###
Ruotsissa on eilen ja tänään kohistu paljastuneen tutkimusvilpin takia. Kyseessä on niinkin arkinen asia kuin kasvien kukinta. Sanomalehdet kertovat ruotsalaisen tutkimusryhmän kirjoittaneen Science -lehden vuoden 2005 numerossa löytäneensä vastauksen biologeja askarruttaneeseen ongelmaan: Mikä on se signaali joka saa kasvit kukkimaan?
Jo vuonna 1937 tohtori Mikhail Chailakhyan löysi kasveista florigeniksi nimetyn aineen, jota muodostuu lehdissä. Sieltä se kulkeutuu kukka-aihioon ja saa kasvin kukkimaan. Siihen tieto sitten mystisesti oli loppunut. Sitä puuttuvaa tietoa, mikä florigeni on ja miten se voi saada kukinnon aikaiseksi, oli hämärän peitossa.
Sitten Uumajan yliopistoon saapuu kiinalainen vieraileva tutkija ja maailman sensaatiomaisimpia koesarjoja tehdään. Tämä kiinalainen tutkija onnistuu ruotsalaistutkijoiden kanssa eristämään kasvista FT -nimisen kasvigeenin, jonka lähetti-RNA on se signaali, joka saa kasvit kukkimaan! Siihen asti oli joissakin harvoissa tutkimuksissa löydetty tämä FT -geeni, mutta vain sellaisena yleisenä kasvutekijänä. Ilo on ylimmillään Uumajassa ja tulokset päätetään julkaista parhaimmassa mahdollisessa tiedelehdessä.
Sensaatiomaisen löydön ja hyvän jatkon uralleen saanut kiinalaistutkija matkusti kotiin ja hänen tilalleen tuli toinen kiinalainen tutkija, joka jatkoi kukkien parissa. Ongelmana oli vain se, että hän ei millään onnistunut toistamaan edellisen kiinalaisen tutkijan tuloksia! Ruotsalaiset tutkijat huolestuivat ja tekivät omia tarkistuksiaan todetakseen kauhukseen, että tutkimuslöydös perustui petkutukseen. Tuo kiinalainen tutkija oli tahallaan parantanut koetuloksia jälkikäteen ja jättänyt pois epäonnistuneita tai epäselviä koetuloksia.
Ruotsalaistutkijat pyysivät Science -lehteä mitätöimään tutkimuksen ja se mikä saa kasvit kukkimaan on siis edelleen mysteeri. Tilanne on kiusallinen. Huomionarvoista tässä on se, että niinkin arvovaltainen tiedelehti kuin Science, julkaisee tällaisen väärennetyn tutkimuksen. Se osoittaa mielestäni miten helppo on puijata tiedeyhteisöä. Tiede perustuu pitkälti luottamukseen. Julkaisun tarkistaneet tiedemiehet luottivat siihen, että tutkimustuloksia ei ollut peukaloitu ja Uumajan yliopistosta oli ennenkin tarjottu eri tiedelehtiin julkaistavaksi suurta alan tietämystä osoittavia tutkimuksia. Todennäköisesti koko tutkimusryhmä oli valmis uskomaan suuren haaveensa toteutuneen vihdoinkin ja Uumajan yliopisto saisi paljon lisää kansainvälistä julkisuutta ja mahdollisesti sitä kipeästi kaivattua rahoitustukea tutkimuksilleen. Ei voitu olettaa, että sinänsä sensaatiomainen löydös olisi vilpillä aikaansaatu ja olihan asian suhteen jo odotettu pitkään näitä tämän tyyppisiä edistysaskeleita. Julkaisun tarkistusvaiheessa oli taatusti käytössä kaikki tarpeellinen tieto ja johtopäätökset olivat linjassa datan kanssa. Vaikea siinä oli havaita tutkimusvilppiä.
Professori Ove Nilsson on murheen murtama, katkera mies tällä hetkellä! Ja sen ymmärtää.
Lähde: Dagens Nyheter, 17.4.2007
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007
tiistaina, huhtikuuta 17, 2007
50
Puoli vuosisataa täyttyy tänään. Kiitos kaikista saapuneista onnitteluista!
Muita huomattavasti merkittävämpiä syntymäpäiväsankareita:
Muita huomattavasti merkittävämpiä syntymäpäiväsankareita:
- 1598 - Giovanni Riccioli, italialainen tähtitieteilijä (k. 1671)
- 1622 - Henry Vaughan, walesiläinen kirjailija (k. 1695)
- 1734 - Taksin, entisen Thaimaan entinen kuningas (k. 1782)
- 1794 - Carl Friedrich Philipp von Martius, saksalainen kasvitieteilijä (k. 1868)
- 1798 - Étienne Bobillier, ranskalainen matemaatikko (k. 1740)
- 1833 - Jean-Baptiste Accolay, belgialainen säveltäjä (k. 1900)
- 1837 - J.P. Morgan, amerikkalainen ihmisystävä (filantroopikko) (k. 1913)
- 1863 - Augustus Edward Hough Love, englantilainen matemaatikko (k. 1940)
- 1863 - Constantine P. Cavafy, kreikkalainen kirjailija (k. 1933)
- 1865 - Ursula Julia Ledochowska, puolalais-itävaltalainen pyhimys (k. 1939)
- 1866 - Ernest Starling, brittiläinen fysiologi (k. 1927)
- 1882 - Artur Schnabel, puolalainen pianisti (k. 1951)
- 1885 - Isak Dinesen, tanskalainen kirjailija (k. 1962)
- 1890 - Art Acord, amerikkalainen näyttelijä (k. 1931)
- 1894 - Nikita Khrushchev, Neuvostoliiton entinen pääministeri (k. 1971)
- 1896 - Señor Wences, espanjalainen koomikko (k. 1999)
- 1897 - Thornton Wilder, amerikkalainen näyttelijä (k. 1975)
- 1902 - Jaime Torres Bodet, meksikolainen poliitikko (k. 1974)
- 1903 - Gregor Piatigorsky, venäläinen sellisti (k. 1976)
- 1903 - Morgan Taylor, amerikkalainen huippu-urheilija (aitajuoksu) (k. 1975)
- 1914 - George Davis, amerikkalainen taiteellinen johtaja (k. 1998)
- 1915 - Joe Foss, amerikkalainen poliitikko (k. 2003)
- 1916 - Helenio Herrera, ranskalainen jalkapalloilija (k. 1997)
- 1917 - Bill Clements, amerikkalainen kuvernööri (Texas)
- 1918 - William Holden, amerikkalainen näyttelijä (k. 1981)
- 1919 - Gilles Lamontagne, kanadalainen poliitikko
- 1923 - Lindsay Anderson, englantilainen elokuvaohjaaja (k. 1994)
- 1923 - Harry Reasoner, amerikkalainen toimittaja (k. 1991)
- 1923 - Solly Hemus, amerikkalainen baseballin pelaaja
- 1926 - Gerry McNeil, kanadalainen jääkiekon pelaaja (k. 2004)
- 1928 - Cynthia Ozick, amerikkalainen kirjailija
- 1929 - James Last, saksalainen kevyen musiikin säveltäjä
- 1930 - Chris Barber, brittiläinen jazz-muusikko
- 1934 - Don Kirshner, amerikkalainen TV-ohjelmatuottaja
- 1935 - Theo Angelopoulos, kreikkalainen elokuvaohjaaja
- 1938 - Ben Barnes, amerikkalainen kuvernööri (Texas)
- 1940 - Anja Silja, saksalainen sopraano
- 1942 - David Bradley, brittiläinen näyttelijä
- 1944 - L. Scott Caldwell, amerikkalainen näyttelijätär
- 1946 - Georges J.F. Kohler, saksalainen biologi, sai Fysiologian ja lääketieteen Nobelpakinnon 1984 (k. 1995)
- 1947 - Linda Martin, iiriläinen laulajatar
- 1948 - Jan Hammer, tsekkiläinen säveltaiteilija
- 1950 - Bruce McNall, amerikkalainen NHL -joukkueen omistaja
- 1951 - Olivia Hussey, argentiinalainen näyttelijätär
- 1951 - Börje Salming, ruotsalainen jääkiekkopelaaja
- 1952 - Željko Ražnatović, serbialainen sotaherra (k. 2000)
- 1954 - Riccardo Patrese, italialainen kilpa-autoilija
- 1954 - Rowdy Roddy Piper, kanadalainen ammattipainija
- 1954 - Michael Sembello, amerikkalainen muusikko
- 1955 - Pete Shelley, brittiläinen muusikko
- 1957 - Nick Hornby, englantilainen kirjailija
- 1959 - Sean Bean, englantilainen näyttelijä, ei kuitenkaan Mr. Bean!
- 1961 - Boomer Esiason, amerikkalainen jalkapalloilija
- 1963 - Joel Murray, amerikkalainen näyttelijä
- 1964 - Maynard James Keenan, amerikkalainen laulaja
- 1964 - Ken Daneyko, kanadalainen jääkiekkoilija
- 1964 - Lela Rochon, amerikkalainen näyttelijätär
- 1966 - Vikram, intialainen näyttelijä
- 1967 - Marquis Grissom, amerikkalainen baseballin pelaaja
- 1967 - Liz Phair, amerikkalainen muusikko
- 1967 - Henry Ian Cusick, skottilainen näyttelijä
- 1970 - Redman, amerikkalainen rap-artisti
- 1972 - Gary Bennett, amerikkalainen baseballin pelaaja
- 1972 - Tony Boselli, amerikkalainen jalkapalloilija
- 1972 - Jennifer Garner, amerikkalainen näyttelijätär
- 1972 - Muttiah Muralitharan, srilankalainen kriketin pelaaja
- 1972 - Ruffian, amerikkalainen kilpahevonen (k. 1975)
- 1972 - Terran Sandwith, kanadalainen jääkiekkoilija
- 1973 - Brett Maher, australialainen koripalloilija
- 1974 - Victoria Beckham, englantilainen laulajatar
- 1974 - Mikael Åkerfeldt, ruotsalainen laulajatar
- 1975 - Gabriel Soto, meksikolainen näyttelijä
- 1977 - Chad Hedrick, amerikkalainen pikaluistelija
- 1977 - Sizzla, jamaikalainen tanssitaitelija
- 1978 - Jordan Hill, amerikkalainen laulaja
- 1978 - Lindsay Hartley, amerikkalainen näyttelijätär
- 1980 - Curtis Woodhouse, englantilainen jalkapalloilija
- 1981 - Hanna Pakarinen, Suomen euroviisuedustaja vuonna 2007
- 1982 - Lee Jun Ki, eteläkorealainen näyttelijätär
- 1982 - Brad Boyes, kanadalainen jääkiekkoilija
- 1983 - Stanislav Chistov, venäläinen jääkiekkoilija
maanantaina, huhtikuuta 16, 2007
Pysyvätkö bonusurheilijamme puhtaina?
**
Huomaan Suomen Urheiluliiton uudistavan tänä kesänä Eliittikisojen bonusjärjestelmää. Sijoitusten perusteella maksetaan rahapalkintoja (rahabonuksia). Nyt ne ovat ensi kertaa avoinna myös ulkomaisille urheilijoille. Tavoitteena on lisätä kisojen kiinnostavuutta ulkomaisten urheilijoiden suuntaan.
En tahdo olla ilonpilaajana, mutta tuo järjestelmä houkuttelee vilppiin, varsinkin jos vielä ulkomailta tulee rahapalkintojen jakajia. Mihin minä perustan tämän ajatuksen vilpin lisääntymisestä? Joo, lukekaa seuraava kirjoittamani pitkähkö juttu ihan ajatuksella:
Nyt elämme vuotta 2007. Yhä edelleen urheilijoiden voittamisen himo on yhtä kova kuin vuonna 1994. Mitä tapahtui vuonna 1994?
Vuonna 1994 tapahtui jotain aivan merkittävää suoritusta parantavien menetelmien suhteen. Nyt ei tullut markkinoille mitään ihmeainetta vaan ihme henkilöityi tohtori Goldmaniin. Hän teki olympiatason urheilijoille kaksi nerokasta kysymystä. Näistä ensimmäinen kuului näin:
1) Jos sinulle tarjottaisiin kiellettyä suoritusta parantavaa ainetta, joka takaisi sinulle olympiamitalin ja sinua ei voitaisi saada kiinni aineiden käytöstä, käyttäisitkö tätä ainetta?
