Kapakkaruusuparantola eli Armi-tädin korkeatasoinen pikkujoulumoraalisaarna
Armin digiboxipähkinät purtaviksi
Kunnallista kusetusta
Ahne lääkäri, taas
Kaupallisesta lääketieteestä on mahdollisuus on eheytyä -reseptiselibaatti kannattaa!
Lihava mato
Tack, svenska medborgade
Digiboxipähkinöitä purtavaksi, osa II
Armi-täti askartelukurssille eli potilassekoitusjärjestelmänhoitaja
Armin Miranda-arvoituksia
maanantaina, marraskuuta 27, 2006
Kapakkaruusuparantolasta digiboksipähkinöihin
Pakko mainostaa erinomaista blogia. Keski-ikää lähestyvä ärtyisä naislääkäri, "Armi Paini", kirjoittaa päiväkirjaa sairaalaelämää ja muuta elämää koskettavista asioista. Tässä Armin TOP-10 kirjoitukset:
sunnuntaina, marraskuuta 26, 2006
Ruokapäiväkirja valokuvaustekniikalla
Ruokapäiväkirjaa käytetään ruokavalion seikkaperäiseen arviointiin. Siihen merkitään mm. seuraavia tietoja: päivämäärä, kellonaika, paikka (kotona, ravintolassa, koulussa), mitä syötiin ja kuinka paljon syötiin. Ruokavalio vaihtelee päivittäin, joten ruokapäiväkirjaa kannattaa pitää ainakin kolmen päivän ajan, joista yksi päivä on sunnuntai (tai pyhäpäivä). Kokenut ravitsemusekspertti voi ruokapäiväkirjan pohjalta kertoa ruokailurytmistä, ruokavalion laadusta ja antaa suosituksia ravinnonkäytöstä.
Viime aikoina on paljon puhuttu perinteisiin ruokapäiväkirjoihin liittyvästä ali- tai yliraportoinnista. Tämä on varsin tuntuva riesa ravintotutkimuksissa.
Ehdotan seuraavaa lähestymistapaa:
1) Otetaan valokuva kaikesta minkä aikoo syödä. Mikäli jotain jäi yli, otetaan siitäkin valokuva. Tarvittaessa valokuvataan myös esim. ravintolan nimi
2) Nykyiset mobiilikamerat ovat erinomaisia tähän takoitukseen, sillä niihin saa ohjelmoitua mm. päivämäärän ja kellonajan
3) Kuvat lähetetään minulle analysoitavaksi. Katso hinnasto alla.
4) Uusi tekniikka saattaa pitää yli- ja aliraportoinnin vähäisempänä koska uusi tekniikka viehättää enemmän kuin vanha kirjaamiskäytäntö mikä johtaa realistisempaan tietoon ravitsemuksesta
5) On vain ajan kysymys milloin Nokia kehittää kännyköihin talousvaa'an, hivenaineanalysaattorin, energiaravintoainelaskurin, verensokerin mittaajan. Come on Nokia! Missä viipyy hiukkaskiihdytin?
Huomio!
Kymmenelle ensimmäiselle halukkaalle tarjoan ilmaiseksi valokuvien perusteella arvion ravinnonkäytöstä (arvo 20 euroa). Ottakaa yhteys ja sopikaa tarkemmin järjestelyistä.
Hinnasto:
Palvelu / Yksityishenkilöt / Yritykset / Kansanterveyslaitos
Yleisarvio ravinnonkäytöstä / 20 e / 50 e / 5000 e
Ruokavalion seikkaperäinen arviointi / 50 e / 100 e / 10000 e
Viime aikoina on paljon puhuttu perinteisiin ruokapäiväkirjoihin liittyvästä ali- tai yliraportoinnista. Tämä on varsin tuntuva riesa ravintotutkimuksissa.
Ehdotan seuraavaa lähestymistapaa:
1) Otetaan valokuva kaikesta minkä aikoo syödä. Mikäli jotain jäi yli, otetaan siitäkin valokuva. Tarvittaessa valokuvataan myös esim. ravintolan nimi
2) Nykyiset mobiilikamerat ovat erinomaisia tähän takoitukseen, sillä niihin saa ohjelmoitua mm. päivämäärän ja kellonajan
3) Kuvat lähetetään minulle analysoitavaksi. Katso hinnasto alla.
