Kansalaisaloite

torstaina, syyskuuta 27, 2007

Ateroskleroosi alkaa jo lapsuusiässä

*
Olin saanut kutsun
Maailman Sydänpäivän tiedotustilaisuuteen 24.9.2007 Helsingissä. Hiukan reilut kaksi tusinaa ravintotoimittajaa oli vastaanottavaisin mielin kerääntynyt Scandic Simonkenttä –hotelliin. Oikeaoppisesti söimme makeita hedelmiä ja ryystimme kahvia.

Lastenkardiologi Jaana Pihkala aloitti kertomalla terveistä elintavoista. Terveitä elintapoja kannattaa vaalia pienestä pitäen - sydämenkin parhaaksi. Hyvästä kehityksestä huolimatta Suomessa sairastetaan aivan liian yleisesti ehkäistävissä olevia sydän- ja verisuonisairauksia. Korkea kolesteroli, kohonnut verenpaine ja sepelvaltimotauti ovat toki harvinaisia lapsuudessa, mutta lapsuusiässä opitut huonot ruokailu- ja liikuntatottumukset johtavat todennäköisesti aikuisena näihin ongelmiin.

Lapsuuden lihavuus altistaa myös muille aikuisiän sairauksille: tyypin 2 diabetes, syöpäsairaudet, nivelsairaudet sekä psykososiaaliset ongelmat. Epäsuotuisan perimän takia haitalliset elintavat näkyvät niin herkästi.

Aikuisten roolina on toimia esimerkin antajina, kannustajina ja ohjaajina sekä terveellisten elintapojen opettamisessa lapsille. Myös aikuisten elintavat on uskallettava ottaa puheeksi terveysneuvonnassa.

Elintapojen muutoksia tarvitaan, mutta olin saada hyperventilaatiokohtauksen kun lastenlääkäri Pihkala suositteli äidinmaidosta luopuvalle sylivauvalle juomaksi kevyttä ellei peräti rasvatonta maitoa. Äidinmaidossa on kokonaisenergiasta rasvaa 55 % ja kevyessä ja rasvattomassa maidossa 1-3 % (tiedot Finelistä). On siinä aika huikea rasvaprosentin lasku. Kun lisäksi lääkäri Pihkala intoutui ylistämään rasvattomuutta ruokavaliossa, minulla ”paloi käämit”. Olen pahoillani, jouduin kysymään eikö rasvattomuus ole terveysriski. Sain tietää, että näin toki on. Mantra rasvattomuudesta on niin syvälle juurtunut kielenkäyttöömme, että käytämme sitä huolimattomasti. Jopa näinkin tärkeässä tiedotustilaisuudessa.

Miksi on niin tärkeää vaikuttaa interventiolla (väliintulolla) juuri lapsiin? Toimenpiteet ovat kaikkein tehokkaimpia juuri lapsilla koska:
  • ateroskleroosi saa alkunsa jo lapsuusiässä
  • elintavat alkavat muotoutua lapsuudessa (erityisesti ravintotottumukset)
  • lapset ovat vastaanottavaisia neuvonnassa
Jo lapsuusiässä (10- vuotiaista lähtien) alkaa kerääntyä rasvaa verisuoniin. Ja 30-vuotiailla esiintyy jo yleisesti ateroskleroottista plakkia. Mitenkään harvinaista ei ole, että 40-vuotiailla plakki puhkeaa ja aiheuttaa tukoksia sekä verisuonten repeämisiä. Saimme nähdä lohduttoman näköisestä verisuonesta piirretyn kuvan. Ahtaaksi meni verisuoni jo 40-50-vuotiailla. Tämä tuntuu uskomattomalta, mutta tutkimusnäyttöä on tästä.