Hämmästyttävää oli todeta, että 195 urheilijaa 198:sta vastasi myöntävästi! He käyttäisivät kiellettyjä aineita, jos saisivat kotiin vietäväksi olympiamitalin. Pelkään pahoin, että palkintorahat ja muu menestys kiinnostavat Eliittikisojemme sankareita niin paljon, että "harmaa alue" ylittyy, ehkä mennään jopa selkeästi kielletylle alueelle.
2) Ottaisitko kiellettyä suoritusta parantavaa ainetta jos et jäisi kiinni. Ainetta ottamalla voittaisit kaikki kilpailusi 5 seuraavan vuoden aikana, mutta siten kuolisit aineen aiheuttamiin sivuoireisiin?
Nyt aavistat varmaankin, että eihän tuollaisia urheilijoita voi kovinkaan monta löytyä, jotka vaarantaisivat oman henkensä urheilumenestyksen eteen? Istutko tukevasti? Hyvä, sillä nyt paljastan vastauksen:
Yli 50% urheilijoista ilmoitti haluavansa kokeilla tuota ainetta vaikka tietäisivät kuolevansa aineen aiheuttamiin sivuoireisiin!! Tämä on se syy miksi minä ja monet muut pidämme vuotta 1994 niin merkittävänä ajankohtana. Urheilijat ilmoittavat voittamisen olevan niin tärkeää, että sen edestä voi jopa uhrata elämänsä. Tunne siitä että on maailman paras on näin voimakas! Tunne siitä, että saa jotain vaivanpalkkaa aherruksensa eteen, on niin voimakas, että luisutaan kiellettyihin aineisiin.
Urheilijat tekevät mielettömän paljon työtä menestyksensä eteen. Normaali-ihminen ei tajua miten paljon on esimerkiksi 1200 tunnin harjoittelurupeama vuodessa. Tiedän monen urheilijan haluavan kokeilla rajojaan ilman suoritusta parantavia menetelmiä, mutta todennäköisesti yritys päättyy ainoastaan häntä itseään tyydyttävään ratkaisuun. Urheilulehden sivuilta hänen saavutuksiaan ei välttämättä löydä. Hän ei välttämättä saavuta stipendiurheilijan tai bonusurheilijan asemaa vaan pistää omaa rahaa likoon. Hän saattaa satunnaiselle urheilutoimittajalle tokaista, että hän urheilee sen takia, että se on hieno harrastus. Mutta yksikään urheilujohtaja ei ole hänestä ylpeä, sillä hän on niin paljon perässä maailman kärkeä, että hänen pitäisi oikeastaan hävetä, että ei pysty parempaan. Urheilujohtajat eivät juurikaan soittele hänelle ja kysy, miten menee? Mieluummin olisivat ohjaamassa hänet radoilta ja kentiltä pois lajin mainetta pilaamasta.
Tiedättekö mitä? Minä olen tällaisesta puhtaasta urheilijasta erittäin ylpeä! Jos minä joskus rikastun (erittäin epätodennäköistä), tulen perustamaan rahaston josta puhtaat, jalon urheiluaatteen omaavat urheilijat voivat saada urheilijastipendejä. Heille asetan vain yhden ainoan kysymyksen: Jos minä lupaan sponsoroida sinua urheilu-urallasi, jotta sinun ei tarvitse juosta rahapalkintojen ja kyseenalaisin menetelmin hankitun kunnian perässä, lupaatko minulle että et käytä suoritusta parantavia aineita? Löytyisiköhän Suomen maasta urheiluaatteen sokaisemia stipendiaatteja? Onko sellaisia joiden kantti kestää kun ”naapurin poika” vuodessa tai kahdessa aloittaa armottoman harjoittelun ja yllättäen nousee maailmanluokan tähdeksi ja pääsee lehtien sivuille kertomaan miten mahtava urheilija hän onkaan?
Suoritusta parantavissa valmisteissa ja menetelmissä liikutaan lähellä mm. Mika Myllylän mainitsemaa "harmaata aluetta", joten on tärkeää varmistua siitä, että käytetty valmiste ei ole kielletty menetelmä urheilussa. Yhä nuorempien siirtyessä käyttämään suoritusta parantavia valmisteita ja menetelmiä, korostuu valistuksen tarve. Hieman pelottavalta vaikuttaa, että tuoreiden amerikkalaisten tutkimusten mukaan nuorten suosituimmat "ergogeenit" ovat: anaboliset steroidit, steroidien esiasteet (esim. androstendioni ja DHEA), kasvuhormoni, kreatiini ja efedriinijohdannaiset. Anabolisten steroidien ja kreatiinin käyttöön liittyy lihaskasvun voimistuminen mutta aineet eivät ole riskittömiä. Steroidien esiasteiden, kasvuhormonin ja efedriinin tuomat lisähyödyt urheilijalle ovat edelleen kiistanalaisia asioita. Yksimielisyyttä sen sijaan esiintyy näiden aineiden elimistölle aiheutetuista riskeistä.
Kaikenlaisten aineiden käyttö ei ole mikään uusi ilmiö. Jo niin aikaisin kuin 776 ennen ajanlaskumme alkua kreikkalaisilla olympiatason urheilijoilla oli käytössä mm. kuivattuja viikunoita, erilaisia sieniuutteita ja strykniiniä. Tilannetta ei tietenkään voi verrata nykyhetkeen, johon on päästy askel askeleelta tieteessä tapahtuneiden edistysaskeleiden myötä. Hyvin tärkeänä pidetään vuotta 1889 kun tohtori Brown-Sequard ilmoitti tieteellisessä kokouksessa Pariisissa löytäneensä aineen, joka poistaa 72-vuotiaan potilaan kaikki vaivat. Hän kertoi itse ruiskuttaneensa itseensä koiran ja marsun kiveksistä valmistamaansa uutetta siinä uskossa, että se parantaisi hänen vaivansa ja hän saisi lisää voimaa. Tämä rohkea tiedemies ja hänen erikoinen esityksensä ei jäänyt tiedeyhteisöltä huomaamatta. Alkoi kuumeinen tutkimustyö ympäri maailmaa ja tohtori Brown-Sequardin ihme-uutteesta alkaa hormonien valtakausi vuonna 1905 ja suunnattomien ponnistelujen jälkeen eristettiin uutteesta sen tärkein ainesosa, testosteroni, vuonna 1935. Ei aikaakaan kun urheilijat löysivät nämä ihmeaineet. Ehkä ensimmäisenä testosteronin teho näkyi neuvostoliittolaisissa painonnostajissa 1950-luvulla. He olivat täysin ylivoimaisia ja heidän salaisten menetelmien paljastuttua, muut urheilijat seurasivat perässä.
Hattu kourassa urheilujohtajat kävivät eri maiden tiedemiesten juttusilla, olisiko tarjolla jotain vielä parempaa. Olympialaiset ovat tulossa ja oman maan urheilijat ovat aivan surkeita verrattaessa neuvostoliittolaisiin. Yhdysvalloissa ei seisty tumput suorana. Siellä keksittiin testosteronia paljon tehokkaampi tuote, eli synteettinen anabolinen steroidi nimeltään Dianabol. Johan rupesi jenkkipojan raudat nousemaan! 1950-luku oli villiä aikaa laboratorioissa. Syntyi yksi ja toinen mukava, pieni steroidi ja kaikenlaiset piristeet valtasivat alaa. Urheilujohtajien ja urheilijoiden käsityskyky pimentyi siinä määrin, että käsitys jalosta urheilusta oli kaukana.
Ensimmäiset vakavasti otettavat yritykset kitkeä urheilusta epäoikeudenmukaisuudet (tässä vaiheessa terveyden näkökulma ei ollut vielä kovin paljon esillä!) alkoivat ja 1960-luvulla kansainvälinen Olympiakomitea kielsi steroidien käytön ja aloitti näiden aineiden testaamisen urheilijoilla. Kesti oman aikansa ennen kuin testaaminen saatiin käyntiin ja bioteknologinen laitekehitys sellaiseen jamaan, että testeihin voitiin luottaa ja tuloksia ei tarvitsisi odottaa tolkuttoman kauan. Voidaankin sanoa, että vasta 1980-luvulla steroidien testaaminen oli saavuttanut jonkinlaisen arvostuksen. Alkoi tulla raportteja positiivista testituloksista, urheilijoita saatiin kiinni dopingin käytöstä. Kiinnijääneitä oli 2% ja 50% välillä vähän riippuen siitä suoritettiinko testit yllättäen vaiko urheilijaa etukäteen tästä varoittaen. Tunnetuin seurauksin alkoi arvokisoissa yhä useampi huippu-urheilija jäämään kiinni dopingista.
Esimerkiksi vuonna 1988 Soulissa vietiin kanadalaisten ylpeydeltä Ben Johnsonilta 100 m kultamitali hänen jäätyä kiinni dopingtestissä. Vuorenvarmasti loppukilpailussa oli myös muita dopinginkäyttäjiä, mutta Ben-poika jäi kiinni.
Huomaan Suomen Urheiluliiton uudistavan tänä kesänä Eliittikisojen bonusjärjestelmää. Sijoitusten perusteella maksetaan rahapalkintoja (rahabonuksia). Nyt ne ovat ensi kertaa avoinna myös ulkomaisille urheilijoille. Tavoitteena on lisätä kisojen kiinnostavuutta ulkomaisten urheilijoiden suuntaan.
En tahdo olla ilonpilaajana, mutta tuo järjestelmä houkuttelee vilppiin, varsinkin jos vielä ulkomailta tulee rahapalkintojen jakajia. Mihin minä perustan tämän ajatuksen vilpin lisääntymisestä? Joo, lukekaa seuraava kirjoittamani pitkähkö juttu ihan ajatuksella:
Nyt elämme vuotta 2007. Yhä edelleen urheilijoiden voittamisen himo on yhtä kova kuin vuonna 1994. Mitä tapahtui vuonna 1994?
Vuonna 1994 tapahtui jotain aivan merkittävää suoritusta parantavien menetelmien suhteen. Nyt ei tullut markkinoille mitään ihmeainetta vaan ihme henkilöityi tohtori Goldmaniin. Hän teki olympiatason urheilijoille kaksi nerokasta kysymystä. Näistä ensimmäinen kuului näin:
1) Jos sinulle tarjottaisiin kiellettyä suoritusta parantavaa ainetta, joka takaisi sinulle olympiamitalin ja sinua ei voitaisi saada kiinni aineiden käytöstä, käyttäisitkö tätä ainetta?
Hämmästyttävää oli todeta, että 195 urheilijaa 198:sta vastasi myöntävästi! He käyttäisivät kiellettyjä aineita, jos saisivat kotiin vietäväksi olympiamitalin. Pelkään pahoin, että palkintorahat ja muu menestys kiinnostavat Eliittikisojemme sankareita niin paljon, että "harmaa alue" ylittyy, ehkä mennään jopa selkeästi kielletylle alueelle.
2) Ottaisitko kiellettyä suoritusta parantavaa ainetta jos et jäisi kiinni. Ainetta ottamalla voittaisit kaikki kilpailusi 5 seuraavan vuoden aikana, mutta siten kuolisit aineen aiheuttamiin sivuoireisiin?
Nyt aavistat varmaankin, että eihän tuollaisia urheilijoita voi kovinkaan monta löytyä, jotka vaarantaisivat oman henkensä urheilumenestyksen eteen? Istutko tukevasti? Hyvä, sillä nyt paljastan vastauksen:
Yli 50% urheilijoista ilmoitti haluavansa kokeilla tuota ainetta vaikka tietäisivät kuolevansa aineen aiheuttamiin sivuoireisiin!! Tämä on se syy miksi minä ja monet muut pidämme vuotta 1994 niin merkittävänä ajankohtana. Urheilijat ilmoittavat voittamisen olevan niin tärkeää, että sen edestä voi jopa uhrata elämänsä. Tunne siitä että on maailman paras on näin voimakas! Tunne siitä, että saa jotain vaivanpalkkaa aherruksensa eteen, on niin voimakas, että luisutaan kiellettyihin aineisiin.
