*
Hyvää päivää! Kohteleeko elämäsi sinua hyvin? Mitä sinä täällä blogissani roikut?
Tuokin elämänvaiheeni ja projektin aikana tekemäni henkiset ja taloudelliset uhraukset koituivat kuitenkin synkistä lähtökohdistaan huolimatta voitokseni. Sillä tuosta projektista jäi päälle tuo blogikirjoitusten tekeminen. En aio mennä yksityiskohtiin, mutta olin tavattoman ahdistunut kun ideoihini ei tuossa projektissa uskottu. Asioiden yksinkertaistaminen, johon olin vuosien saatossa oppinut luottamaan ja jossa olin kehittynyt tosi hyväksi, ei toiminut tuossa työyhteisössä oikeastaan laisinkaan.
Olin jo pitkään haaveillut sopivasta terveysprojektista, jossa koulutuksestani (olen väitellyt tohtoriksi biologian alalla ja tutkinut eläinten ravitsemusta ja lisääntymistä) ja puhelahjoistani (olen omasta ja onneksi monien muidenkin mielestä tavattoman hyvä puhuja) olisi enemmän hyötyä. Syntyi ajatus terveyskäsitteen yksinkertaistamisesta kirjoittamalla ensin yksinkertaisia blogitekstejä, joita aikani katseltuani tarjosin tuttuihin lehtiin julkaistavaksi. Yllättäen kirjoituksistani pidettiin juuri sen takia, että ne olivat niin yksinkertaisia ja erilaisia. Wautsi wau! Tosi kiva juttu.
Tarjouduin luennoimaan terveysasioista eri paikkoihin ja sanomani kiinnosti. Tuli runsaasti uusia keikkoja. Pitääkseni luentokeikkani aiheet ajankohtaisina kirjoitin näitä blogitekstejäni. Nappasin keikoilleni mukaan blogikirjoituksiani ja luin niitä elävöittääkseni entisestään jo ennestään varsin viihteellisiä luentojani. Loppu on nykyhetkessä koettavaa historiaa. Minä olen aivan kuin vahingossa synnyttänyt aivan uudenlaisen tavan kertoa ihmisten terveydestä kirjoituksin ja puhein. Kateelliset pitävät minua mitäänsanomattomana sekoilijana, bisnesmiehet käyttivät minua häikäilemättömästi hyväksi, mutta onneksi sentään aika moni pitää minun nykyistä työrooliani arvossa. Tällä hetkellä minulla on töitä ihan tarpeeksi ja aika vakaa talouskin.
Mitä sinä täällä blogissani roikut? Täytyy siinä varmaan olla jokin syy.
Jos luet blogiani sen takia, että olet oivaltanut, että kannat terveyttäsi koko elämäsi ajan mukanasi, jos kysyt blogiani lukiessasi säännöllisesti miten pystyisin mahdollisimman terveenä pysymään koko elämäni, silloin olet oikeassa paikassa lukemassa ja pohtimassa asioita. Sillä tässä blogissa juuri näihin asioihin etsitään rehellisesti vastauksia. Kyseenalaistamalla. Provosoimalla. Pohtimalla. Kokoamalla. Yksinkertaistamalla. Sallimalla keskustelu. Olemalla avoin. Piristämällä. Huomioimalla muut.
Miksi sinä luet blogiani? Olisi kiva tietää.
--------------------------------------------------
Tässä vielä kuriositeettina ensimmäinen blogikirjoitukseni 31.7.2005:
Kyllä minä vielä sinulle pirulaiselle näytän...
