keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Lihava - kohdusta hautaan?

**
Vastuuvapauslauseke (disclaimer): En ota vastuuta tämän kirjoituksen aiheuttamista tunnetilojen voimakkaistakin vaihteluista. Lue uutinen suhtautuen siihen kypsällä tavalla. Jos pelkäät yllättävän voimakasta inhoreaktiota lihavuustutkimuksia vastaan, olisi ehkä parempi, että jätät jutun lukematta. Jos suutut - älä suutu kovin pahasti (ainakaan minuun!).
--------------------------------------------------

Äskettäin ilmestyneessä australialaistutkimuksessa
väitetään, että lihavuus saattaa saada alkunsa jo kohdussa. Monet ylipainoiset aikuiset ovat saattaneet ohjelmoitua lihaviksi jo raskausaikana. Äidin raskauden aikaisen painonnousun todettiin vaikuttavan jälkeläisen painonkehitykseen. Mitä enemmän äiti lihoi raskauden aikana, sitä suurempi oli lapsen painoindeksi. Yhteys on tunnettu ennenkin, mutta aiemmin sen ei ole osoitettu ulottuvan aikuisikään asti. 

Mahdollisesti yltäkylläinen kasvuympäristö ohjelmoi vauvan elimistön niin, että lapsi lihoo herkemmin.

Tutkimusta varten selvitettiin miten painoindeksi oli kehittynyt vuosina 1981-1983 syntyneissä miehissä ja naisissa heidän saavutettuaan 21-vuoden iän. Tutkittavia oli kaiken kaikkiaan 2400. Lasten tiedot yhdistettiin sitten rekistereistä poimittuihin tietoihin äitien raskaudenaikaisesta painonnoususta. Äidit olivat lihoneet keskimäärin 15 kiloa raskauden aikana.

Oma kommentti: Pidän näitä havaintoja lihavista lapsista täysin mahdollisina ja tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Rohkeasti olen sitä mieltä, että normaalipainoisen nopea painonnousu on aina huolestuttava asia. Ravitsemusneuvonnalla olisi tässäkin tärkeä rooli. Jos äidin painonnousu johtuu esimerkiksi runsaiden hiilihydraattipitoisten välipalojen nauttimisesta, antaisin hiilihydraattitietoiselle elämäntavalle suuren arvon. Äidin vähentäessä hiilihydraattipitoisten ravintoarvoiltaan ala-arvoisten välipalojen nauttimista, hän luo lapselle elinympäristön (ehkä jo kohdussa!), jossa on runsaasti myönteisiä vaikutteita. Lisäämättä kohtuuttomasti ylipainoisten lasten vanhempien taakkaa, kehottaisin vanhempia tarkkailemaan tomerammin miten ylipainoinen lapsi liikkuu ja mitä hän syö. Jos lapsi liikkuu paljon ja edellytyksiä on saavuttaa normaalipaino tältä osin, on ehkä rehellisesti arvioitava, onko lapsi totutettu liian suuriin ruoka-annoksiin tai vääräntyyppisiin ruokailutapoihin (sokeripitoiset välipalat, runsas virvoitusjuomien kulutus, pikaruokien suosiminen).

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje toimittajille, 15.4.2009
 
Kommentteja?      

12 kommenttia:

  1. Tiesitkö, että lihavia lapsia syntyy myös hoitamattoman raskausajan diabeteksen vuoksi?
    Itse olen tällainen tapaus. Äitiä ei voi syyttää, siihen aikaan ei ollut niin hyvää odottajien seurantaa kuin nyt. Äidin diabetes puhkesi rajuna vasta vuosia myöhemmin. Äitini ei ollut lihava.

    VastaaPoista
  2. Täti Punaruskea nosti esille mielenkiintoisen asian. Kuulin eräässä keskustelussa väitteen, että lähes kaikki diabeetikkoäidit synnyttävät ylipainoisia lapsia. Väitteen esittäjä piti syynä tähän äidin korkeita verensokereita. Kiireiden takia en ole ehtinyt tarkistaa asiaa.

    Diabetes ei automaattisesti tuo lihavuutta.

    Äitiäsi ei ole syytä syyllistää.

