti kun urheilussa tapahtuva uupuminen on lähinnä fyysistä.

Työelämän asettamat vaatimukset, vuorotyö, työttömyyden pelko jne. ovat vilkkaan tutkimuksen kohteena sen suhteen miten ne vaikuttavat terveyteemme. Ihmisen valvoessa yövuorossa aivoihin kertyy unipainetta, joka ei pääse purkautumaan normaaliunen aikana. Uni ajoittuu sisäisen kellomme kannalta väärään vuorokauden aikaan, eli elimistö ei ole valmis virvoittavaan uneen. Tästä johtuva kasaantuva univaje on tutkimusten mukaan pitkittyneenä haitallista kehon monille toiminnoille. Sopeutuminen vuorotyöhön on yksilöllistä ja osittain perinnöllistä. Toiset soveltuvat vuorotyöhön paremmin kuin toiset.

Uupuminen työssä johtuu monesta eri seikasta, jotka pitäisi selvittää työkyvyn saamiseksi kohdilleen. Kasvavat vaatimukset työelämässä, moderni yhteiskuntamme missä jokainen voidaan tavoittaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja kiristyvä taloustilanne ajaa yhä useampia
loppuunpalamisen partaalle.

Jos ajoissa puututaan työntekijän ylirasitukseen, voidaan nopeasti saada tilanne kuntoon. Riittävä lepo ja laadukas ravinto riittävät usein. Kroonistuessaan ylirasitustila muuttuu vaikeammin hallittavaksi. Se saattaa vaatia viikkoja ja kuukausia kestävää toipumista koska ongelmat sijaitsevat autonomisen hermoston osa-alueella. Ruoansulatus ja vatsan toiminta on sekaisin, syketasoissa on voimakasta vaihtelua, hormonien eritys häiriintyy ja mielialan vaihtelut korostuvat. Unen laatu heikkenee, suorituskyky arkisissa tehtävissä laskee ja tässä on todellakin painettava jarrua!

Vakava työntekijän uupumus on nopeasti kasvava ongelma nyky-Suomessa ja vaatii kuukausien toipumisaikaa. Realistisesti ottaen toipuminen vie monesti vuosia ja tervehtyminen ei ole mitenkään varmaa vaikka hoito olisi hyvätasoista. Harvalla tällaiseen toipumisjaksoon on edes mahdollisuutta ja varaa. Vaarana on, että työntekijä läpikäy vakavan hermostollisen säätelyjärjestelmän romahduksen, tulee vakavia unihäiriöitä, masennusta, kehittyy tulehdussairauksia ja jopa syöpää immuunipuolustuksen romahtaessa.

Monesti työntekijä ei itse huomaa uupumustilaansa tai hän ei uskalla/halua tunnustaa sitä itselleen ja työyhteisölleen. Saamme tottua siihen tulevaisuudessa, että tällaisten ylisuorittajien syöksykierre katkaistaan pakolla ja alkaa työntekijän hidas tie takaisin tervehdyttävään työelämään. Huonoista työtavoista poisopitaan, tuetaan pyrkimystä uuteen rauhallisempaan elintapaan tarvittaessa lääkkein ja psykologisin keinoin.

Kovaa stressitilaa on verrattu taistelu- ja pakoreaktioon, joka jää päälle pitkiksi ajoiksi. Kaasu jumittuu pohjaan ja jarru ei toimi. Stressin vaikutuksesta noussut sympaattisen hermoston vireystaso tulisi päästää otteensa ja antaa tilaa parasympaattiselle hermostolle. Kehon tulisi palata rentouden tilaan, jossa sydämen syke, verenpainen ja hengitystiheys laskevat.

Mutta tässä on mutkia matkassa. Altistumme stressireaktioille jatkuvasti. Yhä uudelleen käynnistyy sympaattisen hermoston stressireaktio ennenkuin edellinen stressi ehti alta pois. Aamukiireet, lapset päivähoitoon, ensimmäiset työpuhelut ruuhkabussissa, vaativa työkaveri, liian monta kuppia kahvia, joka puolella pulppuavat hälyäänet, nälkä, lukematta jääneet sähköpostit, itkevä lapsi, unohtuneet ruokaostokset, nalkuttava aviopuoliso, nurkassa yksikseen pauhaava televisio jne. ovat yhdessä sellaisia stressiärsykkeitä, että pääsy levolliseen tilaan estyy. Arjen extremelajin urheilusta on vaikea päästä eroon.

Väsyminen on kiehtova tutkimusaihe

Väsyminen on elimistömme taikka yksittäisen elimen tila, jossa toimintakyky alenee rasituksen seurauksena. Lihasten väsymistä aiheuttavat lihasten työstä johtuva energiavaje, hapenpuute ja maitohapon sekä ammoniakin kertyminen lihaksiin. Kaikkia lihasväsymyksen tekijöitä ei tarkkaan tiedetä.

Esimerkiksi kovassa voimaharjoituksessa väsymykseen asti, lihaksen kreatiinifosfaattivarastot tyhjenevät lähes täysin ja glykogeenipitoisuus vähenee noin 40 prosenttia. Glukoosin anaerobisessa hajoamisessa muodostuu maitohappoa, kuona-aineiden kasautumista esiintyy, tulehduksen välittäjäaineiden lisääntyminen muodostuu ongelmaksi jne. Nämä heikentävät hermo-lihas impulssin kulkua, heikentävät lihassupistusta ja lihaksen aineenvaihduntaa.

Voimakas väsyminen vie herkästi urheilijan lihaskatabolian suuntaan. Lihasperäisiä tulehduksen merkkiaineiden määrässä nähdään kasvua ja hapetusstressi nousee rasituksen myötä.  Kovassa väsymisessä keskushermosto lopulta väsyy eikä enää pysty ”käskyttämään” lihaksia liikkumaan.

Tutkimuksissa on havaittu, että väsymisen ehkäisyssä saattaa olla hyötyä riittävästä glutamiinin saannista, joka mahdollisesti lieventää keskushermoston väsymistä. Se on varmaa, että väsyminen (uupuminen) on monimutkainen tapahtumaketju, jolla on vaikutuksia sekä lihas- että hermostotasolla. Neurotransmitteri serotoniinille on tässä annettu keskeinen asema ja puhutaankin erityisestä sentraalisesta väsymisestä.

Serotoniini lisääntyy hermostossa uupumisen edetessä. Myös katekolamiinien lisääntyminen havaitaan kovassa väsymisessä. Väsymisessä tapahtuu pH-muutoksia, mutta mitään kriittistä pH-arvoa ei voida yhdistää uupumiseen.

Serotoniinin roolia väsymisessä on vilkkaasti tutkittu ja varmaa on, että suolen limakalvossa ja keskushermostossa valmistuva hormoni koskee sekä lihaksia että hermostoa. Serotoniinia muodostuu ruoan mukana saatavasta tryptofaani aminohaposta. On viitteitä siitä, että hiilihydraattipitoinen ravinto ja runsas haaraketjuisten aminohappojen (BCAA) nauttiminen estää serotoniinin lisääntymisen.

Veren BCAA-pitoisuuden pieneneminen voi johtaa serotoniinin lisääntyneeseen tuotantoon aivoissa. Serotoniinipitoisuuden kasvaminen puolestaan voi olla osasyy fyysisen ja psyykkisen uupumuksen ilmenemiselle pitkäkestoisissa suorituksissa. Teoriassa BCAA-valmisteen nauttiminen voi siis parantaa kestävyyssuoritusta ylläpitämällä veren BCAA-tasoa ja estämällä serotoniinin muodostusta aivoissa. BCAA:n nauttiminen vähentää aminohappo tryptofaanin pääsyä aivoihin, jolloin väsymystä aiheuttavan serotoniinin synteesi vähenee. BCAA:n ja psyykkisten tekijöiden välille onkin löytynyt yhteyksiä tutkimuksissa.

Väsymykseen auttaa lepo

Väsyttääkö? Ottaisiko energiajuomaa? Mainoksien mukaanhan nämä juomat piristävät! Energiajuomien virkistävä vaikutus on kiistanalainen asia. Tutkimusten mukaan väsymys on kaikesta markkinahumusta huolimatta parempi nukkua ja levätä pois. Lyhyen piristävän vaiheen jälkeen energiajuomat lisäävät väsymystä.

Urheilijan väsyminen voi myös johtua esim. liian vähäisestä yöunesta, huonosta ruokailusta, piilevästä sairaudesta tai psyykkisistä tekijöistä. Monet urheilijat etsivät väsymykseen apua luontaistuotekaupan ja apteekin hyllyltä, ehkä jopa reseptilääkepurkista. Mutta liiallisesta rasituksesta ja väsymyksestä johtuvaa kehnoa oloa ei valitettavasti voi korjata mikään lisäravinne tai lääke, ainoastaan kunnon lepo auttaa. Kun univaje on korjattu on aika ryhtyä tarkistelemaan ruokavaliota tarkemmin ja silloin on todettu hyvälaatuisten proteiinilähteiden ja värikkäiden vihannesten olevan keskeisessä asemassa.

Kymmenen vapaaehtoista tervettä aikuista uhrautuivat tieteelle rajoittaen yöunensa viiteen tuntiin koetta edeltävänä yönä. Tunti kevyen lounaan jälkeen he nauttivat energiajuoman, jossa oli 42 grammaa sokeria ja 30 milligrammaa kofeiinia. Vertailuryhmäläiset joivat samalta maistuvan sokerittoman juoman. Seuraavaksi molemmille ryhmille annettiin 90 minuuttia kestävä yksitoikkoinen tehtävä, jotta heidän väsymystasonsa saataisiin selville.

Ensimmäisen 30 minuutin aikana koehenkilöiden reaktioajoissa ei ollut eroa, mutta 50 minuutin kuluttua energiajuomaa nauttineet alkoivat nuokahdella ja he tunsivat itsensä merkittävästi aiempaa unisemmiksi. Tämä johtunee siitä, että verensokerin heilahtaessa tapahtuu vireystason lasku. Runsaasti sokeria ja pieniä määriä kofeiinia sisältävät juomat hidastivat tutkimukseen osallistuneiden reaktioita ja lisäsivät tarkkaavaisuuden häiriöitä.

On tutkimuksia joiden mukaan kofeiinipitoiset juomat lisäävät keskittymiskykyä. Mutta yksi asia on pomminvarma: ”Sokeripommi ei ole kovin tehokas keino kamppaillessa unta vastaan. Joten vältä sokeripitoisia, vähän kofeiinia sisältäviä juomia”. Näin kertoo meille Loughboroughin yliopiston unitutkimuskeskuksen professori Jim Horne ja jatkaa: ”Paljon suositeltavampi keino rimpuilla väsymystä vastaan on nauttia kofeiinipitoista juomaa ja ottaa sen jälkeen pienet torkut.” Monelle riittää lievempiin väsymystiloihin, että vain yksinkertaisesti hyväksyy olevansa tosi väsynyt ja ottaa kunnon päivätorkut, syö hyvin ja huolehtii kunnon yöunesta.

Tilapäistä väsymystä voi yrittää lieventää näin:

1. Ota selvää miksi sinua väsyttää koko ajan? Mitenkään normaalia ei ole jos hyvin nukutun yön jälkeen yhä vain väsyttää. Syy voi olla kilpirauhasessa, joka ei valmista tarpeeksi tyroksiini -nimistä ihmiselle välttämätöntä hormonia. Tämä hormoni lisää kierroksia elimistöön. Mahdollinen puutostila selviää yksinkertaisella verikokeella. Anna lääkärin tarkistella raja-arvosi ja noudata lääkärin hoito-ohjeita. Laadultaan huono yöuni (uniapnea, kuorsaus, liian lämmin, melulle altis tai valoisa makuuhuone) voi johtaa väsymyskierteeseen kuten aiemmin huomasimme.
2. Lääkärit eivät hoksaa! Lääkärin ammatti on hyvin vaativa. Sairauksien kirjo on valtava ja syynä väsymykseen voi olla niin moni asia. Anna tarpeeksi hyviä vihjeitä väsymyksestäsi niin, että lääkäri voi päästä selvyyteen väsymyksesi aiheuttajasta. Varovasti vihjaise lääkärille voisiko syy olla esimerkiksi huonosti toimivassa kilpirauhasessa. Älä kuitenkaan ahdista lääkäriä liiaksi. Tutkimusten mukaan kaikki lääkärit eivät pidä sellaisesta potilaasta, joka tulee vastaanotolle suurena asiantuntijana. Ole lääkärillesi sopivan viekas.
3. Lääkkeet ja piristeet eivät heti auta. Lääkäri saattaa kirjoittaa sinulle reseptilääkkeen väsymystäsi vastaan. Lääkkeet eivät välttämättä heti tehoa ja hoitotasapainoa saa etsiä välillä tosi pitkään. Vähitellen kannattaa piristävistä lääkkeistä ja rohdoista pyrkiä eroon ja totutella taas normaaliin uni-valverytmiin.
4. Liike on lääke. Väsymys karisee liikkumalla runsaasti luonnossa. Kannattaa välillä vaihtaa maisemia, kuntoklubia tai aloittaa jokin ihan uusi urheilulaji.
5. Syö värejä. Luonto on kekseliäs. Se tuottaa meille värikkäitä kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Syö näitä riittävästi (puoli kiloa päivässä) ja väsymys karisee.
6. Ota vitamiinikuuri ja muista proteiinit. Ihminen saa monipuolisesta ravinnosta todennäköisesti kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Sairasteleva tai muuten kovasti väsynyt ihminen voi kuitenkin kärsiä niin mittavasta väsymyksestä ja alakulosta, että ruokailu on huolimatonta ja epäterveellistä. Silloin voi olla paikallaan ottaa kuuriluonteisesti jokin laadukas monivitamiinivalmiste, jotta into nauttia hyvää ja terveellistä ruokaa taas palaa. Tutkimusten mukaan proteiinilähteiden tarkistaminen on paikallaan.

Melatoniinista puhutaan paljon

Unensaannin häiriöissä on viime vuosina erityisesti keskusteltu melatoniinin roolista. Aivoissa sijaitseva käpyrauhanen tuottaa melatoniinihormonia illalla ja yöllä kun on riittävän pimeää eikä silmiin tule valoa. Päivällä nukkuessa melatoniinia ei synny merkittäviä määriä. Jatkuvasti yövuoroa tekevillä kehon uni-valverytmi voi muuttua täysin ja tällöin melatoniinia voi erittyä jonkin verran päivälläkin nukkuessa.

Melatoniinin tuotannossa on huomattavia yksilöllisiä eroja. Tuotanto on suurimmillaan lapsuuden aikana ja vähenee ikääntyessä. Yli 65-vuotiailla melatoniinierityksen yöllinen voimakas eritys on vähentynyt selvästi. Mielihyvähormoni serotoniini auttaa melatoniinia muodostumaan.

Melatoniini valmistaa elimistöä uneen. Se laskee ruumiinlämpöä, jolloin vireystaso heikkenee ja ihmisen on helpompi nukahtaa.

Melatoniini auttaa pitämään yöllä normaalisti tapahtuvan unesta havahtumisen kohtuullisena. Se rytmittää unisyklejä siten, että kevyet, syvät sekä unennäkövaiheet tulevat tietyssä järjestyksessä. Melatoniini tahdittaa useiden muiden hormonien eritystä elimistössä.

