En ole aina oikeassa

**
Sattuman oikusta huomaan Turun Sanomista, että loistava tiedemies, Turun yliopiston tähtitieteen laitoksen professori Esko Valtaoja, on kirjoittanut minulla vasta miettimisasteella olleesta loppuviikon aiheesta. Ja tietenkin paljon paremmin kuin mihin minä olisin koskaan pystynyt. Einsteinia minäkin mietin esimerkkihenkilönä. Esimerkkinä sellaisesta henkilöstä, joka luo kuvan siitä, että on aina oikeassa vaikka onkin väärässä. Kansanedustajia en olisi uskaltanut näpäyttää. Esko uskalsi!

Otteita Esko Valtaojan ajatusmaailmasta (lukekaa alkuperäinen teksti!):

Viitisen vuotta sitten professori Esko Valtaojalla oli vihertäviä ajatuksia. Hän rohkeni ehdottaa että maapallo on pelastettavissa, jos alamme ideologioitten sijaan luottaa tietoon ja tieteeseen. Mikä tietysti sai kaikki ideologioihin luottavat raivoihinsa.

Viisi vuotta on kulunut - onko mitään uutta raportoitavaa? Valtaojan mielestä maailma näyttää paremmalta kuin hän olisi ikinä uskaltanut toivoa. Suuryhtiöiden johtajat, Jorma Ollila etunenässä, vaativat niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin valtiovaltaa ottamaan ilmastomuutoksen tosissaan ja ryhtymään toimiin sen hillitsemiseksi. Hiilidioksidipäästöjä vähentävä viides ydinvoimala on rakenteilla ja kuudeskin ihan kinthaala, kuten pohjoisessa tavataan sanoa.

Tämä muutos ei professori Valtaojan mukaan ole tullut ilmaiseksi:

• ydinvoiman vaatimat tiukat turvatoimet ovat tehneet Suomesta poliisivaltion
• taloutemme on romahtanut, koska kallista ydinvoimaa pitää tukea valtion varoilla
• jouduimme maailmanlaajuisen ostoboikotin uhriksi viidennen ydinvoimalan rakentamispäätöksen jälkeen (kuka muistaa?)
• kaikkea tätä, ja vielä hassumpaa, aikuiset ja kenties muuten ihan täysijärkiset ihmiset esittivät puolustaessaan ideologiaansa tosiasioita vastaan
• voisi olettaa että entiset ydinvoiman vastustajat myöntäisivät olleensa väärässä?
• takinkääntäjistä korkea-arvoisin, pääministeri Matti Vanhanen, on innokkaimpia ydinvoiman puoltajia!
• pääministeri Vanhasen mukaan arvokeskustelu ydinvoimasta on nyt käyty ja siksi kuudettakin voimalaa voidaan alkaa rakentamaan
• ilmeisesti poliitikon pitää aina väittää olleensa oikeassa, muuten menee maine

Professori Valtaoja jatkaa kansanedustajien rökittämistä, mutta minä haluan lopuksi korostaa Valtaojan myötä, että on hyvä myöntää itselleen, että virheitä tulee tehtyä. Varsinkin tiedemies tallustelee hyllyvässä suossa upottavien virhearviointien seassa puikkelehtien. Maamme tiedeyhteisö on tehnyt virhearviointeja synteettisen margariinin suhteen. Meijerivoista sanotaan sellaista mikä tiedetään vääräksi, mutta viran ja rahoittajien puolesta kannattaa vääristelyä jatkaa. Paljon hassumpiakin väitteitä on esitetty tässä tunteita herättävässä ravintokeskustelussa. Ei muuta kuin hattu kouraan ja pyytämään anteeksi Suomen kansalta. En ole kyllä missään muussa maassa törmännyt näin nurjaan suhtautumiseen eläinrasvojen suhteen. Totuus on, että monipuolinen ruokavalio on ihmisen parhaaksi. Miksi se on niin vaikea asia myönnettäväksi?

