Viime kuukausien ikävät dioksiinipaljastukset Intiasta (saastunut guarkumi kevytruokakermassa) osoittavat, että Valion tapaiset elintarvikeyhtiöt aika vähän välittävät siitä miten puhdasta heidän tuottamansa ruoka on. Ymmärrän, että voin toki pyyhkiä jalkani johonkin rappuralliin joka on valmistettu missä lie pajassa kovinkin kaukana, mutta kovin mielelläni pistäisin vain puhdasta ruokaa sisuksiini.
Vastatkaa minulle näihin asioihin niin yksinkertaisesti kuin mahdollista:
- miten voidaan olla niin lepsuja ruokaturvallisuuden varmistamisessa, että sallitaan suomalaisen elintarviketeollisuuden tuoda Sveitsin kautta intialaista saastunutta guarkumia (E 412)?
- onhan nyt varmasti elintarviketeollisuus erityisen tarkassa valvonnassa, että mitään vastaavaa ei uudestaan voi tapahtua?
- miten hyvin ruoan alkuperämerkintöjä valvotaan? Voiko esimerkiksi käydä niin, että elintarvike on muuten koostettu kaikkien säännösten mukaan kotimaisista raaka-aineista, mutta sitten tuotteeseen lisätään jossakin vaiheessa joitakin ulkomailta tuotuja lisäaineita. Lisäaineita on mahdollisesti tuotu laivalastillinen sieltä mistä sen halvimmalla saa?
- miten varma voi nykyään olla jonkin elintarvikkeen kotimaisuudesta?
- erään amerikkalaisen selvityksen mukaan on tullut tavaksi myös elintarviketeollisuudessa ulkoistaa (outsourcing) ruoka-aineiden valmistus. Ruoka saatetaan valmistuttaa siellä missä se halvimmin käy päinsä. Myyntipakkaukseen kuitenkin pistetään jonkin tunnetun elintarvikeyrityksen logo, ei sen halpavalmistajan. Eikö tämä ole kuluttajan huijaamista?
- eikö ruokaturvallisuutta ole helpompi valvoa ja yrityksen laatuimagoa ylläpitää jos ruoka tuotetaan tutussa ja turvallisessa suomalaisessa tehtaassa? Raision edullisimmista kevytlevitteistä ainakin osa valmistetaan Puolassa.
- vahingoittaako jokin ruokaskandaali niin vähän suomalaisen elintarviketeollisuuden uskottavuutta ja mainetta, että suuriakin riskejä kannattaa ottaa voiton maksimoimiseksi?
Ajattelemisen aihetta tarjoat taas!
VastaaPoistaIhmettelen tätä nykyistä maailmanmenoa. Ruoan jalostusastetta nostetaan lisäaineilla. Hullultahan se vaikuttaa, mutta kyseessä lienee mahdollisimman suurien voittojen maksimointi.
Onhan noita muitakin ihmiselle vaarallisia asioita kuin ne mitä luettelet ansiokkaassa jutussasi. Esimerkiksi nämä: valmisruokapakkausten suojakaasut, atsovärit, hapettumisenesto aineet, nahistumisenesto aineet hedelmissä, keinotekoiset makeutusaineet lähes joka tuotteessa nykyään.
Guarkumia käytetään ymmärtääkseni kerman rakenteen parantamiseksi. Kun kermasta otetaan rasva pois se näyttää niin surkialta että se ei mene ikinä kaupaksi. Kumilla se saadaan keinotekoisesti näyttämään paksummalta. Olen kullut että teollisuus harkitsee erilaisten muovien lisäämistä ruokiin rakenteellisista syistä!! Onko mitään tolkkua?
Mökkihöperö
Kiitos Mökkihöperö kommentistasi, joka oli kaukana höperyydestä. Tunnen erään henkilön Evirassa, jolta voin kysyä tuosta muovien lisäämisestä ruokiin. Minäkin nimittäin olen kuullut saman asian!
VastaaPoistaTaitaapa olla niin, että niin kauan kuin suomalainen kuluttaja ei vaadi parempaa, ei myöskään saa parempaa.
VastaaPoistaEihän tässä ole mitään uutta. Jokanaisen niksikirjassani vuodelta -48 on neuvottu, miten tunnistaa onko jauhoihin sekoitettu liitua ja maitoon vettä.
VastaaPoistaIhmisten pitäisi äänestää rahapussillaan eikä ostella mitään typeriä kermakkeita.
*P*
Pientä täyspäisyyttä taas niihin vouhotuksiin, kiitos! ;) Guarkumi on veteen liukeneva polysakkaridi, jota saadaan palkokasveihin kuuluvasta guar-kasvista. Se on eräs maailman käytetyimmistä ja turvalliseksi todetuimmista sakeuttamisaineista.
VastaaPoistaRasvafraktiot ovat olennaisia komponentteja muodostamaan elintarvikkeissa tyypillisimpiä emulsioita. Useille elintarvikkeille on tyypillistä ja toivottavaa tietty sakeus, paksuus ja rakenteen pysyvyys. Kun rasvaa poistetaan elintarvikkeesta, on tyypillistä "korvata" rasvafraktion funktionaalisia ominaisuuksia tyypillisimmillä sakeuttamisaineilla. Kyse on luonnollisesta kemiasta, yhdisteiden välisistä vuorovaikutuksista.
Onko tämä rasvafraktion vähentäminen sitten tarpeellista, siitä olemmekin jo keskustelleet paljon. Sakeuttamisaineet sinänsä ovat luontainen keino vaikuttaa muunnetun elintarvikkeen rakenteeseen.
Epäpuhtaan raaka-aineen käyttäminen on taas aivan eri debaatti kuin perinteiset lisäaineet, eikä tähän sovi sekoittaa kansan riveissä tyypillisestä esiintyvää elintarvikelisäainejoukkohysteriaa.
On tietysti jokaisen oma asia, minkälaisia elintarvikkeita haluaa suosia. Kohtuullista tyypillisimpien lisäaineiden käyttöä ei ole missään todettu terveyshaitaksi - ylilyönnit ovat sitten oma saransa. Useimmiten nämä kaksi karkeaa, toisistaan eroavaa ryhmää on helppo erottaa jo silmäilemällä elintarviketta ja sen tuoteselostetta.
Kriittinen suhtautuminen teollisuuden toimiin on toki pop, etenkin kun menneet vuodet ovat osittain suosineet tiettyä hyshys-asennetta. Tieteeseen perustuvan kriittisen tarkastelun puolesta kuitenkin liputtaisin.