tiistaina, joulukuuta 06, 2011

Kohonneen verenpaineen hoito tietyin elintapa- ja ravintomuutoksin

**
Veteraaniurheilija jatkaa Lapin urheiluopiston Ravintovalmentajakoulutuksessa vuonna 2011 olleiden opiskelijoiden työn hedelmien esittelyä.

Tässä jo esiteltyjä opinnäytteitä:


Ajatuksia elämäntapamuutoksesta



Seuraavaksi on vuorossa Anne Kumpulan laaja opinnäyte kohonneesta verenpaineesta ja sen hoidosta elintapoja ja ravitsemusta muuttaen. Tässä on meitä kaikkia kiinnostavaa tietoa!

Kohonneen verenpaineen hoito tietyin elintapa- ja ravintomuutoksin
Ravintovalmentaja Anne Kumpula

Johdanto

Useimmat ihmisten sairauksista ovat seurausta vääristä elintavoista, virheellisestä ravitsemuksesta ja haitallisista ympäristötekijöistä. Geneettiset tekijät voivat altistaa toiset muita herkemmin elintapavirheiden haitallisille vaikutuksille. Puhdas ja yksinkertainen luonnonmukainen ravinto sekä kohtuullisesti kuormittava kestävyysliikunta että riittävä lepo ovat elintasosairauksien parasta ennaltaehkäisyä.

Verenpainetauti on Suomessa yleisimpiä pitkäaikaissairauksia. Kohonnut verenpaine on sydän- ja verisuonisairauksien, sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin ja aivoverenvuodon riskitekijä. Elämäntapakeinoin voidaan ehkäistä näiden liitännäissairauksien puhkeamista. (www.terveyskirjasto.fi, www.kaypahoito.fi)

Ikääntymisen myötä useiden ihmisten verenpaine kohoaa, mikä johtuu osaltaan verisuonten kimmoisuuden vähentymisestä. Suomalaisten verenpaine on viimeisen 30 vuoden aikana laskenut, mutta se on edelleenkin korkea ja merkittävä kansanterveysriski. Korkea verenpaine on usein oireeton ja siten salakavalasti terveyttä vaarantava tauti. Suomalaismiehistä noin puolet 34–64 –vuotiaista kärsii kohonneesta verenpaineesta ja samanikäisistä naisista noin kolmasosa. Tutkimusten mukaan vain noin puolet korkeasta verenpaineesta kärsivistä ihmisistä on itse tietoisia sairaudestaan.

Elämäntapamuutos on korkean verenpaineen paras ja ensisijainen hoitokeino. Terveellisen ruokavalion, liikunnan ja riittävän levon tukena voidaan käyttää erilaisia ravintolisiä ja luontaistuotteita. Ellei näistä ole apua, on turvauduttava lääkehoitoon. Verenpainelääkitykseen turvautuu vain noin kolmasosa. Kynnys turvautua lääkevalmisteisiin on suuri, vaikka verenpaineen arvot sitä edellyttäisivätkin. Mikäli systolinen eli yläpaine on vähintään 160 mmHg tai diastolinen eli alapaine vähintään 100 mmHg, suositellaan lääkehoidon aloittamista, sillä verenpaineen seuraukset ovat vakavat. Lääkehoidolla on lähes aina joitakin haittavaikutuksia, siksi lääkkeiden määrääminen on asiantuntijoiden, lääkäreiden vastuulla. He punnitsevat lääkehoidon hyötyä ja haittaa yksilökohtaisesti. Joskaan lääkäreiden koulutuksessa ravitsemusasiat eivät ole ensisijaisia, siksi ammattilaiset voivat vähätellä niitä.

Yksittäisen ravintotekijän vaikutus on usein pienempi kuin lääkkeen esim. korkean kolesterolin tai verenpaineen hoidossa, mutta usean tekijän suhteen voidaan saada aikaan yhtä lääkettä tehokkaampi vaikutus. Ruokavalion ja riskitekijätasojen muutosten ansiosta 35–64-vuotiaiden suomalaisten miesten ja naisten ikävakioidut sepelvaltimo- ja aivohalvauskuolleisuus ovat 30 vuodessa vähentyneet noin 80 %.

Oma kiinnostukseni kohonneeseen verenpaineeseen ilmiönä ja oireena sai minut tekemään tätä työtä. Päänvaivaa minulle tuotti aiheen rajaaminen. Aihe on valtaisia. Mietin millainen lähestyminen palvelee minua juuri tässä koulutuksessa ja mihin haluan keskittyä. Eikä ollenkaan vähäiseksi jäänyt oleellisen löytäminen kussakin asiakokonaisuudessa. Minua on ohjannut kokonaisvaltainen käsitykseni ihmisestä "olentona osana luontoa". Ihminen syntyy, kasvaa ja kehittyy erilaisissa olosuhteissa, ympäristö vaikuttava siihen millaisia meistä tulee yksilöinä. Se, miten elämme, näkyy meissä ihmisissä. Perimä ja elintapamme muokkaavat meitä.

Olen sitä mieltä, että vain mahdollisimman luonnonmukaisesti eläen voimme voida hyvin. Enkä kuitenkaan tarkoita teknologian ym. kehityksen tuoman tiedon ja taidon hylkäämistä. Kuitenkin tehotuotanto lannoitteineen ja jalostus säilöntäaineineen on mielestäni kyseenalaista. Kenties ne luonnolle vieraat aineet, synteettiset valmisteet muuttavat pidemmällä aikavälillä ihmistä. Ainakaan vielä emme ole siihen mukautuneet vaan voimme huonosti ja sairastamme. Koska maantieteelliset olosuhteet ovat eriarvoisia esim. maaperän ja sääolojen vuoksi, asettaa se eri puolilla maailmaa asuvien ihmisten ravinnollekin omat vaatimukset. Meidän tulisi nähdä lähellä oleva ja hyödyntää se.

VERENPAINE

Verenpaine tarkoittaa valtimoissa vallitsevaa painetta, mikä perustuu sydämen pumppaukseen. Se syntyy, kun sydän supistuu ja pumppaa verta valtimoihin. Paineaalto etenee verisuonessa nopeammin kuin veri ja se on tunnettavissa "pulssina". Verenpaine kohoaa ihmisen jännittäessä, liikkuessa tai ponnistellessa. Tilapäinen verenpaineen vaihtelu on normaalia, mutta jatkuvasti koholla oleva verenpaine vaurioittaa sydänlihasta ja verisuonia.

Systoliseksi verenpaineeksi kutsutaan sitä hetkeä, kun sydämen vasen kammio työntää verta valtimoihin. Diastolinen verenpaine puolestaan tarkoittaa matalaa suurten valtimoiden verenpainetta ennen systolista tilaa. Tavoitearvo on systoliselle paineelle alle 130 mmHg ja diastolisen paineen tavoitearvo alle 85 mmHg. Kohonneen verenpaineen kertamittauksen raja-arvona pidetään 140 ja 90 mmHg.

Yleensä verenpaine ei edes "tunnu". Usein se voidaan todeta vain verenpainemittauksella. Mikäli verenpaine on kohonnut hyvin paljon (yläpaine yli 200 ja alapaine yli 130) voi tuntua huimauksen tunnetta tai päänsärkyä. Suuressakaan paineessa ei aina tunnu mitään oireita. Verenpaine voi siis olla hyvinkin korkea ilman, että sitä tietää ilman mittausta. Useimpien aikuisten verenpaine kohoaa iän myötä, sillä verisuonet menettävät kimmoisuuttaan. Diastolisen paineen keskiarvon on huomattu suurenevan noin 55 ikävuoteen ja systolisen paineen yli 80 ikävuoteen asti. Kohonnut verenpaine on yksi valtimotautien suurimmista vaaratekijöistä.

Optimaalinen verenpaine on 120/80 mmHg. Hoidossa olevan verenpainepotilaan hoitotavoite on alle 140/85. Verenpaine arvot saadaan verenpainemittarilla. Käsivarren ympärille asetetaan sopivan levyinen mansetti, joka täytetään ilmalla puristuksen aikaansaamiseksi. Mansetin tyhjentyessä ilmasta mittari ilmaisee sekä systolisen että diastolisen arvon rekisteröimällä sydämen sykettä puristuksen eri vaiheissa. Ensimmäisellä kerralla on hyvä mitata verenpaine molemmista käsivarsista. Mikäli ne poikkeavat toisistaan, jatkossa mitataan siitä käsivarresta, kummassa se on suurempi.

KOHONNEEN VERENPAINEEN SYITÄ

Kohonneesta verenpaineesta puhuttaessa tarkoitetaan suurissa tai keskisuurissa valtimoissa esiintyvää jatkuvasti koholla olevaa painetta. Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä, joka joutuu työskentelemään jatkuvasti normaalia enemmän. Tällöin sydänlihas paksunee ja lopulta väsyy, minkä seurauksena syntyy sydämen vajaatoiminta. Suomessa on yli puoli miljoonaa verenpainepotilasta, joiden hoitoon kuluu runsaasti terveydenhuollon resursseja. Suurin osa ihmisten kohonneesta verenpaineesta johtuu elintavoista. Siihen voi olla syynä myös perinnöllinen taipumus. Kohonneesta verenpaineesta n. 5 % on ns. sekundaarista eli toissijaista, muusta sairaudesta johtuvaa. Verenpainetta voivat nostaa esim. munuaissairaus tai kilpirauhasen toimintahäiriöt.

Kohonneen verenpaineen diagnoosi ei koskaan perustu kertamittaukseen, vaan tarvitaan useita mittauksia. Mielellään toteutetaan kotona viikon pituinen verenpaineen mittaussarja. Reilustikin kohonnut verenpaine on usein oireeton tai oireet voivat olla epämääräisiä. Tämän vuoksi verenpainetta ei voida arvioida pelkän voinnin perusteella. Siksi kannattaa ensin tehdä kokonaisvaltainen riskinarvio. Siinä otetaan huomioon ikä, sukupuoli, sukutausta, kolesteroliarvot sekä mahdollinen tupakointi ja alkoholin käyttö sekä sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Mitä suurempi on riski, sitä herkemmin lähdetään hoitamaan verenpainetta ja samalla kokonaisvaltaisesti muitakin vaaratekijöitä. Elämänlaatu on sitä parempi, mitä alhaisempi on henkilön verenpaine.

Kohonnut verenpaine voi liittyä eräisiin hoidettavissa oleviin sairauksiin esim. hormoneja erittäviin kasvaimiin. Arvioidessaan kohonnutta verenpainetta lääkäri tiedustelee näihin tauteihin viittaavia oireita ja lisäksi voidaan tehdä laboratoriokokeita. Niissä selvitetään sydän- ja verenkiertoelinten tila sekä verenpaineeseen ja sen hoitoon vaikuttavat henkilön sairaudet. Samalla kartoitetaan elintavat sekä sydän- ja verenkiertoelinsairauksien muut vaaratekijät. Käytössä olevien lääkkeiden selvitys, sillä jotkin lääkkeet kohottavat verenpainetta (esim. tulehduskipu- ja allergialääkkeet).

Sydänfilmin avulla selvitetään mahdollinen vasemman kammion liikakasvu. Tarvittaessa tehdään tarkempi sydämen ultraäänitutkimus. Munuaistenkin kunto selvitetään, koska munuaisvaurio lisää kohonneen verenpaineen vaaraa ja kohonnut verenpaine voi johtaa munuaisvaurioon. Silmänpohjatutkimus tehdään jos alapaine on suurempi kuin 120 mmHg.

Kohonneen verenpaineen vaikutus sairauksien vaaraan riippuu suuresti muista riskitekijöistä. Verenpaineen aiheuttamien sairauksien vaara lisääntyy jyrkästi, jos henkilö esim. tupakoi, hänen veren kolesteroliarvo on koholla ja jos hänellä on diabetes tai muu sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Esimerkiksi 60-vuotiaista miehistä, joilla verenpaineen yläpaine (systolinen paine) on 180 mmHg, mutta ei muita riskitekijöitä, kahdeksan vuoden aikana kolme sadasta miehestä sairastuu aivohalvaukseen. Jos miehellä verenpaineen lisäksi on edellä mainitut riskitekijät, 16 sadasta sairastuu aivohalvaukseen.

Tavallisesti kohonnut verenpaine on itsenäinen (essentielli). Essentielli verenpaine ei silti useinkaan ole täysin itsenäinen. Tämän perinnöllisen taipumuksen tuo esiin tai sitä korostaa epäterveelliset elintavat. Tällaisia ovat esim. liika suolan käyttö tai muuten epäterveellinen ruokavalio. Siihen liittyy usein ylipaino sekä vähäinen liikunta. Yhdessä nämä muodostavat kokonaisuuden, jota kutsutaan metaboliseksi oireyhtymäksi.

Metabolisella oireyhtymällä eli aineenvaihduntaan liittyvällä oireyhtymällä tarkoitetaan sellaista tilaa, jossa henkilöllä on samanaikaisesti useita terveyttä vaarantavia häiriöitä. Metabolisesta oireyhtymästä puhutaan silloin, kun vyötärön ympärys ylittää miehellä 94 cm ja naisella 80 cm ja lisäksi henkilöllä todetaan vähintään kaksi muutosta seuraavista. Henkilön verenpaine on koholla, veren triglyseridien (rasvojen) määrä on suurentunut, veren HDL- kolesterolin eli hyvän kolesterolin määrä on pienentynyt tai sokeriaineenvaihdunta on häiriintynyt (kohonnut verensokeri tai diabetes). Näillä kriteereillä suomalaisista aikuisista miehistä yli kolmasosalla ja naisista yli neljäsosalla on metabolinen oireyhtymä.

Useilla henkilöillä voidaan todeta kaikki häiriöt, toisilla vain osa niistä. Siihen liittyy selvästi suurentunut valtimotaudin riski. Henkilöillä, joilla on todettu metabolinen oireyhtymä, on 2-3 kertaa suurempi sydän- ja verisuonisairauksien vaara kuin terveillä. Sairauksien riski riippuu henkilön metabolisen oireyhtymän vaikeusasteesta. Niillä, joilla verenpaine, veren rasva- ja sokeriarvot ovat vain lievästi epänormaalit, riski on keskimääräistä pienempi. Mikäli arvot ovat huomattavasti poikkeavat, riski on keskimääräistä suurempi.

Metabolista oireyhtymää voidaan ehkäistä painonhallinnalla eli säilyttämällä normaali paino. Liikunnan lisäämisellä yksinäänkin voidaan vähentää metabolisen oireyhtymän riskiä. Lisäksi kaikkiin häiriöihin voi vaikuttaa painoa pudottamalla. Laihduttaminen poistaa liikarasvaa vatsaontelosta suhteellisesti enemmän kuin ihon alta ja jo muutaman kilon laihtuminen lieventää metabolista oireyhtymää. Laihduttamisen ohella kannattaa lisätä puuttuvia lisäravinteita (antioksidantteja, B- vitamiinia, sinkkiä, magnesiumia ja kromia sekä kalaöljyä että karnitiinia) päivittäiseen ruokavalioon.

KOHONNEEN VERENPAINEEN HOITO ELINTAPAMUUTOKSIN

Kohonnutta verenpainetta hoidetaan aina elintavoilla, tarvittaessa myös lääkkeillä. Henkilö, joka saa tukea lääkkeettömän verenpainetaudin hoitoon perehtyneeltä hoitajalta, pystyy parantamaan omia verenpainearvoja. Lievässä eli 1. asteen verenpaineessa ei ole vielä elinmuutoksia ja sen hoito on ainakin aluksi lääkkeetöntä, perustuen elintapamuutoksiin. Vaikeammissa tapauksissa ns. 2. ja 3. asteen verenpaineessa esiintyy kohde-elinvaurioita. Siinä aloitetaan elintapa- ja lääkehoidot samanaikaisesti. Jo syntyneet elinvauriot esim. verisuonisairaus, sydänlihaksen paksuntuminen, lievä valkuaisvirtsaisuus tai silmänpohjamuutokset nopeuttavat tehokkaan hoidon aloittamista. Lääkehoidon aloittamista ei pidä liiaksi lykätä, mikäli elintapahoito ei kohtuuajassa (3-6 kk) tuota tyydyttävää tulosta.

Lievästi kohonnutta verenpainetta kannattaa hoitaa elämäntapakeinoin. Elintapamuutoksilla on aina verenpainetta alentava vaikutus. Kohonneen verenpaineen hoito ei ole itsetarkoitus, vaan pyrkimyksenä on elää terveellisesti, ehkäisten liitännäissairauksien (aivovaltimotaudit, sepelvaltimotauti, sydämen ja munuaisten vajaatoiminta) syntyminen.

Liikunnalla voidaan ehkäistä ja hoitaa sydän ja verisuonisairauksia. Liikunta vahvistaa sydänlihasta. Sydämen syke pienenee ja sydämen yhdellä lyönnillä pumppaama verimäärä kasvaa. Ääreisverenkierrossa olevien hiussuonten määrä kasvaa ja verenpaine pienenee sekä levossa ja fyysisessä kuormituksessa.

Liikunnan puute on yksi osatekijä kohonneeseen verenpaineeseen. Jo viiden löhöilypäivän jälkeen maksan solut alkavat vastustaa insuliinia. Tämä vaikuttaa mm. vireystilaan, veren rasva-arvoihin ja lihavuuteen. Kun veressä on liikaa triglyseridejä (rasvoja), elimistö tarvitsee enemmän nestettä, mikä puolestaan kohottaa verenpainetta. Lisäksi veren kohonneet rasva-arvot vaikuttavat verisuonien plakin muodostumiseen. Liikunta myötävaikuttaa maksan sokeritasapainoon ja sitä kautta lihavuuden, aikuis-iän diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän ehkäisyyn. Liikunnan vaikutukset lepoverenpaineeseen ja kehon hyvinvointiin tulevat näkyviin jopa alle kuukaudessa.

Liikunnan lisääminen siis auttaa alentamaan verenpainetta. Kohtalaisesti kuormittava liikunta 5 x viikossa 30 min. ajan tai 3 x vähintään 25 min. raskasta liikuntaa laskee kohonnutta verenpainetta 5/2 mmHg. Pienin vastuksin tehty kuntosali/lihasvoimaharjoittelu saattaa alentaa verenpainetta saman verran. Kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu vähentää lepoverenpainetta keskimäärin 7/5 mmHg niillä henkilöillä, joilla on havaittu kohonnut verenpaine. Tämä muutos on lähes yhtä suuri kuin yhdellä verenpainelääkkeellä aikaansaatu. Muutos voi ilmetä muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen. Liikuntaa runsaasti harrastavilla henkilöillä on todettu vähemmän kohonnutta verenpainetta sekä valtimotauteja verrattuna vähän liikuntaa harrastaviin ihmisiin. Säännöllinen liikunta ehkäisee myös ikääntymiseen liittyvää verenpaineen kohoamista. Myös "normaalia" verenpainetta voidaan alentaa liikunnan avulla n. 2 mmHg. Hypertensiopotilaille suositellaan kohtalaisesti kuormittavaa kestävyysliikuntaa n. 30 min/vrk, vähintään 10 min jaksoissa.

Ihmisten käsitykset omaan terveyteen vaikuttavista tekijöistä vaihtelevat mm. suvuttain sekä saadun tiedon settä kokemusten mukaan. Näkyvin vaaran merkki on jatkuvasti lisääntyvä lihavuus, suurentunut vyötärönympärys. Suomalaisista oli vuonna 2007 yli puolet (57 %) miehistä ja lähes puolet (43 %) naisista oli ylipainoisia tai lihavia (BMI > 25 kg/m2).

Lihavuutta luokitellaan BMI:n eli body mass index:in perusteella. Painoindeksi saadaan, kun paino jaetaan pituuden neliöllä (BMI kg/m2). Mitattaessa on otettava huomioon, että erilaiset kehossa esiintyvät turvotukset sekä suuri lihasmassa väärentävät BMI:n tulosta. Sairauksien vaara suurenee painoindeksin noustessa yli 25:een, mitä pidetään ylipainon rajana. Kun BMI on 30 kg/m2, ihminen on lihava. Lihomisen seurauksena verenpaine kohoaa ja voidaan havaita häiriöitä sekä sokeri- että rasva-aineenvaihdunnassa.

Elintavat vaikuttavat tunnettujen riskitekijöitten välityksellä. Ruuan energiaa kutsutaan kaloreiksi, jota elimistö tarvitsee toimiakseen. Liikunnan aikana energian tarve kasvaa. Ihminen saa siis kaloreita ruuan ravintoaineista. Eniten niitä on rasvassa. Jos kaloreita tulee enemmän kuin elimistö kuluttaa, ylimäärä varastoituu rasvakudokseen. Lihavuudessa rasvakudosta on liikaa. Kun vyötärön ympärys kohoaa miehillä 100 cm ja naisilla 90 cm sairauksien vaara lisääntyy.

Lihavuus johtuu aina siitä, että elimistöön on varastoitunut energiaa (kaloreita) ruuasta pitkän aikaa enemmän kuin elimistö on kuluttanut. Nykyään ihmisten liikkuminen on vähentynyt autojen ja muiden koneiden vuoksi ja samalla ihmiset syövät paljon kaloripitoisia ruokia. Lihomista tapahtuu näin helposti. Joissakin elämän tilanteissa esim. raskausaikana, tupakoinnin lopettamisen yhteydessä ja aktiiviurheilun lopettamisen jälkeen lihoo helposti.

Tärkeää on siis vyötärölihavuuden vähentäminen sekä siihen kytköksissä olevan metabolisen oireyhtymän (MBO) ehkäisy. Jos vyötärö on naisella yli 90 senttimetriä ja miehellä yli 100 senttimetriä, vyötärö on liian laaja. Se on haitallista ja aiheuttaa monia sairauksia. Keskivartalolihavuuden on todettu olevan merkittävä sydäninfarktin, aivohalvauksen ja 2 tyypin diabeteksen vaaratekijä. Yli 15 kiloa ylipainoisten keskuudessa kohonnut verenpaine on kolme kertaa yleisempää kuin normaalipainoisten keskuudessa. 4 %:n laihtuminen alentaa verenpainetta 6/3 mmHg.

Ruoan kaloreita voi vähentää lisäämällä kasvisten, juuresten, hedelmien ja marjojen käyttöä. Suositeltavaa on syödä päivässä vähintään 3 ateriaa, aamiainen, lounas ja päivällinen. Mikäli ateriavälit ovat pitkiä, on hyvä nauttia välipaloja. Annosten koko kannattaa pitää kohtuullisena. Käyttämällä lautasmallia eli täyttämällä lautanen puoleksi kasviksilla tai juureksilla ja toinen puoli pastalla, riisillä tai perunalla sekä lihalla tai kalalla ja kastikkeella, tulee vähemmillä kaloreilla kylläiseksi. Lisäksi kannattaa käyttää kylläisyyttä lisääviä kuitupitoisia täysjyvätuotteita. Juomaksi on hyvä valita vesi ja/tai maito. Sokeripitoisia juomia on syytä välttää.

Alkoholin runsas käyttö voi vaurioittaa lähes jokaista elintä. Toistaiseksi ei vain tiedetä, miksi joillekin tulee alkoholin aiheuttama elinvaurio ja toiselle ei. Alkoholi aiheuttaa haittoja laajasti koko kehossa. Runsas alkoholinkäyttö kohottaa verenpainetta. Sillä alkoholiaineenvaihdunta lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta kohottaen verenpainetta. Kohonneen verenpaineen lisäksi se aiheuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia. Se voi myös aiheuttaa aivovammoja ja pikkuaivojen surkastumista sekä alkoholimaksasairauden tai impotenssin. Pitkään jatkunut runsas alkoholin käyttö voi heikentää munuaisten natriumin eritystä. Alkoholin suurkulutus lisää myös aivoverenvuotojen, tapaturmien ja vammojen määrää. Lisäksi se saattaa vähentää lääkehoidon vaikutusta.

Säännöllinen alkoholin käyttö nostaa verenpainetta annoksen mukaisesti. Sen vaikutus näyttää olevan säännönmukaisempi kuin natriumin ja lisäksi kohdistuu kaikkiin alkoholia runsaasti käyttäviin. Vaikka pienillä alkoholimäärillä saattaa olla edullisia vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, on runsaammasta alkoholista aina haittaa korkean verenpaineen välityksellä myös verisuonille. Alkoholi sisältää runsaasti energiaa, joka voi olla syy lihomiseen ja siten verenpaineen kohoamiseen.

Kun runsaasti alkoholia käyttävä vähentää juomistaan 3–4 annoksella päivässä, hänen verenpaineensa laskee noin 3/2 mmHg. Alkoholin käytön tulisi olla mahdollisimman vähäistä eikä ainakaan ylittää naisilla 14 ja miehillä 21 ravintola-annosta viikossa. Turvallista alkoholin käytön riskirajaa ei ole kuitenkaan olemassa.

Tupakointi aiheuttaa sydänlihakseen hapenpuutteen. Hapen kulkeutuminen veressä vaikeutuu tupakan sisältämän hiilimonoksidin (häkä) sitouduttua hemoglobiiniin hapen tilalle. Nikotiini nostaa sydämen syketasoa 10-15 sykettä/minuutti ja verenpainetta 5-10 mmHg ääreisvastuksen vuoksi. Yhdessä nämä lisäävät sydämen työmäärää ja hapenkulutusta. Pystyäkseen huolehtimaan elimistön hapensaannista, joutuu tupakoijan sydän toimimaan koko ajan ylikierroksilla.

Tupakointi vaurioittaa paitsi sydämen verisuonia, myös esim. raajojen ja aivojen valtimoita. Lisäksi tupakointi aiheuttaa verisuonten supistumista sekä seinämissä jatkuvan tulehdusreaktion nopeuttaen verisuonten kalkkeutumista. Tupakointi nostaa veren LDL (pahan) kolesterolin ja triglyseridien määrää sekä laskee samalla HDL (hyvän) -kolesterolin määrää. LDL kolesterolin kertyminen valtimoiden seinämiin lisääntyy ja verisuonten tukkeutuminen nopeutuu. Tupakointi lisää verihiutaleiden kerääntymistä ja toisiinsa takertumista, mikä käynnistää veren hyytymisen. Tupakointi lisää rytmihäiriöitä ja tupakoitsija saa tupakoimatonta herkemmin myös rintakipua ja sepelvaltimotautikohtauksen. Tupakointi ei vain lisää sepelvaltimotaudin; angina pectoriksen, sydäninfarktin ja sydänäkkikuoleman vaaraa, vaan myös aivohalvauksen ja alaraajavaltimosairauksien (katkokävely) vaaraa. Lisäksi se lisää myös miehillä peniksen valtimoiden kalkkeutumista aiheuttaen impotenssia.

Tupakoinnin lopettaminen on tärkeää, jos on jo katkokävelyoireita tai aivoverenkiertohäiriöitä. Tupakoinnin lopettaminen on tärkein hoito silloin, kun pyritään pienentämään kohonneeseen verenpaineeseen liittyvää valtimotaudin riskiä. Lopettaminen ei ole koskaan liian myöhäistä, aina kannattaa ja on hyvä aika lopettaa. Keuhkojen toiminta tehostuu jo 2-3 kk:n kuluessa tupakoinnin lopettamisesta. Verenkiertoelimistö kykenee parantamaan kehon eri elinten toimintaa jo muutamien viikkojen jälkeen tupakoinnista. Sydäninfarktin vaara puolittuu jo vuodessa.

Verenpaineen laskuun tarvitaan myös pysyviä muutoksia ravinnon laatuun. Mitä vähemmän ruokaa on jalostettu, sitä vitamiinirikkaampaa se on. Puhdas luonnonmukainen ruoka soveltuu kaikille ihmisille niin terveille kuin sairaille, vanhuksille ja lapsille. Luonnonmukainen ravinto on hyvä pohja terveille elintavoille. Se sisältää harvoin enemmän energiaa kuin ihminen luonnostaan kuluttaa. Teollisesti valmistetuissa ruuissa on runsaasti turhia kaloreita, jotka aiheuttavat lihomista.

Erityisen tärkeää on ruokasuolan (natriumkloridin) käytön vähentäminen, sillä verenpainetta kohottava haitallinen tekijä on natrium. Suolaa saadaan edelleen liikaa; miehet saavat sitä päivittäin keskimäärin noin 10–11 ja naiset noin 7,5–8 grammaa.

Kohonnutta verenpainetta alentavassa ruokavaliossa on niukasti tyydyttynyttä eli kovaa eläinperäistä rasvaa, rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita, runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kovien rasvojen vaihtaminen pehmeiksi esim. rypsiöljyyn pienentää myös kolesteroliarvoja. Kalaperäiset rasvahapot alentavat myös verenpainetta. Suositeltavaa on syödä kaksi tai kolme rasvaisesta kalasta tehtyä ateriaa viikossa. Rasvaisia kaloja ovat mm. lohi, silakka, silli ja muikku.

Vähäinen kalsiumin ja kaliumin saanti voi olla myös yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen. Kalsiumin riittävän saannin varmistat maitovalmisteiden päivittäisellä käytöllä tai kalkkitableteilla. Hyviä kaliumin lähteitä puolestaan ovat täysjyvävalmisteet, kasvikset, marjat ja hedelmät.

Runsaan suolan, tarkemmin sanottuna natriumin saantiin on tärkeää kiinnittää huomiota. Suomalaiset saavat liikaa suolaa. Natrium on välttämätön ravintoaine, mutta sen runsas saanti kohottaa verenpainetta. Natrium mahdollistaa yhdessä kaliumin kanssa glukoosin ja aminohappojen pääsyn kohdesoluun. Natriumin tarve on hyvin pieni, suolaksi laskettuna vain 1,3 g. Tämä määrä saadaan jo maidon ja lihan sisältämästä luontaisesta natriumista.

Runsas suolan saanti on yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen ja se lisää sydän- ja verisuonisairauksien sekä aivohalvauksen riskiä. Sen runsas käyttö lisää myös kalsiumin eritystä virtsaan ja voi siten alistaa osteoporoosille. Se saattaa lisätä myös mahasyövän riskiä. Suolan käyttö ei ole hoitokeino veren alhaiseen natriumpitoisuuteen eikä matalaan verenpaineeseen.

Ruokasuola on natriumkloridia, jonka osista juuri natrium vaikuttaa verenpainetta kohottavasti. Aikuisella suolan eli natriumkloridin saantisuositus on enintään 5 grammaa päivässä, joka vastaa 2 g natriumia. Lapsilla suositus on alle 3 grammaa päivässä. Alle 1-vuotiaan ruokaan ei suositella lisättävän lainkaan suolaa, suolapitoisia elintarvikkeita tai mausteita.

Päivittäisestä suolasta 80 % tulee elintarvikkeisiin valmistusvaiheessa lisätystä suolasta piilosuolana. Suurimmat suolan lähteet ovat leipä ja muut viljavalmisteet, lihavalmisteet esim. leikkeleet ja makkarat, lämpimät ruoat, juustot ja mausteseokset sekä runsassuolaiset naposteltavat. Myös lakritsi- ja salmiakki tuotteita on syytä vähentää. Suolan vähentäminen 5 grammaan päivässä laskee verenpaineen yläarvoa keskimäärin 6 ja ala-arvo 4 pykälää. Suomalaiset miehet käyttävät suolaa keskimäärin 8,4 grammaa ja naiset 6,1 grammaa päivässä.

Suolan saantitavoitteeseen pääsee valitsemalla vähäsuolaisia tuotteita sekä käyttämällä suolaa mahdollisimman vähän ruoanvalmistuksessa. Tehokkainta on valita pääateriat ja leipä vähäsuolaisina. Makuaisti tottuu vähäsuolaisempaan ruokaan pian jo muutamassa viikossa. Sydänmerkillä varustetut tuotteet sisältävät vähemmän suolaa. Mineraalisuolassa natrium on korvattu muilla kivennäisaineilla esim. magnesiumilla ja kaliumilla. Merisuola on luonnonmukainen vaihtoehto. Se sisältää kymmeniä mineraaleja ja hivenaineita sekä vähemmän natriumkloridia kuin tavallinen ruokasuola. Happamat ja kirpeät maut, kuten etikat, vähentävät suolan tarvetta ruoassa. Käytä maustamiseen yrttejä, valkosipulia, chiliä ja mustapippuria. Makua ruokaan tuovat myös sipuli, selleri ja palsternakka. Sitrusmehu, hedelmät ja kaneli sekä inkivääri sopivat myös ruoan maustamiseen.

Suola ei ole vaarallinen aine, mutta siinä olevien mineraalien on oltava tasapainossa. Yleisesti puhutaan, ettei natriumin puutosta esiinny Suomessa, mutta sairaalahoidossa olevista potilaista useat kärsivät elektrolyyttihäiriöstä. Elimistömme kaikki solut ovat riippuvaisia solujen elektrolyyttitasapainosta, suolapumpun moitteettomasta toiminnasta. Natrium ja kalium ovat erittäin tärkeitä aineita aivoille sekä hermo- ja lihassolujen toiminnassa.

Erilaisten rasvojen vaikutuksia verenpaineeseen on tutkittu runsaasti. Kiistatonta on, että elimistö tarvitsee rasvoja rasvaliukoisten vitamiinien ja välttämättömien rasvahappojen saannin turvaamiseksi. Suositus on, että ihminen saa kokonaisenergiasta 25- 30 % rasvoista. Millaisia rasvoja ihmisen tulisi käyttää, siitä on eri mielipiteitä. Pehmeä rasva sisältää välttämättömiä rasvahappoja. Niitä ihmisen elimistö ei kykene itse valmistamaan. Lisäksi se sisältää rasvaliukoisia vitamiineja ja se pienentää veren kokonaiskolesterolia. Se vähentää "pahan" LDL- kolesterolin ja parantaa "hyvän" HDL/LDL- kolesterolin suhdetta. Lisäksi se saattaa parantaa insuliiniherkkyyttä eli sokeriaineenvaihduntaa.

Kalarasvassa ja esimerkiksi rypsiöljyssä on runsaasti pitkäketjuisia, useita kaksoissidoksia sisältäviä rasvahappoja eli omega-3-rasvahappoja, joita on harvoissa muissa ruoka-aineissa. Kalarasva pienentää veren triglyseridiarvoja sekä vaikuttaa suotuisasti veren hyytymistekijöihin. Näin se vähentää veritulpan eli sydäninfarktin vaaraa.

Jos ruokavalio sisältää liikaa kovaa rasvaa, veren kolesterolipitoisuus, erityisesti "pahan" LDL -kolesterolipitoisuus nousee. Kova rasva heikentää kolesterolin poistumista verenkierrosta maksaan, josta kolesteroli voitaisiin edelleen prosessoida ulos elimistöstä. Veren suuri kolesterolipitoisuus lisää kolesterolin kertymistä valtimoiden seinämiin ja edistää verisuonten kalkkeutumista. Korkea veren kolesteroli lisää vaaraa sairastua sepelvaltimotautiin. Sen syynä on yleensä ateroskleroosi eli verisuonten kalkkeutuminen, mikä syntyy, kun kolesterolia kertyy valtimoiden seinämään. Nämä kertymät ahtauttavat valtimoita ja haittaavat siten veren virtausta suonissa. Veren virtauksen vähennyttyä lähes kokonaan tuloksena voi olla infarkti.

Kovaksi rasvaksi luokitellaan myös transrasva. Se suurentaa veren LDL-kolesterolipitoisuutta ja pienentää HDL-kolesterolipitoisuutta. Perimä ja elämäntavat säätelevät veren kolesterolipitoisuutta sekä triglyseridipitoisuutta. Kokonaiskolesteroli tulisi olla alle 5,0 mmol/l. Siitä LDL-kolesterolin määrä alle 3,0 mmol/l ja HDL-kolesteroli yli 1,0 mmol/l sekä triglyseridit osuus alle 2,0 mmol/l.

Ruokavalion muutos on aina ensisijainen toimenpide, kun halutaan ehkäistä veren kolesterolipitoisuuden nousua tai laskea jo kohonnutta kolesterolia. Ruokavalion muutoksella voi vaikuttaa keskimäärin 10-15 % veren kolesterolipitoisuuteen. Jopa 40 prosentin vaikutus on mahdollinen. Vaikutus on yksilöllinen, mutta aina tehokas ja kannattava muutos. Sydänystävällinen ruoka myös tukee mahdollista lääkehoitoa.

Kovan rasvan käyttöä suositellaan vähennettävän, suomalaiset saavat sitä runsaasti. Edullinen vaikutus on saavutettu kasvisruokavaliolla, johon on liitetty vähärasvaisia maitotuotteita ja kalaa sekä niukasti lihaa. Suositeltavaa on käyttää vähärasvaista lihaa, myös kalkkunaa ja broileria sekä soijaa. Kalaa kannattaa syödä kaksi kolme kertaa viikossa hyvien rasvojen saamiseksi. Suomalaisten ruokavalio sisältää liian vähän pehmeitä rasvoja. Ruoan valmistamiseen niin paistamiseen kuin leivontaankin suositellaan öljyjä esim. rypsiöljyä. Maidon kivennäisaineet kalium ja magnesium ovat verenpaineen kannalta hyväksi. Runsaskuituinen kasvisruoka parantaa verenpaineenkin kannalta tärkeää insuliiniherkkyyttä. Tällainen ruokavalio vaikuttaa edullisesti myös LDL- ja HDL-kolesterolin eli pahan ja hyvän kolesterolin välisiin suhteisiin veressä. Samansuuntainen vaikutus sekä verenpaineeseen että kolesteroliin saadaan lisäämällä säännöllistä liikuntaa.

Erään tutkimuksen (Morris ym.1993) mukaan keskimäärin 4.8 g suuruinen päivittäinen kalaöljylisä laski verenpainetta 3.0/1.5 mmHg. Verenpaineen laskeminen oli riippuvainen kalaöljyannoksesta. Alle kolmen gramman suuruinen kalaöljylisä vuorokaudessa alensi verenpainetta 1.3/0.7 mmHg. Kalaöljyä 3.3-7 g:n annoksella saaneiden verenpaine aleni 2.9/1.6 mmHg ja annoksen ollessa 15 g vuorokaudessa alensi verenpainetta 8.1/5.8 mmHg. Hypertensiivisillä henkilöillä verenpaine laski keskimäärin 3.4/2.0 mmHg, kun kalaöljylisän suuruus oli 5.6 g vuorokaudessa. Hyperkolesterolemiapotilailla verenpaine aleni neljän gramman annoksella 4.4/1.1 mmHg vuorokaudessa. Tämän tutkimuksen mukaan kalaöljylisä ei alentanut merkittävästi sepelvaltimotautiapotilaiden, klaudikaatiopotilaiden, diabeetikkojen tai terveiden ihmisten verenpainetta.

Kuitua saadaan vain kasvikunnan tuotteista. Kuidut ovat ravinnon imeytymättömiä hiilihydraatteja tai niiden kaltaisia aineita. Ne voidaan jakaa liukoiseen ja liukenemattomaan kuituun. Kasvikunnan kaikista tuotteista saadaan näitä molempia kuituja, mutta eri suhteessa. Suomalaiset saavat tutkimusten mukaan liian vähän kuituja. Kuidun saantisuositus on naisilla vähintään 25 g ja miehillä vähintään 35 g vuorokaudessa. Kuidun lähteinä kannattaa suosia luontaisesti runsaskuituisia elintarvikkeita. Täysjyväpuurot ovat kuitupitoista ja kevyttä ruokaa. Puuroihin, jogurtteihin, mysleihin, leipiin ja leivonnaisiin kannattaa lisätä myös leseitä ja siemeniä. Leivonnassa kannattaa suosia täysjyväjauhoja ja -suurimoita. Salaatteihin ja muhennoksiin voi lisätä kasviksia sekä linssejä ja papuja. Kasvikset sisältävät runsaasti suojaravintoaineita eli vitamiineja ja kivennäisaineita sekä antioksidantteja. Suojaravintoaineet lisäävät vastustuskykyä. Ne ovat myös välttämättömiä kehitykselle ja kasvulle.

Kuitulisän on todettu alentavan verenpainetta. Noin 11 g:n suuruinen kuitulisä ravintoon alentaa systolista ja diastolista verenpainetta keskimäärin 1–2 mmHg. Hypertensiivisillä henkilöillä enemmän kuin normaalipaineisilla. Lisäksi kuidun lisääminen ruokavalioon vähentää sepelvaltimotaudin vaaraa ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyttä. Vesiliukoisen kuidun vaikutus on liukenematonta kuitua suurempi. Se sitoo ruoan mukana tulevaa ja elimistön tuottamaa kolesterolia itseensä ja kuljettaa sen ulosteen mukana pois elimistöstä. Liukenematon kuitu puolestaan edistää suolentoimintaa ja tasapainottaa verensokeria.

Kalium on solun sisäisen nesteen kivennäisaine ja natriumin vastavaikuttaja. Se vaikuttaa verenpaineeseen lisäämällä natriumin eritystä virtsaan. Korkea verenpaine liittyy vähäiseen kaliumin saantiin. Päivittäisen kaliumin saannin pitäisi naisilla olla yli 3,1 grammaa, miehillä yli 3,5 grammaa. Puolet naisista ja kolmasosa miehistä saa kaliumia suosituksia vähemmän. Noin 2000 mg kaliumlisä ruokavaliossa saattaa alentaa verenpainetta.

Kaliumin puute aiheuttaa väsymystä, turvotusta, lihasten heikkoutta ja ummetusta sekä munuaisten toimintahäiriötä. Vakavin vaikutus on sydämen rytmihäiriö. Elektrolyyttihäiriöistä hypokalemia eli matala seerumin kalium (alle 3,6 mmol/l) on kohtalaisen tavallista sairaalapotilailla (yli viidenneksellä) ja iäkkäillä henkilöillä.

Kaliumlisä on vähentänyt runsaasti suolaa käyttävien verenpainepotilaiden verenpainetta keskimäärin 7/5 elohopeamillimetriä. Aivohalvausriski kohoaa alle 1,6 gramma kaliumia saavilla. Kaliumilla saattaa olla merkitystä myös osteoporoosin ja munuaisvaurioiden sekä munuaiskivien synnyn ehkäisyssä.
Riittävästä kaliumin saannista voi huolehtia nauttimalla runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä sekä täysjyväviljoja.

Kalsium on keskeinen luuston rakennusaine, mutta se osallistuu myös solujen väliseen viestintään (siten myös hormonien vaikutukselle) ja veren hyytymiseen. Kalsiumin päivittäinen saantisuositus on 800-1000 mg/vrk. Suomen oloissa kalsiumin saannin katsotaan yleisesti ottaen olevan riittävää, eikä kalsiumin lisäsaannilla ole välttämättä vaikutusta verenpaineeseen. Kuitenkin liian alhainen kalsium taso vaikuttaa sydämen sähköiseen toimintaa ja altistaa rytmihäiriöille sekä verenpaineeseen sitä kautta.

