keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2011

Christer Sundqvistin terveysblogi edelleen ykkösenä

***
Cision Global Media on tarkistanut mitkä ovat suosituimmat terveysblogit Suomessa tällä hetkellä.

Kuukauden top-blogien aiheena terveys
Terveysblogien ykköseksi nousi jo toista kertaa Veteraaniurheilijan blogi, joka on blogi ravitsemuksesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Bloggaaja Christer Sundqvist kirjoittaa ravinnon vaikutuksesta terveyteen sekä terveellisistä elämäntavoista, liikunnasta ja ravintoaiheisista tutkimuksista ja julkaisuista.

Christer Sundqvistin sähköpostiosoite on christer.sundqvist@ravintokirja.fi.


Top 10 -terveysblogit Suomessa maaliskuussa 2011 (Lähde: Cision Finland)


Lähde: Cision lehdistötiedote, 30.3.2011

torstaina, maaliskuuta 24, 2011

Lasse Virenin eväät tarkastelussa

**
Diplomi-insinööri Sami Uusitaloa voi onnitella uudesta aluevaltauksesta! Hän on julkaissut kirjoituksen Huippu-Urheilu-Uutiset -nimisessä lehdessä 1/2011. Hän haluaa jatkaa jo aloittamaansa keskustelua tässä veteraaniurheilijan terveysblogissa, siitä miten huippu-urheilijan ruokavalio ainakin Lasse Virenin osalta poikkesi nykysuosituksista erittäin merkittävästi rasvan laadun ja kolesterolin suhteen. Samin mielestä on selvää, että myös rasvan määrä oli kokonaisuutena suurempi ja hiilihydraattien pienempi kuin mitä kansan keskiarvokin nykyisin on, saatikka viralliset suositukset.

Huippu-Urheilu-Uutisten seuraavaan numeroon Sami Uusitalo kirjoittaa aiheeseen liittyvän jatko-osan. Päätoimittaja Jarmo Mäkelä on Uusitalolle sanonut, että mukaan mahtuisi 1-2 asiantuntijakommenttia. Voitte olla yhteydessä Jarmo Mäkelään kirjoituksen johdosta.

Avataan suora keskustelu myös tässä veteraaniurheilija -blogissa. Uusitalon pääväitteenä on, että Lassen suurempi tyydyttyneen rasvan määrä verrattuna monityydyttymättömään antoi paremman testosteronivasteen. Tosin on mitä ilmeisimmin lukuisia muita seikkoja, jotka vaikuttivat siihen, että kokonaisuus on parempi kuin monella nykyjuoksijalla.

Mitä mieltä olet Sami Uusitalon kirjoituksesta? Kommentoi!

Voilla Voi Voittaa
Sami Uusitalo

(Päätoimittajan johdantokappale)
Urheilijan ravitsemukseen perehtynyt Sami Uusitalo ottaa kantaa kestävyysjuoksijan ravitsemukseen käyttäen esimerkkinään Lasse Virenin ravintokäyttäytymisestä vuodelta 1972 tehtyä dokumentointia.
HUU:n yhtenä tavoitteena on synnyttää keskustelua ajankohtaisista valmennusopillisista tai valmennuksen tukitoimiin liittyvistä kysymyksistä. Perehtykää artikkeliin sekä HUU:n lukijakunnan asiantuntijoiden Jussi Jouppilan, Timo Kuusiston ja Antti Meron sitä koskeviin kommentteihin.

Keskustelu tästä – tai jostakin muusta aiheesta – voi jatkua. HUU:n palstatila on aina käytössä


Rasvasota käy jälleen kiivaana. Syksyn MOT-ohjelma ”Rasvainen kupla” räjäytti keskustelun uusiin mittoihin. Ravitsemusvalistuksen suitsuttama Pohjois-Karjala projekti ja tyydyttyneen rasvan rooli sydäntautien aiheuttajana on vähintäänkin kyseenalaistettu. Laajat väestötutkimukset osoittavat, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole sydäntautien kanssa mitään tekemistä. Soraäänet väittävät myös, että ravitsemusvalistuksen demonisoimat kolesteroli ja tyydyttynyt rasva ovat tärkeitä esim. hormoni- ja aivotoiminnan kannalta.

Nelinkertaisen kestävyysjuoksun olympiavoittajan Lasse Virenin ruokavalio poikkesi olennaisilta osin olympiakomitean, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja muun ns. ”virallisen linjan” suosituksista. Kirjassaan ”Lasse Virenin menestyksen portaat” Lassen valmentaja Rolf Haikkola ottaa kantaa myös ravitsemukseen. Tältä näyttivät Lassen eväät eräänä elokuun viikkona vuonna 1972:

Maanantai: Ennen aamulenkkiä kevyt aamupala: 1 lasi vettä ja 2 tl hunajaa, 1-2 siivua kokojyväleipää, valk. voita, juustoa, tuoremehua.


lenkin jälkeen: Italiansalaattia, persiljaa, tomaattia, 1-2 ananasrengasta, 1-2 siivua ruisleipää, voita, kinkkua, joku hedelmä


iltalenkin jälkeen: Perunamuhennosta, 1-2 pihviä (häränlihaa), lehtisalaattia kermakastikkeella, tomaattia, kurkkua ja munaa, 1-2 lasia maitoa, 1-2 palaa ruisleipää, voita, mustikkakeittoa


illalla ennen nukkumaan menoa kaakao ja kääretorttu.


Tiistai:


ennen aamulenkkiä: Mannapuuro ja mustikkakeitto, 1 kkp kahvia, 1 siivu paahdettua leipää + voi ja juusto.


lenkin jälkeen: 1 lasi tuoremehua, kivennäisvettä 1-2 palaa ruisleipää, voita, sinihomejuustoa, majoneesia, tomaattia, 1-2 lasia maitoa


iltalenkin jälkeen:
kuoritut perunat, maksapihvit kermakastikkeella, porkkanaraaste, puolukkaa, punajuurta, tuorekurkkua, 1-2 lasia maitoa, 1-2 siivua ruisleipää, voita
jäätelöä ja persikoita


illalla kahvi + viineri


Keskiviikko:
ennen aamulenkkiä:
1-2 siivua paahdettua leipää, appelsiinimarmeladia, juustoa, voita, 1 lasi vettä + 2 tl hunajaa