Urheilijat tekevät mielettömän paljon työtä menestyksensä eteen. Normaali-ihminen ei tajua miten paljon on esimerkiksi 1200 tunnin harjoittelurupeama vuodessa. Tiedän monen urheilijan haluavan kokeilla rajojaan ilman suoritusta parantavia menetelmiä, mutta todennäköisesti yritys päättyy ainoastaan häntä itseään tyydyttävään ratkaisuun. Urheilulehden sivuilta hänen saavutuksiaan ei välttämättä löydä. Hän ei välttämättä saavuta stipendiurheilijan tai bonusurheilijan asemaa vaan pistää omaa rahaa likoon. Hän saattaa satunnaiselle urheilutoimittajalle tokaista, että hän urheilee sen takia, että se on hieno harrastus. Mutta yksikään urheilujohtaja ei ole hänestä ylpeä, sillä hän on niin paljon perässä maailman kärkeä, että hänen pitäisi oikeastaan hävetä, että ei pysty parempaan. Urheilujohtajat eivät juurikaan soittele hänelle ja kysy, miten menee? Mieluummin olisivat ohjaamassa hänet radoilta ja kentiltä pois lajin mainetta pilaamasta.
Tiedättekö mitä? Minä olen tällaisesta puhtaasta urheilijasta erittäin ylpeä! Jos minä joskus rikastun (erittäin epätodennäköistä), tulen perustamaan rahaston josta puhtaat, jalon urheiluaatteen omaavat urheilijat voivat saada urheilijastipendejä. Heille asetan vain yhden ainoan kysymyksen: Jos minä lupaan sponsoroida sinua urheilu-urallasi, jotta sinun ei tarvitse juosta rahapalkintojen ja kyseenalaisin menetelmin hankitun kunnian perässä, lupaatko minulle että et käytä suoritusta parantavia aineita? Löytyisiköhän Suomen maasta urheiluaatteen sokaisemia stipendiaatteja? Onko sellaisia joiden kantti kestää kun ”naapurin poika” vuodessa tai kahdessa aloittaa armottoman harjoittelun ja yllättäen nousee maailmanluokan tähdeksi ja pääsee lehtien sivuille kertomaan miten mahtava urheilija hän onkaan?
Suoritusta parantavissa valmisteissa ja menetelmissä liikutaan lähellä mm. Mika Myllylän mainitsemaa "harmaata aluetta", joten on tärkeää varmistua siitä, että käytetty valmiste ei ole kielletty menetelmä urheilussa. Yhä nuorempien siirtyessä käyttämään suoritusta parantavia valmisteita ja menetelmiä, korostuu valistuksen tarve. Hieman pelottavalta vaikuttaa, että tuoreiden amerikkalaisten tutkimusten mukaan nuorten suosituimmat "ergogeenit" ovat: anaboliset steroidit, steroidien esiasteet (esim. androstendioni ja DHEA), kasvuhormoni, kreatiini ja efedriinijohdannaiset. Anabolisten steroidien ja kreatiinin käyttöön liittyy lihaskasvun voimistuminen mutta aineet eivät ole riskittömiä. Steroidien esiasteiden, kasvuhormonin ja efedriinin tuomat lisähyödyt urheilijalle ovat edelleen kiistanalaisia asioita. Yksimielisyyttä sen sijaan esiintyy näiden aineiden elimistölle aiheutetuista riskeistä.
Kaikenlaisten aineiden käyttö ei ole mikään uusi ilmiö. Jo niin aikaisin kuin 776 ennen ajanlaskumme alkua kreikkalaisilla olympiatason urheilijoilla oli käytössä mm. kuivattuja viikunoita, erilaisia sieniuutteita ja strykniiniä. Tilannetta ei tietenkään voi verrata nykyhetkeen, johon on päästy askel askeleelta tieteessä tapahtuneiden edistysaskeleiden myötä. Hyvin tärkeänä pidetään vuotta 1889 kun tohtori Brown-Sequard ilmoitti tieteellisessä kokouksessa Pariisissa löytäneensä aineen, joka poistaa 72-vuotiaan potilaan kaikki vaivat. Hän kertoi itse ruiskuttaneensa itseensä koiran ja marsun kiveksistä valmistamaansa uutetta siinä uskossa, että se parantaisi hänen vaivansa ja hän saisi lisää voimaa. Tämä rohkea tiedemies ja hänen erikoinen esityksensä ei jäänyt tiedeyhteisöltä huomaamatta. Alkoi kuumeinen tutkimustyö ympäri maailmaa ja tohtori Brown-Sequardin ihme-uutteesta alkaa hormonien valtakausi vuonna 1905 ja suunnattomien ponnistelujen jälkeen eristettiin uutteesta sen tärkein ainesosa, testosteroni, vuonna 1935. Ei aikaakaan kun urheilijat löysivät nämä ihmeaineet. Ehkä ensimmäisenä testosteronin teho näkyi neuvostoliittolaisissa painonnostajissa 1950-luvulla. He olivat täysin ylivoimaisia ja heidän salaisten menetelmien paljastuttua, muut urheilijat seurasivat perässä.
Hattu kourassa urheilujohtajat kävivät eri maiden tiedemiesten juttusilla, olisiko tarjolla jotain vielä parempaa. Olympialaiset ovat tulossa ja oman maan urheilijat ovat aivan surkeita verrattaessa neuvostoliittolaisiin. Yhdysvalloissa ei seisty tumput suorana. Siellä keksittiin testosteronia paljon tehokkaampi tuote, eli synteettinen anabolinen steroidi nimeltään Dianabol. Johan rupesi jenkkipojan raudat nousemaan! 1950-luku oli villiä aikaa laboratorioissa. Syntyi yksi ja toinen mukava, pieni steroidi ja kaikenlaiset piristeet valtasivat alaa. Urheilujohtajien ja urheilijoiden käsityskyky pimentyi siinä määrin, että käsitys jalosta urheilusta oli kaukana.
Ensimmäiset vakavasti otettavat yritykset kitkeä urheilusta epäoikeudenmukaisuudet (tässä vaiheessa terveyden näkökulma ei ollut vielä kovin paljon esillä!) alkoivat ja 1960-luvulla kansainvälinen Olympiakomitea kielsi steroidien käytön ja aloitti näiden aineiden testaamisen urheilijoilla. Kesti oman aikansa ennen kuin testaaminen saatiin käyntiin ja bioteknologinen laitekehitys sellaiseen jamaan, että testeihin voitiin luottaa ja tuloksia ei tarvitsisi odottaa tolkuttoman kauan. Voidaankin sanoa, että vasta 1980-luvulla steroidien testaaminen oli saavuttanut jonkinlaisen arvostuksen. Alkoi tulla raportteja positiivista testituloksista, urheilijoita saatiin kiinni dopingin käytöstä. Kiinnijääneitä oli 2% ja 50% välillä vähän riippuen siitä suoritettiinko testit yllättäen vaiko urheilijaa etukäteen tästä varoittaen. Tunnetuin seurauksin alkoi arvokisoissa yhä useampi huippu-urheilija jäämään kiinni dopingista.
Esimerkiksi vuonna 1988 Soulissa vietiin kanadalaisten ylpeydeltä Ben Johnsonilta 100 m kultamitali hänen jäätyä kiinni dopingtestissä. Vuorenvarmasti loppukilpailussa oli myös muita dopinginkäyttäjiä, mutta Ben-poika jäi kiinni.
Vanha huumori on sitä parasta huumoria
Makuasioista ei pidä kiistellä, mutta minun makuuni sopivat 1970 -luvulla televisiossa näytetyt aivan loistavat viihdeohjelmat. Ei ole mitään syytä siirtyä digisovittimen käyttäjäksi. Ylen Elävästä Arkistosta löytyy aina katsottavaa ja kuunneltavaa, joka on monin verroin parempaa kuin nykyään tuotetut ns. viihdeohjelmat.
Katsokaa esimerkiksi Ilkamat -sarjaa!
"Otitko sinä suihkun aamulla? En onko se kadonnut?" Kysyy blondi toiselta blondilta Ilkamien "hipoissa". Ilkamien lyhyet välisketsit olivat puujalkavitsien aatelia.
Katsokaa esimerkiksi Ilkamat -sarjaa!
"Otitko sinä suihkun aamulla? En onko se kadonnut?" Kysyy blondi toiselta blondilta Ilkamien "hipoissa". Ilkamien lyhyet välisketsit olivat puujalkavitsien aatelia.
Kenneth Ekdahlin teesit
**
Olen kääntänyt Suomen kielelle minun mielestäni aivan erinomaisen Kenneth Ekdahlin kirjoituksen tutkimusprosessin etenemisestä.
Näin kirjoittaa Kenneth Ekdahl:
Pidän mahdollisena, että jotkut ammattiryhmät ovat lähiaikoina sankoin joukoin synkentämässä työttömyystilastoja. Esimerkiksi ne ravitsemusterapeutit ja ravintoneuvojat, jotka kreationistien (luomisoppia kannattavat) tapaan pitävät kiinni vanhoista opinkappaleista paremmasta tietämättä. Tämä pitää paikkansa myös niiden tutkijoiden suhteen, jotka eivät ota onkeensa sitä tieteenfilosofiaa, jota kaikki vakavasti otettava tutkimustyö noudattaa.
Kaiken kriittisen tutkimuksen pitää noudattaa näitä sääntöjä:
1) Esitä hypoteesi
2) Yritä itse kumota hypoteesi
3) Mikäli et onnistu, julkaise hypoteesi niin, että muut tutkijat voivat yrittää kumota sen
4) Mikäli hypoteesin kumoaminen ei onnistu, sitä voidaan pitää totena kunnes se joskus tulevaisuudessa kumotaan ja palataan uudestaan kohtaan 1.
Tutkijan pitää siis aina olla valmis kyseenalaistamaan, hänen pitää jopa pyrkiä kumoamaan omia hypoteesejaan! Valitettavasti tämä tieto puuttuu monelta, varsinkin maallikoilta, mutta myös niiltä jotka maksavat tutkimuksen kulut sekä valitettavasti myös joiltakin tutkijoiksi itseään nimittäviltä.
Siksi meidän vakavasti otettavien tutkijoiden on yhdessä pyrittävä siihen, että tutkijoiden loukkaamattomuus turvataan.
Ehkä meidän tutkijoiden olisi perustettava oma aktiivinen edunvalvontayhdistys, ammattiyhdistysten tapaisen, jotta voisimme yhdessä vaatia käyttämään tutkimuksissa sellaisia menetelmiä joita edellytetään vakavasti otettavalta tieteeltä. Yksittäisen tutkijan on vaikea ryhtyä tähän kamppailuun, hänellä olisi vaikeuksia saada rahoitusta tutkimukselleen ja hän saattaisi joutua vaihtamaan työpaikkaa. Jos kuitenkin yhdessä ja solidaarisesti tukisimme tätä asiaa, voisimme odottaa, että vanhoillisten ryhmittymien olisi pakko hyväksyä tämä.
Lähde: Fettskrämd, Kenneth Ekdahlin kommentti, 16.4.2007
Olen kääntänyt Suomen kielelle minun mielestäni aivan erinomaisen Kenneth Ekdahlin kirjoituksen tutkimusprosessin etenemisestä.
Näin kirjoittaa Kenneth Ekdahl:
Pidän mahdollisena, että jotkut ammattiryhmät ovat lähiaikoina sankoin joukoin synkentämässä työttömyystilastoja. Esimerkiksi ne ravitsemusterapeutit ja ravintoneuvojat, jotka kreationistien (luomisoppia kannattavat) tapaan pitävät kiinni vanhoista opinkappaleista paremmasta tietämättä. Tämä pitää paikkansa myös niiden tutkijoiden suhteen, jotka eivät ota onkeensa sitä tieteenfilosofiaa, jota kaikki vakavasti otettava tutkimustyö noudattaa.
Kaiken kriittisen tutkimuksen pitää noudattaa näitä sääntöjä:
1) Esitä hypoteesi
2) Yritä itse kumota hypoteesi
3) Mikäli et onnistu, julkaise hypoteesi niin, että muut tutkijat voivat yrittää kumota sen
4) Mikäli hypoteesin kumoaminen ei onnistu, sitä voidaan pitää totena kunnes se joskus tulevaisuudessa kumotaan ja palataan uudestaan kohtaan 1.
Tutkijan pitää siis aina olla valmis kyseenalaistamaan, hänen pitää jopa pyrkiä kumoamaan omia hypoteesejaan! Valitettavasti tämä tieto puuttuu monelta, varsinkin maallikoilta, mutta myös niiltä jotka maksavat tutkimuksen kulut sekä valitettavasti myös joiltakin tutkijoiksi itseään nimittäviltä.
Siksi meidän vakavasti otettavien tutkijoiden on yhdessä pyrittävä siihen, että tutkijoiden loukkaamattomuus turvataan.