Ravinnon kalsiumin vaikutus verenpaineeseen on kuitenkin yhä epäselvä, sillä joissakin tutkimuksissa kalsium on laskenut verenpainetta. Noin 1000 mg suuruisen kalsiumlisän on todettu alentavan systolista verenpainetta keskimäärin 1-2 mmHg. Erillisestä kalsiumlisästä ovat hyötyneet erityisesti ne henkilöt, joilla ravinto sisältää erittäin vähän kalsiumia.

On arvioitu, että parhaimmillaankin vain noin 40 % nauttimastamme magnesiumista imeytyy. Magnesiumin imeytymiselle on ratkaisevaa samanaikainen kaliumin läsnäolo. Runsas natriumin käyttö siis kohottaa verenpainetta. Toisaalta tiedetään, että kalium laskee verenpainetta. Mutta ilman samanaikaista magnesiumin saantia ei kaliumista ole hyötyä. Kaliumin ja magnesiumin keskinäisellä suhteella on myös merkitystä. Magnesiumin imeytymiseen tarvitaan myös kromia, mangaania, sinkkiä sekä B-vitamiinejä.

Magnesiumin puutteessa esiintyy samanaikaisesti myös kaliumin ja kalsiumin puutetta. Puutosoireina on havaittu lihasten ja hermoston toiminnan häiriöitä mm. lihasten jäykkyyttä,vapinaa, nykimistä ja kouristuksia. Lisäksi voi esiintyä ruokahaluttomuutta ja oksentelua sekä tajunnan häiriöitä ja koomaa. Ravinnon magnesiumin yhteys suoraan verenpaineeseen on epäselvä. Nesteenpoistolääkkeiden (diureettien) käytön yhteydessä tulee kuitenkin huolehtia riittävästä magnesiumin saannista sen puutteen estämiseksi. Kuitenkaan länsimaalaisesta ruokavaliosta joidenkin tutkimusten mukaan ei saada magnesiumia riittävästi.

Länsimaalaisessa ruokavaliossa on liian vähän magnesiumia sydäntä ja verenkiertoelimistöä ajatellen. On havaittu, että noin 0,4 g suuruinen magnesiumlisä alentaa diastolista verenpainetta noin 1-2 mmHg. Ottamalla 800- 1200 mg magnesiumia päivässä 4-12 viikon ajan riskipotilas voi välttää jopa sydänkohtauksen. Beyerin ym (2006) tutkimuksessa noin 17 mmol magnesiunmlisä vuorokaudessa alensi systolista verenpainetta 1.3 mmHg ja diastolista painetta 2.2 mmHg.

Ravintolisän tarkoitus on sille ominaisten ravintoaineiden tai muiden aineiden vuoksi täydentää päivittäistä ruokavaliota tai muulla tavalla vaikuttaa ihmisen ravitsemuksellisiin tai fysiologisiin toimintoihin. Ravintolisät voivat myös olla välipaloja tai urheilijoiden tarvitsemia lisäravintoaineita. Ravintolisiä voivat olla esim. kivennäisaine- ja vitamiinivalmisteet sekä rasvahappo- tai proteiinivalmisteet. Vaikutuksiltaan ravintolisät voivat olla ruokaan verrattuna samanlaisia, heikompia tai vahvempia. Hiilihydraatti- ja proteiinivalmisteet ovat energialisiä, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan ruuan vastaavia ainesosia. Ravintolisät sisältävät vaikuttavaa ainesosaa enemmän kuin ruuasta voidaan saada.

Luontaistuotteet luokitellaan kuuluvaksi ravintolisiin. Useimmat luontaistuotteet pyrkivät jäljittelemään laaja-alaiselta koostumukseltaan luonnon omia kasveja, hedelmiä ja marjoja. Lisäksi niissä on mukana hyödyllisiä tehoaineita, kuten vitamiineja, kalsiumia tai magnesiumia, jotka auttavat vaikuttavia ainesosia imeytymään paremmin. Ne auttavat monilla tavoin verenpaineeseen. jotkut käyttävät niitä korkean verenpaineen hillitseminen, jotkut saavat apua heittelevään verenpaineeseen. Luontaistuotteita käytetään terveydenhoidossa verrattain paljon. Niiden sivuvaikutukset ovat perinteistä lääkehoitoa vähäisemmät. Niissä on vaikuttavaa lääkeainetta vähemmän. Näin ollen ne ovat lieviin ongelmiin ja ennaltaehkäisevään hoitoon parhaimmillaan. Luonnosta löytyy useita tuotteita verenpaineesta kärsiville. Tutkittuja ja turvallisia luontaistuotteita ovat mm. Arginiini, oliivinlehtiuute, granaattiomenauute ja vihreä tee. Niillä on todettu kliinisesti positiivisia vaikutuksia korkeaan verenpaineeseen.

Arginiini on aminohappo, joka vaikuttaa verenpainetta alentavasti. Tutkimuksissa on huomattu sen yhteys myös veren kolesteroliin ja lihasvoimaan. Lisäksi se vaikuttaa positiivisesti elimistön sokeriaineenvaihduntaan ja auttaa poistamaan kuona-aineita elimistöstä. Hyviä arginiinin lähteitä ovat esim. pähkinät, täysjyvävilja, seesamin siemenet, sipuli ja riisi.

Oliivipuun lehdissä on useita terveyttä edistäviä ainesosia. Oliivi sisältää esimerkiksi oleuropeiinia, joka helpottaa kohonnutta verenpainetta, sokeriarvoja sekä rasva-arvoja. Oliivinlehtiuutteella on tehty jopa kliinisiä kokeita, joissa sen on havaittu laskevan verenpainetta. Oliivinlehtiuute on myös antioksidantti. Niistä puristetaan myös rasvahappokoostumukseltaan terveellistä ja herkullista öljyä. Oliiveja voidaan käyttää myös sellaisenaan.

Granaattiomena sisälttää polyfenolisia yhdisteitä, punikalagiinia ja ellagihappoa, jotka ovat antioksidantteja. Niiden vaikutukset ovat moninkertaiset punaviiniin tai vihreään teehen verrattuna. Lisäksi granaattiomena auttaa hallitsemaan verenpainetta ja se tukemaan verenkiertoelimistön hyvinvointia.

Useat lääkkeet voivat kohottaa verenpainetta. Tällaisia ovat esim. tulehduskipulääkkeet, osa psyykenlääkkeistä, nuha-, yskän- ja allergialääkkeet. Myös lihasmassaa kasvattavat steroidit kohottavat myös verenpainetta. Siklosporiinilla ja erytropoietiinilla sekä yhdistelmäehkäisypillereillä että estrogeenilla on niinollen verenpainetta kohottava vaikutus. Huumeiden ja nikotiininkin on todettu nostavan verenpainetta. Elintapoja parantaessa on siis otettava myös nämä tekijät huomioon.

Psyykkiset ja sosiaaliset tekijät mm.stressi, ahdistuneisuus ja kiireinen elämäntapa kuormittavat elimistöä henkisesti. Sympaattisen hermoston aktiivisuus lisääntyy ja verenpaine voi kohota. Stressi vaikuttaa elimistössä hormonaalisen viestijärjestelmän kautta. Stressaaville tekijöille altistumista tulisi välttää esim. lomalla tai työpaikan vaihdolla. Stressiä aiheuttavia asioita voi myös säädellä, etteivät ne ylitä voimavaroja, jolloin kuormittavista vaatimuksista on kyettävä kieltäytymään. Fyysisestä ja psyykkisestä kunnosta huolehtimalla sekä sosiaalista tukiverkkoa vahvistamalla voi kehittää omaa paineensietoa.

POHDINTA

Tätä työtä tehdessä on tiedon ja ymmärryksen määräni kasvanut enemmän kuin tämä työ antaa olettaa. Asioiden syy-seuraus suhteiden miettiminen koitui kyllä haitaksi. Aikaa oli lopulta auttamattoman vähän. Se mitä olen saanut paperille on vähäistä ja puutteellista, mutta nyt näin…

Ihmiset sairastuvat usein itse aiheutettuihin sairauksiin. Syynä ovat väärät elintavat, väärä ravinto ja epäterveelliset nautintoaineet. Missä se viisastenkivi, jolla saadaan aikaan muutos terveellisempään elämäntapaan? Elintapamuutoksilla verenpainetta voidaan kuitenkin alentaa lääkehoidon veroisesti, joten kaikkien tulisi valita terveellinen elämäntapa. Asennemuutos on siis olennainen osa luonnonmukaiseen ruokavalioon siirtymisessä tai palaamisessa.

Verenpaineen kohoamista siis säätelevät perinnöllinen alttius sekä elintavat. Koska kohonneen verenpaineen tärkeimpiin muutettaviin vaaratekijöihin kuuluu natriumin runsas saanti, runsas alkoholin käyttö, vähäinen liikunta ja ylipaino, on niihin puututtava hyvissä ajoin ennen sairauksien puhkeamista.

Eniten tuntuu puhuttavan suolan käyttö. Koska vertailevien väestötutkimusten mukaan kohonnutta verenpainetta ei juuri meillä esiintyisi, jos suomalaisten natriumin saanti alittaisi 3 grammaa ruokasuolaa päivässä, tulisi suosituksiin tehdä muutoksia. Natriumin päivittäisen saannin vähentäminen 10 g:sta 5 g:aan ruokasuolaa alentaa väestömme kohonnutta verenainetta keskimäärin 6/4 elohopeamillimetriä. Mikäli suosituksia vielä lasketaan, voisiko suomalaisten sydän- ja verisuonitaudit hävitä kansantautien listalta?

Kun kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu alentaa verenpainetta keskimäärin 4/3 elohopeamillimetriä ja painon pudotus 3–9 % laskee verenpainetta 3/3 elohopeamillimetriä sekä runsaan alkoholin käytön kohtuullistaminen alentaa verenpainetta 3–4/2 elohopeamillimetriä, niin voisimmeko olla näillä muutoksilla hoikka ja verenpainetauditon kansa tulevaisuudessa? Ravintotavoitteisiin päästään korvaamalla runsassuolaiset elintarvikkeet vähäsuolaisilla valmisteilla. Luopumalla suolan käytöstä ruoanvalmistuksessa ja ruokapöydässä päästään nykyiseen suositeltuun suolan määrään.

Kalaperäiset n-3 sarjan rasvahapot alentavat suurina annoksina myös verenpainetta. Tämän vuoksi suomalaisten on syytä lisätä kalan syöntiä, sitähän meillä kyllä saa.tehostavat lisäksi lääkehoidon verenpainetta alentavaa vaikutusta. Siksi verenpainetaudin lääkehoidon rinnalle on yhtä tärkeänä osana nostettava ravitsemusneuvonta (ja ohjaus terveellisiin ravintotottumuksiin). Sen suunnittelu, ravitsemusmuutoksen toteutus ja arviointi tulisi kuulua osana ennaltaehkäisevää ja hoitavaa työtä. Yksinään elintapamuutos ei yleisen arvion mukaan kuitenkaan yleensä riitä alentamaan kohtalaisesti tai huomattavasti kohonnutta verenpainetta hoitotavoitteeseen alle 140/85 elohopeamillimetriä, mutta miten lienee luonnonmukaisen ravinnon ja muutoinkin terveellisten elämäntapojen vaikutus sukupolvelta toiselle.

Lääkkeet ovat ehkä eniten tutkittuja terveystekijöitä, sillä niitä on helpompi tutkia kuin ravintotekijöitä. Ravintotutkimusten määrä on selvästi vähäisempää kuin lääketutkimusten, sillä suurten seurantatutkimusten tekeminen on vaikeaa ja eteneminen hidasta. Ne ovat silti tärkeitä ja usein käänteentekeviä. Sitä mielestäni tällä hetkellä tarvitaan, jotain käänteentekevää.

Kuitenkin syömällä riittävästi täysjyvävalmisteita, kasviksia, marjoja ja hedelmiä saadaan riittävästi kuituja. Lisäksi kun käytetään suositeltuja rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita saadaan kalsiumia. Vähän kovia rasvoja sisältäviä elintarvikkeita ja enemmän pehmeitä rasvoja, öljyjä sekä kalaa 2-3 kertaa viikossa käyttämällä saadaan välttämättömiä rasvahappoja sekä vitamiineja.

Kiireisessä nyky-yhteiskunnassamme ihmiset ovat liki täysin teollisen ruoan käyttäjiä. Tämähän näkyy kasvavina elintasosairauksina, yleisenä väsymyksenä ja masentuneisuutena. Suuri osa ihmisistä tuijottaa ruokaa ostaessaan sen säilymisaikaa. Mitä enemmän ruoka on käsiteltyä ja jalostettua, sitä pitempään se säilyy ja mitä tuoreempaa ruoka on sitä nopeammin se pilaantuu. Pitäisi muistaa, että kun syö suurimman osan ajasta puhdasta luonnollista ruokaa ei sairaudet uhkaa ihmistä vaikka hän joskus poikkeaisikin ruokavaliosta. Herkuista ei tarvitse luopua kokonaan, pitää vain osata erottaa arki juhlasta.

Lääkkeitä ja ruokavaliota kuitenkin tarvitaan yhdessä. Sairauksien puhjetessa on usein pakko turvautua lääkkeisiin. Silti sairauksien ehkäisyssä ja terveyden ylläpidossa ruokavaliolla on aivan oleellinen merkitys lääkkeiden kanssa.

LÄHDELUETTELO

Arends, L.; Geleijnse, J.; Grobbee, D.; Kok, F.; van Mierlo, L. ;Streppel, M. & Zeegers M. 2006.
Blood pressure response to calcium supplementation: a meta-analysis of randomized controlled
trials. Journal of Human Hypertension 2006.

Arstila, A.; Björkqvist, S-E.; Hänninen, O. & Nienstedt, W. 1997. Ihmisen fysiologia ja anatomia.
Porvoo:WSOY.

Beyer, F.; Campbell, F.; Cook, J.; Dickinson, H.; Ford G.; Mason, J.; Nicolson, D. & Williams,
B. 2006. Lifestyle interventions to reduce raised blood pressure: a systematic review of
randomized controlled trials. Journal of Hypertension 2006.

Crowe, A. & DeSimone, E. 2009. Nonpharmacological approaches in the management of
hypertension. Journal of the American Academy of Nurse Practitioners 21/2009.

Meriranta, P. 2009. Kohonneen verenpaineen hoito, hyvää hoitoa etsimässä. Väitöskirja.
Yleislääketieteen yksikkö. Kuopio: Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos,
Kuopion yliopisto

Morris, M.; Sacks, F. & Rosner, B. 1993. Does fish oil lower blood pressure? A meta-analysis of
controlled trials. Circulation 1993.

Satu Männistö, Marja-Leena Ovaskainen ja Liisa Valsta, toim.
Finravinto 2002 -tutkimus. The National FINDIET 2002 Study. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B3/2003. Kansanterveyslaitos, Ravitsemusyksikkö. Helsinki 2003.

Internetosoitteet:

Käypähoito 2007. Aikuisten lihavuus.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi24010

Käypähoito 2009. Kohonnut verenpaine.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi04010#s10

Kansanterveyslaitos 2005. Sydän- ja verenkiertoelinten taudit.
http://www.stumppi.fi/files/attachments/koulutusliitteet/sydan_ja_verenkiertoelintentaudit.pdf

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lds00008&p_teos=lds&p_osio=109&p_selaus=

Hengitysliitto 2005. Tupakka ja terveys.
http://www.heli.fi/content/Julkaisut_materiaalit/Oppaat_aineistot/Tupakkaoppaat_ja_materiaalit/
Tupakka_ja_terveys.pdf

maanantaina, joulukuuta 05, 2011

Ei kapuloita rattaisiin kapuajille

**
Olin kapuajien lehdistötilaisuudessa 4.11.2011. Eilen (4.12.2011) kapuajat palasivat Suomeen.



Kapuajien tavoitteena oli kiivetä Mera Peakille (6462 m) ja kerätä Nepalin luonnon ja ihmisten hyväksi euro jokaisesta metristä huipulle. Koko ryhmän keräystavoite on yhteensä 100 000 euroa. Tavoitteesta on saavutettu yli 82 000 euroa. Keräys jatkuu vuoden 2011 loppuun.

KAPUA kerää varoja kehitysmaiden auttamiseksi kiipeämällä vuorelle. Kapuajat ovat tavallisia ihmisiä, joita yhdistää halu auttaa kehitysmaita ja koetella fyysisiä rajojaan. Matkan aikana ryhmä tutustuu avustuskohteisiin, jonne kerätyt varat kanavoidaan ja kapuaa vuorelle. KAPUA 2011 Nepal -hanke toteutetaan yhteistyössä WWF Suomen ja Väestöliiton kanssa. Järjestöjen yhteishankkeessa Nepalissa yhdistyvät kestävä luonnonvarojen käyttö sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen. Molemmilla järjestöillä on monen vuoden kokemus kehitysyhteistyöstä Nepalissa.

Hyvästä ennakkovalmistautumisesta huolimatta matka koetteli Kapuajien kuntoa. Ennen vuorelle nousua ryhmä tutustui avustuskohteisiin Terain alueella, jonne kerätyt varat kanavoidaan. "Olimme mykistyneitä siitä vieraanvaraisuudesta, mitä saimme osaksemme sekä siitä, miten pienistä asioista voidaan iloita todella paljon", kertoo Katja Luomala.

Tämän jälkeen alkoi vaellus kohti vuorta, joka vaihtui huonojen sääolosuhteiden johdosta 6189 metrin korkeuteen kohoavaan Island Peakiin. Ryhmästä seitsemän saavutti vuoren korkeimman huipun - kaikki kipusivat korkeuksiin, joista voivat olla ylpeitä. "Kapua opetti minulle, mitä porukan positiivinen voima ja yhteisen tekemisen merkitys on. Se voi kantaa jopa 6189 metriä ylös. Olen oppinut, että kaikessa mittakaavassa me tarvitsemme toisiamme. Huiputus oli vain osa tätä matkaa", summaa kiipeilytavoitteensa saavuttanut Nuppu Stenros.

KAPUA-hankkeet syntyivät paraislaisen Suvi Aarnion halusta tehdä jotain konkreettista kehitysmaiden auttamiseksi. Kampanja rakennettiin uudelle ja innovatiiviselle tavalle kerätä varoja ja edistää kehitysyhteistyötä yhdistämällä varojen hankinta "Once in a Lifetime" -matkaan. KAPUA antaa tavallisille ihmisille mahdollisuuden osallistua kansainväliseen avustustyöhön.



Voit lukea kapuajien matkaraportteja tästä:


Lue miten kapuaminen on edistynyt. Varasuunnitelmat otettiin käyttöön, sillä sää ei ole ollut paras mahdollinen.

04.11. Helsinki - Delhi
05.11. Delhi - Katmandu
06.11. Siirtyminen maan etelärajan tuntumaan, Dangin alueelle
07.11. Avustuskohdevierailut, Dang
08.11. Avustuskohdevierailut, Dang
09.11. Chitwanin luonnonpuisto, avustuskohdevierailut
10.11. Avustuskohdevierailut, Chitwan
11.11. Paluu Katmanduun
12.11. Lento Himalajan vuoristoon, Luklaan
13.11. Vaellus alkaa, nousu Thukdingin pienelle teetuvalle 3300m (muuttui varasuunnitelmaksi!)
14.11. Nousu kohti Zhartwa Lan solaa, leiriytyminen sen rinteelle
15.11. Nousu solan juurelle Khari Tengin leiripaikalle 4050 m (jatkuu varasuunnitelman varassa!)
16.11. Chetra Lan solan ylitys (4580m). Laskeutuminen Hinkun laaksoon Thaktorin leiripaikalle 3650m
17.11. Khote, laakson kehittynein kylä 3580m
18.11. Lepopäivä Khotessa (lepopäivää ei vietetty varasuunnitelman takia!)
19.11. Vaellus jatkuu Tangnakin kylään 4300m
20.11. Lepopäivä Tangnakissa
21.11. Khare, viimeinen kylä ennen vuorelle nousua 4850m (Lepopäivä Namze Bazarissa varasuunnitelman takia)
22.11. Khare, valmistautuminen vuorelle nousuun
23.11. Nousu Meran jäätikön reunalle, ensimmäinen leiri 5250m (varasuunnitelma)
24.11. Nousu jäätikölle ja yläleiriin 5800m (lepopäivä)
25.11. Nousu kohti Mera Peakin keskihuippua 6421m, paluu Khareen (varasuunnitelma käytössä)
26.11. Paluu tuttua reittiä Khoteen (ei raporttia)
27.11. Matka jatkuu Chetra Lan solan jurelle 4300m (varasuunnitelma johti vuoren huipulle!)
28.11. Paluu Luklaan (varasuunnitelma)
29.11. Varapäivä (ei raporttia)
30.11. Varapäivä (ei raporttia)
01.12. Paluulento Katmandun vilinään
02.12. Vapaata aikaa Katmandussa, tutustumista kulttuurinähtävyyksiin
03.12. Katmandu-Delhi (ei raporttia)
04.12. Paluu Helsinkiin (ei raporttia)


Minulla oli mahdollisuus käydä kuuntelemassa upeaa hyväntekeväisyysprojektia. Suomesta on lähdössä toistakymmentä suomalaista hyväntekeväisyysmatkalle Nepaliin. Heillä on koossa jo yli 75 000 euroa. Vau!