Tiede on politiikkaa hauskempaa jo senkin vuoksi, että siinä voi myöntää olleensa väärässä. Tutkija, joka sinnikkäästi pitää kiinni vääräksi osoittautuneesta kannastaan, menettää ennemmin tai myöhemmin arvostuksensa tiedeyhteisössä. Myös tieteen valtarakenteita ja yleistä konsensusta kritisoiva saa tuntea jäävänsä ikävään välikäteen. Kummallista, sillä asioiden kyseenalaistaminen on tärkeä osa luonnontieteitä. Tiede etenee, tieto kasvaa, ja yksi toisensa jälkeen hyviltä, tai ainakin painokelpoisilta, vaikuttaneet ideat lentävät roskakoriin. Kuten esimerkiksi käsitys siitä, että pahamaineiset tyydyttyneet eläinrasvat kohottavat veren kolesterolia. Alunperin hataralla pohjalla olleet tohtori Ancel Keysin hypoteesit rasvaisen ruoan ja sepelvaltimokuolleisuuden välillä ovat täällä Suomessa jalostuneet niin pitkälle mielettömyydessään, että eduksi olisi jos pöytä siivottaisiin puhtaaksi menneisyyden painolastista ja aloitettaisiin homma uudestaan. On hyvin epätavallista, että näkee tiedemiehen paneutuvan rasvakeskusteluun huolellisesti ja löytävän syitä uudelleenarviointiin. Ai niin, nyt on vaalit tulossa...

Professori Esko Valtaoja on rehellinen suomalainen tiedemies. Hänellä on rohkeutta sanoa näin joistakin tieteellisistä töistään:

• väitöskirjani kuudesta julkaisusta kaksi perustui huonoksi osoittautuneeseen teoriaan
• kolmas työni oli niin surkea että se ei ollut edes väärin
• neljäs tieteellinen työni oli kiikun kaakun
• kaksi viimeistä työtä olivat ihan kelpo juttuja

Ei kovinkaan hyvä keskiarvo, mutta tieteelle tyypillinen. Tällaista tiede on. Itse Albert Einsteinkin oli väärässä, meni metsään niin että ryskyi kvanttifysiikan suhteen - ja ajautui elämänsä koko loppupuoleksi tieteen valtavirran ulkopuolelle kun ei pystynyt myöntämään olleensa väärässä.

Aina oikeassa voi olla vain jos itse määrittelee mikä on oikein ja mikä väärin, ja kuka sellaista tyyppiä haluaa yhteisiä asioita hoitamaan? Älkää äänestäkö poliitikkoa, joka väittää olleensa aina oikeassa. Äänestäkää poliitikkoa, joka myöntää erehtyneensä. Se voi jopa puhua totta, ainakin joskus.

Kiitos Esko!

Lähde: Turun Sanomat, 30.1.2007

Ihana aamupala

**
Istut aamiaispöydän ääressä, edessä on höyryävä puurolautanen iloisella voisilmällä ja makunystyreiden kiihottamiseksi lähes hekumalliseen pisteeseen saakka ripotteleet puuron päälle äsken pakastimesta ottamiasi kesälomareissulla ihan itse keräämiäsi metsämarjoja. Siinä ne hitaasti sulavat samalla kun hamuilet käteesi vastakeitettyä kananmunaa. Nykyäänhän mennään taas reilusti munalla töihin. Kolesterolikriisi on työnnetty syrjään. Aamiaisleiväksi kelpuutat suomalaisen ruisleivän. Ylähuulesi osuu ensiksi leivälle pistämääsi ohueen siivuun ihanaa mustaleimaista suomalaista edamia. Vielä lasillinen tuoremehua ja olet valmis aloittamaan päiväsi. Täynnä energiaa!

Ei aina tule mieleen, mistä kaikki ihanuus saa alkunsa. Kuinka monia työvaiheita onkaan hyvän perusaamiaisen takana? Avuksi tulee laatuketju, Maa- ja metsätalousministeriön hanke.

Kun kylvöä valmisteleva viljelijä avaa keväällä ensimmäiset siemensäkit, on aamupuuron ainesten hyvä laatu varmistettu jo paljon ennen tätä. Aamupuuron ja leivän pohja, kylvettävä siemenvilja on selkeästi tarkastettua (sertifioitua), oikein käsiteltyä ja laadukkaaksi todettua.

