sunnuntai, joulukuuta 07, 2008

Tukisukista lisää vauhtia juoksuun?

*
Polven alle ulottuvia tukisukkia
on suositeltu pitkien lentomatkojen ajaksi estämään laskimoveritulppien muodostumista. Nyt tukisukkien käyttöä on testattu kohtuullisen hyväkuntoisilla juoksijoilla.

Juoksijat komennettiin juoksumatolle joko tukisukkien kanssa tai sitten juoksijat pukivat ylleen ihan tavalliset Lenita Airiston kammoksumat urheilusukat. Tukisukista oli jossain määrin hyötyä. Tukisukilla juosseet kestivät kuormitusta paremmin ja saavuttivat paremman työmäärän kuin tavallisilla sukilla harjoitelleet. Myös juoksuteho parani tukisukkien avulla ja maitohappoa kertyi vähemmän lihaksiin. Maksimaaliseen hapenottokykyyn tukisukilla ei ollut mitään vaikutusta.

Tutkijoilla ei ole juuri minkäänlaista selitystä siihen miksi tukisukilla saatiin parempia tuloksia. Minulla on tutkimuksesta vain lyhennelmä käytettävissä. Katsotaan sitten tarkemmin kun juttu virallisesti ilmestyy ensi vuoden puolella.

Lähde: Kemmler, W, von Stengel, S, Köckritz, C, Mayhew, J, Wassermann, A, and Zapf, J. Effect of compression stockings on running performance in men runners. J Strength Cond Res 23 (1): xxx-xxx, 2009 

lauantaina, joulukuuta 06, 2008

Suomi täyttää 91 vuotta

***
Onneksi olkoon
Suomi Finlandia! Täytät tänään 91 vuotta. Korkeasta iästäsi huolimatta olet edelleen niin nuorekas, moderni ja täynnä energiaa. Sinua ihailevat niin lähinaapurit (Svea BernadotteHarald, Margareeta, Vladimir) kuin kaukaisemmatkin kaverit (Hussein, Herra HuHifikepunye Pohamba).

Pikkuisen olet pulskistunut viime vuosina ja kuntosi on rapautunut, mutta sellaisella 22-vuotiaan kamppailumeiningillä selätetään terveyttäsi uhkaavat vaarat. Onhan sinua siinä ohjaamassa hyvä koulutusjärjestelmä, hyvä terveydenhoitojärjestelmä, osaavat tiedemiehet ja liikkumiseen houkutteleva luonto. Älä anna katkeruuden ja kateuden peittää allensa ne innovatiiviset terveysideat mitä sinulle on tarjolla.

Onnea! 

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Kompromissinhakuinen yltiöoptimisti

**
Bloggaava opettaja Anne Ron
gas sanoo näin: "Kurssikaverini esitti tiukan närkästyksensä siihen, miten aina vain kannustin muita. Olin siis ällöttävän yltiöpositiivinen. Kehuin muita. Hän piti sitä lipevyytenä. Suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut negatiivinen noteeraaminen. Hyvä sana jätetään sanomatta, mutta negatiivisen kritiikin lataaja on stara."

Juuri näin. Näin minäkin olen asiat kokenut. Sekoita tähän yltiöpositiiviseen soppaan vielä sitten kompromissinhakuisuus ja niin "se on siinä" - oma riippakiveni.

Ei ihme, että joudun vaikeuksiin hyväksikäyttäjien kanssa, varsinkin jos sattuvat olemaan jonkinsorttisia bisnesneroja. Se T-kirjaimella alkava tohtori, joka melkein taipuu muotoon tollonen, lienee kehittänyt näistä hyväksikäyttötapauksista kaikkein jaloimmat versiot. Oppia ikä kaikki. Tollot projektit opettivat minuakin paljon. Osan tapahtumista olisin nähnyt menneen toisin, mutta päällisin puolin jää kuitenkin hyvä fiilis.

