Makea kirja Kaisulta!

*
Kaisu Keskitalo on kirjoittanut makean väitöskirjan: A matter of taste: genetic and environmental influences on responses to sweetness (Makuasioista ei voi kiistellä: geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutus makean maun kokemiseen).

Väitöstilaisuus pidetään vasta perjantaina 7.3.2008 klo 12.00 Viikissä, Walter-salissa, mutta jo nyt kirjan makeaa sanomaa voi maistella Kansanterveyslaitoksen sivuilla. Lataa väitöskirja tästä. Tässä yhteenveto kirjan sanomasta mahdollisimman yksinkertaisesti ilmaistuna.

On tärkeää, että syömme sellaista ruokaa, joka pitää meidät terveenä. Meidän pitää valita sellaista ruokaa joka maistuu hyvältä. Kuitenkin usein jää epäselväksi, osaammeko valita hyvänmakuista sapuskaa ihan itsestämme vai ovatko makumieltymyksemme ja syömiskäyttäytymismallimme opittuja asioita.

Väittelijä Keskitalo on selvittänyt, kuinka suurelta osin makean mieltymykset ja muut ruokaan liittyvät seikat periytyvät. Ihmisiä on testattu neljässä eri tutkimuksessa: suomalaisessa migreeniperhetutkimuksessa sekä brittiläisessä (TwinsUK) ja suomalaisissa (FinnTwin12 ja FinnTwin16) kaksostutkimuksissa. Tutkimusten koehenkilöt olivat aikuisia. He maistoivat erilaisia ruokia ja täyttivät sellaisia lomakkeita joissa kysyttiin ruokailutavoista. Mutta ei tässä vielä kaikki, heiltä tutkittiin vielä perintötekijät.

Suomalaisia nuoria aikuisia (FinnTwin16, n=4388) käsitellyt tutkimus osoitti, että n. 40 % eroista ruokien käytössä selittyi perinnöllisillä tekijöillä. Makean ruoan vangeiksi jäädään noin 50 % todennäköisyydellä sanoo äitikulta mitä tahansa makeiden ruokien vaaroista. Keskitalo ilmaisee asian näin: "Sekä perhetutkimus (n=146) että kaksostutkimukset (brittikaksoset, n=663) osoittivat, että noin puolet eroista makean mieltymyksissä johtui geneettisistä tekijöistä". Sen sijaan suolaisen maun himo ei periydy!

Kun Kaisu kurkkasi syvemmälle perintötekijöihimme hän huomasi, että kromosomissa 16 sijaitsee geneettinen tekijä, joka vaikuttaa siihen miten usein syömme makeita ruokia. Tämä tekijä voitaisiin meikäläisellä mieluusti sammuttaa, sillä minä olen niin kova syömään makeita ruokia, että siitä voi jo olla terveydellistäkin haittaa.

Makeuteen liittyvät monimutkaiset muuttujat eivät olleet millään tavalla yksiselitteisiä. Tulokset ilmestyivät näkyviin aivan kuin olisi haulikolla ampunut maalitauluun (vaihteluväli 0.06-0.55). Taitavana väittelijänä Kaisu varmaan selviää tuostakin pinteestä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että makean suhteen olemme aika lailla riippuvaisia perintötekijöistämme. Sanokoon äiti, ravitsemusterapeutti taikka lääkäri mitä tahansa, makeasta on todella vaikea päästä eroon. Mieltymys suolaiseen makuun sen sijaan ei periydy ja siihen voidaan vaikuttaa ravitsemuskoulutuksen, altistuksen ja oppimisen avulla.

Lähde: Kansanterveyslaitos, Ajankohtaista, 29.2.2008