Melatoniinia erittyy äidinmaitoon ja sitä on yömaidossa. Sitä on pieniä määriä myös banaanissa, juureksissa, kurkussa ja tomaatissa. Melatoniinia on joko luontaisista lähteistä eristettynä tai syntettisesti valmistettuna ravintolisissä ja erilaisissa lääkevalmisteissa.

Melatoniinia käytetään tieteellisen näytön perusteella tahdittamaan uni-valverytmiä ja lyhentämään nukahtamisaikaa. Se näyttää olevan tehokas etenkin autististen, kehitysvammaistan ja sokeiden henkilöiden unihäiriöiden hoidossa. Melatoniini näyttäisi olevan tehokas myös jet lagin eli aikaerorasituksen hoidossa matkustavilla ja vuorotyötä tekevillä.

Melatoniini voi hieman lyhentää nukahtamiseen kuluvaa aikaa. Melatoniinia käytetään iäkkäiden ihmisten unihäiriöiden hoitoon etenkin rauhoittavien valmisteiden käytön sijaan, koska melatoniinin eritys vähenee iän myötä.

Melatoniinilla ei ole saantisuositusta eikä päivittäisen saannin ylärajaa. Melatoniinin kerta-annos suun kautta nautittuna on yksilöllinen. Se on tehokas joillakin henkilöillä/joissakin tiloissa jo pienilläkin annoksilla (0,5 mg). Tavallinen kerta-annos on 1-5 mg ja joissakin tiloissa käytetään suurempia annoksia 10 mg:aan asti.

Melatoniini on todennäköisesti turvallista useimmille aikuisille lyhytaikaisesti suun kautta otettuna tai ihovoiteena. Melatoniini voi aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten päänsärkyä, lyhytaikaista masennusta, päiväväsymystä, huimausta, vatsakramppeja ja ärtyneisyyttä.

Kilpirauhashoitoja ihmetellään

*

(Iltalehden terveysblogistani)

Parhaimman mahdollisen hoidon estäminen kilpirauhaspotilailta ja mahdollisimman kalliin polyfarmasian varmistaminen hautaan asti ei voi olla maamme endokrinologien ja Suomen kilpirauhasliiton tavoitteena, mutta mihin muuhun johtopäätökseen voi päätyä kun seuraa kummallisen tarinan kehittymistä.

 
Endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen oli saanut tehtäväksi selvittää miksi Valvira hoitaa mulkosilmiä ja viiraako Valviran ja kilpirauhasliiton päässä. Iltapäivälehden sairaustoimittaja Uuno Ärteekolmosella oli riittänyt kiireitä ottaessaan selvää siitä miten maa makaa tässä rauhattomassa kilpirauhasasiassa. Toistaiseksi oli toimittaja Ärteekolmoselle selvinnyt, että joka palio puhuu, se palio valehteloo. Sitä soppii tietennii ihimetellä.

Ärteekolmonen keitti endokriminologi Kilpi-Rauhaselle sumpit ja pyysi häneltä kahvin ryystämisen ja kanelikorppujen rouskuttelun lomaan lyhyen, epävirallisen haastattelun. Viereisen pöydän keitossa olevan kärpäsen vasempaan takajalkaan viritetyn mikrofonin ja pankkikorttilukijan avulla blogilukijani voi saada jonkinlaisen käsityksen keskustelun kulusta. Kas näin, tällaista nauhoitusta CIA sai kuulla eräänä kesäpäivänä:

Kilpi-Rauhanen muisteli käyntiään kilpirauhasliitossa. Liiton puheenjohtajan mielestä oli ihan slama mitä niitä näitä höpäjävät arvauskeskuslääkärit olivat asiasta mieltä. Pitemmän koulutuksen ja useampaan lääkeyhtiön calvadostarjoiluun osallistuneet endokrinologit olivat sopivimmat tarjokkaat kilpirauhaspotilaiden hoidossa. Endokrinologeille oli päivänselvää, että T3:n kanssa ei vehkavaaran takia leikitä, potilailta ei kysytä mitään turhaa ja lääkeyhtiön kanssa sovitut nelimarkat pidetään arvossa.

Ennenkuulumattoman röyhkeänä pidettiin funktionaalisia, integraalisia ja verkostoituneita arvauskeskuslääkäreitä, jotka saattoivat kysyä potilaalta miten hän voi. Oikein älyttömänä pidettiin sellaista lähestymistapaa, että tarkoin määritellyllä T3-monoterapialla potilaiden oireet lievenivät siihen malliin, että pärjäsivät kokonaan ilman lääkitystä suurimman osan elämästään. Liikuntaa oli potilaille suositeltu ja piti matkalle osuvat välimäet ja ilvesmäet harppoa reippaasti ylös. Pääkkönen sentään, vauhkonen iski päälle vähemmästäkin!

Lääketehtaat eivät toimi ihmisten sairauksien parantamisen suuntaan, vaan ne tahkovat riihikuivaa rahaa niistä sairauksista, joihin lääkkeitä myydään ja keksitään sitten lisää niitä sairauksia tarpeen mukaan. Jotkut arvioivat terveellisen ruoan ja ravintolisien parantaneen potilaittensa vointia. Tosi röyhkeää lääkeyhtiöitten osakkeenomistajien mielenrauhan järkyttämistä!

Ei niitä verkostossa olevia arvauskeskuslääkäreitä onneksi kovin paljoa ole, Kilpi-Rauhanen rauhoitteli. Juttelin yhden kanssa toissapäivänä. Valitteli mokoma laiskurilekuri kiireitä, mutta päästi kuitenkin suustaan kupletin juonen. Humpuukisairauksia väitti hoitavansa menestyksellä. Oli joku lisämunuaisuupumustapaus hänellä työn alla. Endokrinologit ovat viisaudessaan päättäneet, että sellaista sairautta ei olekaan missä joku lisämunuainen uupuisi. Ei ole tieteellisesti todistettu tätä asiaa ja oikeasti sitä ei tulla todistamaankaan kun humpuukitutkimuksille ei löydy rahoitusta. Tähän se haastattelemani arvauskeskuslääkäri uskalsi väittää, että lisämunuaisuupumisen osoittauduttua todeksi, lääkeyhtiöiden rahoittajat menettäisivät rahaa jos hoitokeino olisikin halpa, kuten se tässä lisämunuaisuupumuksessa pahimmillaan voisi olla.

Olisihan se pöhköä jos hydrokortisonilla ja/tai adaptogeenisilla yrteillä pärjättäisiin. Koeta nyt sitten patentoida jotain rikkaruohoja! Huonosti siinä käy varsinkin jos ei ole varaa Monsanton käyttämiin lakimiehiin. Siinä oli itku lähellä kun tuo funktionaalinen arvauskeskuslääkäri kirjoitti fibromyalgiapotilaalle T3-hormonia ja selitti ravintovalmentajalle puhelimessa miten potilaalle piti määrittää anti-inflammatorinen ruokavalio. Krooniseen väsymysoireyhtymään tarjottiin tieteellisesti toimiviksi testattujen lääkkeiden sijaan raskasmetallikuormituksen poistoa ja haavaiseen paksusuolentulehdukseen riitti viljaton ruokavalio.

Potilaat saattavat kiittää tällaisesta hauskasta leikistä, mutta kyllä tässä olisi jokin roti oltava. Näen jo nyt miten tomera endokrinologi heittää hiekkalaatikon toiselta laidalta hiekat potilaan ja lääkärin silmille. Siinä oppivat potilas ja lääkäri oikeille tavoille.