Negatiivista kritiikkiä olen saanut kokea melkoisen suuria annoksia eri keskustelupalstoilla. Ehkä avoimmuuteni ja suoruuteni ruokkii tätä negatiivisuutta tai sitten ihmisillä vain on tarve ladata viesteihinsä negatiivista kritiikkiä. Ajatellaan, että ollaan suuria ajattelijoita kun uskalletaan sanoa jostakin ihmisestä oikein pahasti. Onneksi on tässä blogissani kommenttejaan kirjoittaneet mm. sellaisia ajattelijoita, jotka enemmänkin kritisoivat asiaa, eikä se henkilöön kohdistuva kritiikki ole pääroolissa. Toivottavasti kritiikin kohteena oleva henkilö ymmärtää (puhun nyt sekä itsestäni että muista henkilöistä), että itselleen oikeutetuksi kokemaansa raivoon pukeutunut ajatus pukkaa esille noiden henkilöönkin sidottujen purkauksien myötä. Syynä on asianomaisen kokema suunnaton vääryys. Teko on puolusteltavissa. Räikeimmät henkilöön kohdistuvat hyökkäykset siivoan kuitenkin pois.

Vaatimattomuus kaunistaa. Näin sanotaan, mutta vaatimattomuudeen kaapuun koko elämäni ajan pukeutuneena, voin sanoa, että välillä sekään ei ole kovin helppoa. Tosin vaatimattomuudestani en halua eroon missään nimessä. Minun itsetuntoani hivelee suunnattomasti jos vaatimattomasta toiminnastani joku saa jotain pysyvää apua. En edelleenkään tyrkytä itseäni joka paikkaan. Luotan siihen, että jos minua tarvitaan, jos terveysviestejäni, valmennustaitojani ehkä jopa nerouttani kaivataan, sitten sen luokse myös löydetään. Tällä hetkellä harmittaa yksi pieni terveyshanke Suomen Turuus', joka on mennyt kovin hankalaksi sen takia, että tuota poppoota (järjestö X) johtaa tällä hetkellä sellainen keskinkertaisuuksien armeija, että ei pahemmasta väliä. Lähes ilmaiseksi tarjoamani arvokas apu ei tahdo kelvata. Löysin syynkin siihen miksi apuni ei kelpaa: nerokkaiden ideoitteni varjoon uhkaavat jäädä ne keskinkertaiset johtohahmot, jotka luulevat jotain osaavansa. Pyh! Muuta eivät osaa kuin korostaa itseään ja samalla tuhota järjestöstä kaikki ne arvoperinteet, joita vuosien saatossa on järjestöön osattu yhdistää. On niin vaikea tällaisten ihmisten tunnustaa, että toinen tekee hyvää työtä ja on eduksi, että hänelle tarjotaan työrauha. Edeltäjäni tässä hommassa XYZ teki aivan korvaamatonta työtä vaikeissa olosuhteissa. Höh! - sanotaan hänelle, kun oikeampaa olisi pysähtyä miettimään mitä kaikkia hankkeita on menetetty kun ei ole menty mukaan edes puolella sydämellä.

Anteeksi avoimuuteni. Välillä tulee tätä sekavaa höpinää aivan liikaa. Kiitos jos luette tätäkin vuodatusta ja yritätte ymmärtää - minuakin.  Kiitos ennen kaikkea Annelle, joka kirjoitti asiasta niin hyvin.

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Nuuskan terveysvaikutukset

**
Lääketieteen lisensiaatti Seppo Wickholm
(Karolinska institutet) esitelmöi nuuskan käytöstä ja terveysvaikutuksista Pohjoismaissa Tupakka ja Terveys –päivillä Espoon Dipolissa 2.12.2008. Peräti neljännes ruotsalaismiehistä käyttää päivittäin nuuskaa, naisista onneksi vain jotkut harvat (4 %). Savukkeiden ja nuuskan sekakäyttö on tavallista. Suomessa 2,5 % miehistä käyttää nuuskaa päivittäin. Naisistamme vain 0,1 % nuuskaavat.   

Varhaisimmat tutkimusnäytöt nuuskan terveysvaikutuksista olivat ristiriitaisia, mutta uusimmat tutkimukset ovat selkeästi osoittaneet nuuskan aiheuttavan terveydelle lukuisia haittoja. Esimerkiksi suuontelon ja nielun syöpää, iensairauksia, sydäninfarktin huonompaa ennustetta, diabetesta, kohonnutta verenpainetta ja raskauskomplikaatioita. Nuuska aiheuttaa riippuvuutta yhtä paljon kuin tavallinen savutupakka.   

Hämmästyttävällä tavalla on julkisuudessa väitetty ruotsalaisten miesten hyvän terveyden ja vähäisemmän tupakoinnin johtuvan nuuskan laajamittaisesta käytöstä. Nuskaa esitetään ”vähemmän haitallisena” tuotteena ajankohtaisessa keskustelussa. Pääjohtaja Pekka Puska huomautti tupakkatehtailijoiden suunnattoman vahvasta lobbauskampanjasta nuuskan puolesta. Pitääkseen vanhat asiakkaansa ja saadakseen uusia ryhmiä nikotiiniriippuvuuden piiriin on haettu täydennystä savuttomista tuotteista. Puska viittasi äskettäin julkaistuun artikkeliin ”Tupakointikatastrofia ei ratkaista vaihtamalla tupakka nuuskaan” (Suomen Lääkärilehti 63 (48): 4186-4187, 2008). On myytti, että nuuskan avulla voitaisiin vähentää tupakasta koituvia haittoja.   

Tervehdin ilolla Suomen jääkiekkoliiton konsultti Eero Lehden kannanottoa nuuskan vastaisessa työssä jääkiekon parissa. Lähtökohtana suoritetussa lajinsisäisessä selvityksessä oli jääkiekon kyseenalainen maine päihde- ja nuuskamyönteisenä lajina. Syksyllä 2005 Jääkiekkoliitto teetti tulevaisuuden Karalahdille (10-18 –vuotiaille lätkän pelaajille) valtakunnallisen päihdekyselyn. Ainoaksi tilastollisesti merkittäväksi päihdeongelmaksi osoittautui tämän ikäisten nuuskan käyttö. Päätettiin toteuttaa nuuskatietoiskuja pitkin kevättä ja syksyä 2006 Suomen jäähalleissa (julisteiden muodossa). Pienimuotoista kampanjaa viriteltiin talvella 2006-2007 ja keväällä 2007 koitti yhteiskuntavastuun velvoittama nuuskan vastainen terveyskampanja eri puolilla Suomea. Tätä on sitten täydennetty lähettämällä kaikille 14 –vuotiaille pelaajille nuuskaesite kotiin. Tavoitteena on vähentää jääkiekkoilijoiden nuuskankäyttöä 15 prosentilla.   

Saa nähdä miten nuuskan käy tulevaisuudessa. Nuuskaatko sinä?

Suomi savuttomaksi vuoteen 2040 mennessä

***
Kirjoitan tätä juttua
 valtakunnallisilla Tupakka ja Terveys -päivillä 2.12.2008. Shown varasti pääjohtaja Pekka Puska, joka on vuoden 2009 alusta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johdossa. Pekka Puskan mukaan Suomi tulisi saadaan kokonaan savuttomaksi ja tupakan myynti loppumaan vuoteen 2040 mennessä. Siihen meillä on hyvät mahdollisuudet. Mutta se ei toteudu juhlapuheilla vaan johdonmukaisella työllä, jonka pohjalta tupakointi jatkuvasti vähenee niin, että vuoteen 2040 mennessä voidaan lainsäädännöllä todella saavuttaa tavoite. 

Vaikka tupakan terveyshaitat osoitettiin vakuuttavasti jo 1950-luvun loppupuolella, vaatimukset aktiivisesta tupakkapolitiikasta nousivat Suomessa vahvemmin esille vasta 1970-luvun alussa – erityisesti eräiden lääketieteen opiskelijoiden ja keuhkolääkärien taholla. Vuonna 1972 käynnistynyt Pohjois-Karjala-projekti otti tupakoinnin vähentämisen ravinnon ohella keskeiseksi työmuodokseen. Rohkenin kysyä pääjohtaja Puskalta miten suuri rooli tupakalla oli Pohjois-Karjala-projektin terveysvaikutuksissa. Vastaukseksi sain, että noin 20 % terveysvaikutuksista tuli tupakasta. Entä sitten se ravintopuoli? Vastaus oli, että 60 % terveysvaikutuksista tuli terveellisemmästä ravinnosta. Tuota ravinnon huikeaa roolia rohkenin epäillä ja epäilyä Puska piti hyvänä ominaisuutena. 