Viljatuotanto muodostaa pääosan ihmisten käyttämästä ravinnosta, joko suoraan viljatuotteina tai välillisesti esimerkiksi viljalla ruokittujen kotieläinten tuotteina. Viljojen merkitys perustuu ennen muuta viljanjyvien ravintoainepitoisuuteen, runsaaseen satoon ja helppoon varastoitavuuteen.

Maitoala on edelläkävijä suomalaisessa laatutyössä ja koko laatuketjun rakentamisessa. Suomessa maidon hygieeninen laatu onkin hyvin korkealla tasolla. Maitovalmisteiden laadun takaamiseksi maidon tuottaja ja jalostava teollisuus ovat tehneet vuosia työtä eläinten hyvinvoinnin ja taudittomuuden eteen. Olen niin surullinen kun maamme asiantuntijat ovat olleet niin tavattoman tylyjä erästä loistavaa maitotuotetta kohtaan. Ajattelen tietenkin meijerivoita.

Kananmunan laatuun voidaan vaikuttaa eniten ennen munimista. Siksi suomalaisessa alkutuotannossa panostetaan erityisesti kanan ravinnon laatuun ja jalostukseen. Kananrehun pääraaka-aine on kotimainen tutkittu vilja. Kuljetus kanalasta kuluttajan lautaselle on tarkoin suunniteltu ja toteutettu. Paljon enemmän voisimme varmaankin tehdä sen kananmunan terveysarvojen korostamiseksi, ajattelen esimerkiksi luomutuotannon tärkeää roolia ja kananmunan omega-3-rasvahappojen lisäämistä kanoille tarjottavan ravinnon avulla.

Kuinka alkutuotannossa toimitaan, heijastuu koko tuotantoketjuun kuluttajan ruokapöytään asti. Siksi on tärkeää, että jo maanviljelijä työssään noudattaa hyviä laatukriteereitä. Laatutyö on alkanut jo hyvän viljelysuunnitelman teosta ja jatkuu maanmuokkaukseen, tutkituilla tuotteilla suoritettaviin lannoituksiin ja sopivaan vuoroviljelyyn. Viljan korjuu, kuivaus ja varastointi on etukäteen suunniteltu. Puurohiutaleiden ja leipäjauhojen alkuperä on tarkasti selvillä, viljelijä kirjaa kaikki toimenpiteet ja niiden ajankohdan muistiin. Muistiinpanot ovat perusta turvallisille, jäljitettäville tuotteille, ja niiden perusteella myös kehitetään kasvintuotantoa edelleen. Myös maatilojen eläintenhoidon kaikki toimenpiteet kirjataan yksityiskohtaisesti muistiin. Tarpeen tullen tiedetään aina, mistä ruokien raaka-aineet ovat peräisin.

Maatiloilla eläimiä hoidetaan kaiken kaikkiaan hienosti, eläinten ravinnon, levon ja lajinmukaisen toiminnan tarpeista pidetään hyvää huolta. Eläimet voivat hyvin, ja se on merkki maanviljelijän ammattitaidosta, hyvästä hoidosta, ruokinnasta ja sopivista elinolosuhteista. Kesällä esimerkiksi lehmät kirmaavat pelloilla ja syövät makoisaa vihreää ravintoa suoraan niityltä. Pienestä tilakoosta johtuen eläimiä on Suomessa periteisesti aina hoidettu yksilöllisesti.

Eläinten terveydenhuoltojärjestelmällä varmistetaan eläinten hyvinvointi, eläimillä on esimerkiksi terveyskortit, joihin merkitään kaikki terveydenhuoltoon liittyvät toimenpiteet. Näin taataan muun muassa se, ettei mahdollisista hoidoista jää lääkejäämiä maitoon tai lihaan. Eläinterveystilanne on Suomessa kansainvälisestikin katsoen huipputasolla.

Laatuketjun perustana on ammattitaitoinen ja tarkka viljelijä, joka maatilan kaikissa toimissa on sitoutunut noudattamaan laatutyön vaatimuksia. Tavoitteena on tuottaa myyntiin vain hyvälaatuisia tilan tuotteita. Suomalainen elintarvike on turvallista ja terveellistä alusta loppuun. Siksi aamiaisleivän ja -juuston ostaja ei juuri mietikään, uskaltaako kyseisin elintarvikkeen ostaa.