Lenkin jälkeen:
1 lasi puolukkamehua, 1 purkki mansikkajugurttia, 1-2 palaa ruisleipää, kinkkua, 2 keitettyä munaa, riisipuuroa, mustikkakeittoa, 1-2 lasia maitoa


iltalenkin jälkeen:
keitettyä makaronia, perunoita, 1-2 wieninleike, lehtisalaattia kermakastikkeessa, 1-2 ananasrengasta, tomaattia, kukkakaalia, porkkanaraastetta, 1-2 palaa ruisleipää, voita, 1-2 lasia maitoa


illalla kahvia ja leivos


Torstai:
ennen lenkkiä:
Kaurapuuroa, puolukkaa, maitoa, 1 kkp vettä ja 2 tl hunajaa


lenkin jälkeen:
pinaattikeitto, kananmunaa, juustoa, 1-2 siivua kokojyväleipää, voita, 1-2 lasia maitoa


iltalenkin jälkeen:
1-2 grillattua porsaankyljystä, herkkusienikastiketta, salaattia (kermaviilikastikkeessa), 1-2 perunaa, tomaattia, papuja, muna, 1-2 viipaletta ruisleipää, voita, 1-2 lasia maitoa, köyhät ritarit, mansikkahillo ja kermavaahto


iltakahvi ja lakkatorttu


Perjantai:
Ennen aamulenkkiä:
1 kuppi kahvia, 1-2 viipaletta paahtoleipää, appelsiinihillo


lenkin jälkeen:
1 lasi maitoa ja puolukkaa, munakasta kinkkutäytteellä, tomaattia, kurkkua, ananasta, persiljaa, 1-2 lasia maitoa ja hedelmiä


iltalenkin jälkeen:
Maksalaatikkoa, puolukkaa, punajuurta, maustekurkkua, 1-2 lasia maitoa, 1-2 siivua ruisleipää, ohukaiset ja mansikkahillo


illalla kahvi ja pulla


Lauantai:
Ennen aamulenkkiä:
1 kkp kahvia, 1 sämpylä, juustoa, voita


Lenkin jälkeen:
riisi-rusina-luumupuuroa, tuoremehua, sillisalaattia, 1-2 lasia maitoa, 1 siivu ruisleipää, hunajaa


iltalenkin jälkeen:
Kanaa, riisiä, currykastiketta, lehtisalaattia (kermakastike), kurkkua, tomaattia, munaa, kaljaa, kahvia ja mokkapalat


illalla kahvi ja piirakka (marja)


Sunnuntai:
Ennen aamulenkkiä:
1 kkp kahvia, 1-2 palaa paahtoleipää, italian salaattia, munaa, tomaattia


lenkin jälkeen:
1 lasi tuoremehua, paistia, perunaa, papuja, herneitä, kukkakaalia, salaattia, ananasta, luumua, porkkanaraastetta, mansikkakiisseli, kermavaahto


iltalenkin jälkeen:
makaronia, raavasta (liha), salaattia, tomaattia, kananmuna, puolukkaa, jogurttia, 2 siivua paahtoleipää, 1-2 lasia maitoa, 1 lasi tuoremehua, mustikkakeittoa


illalla kahvia ja pikkuleipiä ja hedelmiä.


Koska ruoka-aineiden tarkkoja massoja ei ole ilmoitettu, on mahdotonta laskea energiaravintoaineiden keskinäisiä suhteita, samoin kuin esim. rasvojen jakaumaa. Selvää kuitenkin on, että tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin absoluuttiset määrät ja suhteellinen osuus ovat jokseenkin päinvastaiset kuin mitä ravitsemusvalistus on viime vuosikymmenet julistanut.


- Lasse joi joka päivä tilamaitoa, jossa on rasvaa 4,4g/100g, eli se on huomattavasti rasvaisempaa kuin nykyinen täysmaito (3,5g/100g).
- Lasse käytti säännöllisesti voita.
- Lasse ei myöskään väistellyt muita täysrasvaisia maitotuotteita kuten juustoja, kermavaahtoa tai -viiliä.
- Kananmunaa, sekä paistettuna että keitettynä.
- Viikon ruokavaliosta puuttuu: Kasviöljyt, kuten rypsi- tai oliiviöljy, margariini sekä hieman yllättäen myös kala.

Näistä seikoista johtuen:

- Tyydyttyneen rasvan osuus on suuri.
- Rasvaiset maitotuotteet sisältävät annoskokoonsa suhteutettuna merkittävästi myös yksittäistyydyttynyttä rasvaa erityisesti verrattuna monityydyttymättömään.
- Kolesterolia saadaan reilusti yli suositusten.
- Monityydyttymättömien rasvojen osuus on pieni.

Söikö Lasse rasvojen osalta väärin? Mikäli ravitsemussuosituksia on uskominen, niin kyllä. Mahdollista kuitenkin on, että Lasse söi ”oikein” ja esim. olympiakomitean suositukset ovat näiltä osin väärin.

Tyydyttynyt rasva, samoin kuin yksittäistyydyttynyt ja kolesteroli omaavat keskeisen roolin testosteronin muodostuksessa. Testosteroni vaikuttaa luonnollisesti harjoituksista palautumiseen ja näin ollen kehittymiseen ylipäätään.

Leipää Lasse söi 2-6 palaa päivässä. Tässä on merkittävä ero olympiakomitean suosituksiin, joka on 3-10 palaa. Muutoinkin tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden osuus vaikuttaa kohtuulliselta. Hiilihydraattien tankkaukseen kiinnitettiin toki huomiota. Näin teki Haikkola itsekin jo 50-luvulla. Toinen kysymys on, kuinka paljon hiilihydraatteja harjoitusten välissä tarvitaan ja onko hiilihydraattien liiallinen tuputus pois jostain muusta.

Lähestulkoon mikä tahansa urheiluravitsemuksen ohjeistus lähtee nimenomaan hiilihydraattien tärkeyden korostamisesta. Hiilihydraatteja on korostettu koko kansalle suunnatussa ravitsemusvalistuksessa ja myös lihavuuden hoidossa. Yhä useamman mielestä tämä suuntaus on ollut monelle ylipainoiselle kohtalokas. Onko tilanne sama myös kestävyysjuoksijoiden kohdalla?

Lassen rasvojen käyttö peilaa hyvin niitä muutoksia joita yhteiskunnassamme on neljässä vuosikymmenessä tapahtunut laajemminkin. Mainitussa ajanjaksossa tyydyttyneen rasvan osuus on kansan keskuudessa romahtanut jokseenkin puoleen lähtötasosta. Ravitsemusvalistuksen ydinviesti on siis tavoittanut kansan syvimmät kerrokset.

