keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Viisi minuuttia piilorasvasta

*
Perinteisen käsityksen mukaan
piilorasvaa pitää välttää. Suomen Sydänliiton laajan tiedotusmateriaalin mukaan piilorasva on sellaista rasvaa, jota saamme huomaamatta elintarvikkeiden mukana. Piilorasvan lähteinä mainitaan mm. maitovalmisteiden, lihan, makkaran, kalan, broilerin ja leivonnaisten sisältämä rasva. Listassa mainitaan taatusti vältettäviä (makkara ja leivonnaiset), mutta myös suositeltavia (kala) rasvalähteitä. Siellä ne rasvat lymyävät niin makkaran kuin kalankin sisuksissa. Nykykäsityksen mukaan kalan rasva on terveellistä, mutta makkaran epäterveellistä.

Näkyvä rasva on sellaista rasvaa, jota lisäämme itse ruokaan, leivän päälle, salaatinkastikkeisiin ja leivontatuotteisiin. Esimerkkejä tällaisista paljaalle silmälle näkyvistä rasvoista ovat margariinit, kasviöljyt, voi, kookosrasva, erilaiset muut rasvaseokset ym.

Näkymättömän piilorasvan ja julkeasti esillä elää röhnöttävän rasvan saannin seuraaminen ja arvioiminen on tärkeää. Ei minusta voida tuomita piilorasvaa yksinomaan vahingolliseksi ja Sydänliiton muistisääntö "Piilorasvan osuus kannattaa vähentää minimiin", joutuu aika huonoon valoon kriittisessä tarkastelussa. Jos oletetaan, että haluat elää "virallisterveellisesti" ns. haitallisia "kovia" piilorasvoja aktiivisesti vähentäen, se tarkoittaisi totuttelua seuraaviin mielestäni ankeisiin ruokailutottumuksiin:
  • täysrasvaista maitoa ei enää juoda
  • et enää koskaan syö sitä rapeaksi paistettua broilerinnahkaa
  • jogurtit ja viilit nautitaan rasvattomina
  • luovutaan itkua pidätellen kaikkein maistuvimmista ja rasvaisimmista juustoista
  • leikkeleet ja leivonnaiset nautitaan aina mahdollisimman vähärasvaisina
Kaikilla ei ole niin lujaa tahtoa, että pystyvät tähän piilorasvattomaan elämään. Onnea ja menestystä niille jotka lähtevät tällaista karsittua ruokavaliota soveltamaan. Kokemuksesta tiedän, että on ihmisiä jotka soveltavat hyvin pidättyväistä, "virallisterveellistä" ruokavaliota. Heille ei tulisi mieleenkään syödä rasvaisia jogurtteja puhumattakaan, että uhraisivat ajatustakaan 40% emmentaalille. Ei, heidän perushyveenään on tuoda kaupasta jopa niinkin vähän rasvaa kuin 10 prosenttia sisältäviä juustoja. Kuitenkin näillä ihmisillä on kova tarve saada mutustella jotakin ihanan rasvaista. Mitä sellaisessa tilanteessa tapahtuu? Tällainen ihminen saattaa pistää voileivän päälle hyvin paksun kerroksen Benecolia koska lääkäri on sanonut, että se alentaa hänen veren kolesterolia. Hän lukee Hyvä Terveys -lehdestä, että suklaassa on terveellisiä antioksidantteja ja suklaan suurena ystävänä hän tyydyttää näin piilorasvan tarpeensa suklaa mutustellen. Hän lorauttaa reilusti rypsiöljyä salaatin joukkoon, olihan Duodecimissä ihan äsken suomalaista rypsiöljyä ylistävä tutkimustyö ja sitten hän selaa kirjakaupassa Välimeren dieettiä käsitteleviä kirjoja. Siinä neuvotaan nauttimaan runsaasti oliiviöljyä. Eläen näin piilorasvaa vältellen ja joskus näkyvää rasvaa reilusti käyttäen hän luovuttaa itselleen oikeuden nauttia rasvasta. Mikäli hän ei harrasta riittävästi liikuntaa, hänelle käy kuin kenelle tahansa liian paljon ravintoenergiaa nauttivalle: hän on vaarassa lihoa.

