Halvaannuttava pikaruoka

**

Tuore amerikkalaistutkimus on löytänyt yhteyden pikaruokaloiden ja halvauskohtausten välille. Mitä enemmän pikaruokaloita, sitä enemmän alueella asuvat ihmiset saivat halvauskohtauksia.

Tutkijat myöntävät, että asiaa pitää tutkia tarkemmin, mutta jo nyt on selvää, että hampurilaisten ja ranskalaisten sijaan kannattaa tyydyttää nälkänsä visaammin. Ainakin jos oma terveys kiinnostaa ihmisiä.

Tutkimusta johti Michiganin yliopiston lääkäri ja epidemiologi Lewis B. Morgenstern. Hän heittää ilmaan epäilyn siitä, että syynä ei mahdollisesti ole pelkästään pikaruoan ravintosisältö vaan asiaan saattaa vaikuttaa pikaruokakulttuuri (kiire, "take away" -ajatus, asuinalueen terveysolot yleensä jne.). Morgensternin mukaan jotkut pikaruokaravintolat ovat muuttaneet ruokatarjontansa terveellisempään suuntaan (enemmän vihanneksia). Amerikan sydänliitto (AHA) seuraa tilannetta huolestuneena.

Amerikassa sattuu joka vuosi noin 780 000 uutta tai uusiutuvaa halvauskohtausta.

Lähde: EurekAlertin kautta toimitettu AHA:n lehdistötiedote, 19.2.2009

Omatekoiset rukiiset sipsit

***

Maku -lehden kolumnisti Helena Saine-Laitinen on julkistanut mielestäni oivan reseptin, jolla valmistat omatekoiset terveysvaikutteiset sipsit:

Avaa puolen tusinaa Vaasan Ruispalaa – hyvä vaan jos ovat jo vähän kuivahtaneita – ja levitä leivät ritirinnan uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita pari puserrettua valkosipulinkynttä voinokareen joukkoon ja sivele maustevoita ohut kerros leiville. Paista 225 asteessa 6–8 minuuttia. Leikkaa saksilla saman tien pituussuunnassa kolmeen osaan ja anna kuivahtaa.
Herkkuja voi tarjota ruissipseinä soppa-aterialla, mutta ne hupenevat kummasti parempiin suihin automatkalla, retkieväänä tai leffaillan naposteltavana.
Kokeile ja jää koukkuun!

Kiitos Helena!

Onko voi vaarallista?

*

Katsokaa Ylen Elävästä arkistosta mainosfilmi vuodelta 1957.

Onko voi vaarallista?

Lääketehtaiden haamukirjoittajat kuriin!

*

Arvostettu lääkärilehti PLoS Medicine keskustelee tiedelehdissä tapahtuvasta ns. haamukirjoittelusta, eli sellaisesta tilanteesta, että lääketehdas maksaa tunnetulle tiedemiehelle palkkion läsnäolosta tutkimusjulkaisun kirjoittajien joukossa. Kun julkaisussa on mukana tunnettu tiedemies julkaisu saattaa ylittää julkaisukynnyksen helpommin ja lääkeaine tai lääketieteellinen toimenpide voi saada enemmän näkyvyyttä.

Julkaisussa pohditaan haamukirjoittelua kolmesta eri näkökulmasta:

1) haamukirjoittelu on tieteellistä vilppiä

2) haamukirjoittelun merkitys pitäisi tarkasti arvioida

3) haamukirjoittajat voivat tehdä merkittäviäkin tiedetekoja, mutta se menee useasti epärehellisyyden piikkiin 

Minun mielestäni haamukirjoittelu on tuomittavaa. Varmasti tätä esiintyy myös Suomessa. Mitenköhän paljon haamukirjoittelu ohjaa päätöksiä ja suosituksia terveydestä ja ravitsemuksesta? 

Lähde: Peter C. Gøtzsche, Jerome P. Kassirer, Karen L. Woolley, Elizabeth Wager, Adam Jacobs, Art Gertel, Cindy Hamilton. What should be done to tackle ghostwriting in the medical literature? PLoS Medicine Debate, February, 2009

Laihdutuspillerin markkinoinnissa mukana tanskalaisprofessori

##

Tämä ei ole mukavaa luettavaa. Jos elämässäsi on surua ja murhetta, jätä tämä juttu lukematta.

