maanantaina, kesäkuuta 28, 2010

Veteraaniurheilija ruokakaupassa

**
Pääkirjoitukseni Ikiliikkuja -lehdessä nro 3/2010.

Veteraaniurheilija ruokakaupassa
Tänä päivänä tehdessään ruokaostoksia veteraaniurheilija saa varautua melkoiseen seikkailuun. Tulkitessaan ruokien tuoteselosteita, hän saattaa jäädä harmittelemaan, että se kemian peruskurssi jäi sittenkin suorittamatta. Suurennuslasilla lukiessaan noista ftalaateista, natriumglutamaatista, nitraatista, atsoväriaineista ja muista numeroilla varustetuista moderneista E-vitamiineista (elintarvikkeiden lisäaineista, E-koodeista), hän harvemmin saa asioihin selvyyttä pelkältä kansakoulupohjalta. Pyytäessään kauppiaalta opastusta hän saa kuulla, että kauppa on pullollaan vain tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Ostokset ovat aina täysin turvallisia vaikka viimeinen myyntipäivä olisikin valovuosien päässä.

Parhaimmat ruokakaupan markkinapaikat ovat silmien ja vikkelien käsien korkeudella. Terveys löytyy kuitenkin usein alahyllyltä ja taaimmaisesta nurkasta. Viisas veteraaniurheilija ottaa mahdollisesti polvisuojukset käyttöön kauppakierroksella, sillä kontata pitää pitkin kivikovia lattioita, jos hamuaa terveellisiä ruoka-aineita kaupasta. Polvisuojuksilla tekee kivuttomia kauppareissuja.

Kaupan kaiuttimista kuuluva mainosviesti edullisista perunasipseistä sekoittaa kokeneenkin veteraanin. Varustuksena onkin syytä olla tehokkaat kuulosuojaimet, näin ei voi mennä harhaan. Ostetaan vain sitä mitä on ostoslistalla. Näin Martatkin opettavat.

Tuoksujen maailma on löytänyt tiensä ruokakauppaan. Kaupan mainostoimisto odottaa ostoryntäystä osastolle missä on aistittavissa tuoreen pullan tuoksu. Mutta veteraaniurheilija pysyy vakaasti valitsemallaan reitillä ja antaa muiden kulkea tuoksujen suuntaan, sillä onhan hänellä tietenkin pyykkipoika nenässä.

Lähestyessään kauppakierroksensa päätöstä, veteraaniurheilija tietää, että mitään ei kannata pistää ostoskoriin kymmenen metrin säteellä kaupan ulosmenokassasta. Lähes niin pitkälle kuin hän kolmella loikalla ylsi viime viikon kansallisissa kisoissa, niin pitkälle ulottuu hänellä kielletty vyöhyke. Sipsit, makeiset, virvoitusjuomat ja tupakat hän viisaasti jättää ostamatta.

Kaupan oviaukossa seistessään veteraaniurheilija saattaa tuumata, pitäisikö hänen ryhtyä vapaaehtoisesti neuvomaan nuoria äitejä ja isiä miten ruokakaupassa tehdään ostoksia. Eräänä päivänä hän vielä toteuttaa aikeensa ja näyttää miten mummo taikka vaari kaupasta löytää vain terveellisiä ruoka-aineita ja mitä apuvälineitä kauppareissulle on tarjolla.

Christer Sundqvist, FT

Muita samantyyppisiä kirjoituksiani:
En ole aina oikeassaJoko sinulla on liikkumattomuustodistus?

Ravinto herättää tunteita

9 kommenttia:

  1. Ei naurata eilinen uutinen eurooppalaisesta ruokavertailusta! Raivostuttaa kyllä!

    Ruoka on meillä 20% kalliimpaa kuin Euroopassa keskimäärin. Ei kait etäisyydet rahtimaksuineen voi noin paljoa selittää! Eihän me pystyttäis tuottamaan kilpailukykyisesti millään sektorilla, jos oikeasti hinnat muodostuisi täällä viidenneksen korkeammiksi. Ajattelen nyt vaikka teknologiateollisuutta. Kaiken järjen mukaan rahtimaksujen pitäisi näkyä samassa mittakaavassa myös vientihinnoissa.

    Kyllä se on kilpailun puute elintarviketeollisuudessa ja kaupan portaassa, mikä meidän hintatsoa nostaa. Sitä ihmettelee, että miten täällä yleensä tavallinen kansalainen pärjää, kun asuminenkin on kallista kylmän ilmaston takia. Ja taitaa sielläkin kaavoituspolitiikka ja rakennusliikkeet toimillaan mieluummin kohottaa asumiskustannuksia kuin päinvastoin.

    Itse kartan S ja K tahoja ihan tarkoituksellla. Ostan Lidlistä ja ykssityisiltä, mitä meillä edustaa Halpahalli. Hyvä, että edes sen verran on kilpailijoita.

    Andante

    VastaaPoista
  2. Ruokakaupassa käynti on kyllä ihan oma taitonsa, johon myös on todella hyvä kiinnittää huomiota!

    Itse olen kauan sitten kehittänyt melko vastaavat kikat. Esimerkiksi lauleskelen itsekseni, niin ei tarvitse kuunnella noita mainoksia, ja sitten minulla on oma tapa kiertää kauppa siten, että oikeat hyllyt tulee käytyä ja turhat jää pois. Kävelen myös ensin suoraan lihatiskille, katson mitää hyvää lihaa tai kalaa löytyy, sitten peruutan kasvisosastolle kun olen vasta päättänyt mitä loihdin ruoaksi. Sieltä sitten juuston ja voin kautta maito-osastolle, ja suoraan (joskus 85 % suklaan kautta!) kassalle.