Terveelläkin lapsella voi verisuoni vaurioitua, jos on paljon epäterveellisiä ravintotekijöitä. Esimerkkinä tällaisesta tutkimuksesta Jaana Pihkala mainitsee Cardiovascular Risk in Young Finns Study’n (monikeskustutkimuksen, joka alkoi jo vuonna 1980). Siinä tutkimuksessa on kartoitettu riskitekijöitä ja löydettiin yhteys subkliiniseen ateroskleroosiin ja sen markkereihin. Edellä mainittu on lääkärislangia ja tarkoittaa suunnilleen sitä, että tutkimuksessa pystyttiin riskikartoituksessa joillakin nuorilla potilailla eräitä merkkiaineita seuraamalla löytämään ne potilaat joilla jo oli piilevä valtimonkovetustauti (nuoresta iästään huolimatta).

Suurentunutta ateroskleroottista riskiä ennustaa:
  • kohonnut verenpaine
  • korkea LDL-kolesteroli
  • lihavuus
  • aktiivinen tai passiivinen tupakointi
Itä-Suomessa nähdään yhä suurempia muutoksia verisuonissa kuin Länsi-Suomessa, eli onni on syntyä lännempänä.

Jaana Pihkala intoutui strippailemaan, eli kertomaan Turun Yliopiston kuuluisasta STRIP-tutkimuksesta. Tässä meillä on ensimmäisenä maailmassa ainutlaatuinen interventioprojekti, jossa aineistoa riittää johtopäätösten tekemiseen ilmeisen moneksi vuodeksi eteenpäin. Vuosina 1990-1997 on tutkimukseen rekrytoitu 1062 lasta perheineen. Aloitusikänä oli 7 kuukautta ja tarkoitus on jatkaa tilanteen seuraamista 20-vuoden ikään asti. Tutkittaville on annettu melko vaatimatonta ravintoneuvontaa ja elintapaneuvontaa. Havainnoista on raportoitu varsin tuoreessa Circulation-lehden numerossa 116 sivuilla 973-974 tänä vuonna. Tohtori Stephen R Daniels mainitsee pääkirjoituksessa, että tästä STRIP-neuvonnasta on ollut todellista hyötyä. STRIP on mullistanut käsitykset lasten rasvansaannista. Alkuun nimittäin epäiltiin, että kun lapsen ravinnon tyydyttyneen ”kovan” rasvan määrää vähennetään, myös kokonaisrasvan ja energian määrä vähenee. Tämä voisi johtaa lapsen kasvun ja kehityksen häiriintymiseen. Pelättiin myös, että vitamiini- ja kivennäisaineiden saanti putoaisi suositusta matalammalle tasolle. Nyt näyttää siltä, että nämä pelot olivat turhia. Lapset kasvavat ja kehittyvät ihan yhtä hyvin kuin muutkin lapset.

Yksilöllisen neuvonnan malli puree: lasten kolesteroliarvot ovat kohdallaan ja he napostelevat makeita välipaloja vähemmän ja syövät hedelmiä ja marjoja enemmän kuin seurantaryhmän lapset. Neuvonta laskee veren kolesteroliarvoa noin 5–6 prosenttia. Tämä muutos näkyy selvemmin pojilla kuin tytöillä.

Aika yllättävä havainto on neuvontaryhmään kuuluvien lasten painon lasku. Erityisesti tytöillä on paino laskenut. Ylipainon ehkäisy on tutkimuksessa sivujuoni, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että neuvontaryhmän tytöistä vain noin 10 prosenttia on ylipainoisia suomalaisten kriteerien mukaan, kun seurantaryhmässä luku on 18 prosenttia. Tietysti se on myönteistä, että kun puhutaan ruoasta hyväksyvään sävyyn, niin sillä on vaikutusta myös lasten painoon.

Korkeat kolesterolitasot pitäisi seuloa jos lähisukulaisilla on riski sairastua ennenaikaisesti sydän- ja verisuonitauteihin. Toimenpiteet ovat silloin:
  • matala kolesteroli
  • lihavuuden ehkäisy
  • säännöllisen liikunnan lisääminen
  • korkean verenpaineen hoito
  • tupakoinnin ehkäisy
  • aikuisen esimerkki
  • diabeteksen varhainen toteaminen
Neuvolatoiminta ja ennaltaehkäisy on edullista verrattuna hoitamatta jäävien ongelmien kustannuksiin, Jaana Pihkala toteaa lopuksi. Hän toteaa lopetussanoinaan, että olemmeko hukkaamassa Arvo Ylpön perinnön? Itse en pidä tätä minkäänlaisena vaarana. Edesmennyt arkkiatrimme Arvo Ylppö tunsi lapset ja niiden rasvan tarpeen. Parempi ehkä pitää erillään Arvo Ylppö tästä modernista rasvattomuusajattelusta.