Svenska Dagbladet kirjoittaa 11.2.2009 laihdutuslääkkeestä nimeltään Tesofensin. Teksti on taattua toimittaja Henrik Ennartin käsialaa. Asia on ykkösuutisena nyt myös Dagens Medicin lääkärilehdessä.

Pohjoismaiden tunnetuimpia ravitsemusasiantuntijoita, tanskalaista professori Arne Astrupia, pidetään aika härskinä markkinamiehenä. Hän on osakkaana yrityksessä (NeuroSearch), joka valmistaa tätä laihdutuspilleriä. Pilleri muuttuu professorin suussa vaarattomaksi ja lukuisin tieteellisin kirjoituksin hän lisää tämän pillerin luotettavuutta. Lisäksi tämä professori tekee ehkä kaikkein suurinta tuhovaikutusta lainaamalla mielipiteitään suosittuihin viikkolehtiin. Mielipiteiden muokkaamisessa viikkolehdillä on huomattava asema. Professorien ja lääkäreiden sanaan on totuttu luottamaan. Varsin suosittu professori työskentelee Kööpenhaminan yliopistossa. On vaikea löytää suurempaa asiantuntijaa lihavuuden tutkimuksessa kuin tämä mainittu tanskalaisprofessori. Hän antaa ohjeita Maailman terveysjärjestö WHO:lle, on toimittajana Obesity Reviews -lehdessä, toimii useiden merkittävien tiede- ja lääkärilehtien tarkastajana ja hän istuu lukuisissa eri asiantuntijapaneeleissa. Häntä kuunnellaan ja häneltä saatuja neuvoja totellaan. Valta sokaisee herkästi ja nyt professori Astrup on kerta kaikkiaan mennyt liian pitkälle. Täytyy seurata tämän ikävän laihdutuspilleriskandaalin kehittymistä.

Minulla on tapana sanoa asiat suoraan ja ihmetellä asioita julkisesti. Ihmettelen nyt julkisesti yhtä asiaa. Olin muutama päivä sitten puheenjohtajana paneelissa, joka pohti uusia ravitsemussuosituksia ja erityisesti sitä voitaisiinko hiilihydraattien saantia rajoittaa. Yllättyin Kuopion yliopiston professori Matti Uusituvan vastustaessa jyrkästi yksikönjohtaja Mikael Fogelholmin esitystä kiristää hiilihydraattivyötä 5 prosentin verran. Fogelholmin arvostama professori Walter Willett leimattiin professori Uusituvan kommentissa pelkäksi ravitsemusepidemiologiksi ilman minkäänlaista kokeellista kokemusta. Onko mahdollista? Ei kai nyt sentään meillä Suomessa? Voiko olla niin? En usko? Mitä häh? No joo, sanotaan se nyt suoraan: Ei kai professori Uusituvalla ole mitään tekemistä sokeriteollisuuden tukemisen kanssa. Ei kai?

Sanoinhan, että tämä on ikävä uutinen, ja toivon olevani ihan pielessä professori Uusituvan suhteen. Ehkä meillä Suomessa ei esiinny mitään tällaista professori Astrupin tapaista mielipiteitten muokkausta laisinkaan? Voihan professoreihimme luottaa? Voihan?

Tätä kirjoitusta ei ole pakko kommentoida.

VHH = erityisruokavalio?

*

Täytyy paistaa läskiä niin kauan kuin pannu on kuumana, eli puhutaan tästä vähähiilihydraattiasiasta (VHH) niin kauan kuin se mediaa ja tutkijoita kiinnostaa. Sain päiväkodissa työskentelevältä anonyymilta henkilöltä vastaanottaa varsin mielenkiintoisen haasteen.

Nostetaan VHH erityisruokavalioiden joukkoon!