Tupakkalain säätäminen vuonna 1976 oli valtava läpimurto, varsinkin kun laki oli senaikaiseksi poikkeuksellisen edistyksellinen ja kattava. Lain voimaan astumisen jälkeiset kolmekymmentä vuotta ovat merkinneet yhä syvenevää työtä monilla yhteiskunnan aloilla tupakoinnin vähentämiseksi ja savuttomuuden edistämiseksi. Lainsäädäntöä on asteittain  täydennetty, uusia tutkimuksia on valmistunut, yhä useammat tahot ovat tulleet mukaan, tupakasta vieroituksen tuki on paljon lisääntynyt ja julkiset sisätilat ovat muuttuneet savuttomiksi.

Kaiken kaikkiaan on tapahtunut valtava sosiaalinen muutosprosessi, jossa julkinen ja yksityinen työ sekä itse tupakoinnin väheneminen ovat kulkeneet käsi kädessä. Muutos tupakointiluvuissa on ollut suuri: 1970-luvun alussa yli puolet aikuisista miehistä poltti, poikien tupakointi oli yleistä ja naisten sekä tyttöjen tupakointi lisääntyi. Tällä hetkellä aikuisista miehistä tupakoi enää noin 24 %. Naisten tupakointi on kääntynyt laskuun ja yleisyys on noin 14 %. Poikien tupakointi on jo pitkään vähentynyt ja tyttöjen tupakointi on kääntynyt laskuun.
Päivittäistupakoinnin yleisyys on 14-18 -vuotiaiden ryhmässä sekä pojilla että työtöillä vähän yli 20 %. Kaiken kaikkiaan tupakan kulutus Suomessa asukasta kohti on aivan Euroopan pienimmistä ellei pienin.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta Suomessa on edelleen lähes miljoona päivittäin tupakoivaa. Heistä noin joka toinen tulee kuolemaan ennenaikaisesti tupakointinsa ansiosta, ellei lopeta ajoissa. Vuotuisia tupakkakuolemia on noin 5000. Myös nuorten tupakointi on vielä aivan liian yleistä. Eli tupakka on edelleen suurimpia yksittäisiä kansanterveysongelmia. Erityisen huolestuttavaa on myös se, että tupakka on suurimpia terveyden eriarvoisuutta aiheuttavia  tekijöitä, kun tupakointi on yhä enemmän kasautumassa alempiin sosioekonomisiin luokkiin.
Johdonmukaisen työn tupakoinnin vähentämiseksi tulee jatkua ja sitä tulee edelleen syventää. Hyvän pohjan sille antavat tiedot siitä, kuinka valtaosa tupakoivista haluaisi lopettaa ja kuinka väestön suuri enemmistö tukee savuttomuuteen tähtäävää tupakkapolitiikkaa. 

Onko tarjolla keppiä vai porkkanaa ihmettelin ääneen ja vastaukseksi sain, että pitää olla molempia tarjolla.
 