Ehkä meidän tutkijoiden olisi perustettava oma aktiivinen edunvalvontayhdistys, ammattiyhdistysten tapaisen, jotta voisimme yhdessä vaatia käyttämään tutkimuksissa sellaisia menetelmiä joita edellytetään vakavasti otettavalta tieteeltä. Yksittäisen tutkijan on vaikea ryhtyä tähän kamppailuun, hänellä olisi vaikeuksia saada rahoitusta tutkimukselleen ja hän saattaisi joutua vaihtamaan työpaikkaa. Jos kuitenkin yhdessä ja solidaarisesti tukisimme tätä asiaa, voisimme odottaa, että vanhoillisten ryhmittymien olisi pakko hyväksyä tämä.
Lähde: Fettskrämd, Kenneth Ekdahlin kommentti, 16.4.2007
Kovaa tekstiä kovista rasvoista
Ihmeiden aika ei ole ohi. Mediuutisten toimitus kirjoittaa liiemmälti mollaamatta kovien, eläinperäisten rasvojen vaikuttavan edullisesti joihinkin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Kyseessä on filosofian maisteri Saska Tuomasjukan väitöstutkimuksesta ja sen tulosten tulkinnasta.
Väittelijä Tuomasjukka on todennut, että veren rasvapitoisuus aterian jälkeen on merkittävästi pienempi silloin, kun aterian rasva on tyydyttynyttä. Aterian jälkeen verestä mitattu runsas rasvapitoisuus on äskettäin todettu tärkeäksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijäksi.
Kaikki kova rasva ei ole haitallista. Esimerkiksi suklaassa ja eläinrasvoissa runsaana esiintyvä tyydyttynyt steariinihappo laskee veren kolesterolipitoisuutta, Tuomasjukka sanoo. Tutkimuksissa on vedetty yhteen ravinnon erilaisten rasvojen vaikutuksia veren rasvapitoisuuksiin. Yli 50 tutkimuksen yhteenveto osoitti, että pitoisuudet ovat suurimmillaan tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävän aterian jälkeen. Hetkellisesti korkeimmat pitoisuudet syntyivät öljyhaposta, jota on runsaasti esimerkiksi oliiviöljyssä ja rypsissä. Nopeasti imeytyvä hiilihydraatti voi edelleen suurentaa huippuarvoja.
Tuloksia ei voi kuitenkaan tulkita siten, että tyydyttymätön rasva olisi epäterveellistä. Vaikutukset muihin riskitekijöihin on myös huomioitava. Steariinihapon kohdalla huolta aiheutti havainto sen taipumuksesta tuottaa verenkiertoon hyvin pieniä rasvahiukkasia, jotka saattavat edistää sydän- ja verisuonitauteja, Tuomasjukka toteaa. Pitkäketjuisten tyydyttyneiden rasvahappojen edulliset vaikutukset on aiemmin selitetty niiden huonolla imeytymisellä. Tuomasjukka mittasi tämän takia erään runsaasti steariinihappoa sisältävän synteettisen rasvan imeytymistä ja havaitsi, että steariinihappo imeytyi normaalisti. Kyseinen tuote on äskettäin hyväksytty EU:ssa vähäenergiseksi rasvakorvikkeeksi, yhtenä perusteena nimenomaan sen sisältämän steariinihapon heikko imeytyminen. Tutkijat esittävätkin tuotteen ravintoarvon uudelleen arviointia!
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä elintarvikkeita tai ruokavalioita, jotka ehkäisevät sydän- ja verisuonitautien etenemistä. Veren rasvapitoisuus pysyy kurissa, kun ruokavalio sisältää kohtuullisesti rasvaa (35-40 prosenttia kaikesta energiasta), josta osa voi olla steariinihappoa, ja runsaasti hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Tuomasjukka on erityisen huolissaan jalostetuissa ruoissa yleisesti käytetystä palmitiinihaposta. Vinkiksi elintarviketeollisuudelle Tuomasjukka ehdottaa, että palmuöljyn sijasta käytettäisiin steariinihapon ja jonkun juoksevan rasvan seosta.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia suuremmasta rasvamäärästä voisivat hyötyä erityisesti sellaiset riskiryhmät kuten lihavuudesta tai kakkostyypin diabeteksesta kärsivät henkilöt.
Väitöskirja Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia (Aterianjälkeisen lipemian alentaminen) tarkastetaan 20.4.2007 Turun yliopistossa.
Minä olen suositellut tyypin-2 diabetespotilaille harkittavaksi ruokavaliota, josta karsittaisiin pois hiilihydraatit ja panostettaisiin rasvan ja proteiinin laatuun. Minun mielestäni voidaan myös lopettaa voin vastainen propaganda. Margariineista ei juurikaan löydä paljoa hyvää sanottavaa. Tehokkaasti markkinoitu tuote kieltämättä.
Lähde: Mediuutiset (Erpo Pakkala), 16.4.2007
Väittelijä Tuomasjukka on todennut, että veren rasvapitoisuus aterian jälkeen on merkittävästi pienempi silloin, kun aterian rasva on tyydyttynyttä. Aterian jälkeen verestä mitattu runsas rasvapitoisuus on äskettäin todettu tärkeäksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijäksi.
Kaikki kova rasva ei ole haitallista. Esimerkiksi suklaassa ja eläinrasvoissa runsaana esiintyvä tyydyttynyt steariinihappo laskee veren kolesterolipitoisuutta, Tuomasjukka sanoo. Tutkimuksissa on vedetty yhteen ravinnon erilaisten rasvojen vaikutuksia veren rasvapitoisuuksiin. Yli 50 tutkimuksen yhteenveto osoitti, että pitoisuudet ovat suurimmillaan tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävän aterian jälkeen. Hetkellisesti korkeimmat pitoisuudet syntyivät öljyhaposta, jota on runsaasti esimerkiksi oliiviöljyssä ja rypsissä. Nopeasti imeytyvä hiilihydraatti voi edelleen suurentaa huippuarvoja.
Tuloksia ei voi kuitenkaan tulkita siten, että tyydyttymätön rasva olisi epäterveellistä. Vaikutukset muihin riskitekijöihin on myös huomioitava. Steariinihapon kohdalla huolta aiheutti havainto sen taipumuksesta tuottaa verenkiertoon hyvin pieniä rasvahiukkasia, jotka saattavat edistää sydän- ja verisuonitauteja, Tuomasjukka toteaa. Pitkäketjuisten tyydyttyneiden rasvahappojen edulliset vaikutukset on aiemmin selitetty niiden huonolla imeytymisellä. Tuomasjukka mittasi tämän takia erään runsaasti steariinihappoa sisältävän synteettisen rasvan imeytymistä ja havaitsi, että steariinihappo imeytyi normaalisti. Kyseinen tuote on äskettäin hyväksytty EU:ssa vähäenergiseksi rasvakorvikkeeksi, yhtenä perusteena nimenomaan sen sisältämän steariinihapon heikko imeytyminen. Tutkijat esittävätkin tuotteen ravintoarvon uudelleen arviointia!
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä elintarvikkeita tai ruokavalioita, jotka ehkäisevät sydän- ja verisuonitautien etenemistä. Veren rasvapitoisuus pysyy kurissa, kun ruokavalio sisältää kohtuullisesti rasvaa (35-40 prosenttia kaikesta energiasta), josta osa voi olla steariinihappoa, ja runsaasti hitaasti imeytyvää hiilihydraattia. Tuomasjukka on erityisen huolissaan jalostetuissa ruoissa yleisesti käytetystä palmitiinihaposta. Vinkiksi elintarviketeollisuudelle Tuomasjukka ehdottaa, että palmuöljyn sijasta käytettäisiin steariinihapon ja jonkun juoksevan rasvan seosta.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia suuremmasta rasvamäärästä voisivat hyötyä erityisesti sellaiset riskiryhmät kuten lihavuudesta tai kakkostyypin diabeteksesta kärsivät henkilöt.
Väitöskirja Strategies for reducing postprandial triacylglycerolemia (Aterianjälkeisen lipemian alentaminen) tarkastetaan 20.4.2007 Turun yliopistossa.
Minä olen suositellut tyypin-2 diabetespotilaille harkittavaksi ruokavaliota, josta karsittaisiin pois hiilihydraatit ja panostettaisiin rasvan ja proteiinin laatuun. Minun mielestäni voidaan myös lopettaa voin vastainen propaganda. Margariineista ei juurikaan löydä paljoa hyvää sanottavaa. Tehokkaasti markkinoitu tuote kieltämättä.
Lähde: Mediuutiset (Erpo Pakkala), 16.4.2007
perjantaina, huhtikuuta 13, 2007
Väittelyä ravinnon ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksistä
*
Katriina Ylösen tuore väitöstutkimus tuo esiin perimän vaikutuksen rasvahappojen ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksiin. Tutkimus myös tukee käsitystä, että runsas kuidun saanti on hyödyllistä sokeriaineenvaihdunnan kannalta ja siten tärkeää tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Kasvisten, hedelmien ja marjojen nauttiminen on niin ikään suositeltavaa, sillä niiden sisältämät väriaineet, karotenoidit, saattavat vaikuttaa myönteisesti sokeriaineenvaihduntaan.
Tutkimuksessa tehtiin havaintoja henkilöistä, joilla on perimänsä perusteella suuri vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen. Tutkimustulokset ravinnon ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksistä ovat ristiriitaisia. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan tämä voi osittain johtua siitä, että perimä saattaa muokata ravinnon vaikutuksia aineenvaihduntaan.
Ylösen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että joidenkin rasvahappojen yhteydet sokeriaineenvaihduntaan saattavat olla erilaisia perimän mukaan. Esimerkiksi ravinnossa runsaimmin esiintyvällä tyydyttyneellä rasvahapolla, palmitiinihapolla, todettiin yhteys korkeampaan paastoglukoosiin vain niillä naisilla, joilla oli tutkitun geneettisen tekijän harvinaisempi muoto. Korkea paastoglukoosi ennakoi tyypin 2 diabeteksen kehittymistä. Myös runsas kalarasvahappojen saanti oli yhteydessä parempaan sokeriaineenvaihduntaan vain toisessa geneettisessä ryhmässä. Tutkimuksessa havaittiin, että runsas kuidun saanti on yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen. Tulos tukee nykysuositusta lisätä kuidun saantia tyypin 2 diabeteksen ehkäisemiseksi. Karotenoidien saannin ja veren glukoositasojen välillä havaitut yhteydet viittaavat siihen, että runsas kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö voi myös olla hyödyllistä taudin ehkäisyssä. Sen sijaan E-vitamiinin yhteys sokeriaineenvaihduntaan on edelleen epävarma.
Väitöksen tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että tutkimus tehtiin suuren diabetesriskin henkilöillä. Poikkileikkaustutkimusasetelman vuoksi päätelmiä syy-seuraussuhteista ei voida tehdä. Tulokset osoittavat kuitenkin, että perimä, samoin kuin sukupuoli, voivat muokata ravintotekijöiden ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksiä. Ylösen mukaan aiheesta tarvitaan runsaasti lisätutkimuksia.
ETM Katriina Ylönen väittelee 21.4.2007 kello 10.15 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Fatty acids, fibre, carotenoids and tocopherols in relation to glucose metabolism in subjects at high risk for type 2 diabetes - a cross-sectional analysis". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Auditorio XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on professori (emer.) Bengt Vessby, Uppsalan yliopisto, ja kustoksena on professori Marja Mutanen.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 13.4.2007
Katriina Ylösen tuore väitöstutkimus tuo esiin perimän vaikutuksen rasvahappojen ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksiin. Tutkimus myös tukee käsitystä, että runsas kuidun saanti on hyödyllistä sokeriaineenvaihdunnan kannalta ja siten tärkeää tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Kasvisten, hedelmien ja marjojen nauttiminen on niin ikään suositeltavaa, sillä niiden sisältämät väriaineet, karotenoidit, saattavat vaikuttaa myönteisesti sokeriaineenvaihduntaan.
Tutkimuksessa tehtiin havaintoja henkilöistä, joilla on perimänsä perusteella suuri vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen. Tutkimustulokset ravinnon ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksistä ovat ristiriitaisia. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan tämä voi osittain johtua siitä, että perimä saattaa muokata ravinnon vaikutuksia aineenvaihduntaan.