Niin kuin esimerkiksi tämä Ninni, sanoi Kilpi-Rauhanen. Siinä oli potilas, joka lupaavalla tavalla oli saatu viritettyä polyfarmasian leveälle polulle. Jo teini-ikäisestä lähtien hän oli lupaavasti käynyt lukuisia vaivojaan hoitamassa. Kilpirauhasessa ei voinut olla mitään vikaa kun verikokeessa kaikki viitearvot olivat kunnossa. Masennukseen määrättiin oikeaoppisesti masennuslääkkeitä, väsymykseen piristävää lääkettä, fibromyalgiaan kaikkea mahdollista, lihomiseen ravitsemusterapeutin vastaanottoa ja uutta uraputkea kampaajan ammatissa.

Ninni oli hyvässä hoidossa, kunnes eräänä päivänä hän heittäytyi hankalaksi lääkärin vastaanotolla. Tyroksiinia oli kokeiltu jo jonkin aikaa, mutta Ninni ei ollutkaan tyytyväinen hyvistä viitearvoista huolimatta. Tämä Ninni hankaloitti hoitoa kertomalla lääkärilleen, että hän oli itse ottanut selvää sairaudestaan surffaamalla internetissä ja juttelemalla muiden kilpirauhaspotilaiden kanssa. Hän oli saanut päähänsä, että hänen piti saada T3-hormonia. Sillä hänen vaivansa helpottaisivat. Eihän hänen lääkärinsä mitään tästä tiennyt ja lääkäri olikin oikeaoppisesti soittanut endokrinologeille. Oli saanut heiltä tietää, että tuollaista hassuttelua oli liikkeellä, että niinkin yksinkertaisella toimenpiteellä kuin yhden lääkkeen antamisella saataisiin iso liuta sairauksia kuriin.

Ninni-potilas höpötti jostain rT3:sta, joka vähensi solujen aineenvaihduntaa ja esti aktiivisen T3-hormonin vaikutukset. Tämä tila oli mukamas jäänyt päälle ja korjaantuisi T3-hormonilla. Lisäksi Ninni oli harmistunut siitä kun hänen masennustaan oli hoidettu sähköhoidolla. Väitti sitä kitkeränherkulliseksi hulluudeksi antaa sähköhoitoa masennukseen, joka johtui pohjimmiltaan aivojen kudostason T3-hormonin puutoksesta.

Turhaa oli Ninnille vakuuttaa, että kun mielialalääkkeitä veti urakalla sisuksiinsa, niin ei sitä enää sitten potilas tajunnut olevansa fyysisesti sairas. Helppoa kun sen osaa! Ei muuta kuin mieli turraksi ja loppuisi juoksut endokrinologin vastaanotolla.

No millainen vointi tällä Ninnillä oli tällä hetkellä? toimittaja Ärteekolmonen kysyi. Ihan hyvässä kunnossa Ninni oli ja hän piti edelleen kovasti kiinni siitä, että juuri tuo T3-hormoni oli hänet saanut kuntoon. Pitääköön käsityksensä, mutta pitäköön mölyt omassa mahassaan, vastasi Kilpi-Rauhanen. Ei kai kampaajaa voi pitää pätevänä näissä sisäeritysasioissa, puhumattakaan sitä, että selittelijöiden joukkoon on ilmaantunut biologeja, matemaatikkoja ja insinöörejäkin!

Ja se vasta harmillista olisi jos suomalaisen terveydenhoidon nykyiset hoitoketjut luhistuisivat näiden uusien ”muotiajatusten” myötä, täsmensi vielä Kilpi-Rauhanen. Ajatelkaa miten nerokas suunnitelma: Viranomaisten ja erityisesti Terveyden Hävityksen Laitoksen (THL) huolellisella ohjauksella suomalaiset saadaan ensin hallitusti sairastumaan ja sitten lääketeollisuus kehittää näihin sairauksiin ja oireyhtymiin täsmälääkkeitä. Hirmu paljon vaikeammaksi tällainen täsmälääkitys muuttuu jos esimerkiksi potilaan sairastelujakso katkeaa useiksi epäämääräisiksi vuosiksi terveellisemmän ruoan, ravintolisien, liikunnan ja laadukkaamman levon myötä.

Suomen kansan sairastellessa ja käyttäessä täsmälääkkeitä vauvasta vaariin, syntyy sellainen tilanne, että kukaan ei enää älyä unelmoida mistään muusta kuin tästä ohjatusta sairastelusta. Yksinkertaista, totesi endokriminologi Thyra Kilpi-Rauhanen ja toimittaja Uuno Ärteekolmosen muistilehtiö sujahti asiakirjasalkun uumeniin.

Lääkkeiden tavoiteltu vaikutus - liikevoitto

*

Tämä kirjoitus on ilmestynyt 3.7.2013 Iltalehden blogissani. Kurkkaa kommentteja ja sano mitä mieltä itse olet.

Parempi alaston totuus kuin peitelty valhe. Käyttäkööt lääketehtaat mitä tahansa lipevää sanahelinää. Totuus on, että niiden valmistamien lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle liikevoittoa. Haittavaikutukset eivät haittaa.

Lukijapalautteen johdosta (kiitos!) aloitan terveyssatiirini tällä kertaa lääkärislangin oppitunnilla. Duodecim ja Suomen Apteekkariliitto ovat julkaisseet tästä omituisesta murteesta oppikirjan, jonka otsikko on lupauksia herättävästi “Lääkärinkielen sanakirja”. Warelius -palkittu turkulainen professori Pentti Huovinen on toimittanut ja kirjoittanut esipuheen tähän opukseen, joka meinasi viedä lukijaltani hengen.

Pahaa aavistamaton lukijani oli eräänä päivänä sattunut avaamaan sanakirjan H-kirjaimen kohdalta. Hän oli vain vaivoin välttynyt suuremmalta sydänkohtaukselta rauhallisen joogahengityksen, aspiriinin ja nitron voimin. Traumaattisen kokemuksen aiheuttaja ei ollut niinkään yksittäinen sana, vaan tällä kertaa sanan puute. Kirjassa ei nimittäin ollut lainkaan sanaa “haittavaikutus”. Kun lukijani oli tärisevin sormin selaillut S-kirjaimen kohdalle, hän oli löytänyt sanan “sivuvaikutus” = esim. lääkkeen muu kuin tavoiteltu tai odotettu vaikutus.

Suomessa voi siis turkulainen (tosin Helsingissä syntynyt) professori saada lukuisia tietokirjailijoiden palkintoja väittämällä, että lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Tarkastellaanpa tätä logiikkaa tarkemmin ottamalle kohteeksi statiinit, eli nuo yleiset kolesterolilääkkeet.

Tässä vaiheessa lukijani varmasti luulevat, ettei Suomessa lainkaan enää käytetä statiineja. Yleisradion MOT-dokumentit “Rasvainen kupla” ja “Kolesterolipommi” räjäyttivät hölmöt lääkärit sinne Junttilan tuvan seinille. Rasvahypoteesi haudattiin kuuden jalan syvyyteen ja sillä selvä.

Mutta eihän siinä näin tietenkään käynyt. Ohjelmista tehtiin kantelu Julkisen Sanan Neuvostoon ja toimittaja Martti Backman sai lääketeollisuudelta kuulla kunniansa. Ihmisiä statinoidaan yhä. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 statiinien kulutus, hinnat ja annostelu olivat taas kasvaneet. Vuonna 2012 statinoitiin 663 195 potilasta Suomessa.

Aina kun oli tarve todistaa, että statiinit ovat maailman ihanin, suorastaan fantastisin, lääkeryhmä, geriatrikko-professori Timo Strandberg kutsuttiin paikalle. Strandbergin lausuntoautomaatti julisti: “statiinien sivuvaikutuksia pelätään turhan paljon”. Muisti pätkii kuin Uuno Turhapurolla, eikä palaile edes pätkitellen.

Professori Martti J Tikkasen “luuppi” iskettiin epäilevän Tuomaan kouraan: LDL-rajat on kirkossa kuulutettu, eli normiväestö tavoitelkoot LDL-rajaa 3,0 ja diabeetikot innostukoot alemmasta hoitotavoitteesta 2,5 mmol/l.