4) Uusi tekniikka saattaa pitää yli- ja aliraportoinnin vähäisempänä koska uusi tekniikka viehättää enemmän kuin vanha kirjaamiskäytäntö mikä johtaa realistisempaan tietoon ravitsemuksesta
5) On vain ajan kysymys milloin Nokia kehittää kännyköihin talousvaa'an, hivenaineanalysaattorin, energiaravintoainelaskurin, verensokerin mittaajan. Come on Nokia! Missä viipyy hiukkaskiihdytin?
Huomio!
Kymmenelle ensimmäiselle halukkaalle tarjoan ilmaiseksi valokuvien perusteella arvion ravinnonkäytöstä (arvo 20 euroa). Ottakaa yhteys ja sopikaa tarkemmin järjestelyistä.
Hinnasto:
Palvelu / Yksityishenkilöt / Yritykset / Kansanterveyslaitos
Yleisarvio ravinnonkäytöstä / 20 e / 50 e / 5000 e
Ruokavalion seikkaperäinen arviointi / 50 e / 100 e / 10000 e
Metallinen tuoksu
Tunnetko sen metallisen tuoksun mikä lähtee kolikoista, avaimista, metallisesta tangosta jne?
Siinä tapauksessa et ole yksin, sillä useimmat ihmiset ilmoittavat haistavansa metallin hajun mm. yllä mainituista metallituotteista. Yllättävänä tietona ilmoitetaan metallinhaistelijoille, että mitään metallimolekyylejä ei irtoa nenämme hajureseptoreiden haisteltavaksi.
Metallinen haju on yhdistelmä hikeä ja metallin pinnalla olevia kemikaaleja. Näin ovat tutkijat asian ymmärtäneet. Erityisen herkästi haistamme kemikaalin nimeltään oktenoni. Raha ei siis haise, hiki kylläkin.
Lähde: News from National Science Foundation, 20.11.2006
Siinä tapauksessa et ole yksin, sillä useimmat ihmiset ilmoittavat haistavansa metallin hajun mm. yllä mainituista metallituotteista. Yllättävänä tietona ilmoitetaan metallinhaistelijoille, että mitään metallimolekyylejä ei irtoa nenämme hajureseptoreiden haisteltavaksi.
Metallinen haju on yhdistelmä hikeä ja metallin pinnalla olevia kemikaaleja. Näin ovat tutkijat asian ymmärtäneet. Erityisen herkästi haistamme kemikaalin nimeltään oktenoni. Raha ei siis haise, hiki kylläkin.
Lähde: News from National Science Foundation, 20.11.2006
Pitäisikö naisten lopettaa polkupyöräily?
Silmiin sattui liikunta-aiheinen kirjoitus, joka saattaisi kiinnostaa vähän laajempaakin lukijajoukkoa. Yalen Yliopiston tutkijat ovat havainneet, että naisten ajaessa polkupyörää tapahtuu melkoista vibraatiota "siinä" paikassa. Voiko tämä kiinteä yhteys polkupyörän satulaan vaikuttaa millään tavalla naisen sukupuolielämään?
Tutkimusta varten 48 ahkeraa naisfillaristia tutkittiin sieltä alapäästä. Vibraatiot mitattiin Medoc Vibratory Sensation Analyzer 3000 -nimisellä laitteella. Sukupuolielämän vaiheet käytiin läpi kyselytutkimuksilla Dennerstein Personal Experience Questionnaire (SPEQ) ja Female Sexual Distress Scale (FSDS).
Korkeista vibraatiotasoista huolimatta tässä mainitsematta jättämissäni alapään seudun pienissä osissa, sukupuolielämä oli normaalia.
Pienenä poikana tuntemani huoli polkupyöräilyn sopivuudesta naisille oli aivan turha. Naisille sopii polkupyöräily.
