**
Mainio lääkäri Arno Forsius kirjoittaa nälkiintymisestä mm. seuraavaa:
Nälänhätien yhteydessä oli saatu toistuvasti kokea, että pitkäaikaisesta ravinnon puutteesta kärsinyt menehtyi pian sen jälkeen, kun hän oli päässyt runsaamman ruoan ääreen. Se saattoi tietysti johtua siitä, että asianomaisen kunto oli heikentynyt niin, että apu tuli liian myöhään. Yleinen käsitys kallistui kuitenkin sekä lääkäreiden että maallikoiden keskuudessa vahvasti siihen suuntaan, että heikentynyt elimistö ei kestänyt vahvaa ruokaa, joka aiheutti kuolemaan johtavan reaktion.
Lähinnä ajateltiin nälän tai käytettyjen korvikeruokien, kuten olki-, pettu- ja jäkäläleivän, heikentäneen ruoansulatuselimiä siinä määrin, että tavallinen ruoka aiheutti mahalaukun tai suoliston repeämisen. Suurimpana syynä pidettiin jäkäläleivän karvaanmakuisia jäkälähappoja. Toisinaan kuolema tuli jo vähäisen ruokamäärän jälkeen, jolloin syyksi arveltiin sydänhalvausta. Ruoanjakajat olivat yleensä tietoisia runsaan ravinnon aiheuttamista vaaroista, ja sen vuoksi ruokkiminen aloitettiin usein pienillä maito- tai velliannoksilla.
Aliravitsemuksen aikana elimistö sopeutuu energian purkamiseen rasva- ja lihaskudoksista. Sen seurauksena kudoksista menetetään vettä, vitamiineja, elektrolyyttejä ja fosfaattia. Veden ja elektrolyyttien tasapaino solunsisäisen ja solunulkoisen tilan välillä muuttuu voimakkaasti. Ravitsemuksen parantuessa tasapaino alkaa kääntyä päinvastaiseen suuntaan, mutta poikkeuksellisen lähtötilanteen vuoksi biokemialliset muutokset voivat olla kohtalokkaita. Fosfaatin siirtyminen solunsisäiseen tilaan pahentaa hypofosfatemiaa ja lisäksi voi seurauksena olla mm. kaliumin, magnesiumin ja tiamiinin vajausta.
Sairaanhoidossa refeeding-oireyhtymän esiintymiseen on varauduttava esim. anoreksiaa sairastavilla, muun sairauden tai hoidon vuoksi aliravitsemuksesta kärsivillä, eri syistä nopeasti laihtuneilla ja kokonaan ilman ravintoa 7–10 vuorokautta olleilla. Refeeding-oireyhtymässä voin esiintyä mm. lihasheikkoutta, rabdomyolyysiä, hengitystoiminnan vajausta, sydän- ja verenkiertohäiriöitä sekä keskushermosto-oireita, jotka voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan. "Vanha kansa" oli siis oikeassa varottaessaan aliravitsemuksen liian nopeasta korjaamisesta.
Suosittelen Arno Forsiusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti