Hiilihydraattikeskustelun LIVE-seuranta 9.2.2009

*

Tähän tulee keskustelutilaisuuden LIVE -seuranta. Päivityksiä tulee huomenna 9.2.2009 suunnilleen sen mukaan kuin keskustelu etenee (jos tekniikka toimii !).

Keskustelutilaisuus hiilihydraattien rajoittamisesta 9.2.2009 kello 14.00-17.00 Suomen Akatemiassa

Läsnä:

Mikael Fogelholm, Terveyden tutkimuksen yksikönjohtaja, keskustelutilaisuuden suunnittelija

Pirjo Ilanne-Parikka, Suomen diabetesliiton ylilääkäri

Anssi Manninen, terveystieteiden maisteri (liikuntalääketiede pääaineena)

Pekka Puska, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja

Pasi Saario, kemisti

Christer Sundqvist, biologi, keskustelutilaisuuden puheenjohtaja

Juhani Tevrén, kiropraktikko (DC)

Saska Tuomasjukka, tutkija (Turun Yliopisto)

Sami Uusitalo, diplomi-insinööri

Matti Uusitupa, professori (Kuopion Yliopisto)

 

Suomen Akatemian juhlasalissa osoitteessa Vilhonvuorenkatu 6, Sörnäinen, järjestetään maanantaina 9.2. klo 14.00-16.00 julkinen keskustelu, jonka yleisteemana on "Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?". Tilaisuutta on huolellisesti valmistettu ja te saatte kello 14.00 lähtien lukea median edustajille tarkoitetun materiaalin, eli jokaisen paneelissa esiintyvän puheenvuorot ovat luettavissa suunnilleen siinä järjestyksessä kuin niitä käydään läpi keskustelussa. 

Näillä sivuilla jaossa olevan materiaalin myötä saatte varsin hyvän kuvan siitä mitä mieltä Suomessa ollaan hiilihydraattien mahdollisesta rajoittamistarpeesta ruokavaliossamme.

Kaikki merkittävät suomalaiset lehdet, useat blogit ja ymmärtääkseni myös televisio ovat kertomassa keskustelustamme lähipäivinä. 

AIKATAULU 9.2.2009 :

14.00 Mikael Fogelholm avaa tilaisuuden (1 min)

Mikael Fogelholmin puheenvuoro (9 min): Pitäisikö hiilihydraattien saantisuositusta alentaa?

Christer Sundqvistin puheenvuoro (4 min): Virallisen suosituksen rinnalle vähähiilihydraattinen vaihtoehto?

Muutama kommenttipuheenvuoro koskien Fogelholmin ja Sundqvistin esittämiä asioita.

Pekka Puskan kommentti (1-2 min) koskien ravitsemussuosituksia.

Saska Tuomasjukan puheenvuoro (7 min): Mitä elimistössämme tapahtuu kun syömme rasvaa?

Muutama Saskalle kohdistuva kommenttipuheenvuoro.

Anssi Mannisen puheenvuoro (7 min): Käsitykseni hiilihydraattirajoituksen eduista

Muutama kommenttipuheenvuoro Anssin esityksen perusteella

Pasi Saarion puheenvuoro (7 min): Maksan rooli metabolisessa oireyhtymässä.

Muutama kommenttipuheenvuoro Pasin puheenvuoron johdosta

Pekka Puskan kommentti (2-3 min): Rasva vai hiilihydraatit? Kolesterolilääkitys vai ravinto?

Sami Uusitalon puheenvuoro (7 min): Menestystarinani ja miksi minä olen pettynyt viranomaisten ravitsemus- ja laihdutusohjeisiin.

Muutama Samille kohdistuva kommenttipuheenvuoro

Pekka Puskan kommentit (2-3 min): Miksi väestö lihoo? Meneekö nykyisillä suosituksilla huonosti? Vaikuttavatko kaupalliset intressit suosituksiin?

Juhani Tevrénin puheenvuoro (7 min): Käsitykseni vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista

Muutama Juhanille kohdistuva kommenttipuheenvuoro

Matti Uusitupa (7 min): Laadulla on merkitystä niin rasvojen kuin hiilihydraattien kohdalla

Muutama Matille kohdistuva kommenttipuheenvuoro

Pirjo Ilanne-Parikka (7 min): Diabeteksen hoito ja hiilihydraattitietoisuus

Muutama Pirjolle kohdistuva kommenttipuheenvuoro

Yleiskeskustelua (5-15 min)

Saskan loppupuheenvuoro (2 min)

Anssin loppupuheenvuoro (2 min)

Pasin loppupuheenvuoro (2 min)

Samin loppupuheenvuoro (2 min)

Juhanin loppupuheenvuoro (2 min)

Matin loppupuheenvuoro (2 min)

Pirjon loppupuheenvuoro (2 min)

Pekan loppupuheenvuoro (2 min)

Mikaelin loppupuheenvuoro (2 min)

Christer päättää keskustelutilaisuuden (1 min)

16.00 Palaveri on päättynyt!

16.01-17.00 Olemme median ja toimittajien käytettävissä

Ykkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä

*

Rasva lentää ilmassa
On rasvasota käynnissä. Kakkosleirin sissipäällikkö sinkoaa valtavan voimöykyn kohti vihollisleiriä. Taitavasti ykkösleirin kenraali joukkoineen väistelee kovia rasvamöykkyjä ja tarjoaa sen sijaan kotimaisia pehmeitä ”rypsäripommeja” sissipäällikön ryypiskeltäväksi.
”Kova rasva tukkii suonet”, kuuluu ykkösleiristä.
Kakkosleiri ei jää sanailussa toiseksi: ”Syö sinä vaan tulehduksia aiheuttavaa margariinia, me nautimme täällä terveellistä eläinrasvaa”.
”Ei läskiä syömällä voi laihtua, pitää syödä leipää ja perunaa. Atkins on vaarallista – siihen kuolee!” kaikuu ykkösestä.
”Olenko minä mukamas väärin laihduttanut kun olen laihduttanut eläinrasvaa syömällä?” ihmettelee sissipäällikkö.
”Olet siinä ihan oikeassa. Ei se ravintopyramidi ole turhan takia ollut suosituksena kaikki nämä vuodet”, vastaa kenraali. ” Älä ihmettele, jos kuolet nuorena. Mahtaa sinulla olla melkoiset kolesteroliarvot kun sitä siankylkeä vetelet!”
”Miten selität sen kun kolesteroli laskee vaikka syön paljon rasvaa?”
”On aivan sama minulle mitä syöt, kunhan et tuputa sitä meille. Me haluamme perunaa ja leipää. ”Vain kasviöljyistä saa ihmiskeholle välttämättömiä rasvahappoja.”
”Katso nyt miten hyvin olen laihtunut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla!” sissipäällikkö esittelee.
”Kyllä rotanmyrkylläkin laihtuu!” kenraali lausahtaa.

Ravintorasvoista ollaan eri mieltä
Ihan näin synkkää ja kiihkeää väittelyä ei ehkä käydä ravintorasvoista tosielämässä. Mutta se on totta, että kansa on aika ymmällään sen suhteen mitä rasvoista pitäisi ajatella. Tutkimukset ovat varsin ristiriitaisia ja usein niin monimutkaisia, että riittävän ammattitaidon omaamattomat tulkitsevat tutkimuksia usein väärin. Mitä jos kävisimme tämän asian kimppuun säilyttämällä sissipäällikön ja kenraalin yhteenotosta vain tuon yksinkertaisen perusasetelman: kaksi erillistä leiriä ja käsitystä on olemassa. Hyväksytään ainakin hetkeksi, että ollaan radikaalisti eri mieltä ravintorasvoista. Tarjoan teille nyt luettavaksi molempien leirien käsitykset yksinkertaisessa tietopaketissa. Kun tutkimustietoa saadaan lisää, voidaan ehkä varmuudella sanoa minkä leirin ohjeita kannattaa noudattaa.

Ykkösleiri rulez!
Ei ole kahta sanaa, mitä vaihtoehtoa suurin osa ykkösleirin tutkijoista, lääkäreistä ja terveydenhoidon ammattilaisista suosii. Kovia eläinperäisiä (tyydyttyneitä) rasvoja pitää välttää ja sen sijaan on hyvä suosia pehmeitä kasvispohjaisia (monityydyttymättömiä) rasvoja. Jotkut meistä muistavat ne tutkimukset, joissa tohtori Ancel Keys tutki rasvan kulutusta ja sydänsairauksia eri kansoilla. Hän löysikin selvän yhteyden. Mitä enemmän ihminen söi rasvaa sitä enemmän esiintyi sydänsairauksia. Me suomalaiset olemme Pohjois-Karjala-projektissa voineet seurata hyvin läheltä miten sydänkuolemat dramaattisesti vähenivät koko maassa kun väestötasolla puututtiin ravitsemuksen ja elämäntapojen epäkohtiin. Meillä suomalaisilla on sukurasitteena maailmanlaajuisesti katsoen erittäin korkea veren kolesteroli ja mm. kampanjointi kolesterolin alentamiseksi on näkynyt pitempänä elämänä. Sitä tosiasiaa ei voi kiistää.
Ravintorasvojen roolia sydänsairauksien ja haitallisten verisuonimuutosten synnyssä on tutkittu kuumeisesti useiden kymmenien vuosien ajan. Kansalliset ravitsemussuosituksemme perustuvat monipuoliseen tutkimusnäyttöön ja laajaan yhteistyöhön monia eri aloja edustavien tiedemiesten välillä. Erittäin laajamittaisten tutkimusten mukaan eläinperäinen tyydyttynyt rasva on todettu ongelmalliseksi. Sen on havaittu lisäävän veren kokonaiskolesterolia ja pahaa LDL-kolesterolia. Hyvän HDL-kolesterolin osuus sen sijaan saattaa laskea jos syö paljon maaeläinten rasvoja. Rasva-aineenvaihdunta on toki erittäin monimutkaista ja kaikkia osatekijöitä ei vielä tunneta riittävästi.
Asiantuntijoiden mukaan valtimotukosten synty on ilmeisen hidas tapahtuma. Nykyään ajatellaan, että valtimoiden sisäpinta saa ensimmäiset rasvajuosteensa jo lapsuudessa. Verenkierrosta tullut kolesteroli varastoituu pitkän ajan kuluessa yhä enemmän erityisissä vaahtosoluissa. Mitä suurempi on veren kolesterolipitoisuus, sitä enemmän valtimo ahtautuu. Valtimon kovettuminen vie paljon aikaa, sillä vähitellen kolesterolin lisäksi plakkeihin (kovettumiin) kerääntyy sidekudosta ja kalsiumia. Erittäin pahana plakkien aiheuttajana pidetään ”pahaa” LDL-kolesterolia, jolla on kykyä tunkeutua verisuonen sisään. Ilmeisen tärkeää roolia näyttelee plakissa syntyvä tulehdustila. Erityisesti hapettuneessa muodossa oleva LDL-kolesteroli on herkkä aiheuttamaan tulehdusta. Transrasvaa sisältävät keksit, grillituotteet ja einekset ovat jopa haitallisempia kuin tyydyttynyt rasva. Transrasva kohottaa veren kolesterolia enemmän kuin tyydyttynyt eläinrasva. Sen on raportoitu myös pahentaneen tulehduksia ja lisänneen diabeteksessa tärkeän insuliiniresistenssin riskiä. Suomessakin olisi syytä seurata Tanskan esimerkkiä ja kieltää transrasvan käyttö kokonaan.
Valtimon kovettumista pyritään ennaltaehkäisemään vaikuttamalla laajaan kirjoon erilaisia vaaratekijöitä kuten esim. tupakointi, korkea verenpaine, veren kolesterolipitoisuus ja diabetes. Yksistään rasvavalistuksella ei pitkälle pötkitä. Korkeat veren triglyseridit ovat itsenäisiä vaaratekijöitä, mutta ”hyvän” HDL-kolesterolin tiedetään suojaavan valtimonkovettumilta kuljettamalla kolesterolia pois valtimosta. Ennaltaehkäisy on kantanut hedelmää, sillä työikäisten miesten sydänkohtaukset ovat vähentyneet samaan tahtiin kun riskitekijöihin on puututtu. Lääkkeillä on hoidettu korkeita kolesterolipitoisuuksia ja näin merkittävästi vähennetty sydänkohtausriskiä. Lääkkeitä käytetään sitten jos elämäntapamuutoksilla ja ruokavaliolla ei saada kolesterolipitoisuuksia laskuun.
Kolesteroli on se suuri ongelma sydän- ja verisuonisairauksissa. Ihminen pystyy tuottamaan kolesterolia itsekin, joten ykkösleiri suosittelee kolesterolia sisältävien ruoka-aineiden välttämistä ja tyydyttyneiden rasvahappojen runsas saanti saattaa myös suurentaa liikaa veren kolesterolipitoisuutta. On ilmeisesti sellaisia henkilöitä, joilla kolesterolin imeytyminen ruoasta on erityisen tehokasta. Toisaalta ehkä valtaosalla ihmisistä veren kolesterolipitoisuus ei juuri muutu, vaikka he söisivät suuriakin määriä kolesterolipitoisia ruoka-aineita kuten esim. kananmunia. Kolesterolin sisäinen säätelyjärjestelmä toimii varsin hyvin.

Suomalaiset saavat ruokavaliossaan yhä liian paljon ”kovaa” rasvaa ja erityisesti tyydyttyneitä eläinrasvoja. Ykkösleirin mukaan olisi tärkeää siirtyä käyttämään rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita. Tyydyttymättömien ”pehmeiden” kasviöljyjen ja kalarasvan käyttöä pitäisi sen sijaan lisätä. Kotimaista rypsiöljyä tai ulkomaista oliiviöljyä kannattaa suosia. Erityisesti rypsiöljyssä on verisuonia terveinä pitävää alfalinoleenihappoa. Jo maltillisella kalan lisäämisellä ruokavalioon on pienennetty vaaraa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Terveyttä hoidetaan myös lisäämällä yksinkertaisesti tyydyttymättömien rasvojen käyttöä nauttimalla esim. neitsytoliiviöljyä. Liukoisia ravintokuituja pidetään sydänterveyttä edistävinä. Niitä saa vihanneksista, hedelmistä ja pavuista.
Terveellisenä pidetyn ruokavalion suotuisat vaikutukset ulottuvat laajemmallekin kuin pelkästään koskemaan sydänterveyttä. Erityisen suuren suosion on saavuttanut Välimeren maille tyypillinen ruokavalio. Se sisältää paljon meren antimia, vihanneksia, hedelmiä ja kasviöljyä. Välimeren ruokavaliota tutkitaan kuumeisesti ja se näyttäisi suojaavan sydäntä.
Ylipainoisten on hyvä laihduttaa, sillä lihavuus saattaa myös lisätä veren rasvahäiriöitä kohottamalla esim. kolesterolia ja pitämällä verenkierrossa tarpeettoman paljon eri rasvojen raaka-aineita. Tupakointi lisää selvästi sydänsairauksien (erityisesti sydänkohtauksen) riskiä. Liikunta pienentää kolesterolipitoisuutta ja edistää täten terveyttä.

Kakkonen tulee kaukana perässä
Siinä missä ykkösleiri pyrkii välttämään ravintorasvoja, kakkosleiri pikemminkin pyrkii poikkeuksellisesti löytämään rasvoista terveyttä. Tohtori Ancel Keysin tutkimuksista löydetään pahoja puutteita. Tohtori Keys ei käyttänyt kaikkia saatavilla olevia tietoja. Hän valitsi maista vain ne, jotka tukivat hänen rasvateoriaansa. Jos hän olisi käyttänyt kaikkien maiden aineistoja, tutkimuksen johtopäätökset olisivat olleet paljon monimutkaisemmat. Hän havaitsi esimerkiksi, että Suomessa oli seitsemän kertaa enemmän sydänkuolemia kuin Meksikossa, vaikka molemmissa maissa syötiin yhtä paljon rasvaa. Niinpä oli helpompi jättää Meksiko tilastoista pois, kuin ajatella rasvateoriaa uudestaan. Suomessa kulutettiin rasvaa kolmannes vähemmän kuin Ruotsissa, mutta sydänsairauksien riski oli lähes kaksinkertainen. Valitsemalla tutkimukseensa mukaan Suomen, Israelin, Hollannin, Saksan, Sveitsin, Ranskan ja Ruotsin hän sai tulokseksi, että runsas tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia.
Kakkosleiri tulee tutkimusten määrässä pahasti perässä ykkösleiriä. Laajoja selvityksiä ei ole kakkosilla tarjolla ollenkaan samassa märin kuin ykkösillä. Yksittäisiä tutkimusnäyttöjä ravintorasvojen hyödyllisyydestä toki kakkosleirillä on ja viime vuosina on julkaistu lisääntyvässä määrin rasvankäyttöä suosivia tutkimuksia. Ravintorasvatutkimuksilla ja niiden ennakkoluulottomalla tulkinnalla ei sinänsä voi tehdä muutoksia vallitsevaan mielipiteeseen. Tarvitaan runsaasti lisää tutkimuksia ja laadukkaita katsauksia, joilla vähitellen luodaan edellytykset muutoksille. Seuraavassa muutamia tuoreita tutkimuksia, jotka viitoittavat tietä myös eläinperäisten ravintorasvojen laajemmalle hyväksynnälle.
Rasvainen ruoka ei tutkimusten mukaan sittenkään näyttäisi tukkivan verisuonia. Aivan uudessa tutkimuksessa kiinnostus kohdistui uuteen itsenäiseen sydän- ja verisuonitautien riskitekijään RLP-C. Tämä RLP-C (Remnant-Like Particle Cholesterol) voitaisiin ehkä suomentaa sanoilla jäännöspartikkelin tapainen kolesteroli. Erityisesti diabeetikoilla ja metabolisesta oireyhtymästä kärsivillä on veressä paljon tätä kolesterolimuotoa. Jäännöspartikkelit syntyvät erittäin matalatiheyksisen kolesterolin (VLDL) ja kylomikronien aineenvaihdunnan seurauksena. Tämä VLDL kuljettaa veressä triglyserideiksi kutsuttuja rasvoja ja kylomikronit kuljettavat nauttimastamme ravinnosta vereen imeytyneitä rasvoja. Tutkijat ovat selvittäneet mitä tapahtuu kun lihavat henkilöt syövät joko vähärasvaista (20-25%) tai runsasrasvaista (40-45%) ruokaa. Runsasrasvaista ruokavaliota noudattaneilla oli merkittävästi vähemmän jäännöspartikkeleita veressä ruokailun jälkeen. Löydöstä pidetään hyvin mielenkiintoisena, sillä mahdollisesti vähärasvaisuuteen pyrkivä valistustyö on vähitellen tulossa tiensä päähän.
Tutkimusnäyttöä on erityisesti siitä, että ravinnon kautta saadut rasvat kulutetaan aterioinnin jälkeen varsin tehokkaasti. Sen sijaan liiallisesta hiilihydraattien nauttimisesta seuraava maksan lipogeneesi (rasvojen uudismuodostus) saattaa aiheuttaa ongelmia. Tästä syystä on aika yllättävästi pidetty tärkeänä rajoittaa hiilihydraattien saantia rasva-aineenvaihdunnan pitämiseksi edullisena. Tutkimukset ovat erittäin monimutkaisia ja vaikeita tulkita.
Kakkosleirin kannattajien mukaan hyviä rasvoja ovat luontaiset tyydyttyneet ja yksinkertaisesti tyydyttymättömät rasvat. Tämä tarkoittaisi, että voita, oliiviöljyä, rasvaista lihaa ja kalaa kannattaisi pitää ruokalistalla. Tämän ruokavaliosuuntauksen valinneet rajoittavat kasviperäisten monityydyttymättömien rasvojen määrää. Tärkeimpänä syynä on tasapainottaa herkästi epäedulliseksi kääntyvää omega 3- ja omega 6 –rasvahappojen saantisuhdetta. Kun suuria määriä monityydyttymättömiä rasvoja syödään yhdessä hiilihydraattien kanssa voidaan todeta yhdistelmän tuovan ongelmia sydänterveydelle.
Tilanne muuttuu äkkiä ongelmalliseksi Suomessa kun kakkosleirissä suositaan parjattuja rasvaisia maitovalmisteita. Tutkimuksissa löytyy näyttöä maitorasvojen tarjoamasta suojasta sydänsairauksia vastaan. Uusien tutkimusten mukaan maksan toiminnalla (rasvojen oma tuotanto), antioksidanteilla ja vitamiineilla (erityisesti D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää) on ehkä oletettua suurempikin rooli verisuonitaudeissa.

Mitä tästä voidaan oppia?
Lue se Kunto & Terveys -lehden uusimmasta numerosta!

Lähde: Christer Sundqvist. Rasvainen juttu. Kunto & Terveys 1: 42-45, 2009 

Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?

*

LEHDISTÖTIEDOTE

Julkaisuvapaa: 3.2.2009

PITÄISIKÖ HIILIHYDRAATTEJA SYÖDÄ NYKYISTÄ VÄHEMMÄN?

Suomen Akatemian juhlasalissa osoitteessa Vilhonvuorenkatu 6, Sörnäinen, järjestetään maanantaina 9.2. klo 14.00-16.00 julkinen keskustelu, jonka yleisteemana on "Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?". Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Akatemian Terveyden tutkimuksen yksikön johtaja Mikael Fogelholm ja FT Christer Sundqvist, Länsi-Turunmaa. Keskusteluun osallistuvat myös mm. pääjohtaja Pekka Puska (THL), professori Matti Uusitupa (KY) ja ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka (Diabetesliitto). Lisäksi kuullaan vähähiilihydraattisiin (VHH) ruokavalioihin perehtyneiden asiantuntija- ja/tai maallikkoedustajien arvioita tästä ruokavaliosta.

Keskustelutilaisuudessa on jaossa runsain määrin materiaalia. Materiaalin avulla ja seuraamalla keskustelua saatte varsin hyvän kuvan siitä mitä mieltä Suomessa ollaan hiilihydraattien mahdollisesta rajoittamistarpeesta ruokavaliossamme. Olemme varanneet medialle tilaisuuden haastatella panelisteja erikseen keskustelutilaisuuden jälkeen klo 16.00-17.00.

Olemme varanneet rajallisen määrän paikkoja mediaa varten. Mikäli ette vielä ole varanneet paikka tilaisuuteen lähettäkää tieto kiinnostuksestanne tilaisuuden puheenjohtajalle Christer Sundqvistille (yhteystiedot alla).

TERVETULOA!

Lisätietoja:

Mikael Fogelholm, p. 050 526 1844, mikael.fogelholm(at)aka.fi.

Christer Sundqvist, p. 040 752 9276, christer.sundqvist(at)ravintokirja.fi

Alustajien esitysten tiivistelmät

Yksikön johtaja Mikael Fogelholmin mielestä hiilihydraattien saantisuosituksia voitaisiin ehkä hieman pienentää, mikäli vähennykset koskevat nopeasti imeytyviä, vähäkuituisia hiilihydraatteja. Samalla voidaan ehkä hieman lisätä tyydyttymättömän rasvan saantisuosituksia. Nykyisin hiilihydraattien osuudeksi energiansaannista suositellaan 50—60 %. Fogelholm veikkaa, että uudet suositukset ovat 45—55 % eli ”hiilihydraattivyötä” vähän kiristetään. Jos ja kun tämä tehdään vähentämällä sokerin ja vaalean viljan käyttöä, mitään olennaista terveellistä ei jää pois. Lisäksi näyttöä nopeasti imeytyvien, vähäkuituisten hiilihydraattien runsaan käytön terveyshaitoista on tullut lisää. Hiilihydraattien vähentäminen vaikuttaa rasva- tai proteiinisuosituksiin tai molempiin. Fogelholm arvelee, että jompikumpi suositus nousee viisi prosenttiyksikköä. Ehkä ennemmin rasvan saanniksi suositellaan 30—40 % energiasta kuin proteiinien 15—25 %, mutta hän ei usko, että tyydyttyneen rasvan saantia suositeltaisiin lisättäväksi. Väitteet nykyisten ravitsemussuositusten epäterveellisyydestä ovat kuitenkin vailla pohjaa.

