**
Kunto- ja terveyslehti 1/2011 on nyt lehtipisteissä. Lehti antaa runsaasti palstatilaa Christer Sundqvistin näkemyksille painonhallinnasta. Käykää hakemassa oma lehtenne! Tilatkaa lehti koko vuodeksi kotiin! Ainoa terveyslehti Suomessa, joka uskaltaa käsitellä asioita monipuolisesti ja rehellisesti?
Tässä valittuja paloja tekstistä, jonka Kalle Kotiranta ja Christer Sundqvist kirjoittivat juuri Sinulle:
HUOMIO! HUOMIO!
On taas se aika vuodesta jolloin moni tuntee tarvetta ryhtyä laihdutuskuurille. Ehkä uudenvuodenlupauksen yllyttämänä, ehkä jonkin televisio-ohjelman, kirjan tai lehtikirjoituksen myötä syntyneen innostuksen jälkeen.
Oletko jo kyllästynyt nälässä kärvistelyyn, laihdutuspillereiden lumo on haihtunut, kevyttuotetarjonta tympäisee, et mene enää täysillä mukaan täysjyvämaailmaan, vaikka liikut – et koe laihtuvasi, kaipaat jo maistuvaa ruokaa… Tuntuuko tutulta? Silloin tämä juttu on juuri sinulle! Tsemppiä!
Miksi suomalaiset lihovat?
Virallinen selitys suomalaisten lihavuudelle on arkiliikunnan väheneminen, me syömme liian suuria ja rasvaisia ruoka-annoksia, edelleenkään emme nauti riittävästi ravintokuituja ja viranomaisten mukaan meidän pitäisi karttaa yksipuolisia muotidieettejä. Anna hetkeksi tilaa toisenlaiselle ajattelulle! Ajattelulle, joka pohjautuu tutkittuun tietoon.
Meillä on Suomessa käytettävissä vertailukelpoista tietoa lihavuuden kehityksestä 1960 –luvulta asti (Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset, KTL:n julkaisuja B3/2002 ; Kansallinen Finriski 2007 –terveystutkimus, KTL:n julkaisuja B 34/2008). Näistä tilastoista on luettavissa, että lihominen alkoi yleistyä Suomessa 1970-luvun alussa, oli kaikkein voimakkainta 1980-luvun alussa ja lisääntyi vuoteen 2002 asti, tasaantuakseen sitten tarpeettoman korkealle tasolle meidän päiviimme asti.
Pohjois-Karjala-projektin myötä nostettu tietoisuus sydän- ja verisuonitaudeista ja terveysvalistus on vähentänyt sydänkuolemia. Onkohan pääosin kyse tehostuneesta hoidosta tai meille tuntemattomista tekijöistä kuten Jussi Huttunen jo vuonna 2003 kirjoitti Duodecimissa otsikolla "Mistä tulet, mihin menet sepelvaltimotauti?"
Sydänkuolemat ovat kuitenkin vähentyneet lihavuuden kustannuksella. Luonnollisesti tuntuu epämukavalta ajatella, että projektin myötä noudatettu ravitsemus- ja diabetesvalistus olisi aiheuttanut suomalaisten lihavuusepidemian.
Mitä tapahtuu jos otamme lähtökohdaksi sen, että pitkään noudatettu ravitsemuspolitiikka on ihmisten lihavuuden pääasiallisena syynä? Minkälainen ruokavalio on meidät mahdollisesti lihavoittanut ja mitä voidaan tarjota tilalle? Siitä tietoa seuraavassa tekstiosuudessa.
Terveystietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan, miksi ihmiset lihovat silti?
Voisiko syynä tähän ristiriitaan olla se, että noudatetaan vääränlaisia ruokatapoja, joihin väärä terveysvalistus on ohjannut? Liikkumattomuudella syyllistämisen sijaan olisikin etsittävä syyllistä pitkään noudatetusta ravitsemuslinjauksesta? Amerikantuliaisina saadut ohjeet välttää rasvaa ja syödä paljon hiilihydraatteja, eivät ehkä sittenkään toimineet vaikka niitä kaikkein uskollisimmin juuri Suomessa on taidettu noudattaa.