Kasvava joukko asiantuntijoita ja valistuneita maallikoita on kyseenalaistanut ravitsemuksessa tapahtuneiden muutosten hyödyllisyyden. Tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin väheneminen ruokavaliossa on liitetty esimerkiksi heikompaan hedelmällisyyteen ja heikentyneeseen aivotoimintaan. Tarkoin tutkimuksin on voitu osoittaa tyydyttyneen rasvan merkitys testosteronin tuotantoon (1-3). Pääjohtaja Pekka Puska on nuoruusvuosien tutkimuksissaan ollut osoittamassa vähän tyydyttynyttä rasvaa ja liian runsaasti kuitua sisältävän ruoan haitat testosteronin tuotannossa (4).

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, silmiinpistävänä seikkana Lassen ruokavaliossa on jokailtainen herkkuhetki. Lassen viilipyttymäisyys näkyi niin olympiafinaalissa kuin ravitsemusvalinnoissa. Mikä onkaan mukavampaa kuin kolme kertaa treenattuaan nauttia kaakao ja kääretorttu ennen nukkumaanmenoa! Ja onhan leivonnaisissa myös kananmunaa ja tyydyttynyttä rasvaa, jotka eivät olleetkaan ruokavalion paholaisia, niin kuin ravitsemusvalistus vuosikymmenet opetti.

Lähdeviitteet:
1. Habito RC, Ball MJ. Postprandial changes in sex hormones after meals of different composition. Metabolism 50:505-511, 2001
2. Dorgan JJF, Judd JJT, Longcope CC, Brown CC, Schatzkin AA, Clevidence BBA, Campbell WWS, Nair PPP, Franz CC, Kahle LL, Taylor PPR. Effects of dietary fat and fiber on plasma and urine androgens and estrogens in men: a controlled feeding study. The American journal of clinical nutrition 64:850-855, 1996
3. Sallinen JJ, Pakarinen AA, Ahtiainen JJ, Kraemer WWJ, Volek JJS, Häkkinen KK. Relationship between diet and serum anabolic hormone responses to heavy-resistance exercise in men. International journal of sports medicine 25:627-633, 2004
4. Hämäläinen EEK, Adlercreutz HH, Puska PP, Pietinen PP. Decrease of serum total and free testosterone during a low-fat high-fibre diet. The Journal of steroid biochemistry 18:369-370, 1983

Jussi Jouppila kommentoi


Suomessa on mielipiteen vapaus, kansanterveyden kannalta tutkittu tieto on kuitenkin parempi kuin yksittäisen poikkeuksellisen yksilön ruokavalion kommentointi. USA:n ja myös pohjoismaiden uusi ravintosuositus kiristää edelleen rasva-arvoja alaspäin ja korostaa kovan rasvan vaarallisuutta, josta näytöt on kiistattomat. Hiilihydraattien määrää on syytä vähentää (sokeri, raffinoidut hiilihydraatit ja ennen kaikkea juomat). Hiilihydraattien tilalle tullaan suosittelemaan tyydyttämättömiä rasvoja pitäen rasvan määrä kohtuullisena. Yhdysvaltojen viimeisimpään tietoon perustuvan suosituksen lyhyeen yhteenvetoon voi perehtyä osoitteessa http://ravitsemusneuvottelukunta.fi/ tiedotteet.fi


Timo Kuusisto kommentoi


Aluksi, tyydyttyneiden rasvojen vaikutus suurina määrinä on varmasti haitallinen verisuonistolle ja sydämelle, tästä faktasta ei pääse ympäri, se on osoitettu vuosikymmenten mittaan lukemattomissa monikansallisissa tutkimuksissa. Terveyshaitoiksi löytyy tietysti muitakin edesauttavia tekijöitä kuten tupakka, diabetes, liikkumattomuus, korkea kolesteroli, inflammatoriset tekijät verisuonten seinissä sekä hyvin tärkeänä perintötekijät.
Lasse Virenin ruokalista näyttää 60-70-luvun katsannossa olleen terveellinen ja monipuolinen. On muistettava että siihen aikaan Myrskylän Osuuskaupassa ei ollut myynnissä rasvatonta maitoa tai laajaa valikoimaa monityydyttämättömiä rasvoja sisältäviä tuotteita. Käsityksen mukaan proteiini-hiilihydraatti-rasva -suhde on aika hyvä, yllä mainituista syistä johtuen rasvan laatu ei ole tosin optimaalinen.
Hormonituotantoon tarvittava rasvamäärä on niin pieni, että kuka tahansa saa sen varmasti suomalaisesta ravinnosta ellei ole täydellinen rasvakammoinen ravintofriikki. Riittämätön kokonaisenergian saanti voi sen sijaan olla hormoniprofiiliin negatiivisesti vaikuttava, varsinkin kovalla harjoittelujaksolla.
Hiilihydraattien määrä ja laatu riippuu voimakkaasti lajista ja sen hetken harjoittelun intensiteetistä, niitä saadaan helposti liikaa varsinkin urheilujuomista, tässä asiassa monella on varmasti syytä tarkentaa ravintokäyttäytymistään.
Populismilla saadaan aikaan paitsi isoja otsikoita myös isoja harmeja, näin taitaa käydä myös rasvakeskustelussa – ainakin nykyisistä voinmyyntitilastoista päätellen. Seuraukset tosin näkyvät vasta 20-30 vuoden kuluttua – valinta on jokaisen henkilökohtainen asia.


Antti Mero kommentoi


Sami Uusitalo syventyy mielenkiintoiseen aiheeseen, mikä liittyy sekä kilpaurheiluun että kansanterveyteen. Seuraavassa esitän muutamia kommentteja hänen kirjoitukseensa.