Ylösen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että joidenkin rasvahappojen yhteydet sokeriaineenvaihduntaan saattavat olla erilaisia perimän mukaan. Esimerkiksi ravinnossa runsaimmin esiintyvällä tyydyttyneellä rasvahapolla, palmitiinihapolla, todettiin yhteys korkeampaan paastoglukoosiin vain niillä naisilla, joilla oli tutkitun geneettisen tekijän harvinaisempi muoto. Korkea paastoglukoosi ennakoi tyypin 2 diabeteksen kehittymistä. Myös runsas kalarasvahappojen saanti oli yhteydessä parempaan sokeriaineenvaihduntaan vain toisessa geneettisessä ryhmässä. Tutkimuksessa havaittiin, että runsas kuidun saanti on yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen. Tulos tukee nykysuositusta lisätä kuidun saantia tyypin 2 diabeteksen ehkäisemiseksi. Karotenoidien saannin ja veren glukoositasojen välillä havaitut yhteydet viittaavat siihen, että runsas kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö voi myös olla hyödyllistä taudin ehkäisyssä. Sen sijaan E-vitamiinin yhteys sokeriaineenvaihduntaan on edelleen epävarma.
Väitöksen tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että tutkimus tehtiin suuren diabetesriskin henkilöillä. Poikkileikkaustutkimusasetelman vuoksi päätelmiä syy-seuraussuhteista ei voida tehdä. Tulokset osoittavat kuitenkin, että perimä, samoin kuin sukupuoli, voivat muokata ravintotekijöiden ja sokeriaineenvaihdunnan yhteyksiä. Ylösen mukaan aiheesta tarvitaan runsaasti lisätutkimuksia.
ETM Katriina Ylönen väittelee 21.4.2007 kello 10.15 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Fatty acids, fibre, carotenoids and tocopherols in relation to glucose metabolism in subjects at high risk for type 2 diabetes - a cross-sectional analysis". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Auditorio XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on professori (emer.) Bengt Vessby, Uppsalan yliopisto, ja kustoksena on professori Marja Mutanen.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 13.4.2007
Mikä mahtaa olla totuus kolesterolista?
*
Tätä kirjoitusta olen täydentynyt Katjuskan erinomaisen kommentin innostamana. Pistän uuden tiedon tänne alkuun:
Nimimerkki Katjuska kommentoi ja kysyy: Kiva, kun jaksat tutkia, monia meitä on, keitä kiinnostaa, mutta uupuu jo pelkän ajatuksen edessä, että pitäisi sitä tutkimusten sekamelskaa käydä pistämään järjestykseen. Perustelit kirjoituksessasi epäluuloasi kolesterolin ja sydäntautikuolleisuuden, tai kovien rasvojen ja nousseiden kolesteroliarvojen yhteydestä muutamilla ranskalaisilla viivoilla. Minulle heräsi niistä kysymyksiä, joihin kaipaisin vastausta.
Veteraaniurheilija kommentoi: Erinomaisen mukava saada sinulta palautetta koskien käsitystäni siitä mikä mahtaa olla totuus kolesterolista. Yritän tähän selventää näkemystäni. Nämä ovat vaikeita asioita!
Katjuska: Olen ollut lukion terveystiedon ja yliopiston terveystiedon aineopintojen pohjalta tähän päivään asti siinä uskossa, että korkeiden kolesteroliarvojen ei ole pätevästi todistettu aiheuttavan kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin, mutta että sen sijaan tyydyttyneiden rasvahappojen olisi todettu nostavan pahan LDL-kolesterolin määrää, joka hapettuneena puolestaan on tärkeä tekijä verisuonten tukkeutumisen tiellä.
Veteraaniurheilija: Olet ihan oikein aavistanut, että korkeat veren kolesteroliarvot eivät vedenpitävästi ole sidottu kolesterolin kertymiseen verisuonten seinämiin. Tätä lääketehtaat, lääkärit ja monet tutkijat rummuttavat kuin ainoana totuutena asiasta. Siinä tehdään silloin sellainen yleistys, joka on todella epäviisasta. Yritän selittää tämän ihan lyhyesti, rehellisesti ja mahdollisimman selkeästi täsmäkysymystesi yhteydessä.
Katjuska: Minusta "virallinen" oppi on ollut se, että kolesteroli yksin ei ole vaarallista, mutta (etenkin hapettunut) LDL on se olennainen tekijä. Mitä mieltä olet tästä? Meneekö puurot ja vellit sekaisin, jos puhuu vain kolesterolin haitallisuudesta, vai pitäisikö aina puhua nimenomaan LDL:stä. Ja onko tyydyttyneillä todettu olevan mitään yhteyttä tuohon "hapettumiseen" (mitä ikinä se lieneekään)? Tämähän koskee sinun tapauksessasi esim. tuota runsasta voin käyttöä. Osaisitko vinkata, miten tätä LDL-tekijää on tutkittu (eli olenko hakoteillä tietoineni?)?
Veteraaniurheilija: Olen varma siitä, että sydän- ja verisuonitautien tutkimuksia suoritetaan eettisesti oikein ja pyritään pitämään tutkimuksen tekovaiheessa mahdolliset sponsoroinnit taka-alalla. Tutkijat vapauttaisin syytteistä ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sen sijaan laajamittaista mielipideilmaston muokkausta tapahtuu lääkeyhtiöiden pressikeskuksissa. Kun suoritetuista tutkimuksista tiedotetaan maailmalle, sieltä tiputetaan pois ne tutkimustulokset, jotka eivät tue rasvateoriaa ja painotetaan niitä merkittäviä tai vähemmän merkittäviä tuloksia, jotka tukevat rasvateoriaa. Sitten median edustajille (Mediuutiset on näistä kaikkein ala-arvoisin kanava! Pyydän välttämään heidän sepustuksiaan!) toimitetaan valmiiksi kirjoitettu lehdistötiedote, jota sikäläinen ravintotoimittaja sitten ryydittää omilla tokaisuillaan. Ja uutinen leviää Suomen muihin lehtiin ja muihin viestintävälineisiin kulovalkean tavoin: Taas on ukulelea soittavilla havaijilaisilla todettu korkeita kolesteroliarvoja veressä heidän syötyään konserttien jälkeen runsaasti maapähkinöitä. Riskianalyysin perusteella heillä on 12,6% suurempi riski sairastua ateroskleroosiin kuin kitaraa soittavat havaijilaiset. Tai jotain muuta vastaavaa hölmöilyä.
Nimenomaan tuo hapettunut LDL on se murheenkryyni. Pitäisi nimenomaan puhua tuosta LDL:stä eikä niinkään kolesterolin haitallisuudesta. Kolesterolia pidän erittäin hyödyllisenä ihmiselle. Ilokseni olen pistänyt merkille, että lääketieteessä sellainen yltiöpäinen kolesterolin hehkuttaminen esimerkiksi valtimonkovettumataudissa, on vähentynyt. Nyt jaksetaan korostaa muita verisuonen seinämässä tapahtuvia muutoksia kuin pelkkä kolesterolin kasaantuminen. Verisuonen ahtautumiseen tarvitaan erilaisia tekijöitä, kuten kohonnut verenpaine, tupakoinnista johtuva valtimon seinämän vaurio, tulehdusreaktio. Nämä muutokset mahdollistavat sitten kolesterolin pääsyn valtimon seinämään. Tästä alkaa sitten hidas tapahtumaketju, joka johtaa kolesterolikertymän eli plakin aiheuttamaan valtimon seinämän ahtautumiseen (AstraZenecan valistusmateriaalin mukaan). Statiinit korjaavat luotettavina pidettyjen tutkimusten mukaan verisuonimuutoksia siten, että kolesteroli siirtyy pois vaurioalueelta, tulehdus paranee ja veri virtaa taas normaalisti. Olen sitä mieltä, että ravintorasvat eivät ole keskeisessä roolissa tässä valtimonkovettumataudissa. Paljon tärkeämmässä roolissa on tupakointi, liikkumattomuus, diabetes, omega-3- / omega-6-rasvahappojen epätasapaino, vähäinen hedelmien syönti, stressi, vyötärölihavuus jne.
Suomessa rasvan kulutus on tasaisesti laskenut, mutta sydänsairauksien määrä kasvanut. Runsaskaan voin käyttö ei ole haitaksi. Ravinnon kolesteroli nostaa kolesteroliarvoja hyvin vähän. Maksa säätelee omaa kolesterolintuotantoaan sen mukaan, miten sitä ravinnosta saamme. Mitä enemmän syömme kolesterolia, sitä vähemmän maksa sitä valmistaa. AstraZenecan valistusmateriaalin mukaan elimistön kolesterolista 70% tulee maksan kautta ja vain 30% ravinnosta. Statiinit leikkaavat nimenomaan maksan omaa kolesterolituotantoa.
Katjuska: Ymmärtääkseni kolesterolista ja tyydyttyneistä rasvoista on varoiteltu jo ennen kuin kolesterolilääkkeet kehitettiin ja firmat takoivat niillä rahaa. Firmat siis takovat rahaa, koska ensin keksittiin, että kolesteroli-arvoja täytyy alentaa. Luulen myös, että kansan hyvinvointi tulee valtiolle halvemmaksi kuin muutaman tutkijan työllisyys ja muutaman firman konkka. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että niitä lääkkeitä syödään liikaa, kun elämäntavoillakin voisi asiaan vaikuttaa.
Veteraaniurheilija: Olet ihan oikeassa! Kolesteroliteorian (-hypoteesin?) alkusävelet soitettiin hyvissä ajoin ennen statiinien ilmaantumista markkinoille. Elettiin vuotta 1953 kun tohtori Ancel Keys julkistaa tutkimuksensa rasvan kulutuksesta ja sydänsairauksista eri kansoilla. Tohtori Keys tuli siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän rasvaa ruoassa oli, sitä suurempi riski oli sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin (SVT). Hämmästyttävän hienolla tavalla hän sai tämän yhteyden esille tutkimuksissaan.
Nyt tulee sitten paljastus, joka saattaa olla todella kiusallinen monelle tiedemiehelle, elintarviketeollisuudelle, lääkäreille ja asiantuntijoille: Vasta jälkeenpäin havaittiin, että tohtori Keys oli hyvin valikoivasti tulkinnut aineistoaan saadakseen näin selkeän näytön rasvan ja SVT:n välille. Hän oli suorastaan väärentänyt tuloksia! Tohtori Keys käytti saatavissa olevista 22 maan tiedoista yllättäen vain seitsemän maan aineistoja! Hän jätti ulkopuolelle peräti 15 maata. Miksi? Joo, sen takia kun nämä maat eivät sopineet yhteen teorian kanssa.
Nyt minun pitää olla varovainen kun kritisoin tohtori Keysin tutkimuksia, sillä Kansanterveyslaitos on nostanut tämän tohtorin kunnia-asemaan vailla vertaa ja Suomi on Keysin väitteiden varsinainen mallimaa. Suomen Akatemia myönsi Ancel Keysille akateemikon arvon vuonna 1980 hänen pitkäjänteisestä työstään, joka osaltaan antoi tärkeän perustan menestykselliselle sydän- ja verisuonitautien ehkäisylle Suomessa. Tästä syystä suurimmalla osalla tutkijoista on suu visusti supussa tämän tohtori Keysin suhteen. Näyttö vilpistä on valitettavasti täysin aukoton ja kaikkien tiedossa, mutta paheksuntaa ei sallita, sillä käsitys tämän tohtorin nerokkaasta löydöksestä on niin syvälle juurtunut suomalaiseen ja kansainväliseen ravintotutkimukseen, että ollaan valmiita antamaan tämä hetkellinen hairahdus anteeksi.
Joka tapauksessa, vilppiä tämä tohtori Keys siis harjoitti: Hän valitsi yhteenvetotaulukkoonsa ja –kuviinsa vain ne maat, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa. Jos hän olisi käyttänyt kaikkien maiden aineistoja, tutkimuksen johtopäätökset olisivat olleet paljon monimutkaisemmat. Hänen mielestään oli parempi jättää pois kokonaan esimerkiksi Meksiko. Meksikossa syötiin yhtä paljon rasvaa kuin esimerkiksi Suomessa, mutta Suomessa oli peräti seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa. Kätevämpi oli jättää Meksiko käsittelemättä, kuin ajatella rasvateorialle jokin uusi selitysmalli. Japani oli toinen murheenkryyni tohtori Keysille. Siellä syötiin ennätyksellisen vähän rasvaa 1950-luvulla, mutta riski sairastua sydänsairauksiin oli Suomen luokkaa, eli 6-7x korkeampi kuin Meksikossa. Keys ratkaisi tämän ongelman jättämällä Japanin pois. Lue lisää tästä ihmeellisyydestä vaikkapa Varpu Tavin kirjoituksessa.