Tämän päivän kuluttaja haluaa syödä tuoretta, maukasta ja turvallista ruokaa. Myös elintarvikkeiden terveellisyys, elintarviketuotannon eettisyys, ruoan koostumus ja ravintoaineiden vaikutukset ovat ajankohtaisia teemoja. Suomalaiset maanviljelijät, teollisuus, kauppa, kuluttajat, neuvonta ja hallinto luovat yhdessä Suomesta vahvaa elintarvikkeiden laatumaata. Ainutlaatuisen elintarvikeketjun laatutyön perustana on toimialan yhteinen sitoutuminen kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan.

Elintarviketalouden laatustrategian tavoitteena on kehittää kotimaisen elintarvikeketjun vahvuuksia, kuten kuluttajan luottamukseen perustuvaa kilpailuetua ja yhteisen toiminnan tehostumiseen perustuvaa kilpailukykyä. Strategialla halutaan vahvistaa myös kotimaisen elintarviketalouden yhteiskuntavastuullista toimintatapaa sekä parantaa kuluttajan tietoisuutta kotimaisen elintarviketalouden toiminnasta ja sen kokonaisvaikutuksista.

Hyvä Suomi - hyvä kotimaisuus!

Lähde: Deskin uutiskirje toimittajille, 30.1.2007

Voilla on vankka kannattajajoukkonsa

*
Helsingin Sanomissa keskustellaan taas vilkkaasti voileivälle levitettävistä rasvoista. Käykää lukemassa!

Voi on elintarvikepolitiikan uhri
veteraaniurheilija | 29.1.2007 13:02
Tuntuu siltä, että meijerivoi voitaisiin jo vapauttaa virallisten ravitsemussuositusten pannasta. Voi on loistava luonnontuote! Tutkimusnäyttö voin terveellisyydestä on ollut tosi vakuuttavaa. Jos tätä asiaa ei oivalla on kyse sokeudesta tai voimakkaista ennakkoluuloista. Voin lisääntyneen käytön suhteen ei taida muutos olla muusta kiinni kuin maatalous- ja elintarvikepoliittisesta linjauksesta. Voi on länsimaissa ja erityisesti Suomessa käynyt kovaa taistelua margariinin kanssa markkinaosuuksista ja ajoittain margariinin puolustusasetelmaa on kohennettu ravintoamme tutkivien tiedemiesten ja muiden asiantuntijoiden suosiollisella avustuksella. Voi oli ennen Suomelle vientiylpeys, mutta nyt sitä ei syö kuin pieni terveystietoinen ja itsepäinen porukka. Voin kulutus on nykyään niin pientä, että se ei millään voi selittää Suomen suurinta kansanterveysongelmaa: sydän- ja verisuonitaudit. Olisiko aika saada voin käytölle laajempi hyväksyntä?

Hyvinvointia hunajasta

**
Hyvinvointia hunajasta on tiedotus- ja menekinedistämisohjelma, jossa EU-rahalla pistetään suu makeaksi. Kokonaisbudjetti on 300 000 euroa, josta EU:n osuus on puolet, Suomen valtio avaa kukkaronsa ja kaivaa sieltä noin 20 prosentin rahoitusosuuden ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto hoitaa loput 30 prosenttia. Ohjelmaan kuuluu mediamainontaa aikakauslehdissä, tiedottamista ja myymälä- sekä tapahtumapromootiota.

Hunajan kulutusta on syytä edistää. Hunaja on terveellistä. Toivottavasti löydetään uusia hunajan käyttäjiä erityisesti 25–49-vuotiaista. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan hunaja on viime vuosina jäänyt uusien makeutusaineiden, kuten teollisten maustesiirappien ja ruokoraakasokereiden, varjoon. Liitto haluaa nyt muistuttaa kuluttajia hunajan ainutlaatuisista ominaisuuksista ja monista käyttömahdollisuuksista. Tavoitteena on myös lisätä kuluttajien tietoisuutta mehiläistalouden merkityksestä ympäristölle. Lisäksi pyritään parantamaan kuluttajien tietämystä hunajan alkuperästä ja jäljitettävyydestä. Valmistaakseen puoli kiloa hunajaa mehiläiset noutavat 75 000 mesikuormaa, käyvät 3-4 miljoonassa kukassa ja lentävät noin 80 000 km! Lue lisää.