Biologi Christer Sundqvistin mielestä VHH pitäisi käsittää nimenomaan laajaa hyväksyntää hakevaksi vaihtoehdoksi virallisen lautasmallin rinnalle. Näytöt mm. epilepsiassa (ketogeeninen ruokavalio toimii), sokeritaudissa (erityisesti 2-tyypin diabetes) ja painonhallinnassa saavutetuista terveyshyödyistä puhuvat VHH:n puolesta. Sundqvist pitää väestötasolla toteutettavissa suosituksissa lähestulkoon mahdottomana sellaista ajatusta, että siirryttäisiin vähitellen runsashiilihydraattisesta ruokavaliosuosituksesta vähähiilihydraattiseen suuntaan. Tässä ei-toivotussa siirtymävaiheessa kuljetaan taatusti ”epäterveellisen vaiheen” läpi, jossa ruokavaliossa on energiaravintoaineina runsaasti sekä hiilihydraatteja että rasvaa. Kompromissina esitetään tieteellisen ja kokemusperäisen näytön myötä nykyisten ravitsemussuositusten rinnalle selkeätä VHH –vaihtoehtoa.

Pääjohtaja Pekka Puskan mukaan ravitsemussuositukset perustuvat laajoihin asiantuntijayhteenvetoihin koko tähänastisesta tutkimuskokonaisuudesta. Tiedossa ei ole mitään merkittäviä muutostarpeita. Yksityiskohdat ja painotukset muuttuvat vuosien kuluessa mm. ruokakulttuurin muuttuessa. Rasvan kohdalla tulee vähentää tyydyttyneen (kovan) rasvan saantia ja turvata riittävä tyydyttymättömän (pehmeän) rasvan saanti. Hiilihydraattien kohdalla ns. hitaasti imeytyvät tai kompleksit hiilihydraatit (kokojyväviljatuotteet ym.) ovat hyödyllisiä, kun taas sokerien saantia pitäisi rajoittaa. Väestö lihoo, kun liikutaan liian vähän suhteessa ruuan energiamäärään (kalorit), ja muutenkin ravitsemussuosituksia noudatetaan kovin puutteellisesti.

Tutkija FT Saska Tuomasjukan mukaan niukasti rasvaa ja runsaasti nopeita hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio johtaa veren rasvapitoisuuden kasvuun ja epäedulliseen kolesterolijakaumaan. Runsas hiilihydraattien syöminen yhdistyykin tuoreissa epidemiologisissa tutkimuksissa kohonneeseen sepelvaltimotaudin riskiin. Yhteys on voimakkain ylipainoisilla, joiden kohdalla ruokavaliosuosituksia pitäisi Tuomasjukan mielestä tarkastella kriittisesti. Erityisesti nopeasti imeytyvät hiilihydraatit on pyrittävä minimoimaan. Toisaalta rasvoissa laadulla on merkitystä; tasapainoinen valikoima juoksevia kasvirasvoja edistää selkeästi kansanterveyttä. Tuomasjukka muistuttaa, että personoidun ravitsemusohjauksen siintäessä jo horisontissa on pidettävä mielessä, että ravitsemusterveys on oikeus, ei valinta: suositukset eivät ole ohjeistus vain yksilölle, vaan koko yhteiskunnalle teollisuus ja kauppa mukaan lukien.

Terveystieteiden maisteri Anssi Manninen pitää hiilihydraattien rajoittamista hyödyllisenä erityisesti ylipainoisille, diabeetikoille ja metabolista syndroomaa sairastaville. Itse asiassa hiilihydraattien rajoittamisen voidaan katsoa tuoreen tutkimustiedon valossa olevan "täsmähoitoa" edellä mainituille potilasryhmille; hiilihydraattien rajoittaminen edistää kehon rasvamäärän vähentymistä, parantaa verensokerin kontrollia, laskee triglyseridejä ja nostaa ns. "hyvää kolesterolia" (HDL). Hiilihydraattien vähentämisestä ei ole osoitettu olevan mitään haittaa kunhan kasvisten saanti on runsasta.

Kemisti Pasi Saario tuo keskusteluun maksan toimintahäiriöt ja ravintoaineen, jonka käyttö elintarvikkeissa on parin viime vuosikymmenen aikana kasvanut hurjasti, eli fruktoosin. Fruktoosi on monessa mielessä hyvin mielenkiintoinen sokeri, sillä elimistö ei pysty käyttämään sitä sellaisenaan, vaan se käsitellään maksassa. Voisiko kasvaneella fruktoosin käytöllä olla suora yhteys lisääntyneeseen ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen (T2D)? Maksan toimintahäiriöt ovat metabolisen oireyhtymän keskipisteessä. Jotta T2D -epidemia talttuu on tunnistettava ravitsemuksella ohjattavat mekanismit, joiden avulla yksilötason kehitys voidaan kääntää toiseen suuntaan. Näin ollen VHH pitäisi saada viralliseksi vaihtoehtoehdoksi metabolisten sairauksien hoitoruokavaliona.

Diplomi-insinööri Sami Uusitalo ymmärsi muutamalla laskuesimerkillä mistä lihavuuden kasvu oli omalla kohdalla johtunut. Hän oli syönyt aivan liikaa hiilihydraatteja leivän, perunan, pastan, myslien jne. muodossa. Nykyään hän syö usein esim. vihanneksia, pekonia ja kananmunia. Hän on lisännyt tyydyttyneen rasvan sekä kolesterolin osuutta ruokavaliossaan. Muutos entisen nähden on erittäin selkeä ja merkittävä. Paino on laskenut, terveys kohentunut ja kaikki veren rasva-arvot parantuneet ruokavaliomuutoksen jälkeen. Olisiko näissä rasvateorioissa kyseenalaistamisen ja uudelleen arvioinnin paikka?

Kiropraktikko (DC) Juhani Tevrén ryhtyi vuonna 2006 käyttämään selvästi vähemmän leipää, perunaa ja pastaa. Hän havaitsi saaneensa ravinnosta liikaa hiilihydraatteja. Hän ymmärtää, että verensokerin ja insuliinin hallinta ovat onnistuneen painonhallinnan edellytys. Kun Tevrén syö tasapainoisesti kolmea energiaravintoainetta, hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa, silloin insuliinitaso pysyy oikealla tasolla. Hän pitää tärkeimpänä asiana hiilihydraattien seurannassa omaa henkilökohtaista olotilaansa. Virkeämpänä on paljon helpompi ohjata syömisiään ja jaksaa paremmin liikkua.

Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa ei usko, että terveen väestön ruokavaliosuosituksia voidaan juuri muuttaa nykytiedon valossa. Rasvan laatuun on edelleen kiinnitettävä huomiota, samoin korostettava ”hyvien” hiilihydraattilähteiden merkitystä, joita ovat hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset ja kokojyväviljatuotteet. Peruna on suomalaista perusruokaa, jonka käyttö tulisi rajoittua pääosin pääaterioille. Hiilihydraattien osalta kannattaa suosia niitä hiilihydraattilähteitä, joilla on pieni glykeeminen indeksi. Myös annoskokoon on kiinnitettävä huomiota, jotta vältetään suuret aterianjälkeiset insuliinitasojen nousut, jotka voivat olla haitallisia pitkällä aikavälillä. Nutrigenetiikka ja –genomiikka tuovat uutta tietoa ravinnon ja terveyden välisiin yhteyksiin.

Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka pitää diabetesta syntytavaltaan vaihtelevana, monimuotoisena ja yksilöllisesti käyttäytyvänä aineenvaihduntasairautena, joka diagnosoidaan kohonneen verensokerin perusteella. Riippumatta siitä tuleeko liika energia hiilihydraateista vai rasvasta, elimistö varastoi ylimäärän rasvana. Liiallinen rasvan varastointi on tyypillistä osalle diabeetikoista. Tämä heikentää insuliinin vaikutusta kudoksissa ja insuliinin eritystä haimasta, aikaansaa tulehdusreaktioita ja muutoksia hiilihydraattien sekä rasvan aineenvaihduntaan. Valtakunnalliset hoitosuositukset luovat yleiset linjat hoidolle ja ohjaukselle. Tavoitteena on räätälöidä hoito potilaslähtöisesti ja yksilöllisesti niin ruokavalion, liikunnan kuin lääkehoitojen suhteen.

VHH:ssa ei jää pois tärkeitä suojaravintoaineita

*

Haluan vielä erikseen kertoa: Järjestämäni kilpailu osoitti, että vähähiilihydraattinen lounas ei johda siihen, että jäisi puuttumaan tärkeitä suojaravintoaineita. Ainakaan tällaisella VHH -lounaalla ei pysty kehittämään vitamiini-, kuitu- tai hivenainepulaa:

Ruusukaali 100g

Tomaatti 80g

Porkkana 50g

Paprika punainen 20g

Paprika keltainen 20g

Sipuli kuivattu 20g

Muikku järvi, savustettu 130g + Voi 5g

Leipäjuusto/juustoleipä, rasvaa 17-23g 25g

Kivennäisvesi mineraalivesi 300g

Auringonkukansiemen 15g

Kananmuna keitetty 60g

Pansuola (Oriola oy) 4g

Kerma, rasvaa 35 g, kuohukerma 10g

Vesi, vesijohtovesi 190g

Kaakaojauhe, sokeroimaton 7g

Sokeri 3g

Lakka 60g

prot / hiilih. / rasvaa / yksikkö
55 / 28 / 33 / g
221 / 114 / 301 / kcal
0,6 / 0,3 / 0,4 / g/kg
35 / 18 / 47 / %

kokonaisenergia = 639 kcal

Terveellinen VHH aamupala ja päivällinen korostavat vielä entisestään ruokavalion terveellisyyttä. Tätäkin voimme ehkä ihmetellä sitten VHH -keskustelussa Suomen Akatemiassa 9.2.2009 asiantuntijoiden ja mediaväen keskuudessa.

Keskustelkaamme tästä: Mikä voi olla syynä, että ravitsemusasiantuntijamme pitävät VHH ruokavaliota epäterveellisenä ja ilmeisin väärin perustein myös vitamiini-, kuitu- ja hivenaineköyhänä?

Ruotsissa vaihdetaan kevyttuotteet täysrasvaisiin ja luomuun

*

Tiedot ruotsalaisten muuttuneesta ostoskäyttäytymisestä uutisoidaan näyttävästi kaikissa ruotsalaislehdissä. Myös Aamulehti kirjoittaa asiasta näin:

Kevyttuotteiden - muun muassa makeutusaineita sisältävien kevytlimsojen myynti - supistuu Ruotsissa. Myös kevytmargariinia myydään vähemmän. Kuluttajat siirtyvät nyt käyttämään voita.

Näin kertoo ruotsalaisesta Ica-kauppaketjusta Kristina Karlsson ruotsalaislehti Aftonbladetin sivuilla.Luomutuotteet käyvät Ruotsissa kaupaksi entistä paremmin. Kaksi suurinta luomutuoteketjua kertoo mahtavista kasvuprosenteista. Luomu ja ylipäänsä elintarvikkeiden puhtaus ovat nyt vahvistuva trendi, arvioivat ravintoammattilaiset lehdessä.

Mitä mieltä sinä olet? Siirtyykö tämä ostoskäyttäytyminen myös Suomeen?

Lähde: Aamulehti, 2.2.3009

Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH

*

Kirjoitettu 1.1.2009 ja päivitetty 2.1.2009, 3.1.2009, 7.1.2009, 15.1.2009, 29.1.2009, 1.2.2009 ja 2.2.2009

Kilpailu on päättynyt!

SAMI voitti kilpailunsa Valtion ravitsemusneuvottelukuntaa (VRN) vastaan sekä mielipidekyselyssä, että kilpailuvastauksissa. Samin hieno voitto kumosi näin sitkeän huhun: Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei sisällä riittävästi vitamiineja ja hivenaineita?

Kilpailuun lähetettiin 28 vastausta. VRN:n lautasmallia tukevissa kilpailuvastauksissa oli se pieni ongelma, että perunaa, pastaa tai riisiä sisältämättömiä ehdotuksia ei voitu hyväksyä. Joukossa oli myös niin eksoottisia ehdotuksia, että normaali suomalainen lounasvaihtoehto oli vaikeasti havainnoitavissa. Reijo lähetti tyypillisen VRN:n lounasvaihtoehdon ja valitsimme tämän Reijon perunaa ja leipää sisältävään malliesimerkin voittajaksi VRN:n kategoriassa. Huomautettakoon, että eksoottisimmissakaan vaihtoehdoissa VRN:n lautasmalli ei pärjännyt Samin VHH-vaihtoehdolle niin kauan kuin lautasella oli perunaa ja syötiin leipää sekä energiamäärä pysyi alle 900 kcal (huomio Samin lounas jälkiruokineen sisälsi energiaa 639 kcal).