Ideana tässä on se, että päiväkodeissa, kouluissa, armeijassa, ravintoloissa jne. valmistetaan erityisryhmille jo nyt erityisruokia. On henkilöitä joille pitää valmistaa gluteenitonta ruokaa (keliaakikot), on sellaisia joiden vatsa ei kestä maitoa, on erilaisia ruoka-allergioita, vegaaneille valmistetaan erikseen ruokia. Mahtaisiko joukkoruokailu selvitä sellaisesta operaatiosta, että lisättäisiin näiden joukkoon vielä yksi erityisruokavalio, eli VHH? Mitä jos taattaisin halukkaille joukkoruokailussa mahdollisuus vaihtaa peruna runsaampiin vihanneksiin, rasvaton maito täysmaitoon, margariinin sijaan näkkileivälle luomuvoita, kalapuikkojen sijaan voissa paistettuja muikkuja, jälkiruoaksi makean suklaakiisselin sijaan puolikas avokado jne.  

Ideaa on testattu karppauspalstoilla ja hiilihydraattitietoisten foorumissa. Yllättäen ideaa ei tyrmätty. Ideaa pidettiin kehityskelpoisena.

Finelin ravintotietokannassa voi jo nyt etsiä ruoka-aineita esim. vegaaneille. Millä tavalla vegaanit eroavat VHH-väestä? Onko VHH-väki tarpeeksi yhtenäinen väki, että heille voidaan laatia erityiset ruokavalio-ohjeistukset? Karppifoorumilla nimimerkki Berlin enteilee tämän mahdollisen VHH:n erityisruokavaliohyväksynnän merkitsevän sitä, että VHH:ta opetettaisiin maamme oppilaitoksissa ja se saisi sitä kautta virallisen statuksen. Karppien maailmanvalloitus ei ehkä olisi tämän myötä lopullinen, mutta ruokavalio olisi kuitenkin vakaammalla pohjalla kuin mitä se on nyt.

Erityisruokavaliot

Mitä ovat erityisruokavaliot?

gluteeniton	kolesteroliton	lakto-ovo-vegetaarinen	laktoositon	laktovegetaarinen
maidoton	rasvaton	runsaskuituinen	vegaaninen	vähäkolesterolinen
vähärasvainen

vähähiilihydraattinen??

Keskustelutilaisuudessa Suomen Akatemiassa 9.2.2009 ei varsinaisesti halveksuttu VHH:ta. Päinvastoin, Mikael Fogelholm tunnusti VHH:n merkityksen laihdutuksessa ja ainakin lyhyellä tähtäimellä se on terveellinen vaihtoehto. Mutta mitä jos VHH:sta tehtäisiin erityisruokavalio?

Mitä mieltä te olette tästä? Vastatkaa oheiseen kyselyyn. 

Kananmuna ei ole mikään kolesterolipommi

**

Näitä sivuja seuranneille ei tule yllätyksenä, että kananmunat ovat terveellisiä. Kananmunassa on luonnon parasta proteiinia ja kananmunan sisältämä rasva sekä kolesteroli ei vaikuta veren kolesteroliin.

Lääkäreihin on totuttu uskomaan. Siinä missä tällainen tavallinen biologi näkee paljon vaivaa vakuuttaakseen lukijansa ja kuulijansa, riittää yleensä, että lääkäri epäselvästi murahtaa: "syökää aamulla 1-2 keitettyä kananmunaa, sillä tavalla nälkä pysyy paremmin loitolla ja te voitte laihtua".

Tohtori.fi kirjoittaa tänään 11.2.2009 tuttua tarinaa kananmunasta. Merkittäväksi uutisen tekee nimenomaan se seikka, että sivulauseessakaan ei ilmaista mitään huolta kananmunan epäterveellisyydestä. Suomen sydänliiton vanhentunut käsitys  kahdesta kananmunasta viikossa toki mainitaan, mutta lähinnä varoittavana esimerkkinä jumiutuneista käsityksistä. 

Lainaus: Kananmuna ei nosta kolesterolia eikä ole vaaraksi sydämelle, brittiläiset asiantuntijat paljastavat.  Ravitsemusasiantuntijat Juliet Gray ja Bruce Griffin Surreyn yliopistosta kertovat Sun-lehden verkkosivulla, että ei ole olemassa todisteita, jotka tukisivat piintynyttä harhaluuloa runsaan kananmunan käytön epäterveellisyydestä.