Minulla on ystävä joka päätti luovuttaa taistelunsa hiljaa hiipiviä lisäkiloja vastaan. Hän päätti ruveta nauttimaan elämästään. Joskus hän kuitenkin kuolee ja elää kituuttaminen jatkuvasti suupaloja tarkkaillen oli erityisen stressaavaa. Hän söi edelleen terveellisesti, paljon kalaa ja runsaasti vihanneksia. Hän ei tietoisesti kuitenkaan pyrkinyt välttämään muita piilorasvoja kuin noita iljettävän vaarallisia teollisia transrasvoja. Miten kävi?

Ystäväni suureksi ihmetykseksi häneltä alkoivat kilot karisemaan! Hän soi itselleen voissa paistettuja muikkuja, hän joi sitä "kiellettyä" punaista maitoa, emmentaalin kulutus lisääntyi jne. Ja vaaka näytti yhä pienempiä lukemia. Miten tämä on selitettävissä? Kun kävin hänen ruokapäiväkirjansa läpi sekä ajalta ennen "pimahtamistaan", että luovuttamisen jälkeen huomasin yhden merkittävän seikan: Hän söi pienempiä ruoka-annoksia ja harvemmin kuin ennen. Kun tähän vielä liittyy hyvän ja maistuvan ruoan mukanaan tuoma hyvä olo, se innosti häntä pitkästä aikaa käymään kävelylenkeillä. Hänellä ei enää ollut niin valtava makeisten himo ja hän pystyi vastustamaan jopa suklaan syöntiä.

En tiedä onko ystäväni "pimahtaminen" ainutlaatuista, mutta minulle se osoitti, että liiallinen rasvattomuus voi synnyttää epäterveitä psyykkisiä ajatusmalleja sinne pääkoppaan. Seikka joka pitkään jatkuessaan kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan, eli se pyrkimys elää mahdollisimman kevyesti ja terveellisesti.

En tietenkään yllytä teitä luovuttamaan taistelussanne piilorasvoja vastaan, mutta käsittämättömän vaikeasti hallittavan rasvanhimon edessä on ehkä kuitenkin viisainta hiukan löysyttää noita kireitä pääkopan muttereita. Kohtuullisesti maito-, kala ja kasvirasvoja käyttäen, omaksuen liikunnalle myönteisen elämäntavan sekä terveysviranomaistemme lietsomaa rasvakammoa vastaan maltillisesti protestoiden, voidaan elää iloista, terveellistä ja tasapainoista elämää niin kauan kuin meille elinvuosia on suotu.

Näinkö piilorasvoista voi ajatella? Mitä mieltä olet?

Viisi minuuttia -sarjassani on aiemmin ilmestynyt:

13 kommenttia:

  1. Näin voi ajatella piilorasvoista. Täytyy ottaa asia puheeksi erään tutun lääkärin kanssa. Kerron mitä mieltä hän oli. Kiva kun löysin nämä kirjoituksesi!

    VastaaPoista
  2. "Kaikilla ei ole niin lujaa tahtoa, että pystyvät tähän piilorasvattomaan elämään."

    Niinpä. Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi sillä tavalla, että niin viikonloppuisin kuin arkisinkin kaupan kassan liukuhihnalla rasvattomalle maidolle pitää seuraa karkkipussi. Palkintoko?

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista.

    Olen itse kallistumassa samankaltaisiin ajatuksiin, vaikka kaupasta edelleen tarttuu matkaan maito- ja lihatuotteita vähärasvaisimmasta päästä (tosin esimerkiksi täysrasvaista maitoa en edes halua juoda, koska en pidä siitä, en pitänyt edes lapsena). Onko jo menty liian pitkälle? Tuleeko kevytruokaa tosiaan syötyä liikaa ja liian usein, kun se ei pidä nälkää poissa? Liikun paljon, ja varsin usein tekee mieli syödä "jotakin", vaikka vakaan päivärytmin ruokailuissani pidänkin ja syön mielestäni terveellisesti ja hyvin.