Tässä ensin Samin lounas (kuvat ja analyysitiedot ovat erinomaisesta kalorilaskuri.fi -palvelusta):

Ruusukaali 100g

Tomaatti 80g

Porkkana 50g

Paprika punainen 20g

Paprika keltainen 20g

Sipuli kuivattu 20g

Muikku järvi, savustettu 130g + Voi 5g

Leipäjuusto/juustoleipä, rasvaa 17-23g 25g

Kivennäisvesi mineraalivesi 300g

Auringonkukansiemen 15g

Kananmuna keitetty 60g

Pansuola (Oriola oy) 4g

Kerma, rasvaa 35 g, kuohukerma 10g

Vesi, vesijohtovesi 190g

Kaakaojauhe, sokeroimaton 7g

Sokeri 3g

Lakka 60g

prot / hiilih. / rasvaa / yksikkö
55 / 28 / 33 / g
221 / 114 / 301 / kcal
0,6 / 0,3 / 0,4 / g/kg
35 / 18 / 47 / %

kokonaisenergia = 639 kcal

Tässä Reijon lounas:

Jälkiuunileipä, vähäsuol. Oululainen 75g

Margariini 60% Keiju normaalisuolainen 10g

Kurkku, tuore 45g

Savusiika savukala 130g

Sipuli, raaka 25g

Peruna, keitetty kuorineen, keitinvedessä suolaa 200g

Keräkaali 40g

Paprika punainen 40g

Porkkana 40g

Maito, rasvaton (Valio) 200g

Mustikka, Pakkasmarja 50g

Sokeri 5g

prot / hiilih. / rasvaa / yksikkö
45 / 88 / 13 / g
180 / 354 / 120 / kcal
0,5 / 0,9 / 0,1 / g/kg
28 / 54 / 18 / %

kokonaisenergia = 665 kcal

Tätä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti! Lukekaa ihmeessä kaikki kommentit. En muista koskaan nähneeni näin mielenkiintoista keskustelua tässä vaatimattomassa blogissani. Nöyrä kiitos!

Tässä kooste oivalluksistanne:

Ravitsemusasioita paljon pohtiva Sami Uusitalo on halunnut järjestää tämän kilpailun sen vuoksi, että hän on ravitsemusviranomaisten taholta usein kuullut väitteen, että vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa (VHH) jää pois tärkeitä suojaravintoaineita: "Kuidun ja monien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti uhkaa jäädä liian vähäiseksi kun on VHH ruokavaliolla..." (Antti Aro ja Liisa Heinonen)

Juuso pitää tätä aivan loistava ideana! Nähtäväksi jää, onko ykkösleiriläisistä ottamaan kynää ja laskinta kauniiseen käteen. Joka tapauksessa tällaiset käytännönläheiset, havainnollistavat esimerkit lienevät omiaan karsimaan virheellisiä oletuksia suojaravintoainetiheistä ja hiilihydraattitietoisista ruokavalioista. Anonyymi diabetestyössä mukana oleva kaipaa juuri tällaista keskustelua Suomeen. Lautasmalli toimii valistustyössä tosi huonosti. Diabetestyössä ei enää pitkään aikaan ole seurattu Diabetesliiton ohjeita. Niillä ohjeilla diabeetikot pääsevät nopeammin hautaan. Onko se tarkoitus? Hän ennustaa, että Samin malli voittaa aika selvästi. Aino on neljättä vuotta VHH-ruokavaliolla sen hyvien terveysvaikutusten takia. Hän ei vaihtaisi viralliseen enää. JJD pn korvannut perunan, riisin ja pastan parsa-, kukka tai valkokaalilla. Sekaan hän pistää voita tai smetanaa. Vajaa vuosi on JJD:llä takana siitä kun hän vähensi hiilihydraatteja reilusti olettamiensa terveysvaikutusten takia. Ylipainoa ei ole juurikaan ollut. Selkein vaikutus oli että makeanhimo loppui lähes kokonaan. Kehonkoostumusanalyysien mukaan rasvaprosentti on pysynyt tuon ajan samana mutta viskeraalinen rasva on vähentynyt lähes 25 %. Muita mitattavia muutoksia ei ole tapahtunut. Kovatehoisessa liikunnassa "noutaja" tulee ehkä aavistuksen nopeammin kuin ennen ruokavaliomuutosta. Proteiineja hän on aina pyrkinyt syömään saman määrän kuin ennenkin. Anonyymi karppaaja on hiilihydrattirajoituksella pitänyt astman ja verensokeriarvot aisoissa. Hän on jättänyt pois ruokavaliosta leivän, kahvileivän, valmisateriatuotteet, limsat, tuoremehut, valmiit salaatinkastikkeet, ruokaöljyt, margariinit, riisit ja pastat. Kevytjuuston sijasta hän syö täysirasvaista, kevytjogurtin sijasta luonnon jne. Hän syö saman verran lihaa ja kasviksia kuin ennen, enemmän kananmunia, kermaa ja voita. Koska hän syö luonnollisia elintarvikkeita, hän pärjää vähemmillä kaloreilla ja saa tarvittavat ravintoaineet helpommin. Lisäksi hän syö halvemmalla ja paremmin eikä usko, että rasvankulutus kokonaisuudessaan on paljon muuttunut. Hän ei vain enää saa transrasvoja leipomatuotteista tai esim jäätelöistä, vaan korvaa ne luonnollisella rasvalla. Rahaa ruokaan menee vähemmän. Vähemmän lisäaineita, e- merkkisiä, ei myöskään soijaa joka sotkisi estrogeenitasapainoja vesissä. Nälkä pysyy hyvin pois 1600 kcal päivävauhdilla, enemmänkin voisi syödä, mutta ei ole tarve. Ruokavaliota voi kokeilla ja seurata esim. verensokerin vaihtelua ja päättää parin viikon jälkeen haluaako jatkaa. Kilpailu tuo varmaan kivoja ruokaohjeita jos kokeilu kiinnostaa.

Virallisen lautasmallin ainoa toivo on jos jätetään pois nuo kolme perunaa ja otetaan tilalle paljon tuoreita vihanneksia. Niin kauan kun lautasella on nuo perunat ei ole mitään toivoa lautasmallilla pärjätä. Sami Uusitalo muistuttaa, että mikäli perunat otetaan lautaselta pois ei kyseessä ole enää virallinen lautasmalli. Amerikan täti tuli keskusteluun mukaan karppaus.info:n sivuilta ja luuli tietenkin, että täällä riehuu kauhea fanaatikko. Kirjoituksiani on sensuroitu, lukittu, minusta on puhuttu pahaa ja vähätellään ansioistani VHH:n esilletuonnissa. Todetaan, että olen täällä kuitenkin hyvällä asialla! Sami voittaa! sanoo Amerikan täti, sillä perunassa ei ole paljon ravintoa. "Potato chips" on lihottanut amerikkalaiset. Ei rasva. Unelma Säleikön mielestä lautasmalli rulettaa, kun puhutaan painonhallinnasta. Jos on syytä noudattaa tiukempaa dieettiä, on hiilareiden määrää syytä ehkä tarkistaa. Kaikenmaailman välipalat, herkkujäätelöt, hampurilaisbaarit, kaupan karkkihyllyt ja kosteat ravintolaillat ovat lihavuuden syynä. Ja vähäinen liikunta. Unelma Säleikköä ärsyttää, että tavallisesta ruokailusta tehdään liikaa tiedettä ja sekoitetaan ylipainoisten päät. Hänen tekisi mieli heittää perunalla kaikkia, joilla on jotakin perunoita vastaan. Ihan kuin joku itsensä perunalla lihottaisi (siis tavallisella, keitetyllä). Hei haloo. Hänen lapsuuden kodissa miesväki latasi lautaselleen kahdeksan perunaa. Se se on miehen työ. Eikä ollut kaljamahoja vaan aktiivinen elämäntapa ja hyvä ruokahalu. Sami Uusitalo vastaa Unelma Säleikölle: Katsopa Unelma, sinun lapsuuden kodissa raavaat miehet ja muutkin leikkasivat nälän tunteensa rasvalla. He eivät olleet hiilarikoukussa suuresta perunamäärästä huolimatta. Sitten Sami kertoo olevansa entinen 117 -kiloinen ja juuri tärkkelyskuorman rajoituksesta johtuen hän painoi äsken 95,4 kg. Lihavuutta hoidetaan väärin. Näin se vain on. Tervetuloa heittämään meikäläistä perunalla, mutta Sami heitä kivellä takaisin. Popsi perunaa mikäli se ei sinua lihota, ei minulla ole mitään antipatioita perunaa kohtaan sinällään, sanoo Sami. Vain ja ainoastaan isoa tärkkelyskuormaa, jota meille tuputetaan viljan ja perunan muodossa. Kun tähän lisätään vielä neuroottinen "vähän rasvaa"- linja, niin moni on auttamatta näläntunteen noidankehässä. Sanomansa vakuudeksi Sami pyytää välttämään perunaa, pastaa, riisiä, maissia, mehuja. Hän pyytää suosimaan kaaleja, lanttua, naurista, punajuurta, porkkanaa, vihanneksia ylipäätään, hedelmiä (poislukien banaani, viikuna). Vaihda leipä näkkäriin. Ei enempää kuin 5 palaa/päivä. Syö lihaa ja rasvaa sen verran, että nälkä lähtee. Näillä periaatteilla Sami on keventynyt 22 kg reilussa kahdessa vuodessa.

Jos tutkimusten mukaan suurinosa ihmisistä syö ravitsemussuositusten mukaisesti ja lihovat silti, se johtuu siitä, että ihminen ei "muista" hotkaisemaansa suklaapatukkaa saati laske säännöllisten saunailtojen olutkaloreita. Siitäkin on tutkimuksia: kalorit ja syödyn ruuan määrä arvioidaan alakanttiin.

Jari veikkaa tämän kilpailun menevän melko lähelle tasan, sillä kasviksissa ei ole erityisen paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Tuula on ehottomasti Samin kannalla: "Tökkää heti noihin 15 prosentin kermoihin ja Keiju-margariineihin! Ne ovat kyllä suurta bisnestä ja työllistävätkin tietysti suomalaisia, mutta samalla suuren suurta "kusetusta" noin ravinto-opillisesti!". Reijo sanoo: "Sami voittaa tämän kisan. Ylivoimaisesti. Hänen lounaansa pitää nälän poissa paremmin ja siinä on enemmän vitamiineja. Lautasmalli on politiikkaa. Samin lautanen on elämää ja todellisuutta."

Juha Eriksson kaipaa lapsuuden lihaa, kalaa, perunoita, viljaa, maitoa, voita ja läskiä. Mutta mikään näistä ei ole enää samanlaista kuin lapsuudessa. Lähes kaikki ruoka on nykyään tavalla tai toisella ravintoköyhempiä... Juha Eriksson osuu arkaan kohtaan: vitamiiniköyhä nykyruoka. Olen iloinen jos blogini houkuttelee etsimään ruokaa, jossa on vitamiinit ja hivenaineet tallella. Elintarviketeollisuuden valmisruoat ovat köyhiä ja niihin pitäisi turvautua vain äärimmäisessä hädässä. Olen huomannut VHH-porukoiden korostavan ruoan terveysarvoja myös sen mukaan miten paljon ruoassa on vitamiineja. Ei ollenkaan hullumpi idea!

