keskiviikkona, helmikuuta 20, 2013

Kertomus kolesterolista ja statiineista

*
Tässä Veteraaniurheilija -blogissa keskustellaan vilkkaasti kolesterolista ja statiineista. Nimimerkki "Birdie" on tuottanut niin pitkän, humoristisen, satiirisen ja harkitun kommentin, että se on syytä julkaista kokonaisuudessaan erillisenä kirjoituksena.

Lue, pohdi ja ihmettele!

Tämänkertaisen Birdie-kolumnin aiheena on aina yhtä housuissa poltteleva kysymys siitä kuka saa ja kuka ei, ja mikä paikka ruumiissa oikein onkaan kovana. Jotta jommankumman lukijani etenemä jaardimäärä ei olisi aivan yhtä hengästyttävä kuin Pittsburgh Steelersin puolustuksen linjamiehen James Harrisonin juoksu vuoden 2009 helmikuun Super Bowl finaalissa, niin aloitan opettavaisen tarinani vaatimattomasti lähellä New Jerseyn Lindenin lentokenttää seisovasta Merck-lääkeyhtiön punatiilisestä tutkimuslaboratoriosta.

Tämähän on nimittäin se pahamaineninen linnake josta niin monet elintoimintojamme salpaavat lamauttimet ovat alun perin lähtöisin. Lääketehtaan tutkimuslaboratoriohan on yleisen määritelmän mukaan sellainen paikka, jossa on paljon koeputkia, testilaitteita ja kahdenlaisia laboratoriorottia.

Toiset laboratoriorotat ovat monipuolista sekaravintoa syöviä söpöjä hyvähampaisia jyrsijöitä, ja ne toiset laboratoriorotat ovat taas pavunituja ja soijarouhetta popsivia liberaaleja, jotka hämmästyttävästi muistuttavat normaaleja ihmisiä, mutta joilta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot sekä kyky nähdä asioiden laajempia kokonaisuuksia. Näitä jälkimmäisiä putkinäköisiä laboratoriorottia kutsumme jatkossa erotuksen vuoksi lyhyesti vain koeputkirotiksi.

Akateemisen koulutuksen saaneet koeputkirotat usein joutuivat laboratorion ulkopuolella huomaamaan, että heillä ei käy niin sanotusti flaksi. Taloustieteestä tuttua suhteellisen kilpailuedun käsitettä soveltaen he tajusivat että oma asema kilpailussa paranee mikäli muiden asema vastaavasti huononee.

Jos eläisimme vielä 1900-luvulla itsenäisessä sivistysvaltiossa, voisin kirjoittaa että koeputkirottia huolestutti se että lihansyöjämies vie naiset, mutta näinä homoliberaaleina aikoina tuollainen tokaisu olisi syrjintää ja veisi vankilaan.

Monivuotisen yliopistokoulutuksen saaneet koeputkirotat keksivät nopeasti että testosteroni auttaa vipuvoiman ylläpitämisessä, joten tuollainen saastainen hormoni piti toki saada kastroitua pois kilpailijoilta. Kaukana ovat siis ajat jolloin kyläjuhlissa syötiin sonnin kiveksiä, ja vain pölyisistä historiankirjoista löytyy mainintoja Pariisista vuonna 1889 alkaneesta maniasta, jolloin lääkäritkin määräilivät kilvan kivesuutetta "elämän eliksiirinä".

Mutta lopulta koeputkirotat keksivät, että juuri kolesteroli oli se aine josta testosteroni ja muutkin steroidihormonit kehossa syntetisoituvat, joten enää piti tajuta keino miten tuo piristävä elintoiminto saataisiin lamautettua. Tässä kohtaa New Jerseyn tiedepiirien onneksi kuvaan astui mukaan opiskelijavaihdot ja yritysvakoilu.

Viisaat ja terveet japanilaiset olivat nimittäin havainneet että homeista riisiä syöneet ihmiset tulivat kipeiksi ja kalpeiksi, mutta amerikkalaiset heti tajusivat että tässähän oli ainesta "lääkkeeksi". Merck-yhtiön johtokunnassa pomot hieroivat karvaisia käsiään, ja kilpajuoksu pilaantuneen ruoan hyödyntämiseksi oli virallisesti alkanut.

Hieman aineen molekyylirakennetta tutkimalla havaitsee selvästi että veijarihan on tietenkin 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin estäjä, jota jostain käsittämättömästä syystä alettiin nimittää pelkästään statiiniksi. Tuo kaiken selventävä kemiallinen termihän olisi nimittäin paljastanut kaikille, että aine estää myös erään toisen tärkeän kehon komponentin toiminnan, ja tässä juuri piilee se kuuluisa villakoiran ydin.