Tohtori Keys valitsi tutkimukseensa mukaan Hollannin, Israelin, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Suomen ja Sveitsin. Näin hän sai tutkimustulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia. Tilanne olisi ollut täysin päinvastainen mikäli hän olisi valinnut esimerkiksi nämä maat: Hollanti, Italia, Jugoslavia, Kreikka, Suomi, USA ja Japani. Silloin rasvateoria olisi ollut seuraavanlainen: mitä enemmän ravinnossa oli tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, sitä pienempi oli sydänsairauksien riski! Ajattelepa sitä hetkisen!
Poliittisen juonittelun, "ostettujen" tutkijoiden, lääketeollisuuden ja Amerikan Sydäntautiliiton avulla tieto levisi ympäri maailmaa. Lääketeollisuuden toivoma tulkinta voitti ja ennennäkemätön rasvan ympärille kehitelty medikalisaatio sai alkunsa.
Pallo lähti pyörimään erityisesti lääketehtaitten nähtyä tässä suuria taloudellisia hyötyjä (statiinilääkkeet). Siellä lähdettiin voimakkaasti panostamaan tutkimustyöhön ja elintarviketeollisuuden rooliksi tuli muuttaa tuotevalikoimansa rasvattomuutta suosivaan suuntaan. Olen elänyt nämä vaiheet läpi monien muiden suomalaisten tavoin, olen ne vaiheet nähnyt omin silmin. Tällä hetkellä ruokakaupan hyllyt ovat täynnä rasvattomia tuotteita, toista oli ennen! Tämä rasvattomuuden hekumallinen ylistysviesti ja sen suurimittainen toteutus ei olisi ollut mahdollista ilman laajaa yhteisymmärrystä tieteen, kaupan ja lääketeollisuuden välillä.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että elämäntavoilla hoidetaan tehokkaasti terveyttä. Ongelmana on se, että elämäntapavalistuksella on tavattoman vaikea tehdä menestyksellistä bisnestä! Statiinit ovat hyvä bisnes ja elintarviketeollisuuden panostus rasvattomuuteen on iso bisnes. Anteeksi kun olen näin kyyninen asian suhteen!
Katjuska: En todellakaan ole mikään historiantuntija, mutta eikö "aikoinaan" ihmiset nimenomaan kuolleet nuorempina kuin nykyisin? Plus että silloin ei todellakaan tutkittu, että mihin ihmiset kuolivat. Aivan hyvin he ovat voineet kuolla sydäntauteihin. Ja silloin "aikoinaan" tod. näk. syötiin sitä, mitä oli, tuskin he edes miettivät sitä, mitä ruoka saattaa heille aiheuttaa pitkällä tähtäimellä.
Veteraaniurheilija: Sydän- ja verisuonitaudit kehittyvät hyvin, hyvin hitaasti. On mahdollista, että joitakin satoja vuosia sitten kuoltiin huonon hygienian aiheuttamiin komplikaatioihin ennen sydänsairauksia. Nykyään kun lääketiede on tullut meidän avuksemme, me kuolemme erilaisiin sairauksiin kuin esimerkiksi 1500-luvulla. On kiehtovaa lukea lääkäri Arno Forsiuksen lääketieteen historiasta kertovia kirjoituksia! Häneltä olen oppinut paljon sairauksien luonteesta historian perspektiivissä.
Katjuska: Mutta ennen seitkytlukua ja kiisteltyä Pohjois-Karjala-projektia nimenomaan viisikymppiset miehet sairastuivat sydäntauteihin huolestuttavissa määrin. Nyt, suolan, rasvojen ja kasvistenkäytön muututtua virallisten tahojen suosituksia paremmin vastaaviksi (kasvikset +30%, suola -25%, tyydyttyneet-50%), sydäntaudit ovat vähentyneet ja siirtyneet myöhäisempään ikään. Ja ymmärtääkseni me emme kuole "yhä useammin" sydäntauteihin, vaan sydäntautikuolleisuus on kolmessakymmenessä vuodessa vähentynyt 70%. Tällaista.
Veteraaniurheilija: Valitettavasti sydäntautikuolleisuus ei osoita vähenemisen merkkejä. Tuon Pohjois-Karjala –tutkimuksen merkittävin saavutus oli liikunnan lisääntyminen, tupakoinnin vähentyminen ja se merkittävä seikka, että suomalaiset miehet rupesivat syömään enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Se, että joku Pekka Puska korostaa meijerivoin merkitystä sydäntautien aiheuttajana on sitä edellä kuvailemaani politikointia. Hän edustaa margariiniteollisuutta ja voi on kilpaileva tuote. Jos löytyy jokin mahdollisuus kytkeä voi sydänsairauksiin, niin se käytetään häikäilemättä hyväksi. En ole lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään yhtäkään tutkimusta missä todettaisiin, että voi aiheuttaa sydänsairauksia. Sen sijaan löytyy kyllä tutkimuksia missä varoitetaan margariinien ja sydänsairauksien yhteyksistä. Tätä jälkimmäistä asiaa ei vain haluta tuoda julkisuuteen. Olen vienyt Raision ravitsemusterapeutit lähes raivon partaalle pyytäessäni lisäselvityksiä margariinin terveyshaitoista. Ja Valio vaikenee kuin muuri voitutkimuksistaan. Jälkimmäinen on käsittämätöntä. Uskokaa nyt Valion porukka, että me ravintotoimittajat janoamme tietoa voin terveysvaikutuksista! Jos voita ei tutkita Suomessa, sekin voitaisiin meille kertoa.
Tässä tuli rohkea vastaus hyvään kommenttiisi! Lisäkommentit tervetulleita!
Tämä on kovin epätäydellinen kirjoitus. Tätä ei alunperinkaan olisi pitänyt kirjoittaa, mutta kolesteroli ei jätä minua rauhaan. Minä mietin kolesterolia päivät ja yöt. Tästä minun on kirjoitettava nyt jopa mielenrauhan saavuttamiseksi. Voivatko Antti Heikkilä, Uffe Ravnskov, karppaajat ym. olla oikeassa väitteissään, että ravinnon kolesterolilla ei ole mitään tekemistä sydän- ja verisuonitautien kanssa?
Vastaus on: En tiedä, en todellakaan tiedä.
Lääkärikunta, lääketeollisuus, elintarviketeollisuus, Kansanterveyslaitos, Sydänliitto jne. ovat sitä mieltä, että syömällä kolesterolipitoista ruokaa on vaarassa kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. Asiaa pidetään aivan päivänselvänä totuutena. Innokas kyseenalaistaja Jari Ristiranta on tätä asiaa kysynyt ja saanut kuulla, että harva asia lääketieteessä on niin varma asia kuin juuri tuo kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien yhteys. Jos syö liikaa kovia eläinperäisiä rasvoja saa tuon taudin. Jos veren kokonaiskolesteroli on jatkuvasti yli tietyn riskirajan, sinulle suositellaan ruokavaliomuutoksia ja jos se ei riitä, sinulle suositellaan kolesterolia alentavia lääkkeitä (statiineja).
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Matti Uusitupa vastaa seuraavaan tapaan Jari Ristirannan kyselyyn mikä on asiantuntijan näkemys tyydyttyneistä (kova eläinperäinen rasva) rasvoista ja terveydestä: Jo 1960-luvulla tehtiin kolme klassista tutkimusta, joissa osoitettiin tyydyttyneen rasvan vaikutus paitsi veren kolesteroliin myös valtimotautisairastuvuuteen. Kova rasva suurensi kolesterolitasoa ja lisäsi sairastuvuutta ja kuolleisuutta pehmeään rasvaan verrattuna. Sitten 1980- ja 1990-luvuilla tehtiin koko joukko tutkimuksia, jotka osoittivat kovan rasvan olevan haitallista suurentaessaan kolesterolitasoa. Hänen mukaansa kolesterolitaso on keskeinen valtimotautiriskin kannalta, joten kolesterolitasoa nostava ruokavalio on haitallinen. Ravintosuositukset pohjautuvat laajaan tutkimustietoon, ja niitä päivitetään tiedon tarkentuessa.
Samaisessa Jari Ristirannan kyselyssä Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska kertoo, että tyydyttynyt rasva lisää voimakkaasti veren LDL-kolesterolia ("paha" kolesteroli). Näyttö tästä on hirveän laaja ja vahva. Lääketieteen ja kirurgian tohtori Pekka Puskan mukaan vanha professori Ancel Keysin Seitsemän maan tutkimus antoi erittäin kauniin yhteyden (korrelaation) tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotautikuolleisuuden ja -sairastavuuden välillä.
Moni muu asiantuntija sanoo aivan samaa. Valistusilloissa pyydetään jättämään pois eläinrasvat ja korvaamaan ne kasvirasvoilla. Kasvirasvojen nimeen vannotaan tällä hetkellä ja kalan rasvoja pidetään erittäin terveellisinä. Mutta voita sinun ei esimerkiksi pidä syödä.
Nyt takaisin ahdistukseeni. Mitä jos tämä kaikki tieto kolesterolista on pelkkää harhaa ja taitava lääketeollisuuden kampanja? Nyt puuhataan esimerkiksi kolesterolilääkkeiden suosittelemista jopa lapsille ja aikuisille joiden kokonaiskolesteroli ylittää 4,5 mmol/l (on tällä hetkellä 5 mmol/l, oli aiemmin 6,5 mmol/l). Nämä lääkkeet ovat erittäin kalliita, niiden kehittelyyn on uponnut rahaa aivan tolkuttomasti. Nyt halutaan kalliit investoinnit saada moninverroin takaisin määräämällä näitä statiinilääkkeitä lähes jokaiselle suomalaiselle. Lääkärin sanaan uskotaan ja kun kampanja perusteellaan tarpeeksi hyvin, niin mehän syömme noita lääkkeitä. Eivät kaikki suomalaiset lähde lukemaan lääketieteellisiä julkaisuja tarkistaakseen onko omalla lääkärillä nyt varmasti viimeisin tieto lääkkeen tarpeellisuudesta. Lääke otetaan ja siinä selvä!
Biologina ja biokemistinä minä uskallan asettaa kyseenalaiseksi ravinnon kautta saatavan kolesterolin merkityksen sydän- ja verisuonitaudeissa. Perusteluni ovat seuraavat:
Tätä kirjoitusta olen täydentynyt Katjuskan erinomaisen kommentin innostamana. Pistän uuden tiedon tänne alkuun:
Nimimerkki Katjuska kommentoi ja kysyy: Kiva, kun jaksat tutkia, monia meitä on, keitä kiinnostaa, mutta uupuu jo pelkän ajatuksen edessä, että pitäisi sitä tutkimusten sekamelskaa käydä pistämään järjestykseen. Perustelit kirjoituksessasi epäluuloasi kolesterolin ja sydäntautikuolleisuuden, tai kovien rasvojen ja nousseiden kolesteroliarvojen yhteydestä muutamilla ranskalaisilla viivoilla. Minulle heräsi niistä kysymyksiä, joihin kaipaisin vastausta.
Veteraaniurheilija kommentoi: Erinomaisen mukava saada sinulta palautetta koskien käsitystäni siitä mikä mahtaa olla totuus kolesterolista. Yritän tähän selventää näkemystäni. Nämä ovat vaikeita asioita!
Katjuska: Olen ollut lukion terveystiedon ja yliopiston terveystiedon aineopintojen pohjalta tähän päivään asti siinä uskossa, että korkeiden kolesteroliarvojen ei ole pätevästi todistettu aiheuttavan kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin, mutta että sen sijaan tyydyttyneiden rasvahappojen olisi todettu nostavan pahan LDL-kolesterolin määrää, joka hapettuneena puolestaan on tärkeä tekijä verisuonten tukkeutumisen tiellä.
Veteraaniurheilija: Olet ihan oikein aavistanut, että korkeat veren kolesteroliarvot eivät vedenpitävästi ole sidottu kolesterolin kertymiseen verisuonten seinämiin. Tätä lääketehtaat, lääkärit ja monet tutkijat rummuttavat kuin ainoana totuutena asiasta. Siinä tehdään silloin sellainen yleistys, joka on todella epäviisasta. Yritän selittää tämän ihan lyhyesti, rehellisesti ja mahdollisimman selkeästi täsmäkysymystesi yhteydessä.
Katjuska: Minusta "virallinen" oppi on ollut se, että kolesteroli yksin ei ole vaarallista, mutta (etenkin hapettunut) LDL on se olennainen tekijä. Mitä mieltä olet tästä? Meneekö puurot ja vellit sekaisin, jos puhuu vain kolesterolin haitallisuudesta, vai pitäisikö aina puhua nimenomaan LDL:stä. Ja onko tyydyttyneillä todettu olevan mitään yhteyttä tuohon "hapettumiseen" (mitä ikinä se lieneekään)? Tämähän koskee sinun tapauksessasi esim. tuota runsasta voin käyttöä. Osaisitko vinkata, miten tätä LDL-tekijää on tutkittu (eli olenko hakoteillä tietoineni?)?