• Käsitykseni mukaan Lasse Virenin käyttämä ravinto, josta kirjoituksessa on joitakin esimerkkejä, oli hyvin ajan tasalla olevaa 1970-luvun alussa. Lassen valmentaja Rolf Haikkola ja lääkäri Pekka Peltokallio seurasivat myös sen ajan tiedelehtiä ravintoon ja terveyteen liittyen. Itse aloin seurata ravintoasioita, kun aloitin opiskelut liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 1971. Siihen aikaan Suomen Urheiluliitossa ravintokoulutusta oli melko vähän, mutta esim. ravintoon erikoistunut maisteri Helvi Marjanen piti joitakin luentoja ravinnosta. Löysin vielä hyllystäni yhden 15-sivuisen koulutusmonisteen vuodelta 1973, jossa Helvi Marjanen on esittänyt hyvin tarkkaa tietoa ravinnosta otsikolla ”Urheilijan ravinto”. Sen suositukset mukailevat Sami Uusitalon esittämää Lasse Virenin esimerkkiä. Esimerkiksi paljon kolesterolia sisältäviä kananmunia Helvi Marjanen suositteli 2 kpl vuorokaudessa. Kestävyysurheilija tarvitsee rasvaa selvästi enemmän kuin voima- ja nopeuslajien urheilijat ja siinä mielessä Lasse Virenin ravintokokonaisuus on Sami Uusitalon esittämien esimerkkien valossa ollut hyvin 1970-luvun alun olemassa olevan tutkimustiedon mukaista.
• Kolesterolia ja rasvaa tarvitaan elimistössä rakennusaineeksi ja fysiologisiin toimintoihin. Kolesteroli on tärkeää rakennusaine erityisesti testosteronin muodostuksessa. Kanamunat ovat erinomaisia sekä urheilijalle että normaali kansalaiselle päivittäiseen käyttöön. Kanamunan keltuainen sisältää kolesterolia erittäin runsaasti ja varoitus on noussut lähinnä siitä, kun raskaiden voimalajien urheilijat saattavat syödä 10-20 kanamunaa vuorokaudessa saadakseen paljon laadukasta proteiinia. Silloin kolesterolin määrä nousee hälyttävän suureksi. Sellaista määrää ei testosteronin tuotannon kiihdyttämiseen tarvita ja terveysriskit nousevat. Normaaliin fysiologiseen toimintaan voi urheilija terveellisesti syödä 2-4 kanamunaa keltuaisineen vuorokaudessa.
• Nykyinen ravintovalmennus kaikkialla maailmassa suosittelee kestävyyslajien urheilijoille runsaasti hiilihydraatteja unohtamatta kuitenkaan rasvan merkitystä. Esimerkiksi Urheiluvalmennus-kirjassa (toinen painos vuodelta 2007), jota valmentajakoulutuksessa käytetään ainakin Suomen Urheiluliitossa, rasvan käytön yleissuositus kestävyysurheilijalle on 1-1,5 g per painokilo vuorokaudessa eli 70 kg:n urheilijalla 70-105 g rasvaa vuorokaudessa (Lasse Virenin esimerkeistä ei tarkkaan voi laskea rasvan määrää, mutta oma arvioni on, että se on hieman suurempi kuin tuo yläraja 105 g). Suomen Olympiakomitean ravitsemussuositukset ovat sopivat nuorelle urheilijalle ja myös aikuisurheilijoille monissa lajeissa, joissa ravinnolla ei ole keskeistä roolia. Sen sijaan kovaa fyysistä ominaisuutta (voimaa, nopeutta ja kestävyyttä) vaativissa lajeissa maailman huipulla nuo suositukset eivät ole riittävät. Sami Uusitalon kirjoitus herättää varmasti urheilijoita tarkastamaan mm. rasvan saannin riittävyyden.
• Tavoitekeskeiset ja kovaa harjoittelevat urheilijat seuraavat yleensä ravintoasioita hyvin. Toinen asia, mihin Sami Uusitalon kirjoitus liittyy, on kansanterveys. Kansalaisten ylipaino ja lihavuus kaikkialla ns. läntisessä maailmassa ovat lisääntymään päin ja niiden ehkäisyssä aivan kiistaton ratkaisu on hiilihydraattien raju vähentäminen. Proteiinia ja rasvaa voi syödä reippaasti (harva ihminen tykkää niin paljon proteiinista ja rasvasta, että syö pelkästään niitä liian suuria määriä) - tärkeää on eliminoida turha ”hyvältä maistuva” hiilihydraattien käyttö. Tämä sen vuoksi, että ylimääräinen hiilihydraatti muuttuu elimistössä rasvaksi rasvavarastoihin.

tiistaina, maaliskuuta 15, 2011

Christer Sundqvistin elämänohjeet

***
Turpaduunari Christer Sundqvistin elämänohjeet
(Ota talteen ja kiinnitä jääkaapin oveen. Ohjeet on kirjoitettu kaikille niille suomalaisille, jotka ovat ihan hukassa ravitsemusvalistuksen suhteen. Luennoilleni hukassa saapuvat ihmiset saavat selkeitä ohjeita miten otetaan oma elämä taas hallintaan. Älä ole enää hukassa! Tilaa minut paikkakunnalle - HETI!)



  • Käytä älliä (täytä jääkaappi luonnollisella ja laadukkaalla lähiruoalla)
  • Jos ei voita, niin häviää (voi antaa ruoalle makua, voit syödä kohtuullisesti voita, älä luota aidon voin korvikkeisiin kuten esim margariiniin ja kevytlevitteisiin, terveysviranomaisillamme on ollut jo pitkään pallo hukassa ravintorasvojen suhteen)
  • Juu juustoille (älä ihmeessä pilaa makunautintoasi kevytjuustoilla, juustoissa pitää olla rasvaa!)
  • Vältä hiilihydraatteja (leipä, makaroni ja muu hiilihydraattipitoinen ruoka lihottaa salakavalasti, koko tämä hiilihydraattisirkus on sekoittanut monen ihmisen nälänhallinnan)
  • Munalla pärjää (ota tavaksi nauttia kananmunia, luonnon omaa nerokkaasti pakattua ruokaa)
  • Riipaise riistaa (aina kun on mahdollista, syö riistalihaa)
  • Kahmi luonnon kalaa (syö järvi- ja merikalaa vuorotellen, välillä pieniä sinttejä, välillä enemmän senttejä kehiin, mutta muista arvokkain kala ui vapaasti luonnossa)
  • Oivallista oliiviöljyä (Välimeren ruokavalio on terveellinen, joka osittain johtuu siitä, että käytetään runsaasti hyvälaatuista oliiviöljyä)
  • Sano juu juureksille, ei eineksille (vihannekset, juurekset ja tuoreet hedelmät ovat terveytesi perusta, eniten terveyttäsi saattaa nakertaa vaivattomasti valmistuva einesruoka)
  • Metsämarjoista terveyttä (ota kourallinen mustikkaa, toinen kourallinen puolukkaa, kaada vesilasiin, sekoita sauvasekoittimella, lisää vähän vettä, mutta ei yhtään Koskenkorvaa, juo aamuin illoin - terveydeksi!)
  • Juo riittävästi vettä (on etuoikeus asua maassa jossa vesihanasta tulee ökyrikkaalle öljysheikillekin kelvollista juomaa, aloita ruokahetkesi juomalla lasillinen raikasta vettä)
  • Liiku henkesi edestä (ulos luontoon, käytä olohuonetta kuntosalina ja harrasta usein aivojumppaa)
  • Laihduta jos olet ylipainoinen (ylipaino on terveysriski, kohennat elämänlaatuasi ja pysyt terveempänä normaalipainoisena)
  • Nuku riittävästi (väsymys vie ilon elämästä, rauhallisen yöunen ja tarvittaessa iltapäivänokoset valitsee jokainen terveystietoinen ihminen)
  • Nauti ystävien seurasta ja rakasta myös itseäsi (et pärjää elämässä yksin, hoida ystävyyssuhteitasi, itsetuntoasi nostakoon havaintosi ainutlaatuisuudestasi, maailmassa ei ole toista samanlaista kuin sinä, anna tilaa kaikille ainutlaatuisille)
  • Ole ystävällinen (käytä hunajaisia sanoja, sillä milloinkaan et tiedä milloin joudut syömään sanasi, makeita sanoja on mukavampi syödä kuin katkeria tavuja väkisin niellä)


terveisin, christer
Luentomainos

Rypsilihaa Suomen kansalle – onko järkeä?