Lähde: Marsha K. Guess, Kathleen Connell, Steven Schrader, Susan Reutman, Andrea Wang, Julie LaCombe, Christine Toennis, Brian Lowe, Arnold Melman and Magdy Mikhail. Genital Sensation and Sexual Function in Women Bicyclists and Runners: Are Your Feet Safer than Your Seat? Journal of Sexual Medicine 3: 1018, 2006 doi:10.1111/j.1743-6109.2006.00317.x
Tutkimusta varten 48 ahkeraa naisfillaristia tutkittiin sieltä alapäästä. Vibraatiot mitattiin Medoc Vibratory Sensation Analyzer 3000 -nimisellä laitteella. Sukupuolielämän vaiheet käytiin läpi kyselytutkimuksilla Dennerstein Personal Experience Questionnaire (SPEQ) ja Female Sexual Distress Scale (FSDS).
Korkeista vibraatiotasoista huolimatta tässä mainitsematta jättämissäni alapään seudun pienissä osissa, sukupuolielämä oli normaalia.
Pienenä poikana tuntemani huoli polkupyöräilyn sopivuudesta naisille oli aivan turha. Naisille sopii polkupyöräily.
Lähde: Marsha K. Guess, Kathleen Connell, Steven Schrader, Susan Reutman, Andrea Wang, Julie LaCombe, Christine Toennis, Brian Lowe, Arnold Melman and Magdy Mikhail. Genital Sensation and Sexual Function in Women Bicyclists and Runners: Are Your Feet Safer than Your Seat? Journal of Sexual Medicine 3: 1018, 2006 doi:10.1111/j.1743-6109.2006.00317.x
lauantaina, marraskuuta 25, 2006
Diabetes oli Juicenkin kohtalo
Taiteilija Juhani "Juice" Leskinen on kuollut. Näin otsikoi Keskisuomalainen äsken ilmestyneen uutisensa. Juice menehtyi 56-vuotiaana Tampereen yliopistosairaalassa 24.11.2006. Leskinen sairasti muun muassa munuaisten vajaatoimintaa, maksakirroosia ja diabetestä.
Juice syntyi vuonna 1950 Juankoskella. Hänet tunnettiin säveltäjänä, sanoittajana, runoilijana ja kirjailijana.
Lähde: Keskisuomalainen, 25.11.2005
Juice syntyi vuonna 1950 Juankoskella. Hänet tunnettiin säveltäjänä, sanoittajana, runoilijana ja kirjailijana.
Lähde: Keskisuomalainen, 25.11.2005
D-vitamiinia influenssaan
Joka haluaa tutkia lääketiedettä asianmukaisesti tekee näin: Ensin hän tarkistaa mikä vuodenaika on menossa... (Hippokrates, n. 400 EAA)
Näin alkaa Kalifornian lämmössä elävän tohtori Cannellin ja hänen työryhmänsä yhteenvetoartikkeli D-vitamiinin roolista flunssassa.
Vuonna 1981 tohtori Robert Edgar Hope-Simpson yritti löytää vuodenajasta riippuvaa tekijää, joka selittäisi influenssan vuosittaisen vaihtelun. Tätä tekijää on siitä lähtien etsitty. Vasta nyt on huomattu, että tuo tekijä voisi olla D-vitamiinin puute. Influenssa saapuu meitä pohjoisessa asuvia kiusaamaan talvisaikaan kun aurinko on matalalla. Tropiikissa räkä lentää puolestaan sadekausina kun ihmiset ovat enemmän sisätiloissa. Onpa eteläisellä pallonpuoliskolla toistuvaa El Nino -ilmiökin (sadekausi) liitetty influenssaan.
Rohkeasti tohtori Cannell ehdottaa syytettyjen penkille D-vitamiinin puutteen. Riittämätön D-vitamiinin tuotanto auringonvalon vaikutuksesta olisi tässä keskeisessä roolissa. Verenseerumista voidaan mitata alempia D-vitamiinin pitoisuuksia talvella pohjoisella pallonpuoliskolla ja eteläisellä pallonpuoliskolla sadekausina. Varsinkin tummaihoiset ovat esimerkiksi meilläpäin erityisessä vaaravyöhykkeessä, koska heidän ihonsa ei kykene täällä tuottamaan riittävästi D-vitamiinia.