TtM ihmettelee missä lukee, että lautasmallin mukaan kootun aterian tulisi sisältää vähintään 55% hiilihydraatteja. Sellaiseen lounaan/päivällisen rakentaminen olisi aika vaikeaa. TtM on myös sitä mieltä, ettei lautasmallissa sanota missään, että lautasella pitäisi olla kolme perunaa. Siinä sanotaan, että neljännes lautasesta täytetään perunalla, tummalla pastalla tai riisillä. Lautasmalli on luotu, jotta ruoka-aineiden suhteet saadaan kuntoon. On myös muistettava, että lautasmalli on luotu ensisijaisesti henkilöille, joilla ei ole ongelmia painonhallinnan kanssa. Ei perunaa, pastaa ja riisiä turhaan sanota energialisäkkeiksi. Itse TtM täyttää lautasen jotakuinkin lautasmallin mukaan ja silti lounaalla ja päivällisellä tulee ainoastaan n. 40 % energiasta hiilihydraateista. Tämä yli 55 prosentin suositus täyttyy kuitenkin päivätasolla helposti, kun mukaan otetaan aamupuurot, kahvileivät yms. Nyt voidaan sitten tietenkin kysyä, että onko kahvileipien, makeisten yms. syöminen sitten kovinkaan terveellistä? No ei varmasti ole, mutta valitettavasti niitä ne ihmiset vaan syövät. Samin ja minun tarkoituksena onkin mm. tuoda keskusteluun, voitaisiinko tuossa lautasmallissa sallia isompi vaihteluväli. Terveyttä saattaa hoitaa yhtä hyvin (ja itse asiassa paremmin!) sellainen lounas, jossa hiilihydraattien määrä jää 30-40 prosenttiin. Se vaatii vain perunan jättämistä pois lautaselta. Supertoivolle tulee mieleen, että mitä järkeä on perustaa ravintojuttujen ajattelu prosentteihin energiasta: hiilari, proteiini, rasva. Koska suosituksissa näin tehdään, keskustelukin urautuu usein vääntöön prosenteista. Virallisten tahojen iänikuinen puhe prosenteista antaa meille huipputieteellisen vaikutelman ja tiukat raamit suuresta totuudesta. Supertoivon mielestä koko prosenttikäsite pitäisi lakkauttaa ravitsemuskeskustelusta. Prosenttien unohtaminen pakkottaisi huomion oikeisiin aiheisiin, kuten a) hituravintoaineiden (vai miksikä niitä kutsutaankaan) saanti milli- tai mikrogrammoissa, mikä kuuluu myös puheena olevaan lautaskilpailuun b) miten jokin tietty dieetti vaikuttaa kuhunkin yksilöön: isomahaisuus, verenpaine, mieliala yms. mitattavissa ja mittaamattomissa olevat asiat c) syödyn hiilarimäärän, laskettuna grammoissa, vaikutus elimistössä d) poliitiset ja bisnekselliset asiat Suomen kansakunnan ravitsemisessa e) historia: aika ennen 1950-lukua ja tuhansia vuosia taaksepäin, millaista oli silloin e) muuta. Tuntuu hurskastelulta, kun meidän annetaan ymmärtää, että suosituksia saatetaan muuttaa joskus ikuisuuksien päästä riittävän tutkimusmäärän kasauduttua. Ensinnäkin rasvateoriaa ovat toisinajattelijat vastustaneet vuosikymmeniä täällä ja ulkomailla. Heidän ääni ei vain ole kuulunut, ainakaan Suomessa. Kyllähän meilläkin se yksi rasvasodan veteraani, Valion entinen tutkija, kirjoittelee ahkerasti LDL-partikkelikokojen vaikutuksesta sydäntautiin. Timo Kuusela kirjoittelee menneistä ajoista hiilaritietoiset.netin osiossaan. Kummallisesti he osaavat perustella asiansa laajasti ja yksityiskohtaisesti, toisin toisin kuin ne jotka väittävät pelkän LDL-arvon suoraviivaisesti vaikuttavan sydäntautiin. Missä on jälkimmäisten rautalangasta väännetyt perustelut? Niitä en ole koskaan nähnyt. Heidän ymmärryksensä hataruus näkyy esim. Jarin sivuille kootussa Uusituvan ja Puskan s-postihaastattelussa. Kaiken kukkaraksi VHH-dieetti on ollut käytössä Euroopassa reilusti yli sata vuotta sitten, mistä Heikkilän Anttikin kirjassaan kertoo. Viisautta on aina ollut olemassa. Eli ei se ole Antti tai Atkins, joka on keksinyt jonkin uuden jutun. Supertoivo ei tarkoita, että VHH olisi ainoa oikea tai tarpeellinen kaikille. Jos hän oikein on käsittänyt, VHH:ta jotkut vastustavan sen takia, etteivät lukemiensa tutkimusten perusteella tiedä tarkalleen, miksi se sopii joillekin. Supertoivo ei ymmärrä, miksi jotain asiaa pitää vastustaa, vaikka se toisi käyttäjälleen tai noudattajalleen mittareilla mitattuna paremman terveyden, puhumattakaan henkisistä hyödyistä. Myös yleinen hiilihydrattitietoisuuden periaate on joillekin jo liikaa.

Seija voi kertomuksellaan vahvistaa, että tärkkelys koukuttaa häntä. Ja peruna ei vie nälkää. Samin tarkoituksena on osoittaa miten paljon enemmän vitamiineja ja hivenaineita sellainen lounas sisältää, jossa ei ole vatsantäytteenä perunaa, pastaa tai riisiä. TtM muistuttaa ettei yleisiä ravitsemussuosituksia voida räätälöidä pelkästään ylipainoisille ihmisille. Suurin osa suomalaisista kun on edelleen normaalipainoisia. TtM itse kuluttaa päivässä keskimäärin 3200 kcal. Hänen olisi hyvin vaikeaa saada tämä energiamäärä täyteen, ellei lautasella olisi perunaa, riisiä tai pastaa. Tämähän on Samin koko pointti! Rajoitettaessa runsaasti hiilareita sisältävää leipää, perunaa, riisiä, pastaa, maissia, viljatuotteita ylipäätään, ei päästä isoihin energioihin vaikka yritettäisiin. Samin mielestä lihavuus johtuu nimenomaan viranomaisten "syö paljon perunaa ja viljaa" sekä "vältä rasvoja" -ohjeista. Rasva- ja proteiinipitoista ruokaa ei tarvitse syödä kuin pieni tilavuus, että nälkä lähtee. Hiilarivoittoinen ateria vaatii isomman tilavuuden vatsalaukussa ja edesauttaa lihomista, väittää Sami. Reijo on käynyt luennoillani ja muistaa tällaisen asian: Laihdutus on pysyvä elämäntavan muutos ja tärkeintä on oppia hallitsemaan kylläisyyttään.

Saska Tuomasjukka on täysin eri mieltä Samin kanssa lihavuusongelman ytimestä: Saskan mielestä kyse on energian kulutuksen vähenemisestä kun ihmiset lihovat. Länsimaissa ihmisten päivittäinen energian saanti on laskenut, mutta siitä huolimatta olemme lihoneet, koska kulutus on laskenut vielä enemmän. Samin mielestä pahin ongelma ei ole tämä virallinen lautasmalli vaan se, että viranomaiset tuputtavat ylipainoisille perunaa ja viljatuotteita sekä samalla "imuroivat" rasvat joka paikasta. TtM:n mielestä Sami on törmännyt vääränlaisiin ”viranomaisiin”. Ylipainoisille nimenomaan suositellaan, että lautasmallissa perunaneljänneksen osuutta pienennetään ja tyhjä kohta täytetään kasviksilla. Ei painonpudottajille virallisen linjan mukaisessa ruokavaliossa myöskään suositella samanlaista leipämäärää kuin normaalipainoisille henkilöille. Sami ihmettelee: Missäs olet tällaiseen törmännyt. Ei ole todellakaan eteeni tullut. "Etsipä yksikin Uusituvan, Puskan, Pietisen tms. kommentti joka viittaa tähän suuntaan"! Kyllä se ohje on vähän rasvaa ja amen.

Lasten lihominen johtuu Samin mielestä menetetystä nälänhallinnasta. Liian suuresta hiilareiden määrästä verrattuna rasvoihin ja protskuihin. Saska vastaa tähän: Olemme ihan samaa mieltä siinä, että lihavuudessa on ongelmana menetetty nälänhallinta. Tiedätkös millä se saadaan esimerkiksi lapsilla kuriin? Poistamalla karkki- ja limuautomaatit kouluista! Saska ei aio jatka aiheesta enempää: "Sovitaan, että olemme eri mieltä. Minä olen sitä mieltä, että istuminen autossa, tietokoneen edessä ja telkun ääressä ei kuluta yhtä paljon kuin kävely kouluun, hippa tai kuka pelkää mustaa miestä. Perustelen tätä mm. viitteessä olevilla tutkimuksilla. Jos jotain oikein konkreettista kaipaat, niin eiköhän varusmiesten kunnon heikentyminen ole aika selkeä merkki? Olen myös sitä mieltä, että löhöilyn (sedentary lifestyle) lisääntyminen on vähentänyt energian kulutusta huomattavasti enemmän kuin ruoasta saatavan energian määrä on vähentynyt. Johtopäätöksenä olen sitä mieltä, että lasten lihavuuden yleistyminen johtuu ennen muuta yhteiskunnan muutoksesta." Jaakon mielestä tässä ovat syyt lihavuusepidemiaamme: pikaruokakulttuurin lisääntyminen, energiajuomien lisääntyminen ja makeisten, sipsien ym. annoskokojen suurentuminen ja limsa- ja karkkiautomaatit kouluissa. Myös ainakin 80-luvulla yleisenä ollut lasten "karkkipäivä" ei ole enää niin yleinen ja tuntuu etteivät vanhemmat ole enää niin tarkkoja lasten makeisten syönnistä. Toki lihavuuden syynä on myös huonontunut nälänhallinta. Myös nykyiset ravitsemussuositukset ovat siihen syynä. Nykyiset ravitsemussuositukset ohjaavat ihmisiä kaikenmaailman kevyttuotteiden pariin joten ei ole ihmekään jos on pakko sortua makeisiin välipaloihin ruokailujen välillä. Jos Jaakko saisi päättää, hän poistaisi limsa-automaatit kouluista ja kaikki kevyttuotteet kaupoista. Tilalle kunnon ruokaa.

VHH ruokavalio on ihan hyvä ja oikein toteutettuna turvallinen väline painon pudotukseen – kuten on vähärasvainenkin ruokavalio, sanoo TtM. VHH ruokavalio ei ole kuitenkaan missään suhteessa ylivertainen vaihtoehto. Sen ei ole tutkimuksissa todettu johtavan pitkällä aikavälillä yhtään sen parempiin tuloksiin painonpudotuksen suhteen kuin vähärasvaisen ruokavalion. Tähän väliin AM haluaa ilmoittaa, että tuo käsitys on virheellinen! Tutkimusten mukaan myös VHH ruokavalion noudattaminen on suhteellisen vaikeaa; kato on ollut tutkimuspopulaatioissa suurta. Pötypuhetta, sanoo AM. Mielenkiinnolla TtM odottaa myös tutkimustuloksia siitä, mitä veren rasva-arvoille tapahtuu VHH ruokavalion aikana, kun paino pysyy pidemmän aikaa muuttumattomana. TtM suhtautuu VHH ruokavalioon hyvin myönteisesti silloin kun puhutaan painonpudotuksesta. Sen voisi ihan hyvin ottaa mukaan ylipainoisten AIKUISTEN henkilöiden ravitsemussuosituksiin VRN ruokavalion vaihtoehdoksi. Varsinaisia ravitsemussuosituksia TtM ei kuitenkaan lähtisi kovin radikaalista muuttamaan. Hiilihydraattien alarajaa voisi hieman laskea, ja TtM uskoo, että lähitulevaisuudessa näin tullaan tekemäänkin. Mitään radikaalia muutosta ei kuitenkaan kannata odottaa. Sopiva alaraja olisi TtM:n mielestä 35-40 E%:n tienoilla. Rajan laskeminen tätä alemmaksi vaatisi koko suomalaisen ruokakulttuurin muuttamista. Tällä puolestaan olisi laajat taloudelliset vaikutukset, ei pelkästään kuntien talouteen, vaan myös ravitsemusalalla toimivien yrittäjien talouteen (valinnanvaran lisääminen lisää myös kuluja). Jari komppaa TtM:ää: Motivoituneet noudattavat VHH:ta, muut eivät. Annetaan motivoituneille mahdollisuus muuttamalla suositukset sallivammiksi ja "neuvonantajien" asenneilmapiiri avomielisemmäksi. Tällä hetkellä löytynee paljon motivoituneita, jotka hyötyisivät terveydellisesti, mutta eivät uskalla kokeilla. Suositusten priorisoinnista Jari ja TtM taitavat olla eri kannoilla. Jari kannattaa optimaalista ravitsemusta eikä tee kompromissia lyhyen aikavälin taloudellisten vaikutusten suhteen. Samin mielestä VHH ruokavalioiden noudattaminen on tutkimuksissa ollut suhteellisen vaikeaa, mm. näistä syistä: 1) Tutkijoilla on vahva ennakkoasenne VHH:ta kohtaan. Mukana on myös tietoista valehtelua ja tulosten vääristelyä. 2) Monet yksilöt samoin kuin tutkimukset tekevät VHH:n aivan liian ahdasmielisesti. Hiilareita ei tarvitse vetää 20 g asti, niinkuin Atkinsin alussa. Tämä vaikeuttaa dieetissä pysymistä. 3) Tieto VHH ruoka-aineista on vähäistä ja moni kokee sen hankalaksi noudattaa. 4) Ehkä muita tekijöitä. Saska Tuomasjukka on Sami Uusitalon kanssa samaa mieltä siitä, että vähän käsitellyt (siis raa'at) kasvisruoat ovat terveellisiä ja ekologisia. Olisiko niissä kuitenkin yksi syy siihen, että karppiruoka ei kaikille maistu? (viittaus TtM:n esille tuomiin korkeisiin keskeytyslukuihin). Saska tuntee ainakin jonkun ex-karpin, joka siirtyi runsaaseen lihan syöntiin kyllästyttyään kokonaan kasvisravinnolle. Karppiaika totutti kasvisruokaan, joka aiemmin oli outoa. Saska pitää tällaista kehitystä erittäin positiivisena! Karppailusta portti kasvissyöntiin!