*
LUKEKAA TARKKAAN!

PÄIVITETYT TIEDOT (15.3.2011)
Tämä juttu julkaistiin veteraaniurheilijan terveysblogissa alunperin 10.3.2011. Kirjoitus johti vilkkaaseen kommentointiin puolesta ja vastaan. Lukekaa kommentit!

Luonnottoman voimakas porsaiden altistaminen rypsiöljylle innosti monia epäilemään tällaisen ruokinnan järkevyyttä. Tietooni on saatettu raskauttavaa todistemateriaalia sen puolesta, että HK Scan ei suinkaan ole ajatellut kuluttajien terveyttä, ei myöskään rypsiporsaiden terveyttä!

Moni lehtitoimittaja on ollut yhteydessä minuun ja pyytänyt lisätietoja asiasta. Olen kehottanut heitä malttamaan mielensä. Sitten kun HK Scan on asetettu aivan epätoivoisen tilanteen eteen, sitten saatte lisätietoja. En paljasta tietolähdettäni.

Sen verran raotan salaperäisyyden verhoa, että paljastan erään hyvin mielenkiintoisen tietolähteen, johon pyydän teitä tutustumaan omatoimisesti. Suomalaiseen tutkimukseen missä osoitetaan rypsi (rapsi) öljyn vahingollinen vaikutus porsaan sydämen toiminnalle. Me ihmiset muistutamme hyvin paljon sikaa ja sama seikka mikä vaivaa paljon rypsiöljyä nauttinutta sikaa, vaivaa todennäköisesti myös meitä, jotka syömme HK Scan -yrityksen rypsiporsasta. Sydän voi huonosti jos nautimme paljon rypsiöljyä. HK Scan on moraalittomalla tavalla mainosviesteissään (joita Evira tutkii tällä hetkellä) antanut olettaa, että rypsiöljy olisi tie sydämen terveyteen. Kattia kanssa! Tutkimusten mukaan asia on juuri päinvastoin! Jos haluat sydänongelmia itsellesi, nauti silloin rypsiöljyä.

Lähde: Roine, P.; Uksila, E.; Teir, H.; Rapola, J. Histopathological changes in rats and pigs fed rapeseed oil. Zeitschrift fur Ernahrungswissenschaft Vol. 1: 118-124, 1960 (ISSN 0044-264X)

Lukekaa esimerkiksi tämä yhteenveto (englannin kielellä)!


Tämä kirjoitus perustuu lähdetietoihin, joita minulle on toimitettu nimellä varustettuna, mutta julkaisen kirjoitukseni niin, että nimeä ei mainita. Lukekaa tämä juttu avoimin mielin. Ei tällaista uskoisi todeksi Suomessa!

Pääviesti: Pohjois-Euroopan suurimpiin liha- ja ruokayhtiöihin kuuluva HK Scan/HK Ruokatalo on nyt vaarallisilla vesillä. Epätoivoinen yritys repiä markkinaosuuksia itselleen todella kyseenalaisin menetelmin tuotetun rypsilihan avulla pistää todella mietteliääksi. Tässä jutussa paljastetaan iltapäivälehtiäkin kiinnostavia juttuja sianlihan tuotannosta Suomessa. Tulevina päivinä juttu täydentyy, joten käy terveysblogissani lukemassa uusimmat käänteet rypsilihan suhteen.

Nyt se sitten iski!


Saatiin meidän ruokaevoluutio ”uudelle tasolle”! Ensiksi moni meistä on ollut ehkä mielissään tästä uutisesta. Tässä rypsilihan tuotannossa toteutetaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan linjauksia ihan viimeisen päälle: vähemmän kovaa rasvaa kansalle ja tilalle runsaammin pehmeitä kasvirasvoja. Hetken miettimisen jälkeen monen terveystietoisen mieli kuitenkin tummenee ja vaihtuu ihmetykseen. Lopulta ehkä jopa kiukuntunteet pyrkivät pintaan.

Miettikää: Sydänystävällistä possun lihaa rypsin avulla. Eikö ne enää parempaa keksi?

Mitä rypsiliha oikein on?

Mitä se rypsiöljyä syöneen possun liha sisältää? Tässä saatte pientä valaistusta siihen siltä osin mitä selvitysmieheni (hän haluaa pysyä nimettömänä) on saanut asiasta irti. Aluksi hän lähti selvittelemään paikallisen ruokakaupan lihatiskiltä, olisiko niillä antaa jotain valaistusta asiaan. Ei sieltä paljoa muuta irronnut kuin, että lupasivat ottaa yhteyttä HK Scan yhtiöön ja selvittää asiaa.

Koitti seuraava päivä ja selvitysmies palasi samaiseen liikkeeseen kyselemään vastausta. Lihatiskillä vastaava sanoi, että HK:lla on salassapitovelvollisuus. No niin, eihän siinä paljoa ollut tietoa kotiin vietäväksi.

Seuraavaksi selvitysmies otti puhelimen kauniiseen käteensä ja soitti HK:lle. Hän sai aivan saman vastauksen kuin ruokakaupassakin, mutta lupasivat antaa sähköpostilla lisätietoja siltä osin kuin heillä oli siihen oikeus. Selvitysmies tivasi heiltä myös tietoa yhteistyökumppaneista, jotka ovat tässä rypsiporsaskokeessa mukana.