Toimenpiteitä tarvitaan ainakin seuraavissa asioissa:
1. Sisätilojen savuttomuus: Lainsäädännöllä tulee saattaa loppuun kehitys, jolla kaikki julkiset sisätilat, työpaikat sekä urheilu- ja kulttuuritapahtumat tulevat savuttomiksi. Valistuksella tulee saattaa myös suomalaiset kodit mahdollisimman savuttomiksi.
2. Tupakan veropolitiikka. Tupakkaverotuksella voidaan nostaa tupakan hintaa ja sitä kautta vähentää tupakointia. Huolestuttavaa on ollut, että viime vuosina Suomi on ollut lähes ainoa EU-maa, jossa tupakan reaalihinta on laskenut. Ilahduttava on hallituksen päätös tupakkaveron  korottamisesta ensi vuoden budjetissa. Johdonmukaista korotuslinjaa tulee jatkaa. Varsinkin taloudellisen taantuman aikaan tuntuisi järkevältä korottaa tupakkaveroa, jolloin valtion verotulot vielä kasvavat, tupakointi vähenee, terveys paranee ja terveyspalvelujen tarve vähenee.
3. Tupakasta vieroituksen tuki. Toisin kuin 1970-luvun alussa meillä on tänä päivänä tehokkaita näyttöön perustuvia tupakasta vieroituksen keinoja, joilla tupakoivia voidaan auttaa onnistumaan lopettamispyrkimyksissään. Olisi tärkeää, että niin terveydenhuolto kuin työnantajat voisivat vielä tehokkaammin tarjota tällaisia mahdollisuuksia tupakoiville, ja että
ainakaan aloitusvaiheen taloudelliset kustannukset lopettajille eivät tulisi liian suuriksi.
4. Nuuska. Tässä yhteydessä on syytä tuoda esiin myös se, että tupakointikatastrofia ei ratkaista vaihtamalla tupakka nuuskaan. Tästä pohjoismaisten terveyslaitosten pääjohtajat kirjoittivat viime perjantain pohjoismaisissa lääkärilehdissä. Ruotsalainen tupakkateollisuus on EU:ssa
lobbannut voimakkaasti nuuskan sallimiseksi ”terveellisenä vaihtoehtona tupakalle”. Kuten pääjohtajat sanovat, ”vieroitushoidossa nuuskalla ei ole mitään sijaa”. Nuuska ei ole haitaton; nuorille se on portti nikotiiniriippuvuuteen ja altistaa myös humalajuomiselle.
5. Tupakoinnin ehkäisy nuorilla. Tupakan myyntikielto alaikäisille ja sen tehokas valvonta on tärkeä keino. Tässä suhteessa on lainsäädäntöämme viime aikoina ilahduttavasti vahvistettu ja valvontaviranomaiset ovat tehostamassa asian valvontaa. Lainsäädäntö ja valvonta nuorten tupakan ja alkoholin saannin suhteen on syytä yhtenäistää – mikä tehostaa ja selventää työtä. Samalla on syytä korostaa kaikkien aikuisten vastuuta asiassa: kotien, koulun ja nuorten kanssa eri tavalla tekemisissä olevien – urheiluseuroista kirkkoon.

Lisää juttua Tupakka ja Terveys -päiviltä löytyy Kansanterveyslaitoksen sivuilla ja mahdollisesti myös jatkossa tässä blogissa. Olen aivan samaa mieltä kuin Pekka Puska tupakan terveyttä nakertavista vaikutuksista.

lauantaina, marraskuuta 29, 2008

Tukkiiko rasvainen ruoka verisuonet?


*
Tällä hetkellä ravitsemuskeskustelua leimaa
 aika hämmästyttävä väite: Rasvainen ruoka tukkii suonet. Aamulehti syyllistyi mielikuvilla ratsastamiseen keskiviikkona 18.6.2008. Lehden etusivulla oli otsikko "Rasvainen ruoka tukkii myös lapsen suonet". Otsikko antoi olettaa, että ravintorasvat aiheuttavat valtimoiden tukkeutumista jo lapsissa. Kun tarkemmin luki Aamulehden jutun huomasi, että otsikko oli rajusti liioitteleva. Sisäsivuilla esitelty asia ei antanut pohjaa tuolle otsikolle. Vahinko oli kuitenkin ihmisten mielissä tapahtunut, sillä monet meistä lukevat vain otsikkoja.

Tämän blogin lukijat taitavat lukea otsikon lisäksi myös juttujen sisällöt, sillä vain 16% oli sitä mieltä, että rasva nimenomaan tukkii suonet. Ylivoimainen enemmistö (41%) oli täysin eri mieltä. Rasvainen ruoka ei tuki suonia.


perjantaina, marraskuuta 28, 2008

Rasvainen ruoka tuo pitkäaikaisen kylläisyyden

**
On olemassa lyhytaikainen ja pitkäaikainen kylläisyys
. Lyhytaikainen kylläisyys saavutetaan ruokalautasen ääressä. Kun emme enää jaksa tai halua syödä lisää ruokaa, silloin lopetamme ruokailun sillä olemme kylläisiä. Pitkäaikainen kylläisyys tarkoittaa sitä aikaa miten pian ruokailtuamme meillä on taas nälkä, eli kuinka monta tuntia kuluu ennen kuin taas tekee mieli ruokaa. Tiedemiehiä kiinnostaa kylläisyys ja erityisesti pitkäaikaisen kylläisyyden hallinta, sillä päivittäisten ruoka-annosten kokonaisenergiamäärä suhteessa kulutukseen määrittelee pysymmekö normaalipainoisina. Jos jatkuvasti syömme enemmän kuin kulutamme, silloin lihomme. 