    VastaaPoista
  3. Hienoa, Christer, että otit tämän mielenkiintoisen ja hyvin keskeisen asian esille. En malta olla kommentoimatta lähteenä olleessa uutisessa ollutta tekstinpätkää:

    "Tutkijat pitävät mahdollisena, että yltäkylläinen kasvuympäristö ohjelmoi vauvan elimistön niin, että lapsi lihoo herkästi."

    Kohdussa ohjelmoitumisesta on todellakin kyse, mutta "yltäkyllläinen ympäristö" on aika kummallinen sanavalinta kun vatsassa kehittyvä lapsi ennemminkin riutuu ravintoaineiden puutteessa.

    Tyypin 2 diabeetikoiden jälkeläisille (eli pääasiassa naisille joilla raskausaikana verensokeriongelmia) siirtyy epigeneettisesti hormonaalinen "ohjelmointi" joka johtaa tavallisesti nopeaan painon nousuun ensimmäisinä elinvuosina. Usein kyseessä on painon kiinni kurominen sillä nämä "yltäkylläisen" ympäristön kasvatit ovat syntyessään ennemmin pienempi kokoisia.

    Eräs huomio on että tyypin 2 diabeetikkojen jälkeläisillä solujen energiatehtaiden, mitokondrioiden, määrä on verrokkeja pienempi. Tälläkin saattaa olla merkitystä siinä minkälaista ravintoa näille henkilöille tulisi suositella.

    Tämä ei ole mikään yksinkertainen asia ja halusinkin vaan huomauttaa että aiheesta on olemassa laajalti mielenkiintoista tutkimusta ja näyttää siltä että äidiltä tai jopa isoäidiltä voi siirtyä lapselle nämä metabolista oireyhtymää aikanaan ruokkivat ominaisuudet.

    Äitien ravitsemukseen tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota, ja erityisesti sokerin ja tärkkelyksen määrää tulisi rajoittaa selkeästi raskauden loppupuolelle asti. Lapsi ja äiti tarvitsevat erityisesti luonnon rasvoja (maitorasva, rasvainen kala ja pähkinät) sekä monipuolisesti proteiineja.

    Lapsen tulisi kasvaa kunnolla kohdussa ja rauhallisesti ensimmäisinä vuosina; päinvastainen kehitys ei ole positiivinen asia.

    Tähän muuten osaltaan liittyy ne uutisoinnit ja havainnot nuorten (tyttöjen) puberteetin aikaistumisesta. Mitä aiempi kypsyminen niin sen huonompi terveyden ja eliniän odotuksen kannalta, kun taas myöhempi kypsyminen näyttäisi johtavan terveempään ja pidempään elämään. Niin ja tuonkin taustalla on kohdun aikainen ja sen jälkeinen epäkelpo ravitsemus...

    VastaaPoista
  4. Westien asiantuntevia kommentteja on aina kiva lukea. Muistakaa toki tuo "disclaimer" minkä pistin kirjoitukseeni. Nämä asiat, jotka nyt ovat käsiteltävinä, ovat äärimmäisen arkoja asioita.

    Otin aiheen puheeksi juuri sen takia, että pitkään noudatettu "virallinen" ravitsemuslinjauksemme ei kovin hyvin ole toiminut. Tämän sanon ilman minkäänlaista fanaattisuuden leimaa. Se nyt vaan on niin, että me vähän liikkuvat suomalaiset syömme liikaa (nopeita) hiilareita - myös raskaana olevat äidit.

    Barkerin hypoteesiin tulin tutustuneeksi varsin perusteellisesti tehdessäni yhteistyötä tohtori Matti Tolosen kanssa. Barkerin hypoteesi pyrkii juuri selittämään elintasosairautemme kohdun tapahtumien pohjalta. Räjähdysherkkää aineistoa - mutta ei välttämättä mitään huuhaata. Englantilainen professori David C. Barker esitti 1986 hypoteesin, jonka mukaan sikiöaikainen vajaaravitsemus (voi myös alla ravintoköyhää ruokaa kuten westie huomauttaa) lisää lapsen sairastumisen vaaraa myöhemmin elämässä. Diabetes, sydänsairaus, voimakas lihominen jne. voi alkaa lapsuudessa tai ehkä vasta 50 vuotta myöhemmin. Barkerin hypoteesi löytyy googlettamalla.

    Tässä westien hienot ohjeet: "Äitien ravitsemukseen tulisi kiinnittää tarkempaa huomiota, ja erityisesti sokerin ja tärkkelyksen määrää tulisi rajoittaa selkeästi raskauden loppupuolelle asti. Lapsi ja äiti tarvitsevat erityisesti luonnon rasvoja (maitorasva, rasvainen kala ja pähkinät) sekä monipuolisesti proteiineja."