Tässä sähköpostilla tullut HK Scanin vastaus:
1. HK Ruokatalon kanssa laadukkaamman sianlihan kehityshankkeissa ovat olleet mukana RehuRaisio, Tekes, MTT, LTK ja Rehu.
2. Rypsiporsaassa omega 3– ja omega 6– rasvahappojen suhde on ihanteellinen, n. 1:4, kun se tavallisessa porsaanlihassa on n. 1:8. Oleellista kuitenkin on se, että kumpikin näistä rasvahapoista on elimistölle välttämätön, eli ne tulee saada ravinnosta. Rypsiporsaasta nämä rasvahapot saadaan hyvässä suhteessa.
3. Sikojen ruokinta suunnitellaan siten, että siinä otetaan huomioon kasvuvaihe sekä ravinnontarve ja näin luodaan edellytykset hyvälle terveydelle ja kasvulle. Uusi rehu myös maistuu lihasioille hyvin. Uudella ruokintakonseptilla ei ole vaikutusta sikojen terveyteen. Maailmanlaajuisesti sikoja ruokitaan monilla eri tavoilla. Hyvinvoinnin suhteen tässä uudessa ruokintakonseptissa siat voivat vähintään yhtä hyvin kuin aiemminkin, jopa paremmin - karva kiiltää ja kasvu on nopeampaa.
4. Suomessa on ainutlaatuisen hyvä eläinterveystilanne. Suomessa on käytössä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen SIKAVA-seurantajärjestelmä, joka takaa jatkuvan seurannan ja täten myös ongelmakohtiin tarttumisen. Myös maahantuonti on erittäin kontrolloitua. Suomessa porsaille ei anneta rutiininomaisesti ennaltaehkäisevää lääkitystä, joka on yleinen tapa mm. Amerikassa. Eläimiä lääkitään ainoastaan eläinlääkärin toteamaan tarpeeseen, mikä on erittäin harvoin.

Aika ympäripyöreitä vastauksia tuli HK Scanilta. Tätä oli lupa odottaakin. Laboratoriotestejä ei voinut saada koska ne oli niitä ”salassa pidettäviä tietoja”.

Otetaan kohta 1 tarkasteluun, eli mitkä olivat HK Scanin yhteistyökumppanit. Eipä ollut yllätys, että sellaiset kuin RehuRaisio, Tekes yms. ”lafkat” tekevät yhteistyötä HK:n kanssa. Nehän saavat tässä mainosta luotettavina eläinterehujen valmistajina. Puhumattakaan siitä, että tutkijoita ja eläinlääkäreitä löytyy. Se siitä.

Kakkos kohtaa ei tartte sen kummemmin kommentoida kuin, että metsään mennään niin että raikuu. Eläinrasvat ovat erittäin tärkeitä ja elämisen ehto. Mutta kun nyt tuo ruokakulttuuri on kokemassa eriskummallisen käännöksen kohti eräänlaista ääripäätä, yrittävät nämä ”puljut” ujuttaa ihmisille sellaista apetta, että he voivat syödä sitä hyvällä omallatunnolla. Tässä selvitysmies viittaa tähän ajankohtaiseen rasvakeskusteluun.

Selvitysmies on itse suuri lihan ystävä ja syö monenlaista lihaa. Mutta se, että tuolla ”lihalla” olisi vaikutusta normaalisti tuotettuun lihaan verrattuna, on yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Eli porsaille syötetään rypsiöljyä, jolloin kovan rasvan osuutta on saatu laskettua n. 38 % --> 33 %. Toisin sanoen ei ole saatu juuri mitään eroa. Ja mitä se kova rasva haittaa, parempaa se on kuin mikään muu rasva. Tässäkin tapauksessa on vain kyse voiton maksimoinnista kaikin mahdollisin konstein.

Katsokaa niitä heidän mainoksiakin, pyytää selvitysmies. Sika on kuin palapeli ja sydän keskellä. Kuinka moni on päässyt syömään villisikaa? Ei voi nostaa samaan pöytään noitten jalostettujen ressukoiden kanssa. Tässä tuli samalla otettua kantaa tuohon kolmanteenkin kohtaan mutta menköön.

No, selvittelyt jatkuivat.

Selvitysmies otti yhteyttä toiseen vastaavaan lihajalostamoon. Saisikohan sieltä lisää tietoa? Ja näin todellakin kävi. Tietoa tuli. Sellasta tietoa mihin eläintensuojelujärjestötkin voisivat ottaa kantaa.

Otetaan tuo neljäs ja viimeinen osa tarkasteluun. Tämä kyseinen rypsimenetelmä ei ole mikään uusi juttu. Ei todellakaan. Suomessa on sitä testattu vuonna 1995 ja se jäi kesken kun huomattiin, että sikaressukat eivät voi hyvin ja tulevat sairaiksi. Tätä kyseistä menetelmää on testattu myös muualla Euroopassa ja siellä huomattiin sama asia. Siat sairastuivat tällä isolla rypsimäärällä. Joissakin tapauksissa siat saattoivat jopa sokeutua.

Kun eläin voi huonosti, mitä sille syötetään? Juuri niitä mitä lääkäritkin tuputtaa meille ihmisille heti kun joku vähän vaivaa. ANTIBIOOTTEJA! Jonkun ajan kuluttua sika jaksaa taas juosta kuin terve eläin. Hoksaatteko pointin? kysyy selvitysmies ahdistuneena.

Kiukun yhä lisääntyessä selvitysmies sai sitten myös sellaista tietoa, että tämä meidän maatiaispossu oltaisiinkin poistamassa meidän ruokapöydästä paremman sian (mustavalkoraitainen) takia. Kaikkea sitä saa kuulla!

Selvitysmies tarkasteli tilannetta monelta eri kantilta. Kiukku lisääntyi sitä mukaa kuin kupletin juoni paljastui. Tässä vaiheessa oli aika ottaa yhteyttä Suomen suosituimman terveysblogin ylläpitäjään, biologi Christer Sundqvistiin. Hänelle lähti kirje ja toive käsitellä tätä rypsiliha-asiaa avoimesti ja rehellisesti.

Nyt on teidän vuoronne reagoida, rakkaat terveysblogini lukijat!

Mitä mieltä olette tästä rypsiporsas jutusta?

Onko tällaisen älyttömyyden edessä pieni ihminen voimaton?

Mitä voisimme tehdä, muuta kuin boikotoida rypsilihaa?

Kommentoikaa ja antakaa ideoiden tulla!

torstaina, maaliskuuta 03, 2011

Diabetes hallintaan yksinkertaisilla keinoilla

*
Tämä on rohkea kirjoitus. Sinun ei ole pakko uskoa minua, mutta hyvähän se olisi jos uskoisit, sillä tyypin 2 diabetes on kovin inhottava sairaus. En voi luvata, että esittelemäni ennaltaehkäisevät ja hoidolliset käytännöt auttavat sinua, mutta olisihan se ihana jos monien ihanien minulle kantautuneiden tapausselostusten yhteinen viesti tervehtymisestä, pitäisi paikkansa.