Laihduttajalle on keskeistä nälänhallinta. Laihduttaja voi onnistua pyrkimyksessään jos hän onnistuu saavuttamaan pienen energiavajeen ilman karmivaa nälän tunnetta. Nälkä on sen verran epämukava olotila, että siitä jokainen ihminen haluaa eroon. Näläntunnetta vastaan kamppaileva laihduttaja pysyy lujasti kiinni tavoitteessaan tietyn ajan, mutta sitten "pokka pettää" ja "sorrutaan" syömään entiseen tapaan. Seurauksena on jojo-laihduttaminen, eli paino tippuu tullakseen sitten aikanaan takaisin ja usein "korkojen kanssa".

Jotkut vannovat ravintokuitujen nimeen kun laihduttavat, jotkut laihduttavat runsailla proteiiniannoksilla, jotkut saattavat löytää ateriarytmistä helpotusta laihdutukseen. Aivan mahdoton ei ole ajatus, että parhaimman kylläisyysvaikutuksen saisimme syömällä paljon rasvaa. Jep, sinun on ehkä vaikea tottua tähän ajatuskuvioon. Onhan sinua valistettu toisin vuosikymmeniä. Tämä rasvan hyvä kylläisyysvaikutus on kuitenkin totta joillakin asiakkaillani ja uusi tutkimusnäyttö puoltaisi tätä näkemystä. Lukekaa seuraavaksi mitä amerikkalaistutkijat ovat saaneet selville hiirikokeilla.

Yalen ja Ohion yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet kylläisyyttä säätelevän molekyylin. Tämän molekyylin nimi on N-asyylifosfatidyylietanoliamiini, eli lyhyemmin NAPE. Tämä molekyyli viestittää aivoille, että nyt on syöty tarpeeksi. Kylläisyyttä säätelevät monet muutkin tekijät, mutta hiirillä todettiin, että NAPE on merkittävässä roolissa erityisesti pitkäaikaisen kylläisyyden hallinnassa. Kun NAPE-molekyyli lisätään keinotekoisesti hiiren vatsaonteloon, se saa hiiret syömään harvemmin, pienempiä ruoka-annoksia ja laihtumaan. Tutkijat havaitsivat, että rasvainen ateria tuottaa luonnostaan runsaasti NAPE-molekyyliä. 

Hiiret vähensivät syömisiään neljänneksellä, kun niiden vatsaonteloon tai vereen lisättiin synteettistä NAPE:a annos, joka vastasi aterian jälkeen luonnostaan erittyvää määrää. Suurin käytetty annos sai hiiret paastoamaan 12 tuntia. 

Tutkijat aikovat seuraavaksi mitata ihmisten NAPE-tasoja ja selvittää toimiiko molekyyli samoin ihmiskehossa kuin hiirissä. Ennen tulosten julkistamista, voitte jo nyt tehdä kenttäkokeita siellä kotona: Syökää kahden viikon aikana oikein rasvaisia aterioita. Tarkkailkaa kylläisyysastettanne. Pysyykö nälkä kauemmin poissa? Heilahtaako vaaka ja mihin suuntaan?

Jos NAPE tulisi lääkkeen muodossa laajamittaiseen käyttöön, ottaisitko sitä vai söisitkö maittavan ja rasvaisen aterian?

torstaina, marraskuuta 27, 2008

Ahdinkomatkat - vuoden vastamainos


**
Mainontaa voi piristää monin eri tavoin. Luonto-Liiton ja Voima-lehden vastamainoskilpailu Mainoskuplan ammattisarjan on voittanut Hanna Rinteen ja Netti Rönnebergin juliste ”Ahdinkomatkat”. Ei tosiaankaan mikään aurinkomatka vaan mahdollisesti ahdinkoa lisäävä ajatus lamasta.