Syökää kananmunia!

Lukekaa tästä muita juttujani kananmunasta.

 

Lähde: Tohtori.fi, 11.2.2009

Välimeren ruokavalio voi olla hyvää aivoille

**

Eilisessä keskustelutilaisuudessa Suomen Akatemiassa (9.2.2009) asiantuntijoiden laajan hyväksynnän sai ns. Välimeren ruokavalio. Reuters Health uutisoi eilen uudesta tutkimusnäytöstä koskien tätä ruokavaliota.

Välimeren ruokavaliolle tyypillistä on:

- runsaasti vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, papuja, kalaa ja viljatuotteita

- kohtuullisesti alkoholia

- vain vähän maitotuotteita, lihaa ja rasvaa

Kolumbian yliopiston tutkijat New Yorkissa ovat nyt löytäneet Välimeren ruokavaliosta myös aivojen terveyttä hoitavia seikkoja. Tutkittavilla todettiin jonkin verran vähäisempi alttius tulla "höperöiksi" (alentunut kognitiivinen kyky) ja saada dementiaan tai Alzheimerin tautiin viittaavia oireita. Jo valmiiksi vähän höperöissä koehenkilöissä viivästyi vakavampien neuroottisten oireiden puhkeaminen. Tiedot kerättiin tutkittavilta ruokapäiväkirjakyselyllä. Tässä tutkimuksiessa mitattiin taas niitä "score"-arvoja, eli tässä tapauksessa todennäköisyyksiä miten vähäisemmälle määrälle ihmisiä voi kehittyä sairaus jos noudattaa tietylle ruokavaliolle tyypiillisiä ruoka-aineita. Minä suhtaudun aika epäileväisesti noihin "scoreihin", mutta niitä tarvitaan, jotta tutkimus voidaan julkaista tiedelehdessä ja tutkijat voivat kansainvälisissä kokouksissa vakuuttaa kollegansa tyyliin: "kato nyt hyvä ystävä miten hyvä tämä menetelmä on, mitä siinä enää kuppaat, ryhdy käyttämään tätä..." tmv. Joka tapauksessa näiden "scorien" perusteella niillä joilla oli runsaasti Välimeren ruokavaliolle tyypillisiä ruoka-aineita käytössään, oli 48 prosenttia vähäisempi riski Alzheimerin tapaiseen dementiaan. Vähemmän Välimeren ruokavaliolle tyypillisiä ruoka-aineita käyttäneillä oli 45 prosenttia vähäisempi riski. 

Tutkijat korostivat, että tämä ei ollut mikään kliininen koe ja liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei saisi tehdä tämän yksittäisen tutkimuksen perusteella.

Ennestään tähän ruokavalioon on yhdistetty pienempi riski sairastua mm. sydän- ja verisuonitautiin, diabetekseen ja saada korkea verenpaine. Tutkijat selittävät tämän johtuvan siitä syystä, että tämä ruokavalio parantaa kolesteroliarvot, pitää verensokerit kurissa, huolehtii verisuonten terveydestä ja alentaa tulehdusta. Kaikilla näillä tekijöillä on vaikutusta mitä suurimmassa määrin terveyteemme.

Tutkimus julkaistiin tässä kuussa tiedelehdessä Archives of Neurology.

Lähde: Reuters Health, 9.2.2009

Yleiskeskustelua 9.2.2009

Etukäteen pyydetyt puheenvuorot on nyt käytetty ja siirrymme yleiskeskusteluun hiilihydraattien mahdollisesta vähentämistarpeesta. Mahdollisesti on puhetta tästä:

VHH:ssa ei jää pois tärkeitä suojaravintoaineita

Sami Uusitalo ja Outi Piisi-Putta

 

Haluamme korostaa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei johda siihen, että jäisi puuttumaan tärkeitä suojaravintoaineita. Esittelemme tässä Samin säännöllisesti nauttiman VHH –lounaan ja Outin jokapäiväisen VHH -aamiaisen.  Näillä eväillä ei käsityksemme mukaan kehity vitamiini-, kuitu- tai hivenainepulaa.

Tästä löydät koko mediamateriaalin.