Hunaja koostuu pääosin rypäle- ja hedel­mäsokerista, siinä on entsyymejä, valkuais- ja kivennäisaineita sekä runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja. Hunaja säilyy hyvin. Vaih­toehtoisten hoitomuotojen kannattajat suosittelevat hunajan käyttöä mm. tauteja ehkäisevänä ja parantavana sekä elvyt­tävänä aineena. Käsitykset perustuvat havaintoi­hin, että hunajan happamuus tuhoaa bakteereita ja että siinä on li­säksi todettu joidenkin bakteerien kasvua estäviä aineita. Sitä käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, leivän päällä ja sitä lisätään makeutusaineeksi juomiin kuten tee­hen. Jos hunajaa käytetään rohtona esim. kurkkukipuun on väl­tettävä sen kuumentamista yli 40 asteeseen, sillä monet sen tehoaineista tuhoutuvat noin korkeassa lämpötilassa.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.1.2007

Ryssä on likaisempi kuin suomalainen

**
Venäläislapset sairastavat allergiaa neljä kertaa harvemmin kuin suomalaislapset. Suomen Akatemian rahoittaman MICMAN-allergiatutkimuksen mukaan syy saattaa löytyä meidän suomalaisten liian antaumuksellisesta puhtausinnosta. Allergioiden määrä on Suomessa arvioiden mukaan nelinkertaistunut neljässäkymmenessä vuodessa.

Suomalainen elinympäristö on mikrobiköyhää Venäjään verrattuna. Venäjällä pöpöt viihtyvät. Esimerkiksi Venäjän Pitkärannan juomavedessä on jopa kymmeniä tuhansia kertoja enemmän mikrobeja kuin Joensuun juomavedessä. Tämän lisäksi venäläisistä kodeista otetuissa pölynäytteissä oli huomattavasti enemmän mikrobeja kuin suomalaisista kodeista otetuissa näytteissä.

Tutkijat kehottavat pistämään imurit kaappiin ja päästämään lapsia puutarhaa tonkimaan. Lapsia kehotetaan myös riisumaan kuraiset jalkineensa vasta siellä telkkarin ääressä ja teinitytön ja -pojan huoneen pitää olla siivoton likalätti. Siellä pöpöt viihtyvät ja pölypunkit pitävät teinien immuunipuolustuksen täydessä terässä. Suomessa koteja siivotaan ja puhdistetaan jopa desinfioimisaineilla, mikä tekee elinympäristöstämme liian hygieenisen. Runsaasti mikrobeja sisältävä ympäristö muokkaa ihmisen immuunijärjestelmää siten, ettei sen tarvitse reagoida tarpeettomasti haitattomiin hiukkasiin kuten siitepölyyn. Professori Tari Haahtelan mukaan liiallisen hygienian välttäminen on lapsiperheissä erityisen tärkeää. Hän kehottaakin perheitä unohtamaan ylenpalttisen puunauksen ja kannustaa vanhempia tutustuttamaan lapsiaan maaperään vaikkapa puutarhaa hoidettaessa.

Syytä paniikkiin ei edes ole, jos lapsi maistaa vähän multaa kukkapenkistä. Haahtelan mukaan vanhemmat voivat olla huoletta niin kauan kuin lapsi naureskelee ja jokeltaa. Lapselle on tyypillistä tutustua ympäristöön suun kautta, mikä antaa lapselle myös tarvittavan mikrobisuojan.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 25.1.2007

Teidän on syytä kysyä lisätietoja Suomen Akatemiasta, Tiina Raivolta (09-7748 8369) mikäli epäilette ymmärtäneeni jonkin asian väärin uutiskirjeestä.