Niin, neljä vuotta olen pian työskennellyt tuon kaistapäisen tutkimustyön parissa. On ehkäpä elämäni kaistapäisin projekti. Yritän kerätä kaiken olennaisen tiedon urheilijan ravinnosta yhteen ja samaan opukseen. Alunperin siitä piti tulla omien sekavien muistiinpanojeni ja ravintoluentojeni ideoinnin apuväline ja minulle kantautuneen arvokkaan muille välitettävän tiedon säilytyspaikka. Sittemmin projekti hiukan paisui kun innostuin asiasta. Nyt kirjassa on (kaikkine lähteineen ja hypertext-linkkeineen) yli 4000 sivua. Parhaiten se on luettavissa CD-levyltä. Olen sellaisen miniversion kirjastani vienyt nettiin töllisteltäväksi, ilkuttavaksi, ihasteltavaksi, ihmeteltäväksi ja plagioitavaksi. Täytyy sanoa, että sääliksi käy niitäkin ravitsemustieteen professoreita, jotka innostuivat aluksi kovastikin kritisoimaan luomustani. Sääliksi käy tuota johtaja F:ää, sillä nyt hän on ollut kauhusta hiljaa monta kuukautta vilautettuani hänelle osan aineistostani. Miten hän olisi voinut aavistaa, että minun paras energialähteeni on kirjoittamisessa aina ollut kiukunsekainen "kyllä minä vielä sinulle pirulaiselle näytän miten kirjoja kirjoitetaan ja miten töitä tehdään". Kyllä minua on matkan varrella yksi ja toinen yrittänyt lannistaa, ehkäpä juuri voimakkaimmin ravitsemusopin keulakuvat täällä Suomessa. Niinkuin tuo mitättömyyden huippu Fil maist B! Onko se pelkästään kateellisuutta vai liittyykö siihen jotakin aivan muuta? Sitä taidan tässä muutamana iltana pohtia - itsekseni. Onneksi on niitä tyytyväisiäkin kirjani lukijoita. Tänään esimerkiksi tein uutta luentomateriaalia valmennusoppini varsinaisille faneille urheiluseura TW:ssä. Siellä minua jopa kuunnellaan, aivan kuten kuuntelivat ne urheilujohtajat tuolla Kuortaneella ihan hiirenhiljaa. Kai minäkin joskus innostun kun työtäni arvostetaan, vaikka enemmän saankin aikaiseksi keskinkertaisia johtajia manaillessani.
Kiukuspäissäni minä muistan luoneeni paljon muutakin:
a) väitöskirjani, uusine innovatiivisine ajatuksineen valtavirtaa vastaan puskien
b) satatuhatta aforismia käsittävän kokoelmani ihan vain tylsää olemassaoloa tappaakseni
c) minkkiensyklopedian jonka lahjoitin Tanskan köyhille eläinlääkäreille ihan huumorimielellä
d) ne 3 miljoonaa shakkipeliä, jotka minulla on tietokannassani
Ja ihan kuin kaikkia luonnonlakeja uhmaten olen vielä pysynyt terveenäkin.
Yritän koko ajan hakea kirjaprojektiini rahoitusta, toistaiseksi ei ole tärpännyt. Ei sillä nyt oikeastaan ole niin paljon väliäkään. Mitä minä niillä rahoilla tekisin? Lahjoittaisin ylivelkaantuneille niinkuin silloin 90-luvun alussa?
Ravintokirja on valtavan mielenkiintoinen projekti! Välillä on ollut ihan kovakin työputki päällä. Muistuu ihan mieliin ne ajat Åbo Akademissa, jolloin tein pikavauhtia valmiiksi väitöskirjani. Silloin pystyin valtaviin työsuorituksiin ja asosiaalisuuden MM-kisoissa olisin tuolloin ollut aivan kärkisijoilla. Huomaan vieläkin pystyväni usean päivän ja yön jatkuvaan luomisprosessiin ja se tuo pientä hilpeyttä raadolliseen olemassaolooni. Vielä minä jaksan, vielä minussa henki pihisee.
Tulen ehkä kiusaamaan itseäni ja ehkäpä muitakin elollisia Blogistanissa raastavilla ajatuksilla lahjakkaiden ihmisten kokemasta mielivallasta tässä rakkaassa kotimaassa. Hyvä, uusi ystäväni ja ymmärtäjäni maalainen on kertonut blogeista minulle, joista minulla ei ollut kovinkaan paljon tietoa. Hän tekee loistavaa PR-työtä bloggaamisesta. Sai minut ylipuhuttua tosi vaivattomasti!
Nyt pyydän Luojaa laskemaan minut levolle ja palaan tämän blogin pariin sitten taas kun ehdin. Muistan vieläkin elävästi kuinka pikkupoikana usein viivyttelin nukkumaan menoa, sillä pelkäsin unohtavani päivällä virinneen mielenkiintoisen ajatuksenkulun. Onneksi opin pian kirjoittamaan ja ajatuksenkulut sain pantua paperille unen ajaksi. Nyt voin tällä blogilla jättää vaikka tuhat ajatuksenkulkua bittiavaruuteen. Onko bloggaamisen vaikutusta unensaantiin tutkittu?