Parasta mitä ihminen voi terveydelleen tehdä, on päästä eroon ylipainostaan. Pitäisiköhän meidän suomalaisten suhtautua suopeammin lukuisiin onnistuneisiin laihtumiskertomuksiin ja painonhallintatapauksiin (hiilihydraatteja vähentämällä!) ja jättää Itä-Suomen yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat norsunluutorneihinsa kököttämään ja tivaamaan sieltä niitä pitkäaikaistutkimuksia vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta?
Harvardin yliopiston ja muidenkin huippuyliopistojen tutkijat (Ronald Krauss, Frank Hu, Walter Willett, Dariush Mozaffarian, Jeff Volek, Eric Westman jne.) eivät vakuuta rasvateoriaan sitoutuneita suomalaisia terveysviranomaisia, eivätkä innostaa suunnanmuutokseen. Suomessa tarjotaan ainoana keinona lisää liikuntaa, vielä enemmän kevyttuotteita, täysjyvää ja toivottomat tapaukset jonottavat laihdutusleikkaukseen. Onko tällainen jääräpäisyys jo kaistapäisyyttä?
Monen ihmisen lihominen johtuu siitä, ettei kokonaisvaltaisesti oteta huomioon elämän kaikkia osa-alueita. Maistuvan, lisäaineettoman ruoan nauttimisella ja arkiliikunnalla voi aloittaa painonhallintansa, mutta viisautta on ottaa huomioon muutkin tekijät kuin oikeaoppinen ruokailu ja liikunta. Osa meistä on perintötekijöistä johtuen selkeästi taipuvaisempia lihavuuteen kuin toiset. Mieti hetken verran: Jos geenit tekivät sinusta hiukan pyöreämmän kuin toiset, mutta sinulla on edelleen hyvä olo, eikö silloin voida sallia hieman enemmän pyöreyttä ja lipsumista länsimaisesta laihuusasenteesta? Paha ylipaino on tietenkin aina haitaksi, mutta lievä ylipaino saattaa pitemmän päälle olla terveellisempi ratkaisu.
Tutkimukset osoittavat, että stressi ja kiireinen elämäntyyli saattavat altistaa ylipainolle. Huolimaton syöminen saattaa altistaa ylipainolle vain senkin takia, että riittämätön suojaravintoaineiden saanti luo meille tarpeen syödä liian suuria ruoka-annoksia. Korvaamalla osan tärkkelyspitoisista antimista suojaravintoainepitoisilla maitovalmisteilla, kalalla, lihalla, marjoilla, vihanneksilla ja hedelmillä, voidaan pärjätä pienemmillä ruoka-annoksilla.
Riittävä yöuni on terveyden ja painonhallinnan tärkeä kulmakivi. Kilpirauhasen vajaatoiminta on yllättävän yleistä ja saattaa olla syynä kilojen karistamisen vaikeuksiin, sillä laiskasti toimiva kilpirauhanen laskee perusaineenvaihduntaa.
Muistutamme vielä siitä, miten voimakkaasti oma mielemme (psykologiset tekijät) ruokkii meissä ongelmakäyttäytymistä ruokatarjonnan äärellä. Ruoan ahmiminen tai retkahtaminen roskaruoan pariin siitä syystä, että inhoaa itseään, on monen epäonnistuneen laihdutusyrityksen taustatekijöissä.
Miten ruokavaliomme on muuttunut vuosien saatossa?