Lapsille suunnatut mainoskampanjat usein vahingollisia

**
Australiassa on tutkittu miten lapsille suunnatut mainoskampanjat vaikuttavat lasten ruokaostoksiin. Terveysstrategian osastolla (Health Strategies Division, The Cancer Council, Kings Cross NSW 1340 Australia) on lyöty viisaat päät yhteen ja päädytty siihen, että mainoskampanjoilla, erikoistarjouksilla, oheismyynnillä ja tuotelahjoilla edistetään useammin epäterveellistä ruokaa kuin terveellistä ruokaa.

Yhdeksän supermarkettia Sydneyssä pistettiin tehotarkkailuun. Millä tavalla lasten ostoskäyttäytymiseen pyrittiin siellä vaikuttamaan? Missä tuoteryhmissä oli mainontaa? Näytti siltä, että lapsiin kohdistuvaa ravintomainontaa on erityisesti näissä tuoteryhmissä: sokeroidut keksit, pikaruoka, makeiset, sipsit ja naposteltavat, viljatuotteet, maidosta valmistetut välipalat ja jäätelö. Tarkkaavainen lukija ihmettelee, eikö tavallista ruokaa ollenkaan mainostettu? Tähän en pysty vastaamaan, sillä en ole vielä saanut tilaamaani eripainosta ja lyhennelmästä ei tämän enempää irtoa tuosta aiheesta.

Tuotteita mainostettiin hyvin usein (75%) televisiossa julkkisten avulla ja piirrettyjen elokuvapätkien avulla. Ilmaisnäytteiden avulla hoidettiin noin 13% kaikesta tuotemarkkinoinnista ja valtaosa tästä markkinoinnista (82%) kohdistui tutkijoiden määrittelyn mukaan epäterveellisiin tuotteisiin ja vain 18% mainoksista kohdistui terveelliseen ruokaan.

Tutkijoiden mielestä ravintoaineiden mainoskampanjat ovat mahdollisesti vastuussa siitä yleisestä mielipiteestä mikä nuorelle syntyy ravinnosta. Nuorten lihavuus voi johtua tästä vääristyneestä mainonnasta, mutta lisätutkimuksia tarvitaan. Siitä ollaan kuitenkin varmoja, että epäterveellisen ravinnon mainontaan on saatava rajoituksia Australiassa. Ehkä meillä Suomessakin.

Lähde: Chapman K, Nicholas P, Banovic D, Supramaniam R. The extent and nature of food promotion directed to children in Australian supermarkets. Health Promot Int. 21 (4): 331-339, 2006

En jäänyt kiinni dopingista

*
En jäänyt kiinni dopingista, vaikka dopingia käytinkin. Tähän lauseeseen kiteytyy se moraalinen rappio, jonka varassa huippu-urheilu tällä hetkellä elää ja hengittää. Niin kauan kuin tällaisten mätäpaiseiden sallitaan harrastaa urheilua, rappio jatkuu. Välillä tuntuu siltä, että urheilija on niin arvokas sponsoreilleen ja lajiliitolleen, että tehdään kaikki voitava, jotta urheilija ei kärähtäisi dopingtestissä. Markkina-arvonsa menettänyttä urheilijaa voidaan sitten mielin määrin riepotella ja ikäänkuin esitellä esimerkkinä miten huonosti sellaisen urheilijan käy, joka sortuu kiellettyihin menetelmiin. Tilanne on todella näin raadollinen kuin sen tässä ilmaisen. Turha asiaa on kaunistella.

Luemme tänään Ilta-Sanomista (24.1.2007) miten pyöräilyn maailmanmestari Johan Museeuw on tunnustanut käyttäneensä urheilussa kiellettyä lääkeainetta uransa viimeisenä vuotena. Belgialainen Museeuw on kuuden muun pyöräilijän kanssa syytteessä epon käytöstä vuonna 2003.

Nyt jo uransa päättänyt 41-vuotias Museeuw kertoo, että teki asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä. Vuoden 1996 maantieajon maailmanmestari sanoi, ettei noudattanut sääntöjä sataprosenttisesti. Puolustuksekseen Museeuw on koko ajan sanonut, ettei ole koskaan jäänyt kiinni dopingista!