Veteraaniurheilija: Olen varma siitä, että sydän- ja verisuonitautien tutkimuksia suoritetaan eettisesti oikein ja pyritään pitämään tutkimuksen tekovaiheessa mahdolliset sponsoroinnit taka-alalla. Tutkijat vapauttaisin syytteistä ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sen sijaan laajamittaista mielipideilmaston muokkausta tapahtuu lääkeyhtiöiden pressikeskuksissa. Kun suoritetuista tutkimuksista tiedotetaan maailmalle, sieltä tiputetaan pois ne tutkimustulokset, jotka eivät tue rasvateoriaa ja painotetaan niitä merkittäviä tai vähemmän merkittäviä tuloksia, jotka tukevat rasvateoriaa. Sitten median edustajille (Mediuutiset on näistä kaikkein ala-arvoisin kanava! Pyydän välttämään heidän sepustuksiaan!) toimitetaan valmiiksi kirjoitettu lehdistötiedote, jota sikäläinen ravintotoimittaja sitten ryydittää omilla tokaisuillaan. Ja uutinen leviää Suomen muihin lehtiin ja muihin viestintävälineisiin kulovalkean tavoin: Taas on ukulelea soittavilla havaijilaisilla todettu korkeita kolesteroliarvoja veressä heidän syötyään konserttien jälkeen runsaasti maapähkinöitä. Riskianalyysin perusteella heillä on 12,6% suurempi riski sairastua ateroskleroosiin kuin kitaraa soittavat havaijilaiset. Tai jotain muuta vastaavaa hölmöilyä.
Nimenomaan tuo hapettunut LDL on se murheenkryyni. Pitäisi nimenomaan puhua tuosta LDL:stä eikä niinkään kolesterolin haitallisuudesta. Kolesterolia pidän erittäin hyödyllisenä ihmiselle. Ilokseni olen pistänyt merkille, että lääketieteessä sellainen yltiöpäinen kolesterolin hehkuttaminen esimerkiksi valtimonkovettumataudissa, on vähentynyt. Nyt jaksetaan korostaa muita verisuonen seinämässä tapahtuvia muutoksia kuin pelkkä kolesterolin kasaantuminen. Verisuonen ahtautumiseen tarvitaan erilaisia tekijöitä, kuten kohonnut verenpaine, tupakoinnista johtuva valtimon seinämän vaurio, tulehdusreaktio. Nämä muutokset mahdollistavat sitten kolesterolin pääsyn valtimon seinämään. Tästä alkaa sitten hidas tapahtumaketju, joka johtaa kolesterolikertymän eli plakin aiheuttamaan valtimon seinämän ahtautumiseen (AstraZenecan valistusmateriaalin mukaan). Statiinit korjaavat luotettavina pidettyjen tutkimusten mukaan verisuonimuutoksia siten, että kolesteroli siirtyy pois vaurioalueelta, tulehdus paranee ja veri virtaa taas normaalisti. Olen sitä mieltä, että ravintorasvat eivät ole keskeisessä roolissa tässä valtimonkovettumataudissa. Paljon tärkeämmässä roolissa on tupakointi, liikkumattomuus, diabetes, omega-3- / omega-6-rasvahappojen epätasapaino, vähäinen hedelmien syönti, stressi, vyötärölihavuus jne.
Suomessa rasvan kulutus on tasaisesti laskenut, mutta sydänsairauksien määrä kasvanut. Runsaskaan voin käyttö ei ole haitaksi. Ravinnon kolesteroli nostaa kolesteroliarvoja hyvin vähän. Maksa säätelee omaa kolesterolintuotantoaan sen mukaan, miten sitä ravinnosta saamme. Mitä enemmän syömme kolesterolia, sitä vähemmän maksa sitä valmistaa. AstraZenecan valistusmateriaalin mukaan elimistön kolesterolista 70% tulee maksan kautta ja vain 30% ravinnosta. Statiinit leikkaavat nimenomaan maksan omaa kolesterolituotantoa.
Katjuska: Ymmärtääkseni kolesterolista ja tyydyttyneistä rasvoista on varoiteltu jo ennen kuin kolesterolilääkkeet kehitettiin ja firmat takoivat niillä rahaa. Firmat siis takovat rahaa, koska ensin keksittiin, että kolesteroli-arvoja täytyy alentaa. Luulen myös, että kansan hyvinvointi tulee valtiolle halvemmaksi kuin muutaman tutkijan työllisyys ja muutaman firman konkka. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että niitä lääkkeitä syödään liikaa, kun elämäntavoillakin voisi asiaan vaikuttaa.
Veteraaniurheilija: Olet ihan oikeassa! Kolesteroliteorian (-hypoteesin?) alkusävelet soitettiin hyvissä ajoin ennen statiinien ilmaantumista markkinoille. Elettiin vuotta 1953 kun tohtori Ancel Keys julkistaa tutkimuksensa rasvan kulutuksesta ja sydänsairauksista eri kansoilla. Tohtori Keys tuli siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän rasvaa ruoassa oli, sitä suurempi riski oli sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin (SVT). Hämmästyttävän hienolla tavalla hän sai tämän yhteyden esille tutkimuksissaan.
Nyt tulee sitten paljastus, joka saattaa olla todella kiusallinen monelle tiedemiehelle, elintarviketeollisuudelle, lääkäreille ja asiantuntijoille: Vasta jälkeenpäin havaittiin, että tohtori Keys oli hyvin valikoivasti tulkinnut aineistoaan saadakseen näin selkeän näytön rasvan ja SVT:n välille. Hän oli suorastaan väärentänyt tuloksia! Tohtori Keys käytti saatavissa olevista 22 maan tiedoista yllättäen vain seitsemän maan aineistoja! Hän jätti ulkopuolelle peräti 15 maata. Miksi? Joo, sen takia kun nämä maat eivät sopineet yhteen teorian kanssa.
Nyt minun pitää olla varovainen kun kritisoin tohtori Keysin tutkimuksia, sillä Kansanterveyslaitos on nostanut tämän tohtorin kunnia-asemaan vailla vertaa ja Suomi on Keysin väitteiden varsinainen mallimaa. Suomen Akatemia myönsi Ancel Keysille akateemikon arvon vuonna 1980 hänen pitkäjänteisestä työstään, joka osaltaan antoi tärkeän perustan menestykselliselle sydän- ja verisuonitautien ehkäisylle Suomessa. Tästä syystä suurimmalla osalla tutkijoista on suu visusti supussa tämän tohtori Keysin suhteen. Näyttö vilpistä on valitettavasti täysin aukoton ja kaikkien tiedossa, mutta paheksuntaa ei sallita, sillä käsitys tämän tohtorin nerokkaasta löydöksestä on niin syvälle juurtunut suomalaiseen ja kansainväliseen ravintotutkimukseen, että ollaan valmiita antamaan tämä hetkellinen hairahdus anteeksi.
Joka tapauksessa, vilppiä tämä tohtori Keys siis harjoitti: Hän valitsi yhteenvetotaulukkoonsa ja –kuviinsa vain ne maat, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa. Jos hän olisi käyttänyt kaikkien maiden aineistoja, tutkimuksen johtopäätökset olisivat olleet paljon monimutkaisemmat. Hänen mielestään oli parempi jättää pois kokonaan esimerkiksi Meksiko. Meksikossa syötiin yhtä paljon rasvaa kuin esimerkiksi Suomessa, mutta Suomessa oli peräti seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa. Kätevämpi oli jättää Meksiko käsittelemättä, kuin ajatella rasvateorialle jokin uusi selitysmalli. Japani oli toinen murheenkryyni tohtori Keysille. Siellä syötiin ennätyksellisen vähän rasvaa 1950-luvulla, mutta riski sairastua sydänsairauksiin oli Suomen luokkaa, eli 6-7x korkeampi kuin Meksikossa. Keys ratkaisi tämän ongelman jättämällä Japanin pois. Lue lisää tästä ihmeellisyydestä vaikkapa Varpu Tavin kirjoituksessa.
Tohtori Keys valitsi tutkimukseensa mukaan Hollannin, Israelin, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Suomen ja Sveitsin. Näin hän sai tutkimustulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia. Tilanne olisi ollut täysin päinvastainen mikäli hän olisi valinnut esimerkiksi nämä maat: Hollanti, Italia, Jugoslavia, Kreikka, Suomi, USA ja Japani. Silloin rasvateoria olisi ollut seuraavanlainen: mitä enemmän ravinnossa oli tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, sitä pienempi oli sydänsairauksien riski! Ajattelepa sitä hetkisen!
Poliittisen juonittelun, "ostettujen" tutkijoiden, lääketeollisuuden ja Amerikan Sydäntautiliiton avulla tieto levisi ympäri maailmaa. Lääketeollisuuden toivoma tulkinta voitti ja ennennäkemätön rasvan ympärille kehitelty medikalisaatio sai alkunsa.
Pallo lähti pyörimään erityisesti lääketehtaitten nähtyä tässä suuria taloudellisia hyötyjä (statiinilääkkeet). Siellä lähdettiin voimakkaasti panostamaan tutkimustyöhön ja elintarviketeollisuuden rooliksi tuli muuttaa tuotevalikoimansa rasvattomuutta suosivaan suuntaan. Olen elänyt nämä vaiheet läpi monien muiden suomalaisten tavoin, olen ne vaiheet nähnyt omin silmin. Tällä hetkellä ruokakaupan hyllyt ovat täynnä rasvattomia tuotteita, toista oli ennen! Tämä rasvattomuuden hekumallinen ylistysviesti ja sen suurimittainen toteutus ei olisi ollut mahdollista ilman laajaa yhteisymmärrystä tieteen, kaupan ja lääketeollisuuden välillä.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että elämäntavoilla hoidetaan tehokkaasti terveyttä. Ongelmana on se, että elämäntapavalistuksella on tavattoman vaikea tehdä menestyksellistä bisnestä! Statiinit ovat hyvä bisnes ja elintarviketeollisuuden panostus rasvattomuuteen on iso bisnes. Anteeksi kun olen näin kyyninen asian suhteen!
Katjuska: En todellakaan ole mikään historiantuntija, mutta eikö "aikoinaan" ihmiset nimenomaan kuolleet nuorempina kuin nykyisin? Plus että silloin ei todellakaan tutkittu, että mihin ihmiset kuolivat. Aivan hyvin he ovat voineet kuolla sydäntauteihin. Ja silloin "aikoinaan" tod. näk. syötiin sitä, mitä oli, tuskin he edes miettivät sitä, mitä ruoka saattaa heille aiheuttaa pitkällä tähtäimellä.
Veteraaniurheilija: Sydän- ja verisuonitaudit kehittyvät hyvin, hyvin hitaasti. On mahdollista, että joitakin satoja vuosia sitten kuoltiin huonon hygienian aiheuttamiin komplikaatioihin ennen sydänsairauksia. Nykyään kun lääketiede on tullut meidän avuksemme, me kuolemme erilaisiin sairauksiin kuin esimerkiksi 1500-luvulla. On kiehtovaa lukea lääkäri Arno Forsiuksen lääketieteen historiasta kertovia kirjoituksia! Häneltä olen oppinut paljon sairauksien luonteesta historian perspektiivissä.
Katjuska: Mutta ennen seitkytlukua ja kiisteltyä Pohjois-Karjala-projektia nimenomaan viisikymppiset miehet sairastuivat sydäntauteihin huolestuttavissa määrin. Nyt, suolan, rasvojen ja kasvistenkäytön muututtua virallisten tahojen suosituksia paremmin vastaaviksi (kasvikset +30%, suola -25%, tyydyttyneet-50%), sydäntaudit ovat vähentyneet ja siirtyneet myöhäisempään ikään. Ja ymmärtääkseni me emme kuole "yhä useammin" sydäntauteihin, vaan sydäntautikuolleisuus on kolmessakymmenessä vuodessa vähentynyt 70%. Tällaista.