Jos isoäidin isoäiti tuotaisiin keskelle tyypillistä suomalaista ruokamarkettia, hän saattaisi pitkän tovin ihmetellä mistä hän löytäisi aitoa ruokaa! Kun vertailupohjana on ihmisen koko kehityshistoria, olemme varsin lyhyessä ajassa omaksuneet ihan uudenlaiset ruoanhankintakeinot. Ruokaa ei enää metsästetä ja säilötä kotioloissa vaan ostetaan jopa valmiina ruoka-annoksina suoraan kaupan hyllystä. Tällainen pitkälle jalostettujen ruokien esilletuonti ei olisi ollut mahdollista, ellei niistä pidettäisi ja niitä ostettaisi hyvinkin runsaasti. Olemme tottuneet näihin valmisruokiin ja eineksiin siinä määrin, että niistä on terveystietoisuuden lisäännyttyä, vaikea luopua. Suosittelen kuitenkin jokaista suomalaista sanomaan ei eineksille ja tekemään suursiivouksen jääkaapissa. Syömällä aitoa mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, voimme edistää terveyttämme ja myös hallita painoamme paremmin.
Omega-6/omega-3-rasvahappojen suhde oli isoäidin isoäidin aikaan 1-2:1, kun suhde nykyään länsimaisessa ravinnossa on keskimäärin 15:1 ja monesti paljon sitä korkeampi. Liiallinen omega-6-rasvahappojen saanti tuottaa elimistössä eräänlaista jatkuvaa matala-asteista tulehdusta, joka vallitsee lihavuudessa, diabeteksessa, masennuksessa ja muissa pitkäaikaissairauksissa. Tilanteen korjaaminen vaatisi omega-6/omega-3-suhteen tasapainottamista esimerkiksi kalaöljyn (vaan ei rypsiöljyn!) tuntuvalla omega-3-rasvahappojen lisäämisellä.
Anna ajatusmaailmassasi sijaa edes hetkeksi pohdinnalle, olisiko lihavuusepidemian taustalla omalta osaltaan nykyaikainen viljapainotteinen ruokavaliomme? Moni on löytänyt viljattomasta ruokavaliosta helpotusta moneen vaivaan ja laihdutuskin on tehokkaampaa leipäkasojen puuttuessa. Voin lämpimästi suositella paluuta isoäidin isoäidin noudattamaan ruokavalioon.
Syömmekö liikaa välipaloja?
Sundqvist väittää, että välipalakulttuurimme on omalta osaltaan lihavoittanut meidät. Keskittymällä nauttimaan 3-4 kertaa päivässä ruokaa lautaselta ja jättämällä lihottavat välipalat pois, voimme painonhallinnan helpottumisen lisäksi tehdä säästöjä ruokalaskussa.
Jos ihan pakko on syödä välipaloja, niin sitten suosittelemme sellaista syötävää, jolla pysyy suolisto mahdollisimman hyvässä kunnossa. Nauti pre- ja probiootteja suolistosi terveydeksi! Ota tavaksi nauttia ravintokuitusi esimerkiksi ravitsevien pähkinöiden ja siementen muodossa. Älä täytä suolistosi tärkkelyspitoisella massalla!
Kansallisen ylipainon syylliseksi parjattu rasva on pääsemässä pois pannasta. Hiilihydraattien määrä/laatu on keskusteluissa.
Viimeaikaiset tutkimusnäytöt vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista ovat mykistäviä. Esimerkiksi arvostetun Harvardin yliopiston tutkijat pitävät sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja vaarallisempina kuin rasvoja. Eritoten naisten sydän ei siedä liikoja hiilihydraatteja, vaan sairastuu herkästi. Tähän suunnanmuutokseen hiilihydraattien suhteen on päästy pitkään jatkettujen ennakkoluulottomien terveystutkimusten avulla. Ainoastaan sellainen ravitsemusneuvonta, joka kohdistuu hiilihydraatteihin voi pelastaa meidät "elintasosairauksien" (diabetes, SVT, lihavuus, metabolinen oireyhtymä) loputtomalta vyöryltä.