Kun ravitsemussuosituksia tehdään, on niissä TtM:n mukaan otettava terveellisyyden lisäksi huomioon myös mm. taloudelliset ja eettiset näkökulmat. Ruuan eettisyys on sellainen aihe, mistä saa varmasti aikaan kunnon väittelyn. TtM toteaa lyhyesti, että lihan, kalan, kananmunan ja maitotuotteiden tuottaminen kuluttaa hirveästi energiaa ja valitettavasti myös saastuttaa ympäristöä. Lisäksi eläimien elinolot eivät aina ole parhaimmat mahdolliset, vaikka Suomessa eläinsuojeluasiat varsin hyvällä mallilla ovatkin. Supertoivo väittää, että viralliset tahot - heidän lisäkseen vegaanit - vetoavat eettisyyteen, mutta ovatkohan väitteet aivan loppuun asti mietittyjä? Luksusmarganiineissa käytetään mainosten mukaan rypsiöljyjä tms., mutta miten onkaan margariinien laita ylipäätään? Supertoivo ei keksi mitä muuta niiden raaka-aine voi olla kuin palmuöljyä. Suomalainen margariiniteollisuus on siis mukana mukana Kaakkois-Aasian sademetsien tuhoamisessa biodiesel-yritysten lisäksi. Jos kaikki söisivät suositusten mukaan, suurin osa tuotetusta maitorasvasta menisi tunkiolle tai lähitulevaisuudessa biodieseliksi (mihin ylijäämä menee tällä hetkellä, sitä Supertoivo ei tiedä). Maitorasvan poistaminen tai vähentäminen maidosta, juustosta, jugurtista ja muista on mitä suurinta järjettömyyttä ja tuhlausta. Kyseessähän on kallisarvoinen ravintoaine, jonka lukemattomista hyvistä vaikutuksista on perusteellisia ja hyviä kirjoituksia. Kuinka ekologista onkaan rahdata riisi tänne Aasiasta asti? Olisiko esim. Kiinassa vientiriisin viljelyyn käytettävälle maa-alueille järkevämpääkin käyttöä? Suomessa sekä laitosruokalat että kansalaiset käyttävät riisiä, joten sen kulutuksen luulisi olevan täällä melkoista. Ehkä perunan korostamisessa onkin järkeä, jos sen vaihtoehtona on riisi. Sitä ei tarvitse rahdata kovin kaukaa. Perunasta hiilaritietoisetkin saavat halutessaan lisäenergiaa. TtM kehottaa lukemaan julkaisu, jossa selvitetään kotimaisten elintarvikkeiden materiaalipanosta. Jari valistaa: VHH-ruokavalio ei ole proteiinidieetti vaan rasvadieetti. VHH-ruokavalio on tässä suhteessa hivenen ekologisempi vaihtoehto, koska täysrasvaisena se sallii paremman käyttöasteen eläinkunnan tuotteille. Rasvaisia energiapitoisempia osia ei heitetä hukkaan. Lisäksi sekä VRN:n suositusta että VHH-ruokavaliota voi noudattaa myös täysin kasvikunnan tuotteilla, jos sen kokee mielekkääksi. TtM ei saa kananmunasta millään mitään ekologista tuotetta, vaikka se huomattavasti ekologisempi vaihtoehto onkin kuin esim. liha, voi ja juusto. Vaikka tässä ruuan ekologisuudesta kailotankin, niin Sami ei kuitenkaan pidä luulla, että TtM olisi joku "viherpiipertäjä". TtM syö kyllä lihaa, kananmunaa, juustoa ja juo maitoa (rasvatonta tai kevytmaitoa). Paistaminenkin tapahtuu voissa. Ruuan ekologisuus on kuitenkin laittanut hänet pohtimaan asioita, ja kyllä kaupassa jo tuleekin tehtyä valintoja ekologisuuden perusteella. TtM suhtautuu VHH ruokavalioonkin myönteisesti, vaikka ei ihan samoilla linjoilla Samin kanssa olekaan. TtM käskee Samia viilaamaan pilkkua niin paljon kuin haluaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen on ekologisesti huomattavasti kuormittavampaa kuin kasviperäisten tuotteiden kuluttaminen – ja nyt ei puhuta yksittäisistä tuotteista vaan asioista kokonaisuutena! Sami ei luovuta: "Kertokaapa minulle viisaat miten saatte rasvaisesta juustosta ekologisemman kuin vähärasvaisesta juustosta ja luonnonrasvaisesta jogurtista ekologisemman kuin vähärasvaisesta". Saska Tuomasjukka huomauttaa, että ruoantuotannosta syntyy 22 % ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Näistä yli puolet syntyy eläinten pidosta (lannan aerobinen hajoaminen 31 %, metaanin anaerobinen tuotanto 25 %). Tämä on yksiselitteisesti se syy, minkä vuoksi suositellaan lihan käytön vähentämistä. Jokainen voi ottaa vastuuta lastemme maailmasta. Jos joku nyt epäilee ihmisen - tai ehkä voisi sanoa nautojen ja sikojen - osuutta ilmastonmuutoksessa, niin sitten ei voi mitään. Saska Tuomasjukka päättä lopettaa asiasta jankkaamisen. Eläinperäiset tuotteet ovat tieteellisen tiedon perusteella selkeästi epäekologisempia kuin kasvituotteet. Kokonaisuutena, kuten TtM jo huomautti. Broileria voi suosia, jos kasvatusmenetelmä ei aiheuta omantunnontuskia. Eläintuotteet ovat luksusta, jota syödään kun raha riittää muuhunkin kuin välttämättömään. Siksi eläintuotteiden käyttö lisääntyy samaan tahtiin kuin ylensyönti. Siitä huolimatta Saska Tuomasjukka ei väitä, että eläintuotteet ovat lihavuuden syy; ne vain liittyvät samaan ilmiöön, eli elintason nousuun. Kuljetusten osuus elintarviketuotannon ekologisesta kuormasta on yllättävän pieni. Tämä käy nätisti ilmi esimerkiksi talvitomaateista: espanjalainen lentotomaatti on kotimaista kasvihuonetuotosta huomattavasti parempi vaihtoehto. Westie pitää Saskan mielipidettä kestävästä kehityksestä tärkeänä ja huomioonotettavana seikkana, mutta toisaalta pitää ymmätää Jarin ja Samin näkemykset siinä valossa, että terveys on henkilölle usein se n:o 1. Mutta eihän sitä terveellistä ravitsemusta tarvitsekaan rakentaa eläinlihasmassan varaan eihän siinä mitään järkeä ole ja tuskin kovin terveellistäkään. Ongelmana nykyään on että meillä on aivan hirvittävä resurssien tuhlaus meneillään ja siihen on osa syyllinen vallitsevien suositusten tiettyyn ajattelusuuntaan (vähärasvaisuuden ihannointi) ohjaava vaikutus. Jos luonnolliset eläinrasvat saisi täysimääräisinä sisällyttää ravinnon mukaan, ihmiset saattaisivat syödä harvemmin ja ehkä vähemmänkin kaloreina mitattuna (ei koko ajan nälkä; vrt. Ranska) ja olisivat ehkä terveempiä ja meno olisi myös nykyistä ekologisempaa ainakin ruuan tuotannon suhteen. Tästä Westien mielestä on kysymys. Mökinmuija haluaa kommentoida tätä tutkimusta ekologisesta jalanjäljestä. Ensinnäkään suomalainen lypsylehmä ei elä maissilla ja soijalla kuten näissä tutkimuksissa oletetaan. Suomalainen lehmä syö säilörehua, sitä tuskin kukaan haluaa omaan ruokapöytäänsä! Kana ja sika sensijaan syö ihmisen ruokaa. Toisekseen suomalainen lehmä ei "varasta" viljelysmaata vaan hyödyntää vaikeita viljelysmaita muuttaen esim suon antimet ihanaan muotoon. Kolmanneksi: laskelmissa käytetään naurettavaa korvauslukua (1) säilörehulle. Sen vuoksi saadaan maito ja naudanliha (märehtijän) näyttämään huonolta vaihtoehdolta. Kukahan tämänkin tutkimuksen on maksanut? mökinmuija kysyy lopuksi.

Voimiehen mielestä yliopistoista valmistuu huomattava määrä porukkaa, jotka eivät ole erityisen älykkäitä. Tällaiset eivät voi nöyrtyä ja tunnustaa omaa rajallisuuttaan, vaan tarraavat kiinni ulkoaopeteltuihin opinkappaleisiin ja omaan asemaansa. Futuron mielestä yleistä mielipidettä missä tahansa yhteisössä on vaikea murtaa. Joku rohkea, joka näkee asiat toisin saatetaan hymähtäen leimata vastarannan kiiskeksi, vaikka hän olisikin oikeilla jäljillä. Saattaa jopa olla, että muutkin porukasta on hiljaa mielessään samaa mieltä, mutta eivät uskalla tuoda sitä julki, etteivät saisi itsekin leimaa otsaansa. Jollain hiljaisella saattaa olla maailmaa mullistava ajatus mielessään, mutta ei uskalla tuoda sitä esille ja se jää käyttämättä. Futuron mielestä on väärin, että luomme sellaiset olosuhteet, joissa ei uskalleta keskustella ja leikkiä villeilläkin ajatuksilla ja teorioilla, koska pelkäämme tulevamme haukutuksi. Minusta jo koulussa pitäisi haastaa kaikki mahdollinen tieto ja opetella kysymään MIKSI? ja hakemaan perusteluita!!! Ravitsemusterapeutit eivät osaa kyseenalaistaa omia teorioitaan, koska heille on opetettu että asia on niin. Tuntuu, että liukuportaita käytetään myös ajattelussa, koska sehän vasta rankkaa on. Mitäs sitä valmiissa maailmassa...

Saska Tuomasjukan mukaan suositukset perustuvat ennen muuta näyttöihin. Hiilihydraattien rajoittamisesta ilmestyy koko ajan entistä positiivisempaa tulosta, mutta kokonaisuutena näyttö on vielä rajoitettu. Suositukset muuttuvat kun näyttö on riittävä. Jarin mielestä tämä on melkoinen mantra. Ei ole toistaiseksi näkynyt sellaista yhdenmukaista interventiopohjaista näyttöä nykysuosituksen ylivertaisuudesta. Itse asiassa jokseenkin kaikissa ruokavalioita vertailevissa kokeissa suositusten mallilla saadaan huonoimmat tulokset. Tämän tyyppiset tutkimukset osoittavat parhaiten syy- ja seuraussuhteen. Eli siis, missä on se näyttö nykyisten suositusten puolesta? Jari pistää Saskan lujille: "Usein kuulee mainittavan ne tuhannet tutkimukset, jotka puoltavat nykysuosituksia. Mutta osaisitko ihan tarkalla lähdeviitteellä osoittaa edes yhden, joka kohtalaisuudella varmuudella osoittaisi VRN:n mallin olevan suurimmalle osalle väestä optimaalinen ruokavalio?" Saska ei innostu Jarin provokaatiosta: "Jari, tätä keskustelua en voi käydä kanssasi. Jos et hyväksy sitä, että näyttö koostuu kaikista hyvin suoritetuista tutkimuksista, ei keskustelulla ole pohjaa." Saska selittää, että suositukset pohjautuvat muuhunkin kuin tieteeseen, koska niiden on peilattava maailmaa, jossa elämme. Tämäkään ei muuksi muuta sitä tosiasiaa, että valtaosa ihmisistä olisi hyvin terveitä, jos söisi suositusten mukaisesti. Ongelmahan on nimenomaan siinä, että suosituksia ei noudateta.