Seuraavaksi esiintyi Marjaana Lahti-Koski Suomen Sydänliitosta. Hän otti puheeksi koko perheen elintavat neuvolassa. Jo syntymätön lapsi on mielenkiinnon kohteena!

Neuvola on luotettava paikka tarjota elintapaohjausta koko perheelle. Ensisijaisina tavoitteina on edistää lasten hyviä liikunta- ja ravitsemustottumuksia, vaikuttaa lihavuuden ehkäisyyn ja tukea terveydenhoitajien liikunta- ja ravitsemusohjausta.

Myös Lahti-Koski oli strippaustuulella. STRIP on pohjana kaikelle ohjaukselle nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Kun strippaukseen lisätään Kansanterveyslaitoksen ja Sosiaali- ja Terveysministeriön suositukset saadaan sellainen sydänohjelma, jolla tulosta voidaan saavuttaa, Lahti-Kosken mielestä.

Pienimuotoista pilotointia on jo tehty 10 paikkakunnalla eri puolilla Suomea, ohjausta annettu äitiysneuvolassa (!) ja lastenneuvolassa annettu osviittaa kuinka säännöllisesti asioita voidaan käsitellä perheen kanssa. Näin on saatu terveydenhoitajille työvälineitä (kortti, tieto- ja havaintokansion avulla) tiedon antamista varten. Korteissa on yksinkertaisia kysymyksiä, joita liikennevalot ohjaavat. Siinä äiti, isä ja lapsi voivat toteuttaa itseään. Uuden työvälineen opettelu vie aina aikaa, mutta alku on sujunut varsin hyvin. Lihavuutta perheessä on ollut helpompi lähteä toteuttamaan ravitsemuksen ja liikunnan kautta, eikä pelkästään painonhallinnan kautta.

Opetusministeriöstä saapunut ohjelmajohtaja, Georg Henrik Wrede, sytytti varsinaisen jymypaukun. On nimittäin syntymässä pikavauhtia lasten ja perheiden politiikkaohjelma. Siinä on päämääränä saada yhteiskunta yhä enemmän lapsilähtöiseksi ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy on toinen tärkeä asia.

Poliitikko-ohjelman raotuksen aikana minä varmaan nukuin, sillä havahduin kun Wrede loihti ilmoille sukkeluuksia: Me emme syö lasten kanssa, emme harjaa hampaita lasten kanssa, emme liiku lasten kanssa. Nämä ovat niitä pieniä asioita, joissa voimme tehdä paljon hyvää lapsillemme. Vuorovaikutuksemme lasten kanssa on parannuttava.

Asia etenee ripeästi, sillä 2.10. on ministeriryhmän kokous jolloin ohjelma hyväksytään ja 31.10. hallituksen strategia-asiakirja on esillä valtioneuvoston iltakoulussa.

En ole kaikilta osilta vakuuttunut hankkeen mielekkyydestä.

6 kommenttia:

  1. Tässäpä pieni pähkinä purtavaksi Jaana Pihkalalle ja Marjaana Lahti-Koskelle:

    Onko tällä vähärasvaisuusintoilulla ollut lasten elämiin muuta todella konkreettista vaikutusta kuin jo lapsiin ulottuva lihavuus- ja diabetesepidemia?

    Lähetän tämän pähkinän myös sähköpostitse em. henkilöille ja kutsun heidät vastaamaan tälle sivulle.

    VastaaPoista
  2. Niin, sinä Jari olet kova haastamaan ihmisiä! Ehkä voisit kuitenkin jatkaa haastelinjaasi omassa blogissasi? Tämä on niin paljon vaatimattomampi blogi kuin sinun haasteellinen sivustosi. Täällä voi vapaasti käydä kommentoimassa kuka tahansa oppiarvoon katsomatta ja sen suuremmitta haasteitta. Haastettasi en, Jari, oikein ymmärtänyt, mutta asiantuntijat voivat siihen sitten aikanaan ehkä vastata.