Harmaapartainen ystäväni Birdie kiinnitti huomiotani enemmän tähän viralliseen sivuvaikutuksen määrittelyyn kuin haittavaikutus -sanan deletoimiseen lääkäreiden murteesta. Aion siis tavoilleni uskollisena purkaa kummatkin käsitteet palasiksi statiineita hyväksikäyttäen.

Mutta väliin pieni kevennys. Esimerkki käytännön potilastyöstä. Kun Pirkko Pilleri-Koura saapui pari kuukautta sitten tilaamalleen arvauskeskuskäynnille, häntä tervehti huonosti ilmastoidussa ja homeongelmista kärsivässä tutkimuskomerossa valkotakkinen Dimitri Hyde Dokdoriev. Tämä ihmiskaupan uhrina Suomeen raahattu eläjä hoiteli siellä hänelle varatussa komerossaan potilaitaan. Huimauksesta kärsivä, mutta muodollisesti pätevä naispotilas sai nopeasti kokea rintojen palpaation mahdollisten kyhmyjen varalta lääkärin julistaessa Itä-Suomen murteella “Privet! Snimi svoyu odezhdu. Davai, davai!”, eli stadiksi käännettynä “Hopi, hopi kledjut veke”. Perusteellisen rintatutkimuksen jälkeen diagnoosi oli lopulta kohonnut kolesteroli ja niin statiiniresepti pujahti Pilleri-Kouran käsilaukkuun. Lipitor odotti noutajaansa.

Takaisin asiaan, eli puhutaan nyt siitä sivuvaikutuksesta. Niin se on, että Suomen lääketilastoa selailemalla huomaa, että vaikkapa nämä useissa tutkimuksissa eniten kolotuksiin yhdistetyt statiinit atorvastatiini ja rosuvastatiini löytyvät kohdasta HMG-CoA-reduktaasin estäjät. Kolotukset johtuvat siitä, että liian paljon kyseistä entsyymiä estämällä elimistöstä hupenee kolesteroli, testosteroni, aldosteroni, ubikinoni ja moni muu aine. Potilaalle siunaantuu tämän farmakologis-biologisen estoprosessin johdosta lihaskipuja, muistihäiriöitä ja 2-tyypin diabetesta sekä lukuisia muita ongelmia.

Mutta nyt tarkkana kuin porkkana! Sanaselitykseen liittyy kielipommi (huhuu, näkeekö CIA, NSA, GCHQ?): Jos HMG-CoA-reduktaasin esto on täysin outo ja ei-tavoiteltu vaikutus lääkkeelle, jonka luokittelu on HMG-CoA-reduktaasin estäjä, niin mikä ihme on se lääkkeen tavoiteltu vaikutus?

Avuksi kannattaa ottaa amerikkalainen talousalan julkaisu Fortune -lehti. Sen jokavuotinen listausnumero Fortune 500 sisältää suurimpien amerikkalaisten yritysten tulokset ja liikevaihdot. Asia selvenee nopeasti: Osakeyhtiölain hengen mukaisesti lääkkeiden tavoiteltu vaikutus on tuottaa lääkeyhtiölle mahdollisimman paljon liikevoittoa. Vuonna 2008 Yhdysvallat kävi romahduksen partaalla kun rahoitusalalla Bear Stearns ja Lehman Brothers alkoivat kompuroida ja kaikki 500 suurinta yritystä tahkosivat voittoa vain 98,9 miljardia dollaria. Tosin tämäkin tulos on kaksinkertainen verrattuna Suomen valtion vuosittaiseen budjettiin, mutta vuosi oli siis romahdus Jenkkilässä. Miten lääkeyhtiöt pärjäsivät? Niillä ei kovinkaan huonosti sujunut. Yhdeksän suurinta lääkeyritystä teki enemmän voittoa kuin ne kaikki loput 491 muuta yritystä yhteensä! Tajuatko? Bisnes se on kuin kannattaa ja erityisesti juuri lääkebisnes. Eikä tässä vielä kaikki. Neljä suurinta lääkefirmaa teki yli kolmanneksen koko Fortune 500 listan nettotuloksesta. Se on jo melkoinen voitto se. Pelkästään atorvastatiinin valmistaja, eli Lipitor-firma Pfizer teki Amerikan lamavuonna 2008 enemmän voittoa kuin Suomen kaikki 500 suurinta yritystä yhteensä Euroopan lamavuonna 2009. Ja täytyy muistaa, että Crestor rosuvastatiinin valmistaja AstraZeneca taas on ruotsalais-englantilainen, eli se ei edes näy tällä Amerikan Fortune 500 -listalla.

Nyt sitten palaan tähän haittavaikutuksien puuttumiseen. Koska kolotukset eivät siis ole haittavaikutuksia, nekin ovat tietenkin suunniteltu osa lääkestrategiaa. Aivan kuten ruokakaupoissa ihmisille tarjoillaan ilmaisia näytepaloja, jotta asiakkaat lopulta ostaisivat sen perhekoon jättipussin, samoin lääkärit tunkevat ennaltaehkäisevän lääketieteen nimissä ihmisille halpoja lääkkeitä, jotka aiheuttavat kolotuksia, joita sitten hoidetaan kalliimmilla lääkkeillä. Statiinit ovat halvimmasta päästä käytetyistä lääkeryhmistä ja niiden epämääräisiä oireita aiheuttavat vaikutukset lisäävät lääkeyhtiöiden strategian mukaisesti masennuslääkkeiden, unilääkkeiden, diabeteslääkkeiden, dementialääkkeiden, kipulääkkeiden ja monien muiden kalliimpien lääkkeiden myyntiä.

Kolotusten määrä johtuu sekä yksilöllisistä, perinnöllisistä tekijöistä (maksan sytokromi P450 -entsyymien polymorfismi) että tietenkin lääkkeiden annostelusta ja puoliintumisajoista. Helpointa yliannostelu on tietenkin voimakkaalla lääkkeellä, jolla on pitkä puoliintumisaika. Näitä ovat atorvastatiini ja rosuvastatiini.

Birdie teki minulle taulukoita, joissa vertailtiin potilaiden toteutunutta lääkekulutusta (RDD, recorded daily dose) määriteltyyn lääkekulutukseen (DDD, defined daily dose). Tällaisia tunnuslukuja ei Suomessa yleensä käytetä, koska ne vaativat runsaanlaista lukujen pyörittelyä. Esimerkiksi kaikki 663 195 vuonna 2012 statiineja käyttänyttä eivät tietenkään käytä lääkettä vuoden jokaisena päivänä, koska osa potilaista kuolee ja uusia potilaita tulee kun joku saa ensimmäisen reseptinsä vaikkapa joulun alla.

Mutta pitemmittä puheitta, Birdien taulukoiden pariin. Tulos oli juuri sellainen kuin saattoi odottaa: voimakkaimpia lääkkeitä yliannostellaan ja laimeampia lääkkeitä aliannostellaan. Eli juuri päinvastoin kuin olisi tarkoitus, mikäli potilaan terveys olisi etusijalla. Esimerkiksi Crestor rosuvastatiinia myydään neljää eri pillerivahvuutta: 5 mg, 10 mg, 20 mg ja 40 mg. Rosuvastatiini on kaikista statiineista voimakkain ja sen DDD eli määritelty päiväannos on vain 10 mg. Atorvastatiini on myös rajua kamaa, sillä sen DDD on 20 mg. Vastaavasti fluvastatiini on todella mieto statiini ja sen DDD on peräti 60 mg. Pravastatiinin DDD on 30 mg ja sen vaikutuksia pidetään asiantuntijoiden mielestä kaikkein pienimpänä. Julkisuuteen kauhukokemuksillaan astunut diplomi-insinööri Leino Utriainen sai pahimmat kolotuksensa vasta kun pravastatiini vaihdettiin atorvastatiiniin ja vieläpä erittäin isolla annostuksella 40 mg. Lääkemerkin vaihdossa lääkkeen tarkoitettu teho siis moninkertaistettiin. Monessa maassa tätä pidettäisiin pahoinpitelynä tai ruumiinvamman tuottamisena.