Tässä KAPUA 2011 Nepal -hankkeessa kerätään varoja Nepalin luonnon ja ihmisten hyväksi. Hanke kulminoituu tänään perjantaina 4.11.2011 alkavaan Nepalin matkaan, jonka aikana ryhmä pääsee tutustumaan avustuskohteisiin, joihin he ovat keränneet varoja, sekä tavoittelemaan maan korkeinta vaellushuippua Mera Peakia. Ryhmän tavoitteena on kerätä 100 000 euroa Nepalin hyväksi, eli aika lähellä tavoitetta ollaan, sanoi KAPUA -koordinaattori Suvi Aarnio (Aidventures Oy).

Kapuajien varainkeruuideat ovat olleet todella kekseliäitä: on leivottu limppuja, virkattu perhosia, kiipeilty, myyty kirpputorilla, jumpattu sekä järjestetty lounaita ja elokuvailtoja. Myös yrityksiltä saatu tuki edesauttaa keräystavoitteen saavuttamista, kertoo Aarnio.

Hankkeen keräämät varat ohjataan WWF:n ja Väestöliiton yhteiseen hankkeeseen Nepalin maaseudulla. Voimakas väestönkasvu ja köyhyys ovat johtaneet lisääntyvään riippuvaisuuteen hauraista ja hupenevista luonnonvaroista. Suojeluasiantuntija Tanja Pirinen (WWF) kertoi esimerkiksi, että metsiensuojeluohjelma on aivan välttämätön koska metsäkato on uhkaamassa Nepalissa. Tehottomat keittoliedet on tarkoitus korvata uudemmila ja tehokkaammilla liesillä, jotka eivät kuluta niin paljon polttopuuta. Huikean mielenkiintoiselta kuulosti biokaasun avulla toimiva voimala yksittäisten perheitten käyttöön!

Pirinen kertoi YK:n juuri ilmestyneestä inhimillisen kehityksen raportista. Siinä todetaan, että naisten heikko yhteiskunnallinen asema vaarantaa luonnonvarojen kestävän käytön samalla kun ympäristöongelmat kohdistuvat rajuimmin juuri naisiin. Hanke edistää kestävää kehitystä esimerkiksi parantamalla naisten tulonansaintakeinoja ja terveydentilaa.

Mahdollisuudesta päättää ja ajoittaa lasten syntymä puhui projektikoordinaattori Sini Karusto (Väestöliitto). Väestönkasvu kuormittaa voimakkaasti ympäristöä ja hallitulla perhesuunnittelulla on myönteisiä vaikutuksia ympäristön tilan lisäksi myös köyhyyden vähentämiseen ja naisten asemaan Nepalissa.

Muun muassa maaseudulla kiertäviä klinikoita tukemalla, kastelualtaita rakentamalla, mikroluotoilla sekä asenteisiin vaikuttavilla kampanjoilla voidaan konkreettisesti vaikuttaa Nepalin tulevaisuuteen. Puhtaasta juomavedestä on huutava pula ja KAPUA -hankkeella pyritäänkin varmistamaan puhtaan juomaveden saatavuus. Arseniikki oli erityinen ongelma juomavedessä.

Hätkähdyttävää oli kuulla miten yleisiä sukupuolitaudit ovat ja erityisesti HIV on lisääntynyt voimakkaasti. Arvioitiin, että 70-100 000 ihmistä sairastaa HIV:iä Nepalissa. Se on ennen kaikkea siirtotyöläisten parissa esiintyvä ongelma. Nepalilaiset käyvät Intiassa töissä ja tuovat mukanaan HIVenen masentavia tuliaisia. Maassa on 15 000 AIDS -orpoa.

Kapuajat ovat keränneet varoja ennen matkaa ja tulevat jatkamaan keräystä palattuaan Suomeen. Jokaisen kapuajan keräystavoite on euro jokaisesta metristä Mera Peakin huipulle, yhteensä siis 6462 euroa. Osallistujat maksavat itse matkakulunsa.

Nettisivuilta www.kapua.fi saadaan lukea lisää tietoa ja ajantasaisia raportteja on tarkoitus tuottaa mukana kulkevan satelliittivastaanottimen avulla.

Lisätietoja KAPUA-hankkeesta saat täältä:

KAPUA-koordinaattori Suvi Aarnio, Aidventures Oy: suvi@kapua.fi, p. 050 440 5534

Lisätietoja WWF:n ja Väestöliiton hankkeesta antaa:

Projektikoordinaattori Sini Karusto: sini.karusto@vaestoliitto.fi p. 040 180 1116

Suojeluasiantuntija Tanja Pirinen: tanja.pirinen@wwf.fi, p. 040 8400058

Jäädään odottamaan ensimmäisiä matkaraportteja!

torstaina, joulukuuta 01, 2011

Ajatuksia elämäntapamuutoksesta

**
Veteraaniurheilija jatkaa Lapin urheiluopiston Ravintovalmentajakoulutuksessa vuonna 2011 olleiden opiskelijoiden työn hedelmien esittelyä. Seuraavaksi on vuorossa Else Arolaakson kiinnostava opinnäyte elämäntapamuutoksesta.

Elämäntapamuutokseen sitoutumisen helppous ja vaikeus
Ravintovalmentaja Else Arolaakso

JOHDANTO

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia miten sitoudutaan käynnistyneeseen elämäntapamuutokseen. Kaikki alkoi siitä, että töissä oli jatkuvaa keskustelua ruuasta ja sen terveellisyydestä. Joku tiesi jotakin, toinen taas otti selvää. Päätin ottaa terveellisistä elämäntavoista ja yleensä ihmisen hyvinvoinnista selvää ilmoittautumalla ravintovalmentajakoulutukseen. Kun koulutus alkoi, heti täytyi miettiä opinnäytetyön aihe. Ja sehän oli jo minulla valmiina, nimittäin työporukan naisten kannustaminen terveellisiin elämäntapoihin.

Lähetin kaikille työyhteisön henkilöille sähköpostin ja kerroin aloittamastani koulutuksesta ja siitä, että olin halukas aloittamaan heidän kanssaan ryhmän, joka tähtää elämäntapojen muuttamisen terveellisempään suuntaan. Sain kymmeneltä naiselta myöntävän vastauksen, joten sillä henkilömäärällä oli mahdollista aloittaa ryhmän valmennus.

Kaikki olivat halukkaita osallistumaan myös tutkimukseen, missä vuoden aikana tehtiin tiettyjä mittauksia ja arvioitiin hyvinvoinnin etenemistä. Keskustelun tuloksena päätimme myös, että elämäntapamuutoksen ryhmän nimeksi tuli "Kadonneen vyötärön metsästäjät". Kuitenkin painotin, että tarkoitukseni ei ole tehdä tästä laihdutusryhmää, vaan kokonaisvaltainen elämäntapojen remonttiryhmä. Ensimmäiseksi kerroin heille terveellisestä ruokavaliosta. Koska kaikki ovat kiireisiä työssäkäyviä perheenäitejä, laadin heille yksinkertaisen ohjeen ruokavalion suhteen. Eli vähähiilihydraattinen ruokavalio sopii erinomaisesti istumatyötä, kohtuullisesti liikkuvalle naiselle. Samalla, kun jaksaminen paranee, vyötärökin kapenee.

TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

Tutkimusmenetelmää suunnitellessani päädyin tekemään lomaketutkimuksen. Minun oli ratkaistava, ovatko tutkimuskysymykset sellaisia, että niihin voidaan vastata lomaketutkimuksella kerättyä aineistoa käyttäen. Lomaketutkimuksessa kysytään vain tutkijaa kiinnostavia ja kysymyksenasettelun kannalta olennaisia kysymyksiä, vastausvaihtoehdot voidaan määritellä valmiiksi. Näin havaintojen määrää rajoitetaan hallittavamman kokoiseksi.

Tutkimuksen aiheen päätin ryhmän toiminnan aikana, koska koko ajan ryhmän jäsenet miettivät sitä, miten motivoitua elämäntapamuutokseen. Järjestin erilaisia toimintoja ryhmäläisille ja huomasin, kuinka vaikeaa on sitoutua tällaiseen toimintaan, vaikka aluksi kaikki lupautuivat osallistumaan kaikkeen ohjelmaan. Päätin tehdä kyselyn siitä, mikä motivoi sitoutua ryhmään ja mikä taas vaikeutti sitä. Laadin kysymykset sen mukaan, mitä kaikkea suunnittelimme tekevämme tässä ryhmässä.

Valmennusryhmään ilmoittautui kymmenen henkilöä, ikäjakaumalta 30 - 61 vuotta. Aloitimme kokoontumalla työpaikan taukotilassa aamulla ennen töiden alkua. Työnantaja lahjoitti meille kaikille vihkot, joihin merkitsimme aloitustilanteen. Käytettävissämme oli vaaka ja mittanauha. Mittaaminen oli vapaaehtoista, mutta kaikki suostuivat mitattaviksi. Ruokapäiväkirjan täyttämisen lisäksi kehotin kaikkia ryhmäläisiä tutustumaan omaan kehoon seisomalla peilin edessä ilman vaatteita ja tutkimalla omaa kehoa.

RUOKAVALION MERKITYS JAKSAMISESSA

Seuraavaksi aloitimme ruokapäiväkirjan täyttämisen. Sovimme, että viikon seuranta on sopiva aika. Seuraavalla tapaamiskerralla analysoimme yhdessä kaikkien osallistujien ruokapäiväkirjoja. Sen enempää yksityiskohtia ottamatta esille, tulin siihen tulokseen, että kaikilla oli sama ongelma. He söivät liian harvoin ja liian vähän. Ruokailu keskittyi iltaan ja päivällä jäi lounaan ja päivällisen väliin liian pitkä aika. Keskustelimme asiasta ja kaikki olivat sitä mieltä, että kahden aikaan kahvitauolla pitää syödä jonkinlainen välipala. Mieluiten proteiinipitoinen. Tällöin ei kotiin mennessä ole niin kova nälkä, että syö kaikkea epäterveellistä ja lihottavaa.

Ihmisen ruuansulatuselimistö sopeutuu hyvinkin erilaisiin ruokavalioihin. Ravinnontarve tyydytetään eri puolilla maailmaa eri tavoin. Aasiassa ruokavalio koostuu pääasiassa riisistä. Napaseudun eskimot syövät pääasiassa kalaa ja hylkeenlihaa. Itäafrikkalaiset masait ovat perinnäisesti eläneet nautojen lihalla ja verellä. Mainitut ruokavaliot vaikuttavat meidän kannaltamme verraten yksipuolisilta, mutta ihmisen ruuansulatuselimistö pystyy sopeutumaan niihin. Tällaisetkin ruokavaliot ovat riittävän monipuolisia, kun syödään lisäksi kasviksia ja hedelmiä. Elimistö saa siten tarpeeksi, mutta ei liikaa kaikkia ravintoaineita: hiilihydraatteja, proteiineja, rasvaa, vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja.

Kehossamme on viisi puhdistusjärjestelmää: iho, maksa, munuaiset, keuhkot ja paksusuoli. Liiallinen sokerin, huonolaatuisen rasvan, valkoisten viljatuotteiden ja pilatun proteiinin sekä liikaa lisäaineita sisältävien ruokien käyttö työllistää puhdistusjärjestelmäämme. Syömistämme ruoka-aineista ruuansulatuksen vapauttamat ravintoaineet imeytyvät vereen ohutsuolessa. Veri kuljettaa ne kehon eri osiin. Soluissa tapahtuu palamisreaktio, jossa syntyy energiaa ja samalla syntyy myös kuona-aineita, joista kehon on päästävä eroon. Verisuonten seinämien läpäisevyys on tärkeää.

Keskustelimme ruokapäiväkirjan palautteesta ja suosittelin kaikille vähähiilihydraattista ruokavaliota. Yksinkertaisena ohjeena annoin heille vain ne ruoka-aineet, joita heidän pitää välttää tai käyttää kohtuudella. Nämä ovat valkoinen sokeri, valkoinen vehnäjauho, valkoinen riisi, makaroni ja peruna. Yritin tehdä asiasta hyvin yksinkertaisen, vaikkakin joku halusi täsmällisempää ruokavaliota. Kuitenkin kaikki me olemme yksilöitä ja kokeilemalla voimme päästä jokaiselle ihanteelliseen ruokavalioon. Kaikki ei sovi kaikille, joten ryhmässä en kuitenkaan aloittanut yksilöllisen ruokavalion laatimista.

Sokeri on ylivoimainen mestari huonojen hiilihydraattien kaikissa sarjoissa. Sokeriin pitäisi aina liittää vaaran merkki. Se on tuote joka saattaa muodostua vaaralliseksi jos sitä käyttää liikaa, kuten useimmat aikalaisemme ja varsinkin nuoret tekevät. Ajatellaan, että sokeri on välttämätön. Näin ei suinkaan ole. Ihminen ei tiennyt kymmeniin tuhansiin vuosiin sokeria olevan olemassakaan eikä silti voinut nykyistä huonommin, päinvastoin. Elimistöllä ei ole ulkopuolelta saamalleen sokerille välttämättä mitään käyttöä, sillä se tuottaa sitä tarvittaessa itse glukoosin muodossa, joka on sille ehdottomasti mieluisin sokeri. Glukoosi on nimittäin elimistön ainoa polttoaine. Määriteltyään sokerintarpeensa elimistö ammentaa ainetta suoraan vararasvoista.

Tavallinen valkoinen leipä valmistetaan kuorituista vehnäjauhoista, joista puuttuu kaikki normaalille aineenvaihdunnalle tarpeelliset ainekset. Ravitsemuksellisesti täysin valkoinen leipä ei anna kerta kaikkiaan mitään, paitsi energiaa glukoosin muodossa. Ruuansulatuksessa se aiheuttaa pelkkiä häiriöitä, sillä ainekset joiden tehtävänä olisi taata sen ravintopitoisuus, on kuorittu jäljettömiin. Leipä on siis sitä "huonompaa", mitä valkoisempaa se on. Juuri valkoisuus on merkki korkeasta jalostusasteesta. Elimistön on paljon helpompi hyväksyä kuorimattomista jauhoista perinteiseen tapaan leivottu täysjyväleipä, sillä siinä mukana on kuidut. Tällaisesti leivästä vapautuva glukoosimäärä on selvästi alhaisempi. Se ei siis ole yhtä lihottava. Mutta oli täysjyväleipä miten hyvää tahansa, sekin on tilapäisesti poistettava päivän pääaterioilta. Sen sijaan sitä tulee nauttia aamiaisella normaaliin tapaan.

Tärkkelyskasvit sisältävät nimensä mukaisesti tärkkelystä, perunajauhoa. Hiilihydraatit varastoidaan kasveissa tärkkelyksenä. Ne ovat enimmäkseen huonoja hiilihydraatteja ja eräistä niistä on kokonaan luovuttava. Peruna on tärkkelyskasveista tärkein. On ehkä kiinnostavaa muistaa että merenkulkijat toivat perunan uudesta maailmasta 1540, jolloin ranskalaiset torjuivat sen päättävästi korkeintaan sianruoaksi kelpaavana. Se oli heidän mielestään niin pahanmakuinen että he kieltäytyivät syömästä sitä, toisin kuin pohjoiset kansat, saksalaiset, skandinaavit, ja irlantilaiset, jotka omaksuivat sen. Perunan todettiin myöhemmin sisältävän runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita, mutta menettävän valtaosan hyvistä ominaisuuksistaan keittäessä ja eteenkin kuorittaessa.

Riisi oli alkujaan, aasialaisten perinteisesti nauttimassa muodossa yksistäänkin täyttä ravintoa, sillä se sisälsi kaikki elämän ylläpitämiseksi välttämättömät aineet. Sen sijaan valkoinen, kiillotettu riisi, jota nykyisin yleensä käytetään, on pitkälle jalostettu tuote. Se on pitkälle jalostettu, ettei jäljellä ole juuri mitään, paitsi sitä, mitä ei tarvitsisi olla: tärkkelystä.

Vaikka olisi kysymys tuoreesta pastasta, makaronit on viisainta jättää pois ruokavaliosta. Ne ovat luonteeltaan huonoja hiilihydraatteja, sillä ne ovat melkein poikkeuksetta valmistettu valkoisista vehnäjauhoista joihin on lisätty rasvoja. Jos sinulle kuitenkin tarjotaan tuoretta pastaa, älä syö sitä niin kauan kun olet painonpudotusvaiheessa.

Ravintokuituja pitää saada vuorokaudessa 25 -35 g, jotta suoliston toiminta olisi optimaalista. Hyviä kuitulähteitä ovat viljatuotteet (erityisesti hapankorput ja ruisleipä), kasvikset, pähkinät, siemenet, marjat ja hedelmät. Ruis on osoittautunut suomalaisten parhaimmaksi ravintokuidun lähteeksi. Ravintokuiduksi kutsutaan imeytymättömiä hiilihydraatteja (esimerkiksi selluloosa) ja vesiliukoisia kuituja. Geeliytyvän (liukoisen) kuidun saantilähteitä ovat marjat, hedelmät, palkokasvit, kaura ja ohra. Esimerkkejä liukoisista kuiduista ovat peksiini, beeta-glukaani, kumit, hemiselluloosa, inuliini ja kasviperäiset sakeuttamisaineet. Veteen liukenemattoman eli geeliytymättömän kuidun saantilähteitä ovat kasvikset ja täysjyväviljavalmisteet.

VHH-ruokavalion noudattaminen tuntui aluksi osalle vaikealta, mutta täsmentäviä kysymyksiä tuli päivittäin. Kehotin kaikkia lukemaan tuoteselosteita tarkemmin kaupassa käydessään. Tuoteselosteista täytyy näkyä ruoka-aineen tietyt pitoisuudet. Tärkeää on katsoa sokerin määrä. Kevyttuotteita ohjasin käyttämään harkitusti, koska ne sisältävät suuren määrän sokeria.

Määrittele montako liikakiloa sinulla on muistaen että jokaisen elimistö on oma herkkä kokonaisuutensa. Erilaisuuteen on monia syitä: sukupuoli, ikä, omaksuttu ruokavalio, aikaisemmat dieetit ja perinnöllisyys. Sen tähden on vaikea sanoa, montako kiloa viikossa voi laihtua. Eräät laihtuvat kilon, toiset vähemmän. Monien kohdalla todetaan aluksi reilu pudotus ja sitten loivempi lasku. Ei pidä huolestua, vaikka aikaa kuluisi enemmän kuin joltakin toiselta tuttavapiirissä. Jokainen on ehkä jo muodostanut käsityksesi, siitä paljonko haluaisi laihtua. Arvaan, että jokainen olisi ikionnellinen, jos pääsisi eroon vaikka vain neljästä tai viidestä kilosta. Kehottaisin olemaan vaativampi, Jos olet kunnianhimoinen ammatissasi, olet sitä myös linjojen suhteen.

Tiedän kokemuksesta, että psykologisesti ei ole hyvä aloittaa kielloista. Aluksi yritin korostaa kaikkea, mikä on sallittua. Tämä osoittautui käytännössä melko pitkäpiimäiseksi, sillä sallittujen aineiden luettelo on loputon. Kiellettyjen aineiden luettelo taas on niin lyhyt ja tärkeä että on viisasta aloittaa aluksi siitä.

SEURANTA

Ohjasin ryhmäläisiä tarkastelemaan omaa kehoa peilin edessä ilman vaatteita. Se aiheutti vilkasta keskustelua, koska oman kehon virheet eivät miellyttäneet. Kuitenkin meissä kaikissa on jotain kaunista, joten kaikkien piti löytää itsestään hyviä puolia, ei vain huonoja. Kaikki rasvapoimut on tunnettava ja analysoitava itsekseen oman kehon tila. Näin voi valmistautua muutokseen ja seurata sen toteutumista sopivin väliajoin.

Muiden mielipiteillä ja vallitsevilla kauneusihanteilla ei ole merkitystä, jos et itse pysty hyväksymään ulkonäköäsi. Jos et omasta mielestäsi ole hyväksyttävä sellaisena kuin olet, ei kukaan muukaan ajattele niin. Ja kääntäen, mitä enemmän arvostat itseäsi sellaisena kuin olet, sitä rennompi olet ja enemmän voimavaroja pystyt irrottamaan ulospäin, uusiin suuntiin ja ympäristöösi. Kaikki siis saa alkunsa sinusta itsestäsi, joten kiinnitä heti huomiota tähän seikkaan.

Jokaisen pitäisi aivan ensimmäiseksi huomata oma erikoislaatuisuutensa: värit, piirteet, ruumiinosat, raajat, muodot, mittasuhteet ja ulkonäön yksityiskohdat yhdistyvät sinussa eri tavalla kuin kenessäkään muussa. Ymmärrä, että olet ainutlaatuinen eikä kukaan muu ole täysin samanlainen. Tunnusta, että näin on, vaikka yhdistelmä ei olisikaan sinusta erityisen onnistunut tai edes hyväksyttävä.