    Tuo rasvakysymys mietityttää omalla kohdalla, koska kannan geeneissäni vankkaa suomalaista tautiperimää sydän- ja verisuoniongelmien ja diabeteksen osalta. Olenkin leikitellyt ajatuksella "ihmiskokeesta": jos menisi ensin mittauttamaan kolesteroliarvonsa ja jättäisi sitten kaikki kevyttuotteet pois ottaen tilalle maalaisjärjen ja kohtuuden. Sitten jatkaisi syömistä ja liikkumista entiseen tapaan ja seurailisi, tapahtuuko painolle mitään. Vuoden päästä menisi uudelleen verikokeeseen ja katsoisi, onko mikään muuttunut.

    Saa nähdä, mihin tässä pähkäilyssäni päädyn. Vaikken järjestelmällisiin kokeiluihin ryhtyisikään, luulen hellittäväni vähitellen kevyttuotefiksaatiostani ja katsovani, mitä se ololle tekee. On vain ihmeen vaikeaa ajatella luopuvansa tuosta "rasva on vaarallista"-ajattelusta; heti nousee silmien eteen kuva vääjäämättä ja salakavalasti tukkeutuvista valtasuonista ;).

    Mikä muuten suomalaisia takavuosina ennen Puskan projekteja oikein tappoi, jollei liiallinen tai vääränlainen rasva? Silloin kuitenkin liikuttiin enemmän, oltiin hoikkia, eikä sokeriakaan syöty samaan tapaan kuin nykyään? Omia sukulaisianikin "halvasi" ja kuoli 70-luvulla sydäninfarkteihin, aktiiviurheilijoitakin...

    VastaaPoista
  4. Kati Parppei pagisi komeasti keveiden tuotteiden mahdollisesta vaihtamisesta raskaampiin.

    On vähän kiire, joten kommentoin tässä vain ydinkysymystäsi:

    Mikä muuten suomalaisia takavuosina ennen Puskan projekteja oikein tappoi, jollei liiallinen tai vääränlainen rasva?

    Pekka Puskan alulle panema ja suurella menestyksellä toteuttama rasvaprojekti oli taatusti hyödyllinen. Sitä ei kukaan voi kiistää. Minä kuitenkin pidän esimerkiksi voin vaihtamista margariiniin hyvin pienenä asiana sen rinnalla mitä muuta projektissa tapahtui. Voin poistuminen pöydästä oli osa sitä julkisuuskampanjaa ja sitä teki Pekan lisäksi mainostoimistot ympäri maan. Joka niemeen ja notkoon iskostettiin ajatus siitä, että luonnollinen voi pitää vaihtaa synteettiseen margariiniin. Siinä on mukamas terveytemme perusta. Kattia kanssa!

    Pekka Puskan ihme oli kun hän sai raavaat suomalaiset miehet syömään sitä kaninruokaa: vihanneksia, etelän hetelmiä ja keveitä salaatteja. Näitä syötiin erittäin vähän ennen projektia. Suomi on kaukana etelän aurinkoisista ja lämpimistä maista. Appelsiini ja joku kiiwi oli harvinaisuus ruokapöydällä ennen vanhaan.

    Toinen hatunnoston arvoinen teko pääjohtaja Pekka Puskalta oli tuo menestyksellinen tupakan vaaroista valistaminen. Jätkät ja äijät tumppasivat todellakin viimeisen kerran sen Norttinsa. Niin vahvaksi jäi heidän päähänsä tuo tupakoinnin mielettömyys. Ihana asia kun tupakasta luovuttiin sydänterveyden edistämiseksi!

    Ja sitten vielä viimeiseksi havainnoksi. Teollistuminen vei meidät laiskempaan suuntaan projektin aloittamista edeltävinä vuosina. Kun Pekka Puska ja muut terveysvaikuttajat kehottivat ihmisiä liikkumaan enemmän, tämäkin osaltaan notkisti niitä kovettuvia verisuonia.

    Eli, rasvaprofiilin järkiintyminen toi todennäköisesti pienen lisänsä sydänterveyteen, mutta pääasiallinen syy suomalaisten tervehtymiseen ja synkkien sydänlukujen korjaantumiseen oli löydettävissä näistä asioista: vihannesten, hedelmien ja juuresten lisääntynyt käyttö, tupakoimattomuus ja liikunnallisen elämäntavan omaksuminen.