Niin, neljä vuotta olen pian työskennellyt tuon kaistapäisen tutkimustyön parissa. On ehkäpä elämäni kaistapäisin projekti. Yritän kerätä kaiken olennaisen tiedon urheilijan ravinnosta yhteen ja samaan opukseen. Alunperin siitä piti tulla omien sekavien muistiinpanojeni ja ravintoluentojeni ideoinnin apuväline ja minulle kantautuneen arvokkaan muille välitettävän tiedon säilytyspaikka. Sittemmin projekti hiukan paisui kun innostuin asiasta. Nyt kirjassa on (kaikkine lähteineen ja hypertext-linkkeineen) yli 4000 sivua. Parhaiten se on luettavissa CD-levyltä. Olen sellaisen miniversion kirjastani vienyt nettiin töllisteltäväksi, ilkuttavaksi, ihasteltavaksi, ihmeteltäväksi ja plagioitavaksi. Täytyy sanoa, että sääliksi käy niitäkin ravitsemustieteen professoreita, jotka innostuivat aluksi kovastikin kritisoimaan luomustani. Sääliksi käy tuota johtaja F:ää, sillä nyt hän on ollut kauhusta hiljaa monta kuukautta vilautettuani hänelle osan aineistostani. Miten hän olisi voinut aavistaa, että minun paras energialähteeni on kirjoittamisessa aina ollut kiukunsekainen "kyllä minä vielä sinulle pirulaiselle näytän miten kirjoja kirjoitetaan ja miten töitä tehdään". Kyllä minua on matkan varrella yksi ja toinen yrittänyt lannistaa, ehkäpä juuri voimakkaimmin ravitsemusopin keulakuvat täällä Suomessa. Niinkuin tuo mitättömyyden huippu Fil maist B! Onko se pelkästään kateellisuutta vai liittyykö siihen jotakin aivan muuta? Sitä taidan tässä muutamana iltana pohtia - itsekseni. Onneksi on niitä tyytyväisiäkin kirjani lukijoita. Tänään esimerkiksi tein uutta luentomateriaalia valmennusoppini varsinaisille faneille urheiluseura TW:ssä. Siellä minua jopa kuunnellaan, aivan kuten kuuntelivat ne urheilujohtajat tuolla Kuortaneella ihan hiirenhiljaa. Kai minäkin joskus innostun kun työtäni arvostetaan, vaikka enemmän saankin aikaiseksi keskinkertaisia johtajia manaillessani.
Kiukuspäissäni minä muistan luoneeni paljon muutakin:
a) väitöskirjani, uusine innovatiivisine ajatuksineen valtavirtaa vastaan puskien
b) satatuhatta aforismia käsittävän kokoelmani ihan vain tylsää olemassaoloa tappaakseni
c) minkkiensyklopedian jonka lahjoitin Tanskan köyhille eläinlääkäreille ihan huumorimielellä
d) ne 3 miljoonaa shakkipeliä, jotka minulla on tietokannassani
Ja ihan kuin kaikkia luonnonlakeja uhmaten olen vielä pysynyt terveenäkin.
Yritän koko ajan hakea kirjaprojektiini rahoitusta, toistaiseksi ei ole tärpännyt. Ei sillä nyt oikeastaan ole niin paljon väliäkään. Mitä minä niillä rahoilla tekisin? Lahjoittaisin ylivelkaantuneille niinkuin silloin 90-luvun alussa?
Ravintokirja on valtavan mielenkiintoinen projekti! Välillä on ollut ihan kovakin työputki päällä. Muistuu ihan mieliin ne ajat Åbo Akademissa, jolloin tein pikavauhtia valmiiksi väitöskirjani. Silloin pystyin valtaviin työsuorituksiin ja asosiaalisuuden MM-kisoissa olisin tuolloin ollut aivan kärkisijoilla. Huomaan vieläkin pystyväni usean päivän ja yön jatkuvaan luomisprosessiin ja se tuo pientä hilpeyttä raadolliseen olemassaolooni. Vielä minä jaksan, vielä minussa henki pihisee.