Seuraavana mielikuvaharjoitus siitä, miten suhtaudut omaan kehoosi. Jotta voisit suhtautua kasvoihisi ja vartaloosi rennosti ja luonnollisesti, sinun täytyy ensin todella nähdä itsesi – ehkä ensimmäistä kertaa. Riisuudu alastomaksi ja asetu kokovartalopeilin eteen. Tarkastele ulkonäköäsi ja hyviä puoliasi yksityiskohta yksityiskohdalta. Ole objektiivinen, älä liian kriittinen. Sinulla voi olla voimakas selkä, hyvät hartiat, kimmoisa iho, suora ryhti, kiinteät rinnat, vahvat ja kiinteät hiukset, pienet kädet ja jalat, juuri oikeat mittasuhteet, pitkät raajat, naisellinen takamus, pyöreä lantio, kehittyneet jalkojen lihakset, kaunis kaula, näyttävät kulmakarvat, pitkät silmäripset, korkeat poskipäät, kirkkaat silmät, terveet hampaat, täyteläinen suu. Yritä kuvailla ruumiinosiasi käyttämättä omaa makuasi ilmaisevia, tunnepitoisia arvioita ja sanoja, kuten sievä, vanha, liian paksu jne. Kuka sitten oletkin, huomaat, että sinussa on melkoisesti ilonaiheita ja todella melko paljon kelpaavaa. Sano se ääneen. Tarkkaile itseäsi huolellisesti ja ylistä kaikkea mistä pidät ja minkä hätätilassa voisit hyväksyä. Tämä oman itsesi perusteellinen tarkastelu hämmentää sinua ensi alkuun, mutta tee se uudelleen vastahakoisuudestasi huolimatta, mieluiten joka päivä, silloin se sujuu helpommin. Myöhemmin löydät lisää ominaisuuksia ja vahvoja puolia, joista voit iloita ja olla ylpeä. Aina kun ajattelet ulkonäköäsi, mietit vain sitä, mistä pidät – ei muuta. Tämä harjoitus kuulostaa ehkä oudokseltaan kauhealta omaan napaan tuijottamiselta, mutta se on itse asiassa täysin päinvastaista. Pääset nimittäin eteenpäin ainoastaan vapautumalla omasta ulkonäöstäsi ja hyväksymällä sen täysin.

Kun aloitimme ryhmässä, mittasimme vyötärönympärykset ja punnitsimme osanottajat. Omista mitoista ei tarvinnut kenenkään yleisesti keskustella, eikä antaa toisille niistä tietoa. Kuitenkin aika avoimesti keskustelimme siitä, mikä kenelläkin oli ongelmana.

Varasin ajan Kemi – Tornion ammattikorkeakoulun terveydenhoito-oppilaitoksen Terveys-pysäkille. Mukaan lähti kuusi innokasta kehostaan kiinnostunutta ryhmäläistä. Kaikkien mielestä mittaus oli tosi mielenkiintoinen ja tulos ei hämmästyttänyt ketään, koska kaikki tiesivät jo entuudestaan oman kehon tilan. Eli useammalla oli rasvaa kertynyt ”vääriin paikkoihin” tai joidenkin lihasten tasapaino ei ollut riittävän hyvä.
Painoindeksi (Body Mass Index, BMI) on mittaluku, jolla painoa arvioidaan pituuden ja painon suhteena ja se ilmoittaa painon suhteen pituuden neliöön (kg/m2). Painoindeksi voidaan laskea jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä. Se on käytetyin ja käyttökelpoisin painoon perustuva lihavuuden ja laihuuden osoitin.

Normaalipainoisen painoindeksi on välillä 18,5 - 24,9. Nämä viiterajat soveltuvat parhaiten 18–60 -vuotiaille aikuisille. Ennen pituuskasvun loppumista painoindeksiä ei yleensä tule käyttää lihavuuden tai laihuuden arvioimisessa. Ikääntyneillä ihannepainoindeksi voi olla jonkin verran suurempikin, mutta tarkkoja ohjearvoja ei ole olemassa. Painoindeksi voi olla kohonnut myös lihaksikkuuden takia; varsinkin kehonrakentajien lihasmassa on niin suuri, että painoindeksin käytölle ei ole perusteita. Jos kuitenkin lihaksikkaan henkilön vatsan ympärysmitta on suuri muuhun vartaloon verrattuna, silloin jo painoindeksiluokassa "lievä lihavuus" voi olla kyse lihavuudesta.

Kun painoindeksin arvo on alle 17, voidaan puhua merkittävästä alipainosta ja arvon ollessa alle 15 sairaalloisesta alipainosta. Alipaino altistaa luukadolle eli osteoporoosille. Henkilön halutessa nostaa painoaan, hänen pitäisi syödä entistä suurempia ruoka-annoksia, usein energiapitoisia välipaloja eikä rasvaa ole tarvetta kaihtaa. Jos hän on himoliikkuja, jatkossa voisi olla liikkumisessa vähän maltillisempi.

Vyötärönympärys mitataan noin kaksi senttimetriä navan yläpuolelta paljaalta iholta uloshengityksen jälkeen. Mittanauha asetetaan vaakasuoraan, ja painon tulee olla molemmilla jaloilla. Mittanauha ei saa kiristää eikä olla löysällä.

Vyötärönympärys on painoa parempi terveysindikaattori. Jos vyötärönympäryksesi ylittää länsimaisille ihmisille asetetut arvot, on syytä aloittaa elintaparemontti: tarkistaa ruokavalio ja lisätä liikuntaa. Näin voit välttää vyön pitenemisen ja painon karkaamisen ongelmalihavuudeksi, jolloin monien sairauksien, muun muassa uniapnean, tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riski lisääntyvät merkittävästi.

LIIKUNTA

Seuraavaksi tutustuimme kuntosalin tarjoamiin palveluihin. Ryhmässä suhtauduttiin eri tavoin kuntosaliharjoitteluun, mutta mukaani sain neljä henkilöä, joista yksi perui vielä samana päivänä. Varasin salilta henkilön, joka opasti meitä laitteiden käytössä.

Perimän mukaan saamme tietyn lihasmassan, joka sitten muokkautuu lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja ikääntymisen aikana. Muokkaavia tekijöitä ovat muun muassa fyysinen työ, fyysinen urheiluharjoittelu, ravinto, ikä, sairaudet ja onnettomuudet. Lapsilla on lihaskudosta noin 25 prosenttia painostaan, tavallisella terveellä miehellä noin 45 ja naisella noin 35 prosenttia. Ikääntyessä lihasmassan suhteellinen osuus vähenee.

Aikuisella voimaharjoittelu on tärkein lihaskasvua aikaansaava menetelmä. Perusmekanismi on se, että myofibrillaaristen proteiinien (lähinnä aktiini- ja myosiiniproteiinit) määrä lihaksessa kasvaa. Nämä proteiinit suurenevat, ja saavuttaessaan tietyn koon ne puoliintuvat. Siten solun sisällä proteiinien määrä kasvaa, ja vaaditaan lisää tilaa. Näin solu kasvaa eli hypertrofioituu.

Lisäksi venytys tai venytyksen puute vaikuttaa solun pituuteen. Venytys pidentää lihasolua, mikä on tärkeää, jotta lihaksen nopeus ja toimintalaajuus kasvavat. Lihaksen poikkipinta-alan lisääntyminen luonnollisesti vaikuttaa lihaksen voiman kasvuun.

Ihmisen lihassolujen lukumäärä tuskin kasvaa harjoittelullakaan kovin paljon, vaan se on voimakkaasti geneettisesti säädelty. Kun lihassolut kasvavat, lihaksen tukikudoksen määrä näyttää kasvavan suurin piirtein samassa suhteessa myofibrillaaristen proteiinien kasvun kanssa. Lihassolujen kasvaessa solujen proteiinisynteesikapasiteetin pitää myös lisääntyä, jotta saadaan aikaan entistä enemmän proteiineja ja kasvua.

Mikäli tavoitteena on kasvattaa lihasmassaa ja –voimaa tulee energiansaannin olla kulutusta suurempaa. Tällöin energiankulutuksesta jää rakennusaineita yli lihasten kasvamista varten. Sopiva energian liikasaanti on noin 300–500 kcal/vek yli kulutuksen, jolloin painonnoususta suhteellisen suuri osa on lihasmassaa – tämä edellyttää luonnollisesti myös lihasmassan/voiman lisäämiseen tähtäävää harjoittelua.

Tanssi on minun henkilökohtainen harrastukseni, joten siihen liittyvä liikunta ja mielen virkistys ovat minun sydäntäni lähellä. Harrastan lavatanssia, ryhmätanssia ja Argentiinalaista tangoa. Pyysin tango-porukasta miehiä tanssittamaan ryhmäni naisia tunniksi tanssikoulun salille. Osallistujia tanssi- ja kauneuspäivää tuli vain kolme. Ja miehiä oli myös kolme ja tuttu tanssinopettaja oli mukana meitä ohjaamassa. Hän ohjasi meitä fuskun pyörteisiin. Kaikki mukana olleet olivat tosi tyytyväisiä ja kiitos siitä upeille miehille, jotka uhrasivat lauantaipäivästä osan meitä varten. Sen jälkeen olin varannut Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kosmetologiopiskelijoita, jotka tekivät meille käsi- ja jalkahoidot. Sen jälkeen menimme syömään. Päivä oli todella piristävä, vaikkakin olisin toivonut enemmän osanottajia.

Mitä enemmän tanssitaan sitä kovemmalla musiikki soi ja hymy ihmisten huulilla levenee. Vääräänkään suuntaan pyöriminen ei menoa haittaa ja kömmähdyksille nauretaan yhdessä. Tanssissa parasta on liikunta ja sosiaalinen kanssakäyminen. Tanssin harrastajien ikähaarukka on yleensä 20–80 vuotta. Nuoria vetää tunneille muun muassa televisiossa pyörivät tanssiohjelmat, jotka osoittavat, ettei tanssi ole enää vain keski-ikäisten ihmisten harrastus. Lavatanssin maailma ei ole enää vain vanhojen ihmisten maailma. Tanssi ei kuulu enää vain yleissivistykseen vaan se on myös kivaa. Tunnilla kuullaan vanhojen iskelmäkappaleiden lisäksi myös puhdasta rockia.

Näihin Jorma Uotisen sanoihin kiteytyy tanssimisen ydin. Paritanssiharrastus Suomessa elää nousukauttaan. Yhtenä kannustimena on televisio-ohjelma Tanssii tähtien kanssa. Ohjelma on saanut alkunsa Englannista, missä sitä on esitetty nimellä Let's Dance.

Muitakin syitä paritanssiharrastuksen nousuun löytyy. Tanssi on paitsi hauskaa, se on myös erinomaista kuntoliikuntaa. Tämä liikuntamuoto tuottaa sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista kuntoa. Lisäksi se on työkykyä ylläpitävää ja sairauksia ennalta ehkäisevää toimintaa. Paritanssi on kuin terapiaa, joka antaa voimia arjessa jaksamiseen!

Paritanssissa liikkuminen yhteisessä rytmissä saavuttaa kaikkein vaihtelevimmat ja kiehtovimmat muotonsa. Yhteinen liike ja yhteinen rytmi muodostaa tanssinautinnon yhdessä toisen ihmisen kosketuksen ja läsnäolon kanssa. Paritanssi harrastuksena tuottaa kokonaisvaltaista yksilön hyvinvointia. Se kohentaa ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kuntoa. Harrastajien näkövinkkelistä paritanssikulttuurin toivotaan säilyvän kaikkine ilmenemismuotoineen elävänä ja monipuolisena harrastuksena, ihmisen eräänlaisena perustarpeena ja yhdessäolon muotona, sekä kehittyvän edelleen. Tanssi liittää ihmisiä yhteen. Tanssi todella on tapa elää!

KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET

Kaikkihan me haluamme jaksaa paremmin, näyttää kauniimmilta ja olla hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä vireessä. Saavutamme nämä kaikki syömällä terveellisesti ja liikkumalla kohtuullisesti, unohtamatta henkisen puolen hoitamista. Kuitenkin näihin asioihin kiinnittyminen ja terveellisten elämäntapojen noudattaminen on melko vaikeaa.

Oikeastaan tämän tutkimuksen aihe kehittyi tämän ryhmän toiminnan aikana. Kun sovimme tapaamisaikoja ja tapahtumia, joihin kaikki olivat alussa sitoutuneet, se tuntuikin tosi haastavalta. Usealla oli jotain tärkeämpää tekemistä silloin, kun olin suunnitellut jotain yhteistä tapaamista. Siitä sain idean tehdä kysely ryhmäläisille, mikä teki vaikeaksi sitoutua asiaan, joka oli kaikille meille tärkeää. Laadin kyselylomakkeen, jossa pyrin määrittelemään kysymykset niin, että siinä tulee selville, mikä oli sitoutumisessa helppoa ja mikä vaikeaa.

Annoin kaikille samanlaisen kyselylomakkeen, joihin pyysin vastaamaan rehellisesti. Vaihtoehtokysymyksiä oli 12 ja omin sanoin melkein kaikki vastasivat myös.

Tässä tutkimuksessa puolet vastaajista oli sitä mieltä, että sitoutuminen oli helppoa ja puolet vastasi, että vaikeaa. He, jotka vastasivat sitoutumisen olevan helppoa, olivat kiinnostuneita kaikista hyvinvoinnin ylläpitämistä toiminnoista. Ikäjakauma oli tasaista molemmissa mielipiteissä. Kun tarkastelen tuloksia, olen jakanut ryhmän, sitoutuneet ja ei-sitoutuneet. Ruokapäiväkirjan pitäminen koettiin haastavaksi molemmissa ryhmissä, mutta sitoutuneiden ryhmässä päiväkirjaa pidettiin aktiivisemmin. Oman kehon analysointi oli helpompaa niille, jotka pitivät tärkeänä myös kuntosalin ja tanssi- ja kauneuspäivän merkitystä omalle hyvinvoinnille. Näihin molempiin toimintoihin oli kylläkin valitettavan vähän osanottajia. Useammalla oli jokin muu henkilökohtainen meno sille päivälle, vaikka asiasta sovittiin hyvissä ajoin. Ryhmässä totutus oli helpompaa niille, jotka sitoutuivat tähän. Vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen oli helpompaa sitoutuneille kuin ei-sitoutuneille. Testauksissa kävi suurin osa ryhmästä, mutta tärkeänä elämäntapamuutoksessa pitivät mittausta sitoutuneet henkilöt. Molemmat olivat tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä mittausten aikaväliin.

Tässä sitoutuneet-ryhmän kommenttejä:
Ryhmä innosti, syntyi uusia ahaa-elämyksiä.
Jossakin määrin vaikeus on siinä, että tulokset näkyvät pitkällä aikavälillä.
Tulokset motivoi, ruokkii itse itseään.
KG-lehden kilpailussa mukana – 26 kg
Lyhyet kokoontumiset sopivaan aikaan, ennen työpäivää tai jälkeen, eikä liian useasti.
Keskusteltavaa, ei mitään pitkiä luentoja.
Tälläiset ryhmässä toteutettavat yhteiset terveysryhmät sitouttavat suurimman osan jäsenistä toimimaan terveyden edistämisen hyväksi.
Yhdessä asioista puhuminen on taatusti hyödyllistä jokaiselle.
Tykkäsin kovasti mittauksista, ruokapäiväkirjan pitämisestä ja tapaamisistamme.
Toisaalta olen muutenkin orientoitunut laadukkaan ruuan ja terveellisen ruuan ylläpitoon, joten ehkä muille ryhmän jäsenille saattoi tulla enemmän uutta tietoa. Kuitenkin kokonaisuutena yhdessäolo ja kivat tapahtumat (InBody jne…) sekä ruokapäiväkirjan kirjoittamisesta käydyt keskustelut saivat miettimään omaa ruokavaliota uudelleen.
Kaikenkaikkiaan erittäin positiivinen kokemus.

Ei-sitoutuneen-ryhmän kommetteja:
Olkapää, selkä, lonkka ja polvivaivat sekoittivat koko homman.
Ei löytynyt tarpeeksi tahtoa ja motivaatiota sitoutua VHH-ruokavalioon, liikkuminen myös kivuliasta.
Keskeyttäminen, koska vaikea sitoutua, koska alussa en päässyt osallistumaan tapaamisiin, jolloin hyvä asia vain jäi.
Ajatus todella hieno, nyt oli vika osallistujassa. Sitoutuminen ei 100 prosenttista.
Ohjaaja innostava, syksyllä omin voimin noudattamaan ruokavaliota, innostus jäi.
Kesää vastaan todella vaikeaa, koska oli menoja päällekkäin ja sairastuminen etten voinut osallistua tanssi- ja kauneuspäivään.
Mielenkiintoinen ja hyvä asia, mutta itsestäni pettynyt, kun en osallistunut kunnolla.

POHDINTA

Tutkiessani näitä vastauksia tuli mieleen ajatus, että miellä kaikilla on pyrkimys siihen, että jaksaisimme paremmin ja osaisimme nauttia elämästä terveenä. Kuitenkin luomme itsellemme monia esteitä siihen, että pidämme itsestämme huolta ja olemme siinä myös itsekkäitä. Mielestäni kaikkein tärkeintä on oma hyvinvointi. Kun voimme hyvin, annamme ympärillemme positiivisia signaaleja, jotka tulevat myös meille takasin positiivisuutena.

Kaikkeen tähän täytyy löytää motivaatio. Se voi löytyä ryhmästä, jossa liikumme tai työyhteisön keskustelevasta ilmapiiristä. Joskus motivaation voi löytää myös sen kautta, että oivaltaa kuinka tärkeä oma terveys on. Osalle se selviää vasta lääkärissä käynnin jälkeen. Painonpudotus ja painonhallinta ovat kaksi eri asiaa. Kun olemme saavuttaneet ihannepainon, sen ylläpitäminen osoittautuu usein vaikeaksi. Kun voi hyvin se näkyy ihmisen ulkonäössä ja se motivoi myös kanssaihmisiä noudattamaan terveellisempiä elämäntapoja.

Moni ryhmän jäsen on löytänyt uutta ja pystynyt muuttamaan vanhoja, ei hyväksi havaittuja toimintatapoja. Hyvin helposti torjumme hyväksi tiedostamamme muutokset, olemmehan elämän aikana tottuneet tiettyihin rutiineihin. Näiden muuttaminen on aina vaikeampaa, mitä kauemmin olemme noudattaneet omia toimintatapoja. Muutos vaatii voimakasta määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä, varsinkin ruuan ja liikunnan osalta. Monenlaisia syitä löytyy muutoksen esteeksi, vaikka meillä on valtava määrä tietoa käytettävissämme. Sen me kaikki tiedämme, että mikään ihmedieetti tai ostosteeveen laite ei voi tehdä ihmeitä. Minulle, heti kaikki-periaate ei toimi elämäntapamuutosta tavoiteltaessa.

LÄHTEET

Painetut lähteet

Alasuutari, Pertti 1999, Laadullinen tutkimus. Osuuskunta vastapaino. Tampere.

Clayman Charles B 1993, Terve ruuansulatuselimistö, Gummerus kirjapaino OY.

Enander Barbara 1994, Kaunis aikuinen nainen. Otava, Helsinki.

Lounais-Lappi 14.7.2011, artikkeli: Tanssi ei ole enää keski-ikäisten harrastus.

Nevala Ritva 2007, ”Tanssi on tapa elää” paritanssiharrastuksen lumo ja viehätys harrastajan omien käsitysten valossa. Pro-gradu-tutkielma.

Sundqvist, Christer 2009, Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta. Kopio Niini. Tampere.

Tavi Varpu 2001, Syö hyvin ja laihdu. WS Bookwell Oy. Juva.

Virkkala, Anneli ja Sakari 2005, Putaan kartanon lääkekaappi. Hyvä Olo OY.

Sähköiset lähteet

CPAP-Klubi: http://www.cpap.fi/do_page.php?sivu=22. Luettu 21.10.2011.

Terve.fi: http://www.tohtori.fi/?page=2381134. Luettu 2.10.2011.

Dopinglinkki:
http://www.dopinglinkki.fi/ravitsemus-ja-liikunta/lihaskasvunsaatelumekanismit-ja-harjoittelu. Luettu 3.10.2011.

keskiviikkona, marraskuuta 30, 2011

Niin tavattoman virallista tietoa sydänterveydestä

*
Tässä virallista tietoa sellaisesta ruoasta ja liikunnasta, joka pitää sydämen terveenä. En voi ihan kaikkea hyväksyä, kuten esim. sitä seikkaa, että sydän kiittäisi rasvojen karsimisesta 20 energiaprosenttiin ja hiilihydraattien nostamisesta 70 energiaprosenttiin! Valoa pimeyteen tuo järkevän oloinen liikuntasuositus. Tosin liikunnan vaikutusta painonhallintaan voi pitää vaatimattomampana kuin EHN olettaa. Kuormittava liikunta on kuitenkin parasta mahdollista toimintaa yleisen terveydentilan kohentamiseksi.

Kerro mielipiteesi!

Euroopan sydänverkosto esittää tavoitteet Euroopan maiden väestöjen ravinnolle ja liikunnalle

Euroopan sydänverkosto (European Heart Network, EHN) on julkistanut tuoreimpaan tieteelliseen näyttöön perustuvan raportin ravinnon ja liikunnan yhteyksistä sydäntauteihin sekä tietoja ravinto- ja liikuntatottumuksista Euroopan maissa (Diet, Physical Activity and Cardiovascular Disease Prevention). European Heart Network on Euroopan maiden sydänterveyttä edistävien järjestöjen yhteistyöelin, johon Suomesta kuuluu Suomen Sydänliitto. Kaikkiaan EHN:iin kuuluu 33 jäsenorganisaatiota 26:sta Euroopan maasta.