    Ystävällisesti tervehtien, christer

    VastaaPoista
  3. Minun on pakko kirjoittaa ikävästä asiasta. Elän suvussa jossa on paljon sydäntautia. Isäni kuoli sydänkohtaukseen alle 50-kymppisenä. Äidin puolelta on myös tätä huonoa geeniperintöä. Olemme suvussamme jakautuneet hieman kahtia tässä ravintokysymyksessä. On sellaisia sukulaisia ja siskoksia, vaareja ja isoäitejä jotka syövät kevyesti ja niin kuin sanot virallisterveellisesti. Sitten on toisaalta sellaisia jotka syövät paljon rasvaisemmin ja käyttävät jopa voita. Kun vertailen kauhealla tavalla sitä miten nuorena joku meidän suvussa on kuollut ja sitä mitä on syöty siinä on aika outo piirre. Aika moni sellainen nuorena kuollut on ollut tunnettu kevyistä ruokatavoista. Ei tämä kuitenkaan ole suojannut sydänkohtaukselta. Isoisäni elää edelleen. Hän syö pelottavan epäterveellisesti (paljon rasvaa) ja samaten hänen veljensä. Äidin puolelta muistan äidin veljen, joka oli valtavan hoikka ja söi mahdottoman terveellisesti, hän kuoli nuorena. Toinen veli elää edelleen, syö niitä statiineja, mutta ei jaksa koko ajan vahtia niitä rasvoja.

    Miten se voi olla tälläistä? Lääkäreiden käyrät ja kaaviot osittavat rasvan olevan vaarallista ja johtavan kuolemaan mutta ne jotka lääkäreiden ohjeita noudattavat säntillisesti kuolevatkin nuorempina kuin ne jotka viis veisaavat ohjeista? Onko tämä oman sukuni tilanne jokin täydellinen poikkeus vai onko muitakin esimerkkejä? Suojaako terveellinen vähärasvainen ruoka todellakin paremmin sydänkuolemalta kuin rasvaisempi elämänmeno?

    Kirjoitan nimettömänä koska kyseessä on niin herkkä ja ahdistava asia.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Anonyymi kun uskalsit kertoa sukusi ikävän tarinan. En osaa sanoa sinulle mikä olisi tässä tapauksessa parasta. Otan selvää asioista ja palaan sitten takaisin näppäimistön ääreen.

    Tsemppiä! Toivoo christer

    VastaaPoista
  5. Mä olin lapsena ja nuorena laiha kuin pajunoksa. Olen syönyt kortisonia montakymmentä vuotta. Vhh-ruokavaliolla olen nyt kolme vuotta pärjäillyt. Jouduin stressin takia lisäämään kortisoniannosta muutamaksi päiväksi. Nyt repsahdin ja pahasti, viides sokerikorppu menossa tätä kirjoittaessa... Yritän päästä takaisin ruotuun taas... Toi on kauheaa toi hillitön hiilarinälkä...

    VastaaPoista
  6. Hiilihydraattitietoinen ruokavalio on ollut monelle avuksi. Makeannälkäsi on kurjaa ja repsahduksia tulee varmaan tuhka tiheään. Lisäämällä liikuntapanosta voit mahdollisesti sallia nuo sokerikorput. Älä laske hiilareita liian alas. Kortisonilääkitys tuo pyöreyttä lisää. Kaikki ei välttämättä ole rasvaa vaan nesteitä kertyy tavallista enemmän elimistöön ja ihonalaisiin kerroksiin.

    Takaisiin ruotuun palaamisen tarve viestittäisi siitä, että ruokavalion noudattaminen ei ole kovin helppoa. En ole kovin mielissäni kun kuulen kovasta kamppailusta. Ruokavaliosta pitää nauttia, muuten se ei muodostu koko elämän kestäväksi projektiksi vaan sellaiseksi kuuriluonteiseksi dieettikokeiluksi. Kerro lisää!

    Tsemppiä!

    VastaaPoista