Ihan pelkästä huuhaasta tässä työssä tuskin on kyse, sillä tiedossa on D-vitamiinin tärkeä rooli immuunijärjestelmässä. Se elvyttää vastustuskykyämme parantavia peptidejämme panemaan parastaan hengitysteiden limakalvoilla ja kudosnesteessä. Tämä suojaa keuhkoja tulehduksilta.
Aurinkoisena päivänä iho tuottaa puolessa tunnissa noin 250 mikrogrammaa D-vitamiinia. Jos käytämme aurinkovoiteita jo suojatekijä 8 vähentää tuotannon 15 mikrogrammaan.
Kommentoikaa ihmeessä jos tiedätte asiasta enemmän!
Lähde: Epidem Immunol (artikkeli on painossa) (koko teksti PDF:nä)
Näin alkaa Kalifornian lämmössä elävän tohtori Cannellin ja hänen työryhmänsä yhteenvetoartikkeli D-vitamiinin roolista flunssassa.
Vuonna 1981 tohtori Robert Edgar Hope-Simpson yritti löytää vuodenajasta riippuvaa tekijää, joka selittäisi influenssan vuosittaisen vaihtelun. Tätä tekijää on siitä lähtien etsitty. Vasta nyt on huomattu, että tuo tekijä voisi olla D-vitamiinin puute. Influenssa saapuu meitä pohjoisessa asuvia kiusaamaan talvisaikaan kun aurinko on matalalla. Tropiikissa räkä lentää puolestaan sadekausina kun ihmiset ovat enemmän sisätiloissa. Onpa eteläisellä pallonpuoliskolla toistuvaa El Nino -ilmiökin (sadekausi) liitetty influenssaan.
Rohkeasti tohtori Cannell ehdottaa syytettyjen penkille D-vitamiinin puutteen. Riittämätön D-vitamiinin tuotanto auringonvalon vaikutuksesta olisi tässä keskeisessä roolissa. Verenseerumista voidaan mitata alempia D-vitamiinin pitoisuuksia talvella pohjoisella pallonpuoliskolla ja eteläisellä pallonpuoliskolla sadekausina. Varsinkin tummaihoiset ovat esimerkiksi meilläpäin erityisessä vaaravyöhykkeessä, koska heidän ihonsa ei kykene täällä tuottamaan riittävästi D-vitamiinia.
Ihan pelkästä huuhaasta tässä työssä tuskin on kyse, sillä tiedossa on D-vitamiinin tärkeä rooli immuunijärjestelmässä. Se elvyttää vastustuskykyämme parantavia peptidejämme panemaan parastaan hengitysteiden limakalvoilla ja kudosnesteessä. Tämä suojaa keuhkoja tulehduksilta.
Aurinkoisena päivänä iho tuottaa puolessa tunnissa noin 250 mikrogrammaa D-vitamiinia. Jos käytämme aurinkovoiteita jo suojatekijä 8 vähentää tuotannon 15 mikrogrammaan.
Kommentoikaa ihmeessä jos tiedätte asiasta enemmän!
Lähde: Epidem Immunol (artikkeli on painossa) (koko teksti PDF:nä)
Sokerisia sanoja
Pidä sanasi sokerisina, sillä et tiedä milloin voit joutua syömään sanasi.
Onkohan tämä ajatus siivittänyt Sokeriraportin kirjoittajia? Onkohan nyt ihan oikein, että sokeriteollisuus näin voimakkaasti sekaantuu esimerkiksi diabetekseen?
Sokeria pidetään usein yhtenä suurimmista syntipukeista tyypin 2 diabeteksen synnyssä. Kansanterveyslaitoksen professori Antti Reunasen mukaan tavallinen sokeri ei kuitenkaan näytä olevan sellaisenaan tyypin 2 diabeteksen merkittävä riskitekijä. Sen sijaan sokerilla makeutettujen juomien ja välipalojen yhteys lihavuuden ja siten myös tyypin 2 diabeteksen syntyyn on ilmeistä. Juomista saatava energia ei juurikaan vaikuta kylläisyyteen ja on siten täysin ylimääräistä energiaa.
Karies on Reunasen mukaan sokerin haittavaikutuksista kiistattomin. Kohtuullisesta sokerin saannista ei kuitenkaan muuten näytä koituvan uhkaa terveydelle, kun sokeri nautitaan tasapainoisen aterian osana. Sokerin syömisestä aiheutuvaa mielihyvää ei Reunasen mukaan tarvitse unohtaa. Lisäksi sokeri on elintärkeä erityisesti diabeetikoille verensokerin laskiessa.