Olen tässä kirjoituksessani käyttänyt taistelussani lääketeollisuutta vastaan sitä ainoaa asetta mitä minulle on suotu: Totuutta. Lääketeollisuuden voittoa tuottavat rakenteet ovat sellaisia, että ne eivät kestä päivänvaloa. Seuraa jatkossakin tätä kirjoitteluani, sillä nyt on vain alustavasti raotettu hieman verhoja. Kunhan pääsen kunnolla vauhtiin, niin sitten tulee todella raskauttavia paljastuksia. Annetaan totuuden valon paistaa sisään paljastaen suomalaisille mitä lääkeyritysten pimeissä onkaloissa on puuhailtu.

Mutta hei – Suomessa lääkkeillä ei ole haittavaikutuksia. Suomen terveydenhoito toimii niin kuin sen on tarkoituskin toimia: Sängyssä makaava potilas ei vastusta vallanpitäjiä turhilla katumellakoilla.

Kertomus kolesterolista ja statiineista

*
Tässä Veteraaniurheilija -blogissa keskustellaan vilkkaasti kolesterolista ja statiineista. Nimimerkki "Birdie" on tuottanut niin pitkän, humoristisen, satiirisen ja harkitun kommentin, että se on syytä julkaista kokonaisuudessaan erillisenä kirjoituksena.

Lue, pohdi ja ihmettele!

Tämänkertaisen Birdie-kolumnin aiheena on aina yhtä housuissa poltteleva kysymys siitä kuka saa ja kuka ei, ja mikä paikka ruumiissa oikein onkaan kovana. Jotta jommankumman lukijani etenemä jaardimäärä ei olisi aivan yhtä hengästyttävä kuin Pittsburgh Steelersin puolustuksen linjamiehen James Harrisonin juoksu vuoden 2009 helmikuun Super Bowl finaalissa, niin aloitan opettavaisen tarinani vaatimattomasti lähellä New Jerseyn Lindenin lentokenttää seisovasta Merck-lääkeyhtiön punatiilisestä tutkimuslaboratoriosta.

Tämähän on nimittäin se pahamaineninen linnake josta niin monet elintoimintojamme salpaavat lamauttimet ovat alun perin lähtöisin. Lääketehtaan tutkimuslaboratoriohan on yleisen määritelmän mukaan sellainen paikka, jossa on paljon koeputkia, testilaitteita ja kahdenlaisia laboratoriorottia.

Toiset laboratoriorotat ovat monipuolista sekaravintoa syöviä söpöjä hyvähampaisia jyrsijöitä, ja ne toiset laboratoriorotat ovat taas pavunituja ja soijarouhetta popsivia liberaaleja, jotka hämmästyttävästi muistuttavat normaaleja ihmisiä, mutta joilta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot sekä kyky nähdä asioiden laajempia kokonaisuuksia. Näitä jälkimmäisiä putkinäköisiä laboratoriorottia kutsumme jatkossa erotuksen vuoksi lyhyesti vain koeputkirotiksi.

Akateemisen koulutuksen saaneet koeputkirotat usein joutuivat laboratorion ulkopuolella huomaamaan, että heillä ei käy niin sanotusti flaksi. Taloustieteestä tuttua suhteellisen kilpailuedun käsitettä soveltaen he tajusivat että oma asema kilpailussa paranee mikäli muiden asema vastaavasti huononee.

Jos eläisimme vielä 1900-luvulla itsenäisessä sivistysvaltiossa, voisin kirjoittaa että koeputkirottia huolestutti se että lihansyöjämies vie naiset, mutta näinä homoliberaaleina aikoina tuollainen tokaisu olisi syrjintää ja veisi vankilaan.

Monivuotisen yliopistokoulutuksen saaneet koeputkirotat keksivät nopeasti että testosteroni auttaa vipuvoiman ylläpitämisessä, joten tuollainen saastainen hormoni piti toki saada kastroitua pois kilpailijoilta. Kaukana ovat siis ajat jolloin kyläjuhlissa syötiin sonnin kiveksiä, ja vain pölyisistä historiankirjoista löytyy mainintoja Pariisista vuonna 1889 alkaneesta maniasta, jolloin lääkäritkin määräilivät kilvan kivesuutetta "elämän eliksiirinä".

Mutta lopulta koeputkirotat keksivät, että juuri kolesteroli oli se aine josta testosteroni ja muutkin steroidihormonit kehossa syntetisoituvat, joten enää piti tajuta keino miten tuo piristävä elintoiminto saataisiin lamautettua. Tässä kohtaa New Jerseyn tiedepiirien onneksi kuvaan astui mukaan opiskelijavaihdot ja yritysvakoilu.

Viisaat ja terveet japanilaiset olivat nimittäin havainneet että homeista riisiä syöneet ihmiset tulivat kipeiksi ja kalpeiksi, mutta amerikkalaiset heti tajusivat että tässähän oli ainesta "lääkkeeksi". Merck-yhtiön johtokunnassa pomot hieroivat karvaisia käsiään, ja kilpajuoksu pilaantuneen ruoan hyödyntämiseksi oli virallisesti alkanut.

Hieman aineen molekyylirakennetta tutkimalla havaitsee selvästi että veijarihan on tietenkin 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin estäjä, jota jostain käsittämättömästä syystä alettiin nimittää pelkästään statiiniksi. Tuo kaiken selventävä kemiallinen termihän olisi nimittäin paljastanut kaikille, että aine estää myös erään toisen tärkeän kehon komponentin toiminnan, ja tässä juuri piilee se kuuluisa villakoiran ydin.

Kuten kaikki valelääkärit tietävät, kilpaileva esto on lääkkeiden vaikutuksen olennaisin mekanismi. Kaikkia homolakeja uhmaten Birdie selittää tämän asian tällä kertaa ravintolavertauksen avulla. Ajatellaanpa että komea alfauros iskee baarissa silmänsä kahteen henkisesti kauniiseen ja muodollisesti pätevään naaraaseen, joista kuitenkin toinen on oikeasti pihtari ja toinen on halkeamaisillaan himosta. Tällaiset syvälliset luonteenpiirteet peittyvät kuitenkin näkyvistä hyvin maalatun pintakerroksen alle, joka pihtarilla sattuu olemaan tyrkky ja sillä himokkaalla taas astetta ujompi. Kun alfauros siis lopulta luulee langenneensa loveen eli tyrkkyyn, lovi jääkin itse asiassa saamatta.

Kilpaileva esto siis tarkoittaa, että tuote antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Lääkkeiden molekyylimaailmassa periaate on tietenkin täysin sama, ja niin sanotut luonnolliset statiinit kuten lovastatiini ja simvastatiini näyttävät kaukaa katsottuna aivan kolesterolilta jopa noin 400:n daltonin molekyylikokoa myöten, ja läheltä katsottuna taas niiden lonkero muistuttaa 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin tarttumalonkeroita, mutta itse aineet eivät hoida kummankaan hommeleita loppuun saakka, vaan homma menee täysin reisille.

Tämän tupla-cameo-roolin merkityksen ymmärtäminen on muuten olennaisen tärkeää, jotta jompikumpi lukijani huomaa projektin todellisen kierouden. Jo ennen kuin lovastatiinia ja simvastatiinia alettiin edes kehitellä, oli nimittäin todistettu että ylimääräinen kolesteroli itsessään estää kolesterolin syntetisointia, jotta arvot eivät voisi kohota liian suuriksi. Ainoastaan viallinen maksa, kuten esimerkiksi lääkkeillä ylirasitettu maksa, ei pysty tähän itsesäätelyyn.