Veteraaniurheilija: Valitettavasti sydäntautikuolleisuus ei osoita vähenemisen merkkejä. Tuon Pohjois-Karjala –tutkimuksen merkittävin saavutus oli liikunnan lisääntyminen, tupakoinnin vähentyminen ja se merkittävä seikka, että suomalaiset miehet rupesivat syömään enemmän vihanneksia ja hedelmiä. Se, että joku Pekka Puska korostaa meijerivoin merkitystä sydäntautien aiheuttajana on sitä edellä kuvailemaani politikointia. Hän edustaa margariiniteollisuutta ja voi on kilpaileva tuote. Jos löytyy jokin mahdollisuus kytkeä voi sydänsairauksiin, niin se käytetään häikäilemättä hyväksi. En ole lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään yhtäkään tutkimusta missä todettaisiin, että voi aiheuttaa sydänsairauksia. Sen sijaan löytyy kyllä tutkimuksia missä varoitetaan margariinien ja sydänsairauksien yhteyksistä. Tätä jälkimmäistä asiaa ei vain haluta tuoda julkisuuteen. Olen vienyt Raision ravitsemusterapeutit lähes raivon partaalle pyytäessäni lisäselvityksiä margariinin terveyshaitoista. Ja Valio vaikenee kuin muuri voitutkimuksistaan. Jälkimmäinen on käsittämätöntä. Uskokaa nyt Valion porukka, että me ravintotoimittajat janoamme tietoa voin terveysvaikutuksista! Jos voita ei tutkita Suomessa, sekin voitaisiin meille kertoa.
Tässä tuli rohkea vastaus hyvään kommenttiisi! Lisäkommentit tervetulleita!
Tämä on kovin epätäydellinen kirjoitus. Tätä ei alunperinkaan olisi pitänyt kirjoittaa, mutta kolesteroli ei jätä minua rauhaan. Minä mietin kolesterolia päivät ja yöt. Tästä minun on kirjoitettava nyt jopa mielenrauhan saavuttamiseksi. Voivatko Antti Heikkilä, Uffe Ravnskov, karppaajat ym. olla oikeassa väitteissään, että ravinnon kolesterolilla ei ole mitään tekemistä sydän- ja verisuonitautien kanssa?
Vastaus on: En tiedä, en todellakaan tiedä.
Lääkärikunta, lääketeollisuus, elintarviketeollisuus, Kansanterveyslaitos, Sydänliitto jne. ovat sitä mieltä, että syömällä kolesterolipitoista ruokaa on vaarassa kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. Asiaa pidetään aivan päivänselvänä totuutena. Innokas kyseenalaistaja Jari Ristiranta on tätä asiaa kysynyt ja saanut kuulla, että harva asia lääketieteessä on niin varma asia kuin juuri tuo kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien yhteys. Jos syö liikaa kovia eläinperäisiä rasvoja saa tuon taudin. Jos veren kokonaiskolesteroli on jatkuvasti yli tietyn riskirajan, sinulle suositellaan ruokavaliomuutoksia ja jos se ei riitä, sinulle suositellaan kolesterolia alentavia lääkkeitä (statiineja).
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Matti Uusitupa vastaa seuraavaan tapaan Jari Ristirannan kyselyyn mikä on asiantuntijan näkemys tyydyttyneistä (kova eläinperäinen rasva) rasvoista ja terveydestä: Jo 1960-luvulla tehtiin kolme klassista tutkimusta, joissa osoitettiin tyydyttyneen rasvan vaikutus paitsi veren kolesteroliin myös valtimotautisairastuvuuteen. Kova rasva suurensi kolesterolitasoa ja lisäsi sairastuvuutta ja kuolleisuutta pehmeään rasvaan verrattuna. Sitten 1980- ja 1990-luvuilla tehtiin koko joukko tutkimuksia, jotka osoittivat kovan rasvan olevan haitallista suurentaessaan kolesterolitasoa. Hänen mukaansa kolesterolitaso on keskeinen valtimotautiriskin kannalta, joten kolesterolitasoa nostava ruokavalio on haitallinen. Ravintosuositukset pohjautuvat laajaan tutkimustietoon, ja niitä päivitetään tiedon tarkentuessa.
Samaisessa Jari Ristirannan kyselyssä Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska kertoo, että tyydyttynyt rasva lisää voimakkaasti veren LDL-kolesterolia ("paha" kolesteroli). Näyttö tästä on hirveän laaja ja vahva. Lääketieteen ja kirurgian tohtori Pekka Puskan mukaan vanha professori Ancel Keysin Seitsemän maan tutkimus antoi erittäin kauniin yhteyden (korrelaation) tyydyttyneen rasvan ja sepelvaltimotautikuolleisuuden ja -sairastavuuden välillä.
Moni muu asiantuntija sanoo aivan samaa. Valistusilloissa pyydetään jättämään pois eläinrasvat ja korvaamaan ne kasvirasvoilla. Kasvirasvojen nimeen vannotaan tällä hetkellä ja kalan rasvoja pidetään erittäin terveellisinä. Mutta voita sinun ei esimerkiksi pidä syödä.
Nyt takaisin ahdistukseeni. Mitä jos tämä kaikki tieto kolesterolista on pelkkää harhaa ja taitava lääketeollisuuden kampanja? Nyt puuhataan esimerkiksi kolesterolilääkkeiden suosittelemista jopa lapsille ja aikuisille joiden kokonaiskolesteroli ylittää 4,5 mmol/l (on tällä hetkellä 5 mmol/l, oli aiemmin 6,5 mmol/l). Nämä lääkkeet ovat erittäin kalliita, niiden kehittelyyn on uponnut rahaa aivan tolkuttomasti. Nyt halutaan kalliit investoinnit saada moninverroin takaisin määräämällä näitä statiinilääkkeitä lähes jokaiselle suomalaiselle. Lääkärin sanaan uskotaan ja kun kampanja perusteellaan tarpeeksi hyvin, niin mehän syömme noita lääkkeitä. Eivät kaikki suomalaiset lähde lukemaan lääketieteellisiä julkaisuja tarkistaakseen onko omalla lääkärillä nyt varmasti viimeisin tieto lääkkeen tarpeellisuudesta. Lääke otetaan ja siinä selvä!
Biologina ja biokemistinä minä uskallan asettaa kyseenalaiseksi ravinnon kautta saatavan kolesterolin merkityksen sydän- ja verisuonitaudeissa. Perusteluni ovat seuraavat:
- yhteys ravinnon kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien välillä ei ole vedenpitävästi todistettu tieteellisissä tutkimuksissa. Jos yhteys olisi olemassa ei saisi olla tutkimustuloksia, jotka osoittavat yhteyden puuttumista. Todistustaakka on kolesteroliväitteen esittäjillä. Tarvitsemme sellaisia "veret seisauttavia" tutkimustuloksia ravinnon kolesterolin ja sydän- ja verisuonitautien välillä. Toivottavasti niitä on tulossa. Muuten tilanne on todella kiusallinen.
- ihmisen ahneus voi olla kaiken tämän kolesterolihysterian takana. On niin helppo nähdä miten kovaa vääntöä esiintyy liike-elämässä. Ei ole mahdotonta, että tässä käydään kulissien takana todella veristä ahneuden siivittämää kamppailua sinun ja minun rahoistani. Jos kolesterolihypoteesi osoittautuu vääräksi, siinä menee konkurssiin aika moni lääketehdas. Todennäköisesti aika moni elintarviketoimittaja joutuu myös tosi tiukoille ja pidän mahdollisena, että muutama tutkija saattaa menettää työnsä. Voi siis olla tarvetta pitää kolesterolihypoteesia hengissä mahdollisimman pitkään oman toimeentulon turvaamiseksi. Yksittäisen ihmisen terveys ei kovin paljon paina osakeyhtiöiden palavereissa.
- biologina tiedän, että esi-isämme eivät syöneet kevyttuotteita kuten 0,1% jugurttia tai rasvatonta maitoa. He söivät pyydystämiensä eläinten lihat rasvoineen päivineen. Ihmiset pysyivät aikoinaan hengissä syömällä kananmunia, kirnuamalla itse voinsa, söivät tuon pyydystämänsä metsälinnun rasvoineen kaikkineen. Ei siinä ajateltu niitä verisuonien mahdollisia riskitekijöitä, tärkeintä oli tyydyttää nälkä ja pysyä terveenä.
- voisiko olla niin, että ihminen elää nykyään niin vanhaksi (kiitos lääketieteen ja parantuneen hygienian!), että sen takia me kuolemme yhä useammin sydän- ja verisuonitauteihin?
- en ole ääripäiden kannattaja. Uskon monipuoliseen ravintoon, jossa on kohtuullisia määriä eläin- ja kasviperäisiä rasvoja, kohtuullisia määriä hyvälaatuisia valkuaisaineita (proteiinia) ja runsaimmin määrin (ei kuitenkaan liioitellen) hiilihydraatteja (sokeria).
torstaina, huhtikuuta 12, 2007
Ensi viikolla ei tuhlata!
Ensi viikolla on nuukuusviikko. Valtakunnallisen Nuukuusviikon eli jokakeväisen luonnonvarojen säästämisen teemaviikon tämän vuoden teemana on onnea ostamatta. Viikon tarkoituksena on tuoda esille sitä, miten vähemmälläkin materian kulutuksella voi olla onnellinen. Nuukuusviikon järjestää 19 eri kansalaisjärjestöstä koostuva Kierrätysliike.
Vaikka varallisuus ja sitä myötä kulutus ovat varsinkin länsimaissa kasvaneet viime vuosikymmeninä, ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt vastaavaan tahtiin. Nuukuusviikolla pohditaan kuluttamisen kohtuullisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä kannustetaan kulutuksen vähentämiseen erilaisten tapahtumien yhteydessä ympäri Suomea. Mukana on muun muuassa eri järjestöjä, kouluja ja kirjastoja. Nuukuusviikon verkkosivuilta saa lisää tietoa Nuukuusviikon tämän vuoden tapahtumista. Sivuilta löytyy myös oppimateriaalia kouluihin ja opintopiireihin sekä erilaisia toimintaideoita.
Nuukuusviikon avajaistilaisuus on Helsingissä Kirjasto kympissä (Pääpostitalo, Elielinaukio 2 G) maanantaina 16.4. klo 14. Tilaisuuden ohjelmassa on muun muassa vauraudesta ja ajasta kirjoittaneen Osmo Soininvaaran puheenvuoro.
Nuukuusviikon valtakunnallinen päätapahtuma järjestetään Helsingin rautatieaseman länsihallissa maanantaista keskiviikkoon. Lisäksi näyttelyitä ja erilaisia tapahtumia järjestetään eri puolilla kaupunkia koko viikon ajan.
Lisätiedot:
Nuukuusviikon projektisihteeri Katja Ristola, katja.ristola (at) luontoliitto.fi, puh. 09 684 44 241, 050 545 3509.
Luonto-Liiton ympäristöpoliittinen sihteeri Hanna Kaisa Hellsten, Hanna.Hellsten (at) luontoliitto.fi, puh. 044 257 0174
Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 12.4.2007
Vaikka varallisuus ja sitä myötä kulutus ovat varsinkin länsimaissa kasvaneet viime vuosikymmeninä, ihmisten onnellisuus ei ole lisääntynyt vastaavaan tahtiin. Nuukuusviikolla pohditaan kuluttamisen kohtuullisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä kannustetaan kulutuksen vähentämiseen erilaisten tapahtumien yhteydessä ympäri Suomea. Mukana on muun muuassa eri järjestöjä, kouluja ja kirjastoja. Nuukuusviikon verkkosivuilta saa lisää tietoa Nuukuusviikon tämän vuoden tapahtumista. Sivuilta löytyy myös oppimateriaalia kouluihin ja opintopiireihin sekä erilaisia toimintaideoita.
Nuukuusviikon avajaistilaisuus on Helsingissä Kirjasto kympissä (Pääpostitalo, Elielinaukio 2 G) maanantaina 16.4. klo 14. Tilaisuuden ohjelmassa on muun muassa vauraudesta ja ajasta kirjoittaneen Osmo Soininvaaran puheenvuoro.
Nuukuusviikon valtakunnallinen päätapahtuma järjestetään Helsingin rautatieaseman länsihallissa maanantaista keskiviikkoon. Lisäksi näyttelyitä ja erilaisia tapahtumia järjestetään eri puolilla kaupunkia koko viikon ajan.
Lisätiedot:
Nuukuusviikon projektisihteeri Katja Ristola, katja.ristola (at) luontoliitto.fi, puh. 09 684 44 241, 050 545 3509.
Luonto-Liiton ympäristöpoliittinen sihteeri Hanna Kaisa Hellsten, Hanna.Hellsten (at) luontoliitto.fi, puh. 044 257 0174
Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 12.4.2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)