Hiilihydraatit ovat olleet laihdutuskeskusteluissa kuuma peruna, josta löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan. Reunasen mukaan tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että runsaalla hiilihydraattien saannilla ei ole yhteyttä lihavuuden kehittymiseen, päinvastoin. Tämä selittyy suurimmaksi osaksi ravintokuidun suojaavalla vaikutuksella. Yllättävää on, että tutkimustiedon mukaan sokerin suurkuluttajat ovatkin usein laihoja eivätkä suinkaan lihavimmasta päästä. Poikkileikkaustutkimusten mukaan ei voida vetää sellaista johtopäätöstä, että tavallisen sokerin syönnin lisääntyminen olisi lihavuusepidemian takana.
Sen sijaan fruktoosin runsaasta saannista saattaa olla haittaa tyypin 2 diabeteksen synnyssä. Fruktoosi saattaa vaikuttaa insuliiniresistenssin syntyyn ja jopa suosia rasvan kertymistä elimistöön.
Professori Reunanen puhui aiheesta Suomen Ravitsemustieteen Yhdistys ry:n syyssymposiumissa, jossa porauduttiin tällä kertaa hiilihydraattien ja makeutusaineiden maailmaan - Makeaa elämää!
Danisco Sugar on siis julkaissut hiljattain yhteispohjoismaisen Sokeriraportin, jonka avulla halutaan edistää sokeriin liittyvää ravitsemuskeskustelua. Sokeriraportin kirjoittajina on pohjoismaisia ravitsemusalan asiantuntijoita, joista suomalaisia ovat professori Matti Uusitupa Kuopion yliopistosta ja UKK-instituutin johtaja ETT Mikael Fogelholm.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 24.11.2006
Onkohan tämä ajatus siivittänyt Sokeriraportin kirjoittajia? Onkohan nyt ihan oikein, että sokeriteollisuus näin voimakkaasti sekaantuu esimerkiksi diabetekseen?
Sokeria pidetään usein yhtenä suurimmista syntipukeista tyypin 2 diabeteksen synnyssä. Kansanterveyslaitoksen professori Antti Reunasen mukaan tavallinen sokeri ei kuitenkaan näytä olevan sellaisenaan tyypin 2 diabeteksen merkittävä riskitekijä. Sen sijaan sokerilla makeutettujen juomien ja välipalojen yhteys lihavuuden ja siten myös tyypin 2 diabeteksen syntyyn on ilmeistä. Juomista saatava energia ei juurikaan vaikuta kylläisyyteen ja on siten täysin ylimääräistä energiaa.
Karies on Reunasen mukaan sokerin haittavaikutuksista kiistattomin. Kohtuullisesta sokerin saannista ei kuitenkaan muuten näytä koituvan uhkaa terveydelle, kun sokeri nautitaan tasapainoisen aterian osana. Sokerin syömisestä aiheutuvaa mielihyvää ei Reunasen mukaan tarvitse unohtaa. Lisäksi sokeri on elintärkeä erityisesti diabeetikoille verensokerin laskiessa.
Hiilihydraatit ovat olleet laihdutuskeskusteluissa kuuma peruna, josta löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan. Reunasen mukaan tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että runsaalla hiilihydraattien saannilla ei ole yhteyttä lihavuuden kehittymiseen, päinvastoin. Tämä selittyy suurimmaksi osaksi ravintokuidun suojaavalla vaikutuksella. Yllättävää on, että tutkimustiedon mukaan sokerin suurkuluttajat ovatkin usein laihoja eivätkä suinkaan lihavimmasta päästä. Poikkileikkaustutkimusten mukaan ei voida vetää sellaista johtopäätöstä, että tavallisen sokerin syönnin lisääntyminen olisi lihavuusepidemian takana.
Sen sijaan fruktoosin runsaasta saannista saattaa olla haittaa tyypin 2 diabeteksen synnyssä. Fruktoosi saattaa vaikuttaa insuliiniresistenssin syntyyn ja jopa suosia rasvan kertymistä elimistöön.