Diabeteksen ennaltaehkäisy on mahdollista:

  • vähennä hiilihydraattien saantia
  • salli hiilihydraateista vain kaikkein eniten ravintokuituja sisältävät tuotteet
  • muista harrastaa liikuntaa joka päivä
  • älä tupakoi
  • älä stressaa
  • syö laadukasta suomalaista perusruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita
Jos sairastat diabetesta, voit tehdä näin:
  • ota yhteyttä terveyskeskukseen, lääkäriin ja diabeteshoitajaan
  • kysy ovatko kuulleet diabeteksen hoidosta vähemmillä hiilihydraateilla
  • jos eivät tiedä tästä mitään, ojenna heille kirjallisuutta (Tolonen & Raaste, Hyvän diabeteshoidon opas), pyydä lukemaan tarkkaan ja tilaa uusi vastaanottoaika
  • käy em. oppaan sisältö läpi lääkärin kanssa, kun tapaatte seuraavan kerran
  • lähde toteuttamaan diabeteksen hoitoa em. oppaan ja hoitavan lääkärisi muun ohjeistuksen varassa
  • mikäli hoitavan lääkärisi ohjeet ovat pahasti ristiriidassa em. oppaan kanssa, ihmettele suuresti, kiitä lääkäriä vaivannäöstä ja mene jonkun toisen lääkärin luokse saamaan hoitoa

Luin erään "vanhan" (vuodelta 2004) Suomessa vaietun diabetestutkimuksen. Tutkimus ottaa voimakkaasti kantaa huonoihin hiilihydraatteihin ja tutkijat ovat erityisen sapekkaalla tuulella paljon fruktoosia sisältävien maissitärkkelyssiirappien (HFCS) suhteen. Kun tähän sitten lisätään oma värikäs kieleni, niin edessäsi saattaa olla hiuksia nostattava lukukokemus. Ja saattahan olla, että minä olen ainakin osittain oikeassa ja varsinkin tutkijat ovat oikealla asialla.

Jos sinua kiinnostaa diabetesepidemia - LUE! POHDI! KOMMENTOI!


Luin tämän tutkimuksen:

Gross LS, Li L, Ford ES, Liu S. Increased consumption of refined carbohydrates and the epidemic of type 2 diabetes in the United States: an ecologic assessment. Am J Clin Nutr 79 (5): 774-779, 2004

Tutkijat varoittavat hiilihydraattien vaaroista tyypin 2 diabeetikoille

Diabeteksen räjähdysmäiseen kasvuun liittyy monia tekijöitä (ylipaino, erityisesti keskivartalolihavuus, muuttuneet kulutustottumukset, tupakointi, vähentynyt liikunta, perintötekijät, kiireinen elämäntyyli jne.). Amerikkalaistutkimus osoitti nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien haitat tyypin 2 diabeetikolle (aikuistyypin diabetes). 

Tutkimuksessa kerättiin tietoa amerikkalaisten kulutustottumuksista Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA)  tietokannoista 1909-1997 väliseltä ajalta. Näitä kulutustietoja verrattiin sitten sairastumisilmoitusten perusteella toteutettuihin virallisiin tietokantoihin tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudesta (epäsäännöllisesti vuodesta 1935 lähtien ja vuodesta 1957 lähtien vuosittain). 

Silmiinpistävää oli miten nopeiden hiilihydraattien yhä lisääntyvä osuus osui yhteen voimistuvan diabetesepidemian kanssa. Aineiston keruu lopetettiin vuonna 1997, sillä Maailman terveysjärjestön (WHO) tyypin 2 diabeteksen luokitusta muutettiin siitä vuodesta lähtien ja teki vertailut aiempaan mahdottomiksi.

Suomen diabetesliitto suosittelee tyypin 2 diabeetikolle samaa ruokaa kuin muullekin väestölle. Tämä olisi tämän amerikkalaistutkimuksen valossa perin epäviisasta ja varoituksen sanat nopeiden hiilihydraattien vaaroista, saisivat kuulua äänekkäämmin. Diabetesliitto jää tämänkin tutkimuksen valossa haukkumaan väärää puuta varoittaessaan ravintorasvoista. Lukekaa lisää niin sivistytte!

Tutkijat havaitsivat ravintokuituja sisältämättömien hiilihydraattien kulutuksen valtavan lisääntymisen kuitupitoisempien hiilihydraattien kustannuksella (katso kuva 1 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F1.large.jpg ).


Nopeasti imeytyvää hiilihydraattia runsaasti sisältävä maissisiirappi osoittautui varsinaiseksi ongelmatuotteeksi, sillä se korreloi vahvasti diabeteksen ilmaantuvuuteen. Mitä enemmän ihmiset nauttivat maissitärkkelyssiirapilla makeutettuja ruokia ja juomia, sitä enemmän diabetestapauksia raportoitiin! (katso kuva 2 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F3.large.jpg  ).

Samansuuntaista yhteyttä diabeteksen puhkeamiseen saatiin myös muilla pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla kuten esim. aamiaismuroja nauttimalla. Tutkijat pitivät kuitenkin kaiken pahan alkuna ja juurena maissisiirappiteknologiassa tapahtunutta kehitystä. Elintarviketeollisuus on mahdollistanut ennen näkemättömän maissin varaan rakennetun makeutusbisneksen. Vuonna 1921 keksittiin valmistaa jauhemaista dekstroosihydraattia (en tiedä oikeaa suomenkielistä termiä, engl. crystalline dextrose hydrate) entsymaattisesti. 

Puhdasta ja jauhemaista glukoosia vyöryi markkinoille erityisesti virvoitusjuomateollisuuden riemuksi, mutta kansanterveydelle aiheutettiin paljon, paljon murhetta. Sokeriteollisuus on vieläkin täysin tämän keksinnön lumoissa!

Helvetti pääsi kuitenkin irti kun fruktoosi (hedelmäsokeri) vyöryi mukaan makeutusbisnekseen. Vuonna 1967 tehdyn teollisen keksinnön myötä tuli taloudellisesti kannattavaksi valmistaa paljon fruktoosia sisältävää maissitärkkelyssiirappia (HFCS). 