Kun siis simvastatiinia popsii tarpeeksi monta vuotta, se tulee lopulta jossain vaiheessa jopa tarpeelliseksi. Tätä voi jo todellakin kutsua ennakoivaksi lääkinnäksi. Tämän ennakoinnin lisäksi statiineilla on myös ajallisesti nopeammin vaikuttava toimintamekanismi, josta Birdien hienostelevampi puolisko voisi sanoa että kyseessä on myopatia, mutta savolaisittain sanoen kerronpahan vain että statiinit aiheuttavat "kippuu ja kolotusta".

Terminologiaa kannattaa vielä selventää sen verran, että kyseessä ei siis ole mikään yllättävä sivuvaikutus, vaan lääkkeen farmakologisesta toiminnasta johtuva salpausprosessi, johon liittyy olennaisesti aine nimeltä koentsyymi Q10 eli lyhyesti sanottuna ubikinoni. Tämäkin molekyyli ihmiskropan sisältä oli muuten keksitty samaisessa punatiilisessä rakennuksessa New Jerseyssä, ja Merck-yhtiö jopa haki patenttia yhdistelmätuotteelle jossa olisi sekä statiinia että ubikinonia, mutta tämähän olisi toki ollut kaupallinen itsemurha koska salajuoni olisi paljastunut.

Jotta turvallinen maine olisi pelastettu, myytävästä lääkeaineesta ei siis voinut tehdä turvallisempaa. Joidenkin raporttien mukaan varsinkin lovastatiinin aiheuttamat jalkakrampit ja muut kolotukset vielä pahenevat jos onneton uhri käyttää niasiinia, jonka jotkut sivistyneet tuntevat myös nimellä B3-vitamiini. Mikäli jompikumpi lukijoistani ei juuri tällä hetkellä satu muistamaan mistä B3-vitamiinia saadaan, niin kerron sen tässä lyhyesti: lihasta.

Toistan asian vielä varmuuden välttämiseksi: niasiinia saadaan kaikesta mikä näyttää vähänkin lihalta eli siis possun paistista, lohifileestä, maksalaatikosta ja kaiken lisäksi vielä hiivasta eli sitä kautta oluesta. On siis täysin mahdollista että kaikenlainen terveellinen syöminen entisestään pahentaa uhrin olotiloja ja vapinoita. Siispä kun ensi kerralla tunget suuhusi punaisia, keltaisia tai sinisiä pillereitä, niin Birdie kehottaa uhreja suureen varovaisuuteen, ja tarkistamaan ainakin pölyisistä lääketieteen salaliitto-opuksista etteivät puristeesi vain ole kasvissyöjien keksintöä.

Voit tietenkin tukeutua uudempaankin tietouteen ja lukea jatkossakin Birdien paljastuksia Merck-yhtiön salaisista kellareista.

Näin saimme nauttia Birdien paljastavasta tarinoinnista tällä kertaa. Olennainen kysymys kuuluu: Haluatteko lukea lisää paljastuksia? 

Väestön kolesterolitason "nousu"

**

Pyydän lukijoitani lukemaan huolellisesti professori Kari Salmisen kirjoituksen, joka liittyy surullisenkuuluisaan Finriski-tutkimukseen, jonka yhteydessä väitetään suomalaisten kolesterolitason kääntyneen nousuun vaarallisella tavalla. 

Huomaatte, että edelleen on runsaasti kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viranhaltijat ja tutkijat eivät ole olleet halukkaita käymään tästä asiasta avointa keskustelua puhumattakaan, että vastattaisiin heille esitettyihin kysymyksiin! 

Jotenkin surulliselta tuntuu, että Vartiainen, Strandberg, Puska, Syvänne yms. ylimielisesti sivuuttavat heille esitetyt kysymykset. Onko tämä teidän mielestänne reilua?

Luovutan palstatilan ja kommenttikentät tässä terveysblogissani terveysviranomaisten, tutkijoiden ja kaikkien terveystietoisten suomalaisten käyttöön. Käydään täällä keskustelua suomalaisten kolesterolitasosta.

*******************

Vartiainen ym. (1) on julkaissut Suomen Lääkärilehdessä vertaisarvioidun kirjoituksen "Finriski-tutkimus: Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun". Tutkimuksessa on vuonna 2012 määritetty ikäryhmän 25-74 v. veren kolesterolipitoisuudet. Sama määritys on tehty vertailuvuonna 2007 (2). Vertailun perusteella on tehty otsikon mukainen väite, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on propagoinut laajasti. Media tarttui laajasti syöttiin.

Olen lähettänyt alla olevan tekstin myös kaikille artikkelin kirjoittajille ja Suomen Lääkärilehden päätoimittajille pyytäen kommentteja. En ole niitä saanut. Aikoinaan lupasin palata tähän aiheeseen uudelleen Christerin blogissa, kunhan olen pohtinut asiaa arvostamieni asiantuntijoiden kanssa. Teen sen nyt.

Otos

Veren kokonaiskolesterolipitoisuus on vuonna 2012 mitattu ikäryhmästä 25-74 vuotta yhteensä 2768:lta mieheltä (0,16 % ikäryhmästä) ja vastaavasti 3046:lta naiselta (0,18 % ikäryhmästä). Artikkelissa ei ole pohdittu, millä tarkkuudella mittaustulos vastaa koko suomalaisen ko. mies- ja naisikäryhmän kolesterolipitoisuutta? Mikä on virhemarginaali?

On myös huomattava, että mittaukseen osallistui vain alle 60 % tutkimukseen kutsutuista. Näin suuri kato ei enää vastaa satunnaista otantaa. Voidaan korkeintaan spekuloida, mihin suuntaan henkilöiden satunnaisuudesta poikkeava valikoituminen vaikuttaa mittaustuloksissa.

Veren kolesterolipitoisuus

Vuonna 2007 ikäryhmän 25-74 v. kolesterolipitoisuuden keskiarvo (mmol/l) miehillä oli 5,23 (keskihajonta 1,01) ja vuonna 2012 5,25 (1,08). Erotus on 0,02. Naisten vastaavat luvut olivat 5,27 (0,99), 5,38 (1,05) ja erotus 0,11. Olen tiedustellut sekä professori Erkki Vartiaiselta että artikkelin (1) kaikilta kirjoittajilta, ovatko nämä erot merkitseviä. En ole saanut keneltäkään vastausta, mikä kertonee paljon. Erotus tuskin on merkitsevä ainakaan miehillä. Siis onko vuosien 2007 ja 2012 välillä todellista eroa?

Määritykset on tehty kymmenvuotisikäryhmissä 25-34, 35-44, 45-54, 55-64 ja 65-74. Artikkelissa todetaan, että "vuoden ja ikäryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä" (p=0,26 miehillä ja p=0,39 naisilla).

Miten edellä esitetyn valossa voidaan väittää, että "väestön kolesterolitaso on kääntynyt nousuun"? Kaiken kaikkiaan millimoolin tuhannesosan mittaukseen perustuvat, sadasosaan pyöristetyt lukemat ja niihin perustuvat olettamukset ovat enemmän leikittelyä numeroilla kuin suomalaista terveystodellisuutta.

Valikoivaa

Artikkelin (1) yhteenveto- ja tekstiosassa käytetyt kolesteroliarvot poikkeavat vuosien 2007 ja 2012 tulostaulukoissa (1,2) esitetyistä arvoista. Syytä tähän ei mainita artikkelissa. Vasta myöhemmin (3) Vartiainen on ilmoittanut arvojen koskevankin vain osajoukkoa 25-64 v. eikä siis tulostaulukkoarvoja koko ikäluokasta 25-74 v. (1,2). Ulkopuolinen ei näitä THL:n sisäisiä osajoukon arvoja ja niiden hajontaa pysty mistään tarkistamaan.