    Kiitos kommentistasi, Kati, johon palaan vielä sitten kun on vähän paremmin sitä vapaa-aikaa.

    VastaaPoista
  5. Kuuleppas.. Minä olen sitä ikäpolvea, joka on kasvatettu Puskan opeilla. Juuri minuun testattiin Pohjois-Karjala projektia, kun menin kouluun pienessä Itä-Suomalaisessa pitäjässä 1980 luvulla. Opit tarttuivat vanhempiinikin. Aika provosoivasti kirjoitit noista rasvoista luopumisista, koska en esimerkiksi ole itse kokenut joutuneeni niistä luopumaan. Päinvastoin! Pitäkää tunkkinne! Broilerin nahka tai läski tuntuvat ja maistuvat minusta ällöttävältä, rasvaiset leikkeleet maistuu pelkältä rasvamössöltä (vähärasvaisissa leikkeleissä sentään maistuu muutakin kuin rasva) ja niistä tulee ähky olo, rasvaiset jogurtit ja viilit sentään menee pieninä annoksina. Leivonnaisissa yhdistyy sekä, rasva että hiilihydraatit, mutta silti ne on hyviä. Leivän päälle olen aina pistänyt ohkaisesti rasvaa, oli se sitten voita tai margariinia. Liika rasva ällöttää minua, oli se sitten kasveista tai elukoista.
    Olen aikani kasvatuksen tulos. Vanhoista tavoista ja ajatusmalleista on oikeasti vaikeaa päästä eroon.
    Olen pikku hiljaa heräämässä siihen, että hiilihydraatit ovat _luultavasti_ vaikuttavin syy pulskistumiseeni. Se on ehkä totta, sillä syön ihan oikeasti hyvällä halulla vähärasvaista ruokaa, kun minut on siihen opetettu. Hiilareita menikin sitten melko reippaasti ja olen perso makealle. Aloitin vastikään vähentää hiilareita syömisestäni ja katson muuttuuko mikään kuukaudessa. Jos ei, niin palaan entiseen. En silti rupea heti juomaan punaista maitoa ja tunkemaan voita & kermaa joka paikkaan, koska se yksinkertaisesti tuntuu minusta vastenmieliseltä jo ajatuksenakin.

    VastaaPoista
  6. Oli mukava saada Anonyymiltä raportti Pekka Puskan valistuskampanjan tiimoilta. Rasva herättää voimakkaita tunteita. Joitakin rasva ällöttää, joitakin se rauhoittaa, joitakin se lihottaa, joidenkin terveyttä se hoitaa, saattaa se myös terveysongelmia aiheuttaa. Näin erilaisia me olemme.

    Pidän edelleen kiinni siitä, että Pohjois-Karjala projektin tärkein anti oli hedelmien, vihannesten ja marjojen lisääntynyt käyttö, tomerampi liikunta ja tupakoimattomuus.

    Onnea ja menestystä hiilihydraattitietoisen ruokailusi toteuttamisessa! Ei punaista maitoa, voita ja kermaa ole pakko nauttia.

    VastaaPoista
  7. Mitä hyvää kasviksissa muka on?

    VastaaPoista
  8. jorma-einari voi aloittaa kasvisten ihmeelliseen maailmaan tutustumisen esimerkiksi Kotimaiset Kasvikset ry:n sivuilta: http://www.kotimaisetkasvikset.fi/

    VastaaPoista
  9. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Eikö täällä saa sanoa, että kasvisten syönti on turhaa ja jopa haitallista?

    VastaaPoista
  11. Saa toki Jorma-Einari. Ihmettelen vain miksi pitää sanoa niin?

    PS. Sinun ei ole pakko vastata. Sinulla on varmaan tärkeämpääkin tekemistä. :-)

    VastaaPoista
  12. Kasvisten terveellisyys on pelkkää lääketieteellistä hölynpölyä. Samat ihmiset jotka neuvovat meitä syömään kasviksia, neuvovat välttämään lihaa ja eläinrasvaa, sekä syömään statiineja, diabeteslääkkeitä, verenpainelääkkeitä ja masennuslääkkeitä.

    VastaaPoista