    Keskustelu jatkukoon...

    VastaaPoista
  5. Barkerin hypoteesissa oli kyse lapsen ja äidin vajaaravitsemuksesta. Nykyään puhutaan "yltäkylläisen kasvuympäristön ohjelmoinnista"; pieni ristiriita noiden välillä vai mitä?

    Se että syö liian vähän on huono ja se että syö liikaa on huono. Mikä on sopivasti? Se ettei ole nälkä? Entä jos on nälkä koko ajan; mikä sitten avuksi?

    Ehkä tässäkin asiassa pitäisi nostaa kissa pöydälle ja pohtia sitä ihan kokonaisuutena. Samalla pitäisi vetää yhteen se kaikki mitä aiheesta tiedetään.

    Esim. tupakka voi aiheuttaa samaan tapaan yli sukupolven ulottuvan haitallisen vaikutuksen lapseen. Isoäidin tupakointi siis voi ulottua lapsenlapsen terveyttä uhkaamaan; aika pysähdyttävä ajatus. Tupakoinnin alipainoisuutta aiheuttava mekasnismi on jotakuinkin tiedossa ja se liittyy istukan (mitokondrioiden) toiminnan heikkenemiseen. Istukan toimintakyky heikkenee ja kohdussa kasvava lapsi kärsii.

    Tässä ravitsemukseen liittyvässä asiassa kyse ei ole ruuan määrästä (kuten edellä olevasta voi päätellä) vaan mielestäni vika on laadussa. Äitejä neuvotaan ruokavaliolle, jonka terveydestä vatsassa kasvavalle lapselle ei juurikaan ole näyttöä ja lisäksi se ei näytä tyydyttävän useiden äitien ruokahalua.

    Vielä kun Kuopiossa majailevat asiantuntijat suosittelevat lapselle heti äidinmaidon jälkeen ruokavaliota, jonka ravitsemuksellinen koostumus poikkeaa aivan käsittämättömän paljon siitä minkä luonto on pienelle lapselle parhaaksi katsonut, niin pistää hiukan kypsyttämään tämä nykytilanne disclaimeristä huolimatta...parempi pohtia jotain muuta...mitähän Salkkareissa tänään tapahtuu?

    VastaaPoista
  6. Hieno aihe taas käsittelyssä! Olin itse lihava lapsena. Syömishäiriöiden myötä menin kovin laihaksi sitten vasta teinityttönä. Lihosin sitten taas uudestaan kun äiti ja hoitsu saivat hakattua päähäni "järkeä" ja ryhdyin taas syömään tarkkojen ohjeiden mukaan. Kuusi kertaa päivässä ja välipalat olivat hurrrrjan tärkeitä! Mielialalääkkeiden tyrkytyksen olisin jättänyt pois elämästäni. Sitä vaihetta muistelen erityisen katkerana. Äidillenikin olen tästä vihainen. Hän ei tänä päivänäkään ymmärrä minkä hän teki väärin kun seurasi tarkkaan lääkärin ohjeita ja luki ravinto-oppaita.
    Äiti on akateemisesti sivistynyt. Kyllä hän tiesi mitä Kansanterveyslaitos julisti ja toteutti sitä viimeisen päälle. Isänkin syötti lihavaksi. Vähärasvaista, kuitupitoista ja hedelmiä riitti kyllästymiseen saakka kodissamme.
    Pitkä matka tervehtymiseen alkoi kun luin Christerin suositteleman kirjan "Laihdu ilman nälkää". Tällä hetkellä luen Varpu Tavin Laihdu -kirjaa ja tätä blogia. Minusta on vähitellen tulossa terve ja normaalipainoinen. Minulle merkitsee tosi paljon, että olen kahden vuoden aikana laihtunut 23 kiloa syömällä ravitsevaa ruokaa lautaselta ja jättämällä välipalat pois. Ei ne kuidut ja rasvattomat jugurtit nälkää poissa pitäneet ja peruna ja riisi olivat minulle ne vihoviimeiset ruoka-aineet. Peruna ja riisiä syytän lihomisestani eniten!! Silkkaa kusetusta koko touhu kun kerrotaan että syö nyt virallisesti niin pysyt terveenä!!! On hienoa kun Christerillä on rohkeutta sanoa tuhannen ihmisen edessä Lahden messuilla, että kevyttuotteet lihottavat. Painonhallinta on nimenomaan nälänhallintaa, kuten Christer osuvasti kertoi. Sorry, tämä kauhea vuodatus mutta minä olen vain niin katkera ja väsynyt tähän viralliseen ravitsemusvalistukseen. Tukekaa Christeriä! Hän tekee hyvää työtä! Ei mulla muuta. Sorry!!!