Näiden tietojen perusteella poliittisille päättäjille ja asiantuntijoille voidaan antaa vahvaan tieteelliseen näyttöön perustuvat tavoitteet siitä, millaiseen ravintoon ja liikuntaan Euroopan maissa on pyrittävä sydämen ja verisuonten terveyden edistämiseksi. Tieteellisen katsauksen liikunnan merkityksestä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä on kirjoittanut emeritusprofessori, Suomen Tuki- ja liikuntaelinliitto - Suomen Tule ry:n pääsihteeri Ilkka Vuori Tampereelta.

Raportti antaa päättäjille perusteita suunnitella ja toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä em. tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteet on annettu kahdelle ajanjaksolle: seuraavien 5-10 vuoden kuluessa saavutettavissa olevat ja pidemmän ajanjakson tavoitteet. Jotta tavoitteet myös toteutuisivat, ne on muunnettava eri maissa käytäntöä palveleviksi ravinto- ja liikuntasuosituksiksi, jotka vastaavat kunkin maan olosuhteita ja edellytyksiä.

Tavoitteet väestön liikunnalle
Kaikki tavoitteet koskevat väestöä, eli ne pitäisi saavuttaa keskimäärin koko väestössä. Liikuntatavoitteeksi asetettiin lähivuosina vähintään 150 minuuttia vähintään kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa viikossa, mikä on jo nykyisin voimassa oleva kansainvälinen suositus. Pidemmän ajan kuluessa tavoitteena on tunti liikuntaa päivässä. Tämä määrä liikuntaa vähentäisi väestössä tehokkaasti mm. lihavuutta ja sen aiheuttamia ongelmia terveydelle ja toimintakyvylle.

Vaativat tavoitteet rasvojen, hiilihydraattien ja alkoholin osuudesta ravinnossa
Ravintoa koskevat tavoitteet ovat varsin kunnianhimoisia. Esimerkiksi rasvojen osuuden energian saannista tulisi olla 5-10 vuoden kuluessa korkeintaan 30 %, pidemmällä aikavälillä korkeintaan 20-25 %. Tyydytetyistä rasvoista energiaa pitäisi vastaavasti saada korkeintaan 10 % ja 7 %. Ravintoon lisätystä sokerista energiaa pitäisi 5-10 vuoden kuluttua saada korkeintaan 10 % ja pidemmän ajan kuluessa korkeintaan 5 %. Hiilihydraattien osuuden energiasta pitäisi vastaavasti olla vähintään 55 % ja 60-70 %.

Kehon painoindeksille (BMI) on asetettu vaativat tavoitteet: 5-10 vuoden kuluessa sen tulisi olla väestössä keskimäärin alle 23 ja myöhemmin alle 21. Alkoholin käytön tavoiterajat ovat miehille korkeintaan 2 annosta (20 g) ja naisille 1 annos (10 g) päivässä.

Tavoitteiden saavuttamiseksi raportissa esitetään lukuisia yhteiskunnallisiin päätöksiin perustuvia keinoja. Raportin ladattavat versiot löytyvät osoitteesta http://www.ehnheart.org/publications/physical-activity/publication/522-diet-physical-activity-and-cardiovascular-disease-prevention.html

Lisätietoja: emeritusprofessori Ilkka Vuori, p. 040 867 7707, ilkkavuori@kolumbus.fi

Ilkka Vuori (s. 1937) on jo kauan toiminut ja toimii edelleen puheenjohtajana European Heart Networkin Expert Group on Physical Activity -organisaatiossa. Hän hoitaa myös Suomen Tuki- ja liikuntaelinliitto - Suomen Tule ry:n pääsihteerin tehtäviä. Vuori on tehnyt sekä kansallisesti että kansainvälisesti merkittävän elämäntyön väestön terveyden edistämiseksi erityisesti terveysliikunnan merkityksen tutkijana ja puolestapuhujana. Ilkka Vuorella on ollut runsaasti luottamustehtäviä omalla alallaan. Hän on ollut kysytty asiantuntija niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin koko aktiiviuransa ajan ja on sitä edelleen. Muun muassa Maailman terveysjärjestö (WHO) on käyttänyt häntä asiantuntijana useissa eri yhteyksissä. Ilkka Vuoren toimiessa UKK-instituutin johtajana (1981-2001) UKK-instituutista kehittyi kansainvälisesti arvostettu terveyden edistämisen ja terveysliikunnan tutkimuslaitos. Lisäksi Vuori on toiminut mm. Jyväskylän yliopiston liikuntahygienian ja kansanterveyden professorina, Turun yliopiston kansanterveystieteen professorina, Stanfordin yliopiston lääketieteen laitoksen vierailevana professorina, Turun yliopiston sovelletun fysiologian dosenttina ja Tampereen yliopiston liikuntalääketieteen dosenttina. Aktiivisena kirjoittajana Vuori on julkaissut noin 400 tieteellistä julkaisua, pääasiassa liikuntafysiologian ja -lääketieteen alalta. Hänen tuotantoonsa lukeutuu myös useita oppikirjoja sekä runsaasti opetus- ja yleistajuisia kirjoituksia. Tunnustuspalkintona elämäntyöstään Ilkka Vuori sai Juho Vainion Säätiön tunnustuspalkinnon vuonna 2007.

Suomen Tule ry on tuki- ja liikuntaelinten terveyden ja sairauksien alalla toimivien kuuden kansalais- ja potilasjärjestön, seitsemän tule-alan ammattilaisjärjestön, yhden säätiön ja yhden tutkimus- ja asiantuntijalaitoksen valtakunnallinen yhteistyöjärjestö. Suomen Tulen kansalais- ja potilasjärjestöissä on yli 100 000 jäsentä. Suomen Tule ry:n tavoitteena on edistää tuki- ja liikuntaelinten terveyttä lisäämällä tietoa ja tietoisuutta tuki- ja liikuntaelinten terveyden ja sen ongelmien merkityksestä yksilöille, väestölle ja yhteiskunnalle sekä mahdollisuuksista parantaa tuki- ja liikuntaelinten terveyttä ja toimintakykyä ja vähentää niiden sairauksia ehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen keinoin.

tiistaina, marraskuuta 29, 2011

Tyssääkö meno menopaussissa?

**
Veteraaniurheilijalla on kunnia esitellä Lapin urheiluopiston Ravintovalmentajakoulutuksessa vuonna 2011 olleiden opiskelijoiden työn hedelmiä. Ensimmäisenä on vuorossa opinnäyte menopaussi-ikäisistä maratoonareista.

Jaana Leminen-Lahdenperä:
TYSSÄÄKÖ MENO MENOPAUSSISSA?
Pieni tutkimus Maraton-naisista


Kyseessä on oivallisesti toteutettu selvitys siitä mitä menopaussi-iässä oleva nainen parhaimmillaan ottaa huomioon valmistautuessaan pitkään juoksusuoritukseen.

Fysioterapeutti Jaana Leminen-Lahdenperä valitsi opinnäytteensä aiheeksi menopaussin, koska hän itse lähestyy keskimääräistä menopaussin alkamisikää (51 vuotta) uhkaavasti. Ensi vuonna se on käsillä, jos tutkimuksiin on uskominen.

Jaana harrastaa intensiivisesti kestävyysurheilua: maratonjuoksua ja hiihtoa. Urheiluseurassa Artic Maraton Club, hän on ns. pitkillä, rauhallisilla sunnuntailenkeillä (kesto yli kaksi tuntia) juossut usein samaan ikäryhmään kuuluvien naisten kanssa, jolloin usein puhutaan myös naisen ikääntymiseen liittyvistä asioista.

Näin tämä asia alkoi kiinnostaa häntä tutkimusmielessä. Loppuuko meno vaihdevuosiin? Jaksaako vielä silloin harjoitella intensiivisesti kestävyysliikuntaa? Tässä kartoitetaan näitä asioita mm. ruokavalion, lisäravinteiden, erilaisten hoitojen, unen, kipujen, palautumisen ja mielialan valossa.

Haastattelu- ja tutkimusryhmään valikoitui kymmenen vaihdevuosi-ikäistä naista. Vaatimuksena oli yli 50-vuoden ikä ja harrastuksena kestävyysliikunta ja siinä erityisesti maratonjuoksu. Tässä käydään läpi hormonit, aktiivikestävyysurheilijan ravinto ja harjoituksen rasituksesta palautuminen. Lisäksi tuodaan esille kiinnostavia luonnollisia menopaussin hoitokeinoja, esimerkiksi luonnolliset hormonikorvaushoidot, homeopatia, yrtit ja hormonit sekä kiinalaisen lääketieteen hoitokeinot.

VAIHDEVUODET

Vaihdevuodet on elämänvaihe, jolloin naisen munasarjojen toiminta heikkenee ja lopulta sammuu. Tämä johtaa estrogeenin määrän vähenemiseen ja sen selvä merkki on kuukautisten loppuminen. Kuukautisten loppumisikään vaikuttavat naisen terveydentila, ravitsemus, perinnölliset tekijät ja fyysiset mittasuhteet. Laihoilla ja pienikokoisilla naisilla menopaussi alkaa yleensä aikaisemmin. Tupakointi aikaistaa menopaussia vuodella tai kahdella.

Estrogeenituotannon väheneminen aiheuttaa oireita neljästä naisesta kolmelle, ne voivat olla sekä psyykkisiä että fyysisiä. Vaihdevuodet ovat alkaneet, kun kuukautiskierron pituus muuttuu aiemmasta. Vaihdevuosioireet voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Ensimmäinen on sukupuolielinten alueella esiintyvät oireet, jotka johtuvat estrogeenin puutteen aiheuttamista muutoksista. Toinen on hermostoperäinen oireilu sekä aineenvaihdunnan muutokset. Emättimessä saattaa ilmetä muutoksia, se voi lyhentyä ja ahtautua, myös limakalvot ohentuvat ja kuivuvat.

Hermostoperäiset oireet aiheutuvat hormonaalisen epätasapainon heijastumisesta ei-tahdonalaisen hermoston toimintaan. Näihin oireisiin lukeutuvat kuumat aallot, hikoilupuuskat, unihäiriöt ja sydämentykytys.
Hikoilu on yleensä suurimmillaan öisin, unihäiriöt taas aiheuttavat ärtyneisyyttä ja hermostuneisuutta sekä mielialan laskua. Oireita esiintyy yli 50 prosentilla vaihdevuosi-ikäisistä naisista.

Usein kilpirauhasen vajaatoiminasta johtuvat ongelmat saatetaan sekoittaa vaihdevuosioireisiin. Näitä ovat: osteoporoosi, väsymys, painonnousu, korkea kolesteroli, kuiva iho, ummetus, kuukautishäiriöt ja hauraat hiukset.

Tavallisimpia psyykkisiä oireita vaihdevuosissa ovat väsymys, haluttomuus, mielialahäiriöt, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja keskittymis- ja päättelykyvyn hidastuminen.

Rasvavarasto siirtyy helposti vyötärön ja vatsan seudulle ns. "hormonimakkaraksi".

Vaihdevuosioireiden kesto on yksilöllistä ja ne vaihtelevat kahdesta viiteen vuoteen. Vaihdevuodet jaetaan normaalisti kahteen vaiheeseen. Premenopaussiksi eli esivaihdevuosiksi kutsutaan edeltäviä vuosia ennen kuukautisten loppumista. Postmenopaussi eli jälkivaihdevuodet, myös nimeltään tasannevuodet, on aika kuukautisten loppumisen jälkeen kestäen noin kymmenen vuotta. Uudemmissa tutkimuksissa havaittiin, että toinen syy vaihdevuosien aiheuttajaksi saattaa löytyä aivoista, jossa syynä ovat aivolisäkkeessä ja hypotalamuksessa tapahtuvat vanhenemismuutokset.

Suomalaisen naisen ei tarvitse elää hankalia ja runsasoireisia vaihdevuosia. Kielteinen julkinen kuva antaa ymmärtää tämän. Vaihdevuosien kokemiseen vaikuttaa myös naisen oma asenne ja tulkinta.

Useat naiset kokivat vaihdevuosien lääketieteellisen tarkastelutavan rajoittuneeksi ja osittaiseksi.

Vuonna 2011 ilmestyneessä tutkimuksessa selvitettiin miten vaihdevuodet vaikuttavat elintoimintoihin ja mikä on liikunnan vaikutus menopaussiin. Todettiin, että liikunta on hyväksi vaihdevuosissa oleville naisille. Kännykkäraportoinnin avulla tapahtuneeseen tutkimukseen osallistui 176 naista, jotka raportoivat joka päivä puolen vuoden ajan vaihdevuosioireistaan ja edeltävän yön unen laadusta. Vertailuryhmä liikkui kuten ennenkin.

Naiset, jotka harrastivat reipasta kävelyä vastaavaa liikuntaa tunnin kerrallaan neljä kertaa viikossa, kokivat olevansa vähemmän masentuneita ja nukkuivat paremmin kuin naiset, jotka eivät harrastaneet liikuntaa yhtä paljon. Liikunnan myönteinen vaikutus tuli esille etenkin naisten kokemassa elämänlaadussa. Öiset kuumat aallot vähenivät niillä, jotka liikkuivat suositusten mukaan. Liikunnan taso riippuu henkilön pohjakunnosta. Hikiliikunnan määrän lisäämisestä ei ole kuitenkaan hyötyä paljon liikuntaa harrastaneille, sen sijaan he hyötyisivät rentoutumisesta. Tärkeää olisi löytää itselle sopiva määrä liikuntaa sen sijaan, että juostaan joka päivä (Lähde: UKK-instituutin tutkimus vuonna 2011: MELLI – menopaussi, elintavat ja liikunta-tutkimus).

HORMONIT

Hormonien paras mahdollinen toiminta perustuu homeostaasiin eli tasapainoon. Liian vähän tai liian paljon mitä tahansa hormonia saa aikaan elimistössä epätasapainon. Elimistön toimii silloin epätäydellisesti ja saadaan aikaan erilaista oireilua. Pitkään jatkuessaan se saattaa johtaa sairastumiseen. Jokaisella hormonilla on oma tehtävänsä, joka liittyy kokonaisuuteen.

Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa elämäntapojen synnyttämiin hormonihäiriöihin. Yleisimmät hormoniperäiset sairaudet ovat osteoporoosi, diabetes, kilpirauhasen sairaudet ja lihavuus.

Kilpirauhashormonit

Kilpirauhasen tehtävänä on suojella elimistöä monilta ympäristön stressitekijöiltä, tuottaa
kilpirauhashormoneja, jotka säätelevät elimistön aineenvaihduntaa ja nuorilla naisilla edistää kasvua ja kehitystä.

Kun kilpirauhashormonien tuotanto heikkenee jostain syystä, alkaa rasvaa kertyä enemmän vartalon sivuille kylkiluiden ympärille. Epätasapainoon liittyviä oireita on monenlaisia, kuten juuri painonnousu, rasvanpolton hankaloituminen, ummetus, väsymys, nesteen kertyminen kehoon ja lämpötilan lasku. Myös hiukset voivat ohentua ja mieliala olla alakuloinen. Toimintahäiriön diagnosointi on lääkärin tehtävä.

Meillä on paljon hormoneja, ja kaikki vaikuttavat toisiinsa. Voimakas hormonipari on kortisoli ja kilpirauhashormoni. Kilpirauhashormonin toimintaa häiritsee krooninen stressi ja kortisolin liikaeritys tai jos estrogeenia on liikaa progesteroniin nähden.

Kilpirauhasen tehtävä on muodostaa seuraavia hormoneja: T4- tyroksiini, joka muuttuu kudoksissa pääosin T3:ksi. Jotta yleensä tyroksiinia voi muodostua tarvitaan jodia ja aminohappo tyrosiinia. T3 on kilpirauhashormonien aktiivinen muoto. Ilman seleeniä tätä ei muodostu. Kaikki elimistön kudokset koko kehossa sisältävät kilpirauhashormonien reseptoreita. Hyvin toimiva kilpirauhanen auttaa solujen energiantuotossa ja helpottaa sopivan kehonkoostumuksen ylläpidossa.

Riittävä energiansaanti on kilpirauhaselle ehdoton edellytys. Urheilijoille suositellaan jopa tankkauspäiviä joka viides päivä, jolloin energiansaanti on 50 prosenttia tavallista treenipäivää korkeampi. Näin tehostetaan kilpirauhasen toimintaa ja suorituskykyä.

Ruoka-aineista suositeltavimpia ovat pähkinät – etenkin parapähkinät ja macadamiapähkinät, jotka sisältävät paljon seleeniä. Sitä löytyy myös mm.lihasta, maksasta ja munuaisista.

Keskipitkiä rasvahappoja on runsaasti kylmäpuristetussa kookosöljyssä. Jodia puolestaan saa merilevästä.
Tyrosiinia saa parhaiten lihasta, siipikarjasta ja kalasta ja kasvikunnan tuotteista avokadosta, manteleista ja pavuista sekä (soijasta, josta ollaan monta mieltä).

Aktiivisesti urheilua harrastavan on huolehdittava lihasten energiavarastojen täyttämisestä harjoitusten jälkeen.

Kilpirauhasen toimintaa voi häiritä myös erilaiset suolisto-ongelmat, stressi ja ruokayliherkkyydet, ympäristökemikaalit ja juomamme vesi.

Naishormonit

Naishormoneja ovat estrogeenit ja progesteroni, jotka syntyvät kolesterolista elimistön luonnollisen toiminnan kautta ja niitä tarvitaan tasapainoiseen hormonitoimintaan. Steroidihormonien esiasteena toimii progesteroni, josta muodostetaan muun muassa testosteronia ja DHEA:ta. Molemmat ovat erittäin tärkeitä terveydelle ylläpitämällä solakkaa ulkomuotoa, hyvää energiatasoa ja seksuaalista halukkuutta.

Kehoomme joutuu erilaisia hormonihäiritsijöitä toimien estrogeenien tavoin myös esim. syömämme ruoan ja kosmetiikan kautta.

Luonnollisen hormonitasapainon takia naisilla rasva varastoituu alavartaloon, reisiin ja peppuun ja rasvasolut lisäävät estrogeenin määrää. Tämä voi olla ongelmallista vaihdevuosi-iässä, koska keho tasoittaa hormonitasojen laskua pitämällä kiinni rasvasoluista. Nais- ja mieshormonien aineenvaihdunnan epätasapainotilasta johtuen, rasva kertyy pakaroihin ja jalkoihin. Syitä on monia: mm. liikaa hiilihydraatteja, ympäristömyrkyt, vastusharjoittelun puute ja alhainen kasvuhormonin taso.

Premenopaussi- oireet ovat lisääntyneet ja alkavat jo noin 30 vuoden iässä ja jatkuvat vaihdevuosi-ikään asti. Hormonit jylläävät ylösalas. Normaali vaihdevuosi- ikä on 45–60 vuoden iässä, jolloin kuukautiset jäävät vähitellen pois koska progesteroni ja estrogeenin eritys loppuu. Estrogeenin vähyys aiheuttaa oireita kaikille naisille. Tyypillisimpiä ovat kuumat aallot, uniongelmat, alakuloisuus, itkuherkkyys.

Hormonitasapainon muutokset aiheuttavat monenlaisia oireita joita ovat mm. erilaiset kivut, sydämen rytmihäiriöt ja seksuaalinen haluttomuus. Eri naisilla on erilaisia oireita ja niiden vakavuus ja rajuus vaihtelevat naisesta toiseen. Oireet voivat myös lievittyä ajan saatossa tai jatkua pitkään.

Vaihdevuosien oireita voidaan helpottaa monin eri tavoin. Moni turvautuu synteettiseen hormonikorvaushoitoon. Tätä suositellaan ainoastaan estrogeenin puutteen synnyttämien oireiden hoitoon kuten uniongelmat, ahdistus, nivelkivut, saamattomuus ja hikoilu.

Hormonihoito laskee huonoa kolesterolia, nostaa hyvää kolesterolia, vähentää sydäninfarktin riskiä ja luun haurastumista, 2-tyypin diabeteksen ja mahdollisesti dementian riskiä. Synteettiset hormonit eroavat rakenteeltaan kehon omista hormoneista. On suositeltavaa nauttia magnesiumia, sinkkiä ja B-6- vitamiinia, koska hormonikorvaushoito kuluttaa näiden vitamiinien ja mineraalien varastoja kehossa. Lisäksi hormonikorvaushoito lisää riskiä sairastua rintasyöpään, syvään laskimotukokseen, keuhkoveritulppaan ja aivoinfarktiin.

Jos hormonikorvaushoitoa ei halua, voidaan tilannetta tasapainottaa elämäntapojen, ravinnon ja ravintolisien avulla lisäämällä E-vitamiinia, magnesiumia ja omega-3-rasvahappoja ruokavalioon. Myös vähähiilihydraattinen ruoka ja luomuruoka voivat tuoda helpotusta oireisiin. Lisäksi painoharjoittelu, stressin vähentäminen, suoliston hoitaminen ja riittävä uni ovat varteenotettavia keinoja. Ruoka-aineista tärkeimmät tasapainoittajat ovat parsakaali, pellavansiemenet ja vesikrassi sekä se seikka, että syö riittävästi proteiinia.

Kortisoli

Yksi elimistön päähormoneista on kortisoli. Sen vaikutukset liittyvät suurelta osin stressitilojen sietoon ja sitä erittyy lisämunuaisessa. Koska kortisoli on stressihormoni, niin esim.liian lyhyet unet ja vuorotyö kohottavat kortisolitasoja, samoin kuin krooninen stressi. Jos tilanne jatkuu pitkään, seurauksena voi olla aikuistyypin diabetes, osteoporoosi, lihominen, masennus tai korkea verenpaine. Voidaan myös olettaa, että kortisolihormonin epätasapainolla voi olla yhteys PSM-oireisiin, kilpirauhasen vajaatoimintaan ja PCOS :ään eli monirakkulaiseen munasarjaoireyhtymään.