Lama vaivaa monien mieltä ja lomat vaihtuvat lomautuksiin. Matkailu on kivaa puuhaa silloin, kun siihen on varaa. Mutta, jos varaa ei ole, kannattaa mieluummin jäädä kotirannalle. Sillä ahdinko on ikävää matkaseuraa ja sitäkin ikävämpi tuliainen, tekijät kommentoivat voitokasta työtään.

Ammattisarjassa sijoittui toiseksi Tommi Turusen juliste ”Kulutusjuhla”
ja kolmanneksi Anna Salmisalon ja Anne Yli-Ikkelän juliste ”Ideaalipark”. Kunniamaininnan sai Jonna Markkulan videotyö ”Perhe”.

Avoimessa sarjassa ykköstila jaettiin Laura Kallisen ”Bitch”-julisteen ja Yakup Albekoglun ohjaaman videon ”Viherpesu” kesken. Kolmanneksi sijoittui 17-vuotiaan Venla Viitasalon juliste ”Lols”.

Idean työhön sain, kun mietin kuinka yhä nuoremmille markkinoidaan tuotteita pinnallisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvillä mielikuvilla. Varsinkin tytöille tyrkytetään tietynlaista naisen muottia, naisen jolla on arvoa vain tyhmänä koristeena ja objektina, Laura Kallinen kertoo Bitch-kilpailutyöstään.

Tuomariston mukaan parhaissa töissä viestit tulivat esille jopa paremmin kuin mainonnassa yleensä. Töissä näkyy tavallaan kunkin ajan moraaliset paniikit. Kestoaiheiden kuten Chiquitaan ja H&M:ään kohdistuneen kritiikin rinnalle on noussut esimerkiksi Idolsin ja Big Brotherin parodiointi. Toisaalta töissä näkyvät aivan viimeaikaiset uutisaiheet kuten finanssikriisi ja Johanna Korhosen potkut, pohtii tuomariston jäsen, ympäristöpolitiikan tutkija Annukka Berg.

Kilpailun parhaimmisto sekä voittajatyöt ovat nähtävissä osoitteessa http://www.mainoskupla.fi.

Viime vuonna vastaavan kilpailun voitti Raasioinen (Saarioisen vastamainos).

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 27.11.2008

Lihavuutta hoidetaan väärin

*
Hyvä ystäväni ja asiakkaani
diplomi-insinööri Sami Uusitalo on julkaissut mielenkiintoisen kirjoituksen Ilta-Sanomissa tänään (27.11.2008). Voin vahvistaa, että tarina on tosi ja Sami on todellakin saanut uutta puhtia elämäänsä ruokailemalla hiilihydraattitietoisesti. Pistän tähän otteita kirjoituksesta. Lukekaa loput lehdestä. Hyvä Sami!

Lihavuutta hoidetaan väärin
Painoin 15 vuotta sitten n. 90 kg (183 cm). Lääkärit ja terveydenhoitajat kertoivat sen minkä jo tiesinkin, eli minun tulee vähentää rasvaa ruokavaliossani.

Söin 0% rasvaa tuotteita, paljon kuituja jne. Pääsääntöisesti painoni nousi. Kaksi vuotta sitten painoin 117 kg. Minulla oli ”vähän rasvaa” linjalla alituiseen närästystä, ilmavaivoja, väsymystä ja heikko olo kaikin puolin.   

Noin puolitoista vuotta sitten aloin syömään juuri päinvastoin kuin ”vähän rasvaa” uskonto opettaa. Lisäsin rasvaa ja vähensin hiilihydraatteja. Ei enää perunaa, riisiä, pastaa, mehuja, jauhoisia jne. Aloin syömään joka päivä voita, margariini jäi pois kokonaan. Lähes joka päivä söin myös useita kananmunia ja esim. pekonia. Ruokavalioon kuuluivat myös kala, lihat, rasvaiset juustot, vihannekset, hedelmät, näkkärit ja joskus jotain sokerisempaakin.   

Painoni romahti. Vointi parani kaikin puolin. Oikeauskoiset lääkärit ovat kertoneet, että painoni tulee kuitenkin ”ihmedieetin” vuoksi puolen vuoden päästä takaisin. Eipä ole tullut. Painoa on nyt 97 kg. Kaikki veren rasva-arvot paranivat ruokavaliomuutoksen jälkeen.