Professori Reunanen puhui aiheesta Suomen Ravitsemustieteen Yhdistys ry:n syyssymposiumissa, jossa porauduttiin tällä kertaa hiilihydraattien ja makeutusaineiden maailmaan - Makeaa elämää!
Danisco Sugar on siis julkaissut hiljattain yhteispohjoismaisen Sokeriraportin, jonka avulla halutaan edistää sokeriin liittyvää ravitsemuskeskustelua. Sokeriraportin kirjoittajina on pohjoismaisia ravitsemusalan asiantuntijoita, joista suomalaisia ovat professori Matti Uusitupa Kuopion yliopistosta ja UKK-instituutin johtaja ETT Mikael Fogelholm.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 24.11.2006
Puuduttavaa telkkarin katselua
Italialaistutkimuksen mukaan television katselu puuduttaa. Lasten verikokeet olivat vähemmän kivuliaita, jos lapsille näytettiin piirrettyjä elokuvia toimenpiteen aikana. Tutkimukseen osallistui 69 italialaista 7–12 -vuotiasta lasta, joille tehtiin laskimopunktio verikokeen ottamiseksi. Lapset satunnaistettiin kolmeen ryhmään, joista yhdessä lapset saivat katsoa piirrettyjä elokuvia verikokeen aikana, toisessa lasten äitejä pyydettiin kääntämään lapsen huomio toimenpiteestä ja kolmanteen ryhmään satunnaistetuille toimenpide tehtiin ilman hämäystä tai puudutusta.
Verikokeen jälkeen lapsia pyydettiin arvioimaan tuntemansa kipu asteikolla 0–100, jolloin piirrettyjä katsoneet lapset pitivät kokemusta selvästi vähemmän kivuliaana kuin muihin ryhmiin satunnaistetut lapset. Äitien arviot olivat samansuuntaisia.
Piirrettyjen elokuvien kipua lievittävä vaikutus johtui todennäköisesti siitä, että lapset uppoutuivat piirrettyjen tapahtumiin ja unohtivat pelätä kivuliasta toimenpidettä.
Lähteet: Uutispalvelu Duodecim, 24.11.2006 ja Arch Dis Childhood 91: 1015–1017, 2006
Verikokeen jälkeen lapsia pyydettiin arvioimaan tuntemansa kipu asteikolla 0–100, jolloin piirrettyjä katsoneet lapset pitivät kokemusta selvästi vähemmän kivuliaana kuin muihin ryhmiin satunnaistetut lapset. Äitien arviot olivat samansuuntaisia.
Piirrettyjen elokuvien kipua lievittävä vaikutus johtui todennäköisesti siitä, että lapset uppoutuivat piirrettyjen tapahtumiin ja unohtivat pelätä kivuliasta toimenpidettä.
Lähteet: Uutispalvelu Duodecim, 24.11.2006 ja Arch Dis Childhood 91: 1015–1017, 2006
perjantaina, marraskuuta 24, 2006
Elintapaohjausta diabeetikoille
Olin ETM Jaana Lindströmin väitöstilaisuudessa. Aiheena oli elintapaohjauksen ja ruokavalion koostumuksen merkitys tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä.
Väitöstilaisuus oli leppoisa tilaisuus, jossa väittelijä Lindströmiä ei professori Pertti Mustajoki hennonnut kovinkaan paljon kiusata. Eikä mielestäni ollut syytäkään. Onhan tämä ihan hyvä väitöskirja. Ohessa muutamia havaintoja.
Lectiossaan Jaana kertoi pikkuisen hurjasta diabeteksen historiasta virtsanmaisteluineen kaikkineen ja käsitteli lyhyesti suuret mittasuhteet nykyään saavuttanutta maailmanlaajuista sairautta. Hauskalla tavalla hän nosti esille keräilytalouden ja sai aikaan minussa ja Mikael Fogelholmissa vienon hymyn kertomalla, että ruoka pitäisi oikeastaan juosta kiinni! Pikkuisen avoimeksi jäi miten tosissaan Jaana oli sen suhteen, että korkea verensokeri olisi evoluution saatossa ollut ihmiselle alunperin hyödyllinen ominaisuus. Elintapojen muuttuminen ja liikkumattomuus olisi sitten toiminut tässä tilanteessa ihmistä vastaan. Insuliiniresistenssi ei yksistään myöskään selitä diabeteksen puhkeamista. Pitkän ajan kuluessa haiman toiminta vain (2-tyypin diabeteksessa) hiipuu ja tauti puhkeaa. Sokeri ei myöskään lisää diabetesriskiä, köyhdyttää pikemminkin ruokavaliota.
Tutkimus sai paljon kehuja professori Mustajoelta. Erityisen hyvältä vaikutti hänen mielestään koko tämä tapa tarkastella ongelmaa. Ei tarjottu mitään lääkettä vaivaan, vaan elintapojen muutosta. Varsin laaja tutkimus oli ilmeisen kiinnostava myös potilaille, sillä keskeytysprosentti oli erityisen pieni ja matkan varrella tuli lisää koehenkilöitä kiinnostavuuden takia. Korostamalla tätä "paino - liikunta - rasva - kuitu" mantraa saatiin potilaat hyvälle tuulelle ja bonuksena oli, että tutkittavista (522 kpl) arviolta 60 kpl säästyi diabetekselta (12 / 100 henkeä).
Iso riesa on ravintopäiväkirjojen täyttämisessä tapahtuva aliraportointi ja tässä oli oikeastaan professori Mustajoen ainoa sellainen huomattavampi kritiikin kohde tutkimuksessa. Yhdessä tuumivat, että aliraportointi olisi ollut kovinkin huomattavaa tässä tutkimuksessa. Sen kanssa vaan piti elää ja selittää parhain päin. Erityisesti rasva, sokeri ja naposteltavat aliraportoitiin. Mitä lihavammasta ihmisestä oli kyse, sitä enemmän tapahtui ravintoaineiden tahallista poisjättämistä.
Paljastavaa oli nähdä miten painon alentuessa ei näkynyt kolesteroliarvojen parannusta. Ainoa tapa saada kolesteroliarvot alas oli kohdistetuilla ruokavaliomuutoksilla ja lääkkeillä. Hienoa oli huomata, että elintapojen muutoksissa oli kaksi erillistä toimenpidettä ylitse kaikkien muiden: Liikunta ja ravintokuidut! Liikunnan lisääminen ja ravintokuitujen runsaampi nauttiminen kavensi vyötäröä diabetesriskissä elävillä. Rasvan vähentämisessä ruokavaliossa ei ollut mitään merkittävää hyötyä tämän asian suhteen.
Vähähiilihydraattiset dieetit tulivat yllättäen puheeksi. Vaikka mitään tällaista tutkimusta ei Jaana eikä professori Mustajoki ollut tehnyt, heillä oli vankka mielipide alakarppaamisesta: Alakarppaus toimii lähinnä aatteen tasolla, ei se ole vakavasti otettavaa tiedettä. Tiedän, että asioista ajatellaan muualla hieman eri tavalla.
Yhteenvetona voitaneen sanoa, että kakkostyypin diabetesta voidaan tehokkaasti ehkäistä puuttumalla riskiryhmissä elintapoihin liittyvillä muutoksilla. Parhaimmat tulokset saatiin ravintokuituja ja liikuntaa lisäämällä sekä eläinperäisiä rasvoja vähentämällä.
Jaana Lindström: Prevention of type 2 diabetes with lifestyle intervention – emphasis on dietary composition and identification of high-risk individuals. Doctoral dissertation, November 2006. University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of Public Health and National Public Health Institute, Department of Health Promotion and Chronic Disease Prevention. Tätä saa kommentoida.
Väitöstilaisuus oli leppoisa tilaisuus, jossa väittelijä Lindströmiä ei professori Pertti Mustajoki hennonnut kovinkaan paljon kiusata. Eikä mielestäni ollut syytäkään. Onhan tämä ihan hyvä väitöskirja. Ohessa muutamia havaintoja.