Mieshormonit

Mieshormonien tehtävänä on vastata fyysisestä voimasta, ihon ja muiden kudosten kehityksestä ja ylläpidosta, hyvästä mielialasta, energiatasosta, motivaation ylläpidosta ja seksuaalisesta halukkuudesta. Lisäksi ne vaikuttavat myös proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan ja niitä tarvitaan verisolujen muodostumiseen.

Mieshormoneja on useita, tunnetuin niistä lienee testosteroni, joka vaikuttaa miehisten sukupuolitunnusmerkkien kehittymiseen, lihaskudoksen muodostumiseen ja libidoon sekä lisäksi siitä muodostetaan dihydrotestosteronia. Naisen kehossa suuri osa testosteronista muuntuu estradioliksi, joka on yleisin naisen estrogeeni. Nainenkin siis tarvitsee mieshormoneja rakennusaineiksi kaikille sukuhormoneille.

Molemmilla sukupuolilla se lisäksi estää rasvan kertymistä. Estrogeenien kaltaiset aineet eli xenoestrogeenit (= "vieraat"), voivat häiritä mieshormonien muodostusta. Näitä saamme elimistöön kosmetiikan ja ravinnon sisältämien torjunta-aineiden kautta.

Kasvuhormoni

Pitkän ja terveen elämän tärkein hormoni on kasvuhormoni ("nuoruushormoni"). Kasvuhormonia erittyy aivolohkon etulohkosta liikkuessa, nukkuessa, paastotessa, stressissä ja kun verensokeri on alhaalla. Kasvuhormoni edistää rasvanpolttoa ja nopeuttaa lihaskudoksen rakennusta ja uusimista. Liian vähäinen kasvuhormonin eritys voi lisätä myös rasvan varastoitumista. Vuodet vaikuttavat kasvuhormonin eritykseen - se vähenee 14 prosenttia vuosikymmenessä. Sen tuotantoon ja eritykseen voidaan vaikuttaa riittävällä unella (yli 8 h), intensiivisellä liikunnalla, joista parhaimpia ovat intervallitreenit (vain 20 -30 min.) ja painoharjoittelu vapailla painoilla ( 8-15 x toistot/10-60 sekunnin palautus ja harjoituksen kesto 30-45 minuuttia). Alhainen kasvuhormonitaso kerryttää herkemmin rasvaa joka puolelle kehoa etenkin vatsan alueelle. Kasvuhormonin eritys vähenee myös runsashiilihydraattisella ruokavaliolla.

LUONNOLLISET HORMONIKORVAUSHOIDOT

Luonnollisilla hormonihoidoilla tarkoitetaan hoitoja, joita tehdään hormonivalmisteilla, jotka ovat luonnollisen kaltaisia. Näitä ovat keltarauhashormoni-, estrogeeni-, testosteroni-, DHEA- ja melatoniinivoiteet tai tabletit, joiden molekyylirakenne on täysin samanlainen kuin niillä hormoneilla, jotka syntyvät naisen elimistössä luonnollisesti. Ne ovat kuitenkin synteettisesti valmistettuja. Näiden valmisteiden etu on kuitenkin se, että elimistö reagoi synteettiseen hormonivalmisteeseen kuin vieraaseen aineeseen, näin ollen sen vaikutukset eivät ole yhdenmukaiset elimistön oman biokemian kanssa. Toinen etu on se, että niissä on matalampi hormonipitoisuus. Suomessa estrogeenikorvaushoidossa käytetäänkin luonnollisia estrogeeneja mutta niitä täydennetään synteettisillä keltarauhashormoneilla kohtusyövän estämiseksi.

Vaihtoehtoisia hoitomuotoja ovat myös SERM- valmisteet, ja tiboloni. Näistä jälkimmäinen helpottaa vaihdevuosioireita ja suojaa luuta ja estää limakalvon liikakasvua. Luonnonmukaista vaihtoehtoa on etsitty kasviperäisistä estrogeeneistä, jotka muuttuvat heikoiksi estrogeeneiksi. Kasviestrogeenejä on etenkin soijassa, kokojyväviljassa, siemenissä, marjoissa ja puna-apilassa.

HOMEOPATIA

Homeopatia on oppi sairauksien hoitamisesta ja se on säilynyt muuttumattomana lähes kaksisataa vuotta. Sen oppi-isä on saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann (1755–1843), joka julkisti homeopatian periaatteet ensi kerran jo vuonna 1796.

Homeopatiassa on kaksi keskeistä periaatetta: ensimmäinen on SIMILIA- eli samankaltaisuuden periaate. "Samanlainen parantaa samanlaista". Terveillä tautiin liittyviä oireita aiheuttava aine sopii laimennettuna sairaille taudin parantamiseen.

Toinen periaate on POTENSOINTI eli dynamisointi ravistelemalla ja laimentamalla: lääkeaineen vaikutus vaan voimistuu enemmän, mitä pisimmälle laimennus ja ravistelu jatkuvat tietyllä tavalla.

Jaana Leminen-Lahdenperä haastatteli klassisen homeopatian edustajaa Carita Savolaista ja kysyi aluksi mitkä ovat tyypillisimmät vaivat, miksi ihmiset hakeutuvat vastaanotolle. Vastauksena oli ensimmäisenä naisten vaihdevuosivaivat, toisena krooninen väsymysoireyhtymä ja masennus. Vaihdevuosivaivoista yksilöitynä suurimmat syyt olivat kuumat aallot (ylipaino ja kuumat aallot ovat yhteydessä toisiinsa) seuraavina unetttomuus - unihäiriöt ja kolmantena mielialavaihtelut. Menopaussihaitari oli 38–57 vuotta. Homeopaattisia valmisteita syödään yksilöllisesti, esim. kaksi kuukautta ja välissä on kontrollikäynti. Valmisteet eivät sisällä lisäaineita ja valmistusprosessi on tarkka. Kaksi lääketukkua potensoi lääkkeet käsin. Samaan aikaan voi kuitenkin nauttia koululääketieteen lääkkeitä.

Nykyään saa luontaistuotekaupastakin jo muutamia homeopaattisia D-potenssin valmisteita (lievin ja pinnallisin potenssi). On olemassa D,C,LM ja M potenssit ja näistä eri vahvuudet.

Käytetyimmät homeopaattiset lääkeaineet vaihdevuosioireisiin homeopaatti Carita Savolaisella olivat: Sepia, Lachesis, Pulsatilla Nigr. Apis, Phosphorus, Graphites ja Sulphur. Homeopaatti ei yleensä anna ruokavalio-/liikunta-/rentoutustekniikka-/uni- ohjeita. Eli asiakkaan ei tarvitse tehdä mitään elämänmuutoksia.

YRTIT JA HORMONIT

Tärkeimmät kansanomaiset hoitomuodot ovat olleet rohtokasvien käyttö, kuppaus, jäsenkorjaus ja mieleen kohdistuneet menetelmät. Suomalaiset ovat osanneet muinoin hyödyntää monia pihapiirissä kasvaneita kasveja kuten siankärsämöä, piharatamoa, mäntyä ja koivua.

Menopaussin mukana tuomiin oireisiin kuten hikoiluun ja kuumiin aaltoihin suositellaan sisäisesti salviaa sekä yrttiteenä että –uutteena. Valkoapila, puna-apila, nokkonen, koivu, kultapiisku, siankärsämö, voikukka, mesiangervo ja koivunlehdet auttavat turvotukseen. Kun taas ärtyneisyyteen ja masennukseen tehoaa mäkikuisma ja kauranverso.

Kasvisruuasta saa runsaasti C-, A- ja E-vitamiinia, seleeniä ja sinkkiä sekä kasviantioksidantteja.
Lisäksi vehnänalkioöljystä saa E-vitamiinia, ja nokkosesta seleeniä, kalkkia ja piitä.

Osteoporoosia voi mahdollisesti välttää viherjauheilla, jotka on tehty nokkosesta ja peltokortteesta.

Ulkoisina hoitoina tehokkaita ovat salvia -ja siankärsämöpuolikylvyt ja jalkakylvyt.

KIINALAINEN LÄÄKETIEDE

Kiinalainen lääketiede kehittyi Kiinassa jo noin kolmetuhatta vuotta siten. Perusoppikirjana on Keltaisen Keisarin klassikko: The Yellow Emperor's Classic of Internal Medicine, joka on omalta osaltaan vaikuttanut voimakkaasti kiinalaisen lääketieteen leviämiseen maailmalle.

Englanti, Saksa ja USA ovat edelläkävijöitä. Suomeen kiinalainen lääketiede tuli 1970- luvulla aluksi akupunktuurin muodossa, mutta nykyisin se on laajentunut niin, että meillä on myös aidon kiinalaisen lääketieteen asiantuntijoita.

Kiinassa Jin- ja Jang -jaottelu ulottuu käytännössä jokaiselle elämänalueelle taiteesta ruoka-aineisiin. Lisäksi siihen kuuluu viisi elementtiä :puu, tuli, maa, vesi ja metalli. Jokaisella on oma vastaavuutensa jonkin sisäelimen kanssa.

Intiassa yli viisi tuhatta vuotta sitten kehittynyt ayurveda- lääketiede korostaa kasvirohtoja, ravintoa ja ihmisen fyysistä, psyykkistä ja henkistä tasapainoa sekä joogaliikkeitä ja mietiskelyä.

Kiinalaisen lääketieteen päämääränä on poistaa vaivoja tai liennyttää niitä riippuen ongelman luonteesta. Parhaimmillaan se on kroonisissa vaivoissa, joskin se on erinomainen hoito myös ennaltaehkäisijänä. Sen pohjana on näkemys ihmisestä kokonaisuutena, jonka hoidossa pyritään sisäelinten välisen energiatasapainon palauttamiseen. Toiminnalliset häiriöt ovat seurausta tämän energiatasapainon häiriöstä. Qi virtaa ihmisessä meridianeiksi eli akupunktioradoiksi kutsuttuja kanavia pitkin. Sisäelimet viestittävät pitkään ennen varsinaisen sairauden puhkeamista. Jokaiseen sisäelimeen liittyy oireisto, josta voidaan päätellä hoitotarve.

Vaivan määrittely perustuu lyhykäisyydessään oireistoon, kielen katsomiseen ja pulssin kuunteluun. Hoitoina ovat akupunktio, moxa, yrtit, kuiva-, ja märkäkuppaus.

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan hormonaalisissa vaivoissa hoidetaan ensisijaisesti munuaisia ja maksaa sekä sydäntä.

Vaihdevuosivaivojen häiritsevään hikoiluun ja katkeilevan uneen sekä levottomuuteen ja hermostuneisuuteen on hoitona Yinin lisääminen. Kuumuutta poistetaan neuloilla. Myös meditaatioharjoituksista on mittaamatonta hyötyä menopaussissa.

Kun naisen Yinin ja Yangin tasapaino on kohtuullisen hyvä, ei synny erityisiä vaihdevuosivaivoja.

AKTIIVIKESTÄVYYSURHEILIJAN RAVINTO

Kestävyyslajien harrastajilla usein energiankulutus on suurta ja ongelmia voi tulla riittävästä energiansaannista. Suurien ruokamäärien syöminen on hankalaa ja harjoittelu sanelee pitkälti ruokarytminkin. Etenkin kovien harjoittelujaksojen aikana monet urheilijat ovat negatiivisessa energiatasapainossa. Suositus olisi syödä 5-7 ateriaa päivässä, jakamalla ne sopivasti, sillä näin taataan riittävä energiansaanti. Oikein koostettu ruokavalio koostuu ravintoainetiheydeltään terveellisistä ja hyvistä hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista. Ravintolisillä ja erilaisilla energiapatukoilla ja nesteillä voi hyvin täydentää ruokavaliota tarvittaessa.

Hiilihydraattien merkitys energianlähteenä kasvaa tehon noustessa. Melkein kaikissa kilpailusuorituksissa pääosa energiasta tuotetaankin verenglukoosista ja lihasten glykogeenivarastoista. Proteiinien tuotto energiana on vähäistä suorituksen aikana.

Saantisuositukset kestävyysurheilijalle eri ravintoaineista ovat seuraavat: hiilihydraattien 55-65 E %, proteiinien 10-15 E % ja rasvojen saantisuositus on 25-35 E %.

Pitkäkestoisissa suorituksissa lihasglykogeenin riittävyys rajoittaa jaksamista. Kilpailusta suoriutumiseen myös glykogeenivarastojen koolla on suuri merkitys. Hiilihydraattitankkauksella on mahdollista saavuttaa jopa kaksinkertainen lihasten glykogeenipitoisuus normaalitilanteeseen verrattuna. Tällä on positiivinen vaikutus pitkäkestoisen suorituksen loppupuolella. Tästä löytyy myös paljon tutkimuksia, jotka osoittavat tankkauksen hyödyn etenkin yli 90 minuuttia kestävissä suorituksissa. Paras hyöty saadaan silloin, kun urheilijan jokapäiväisessä ruokavaliossa on vähänlaisesti hiilihydraatteja. Toki tankkauksen hyöty voi johtua myös yksilöllisistä ominaisuuksista. Monella paino nousee 0,5-2 kg ja se johtuu glykogeenivarastojen täyttymisestä, glykogeeniin sitoutuneesta vedestä ja lisääntyneestä suolen sisällöstä. Myös olo voi tuntua tukkoiselta ja raskaalta mutta se häviää joko verryttelyn tai viimeistään kisan alettua.

Nykyään käytetyin hiilihydraattitankkausmalli on sellainen, missä tehdään lajinomainen melko lyhyt ja kovatehoinen harjoitus ja sen jälkeen tankataan 3-4 vuorokautta ennen tapahtumaa. Viimeistelyharjoitusta seuraavien päivien aikana liikutaan kevyesti ja nautitaan hiilihydraatteja 8-12g /painokilo /vrk. Vuorokautta ennen kisaa on hyvä palata normaaliin ruokavalioon ja syödä myös rasvaa, jolloin rasvojen hapetus palautuu normaalitasolle. Näin esim. maratonharjoittelija hyötyy hiilihydraattitankkauksesta.

Kestävyysharjoittelu vaikuttaa suuresti lihasproteiinien aineenvaihduntaan. Kova harjoittelu voi aiheuttaa lihasrakenteisiin mikrovaurioita ja vaurioiden korjaaminen vaatii proteiinisynteesiä. Pitkäkestoisissa kovatehoisissa harjoituksissa käytetään energiaksi lihasproteiinia. Harjoituksen jälkeisessä palautumisessa myös lihasproteiiniaineenvaihdunta on vilkasta. Lihasproteiinin hajoaminen ja synteesin tasapaino riippuu harjoittelun kokonaisvaikutuksesta.

Optimaalisen ravinnon periaatteista voisi soveltaa ydinkohtia myös menopaussissa olevalle kestävyysurheilijalle. Oikealla ruokavaliolla voi olla ja onkin vaikutusta vaihdevuosiin. Estrogeenituotannon loppuminen lihottaa naisia helposti. Ensimmäisenä periaatteena on tasapainoinen ateria 3-4 tunnin välein. Toisena on, että syö proteiinia joka aterialla ja kolmantena, etttä syö kasviksia joka aterialla. Jos haluaa polttaa rasvaa, hitaasti imeytyvät hiilihydraatit kannattaa nauttia 1-2 tuntia liikunnan jälkeen.

Päivittäin kannattaa käyttää aterioilla hyviä luonnollisia rasvoja esim. kylmäpuristetut öljyt, voi, pähkinät, lohi, avokado. Puhdasta vettä pitäisi muistaa juoda 1,5 litraa päivässä. Ruokailuhetkien suunnittelu ja varautuminen etukäteen helpottavat järkeviä valintoja. Lisäksi hyvänlaatuisen monivitamiini-ja mineraali valmisteen käyttö päivittäin on suositeltavaa. Näistä periaatteista voi joustaa 10-20 prosenttia ajasta.

HARJOITUKSISTA, RASITUKSESTA PALAUTUMINEN

Fyysinen rasitus tuottaa elimistölle ja aineenvaihdunnalle muutoksia ja palautuminen on näiden muutosten korjaamista. Laajemmin ajateltuna palautuminen on myös lihasten ja jänteiden palautumista lepopituuteen, verenkierto- ja hengityselimistön palaamista perustoimintatilaan ja rasituksen aikaisten hormonieritysmuutosten korjaantumista normaalirytmiin. Kyse on siis homeostaasista.

Tärkeä osuus on oikeaoppisella neste- ja ravintotasapainon korjaamisella harjoituksen jälkeen ja joskus pitkäkestoisen rasituksen aikanakin. Näin varmistetaan nopeampi palautuminen.

Nopea palautuminen mahdollistaa myös tehokkaan, usein toistuvan harjoittelun. Oikeanlaisella ravitsemuksella kuten hiilihydraattipitoisella ja hyvälaatuisella heraproteiinilla, vaikutetaan eri palautumisen osa-alueisiin kuten solutason lihasvaurioiden korjaamiseen, lihas- ja maksaglykogeenivarastojen täydentämiseen, neste- ja elektrolyyttitasapainon palautumiseen sekä anabolisen hormonitasapainon luomiseen. Hyvä loppuverryttely poistaa ja nopeuttaa maitohapon poistumista väsyneistä lihaksista. Tavoitteena palautumisvaiheessa on siis glykogeenivarastojen täyttö ja nestetasapainon korjaaminen. Kestävyyttä vaativan kilpailun jälkeen tämä tapahtuu kahdessa – kolmessa päivässä.

Tutkimuksissa todettiin rotilla kovan (75% VO2 max ) ja pitkäkestoisen yli 2 tuntia kestävän
harjoituksen jälkeen nautitun hera – ja soijaproteiini yhdistelmän vähentävän lihasten
proteiinisynteesiä. Myöskään hiilihydraattien määrän ei tarvitse olla suuren suuri tavoiteltaessa nopeaa ja tehokasta palautumista. Näin kestävyysharjoituksen jälkeen nautittu proteiini on järkevä valinta lihasten proteiinitasapainon kannalta lisätutkimuksia odotellessa.

Palautusjuoman käyttö, jossa on proteiineja ja hiilihydraatteja, on todettu vähentävän ylirasittumisesta johtuvia loukkaantumisia, vähentävän lihaskipeyttä ja vähentävän sairastelua erittäin kovien harjoitusjaksojen yhteydessä. Vaikutus johtuu nähtävästi sen antikatabolisesta vaikutuksesta koska kovan harjoittelun seurauksena elimistöön syntyy katabolinen tila, jossa lihasproteiinia hajoaa enemmän kuin sitä rakentuu. Tämä katabolinen stressi lienee yhteydessä myös heikentyneeseen vastustuskykyyn.

Suorituskyvyn ja harjoittelusta palautumisen kannalta myös ylimääräisistä vitamiini- ja kivennäisainelisistä saattaa olla hyötyä.

Määrällisesti liian vähäinen tai huonolaatuinen uni voi sekoittaa hormonijärjestelmämme. Rasvaa kertyy reisiin ja takamukseen pääsääntöisesti alle seitsemän tunnin yöunilla. Kun taas kuuden tunnin yöunet saavat aikaan insuliiniresistenssin, ja rasva kertyy yläselkään ja jenkkakahvoiksi. Laadullisesti huono uni lisää kasvuhormonin eritystä, samoin myös kortisolin eritystä. Koholla oleva kortisoli heikentää palautumista ja myös loukkaantumisriski kasvaa. Viisikymmentä vuotiaana kortisolitaso voi olla jopa 12-kertainen kolmekymppiseen verrattuna.

Aamuöiset heräämiset kello kolmen ja viiden välillä saavat aikaan hapetusstressiä. Siihen voi vaikuttaa stressin hallinnalla ja syömällä omega-3-rasvoja ja magnesiumia sekä valmistamalla vihersmoothien. Magnesiumin puute on usein yhtenä syynä uniongelmiin.

TUTKIMUKSEN KULKU

Jaana laati haastattelulomakkeen urheiluseuransa Artic Maraton Clubin menopaussi-iässä oleville naisille. Hän haastatteli henkilökohtaisesti kymmentä yli 50-vuotiasta naista Rovaniemellä ajalla 05.08.-12.08.2011.
Hänen laatimansa kysymykset käsittelivät menopaussia, sen oireita, mitä hoitokeinoja heillä on käytössä, riskitekijöitä, ruokavaliota ja lisäravinteita. Myös menopaussin vaikutusta painoon, harjoitteluun ja palautumiseen. Lisäksi kysymyksiä oli unesta ja kivuista.

Tutkimusjoukko koostui kymmenestä 50-61-vuotiaasta Rovaniemeläisestä urheiluseura AMC: n (Artic Maraton Club ) naisesta. Heidän keski-ikänsä oli 53,2 vuotta. Valintakriteerinä olivat yli 50- vuoden ikä ja harrastuksena pitkänmatkan juoksu ja osallistuminen yhdelle tai useammalle maratonille.

