perjantaina, joulukuuta 07, 2007

Epäonnistumisia ja onnistumisia laihdutuksessa

*
Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa
kävi myös Antti Linna Rovaniemeltä. Hänen työssään (joka ei ihan ehtinyt valmistua seminaariin mennessä) saimme tutustua laihdutuksen onnistumisen/epäonnistumisen teoreettiseen selitysmalliin.

Antti Linna perusti käsityksensä laihduttamisesta attribuutioteoriaan. Hän tulkitsi ihmisten kokemukset laihduttamisesta sen mukaan miten laihduttavat ihmiset näkivät (sisäisesti ja ulkoisesti) käyttäytyneensä. Näillä tulkinnoilla oli tärkeä rooli miten reagoimme käyttäytymiseemme. En ihan kaikkea esitelmästä ymmärtänyt, mutta sen minkä ymmärsin, pistän tähän omin sanoin. (Antille lähtee tämä kirjoitus kopiona ja pyydän häntä kommentoimaan sitä itse.)

Laihduttajalla on vallitsevana tunteena huoli epäonnistumisesta. Sellainen tunne, ettei voi täysin hallita tätä elämänsä aluetta. Epäonnistuneen laihdutusyrityksen jälkeen laihduttajan voi olla vaikea tiedostaa johtuiko epäonnistuminen jostakin ulkoisesta seikasta, johon hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta itse vaikuttaa. Oliko epäonnistumisen taustalla jokin sisäinen tekijä, jota ei vielä laihduttaja ollut sisäistänyt? Onnistuneen laihdutustuloksen saavuttamiseksi olisi tärkeää asiantuntijan kanssa vahvistaa niitä seikkoja jotka menivät hyvin ja häivyttää niitä seikkoja jotka menivät huonosti. Tällaisia tekijöitä voi olla esimerkiksi liikuntapanoksen vaatimattomuus, stressin lisääntyminen, kokemus siitä että on aina ollut lihava ja yritinkö tarpeeksi lujaa laihtua.

Laihduttaminen on vaikeaa. Minun mielestäni laihdutuksessa voi onnistua jos ihminen voi olla tyytyväinen itseensä. Jos ulkoa päin jatkuvasti toitotetaan, että sinä et voi onnistua, on hyvin vaikea onnistua. Olet aina ollut lihava ja tulet sellaisena pysymään! Sen sijaan jos laihduttaja pystyy rakentamaan elämänsä ja ajatusmaailmansa niin vahvaksi, että pystyy hyväksymään itsensä, silloin hänellä on paremmat mahdollisuudet kokea laihdutuksen niin haasteelliseksi tapahtumaksi elämässään, että hän siinä myös onnistuu.

Yrittäisikö joku attribuutioteorian tunteva selittää onko näissä ajatuksissa mitään tolkkua?

2 kommenttia:

  1. Attribuutio tarkoittaa sitä, miten tulkinnassa liittää syyn asioihin, joita itselle tapahtuu. Sisäinen attribuutio tarkoittaa, että syy etsitään itsestä, ulkoinen attribuutio sitä, että syy etsitään ulkopuolelta.

    Jos henkilön attribuutio ei vastaa todellisuutta, niin toimintaa on mahdotonta säädellä. Ihminen, jolla attribuutio on pielessä, saattaa syyttää itseään vaikkapa maanjäristyksestä tai sitten syyttää ulkoisia tekijöitä omista valinnoistaan.

    VastaaPoista