Ahneus iski elintarviketeollisuuteen, sillä aluksi tyydyttiin HFCS-makeuttajaan, jossa fruktoosin osuus oli noin 15 prosenttia. Teolliset innovaatiot seurasivat toinen toistaan ja niin HFCS:n fruktoosin osuus kasvoi, ensin 42 prosenttiin ja sitten lopulta päätyen 55 prosenttiin, joka muodostui standardimyrkyttäjäksi amerikkalaisessa virvoitusjuomateollisuudessa, jäätelön valmistuksessa ja muissa ruoka-aineissa, joissa tarvittiin halpa ja tehokas makeutusaine. 

Istutteko tukevasti? Sillä nyt tulee tutkijoiden suusta sellainen sensaatiomainen paljastus, jonka pitäisi täysimääräisenä ymmärrettynä lopettaa kertalaakista kevyttuotteiden myynnin. Keksittiin HFCS-makeuttaja, joka sisälsi peräti 90% fruktoosia. Siitä tuli ”terveyttä” ja keveyttä viestittävien ruokien pääasiallinen makeutusaine. Vuonna 2002 HFCS-makeuttajat olivat vallanneet yli 56% Yhdysvaltojen makeutusmarkkinoista. 

Ja kevyttä ruokaa markkinoitiin erityisen mieluusti diabetesliiton elämäntapaohjausta korostavissa ohjelmissa! Kelatkaa filmejänne takaisin Suomen diabetesliitossa! Katsokaa nyt mitä olette saaneet aikaan! Ennen näkemättömän diabeteskatastrofin! Kevyitä multia teidän sekoilujenne takia kuolleiden ylle!

Diabeteksen ilmaantuvuutta ei saatu yhdistettyä ravintokuituja sisältäviin hiilihydraatteihin. Päinvastoin, mitä enemmän ravinnossa oli ravintokuituja, sitä epätodennäköisempää oli että diabetes puhkesi. Kun otettiin energiaravintoaineiden kokonaisuus huomioon osoittautui, että rasvan ja proteiinin määrä ei vaikuttanut millään tavoin diabeteksen ilmaantuvuuteen.

Vuodesta 1909 vuoteen 1980 saakka amerikkalaisten energian saanti ruoasta pysyi tasaisena, mutta vuosien 1980 ja 1997 välisenä aikana tapahtui Yhdysvalloissa ikävä energian saannin lisääntyminen. Tästä meidän ikioma diabetesliittomme jaksaa muistuttaa ja sairastuneita syyllistää: te syötte liikaa energiaa (lue: rasvaa) ja liikutte liian vähän, sitten lihotte ja sairastutte diabetekseen! 

Amerikkalaiset saivat vuosien 1980-1997 välisenä aikana syömästään ruoasta noin 500 kcal enemmän energiaa päivää kohti. Lisäys oli pääosin lähtöisin hiilihydraateista. Hiilihydraattien osuus lisäenergiasta oli 428 kcal/vrk (lähes 80% kaikista energiaravintoaineista), proteiinia syötiin 64 kcal/vrk enemmän ja rasvan saanti pysyi lähes entisellään (45 kcal/vrk). Vertailun vuoksi kerrottakoon, että suomalaisessa voinapissa (10 g) on energiaa 73 kcal. Puolesta voinapista on siis kyse!

Vajaan 20 vuoden aikana amerikkalaisten hiilihydraattien saannissa tapahtui noin 6 energiaprosentin lisäys hiilihydraateissa. Kun lisäys tuli suurelta osin nopeimmin verensokeria nostavien hiilihydraattien muodossa, ei ole ihme, että diabetesepidemia synkistää sairaustilastoja. Noudatetussa virallisessa rasvavalistuksessa oli onnistuttu, sillä vuosina 1980-1997 rasvan suhteellinen saanti ruoasta väheni 4 prosenttia. On aivan turha syyttää rasvaa puhjenneesta diabetesepidemiasta.

Vuosien 1980-1997 välisenä aikana lihavuus lisääntyi 80 prosenttia ja diabetestapausten lukumäärä kasvoi 47 prosenttia. Huikeita kasvulukuja! Jotain meni perusteellisesti pieleen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Tutkijoiden antamien tietojen valossa syyttävä sormi osuu hiilihydraatteihin.

Tutkijoiden selkeä viesti on, että hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita saa nauttia, mutta olisi otettava hiilihydraatit sieltä kuitupitoisemmasta päästä. Hiilihydraattien diabetesta lisäävä vaikutus tulisi nimenomaan voimistuvan insuliiniresistenssin myötä. Haiman kyky tuottaa insuliinia ei iän myötä enää riitä hillitsemään kohoavaa verensokeria kudosten heikentyneen glukoosin ylösoton takia. Näin tauti pahenee ja ihminen sairastuu diabetekseen kaikkine ikävine sivuoireineen (kasvava riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, munuais- ja hermostovauriot jne.)  Rasvan ja proteiinin rooli tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen on olemattoman vähäinen.

Tutkijat puhuvat lämpimästi glykemiakuorman (glycemic load, GL) puolesta. Glykemiakuorma ottaa huomioon ruoan sisältämien hiilihydraattien laadun ja määrän. Hyviä hiilihydraatteja ovat matalan GL:n ruoat, joista tässä muutama esimerkki: parsakaali (kaikki kaalit käy!), sienet, sipuli, omena, linssit, soijapavut, ruisleipä ((pieni määrä!), ohrakeitto, uudet perunat ja maustamaton jogurtti. 

Erinomainen tietolähde GL:stä löytyy täältä: Foster-Powell K, Holt SH, Brand-Miller JC. International table of glycemic index and glycemic load values, Am J Clin Nutr 76:5-56, 2002. Paras löytämäni GL-taulukko löytyy täältä: http://www.mendosa.com/gilists.htm  

Oletteko vielä hereillä? Tyypin 2 diabeteksen ehkäisemisessä olisi erittäin tärkeää myöntää nyt tehdyt kauhistuttavat virheet. Diabetesliittojen niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin tulisi valistaa yhä tomerammin pitkälle prosessoitujen hiilihydraattivalmisteiden vaaroista, lopettaa kevyttuotteiden varaan rakennettu terveysvalistus välittömästi, panna piste silmittömälle rasvakammolle (jos ei muu auta niin potkikaa pellolle kaikki rasvasta varoittavat vanhat jäärät, kansanterveyden nimissä!), yhä edelleen pitäisi korostaa liikunnan ja terveellisten elämäntapojen myönteistä vaikutusta. Diabetekseen sairastuneet hyötyvät hiilihydraattien vähentämisestä ja erityisesti panostamisesta laatuun kaikkien energiaravintoaineiden osalta.

Muita diabeteskirjoituksiani voit selata täältähttp://sundqvist.blogspot.com/search/label/diabetes