Vartiainen perustelee osajoukon 25-64 v. valintaa "koska nämä tiedot ovat käytettävissä vuodesta 1982 lähtien". Miksi sitten vuoden 2007 raportissa (2) taas tästäkin poiketen todetaan: "Vuosien 2002 ja 2007 välillä kolesterolitaso kuitenkin kääntyi uudelleen laskuun sekä miehillä että naisilla. Suomalaisten 30-59-vuotiaiden miesten seerumin kolesterolipitoisuuden keskiarvo oli 5,69 mmol/l vuonna 2002 ja 5,39 mmol/l vuonna 2007. Samanikäisten naisten keskiarvot olivat 5,42 mmol/l vuonna 2002 ja 5,38 mmol/l vuonna 2007". Siis vertailussa on jälleen uusi osajoukko.

Mitä tarkoitusperiä varten erilaiset osajoukot on kulloinkin valittu?

Kolesterolipitoisuuden mittausprosessi

Artikkelissa (1) ilmoitetaan, että laboratorion systemaattinen virhe vuonna 2012 oli 0,0 %. Laboratoriossa tapahtuva mittaus on kuitenkin vain osa kokonaisesta mittausprosessista, joka alkaa näytteenotosta, näytteen preparoinnista, pakkaamisesta, kuljettamisesta ja varastoinnista ja joka vasta päättyy laboratoriomääritykseen. Olen pyytänyt sekä Vartiaiselta että kaikilta artikkelin kirjoittajilta tiedon koko määritysprosessin virheestä. Vastausta en ole saanut. Mikä siis on koko mittausprosessin virhe?

Kokonaiskolesterolin "nousun" vaikutus terveyteen

Kahteen 1990-luvun alkupuolella tehtyyn yhteenvetotutkimukseen (4,5) viitaten Vartiaisen ym. artikkelissa todetaan, että 1 %:n muutos kolesterolitasossa johtaa 2-3 %:n muutokseen sepelvaltimotautikuolleisuudessa. Todettakoon, että tutkimukset (4,5) eivät ensinnäkään puhu suppeasti vain sepelvaltimotautikuolleisuudesta, vaan kaikista sepelvaltimotautitapahtumista.

Toisekseen nämä yhteenvetoartikkelit tarkastelevat pääsääntöisesti alkuperäistutkimuksia, joissa kohteena on ollut sekundääripreventio tai henkilöt, joilla "korkean" kolesterolin lisäksi on ollut muita riskitekijöitä kuten diabetes, korkea verenpaine, tupakointi jne. Siten tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa suomalaiseen keskiarvoväestöön.

Ennustaessaan lisääntyviä sepelvaltimotautitapahtumia Vartiainen ym. toteavat: "Vuonna 2010 alle 75-vuotiailla miehillä oli 5394 ja naisilla vastaavasti 1805". Miksi yhteenvetotutkimuksiin (4,5) perustuvassa Vartiaisen ym. ennustuksessa käytetään alle 75-vuotiaiden tapahtuma-alttiutta, mutta kolesteroliarvoina artikkelissa käytetään (siis tulostaulukkoarvoista poikkeavasti) osajoukkoa 25-64 v.? Mikä on kirjoittajien logiikka? Miksi vain sepelvaltimotauti?

Tärkeä on Holmen yhteenvetotutkimuksen (4) havainto: "What was gained by cholesterol lowering with respect to CHD risk reduction was mostly lost on other fatal end points so that at least 8-9 % cholesterol reduction had to take place before an associated reduction of total mortality was indicated". Siis mikä sepelvaltimotautitapauksissa voitetaan, se hävitään kokonaiskuolleisuudessa. Tämän toteamuksen rinnalla Finriski-tutkimuksessa havaittu "erotus", miehillä 0,38 % ja naisilla 2,08 %, on kansanterveyden kannalta todella vähäinen (ja jos siis jotain, jopa kokonaiskuolleisuutta pienentävä). Miksi tätä seikkaa ei ole kerrottu?

Suomalainen Autoklinikkatutkimus (6) on osoittanut, että kuolleisuus kaikkiin sydän- verenkiertoelinten sairauksiin on miehillä vähäisintä kokonaiskolesterolialueella 5-7 mmol/l ja naisilla alueella 6-9 mmol/l. Tässä valossa kolesterolipitoisuuden Finriski-määritystarkkuuteen hukkuvat sadasosien "muutokset" tasolla 5,2-5,3 mmol/l ovat sydän- ja verisuoniterveyden kannalta olemattomia. Todettakoon, että myös kokonaiskuolleisuus noudattaa samanlaista, hyvin tunnettua U-käyrää.

Eikö juuri Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tarkastella kansanterveyttä kokonaisuutena ja paljon laajemmasta näkökulmasta kuin vain yksittäisen, vaikkakin tärkeän taudin, sepelvaltimotaudin kannalta?

Kokonaiskolesteroli, LDL, HDL, triglyseridit

Kummastusta on herättänyt se seikka, ettei Finriski-tutkimuksessa ole ilmoitettu LDL-, HDL- ja triglyseridipitoisuuksia, jotka olisivat tuoneet tutkimuksen edes hieman lähemmäksi nykyaikaa. Ainakaan niitä ei ole artikkelissa kerrottu. Voisiko se johtua siitä, että vuosina 2007 ja 2012 verinäytteet on otettu "vähintään" neljän tunnin paaston jälkeen? Mikä on yleisestä käytännöstä lyhennetyn ja epämääräisen "vähintään" neljän tunnin paaston vaikutus määritystuloksiin, erityisesti triglyseriditasoon?

Yhteenveto

Vartiaisen ym. artikkeli (1) jättää monia keskeisiä kysymyksiä avoimiksi eivätkä sen laatijat ole halukkaita niistä keskustelemaan ja vastaamaan niihin avoimesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on Finriski 2012-tutkimusta käsitelleeseen artikkeliin perustuen esittänyt julkisuudessa vastuuttomia väitteitä, mitkä voidaan hyvin perustein kyseenalaistaa.

Arvostettu Suomen Lääkärilehti on julkaissut kyseisen artikkelin vertaisarvioituna alkuperäistutkimuksena. Olisi voinut olettaa, että edes karkeimmat edellä kuvatut epäloogisuudet olisi huomattu jo lehden toimituksessa. Vielä erikoisempaa on, että vertaisarvioijat eivät ole niihin puuttuneet.

THL on vastuuttomasti herättänyt yhteiskunnassa perusteetonta huolta sydänterveydestä aikana, jolloin muutoinkin väestössä kannetaan suurta huolta työttömyydestä ja perheiden toimeentulosta. Se ei voi olla johtavan, kansakunnan terveydestä ja hyvinvoinnista vastaavan laitoksen tarkoitus.

Kari Salminen

Viitteet

1. Peltonen M ym. Kansallinen Finriski-tutkimus 2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 34/2008.
2. Vartiainen E ym. FINRISKI-TUTKIMUS: Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien jälkeen kääntynyt nousuun. Suomen Lääkärilehti 2012;67: 2364-8.
3. Vartiainen E. Kolesterolitaso on todella nousussa. Suomen Lääkärilehti 2012;67:2710-1.
4. Holme I. An analysis of randomized trials evaluating the effect of cholesterol reduction on total mortality and coronary heart disease incidence. Circulation 1990;82:1916-24.
5. Law MR ym. By how much and how quickly does reduction in serum cholesterol concentration lower risk of ischaemic heart disease? BMJ1994:308:367-74.
6. Aromaa A, Maatela J. A search for optimum values: Prognostic evaluation of reference values. Reference values in laboratory medicine. John Wiley & Sons Ltd. 1981.