    Se on hyvä reitti. Omassa ruokakaupassani kaikki keskihyllyt jää pois, kierrän vain laitoja pitkin. Erittäin hyvä pohja.

    VastaaPoista
  3. Niin, jäi vielä pois tuosta kommentista tukipolitiikka, jolla muka pyritään pitämään ruoka edullisena.

    Alkutuotantoahan tuetaan EU:n ja kotimaisin avustuksin mittavasti joka käänteessä, mutta johonkin se tuki hupenee lopputuleman ollessa tämä!

    Andante

    VastaaPoista
  4. Ostan ruokani (luomuliha, luomu tai ei-luomu vihannekset) suoraan tiloilta edullisemmin kuin mitä saisin kaupasta. Tuottaja saa kohtuullisen korvauksen ja minä tuotteet halvemmalla = win win tilanne.

    Tuottajan tuotteethan ei helpolla S- ja K-markettien hyllyille päädy. Ihan syvältä tämä nykyinen tilanne. Tahtoisi pieniä kauppoja, jossa on tuore valikoima, mutta niin kauan kuin S & K ovat vallassa, eti tämä tule toteutumaan. Sinne ne voitot menee.

    Joskus kun maitolitra lähenteli 1 euroa, sai tuottaja 25 centtiä.
    Antaisitko asuntosi myyntiin välittäjälle tällä samalla suhteella?

    VastaaPoista
  5. Perheellisen on tarkkaan laskettava mitä ostaa ja miten ostaa.

    Ekanakin: ei kannata olla kauppojen armoilla. Jos siihen on yhtään mahdollisuutta.

    Lihat: poron ostan tuottajalta, hirven metsämiehiltä (onneksi on tuttuja). Mielelläni ostaisin myös naudanlihan tuottajalta, mutta pitäs ostaa puolikas nauta, on aika iso..., kimppaostot kyllä kannattais. Pakkasessa on siis lihaa aika lailla oman perheen tarpeiksi. Kaupasta ostetaan joskus sikaa ja kalkkunaa. Jos oisi paikka kesällä kalkkunalle niin kasvattaisin senkin:)
    kala tääytyy myö haalia kaupasta, valitettavasti.
    Maito haetaan kerta viikkoon luomutilan navetasta. (tuli muuten hyvää juhannus juustoakeittoa siitä!)

    Lapset syövät meillä kaurapuuroa, luomu. Se löytyy lähikaupasta (on K). Leipää menee jonkin verran, pitäs vielä opetella leipomaan sitä. Kannattaa ostaa myös leipomoista.

    Marjat ostan ja osan poimin kesällä ja syksyllä, pakkasen ihan piripintaan. Tiedän mistä marjat on, minulla on luottopoimija.

    Olisi ihana, jos täällä pohjoisessakin olisi luomukauppa! Samoin kaipaisin lähelle ruokarinkiä, voisi ostaa myös vihannekset sen kautta. Nyt odotan vihanneksia pihamaalta:)

    äitiliini

    VastaaPoista
  6. Joo, kaupassa myydään vain turvallisia ja tutkittuja elintarvikkeita :))

    Se, että EU tai mikään muukaan taho ei ole kieltänyt kaikkia kemikaaleja, ei vielä tee niistä ihmiselle fysiologisesti sopivaa ravintoa. Pitempiaikaiset seuraukset ja vaikutukset näkyvät vasta parin sukupolven saatossa.
    Tiedän kyllä, että moni E-koodi on luonnossa esiintyvä aine, mm. askorbiinihappo tai sitruunahappo. Silti ne ovat E-koodeina yleensä synteettisiä, laboratoriossa tehtyjä.
    Mitä vähemmän keho joutuu käsittelemään synteettisiä yhdisteitä, sen parempi kokonaisvaltaisen terveyden suhteen.

    VastaaPoista
  7. Ruokamafiasta on uskomaton kirjoitus täällä:
    http://www.muskleforum.com/viewtopic.php?f=10&t=1692

    Tuosta voisi tehdä kokonaan oman aiheen.

    MM

    VastaaPoista
  8. Mitämitämitä? Ruokakaupassa käyntihän on helppoa johtuen huonosta valikoimasta!

    VastaaPoista
  9. Joskus terveysfasisti- ja matkasaarnaajafiiliksissä tulee tarkemmin seurattua ihmisten ostoskäyttäytymistä, jääkaappien sisältöä, ravintolatilauksia ja muutenkin. Sekä varovaisesti kyseltyä, udeltua.

    Hämmästyttävän useat ovat täysin välinpitämättömiä. Kyllä herrat tietää, ja kaupasta saa äitien tekemää ruokaa. No, laitoin toimistotuolin ikkunan viereen, saa D-vitamiinia työskennellessä. Juu, ei.

    Tyhmyys on siitä ikävä tauti, että sen vaikutukset eivät rajoitu tekijään, toimijaan itseensä, vaan vaikutukset leviävät maanjäristyksen lailla ympäristöön.

    Nykyisessä systeemissä itsekorjautuvuus ei enää toimi, yksilön on otettava enemmän vastuuta.
    Joukko yksilöitä - tulema on ryhmä, ja eiku sotimaan. Rasvasota! ^^
    Hellekin näköjään kyynistää.

    Luin juuri lääketeollisuus-jutun, saattaa heijastua tähän kommenttiin... Silti, :)

    VastaaPoista