TtM:n mukaan kisa on siinä mielessä hieman ongelmallinen, että yksittäisten aterioiden terveellisyys ei kuvaa kovinkaan hyvin koko ruokavalion terveellisyyttä. On tietenkin itsestään selvää, että VHH ruokavalio voittaa kun ravintoaineiden saanti suhteutetaan energiamäärään. Onhan peruna, pasta ja riisi aika suojaravinneköyhää ravintoa moniin muihin ruoka-aineisiin verrattuna. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö virallisen suosituksen mukaisella ravitsemuksella saavutettaisi vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuosituksia. TtM ei näe erään tutkimuksen tulosten perusteella mitään syytä lähteä radikaalisti muuttamaan nykyisiä ravitsemussuosituksia. Hiilihydraattien alarajaa voisi jonkin verran laskea, ehkä jopa 35 E% asti, pohtii TtM. Tätä alemmas hän ei kuitenkaan sitä laskisi. Mikäli hiilihydraattien alaraja suosituksessa laskisi, tarkoittaisi tämä sitä, että ruuan tarjonta kouluissa, työpaikoilla, sairaaloissa ym. pitäisi muuttaa niin, että suositusten mukainen ruokailu olisi mahdollista. Tämä muuttaisi täysin koko ruokailun ja johtaisi myös ruoka-annosten hinnan nousuun – monipuolinen VHH ruokavalio kun on selvästi kalliimpaa kuin suositusten mukainen runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio. Jari jatkaa piikittelyään: "Tärkeämpää on siis syödä halvalla kuin mahdollisimman terveellisesti? Minulle ei. Karsin mieluiten muista kuluista kuin ruoasta. Oikealla ruoalla voi nostaa elämän laatua ja tervettä ikää." Saska on varma, että Samin lautanen voittaa kisan, ja syyt on TtM hyvin kertonut. Metsämörkön mielestä käsittelemättömässä ohrassa, kaurassa, ruissa, tattarissa ym. vitamiini ja hivenaineet ovat tallella. Oman kokemuksensa mukaan ne eivät nosta ja heilauttele veren sokeritasapainoa niin paljon kuin "hiotut" tuotteet.

Sami Uusitalo on minun mielestäni esimerkillisen selvästi osoittanut, että huhupuheet VHH-ruokavalion vitamiiniköyhyydestä eivät pidä paikkaansa. Minulta kysytään vilkkaasti sähköpostin välityksellä, miksi en puolusta VHH-ruokavaliota näkyvämmin. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja vastaan, että suhtaudun toki myönteisesti hiilihydraatteja rajoittavaan ruokavalioon, mutta en näe roolikseni "puolustaa" VHH-ruokavaliota. Pysyttelen mieluusti neutraalina tuon asian suhteen ja tarjoan teille monipuolista luettavaa aiheesta jatkossakin. Jookos?

Väliaikatietoja kilpailusta: Sami johtaa kilpailua ylivoimaisesti tällä hetkellä. Voisitte auttaa Valtion ravitsemusneuvottelukuntaa lähettämällä parhaan mahdollisen perunaa, pastaa ja riisiä sisältävän lounasannoksen sisältönne tänne. Parhaimmat reseptit julkaistaan!

Ideoita pursuava asiakkaani, Sami Uusitalo, haluaa julistaa kilpailun. Kilpailun voittaja saa paljon kunniaa ja median jakamattoman huomion. Tässä ei kilpailla rahasta vaan kunniasta.

VRN (55-60 % hiilihydraatteja)

vastaan

Sami (8-25 % hiilihydraatteja)

Kilpailuasetelma on tällainen: Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmalli vastaan Samin oma lautasmalli (VRN vastaan Sami)

Sami Uusitalo haastaa Pekka Puskan, Pirjo Pietisen, Mikael Fogelholmin, Patrik Borgin, Leo Niskasen, Matti Uusituvan ym. valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelemaa lautasmallia kannattavat henkilöt kokoamaan tuon lautasen lounashetkeä varten siten kuten opetetaan. Eli kolme perunaa, puolet lautasesta vihanneksia, neljäsosa lautasesta joko lihaa tai kalaa, rasvatonta maitoa, leipää jne. niin, että 55-60 % lounashetken sisältämästä kokonaisenergiasta on hiilihydraatteina.

Sami ja hänen kannattajansa rakentavat oman lounaslautasensa sitten niin, että hiilihydraatteja on 8-25 % kokonaisenergiasta.

Kilpailussa käytetään elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelin tietoja. Vastauksessa pitää ilmetä miten laskelmat on tehty ja mikä on lautasen ravintotekijöiden määrä.

Jos toisessa lautasessa on selvästi enemmän vitamiineja ja hivenaineita julistetaan voittajaksi se lautasmalli jossa ravintotekijöitä on enemmän ja tarjotaan tämä tieto median edustajille tiedoksi helmikuun alussa 2009.

Kilpailuvastauksia voitte kaikki lähettää. Vastauksesta pitää ilmetä oletteko VRN:n vai Samin ehdotuksen kannattajia (mikäli asia ei muulla tavoin käy ilmi).

Kilpailuvastaukset tarkkoine laskelmineen sähköpostilla osoitteeseen: christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi

Keskustelua tästä jännästä kilpailusta käydään tämän blogikirjoituksen kommenttiosassa ja käynnissä on myös mielipidekysely tästä aiheesta. Kuka voittaa?

Kilpailu päättyy 31.1.2009

Kuvalähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunnan sivusto

Mikä ihmeen Nutrix?

**

Mikä ihmeen Nutrix -villitys on meneillään? Ystäväni Henrika pyytää minua tutustumaan internetissä vapaasti luettavaan Nutrix -kirjaan ja toinen ystäväni Noora bloggaa tästä ilmiöstä. En ollut koskaan kuullutkaan tästä ennen tätä ja uskallan väittää seuraavani ravitsemustiedettä varsin tarkasti. Onko taas jotain huuhaata tarjolla? Onko järkee? Mistä on kyse?

Olen nyt lukenut tuon Nutrix -kirjan. Lyhyt, mukavalla tavalla kirjoitettu kevyt teos, jossa on painavaa asiaa. Ensin syvä kunnioituksen kumarrus kirjailijan suuntaan! Minulle täysin tuntematon Joensuun yliopistossa matematiikka opiskeleva Olli Posti, on kirjoittanut aivan mainion kirjan! Lisäksi kirja on ilmaiseksi luettavissa netissä.

Lääkäri Antti Heikkilän tapaisesti kirjoittava Olli Posti, mutta Heikkilää paljon paremmalla temmolla ja ihailtavan huoliteltua kieliasua käyttäen, Olli maalaa kirjassaan eteemme aika lohduttoman maailman. 

Olli kertoo olevansa mieluummin vaikka vankilassa, kuin pyörätuolissa, jossa hän olisi juuri tällä hetkellä ilman sitä tietoa jota hän nyt halua kirjassaan jakaa. Älä pelästy, kuulostaa pahalta, mutta sinnikkyys palkitaan! Mikäli Olli olisi totellut lääkäreitä ja viranomaisia, hän olisi tuhlannut jo kymmenientuhansien edestä veronmaksajien rahoja - mutta ainakin hänellä olisi silloin KELAn maksama pyörätuoli ja hirmuinen kasa säälipisteitä.  

Ei kiitos, ajatteli Olli. Hän päätti lähteä sen sijaan toivottomalle tutkimusmatkalle, johon hän oli valmis investoimaan tuhansia tunteja aikaansa ja kymmenientuhansien edestä rahaa. Rahaa, jota hänellä ei usein edes ollut - huonossa kunnossa kun oli. 

- Sinun ei tarvitse kokea MS-taudin kauhuja ja viettää tuhansia epätoivoisia tunteja kirjastoissa, Internetissä ja kirjakaupoissa etsien kuumeisesti jotain, mikä voisi parantaa tauteja ja suorituskykyä. Sinun ei tarvitse mennä lääkäriin ja saada aina niitä hemmetin pillereitä, jotka laittavat koko kehosi ja ennen kaikkea ajatukset sekaisin, eivätkä yritäkään vaikuttaa taudin tai vaivan alkusyyhyn, sanoo Olli, ja jatkaa: Tästä kirjasta tulet saamaan paljon enemmän hyötyä kuin kaikista sairaalakäynneistä yhteensä - mikäli todella luet sen.

Mitä kirjassa sitten on? Miksi se kannattaa lukea?

Kirja on täynnä järkeviä ravitsemukseen liittyviä ohjeita. Vähän samaan tapaan kuin minä tässä blogissani yritän tehdä omalla tavallani tätä valistustyötä, Olli tekee omaa valistustyötään suurella sydämellä. Lopetan tämän kirjoitukseni muutamaan lyhyeen näytteeseen kirjan sisällöstä:

OLETKO VALMIS KUULEMAAN NUTRIXIN SALAISUUDEN?

Tässä se tulee: Oikean ruoan tunnistaa siitä, että siinä on makua ja väriä ilman  kemikaalejakin. Kaikki myrkyt ovat turhia ja haitallisia. Koko homma oli pelkkää huijausta.

- Mutta munkkihan maistuu hyvältä eikä siinä taatusti ole yhtään kemikaalia?

Munkissa EI OLE MITÄÄN MUUTA KUIN KEMIKAALEJA. Munkki on pelkkää kemiaa. Mikä on kemikaalin määritelmä? Luonnosta eristetty tai kokonaan synteettinen yksittäinen aines-osa. Näitä ei elävässä luonnossa esiinny koskaan erillisinä. EI KOSKAAN. Jopa sokeriruoko sisältää itsessään sen käsittelyyn tarvittavat ravinteet ja paljon enemmän, juuri oikeassa muodossa ruoansulatusta ajatellen. Siitä valmistettu valkosokeri taas on addiktiivinen kemikaali, joka kuluttaa kehon ravinnevarastoja, ja aiheuttaa tulehdusta ja ylipainoa ja kaikenlaista tuhoa joka ikisessä solussa.

TÄLLAINEN KEMIKAALI EI KUULU IHMISKEHOON. Sama pätee valkaistuun vehnäjauhoon, kemikaalisuolaan, lisäaineisiin, käsiteltyihin rasvoihin ja vaikkapa kokaiiniin, joka joidenkin  arvioiden mukaan häviää sokerille addiktiivisuudessa. Mene ja tiedä. Mainittakoon vielä, että suurin osa vitamiinihyllyn ja pillerikauppojen tuotteistakin menee tähän kemikaalikategoriaan,  mutta se ei ole tämän keskustelun aihe.

Kymmeniätuhansia vuosia sitten ei ollut olemassa mikroaaltouuneja. Eikä kemiallisia myrkkyjä eli torjunta- ja lisäaineita. Ei edes uunia. Mikäli tuli oli keksitty, ei jokaista suupalaa ollut  mahdollista tai ainakaan käytännöllistä käristää karrelle - ei ollut tulitikkuja eikä edes sytkäreitä, lakkabensasta puhumattakaan. Ei ruokateollisuutta, raffinointia, deodorisointia, valkaisua, hydrogenointia... Ei jalostusta. Ei edes maanviljelystä, eikä taatusti vehnää ja vielä vähemmän pitkälle jalostettua hybridisoitua surkeassa maaperässä kemikaaleilla kasvatettua  myrkytettyä puhdistettua raffinoitua mikroaaltouunigmo-frankenstein-valkovehnäjauhoa. Ihminen on silti edelleen geneettisesti käytännössä sama olento – mikäli kymmeniätuhansia  vuosia sitten syntynyt ihmisvauva tuotaisiin vaivihkaa aikakoneella nykypäivän synnytysosastolle, ei kukaan huomaisi mitään erikoista. Hmm...

Nutrix-ruokaan tottuneen ei tosin kannata vaihtaa suoraan lennosta luolamiehen ruokavalioon. Se olisi keholle liian rankka muutos. Ja vaikka se lopulta yksinkertaista onkin, olisi hölmöä  yrittää muuttaa kaikkia tapoja kerralla – siitä seuraa aina vain turhaa stressiä. Lähdetään parantamaan ruoan laatua askel kerrallaan, juuri siinä tahdissa kuin keho haluaa. Antaa automaation ja laiskuuden ohjata - parhaat asiathan tapahtuvat itsestään ja tulevat luonnostaan.

Ja ihmisen alkuperäinen ruokahan ei siis tarkoita mitään tiettyä dieettiä tai yhtä kaikille oikeaa tapaa syödä, vaan ennen kaikkea keinoja päästä pois siitä kamalasta käsitellystä moskasta, mitä Nutrixissa kutsutaan ruoaksi. Vapaudessa jokainen syö juuri niin kuin haluaa, ja jokaisen omakin dieetti vaihtelee vähintäänkin vuodenaikojen ja fiilisten mukaan.