Tulen ehkä kiusaamaan itseäni ja ehkäpä muitakin elollisia Blogistanissa raastavilla ajatuksilla lahjakkaiden ihmisten kokemasta mielivallasta tässä rakkaassa kotimaassa. Hyvä, uusi ystäväni ja ymmärtäjäni maalainen on kertonut blogeista minulle, joista minulla ei ollut kovinkaan paljon tietoa. Hän tekee loistavaa PR-työtä bloggaamisesta. Sai minut ylipuhuttua tosi vaivattomasti!
Nyt pyydän Luojaa laskemaan minut levolle ja palaan tämän blogin pariin sitten taas kun ehdin. Muistan vieläkin elävästi kuinka pikkupoikana usein viivyttelin nukkumaan menoa, sillä pelkäsin unohtavani päivällä virinneen mielenkiintoisen ajatuksenkulun. Onneksi opin pian kirjoittamaan ja ajatuksenkulut sain pantua paperille unen ajaksi. Nyt voin tällä blogilla jättää vaikka tuhat ajatuksenkulkua bittiavaruuteen. Onko bloggaamisen vaikutusta unensaantiin tutkittu?
Ihan hyvä blogi tämä sinun blogisi. Sen takia olen sitä monta vuotta lukenut. Olen oppinut tarkastelemaan terveysasioita kriittisemmin.
VastaaPoistaJos minä lihon tiedän jo nyt, että minun pitää liikkua enemmän ja syödä vähemmän leipää, perunaa, pastaa ja riisiä. Sanot asiat yksinkertaisesti. Se on hyvä asia.
Linda
Minä olen se maalainen, nyt jo varmaankin vanha ystävä. Seuraan kävijämittariani, sieltä tuli tämä linkki. Toki palaan jatkuvasti myös muutenkin blogiisi.
VastaaPoistaMuistan kyllä ensivaikutelman, luulen, lippalakkipäisestä salskeasta Veteraaniurheilijasta. Muutossa osuivat tuo aforismikokoelma ja Tietoa Urheilijan Ravitsemuksesta; niissä on sellaista ensyklopedistista otetta, jota olen itsekin sitten harrastanut.
Minä en ole sillä lailla perehtynyt mihinkään kuten sinä, vaan pikemminkin kaikkien alojen diletantti.
Bloggaaminen on auttanut koossa pysymisessä ja toivon, että se vielä poikii jotakin muutakin. Mahdottomuus se ei ole. Ainakin blogien käyttöä opetuskokeilussa.
Paljon on minulla valunut hukkaan, vuosien pyristelyä sinne ja tänne, mukaan menemistä yhteisökokeiluun, työttömyyttä ja yksinäisyyttä.
En minäkään Lindan tavoin ole hirveästi saanut kiloja pois, mutta tiedän periaatteen ja liikun paljon enkä syökään hullummin, liikaa vain.
Olen seurannut etäältä kulkuasi ravintovalistuksen parissa ja luulen, että paras voi vielä olla edessä. Jotenkin osasin aavistaa näin käyvän.
Osaat poimia olennaisen ja kiteyttää, seuloa suuria faktamääriä ja ottaa siitä kiinnostavat ja tärkeät kohdat, pyrkiä tieteellisyyteen ja järjen käyttöön, menemättä huuhaaseen mutta ollen avoin myös vielä valtavirran ulkopuolella olevalle. On jännittävää, jos vanhat paradigmat murtuvat.JM
Edellä kommentoineet ovat hyvin tuoneet esille veteraaniurheilijan terveysblogin ansioita. Niitä on paljon. Mietin itse onko minulla jotain kielteistä sanottavaa, ikään kuin tasapainottaakseni asian käsittelyä. Ja noin niin kuin rakentavassa mielessä kritiikkiä. Voi olla, että yksi heikko kohtasi on tiedon jäsentäminen näillä sivuilla. Teet kyllä ansiokkaita luetteloita ja tarjoat lukuvinkkejä, mutta ihan pakko on sanoa, että sivusi on niin täynnä tietoa, että sieltä on vaikea löytää tietoa. En minä pysty sitä selittämään tämän paremmin. Mökkihöperönä en osaa tätä selittää. Ehkä se on kiinni tuosta blogin yleisestä rakenteesta. Se menee väkisinkin helposti sekavaksi ja tärkeät tiedot hukkuvat kaiken uuden tiedon alle.