TUTKIMUSTULOKSET

Tutkimukseen osallistuneet olivat harrastaneet kestävyysliikuntaa 9-36 vuotta säännöllisesti. Muina lajeina juoksun lisäksi heillä oli eniten hiihtoa (8), pyöräilyä ja kuntosalitreeniä (molempia 5), avantouintia (3). Golf, uinti, ohjatut jumpat ja hyötyliikunta saivat kaikki kaksi harrastajaa. Tanssille, kuntonyrkkeilylle, laskettelulle, kävelylle, sulkapallolle, lentopallolle ja vaeltamiselle riitti kaikille yksi harrastaja.

Täyspitkän maratonin suorituskertoja oli 1-64 kpl.

Osteoporoositapauksia ei ollut yhtään. Diabetes oli riskitekijänä seitsemällä, samoin sydänsairausriskitekijä. Verisuonisairaus riskitekijä oli yhdellä haastatelluista.

Kuumia aaltoja oli 20 prosentilla vastanneista useita kertoja päivässä. Ärtyisyyttä koki 20 prosenttia joka päivä ja alakuloisuutta 20 prosenttia kerran viikossa. Vastanneista 10 prosenttia koki masennusta satunnaisesti ja väsymystä sekä uupumista oli jopa 40 prosentilla. Samalla vastaajalla saattoi olla useita edellä mainittuja oireita.

Tutkimusryhmän menopaussioireiden alkamisiän keskiarvo oli 47,5 vuotta, ensimmäiselle ne alkoivat 42-vuotiaana ja myöhäisin alkamisikä oli 52 vuotta. Kahdella vastaajista menopaussioireet eivät olleet alkaneet vielä 50-vuotiaana.

Estrogeenihoito oli puolella haastatelluista. Yhdellä oli hormonikierukka. Liikunta oli kahdella hoitokeinona. Neljällä vastaajista ei ollut mitään hormonikorvaushoitoa.

Hormonivalmisteina oli seuraavia tuotteita: Femoston, Anceling, Livial, Vaqitem ja Qlaira-ehkäisypillerit.

Kukaan vastaajista ei käyttänyt mitään muita hoitokeinoja menopaussiin (esim. homeopatia).

Yhdeksän vastaajista noudatti sekaruokavaliota ja yksi noudatti vähähiilihydraattista ruokavaliota.

Lisäravinteiden käyttö oli hieman kirjavaa. B –ja D-vitamiinia käytti kolme henkilöä, Q-10 :ä, koivuntuhkaa ja Herbalifea yksi henkilö ja urheilu- ja palautusjuomia yksi henkilö. Kalaöljyä yksi, Omega 3 :a kolme henkilöä. Sekä magnesiumia käytti neljä henkilöä. Vain yksi henkilö kertoi tarkat määrät ja yksi henkilö käytti tuotteita päivittäin. Kolme vastanneista ei käyttänyt mitään lisäravinteita.

Kahdeksan henkilöä kertoi, ettei ole mitään erityistä ruoka-ainetta helpottamaan menopaussi oireita. Yksi kertoi Herbalifen helpottavan ja toinen löysi helpotusta pullasta ja makeisista.

Kaikki osallistujat kertoivat positiivisen mielialan lisääntyneen liikunnalla. Neljä tunsi itsensä virkeäksi ja reippaaksi. Itsetunto oli parantunut yhdellä ja liikunta antoi energiaa ja auttoi jaksamaan kertoi yksi osallistuja. Yhdellä osallistujista nukkuminen oli parempaa.

Puolet vastaajista totesi, ettei menopaussi ollut vaikuttanut painoon millään tavalla. Yhdelle osallistujista painoa oli tullut lisää 10 kg, yhdelle viisi kiloa. Kahdella osallistujalla paino oli noussut hiipien ja yhdellä lisäksi maha pömpötti ja turvotti.

Neljällekymmenelle prosentille osallistujista menopaussi ei vaikuttanut painoon laskevasti tai nousevasti. Vyötäröläskiä oli kertynyt neljälle sekä reisiin ja rintoihin kahdelle henkilölle. Ihon veltostumisesta kertoi yksi haastatelluista.

Seitsemällä kymmenestä ei ollut turvotuksia, kolmella osallistujista esiintyi turvotusta.

Palautuminen kesti nykyään pitempään ja lihakset olivat kipeät, etenkin alaraajat, kertoi kaksi vastaajaa. Yhdellä vastaajista palautuminen oli aina yhtä vaikeaa ja toisella palautuminen oli vähän heikentynyt vaikka kunto oli parantunut, kun taas yksi kertoi harjaantumisen myötä palautumisen helpottuneen, koska harjoittelukin oli edelleen nousujohteista.

Vähän yli puolet (60%) haastatelluista naisista kertoivat nukkuvansa jopa 7-8 tuntia yössä, muutama heistä heräili yöllä, mutta nukahti uudelleen. Kaksi osallistujista nukkui 5-6 tuntia yössä ja kaksi kymmenestä heräili enemmän ja nukki ajallisesti vähemmän ja aika huonosti.

Seitsemänkymmentä prosenttia vastaajista kuului "kello kolmen kerhoon" eli - vaihdevuosiäkäisten naisten taipumus herätä pissalle kello kolmen aikaan. Oire johtuu alentuneesta estradiolin tuotannosta. Yksi heräsi satunnaisesti ja kaksi nukkui heräämättä.

Kolmellakymmenellä prosentilla esiintyi kipuja lonkissa, hartioissa ja selässä. Kahdella kipuja esiintyi sorminivelissä ja vain yhdellä satunnaisesti polvissa. Puolella vastaajista ei ollut kipuja.

Puolella osallistujista ei ollut minkäänlaisia oireita sydämessä. Neljällä esiintyi joskus sydämen rytmihäiriöitä, tykytystä ja muljahteluja. Yhdellä haastatelluista oli synnynnäinen mitraaliläpän vuoto.

POHDINTA

Tutkimustuloksista selviää, että meno ei tyssää menopaussissa. Kyselyyn osallistuneista 8 kymmenestä harrasti kestävyyslajeista myös hiihtoa ja viisi pyöräilyä. Muina lajeina oli lihaskuntoa ja koordinaatiota kehittävää kuntoilua. Vastaajat harrastivat siis varsin kattavasti ja monipuolisesti eri liikuntamuotoja. Tämä kumoaa yleisen väitteen, siitä että kestävyysurheilijat liikkuvat varsin yksipuolisesti. Ehkä tämä käsitys käy toteen enemmänkin miespuolisilla kestävyysurheilijoilla.

Osa kyselyyn vastanneista oli juossut useita maratoneja ja harrastanut kestävyysurheilua koko aikuisiän. Kyselyssä ei ilmennyt pitkäaikaisen kestävyysurheilun vaikutusta menopaussioireisiin verrattuna vain vähän aikaa lajia harrastaneisiin. Kysymysten asettelussa ja tarkemmissa kysymyksissä olisin saanut mahdollisia kestävyysliikunnan hyötyjä tai haittoja paremmin esille.

Menopaussin sanotaan aiheuttavan naisille mielialavaihteluita ja masennustakin. Eniten vastaajat kuitenkin tunsivat väsymystä ja uupumusta, mutta vastapainona he kokivat liikunnan tuoman positiivisen mielialan lisääntyneen.

Tutkimusten mukaan menopaussioireet alkoivat keskimäärin 51-vuoden iässä. Kyselyyn vastanneiden keskuudessa oireiden alkamisikä oli alhaisempi; 47,5- vuotta, mutta kahdella yli 50-vuotiaalla oireet eivät olleet vielä alkaneet. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kestävyysurheilu ei olennaisesti vaikuta menopaussioireiden alkamisikään.

Synteettisen hormonikorvaushoidon oli aloittanut 6 kymmenestä. On todettava, että yllättävän monet naiset turvautuvat korvaushoitoihin helpottaakseen vaihdevuosioireita. Kuitenkaan kukaan heistä ei ollut hakenut lievennystä oireisiinsa luonnonmukaisista hormonikorvaushoidoista. Ehkä tietoa näistä on vielä liian vähän saatavilla. Tulevaisuudessa onkin toivottavaa, että tietoisuus ja tunnettavuus ja käyttö vaihtoehtohoidoista lisääntyisi myös vaihdevuosi-ikäisten naisten keskuudessa. Näin on käynyt pikkuhiljaa myös muille luonnonmukaisille hoidoille.

Kestävyysurheilu / maratonharjoittelu antaa selkeästi positiivisia tuntemuksia ja nostaa mielialaa sekä itsetuntoa, antaa energiaa ja vireyttä sekä auttaa jaksamaan. Palautuminen harjoituksista ja maratoneista oli kuudella kymmenestä pysynyt ennallaan ennen menopaussia ja menopaussin aikana. Neljä kymmenestä koki palautumisen hieman hidastuneen iän myötä ja lihasten kipeytyneen enemmän. Tässä korostui myös ravinto, uni ja lepo sekä hyvän lihaskunnon merkitys. Ilman liikuntaa myös lihasmassa alkaa vähentyä kiihtyvällä vauhdilla, jos siitä ei huolehdita. Lihaskudos korvaantuu rasvalla ja luumassa vähentyy lisäten osteoporoosi riskiä.

Nukkuminen oli yleensä ottaen yllättävän hyvällä mallilla, koska 60 % nukkui suositeltavan 7-8 tuntia yössä. Liekö rasittavalla kestävyysliikunnalla tässä osuutta? Kyllä kehon kuitenkin saa aika rasittuneeseen tilaan pitkillä lenkeillä ja se kestää muutamia päiviä. Yöllisiä heräämisiä oli jopa 70 prosentilla, varmaan osin iästä johtuen, mutta myös lisääntyneestä aineenvaihdunnasta ja juoksun jälkeisestä runsaasta nesteytyksestä. Tietysti koko elämäntilanne vaikuttaa nukkumiseen, sitä ei voi kieltää.

Nivelten kulumat ja nivelrikko olivat aika tavallisia vaivoja yli 50-vuotiailla naisilla. Vaihdevuosissa ne lisääntyvät erityisesti polvi-, lonkka- ja sorminivelissä. Vaivat voivat olla kivuttomia tai nivelet voivat tulehtua. Tämä voi johtua myös estrogeenin vähyydestä, aiheuttaen tulehdusreaktion niveliin tai lihaskudokseen. Elimistön normaali estrogeenipitoisuus helpottaa lihaksia myös rasituksesta palautumisessa.

Puolella osallistuneista ei ollut mitään tuki- ja liikuntaelinvaivoja kehossa, mikä kuulosti loistavalta, sillä onhan juoksu aika armoton ja hakkaava laji etenkin alaraajoille ja selkärangalle. Nivelvaivoja esiintyi kolmella lonkissa ja vain yhdellä satunnaisesti polvissa. Juoksussa onkin erittäin tärkeää löytää oikea juoksuasento ja –tyyli, jolloin rasitusvammat ja sitä myötä mahdollisesti tulevat nivelvaivat estyvät. Näytti kuitenkin siltä, että hormonikorvaushoitoa käyttävillä maratonnaisilla esiintyi myös nivelvaivoja, tämäkin lienee yksilöllistä. Unohtaa ei sovi myöskään liikunnan merkitystä nivelten liikkuvuuteen, lihasmassan vahvistamiseen ja tasapainon parantamiseen.

Ruokavaliota kysyttäessä yhdeksän naista kymmenestä söi sekaruokaa, mikä varmaan piti hiilihydraattimäärät korkealla ja antoi pontta harjoitteluun ja maratoneille. Tämä on yleensä se perinteinen kuvio, että suositaan paljon hiilihydraatteja ja toivottavasti pitkäkestoisia sellaisia. Voimakkaan hiilihydraattien rajoittamisen myötä sanotaan, että lihasten energiavarastot tyhjentyvät ja suorituskyky heikkenee. Paremmin tähän sopisi mielestäni hiilihydraattitietoinen ruokavalio, joka ei vaaranna edellä mainittuja asioita. Laadukas ravinto kuitenkin kiinnostaa lähes kaikkia.

Yksi naisista, jolle oli kertynyt eniten painoa, oli aloittanut Herbalife - ohjelmaan tukeutuen vähähiilihydraattisen ruokavalion, ja uskoi jatkavansa sitä, koska paino oli pudonnut toivotusti. Tietyllä ohjelmalla ohjattu ja toteutettu uusi ruokavalio on helpompi aloittaa kuin omatoimisesti.

Lisäravinteita ryhmä käyttää yllättävän vähän, ryhmästä kolme naista ei käyttänyt mitään lisäravinteita. Uusin yhdysvaltalais-suomalainen tutkimus osoittaa, että ainoastaan D-vitamiinin ja kalsiumin syöminen kannattaa. Muiden tablettien kuten magnesiumin ja monivitamiinien syöminen yhdistettiin tutkimuksessa jopa kuoleman riskiin.

Urheilujuomien käyttö oli todella vähäistä, hyvä niin, koska ne eivät ole hampaille ja keholle hyväksi.
Kaikki Jaanan tutkimukseen osallistuneet naiset olivat normaalipainoisia, joillakin saattoi olla omasta mielestä muutama ylimääräinen kilo. Haastattelujen mukaan puolelle naisista ei menopaussi ollut vaikuttanut mitenkään painoon, selkeästä painon noususta kertoi kaksi naista. Yksi kertoo läskiä tulleen rintoihin ja toinen reisiin sekä 4 /10 haastatelluista kertoi, että oli ollut turvotusta. Vyötäröläskiä kertyi neljälle naiselle.

Ikääntyvä nainen on ruumiillistunutta elämän historiaa: hän kantaa mukanaan kokemuksiaan ja muistojaan ja eletty elämä näkyy hänen kehossaan.

Enää menopaussi ei ole myytti, vaan aihetta tutkitaan enemmän ja siitä kirjoitetaan vapaammin. Aihe onkin ollut erittäin mielenkiintoinen työstettävä monipuolisuutensa ja myös ajankohtaisuutensa vuoksi. Hormonit onkin tämän päivän trendi muun muassa painonpudotuksessa, painonhallinnassa ja ruokailussa. Ihmiset ovat kiinnostuneempia sekä kehon fyysisestä että psyykkisestä toiminnasta ja näistä asioista kirjoitetaan kirjoja, lehtiartikkeleita ja ylläpidetään blogeja. Erilaiset ravintoluennot ovat hyvin suosittuja tapahtumia ja samalla usein myydään erilaisia ravintolisiä tai opetetaan tekemään raakaravintoa tai käyttämään superfoodeja. Ihminen laajempana kokonaisuutena kiinnostaa selvästi ja myy myös hyvin.

Eikä enää riitä, että tiedämme kaiken ravinnosta, meidän täytyy tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta sillä altistumme päivittäin sadoille jopa tuhansille erilaisille aineille, joita kutsutaan xenoestrogeeneiksi.  Nämä aineet ovat estrogeenin kaltaisia, ympäristöperäisiä aineita, jotka elimistöön jouduttuaan käyttäytyvät estrogeenin tavoin. Niitä kutsutaan myös ns. "hormonihäiritsijöiksi". Altistuminen tapahtuu pikkuhiljaa, mutta maksa ja suolisto yrittävät poistaa näitä parhaansa mukaan.

Vaihdevuosi- teeman ympärille on kehitetty myös uusvanhoja liikuntamuotoja kuten hormonijooga, joka vilkastuttaa hormonitoimintaa ja vaikuttaa kehon hormonitoimintoja tasapainottavasti. Etenkin tietyt jooga-asennot. Tietysti muutkin jooga suuntaukset vaikuttavat myös hormonitoimintaan. Tieteellistä tutkimusta tehdään koko ajan lisää. Myös meditaation vaikutuksia menopaussiin on tutkittu.

Suurin osa 50 vuotta täyttäneistä naisista on kuitenkin hyvillään siitä, että edessä on vielä saman verran aikuista elämää kuin elettyäkin. Miksi tulevien vuosien pitäisi olla tuskallisia ja vaivojen kyllästyttämää, kun meillä on myös mahdollisuus vanheta luonnollisesti ja käyttää luonnonmukaisia hoitokeinoja? Teemme monenlaisia valintoja joka päivä, voimme vaikuttaa elämämme laatuun itse, ovatko päivämme täynnä riemua ja iloa vai alakuloisuutta ja toivottomuutta?

Jokainen menopaussi-ikäinen nainen voi valita oman tiensä kulkea - se voi olla jatkuvaa hurmaantumista elämän edessä tai sietämätöntä piinaa ja kärsimystä.

LÄHTEET

Ahonen Jarmo- Lahtinen Tiina- Sandström Marita- Pogliani Giuliano- Wirhed Rolf 1988.
Kehon rakenne ja toiminta ja lihashuolto. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Alaranta Antti- Hulmi Juha- Mikkonen Joonas- Rossi Jani- Mero Antti 2007. Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa- suorituskyvyn ja kehon koostumukseen vaikuttavat aineet. Gummerus Oy,
Jyväskylä.

Hiltunen Marja 2001.Kiinalainen lääketiede terveyttä ja tasapainoa. Tammer- Paino Oy, Tampere.

Illander Olli- Borg Patrik- Laaksonen Marika- Mursu Jaakko- Ray Carola – Pethman Katja- Marniemi Annikka 2006. Liikuntaravitsemus. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Internet 2011. UKK-instituutti tutkimus. MELLI.

Jaakkola Kaisa 2011. Hormonidieetti- opas yksilölliseen täsmälaihdutukseen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Liettua.

Javanainen Marika- Anttila Leena 2004. Vaihdevuodet. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.

Kajan Maija 2010. Sukellus kuumaan aaltoon naisen vaihdevuodet, terveys ja hormonit. WS Bookwell, Juva.

Kangas Ilka- Nikander Pirjo 1999. Naiset ja ikääntyminen. Tammer-paino Oy. Tampere.

Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010.

Konsulttiyritys Redera

Lapin Kansa 2011. Numero 301/2011. Rovaniemi.

Raipala -Cormier Virpi 2009. Luontoäidin kotiapteekki- kasvilääkintä ja luontaishoidot. WS Bookwell Oy, Juva.

Savolainen Carita 2011. Klassinen homeopaatti. Haastattelu 09.08.2011. Rovaniemi.

Sundqvist Christer 2009. Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta. Kopio Niini, Tampere

Tavi Varpu- Huovinen Anja 2010.Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.

Wikipedia. Internet.

www.articmarathonclub.com

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2011

Älä kaadu!

**
Tänään (23.11.2011) voitaisiin oikeastaan viettää kaatumisten ehkäisypäivää, sillä Suomen Fysioterapeutit on julkistanut Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiauosituksen.

Kaatumiset ovat yleisiä ja niiden seuraukset voivat olla iäkkäillä erityisen vakavia. Nyt julkaistava Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuositus esittelee tutkimuksiin perustuvia kaatumisten ehkäisykeinoja ja kaatumisia ennustavia mittareita.

Kaatumisista aiheutuu Suomessa vuosittain mm. 7 000 lonkkamurtumaa, ja kaatumisen seurauksena yli 1 000 iäkästä kuolee vuosittain. Kaatumisvammojen hoito on kallista, sillä yhden lonkkamurtuman ensimmäisen vuoden kustannukset ovat noin 20 000 euroa.

Vaikka kaatumisesta ei seuraisikaan vammaa, voi kaatuminen aiheuttaa tai lisätä kaatumispelkoa. Kaatumisen pelko rajoittaa liikkumista ja heikentää toimintakykyä.

Tasapainoa parantava ja lihasvoimaa lisäävä harjoittelu ehkäisee tehokkaimmin kotona asuvien iäkkäiden kaatumisia ja kaatumisvammoja. Liikuntaharjoittelu on myös keskeinen osa kaatumisten ehkäisyä iäkkäillä, jotka ovat hoivapalveluissa tai sairaalahoidossa. Tärkeintä on harjoittelun monipuolisuus, säännöllisyys ja nousujohteisuus.

Kodin ja elinympäristön turvallisuudella, esimerkiksi valaistuksella, on merkitystä kaatumisten ehkäisyssä. Liikkumisen apuvälineet tukevat ja turvaavat iäkkään henkilön liikkumista, mutta ne voivat myös lisätä kaatumisia ja kaatumisvammoja.

Liikuntaharjoittelun suunnittelussa fysioterapeutilla on keskeinen rooli. Päivittäisen liikunnan ja säännöllisen harjoittelun toteutumiseksi tarvitaan kuitenkin kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä. Liikuntaharjoittelu on yksi kustannustehokkaimmista kaatumisen ehkäisykeinoista.

Fysioterapiasuosituksen tavoitteena on tehostaa kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyä, vaaratekijöiden tunnistamista sekä parantaa fysioterapian vaikuttavuutta ja yhtenäistää valtakunnallisia fysioterapiakäytäntöjä. Suomen Fysioterapeuttien suositukset perustuvat satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista saatuun näyttöön.

Suositus löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:
http://www.terveysportti.fi/dtk/sfs/avaa?p_artikkeli=sfs00003

Suositus on osa Hyvä fysioterapiakäytäntö -hanketta. Siinä tuotetaan näyttöön perustuvia, suomalaiseen terveydenhuoltoon soveltuvia fysioterapiasuosituksia ja edistetään tieteelliseen näyttöön perustuvia fysioterapiakäytäntöjä. Fysioterapiasuositukset ovat parhaiden fysioterapian asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja fysioterapian vaikuttavuudesta yksittäisissä sairauksissa. Suositukset eivät korvaa fysioterapeutin tai lääkärin omaa arviota yksittäistä potilasta koskevassa päätöksenteossa.

Lisätiedot: Kehittämisasiantuntija Heli Kangas, Suomen Fysioterapeutit p. (09) 5422 7547