Lähdetään ensin siihen perusmarkettiin, jossa Suomi shoppailee päivittäin. Näiden tarjonta on muuttumassa kovaa vauhtia laadukkaampaan suuntaan, mutta keskitytään tässä niihin  tuotteisiin mitä joka kaupasta ja kaupungista löytyy jo nyt.

Miksi ihmeessä tässäkin marketissa sisääntulijaa tervehtii kosmetiikkatuotteiden kamala kemikaalipilvi? Täytyy pidättää hengitystä ja ottaa muutama nopea askel voidakseen taas hengittää.

Paras hyllytila tuntuu menevän aina suurimman katteen tuotteille - niille, joiden pakkauskin maksaa enemmän kuin sisältö, joka sekin on usein tehty myrkyllisistä teollisuusjätteistä. Näitä myydään valheellisilla mielikuvilla ja tietämätön kuluttaja maksaa laskun - rahassa ja terveydessä. Tuskin tarvitsee sanoa erikseen, että kannattaa suosia luomukosmetiikkaa ihan muistakin kuin ekologisista syistä. Mikäli arvostaa laatua, täytyy se usein etsiä sivuhyllyjen perukoilta, mihin se on piilotettu. Todellisia laatutuotteita ei mainoksissa juuri näy, koska raha menee itse raaka-aineeseen – ei pakkaukseen, brändäykseen, mainontaan eikä hyllytilasta

maksamiseen.

Lempiharrastukseni on jo pitkään ollut käydä läpi kaikkien mahdollisten tuotteiden ravintosisältöjä, ja testailla laatua. Olen tehnyt tätä työtä monta vuotta, jotta sinun ei tarvitse. Kerron tässä parhaita salaisuuksia mitä olen ruokakaupan hyllyiltä löytänyt – näissä on todellista potkua ja tulet huomaamaan vaikutukset heti. “Ruoka olkoon lääkkeesi”, sanoi jo Hippokrates aikanaan. Kummasti tämä on päässyt lääkärikunnalta sittemmin unohtumaan. Olisikohan rahalla jotain tekemistä asian kanssa. Mitä jos parhaat lääkkeet olisivatkin halpoja, helppoja ja erittäin maukkaita, ja löytyisivät omalta takapihalta ja jopa lähikaupasta? Lähdetään katsomaan.

VIHANNEKSET JA HEDELMÄT.

Terveys löytyy tuoreosastolta. Kaikki jo tietävät että vihanneksia ja hedelmiä “pitäisi” syödä, mutta kun ostaa luomulaatua ja syö kaiken mahdollisimman tuoreena, alkaa kasvis kummasti  myös maistumaan! Ja hyvä tehosekoitin on aloittelevan kotikokin paras ystävä. On todellista luksusta nauttia välipalana raikas tuorepirtelö, ja mikä sen hienompaa kuin hemmotella vieraita tarjoamalla aina jotain todella nopeaa, helppoa, maukasta ja piristävää.

Resepti on yksinkertainen: laita tehosekoittimeen luomuhedelmiä tai marjoja, hieman jotain vihreää, ja vettä. Sekoita täysteholla puolisen minuuttia, kunnes rakeisuus häviää ja pirtelöstä tulee todella pirtelömäistä. Halvalla blenderillä tämä ei onnistu, joten kannattaa sijoittaa keittiön tärkeimpään laitteeseen jopa useampi satanen.

Listaan tähän sellaisia ruokia, joista koen olevan hyötyä jopa ei-luomunakin - ravitsevia ja maukkaita. Tämän listan vihanneksissa on yleensä myös verrattain vähäiset myrkkyjäämät. Ja luomuvalikoimahan nousee kysymällä. Kauppiaan ahneus on asiakkaan voitto! ;)

Avokaado

Paljon hyviä rasvoja, sekä E-vitamiinia ja muita antioksidantteja. Kypsä avocado on lievästi pehmeä, muttei löysä.

Valkosipuli

Oli ongelmana virus, bakteeri, home, sieni tai parasiitti, valkosipuli hoitaa homman. Osta luomua, vältä kiinalaista.

Sipulit, purjo

Paljon hyviä rikkiyhdisteitä, kuten valkosipulissakin. Voimakkaat aineosat vahvistavat kehoa ja suojaavat kaikelta mahdolliselta.

Inkivääri

Piristää mukavasti! Auttaa matkapahoinvointiin ja huimaukseen, sekä tulehduksiin. Suojaa tehokkaasti viruksilta ja jopa syövältä.

Bataatti

Parempi peruna! Ja paljon maukkaampi.

Shiitakesieni

Parantaa terveyttä kaikin puolin sisältämiensä lukuisten tehoaineiden avulla. Ainakin 6000-vuotinen historia yleislääkkeenä.

Fenkoli

Fenkolin monet ainutlaatuiset fytokemikaalit torjuvat mm. syöpää. Muista myös kotimaiset juurekset, kuten lanttu, nauris, punajuuri ja porkkana!

MARJAT. 

Kotimainen pakastemarja lienee laadukkainta mitä kaupasta saa - jalostamaton alkuperäislajike, kasvaa villissä luonnossa, sisältää huikeat määrät väriä, makua ja elinvoimaa!  Näitä kannattaa käyttää paljon ja useaa lajia – jos budjetti kestää niin antaa mennä vaikka useampikin pussi päivässä. Kaikissa marjoissa on runsaasti antioksidantteja, satoja terveyttä  edistäviä ja tauteja ehkäiseviä ainesosia, joita kannattaa saada mahdollisimman monipuolisesti - kaikkia värejä! Entä pakastaminen, onko niistä marjoista mihinkään enää pakastettuna? Pakastetaan sitä spermaakin, joten eiköhän se marjakin toimi vielä sulatettuna. Marjoja on mukava lisätä puuroon, mysliin, muroihin, luomujugurttiin... Kokeile marjojen kaveriksi myös luomuhunajaa,  kookoskermaa, avocadoa ja hampunsiemeniä. Teollisuuden käyttämästä nopeasta pakastusmenetelmästä johtuen kaupan marjat ovat jopa parempilaatuisia kuin itsepoimitut ja -pakastetut.

Mustaherukka

Edullinen supermarja - paljon C-vitamiinia ja antioksidantteja, hyvä mm. silmille.

Mustikka

Parasta silmille. Puolukasta ja mustikasta saa hyvän sekoituksen. 

Luomumarjasekoitus

Mansikkaa ja herukoita. Mansikat on tärkeä syödä luomuna välttääkseen isot torjunta-ainejäämät.

Karpalo

Vaimentaa ja ehkäisee erityisesti tulehduksia. Lähes mustikan tasoinen antioksidantti.

Tyrni

C- ja E-vitamiini, arvokkaita rasvahappoja.

Vadelma

Paljon ainutlaatuisia antioksidantteja, loistava syöpälääke. Kaikki muutkin marjat ihan maun mukaan - erityisesti luomu ja kotimainen.

VIHREÄT. 

Tähän kategoriaan kuuluu yrttejä ja kasvien lehtiä. Valitse luomua tai vähintään sellaisia missä lukee "viljelty ilman kemiallisia torjunta-aineita". Jäävuorisalaatti ei tähän listaan päässyt koska se on juuri sitä miltä maistuu – vettä ja torjunta-ainejäämiä. Paras tapa totutella näihin voimakkaisiin terveyspommeihin on jo kerran mainittu viherpirtelö. Sinne vaan salaatit blenderiin marjojen sekaan niin voin luvata että kilot karisevat ennennäkemätöntä vauhtia. Jos maistuu liian voimakkaalta niin lisää hedelmää sekaan - banaanipirtelöstä pitävät kaikki.

Salaatit: tammenlehti, romaine, lollorosso 

Yrtit: tilli, persilja, basilika, korianteri, ruohosipuli

Kaalit: Parsakaali, kukkakaali, punakaali, lehtikaali.

Selleri - kiva pureskella, hyvää hampaanpesua! Kannattaa pestä huolella jos ei löydy luomulaatuisena.

Pinaatti - kauheasti K-vitamiinia ja mukavasti muuta hyvää – aikamoinen voimaruoka. Muista pestä hyvin jos ei luomua.

ELÄINKUNTA. 

Paras lisuke lihalle on edellisen kategorian vihreät vihannekset, ja jossain määrin myös hedelmät, kuten ananas ja papaija jotka auttavat lihaa sulamaan. Suosittelen käyttämään reilusti voimakkaita mausteita sekä sipuleita, inkivääriä ja kaikenlaisia yrttejä mitä vaan käsiinsä löytää, sekä tuoreita sieniä kauden mukaan. Näin kaikki sulaa paremmin, saat hirmu annoksen luonnon omia lääkkeitä, ja raskaskin ateria jättää pirteän olon. Perinteiset tärkkelyslisukkeet, kuten  mauton vanha peruna ja kaikenlaiset vehnätuotteet, ovat ruoansulatusta ajatellen huonoin mahdollinen kumppani lihalle.

Luomuliha

Ero maussa ja koostumuksessa on huikea. Mitä ylemmäs mennään ravintoketjussa, sen tärkeämpää on luomu koska myrkyt rikastuvat aina niiden syöjään.

Pakasteet: Poro, hirvi, biisoni, strutsi, brassihärkä, uusseelannin lammas - kaikki mikä elää vapaana ja syö paljon tuoretta ruohoa & aluskasvillisuutta. Pakastelihat kannattaa ottaa jääkaappiin sulamaan vähintään vuorokautta ennen valmistusta. Hitaasti sulatettu liha maistuu jopa tuoreen veroiselta.

Muikku

Suomen terveellisin kala – paljon ravinteita, hyvä rasvakoostumus ja vähiten elohopeaa ym. raskasmetalleja. 

Äyriäiset, ravut

Väri tulee ainutlaatuisesta astaxantiinista, joka suojaa tulehduksilta ja toimii sisäisenä aurinkosuojana beetakaroteeniakin paremmin.

Luomumunat

Hyvää jopa raakana, varsinkin kesällä, kun kanat pääsevät ulkoilemaan. Loistavaa proteiinia halvalla!

MAUSTEET

Cayenne, jalapeno, piri piri

Parantaa kipuja & tulehdusta, lisää vastustuskykyä. Vähentää myös vatsahaavan riskiä toisin kuin moni pelkää.

Kurkuma, curry

Ruokakaupan paras tulehduslääke, suojaa myös aivoja. Mustapippurin kanssa teho nousee jopa 1000-kertaiseksi!

Mustapippuri, pippurisekoitus

Tehostaa ruoansulatusta ja vähentää siten ilmavaivoja. Auttaa kehoa myös hajottamaan rasvakudosta.

Dijon-sinappi

Loistokumppani lihalle. Osta oikeaa Dijon-sinappia, älä lisäaineilla kyllästettyä sokerilientä.

Luomu-soijakastike

Helposti hyvää makua, sekä hyödyllisiä bakteereja.

Oikea meri- tai vuorisuola

Terveellinen suola on värikästä, vähintäänkin harmaata. Puhdistettu, kuumakäsitelty natriumkloridi on myrkkyä.

Kaneli

Auttaa kehoa verensokerin säätelyssä. Parantaa insuliinin toimintaa ja suojaa monilta nykydieettien haitoilta.

MUUTA HYVÄÄ

Vaihda maitotuotteet luomuun - ei maksa paljoa, ja laadussa huikea ero.

Kotimainen hunaja. Ehdottomasti kotimainen, sillä ulkomaalaiset on pastöroitu, mitä Suomessa ei saa lain mukaan tehdäkään. Mielellään luomu, sillä mehiläinen kerää myrkyt laajalta alueelta, tiivistäen kaiken hunajaan.

Kookos. S-ryhmän Kara-kookoskerma on edullinen ja maistuu paremmalta kuin peltitölkkikookosmaidot. Tulet rakastumaan tähän! Worldfoods-luomukookosmaito on myös edullista ja hyvää.

John West -Sardiini oliiviöljyssä - Paras DNA:n rakennusaine, mitä kaupan hyllyltä löytyy – todellinen nuoruuden lähde!

100% luomuruisleipä - Suurin osa "ruisleivistä" onkin sisällöltään vehnäleipiä joissa ruista lähinnä nimen vuoksi.

Oliiviöljy tummassa pullossa

Hapankaali. Jopa luomuhapankaalia löytyy useimmista kaupoista.