    VastaaPoista
  7. Bibonaiselta loistava kommentti. Olin itse pahimmillaan 117 kg. En varsinaisesti juuri kärsinyt lihavuudestani vaan virnistelin ihroilleni. Tosin olin menossa kohti varmaa aikuisiän diabetesta. Kiitos VRN:n ohjeiden.

    Kyllä mäkin vihaa tunnen kun katson lihavia lapsia uimahalleissa. He taistelevat luontoa vastaan. Yrittävät sinnikkäästi uimalla pudottaa painoaan. Tehtävä on toivoton.

    VastaaPoista
  8. Tulin juuri kotiin luentoreissulta. Oli mukava lukea kivoja kommenttejanne, westie, biponainen ja Sami Uusitalo!

    VastaaPoista
  9. Jotain outoa tässä hommassa on. Toivottavasti joku vielä keksii joskus miten tämä menee. Mulla paino rupeaa nousemaan jos syön paljon rasvaa ja lihaa. Sen lisäksi sairastun ja ajaudun ylikuntoon jos en saa hiilareita riittävästi.

    Ääriesimerkkinä kokeilin ihan piruuttani muutaman viikon ajan dieettiä, jossa minimoin rasvan ja lihan ja söin mahdollisimman paljon ruisleipää (ilman päällisiä), kaurapuuroa, perunaa, pastaa, riisiä ja kaikkea muuta VHH-ihmisten kammoamaa ruokaa. Maitotuotteita ja kananmunia en syönyt ollenkaan. Kalaa ja vähärasvaista lihaa muutaman kerran viikossa, lähinnä viikonloppuisin. Salaattia ja hedelmiä meni kilokaupalla. Kyllä vain, nälkä oli usein, mutta söin sitten runsaita hedelmä -ja ruisleipävälipaloja (ilman rasvaa, totta kai).

    Toisin sanoen, tein anti-Atkinsin. Poistin lähes kaikki eläinperäiset rasva -ja proteiinilähteet ja lisäsin (hitaita) hiilihydraatteja. Yllätys oli suuri kun paino rupesi tippumaan vauhdilla. Oli pakko jarrutella kun paino laski n. kilon viikossa vaikka ylimääräistä ei ole paljonkaan. Tiedän muitakin joille virallinen suositus toimii erittäin hyvin, mutta tiedän myös sen, että kaikille se ei toimi. Eikä kyse ole pelkästään liikunnan määrästä, koska sama systeemi toimii minulle vaikka en liikkuisi pätkän vertaa, toki ruoan määrän pitää silloin olla vähäisempi. Olisi kiva ymmärtää miksi näin on.

    - jt

    VastaaPoista
  10. Kyllä minullakin kuvaamallasi anti-atkinssillä paino putoaa viikon tai kaksi. Ongelma on vain se, että paino tulee takaisin ja en moisessa näläntunteessä pysty olemaan.

    Hiilarinsieto on epäilemättä henkilöstä riippuvainen. Niinpä on pöljää suositella kaikille paljon viljatuotteita, vähän rasvaa. Ne syökööt niin joille se sopii.

    VastaaPoista
  11. jt:lle.

    Vaikka jätät eläinrasvan kokonaan pois ruokavaliostasi niin tiedätkö että maksasi rasvoittuu siinä prosessissa jossa se valmistaa sitä kammoksuttavaa eläinrasvaa runsaista hiilareista. Tuolla ruokavaliolla saa rasvamaksan vaikkei joisikaan alkoholia.

    Makke.

    VastaaPoista
  12. Makke: en mä mitään tiedä, mutta toi olikin vain väliaikainen kokeilu. Epäilen tosin tuota rasvamaksajuttua siinä tapauksessa, että ne hiilarit menee lihaksiin ja käytetään fyysisessä työssä.

    - jt

    VastaaPoista