Lectiossaan Jaana kertoi pikkuisen hurjasta diabeteksen historiasta virtsanmaisteluineen kaikkineen ja käsitteli lyhyesti suuret mittasuhteet nykyään saavuttanutta maailmanlaajuista sairautta. Hauskalla tavalla hän nosti esille keräilytalouden ja sai aikaan minussa ja Mikael Fogelholmissa vienon hymyn kertomalla, että ruoka pitäisi oikeastaan juosta kiinni! Pikkuisen avoimeksi jäi miten tosissaan Jaana oli sen suhteen, että korkea verensokeri olisi evoluution saatossa ollut ihmiselle alunperin hyödyllinen ominaisuus. Elintapojen muuttuminen ja liikkumattomuus olisi sitten toiminut tässä tilanteessa ihmistä vastaan. Insuliiniresistenssi ei yksistään myöskään selitä diabeteksen puhkeamista. Pitkän ajan kuluessa haiman toiminta vain (2-tyypin diabeteksessa) hiipuu ja tauti puhkeaa. Sokeri ei myöskään lisää diabetesriskiä, köyhdyttää pikemminkin ruokavaliota.
Tutkimus sai paljon kehuja professori Mustajoelta. Erityisen hyvältä vaikutti hänen mielestään koko tämä tapa tarkastella ongelmaa. Ei tarjottu mitään lääkettä vaivaan, vaan elintapojen muutosta. Varsin laaja tutkimus oli ilmeisen kiinnostava myös potilaille, sillä keskeytysprosentti oli erityisen pieni ja matkan varrella tuli lisää koehenkilöitä kiinnostavuuden takia. Korostamalla tätä "paino - liikunta - rasva - kuitu" mantraa saatiin potilaat hyvälle tuulelle ja bonuksena oli, että tutkittavista (522 kpl) arviolta 60 kpl säästyi diabetekselta (12 / 100 henkeä).
Iso riesa on ravintopäiväkirjojen täyttämisessä tapahtuva aliraportointi ja tässä oli oikeastaan professori Mustajoen ainoa sellainen huomattavampi kritiikin kohde tutkimuksessa. Yhdessä tuumivat, että aliraportointi olisi ollut kovinkin huomattavaa tässä tutkimuksessa. Sen kanssa vaan piti elää ja selittää parhain päin. Erityisesti rasva, sokeri ja naposteltavat aliraportoitiin. Mitä lihavammasta ihmisestä oli kyse, sitä enemmän tapahtui ravintoaineiden tahallista poisjättämistä.
Paljastavaa oli nähdä miten painon alentuessa ei näkynyt kolesteroliarvojen parannusta. Ainoa tapa saada kolesteroliarvot alas oli kohdistetuilla ruokavaliomuutoksilla ja lääkkeillä. Hienoa oli huomata, että elintapojen muutoksissa oli kaksi erillistä toimenpidettä ylitse kaikkien muiden: Liikunta ja ravintokuidut! Liikunnan lisääminen ja ravintokuitujen runsaampi nauttiminen kavensi vyötäröä diabetesriskissä elävillä. Rasvan vähentämisessä ruokavaliossa ei ollut mitään merkittävää hyötyä tämän asian suhteen.
Vähähiilihydraattiset dieetit tulivat yllättäen puheeksi. Vaikka mitään tällaista tutkimusta ei Jaana eikä professori Mustajoki ollut tehnyt, heillä oli vankka mielipide alakarppaamisesta: Alakarppaus toimii lähinnä aatteen tasolla, ei se ole vakavasti otettavaa tiedettä. Tiedän, että asioista ajatellaan muualla hieman eri tavalla.
Yhteenvetona voitaneen sanoa, että kakkostyypin diabetesta voidaan tehokkaasti ehkäistä puuttumalla riskiryhmissä elintapoihin liittyvillä muutoksilla. Parhaimmat tulokset saatiin ravintokuituja ja liikuntaa lisäämällä sekä eläinperäisiä rasvoja vähentämällä.
Jaana Lindström: Prevention of type 2 diabetes with lifestyle intervention – emphasis on dietary composition and identification of high-risk individuals. Doctoral dissertation, November 2006. University of Helsinki, Faculty of Medicine, Department of Public Health and National Public Health Institute, Department of Health Promotion and Chronic Disease Prevention.
- As a PDF file (ISBN 951-740-656-8) - 544 kB
- Abstract
- Tiivistelmä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)