Kohtuullinen rasvan saanti yhdessä laadukkaiden proteiinien kanssa on nykyään se keinovalikoima, joka kiinnostaa terveystietoisimpia piirejä. Käytännössä terveen ihmisen on mahdotonta syödä liikaa proteiinia. Rasvan käytössä kehotan noudattamaan maalaisjärkeä. Kun rasva on nyt pääsemässä pois pannasta, se ei tarkoita, että ruvetaan rasvoilla lotraamaan. Harvardin yliopiston viesti on aika selkeä ja sen edessä taipuu vannoutuneinkin maitorasvojen ja muiden eläinrasvojen ystävä: Tyydyttyneitä eläinperäisiä rasvoja on tarkkojen tutkimusten mukaan syötävä edelleenkin kohtuudella. Paras terveyttä ja painonhallintaa ylläpitävä tutkimusnäyttö on saatu kalarasvoja ja laadukkaita, vähän käsiteltyjä kasvirasvoja suosimalla. Mutta rasvaa ei enää saa parjata!
Käytännön vinkkejä painonhallintaan ja ateriointiin
- jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö. Painonhallintaan liittyy paljon yksilöstä riippuvia tekijöitä, joita ei missään ohjeistuksessa voida ottaa täysimääräisenä huomioon. Se vinkki joka on juuri sinulle se kaikkein tärkein, ei mahdollisesti ole yhtä tärkeää jollekin toiselle. Löydä oma tiesi! Kuuntele elimistösi signaaleja!
- syö terveellistä, mahdollisimman vähän teollisesti käsiteltyä aitoa ruokaa.
- usko siihen, että laadukas ruoka pitää hoikkana, vaikka sinulla saattaisikin olla yksittäisiä esimerkkejä päinvastaisesta
- syö hitaasti, kiireettömästi, ruoasta nauttien
- säilytä maltti ja kohtuus joka tilanteessa
- muista, että teemme jatkuvasti tiedostamattomia valintoja ruoan suhteen (hyviä ja huonoja). Elä niin, että saatat tehdä mahdollisimman usein hyviä valintoja. Huomio: telkkarin ääressä voi istua napostelematta jatkuvasti!
- harrasta sellaista monipuolista liikuntaa joka pitää mielen virkeänä, mutta älä aseta liian korkealle toiveesi liikunnan laihduttavasta vaikutuksesta
- luovu kaloreiden laskemisesta! Menestykselliseen painonhallintaan riittää kun jätät vähemmälle perunan, pastan, riisin ja leivän. Syö sen sijaan runsaammin vihanneksia, kalaa, lihaa ja marjoja. Luonnollisesti olet jo kauan sitten karsinut ruokavaliostasi makeiset, virvoitusjuomat, sokeriset välipalat ja kevyttuotteet
- proteiini ja rasva pitävät kylläisenä pitempään, eli ota tavaksi syödä proteiinia ja pekonia aamulla, aina jotain laadukasta proteiinin lähdettä (kalaa, lihaa, papuja, maitotuotteita, kananmunia) lounaalla ja päivällisellä
- tee muutoksia ruokavalioosi vaiheittain
- mieti onko sinulla todellakin nälkä
- tee aina lista ruokaostoksille mennessäsi ja noudata listaa mielihaluista tai tarjouksista huolimatta
- älä mene nälkäisenä ruokakauppaan
- pidä ruokapäiväkirjaa
- älä koskaan päästä nälkää hirmuiseksi. Jos aterioinnin jälkeen tulee nälkä jo 1-2 tunnin kuluttua, syö seuraavalla kerralla hieman suurempi annos proteiinia ja rasvaa. Normaalia on, että nälkä pysyy loitolla 3-5 tuntia
- opettele valmistamaan ruokaa ihan itse kotona
- valmistaudu etukäteen erikoistapahtumia varten (juhlat, ravintolaillalliset, kovan kiireen täyttämät päivät)
- syö riittävästi ja säännöllisesti oman ateriarytmisi mukaisesti. Onni saattaa löytyä yhtä hyvin ruokailusta 5-8 kertaa päivässä kuin 2-3 kertaa tapahtuneessa ruokailussa. Vain sinä itse tiedät, mikä rytmi sopii sinulle parhaiten
- kiinnostu omasta terveydestäsi niin paljon, että mahdollinen ylipaino ja sen torjunta on sinun ykkösprojektisi vuonna 2011
Lähde: Kalle Kotiranta ja Christer Sundqvist. Painonhallinnan aakkoset. Kunto- ja terveyslehti 1: 40-45, 2011