VastaaPoistaJotain hyvää sentään vielä sinulle veteraaniurheilija. Kommentointi on helppoa. Onnistuu tällaiselta tosi vähän tietokoneita käyttäneeltäkin. Ja kommentit ovat joskus vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia kuin itse pääkirjoitus. Kommentoijat tulevat tutuiksi: Tiedemies (kriittinen), terveyskeskuslääkäri (avoimesti tilittää tänne omaan alaansa liittyviä juttujaan), Sami Uusitalo (suosikkini!! aivan ehdoton väriläiskä), Satunnainen lukija (ei ole viime aikoina kommentoinut, kaipaan häntä), TtM (asiallinen ja tieteellinen), westie (vaikeaselkoinen!), Linda (kiva kun tulit takaisin!), maalainen (mukava ja vaatimaton mies, se kaiken alullepanija), Saska (se asiantuntija ystäväsi!), Matti Tolonen (se tunnettu E-EPA-ystäväsi) jne jne. Kommenttien takia tämä blogi muodostuu niin ainutlaatuiseksi. Täysin anonyymit kommentit kiusaavat minua - kuten sinuakin. KIITOS!
Oho, unohdin nimimerkkini tuosta edellisestä kommentista:
VastaaPoistaMökkihöperö
Kiitos kommenteista Linda, maalainen ja Mökkihöperö. Olette kaikki tämän blogini kalleimpia aarteita. Ilman teitä jokainen blogikirjoitus olisi rankkaa puurtamista. Nyt kirjoitukset syntyvät helposti kun tiedän, että juttujani luetaan kriittisesti, soveltaen ja yksinkertaisesta viestiäni jotenkuten sietäen.
VastaaPoistaMökkihöperö luetteli monia kommentoijia, joista vuosien varrella on tullut tosi hyviä ystäviä. Monia olen tavannut, muutamat ovat jääneet tuntemattomiksi. Tosi mukava on joskus luentojen yhteydessä tavata teitä nimeltä mainittuja tai nimimerkin taakse vetäytyviä. Lausahdus, minä olen muuten se XXXXX, joka välillä kommentoi siellä blogissasi, on kiva kuulla.
Mökkihöperö on myös ihan oikeassa, että blogin rakenne kaipaisi uudistuksia, jotta jutut löytyisivät paremmin.
KIITOS!
Suuri yleisö tuntee sinut ehkä parhaiten suuren hiilihydraattikeskustelun puheenjohtajana. Minä tunnen sinut arkojakaan aiheita kaihtamattomana tiedonvälittäjänä. Parasta luettavaa on ollut syömishäiriöjuttusi tässä blogissa ja lehdissä. Tapasimme Lahden Terve Elämä messuilla. Kiitos hyvistä luennoista ja tietoiskuista ja siitä kun ehdit kanssani vaihtaa mielipiteitä.
VastaaPoistaValtavasta tiedon pursuamisesta huolimatta kirjoitukset ovat asultaan selkeitä ja rikkaita. Näin sekä sisällötään että tyyliltään.
VastaaPoistaArvokkaimpana asiana pitäisin, että blokin ylläpitäjä on pystynyt kyseenalaistamaan myös omia käsityksiään.
Biponainen, oli innostavaa tavata Lahdessa!
VastaaPoistaMitä minä olisin ilman Sami Uusitaloa? Olet ravistanut pinttyneitä käsityksiäni moneen kertaan. Minulle ei ole vaikeaa myöntää olleeni väärässä.
Joku vähemmän kaunis päivä luen läpi koko blogin, valikoiden toki. Linkkejä riittää, laittaa kirjanmerkkeihin vanhuudenpäivien ratoksi. Get on!
VastaaPoistaP.S Täytynee rajoittaa kommentointia ainoastaan äärimmäisen pakottaviin tapauksiin, muuten menee hukkaan ja ketuille koko lukuelämys ja informaatio!
Mukavia lukuhetkiä Kummitus!
VastaaPoista