"Halusin lopettaa urani tyylikkäästi", Museeuw selitti. Ei tässä ajatella niitä urheilijoita, jotka rehellisin keinoin etsivät omia rajojaan. Saattaa olla, että Museeuw ei olisi ollut tarpeeksi lahjakas saavuttaakseen maailmanmestaruuden turvautumatta kiellettyihin keinoihin. Voittiko sinä vuonna varmasti paras pyöräilijä maailmanmestaruuden? Luomu-urheilijoille annan täyden tukeni, dopingurheilijoille sen sijaan tylyimmän mahdollisen tuomion.

Museeuw voitti muun muassa legendaarisen Pariisi-Roubaix-ajon kolme kertaa. Puhtaasti?

Lähde: Ilta-Sanomat, 24.1.2007

Kalakeitto maistuu koululaisille

***
Kalakeitto oli suosituin kalaruoka, kun 983 koululaista kirjasi viime marraskuussa kahden viikon ajan muistiin kaikki syömänsä kala-ateriat. Kaikkiaan kirjatuksi tuli 6453 kalaruoka-annosta. Kalakeittoa oli annoksista 13,5 %. Usein ainoaksi lapsille maistuvaksi kalaruoaksi mainitut kalapuikot olivat toisella sijalla. Kalapuikkoannoksia oli 12,8 %. Kalalajeista suosituimpia olivat kirjolohi ja lohi. Ruoka-annoksista 20,3 %:ssa oli kalana mainittu kirjolohi tai lohi. Toiseksi eniten oli syöty erilaisia tonnikalaruokia. Annoksista 17,5 % sisälsi tonnikalaa. ”Kalalajina” kalapuikot olivat vasta kolmannella sijalla. (Kommentti: Onneksi näin, sillä kalapuikkojen ravintoarvo on perin vaatimaton).

Kala maistuu nuorille lähes kaikissa mahdollisissa muodoissa. Erilaisia ruokalajeja oli kilpailukortteihin kirjattu pitkälti toistasataa ja eri kalalajejakin yli 20. Ruokalajeista mukana olivat kaikki perinteiset kalaherkut, mm. kalakeitto, muikkukukko, silakkapihvit, lohilaatikko ja erilaiset savukalat sekä laaja valikoima erilaisia salaatteja, pizzoja, nugetteja, sushia ja pastaruokia. Kotimaisista kalalajeista ylivoimaisesti suosituinta oli kirjolohi. Toiseksi suosituinta oli, ehkä hieman yllättäenkin, silakka. Seuraavina tulivat siika, muikku, ahven ja kuha.

Lähde: Deskin tiedote ravintotoimittajille, 23.1.2007

Kasvistase 2005

***
Maa- ja metsätalousministeriön Ravintotaseen arvion mukaan vuonna 2005 vihanneksia syötiin 55,12 kiloa henkeä kohden, joka on 2 kiloa enemmän kuin vuonna 2004. Perunoita syötiin 62,03 kiloa, tuoreita hedelmiä 47,8 kiloa, hedelmämehuja 21,39 ja marjoja 14,5 kiloa henkeä kohden vuodessa. Kotimaiset Kasvikset ry:n laatiman Kasvistaseen (PDF) mukaan vihanneksista etenkin paprikan, kurkun, lantun, tomaatin ja sipulin kulutus on lisääntynyt.

Suomalaisten vihannessuosikkeihin kuuluvat tutut kotimaiset vihannekset. Noin puolet vuoden aikana syödyistä vihannesmääristä muodostuu tomaatista, kurkusta ja porkkanasta. Suomalainen söi keskimäärin 10,9 kiloa tomaattia, 9 kiloa porkkanaa ja 8,2 kiloa kurkkua vuoden 2005 aikana.

Suosituimmat tuoreet vihannekset (kg/hlö/v.2005)

Tomaatti 10,94
Porkkana 9,03
Kurkku 8,25
Kelta- ja punasipuli 4,63
Valkokaali 3,67
Paprika 2,87
Amerikansalaatti 2,45
Kukkakaali 1,75
Lanttu 1,67

Lähde: Kotimaiset kasvikset ry., 23.1.2007