Kuten kaikki valelääkärit tietävät, kilpaileva esto on lääkkeiden vaikutuksen olennaisin mekanismi. Kaikkia homolakeja uhmaten Birdie selittää tämän asian tällä kertaa ravintolavertauksen avulla. Ajatellaanpa että komea alfauros iskee baarissa silmänsä kahteen henkisesti kauniiseen ja muodollisesti pätevään naaraaseen, joista kuitenkin toinen on oikeasti pihtari ja toinen on halkeamaisillaan himosta. Tällaiset syvälliset luonteenpiirteet peittyvät kuitenkin näkyvistä hyvin maalatun pintakerroksen alle, joka pihtarilla sattuu olemaan tyrkky ja sillä himokkaalla taas astetta ujompi. Kun alfauros siis lopulta luulee langenneensa loveen eli tyrkkyyn, lovi jääkin itse asiassa saamatta.

Kilpaileva esto siis tarkoittaa, että tuote antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Lääkkeiden molekyylimaailmassa periaate on tietenkin täysin sama, ja niin sanotut luonnolliset statiinit kuten lovastatiini ja simvastatiini näyttävät kaukaa katsottuna aivan kolesterolilta jopa noin 400:n daltonin molekyylikokoa myöten, ja läheltä katsottuna taas niiden lonkero muistuttaa 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin tarttumalonkeroita, mutta itse aineet eivät hoida kummankaan hommeleita loppuun saakka, vaan homma menee täysin reisille.

Tämän tupla-cameo-roolin merkityksen ymmärtäminen on muuten olennaisen tärkeää, jotta jompikumpi lukijani huomaa projektin todellisen kierouden. Jo ennen kuin lovastatiinia ja simvastatiinia alettiin edes kehitellä, oli nimittäin todistettu että ylimääräinen kolesteroli itsessään estää kolesterolin syntetisointia, jotta arvot eivät voisi kohota liian suuriksi. Ainoastaan viallinen maksa, kuten esimerkiksi lääkkeillä ylirasitettu maksa, ei pysty tähän itsesäätelyyn.

Kun siis simvastatiinia popsii tarpeeksi monta vuotta, se tulee lopulta jossain vaiheessa jopa tarpeelliseksi. Tätä voi jo todellakin kutsua ennakoivaksi lääkinnäksi. Tämän ennakoinnin lisäksi statiineilla on myös ajallisesti nopeammin vaikuttava toimintamekanismi, josta Birdien hienostelevampi puolisko voisi sanoa että kyseessä on myopatia, mutta savolaisittain sanoen kerronpahan vain että statiinit aiheuttavat "kippuu ja kolotusta".

Terminologiaa kannattaa vielä selventää sen verran, että kyseessä ei siis ole mikään yllättävä sivuvaikutus, vaan lääkkeen farmakologisesta toiminnasta johtuva salpausprosessi, johon liittyy olennaisesti aine nimeltä koentsyymi Q10 eli lyhyesti sanottuna ubikinoni. Tämäkin molekyyli ihmiskropan sisältä oli muuten keksitty samaisessa punatiilisessä rakennuksessa New Jerseyssä, ja Merck-yhtiö jopa haki patenttia yhdistelmätuotteelle jossa olisi sekä statiinia että ubikinonia, mutta tämähän olisi toki ollut kaupallinen itsemurha koska salajuoni olisi paljastunut.

Jotta turvallinen maine olisi pelastettu, myytävästä lääkeaineesta ei siis voinut tehdä turvallisempaa. Joidenkin raporttien mukaan varsinkin lovastatiinin aiheuttamat jalkakrampit ja muut kolotukset vielä pahenevat jos onneton uhri käyttää niasiinia, jonka jotkut sivistyneet tuntevat myös nimellä B3-vitamiini. Mikäli jompikumpi lukijoistani ei juuri tällä hetkellä satu muistamaan mistä B3-vitamiinia saadaan, niin kerron sen tässä lyhyesti: lihasta.

Toistan asian vielä varmuuden välttämiseksi: niasiinia saadaan kaikesta mikä näyttää vähänkin lihalta eli siis possun paistista, lohifileestä, maksalaatikosta ja kaiken lisäksi vielä hiivasta eli sitä kautta oluesta. On siis täysin mahdollista että kaikenlainen terveellinen syöminen entisestään pahentaa uhrin olotiloja ja vapinoita. Siispä kun ensi kerralla tunget suuhusi punaisia, keltaisia tai sinisiä pillereitä, niin Birdie kehottaa uhreja suureen varovaisuuteen, ja tarkistamaan ainakin pölyisistä lääketieteen salaliitto-opuksista etteivät puristeesi vain ole kasvissyöjien keksintöä.

Voit tietenkin tukeutua uudempaankin tietouteen ja lukea jatkossakin Birdien paljastuksia Merck-yhtiön salaisista kellareista.

Näin saimme nauttia Birdien paljastavasta tarinoinnista tällä kertaa. Olennainen kysymys kuuluu: Haluatteko lukea lisää paljastuksia? 

sunnuntai, tammikuuta 20, 2013

Väestön kolesterolitason "nousu"


**
Pyydän lukijoitani lukemaan huolellisesti professori Kari Salmisen kirjoituksen, joka liittyy surullisenkuuluisaan Finriski-tutkimukseen, jonka yhteydessä väitetään suomalaisten kolesterolitason kääntyneen nousuun vaarallisella tavalla. 

Huomaatte, että edelleen on runsaasti kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viranhaltijat ja tutkijat eivät ole olleet halukkaita käymään tästä asiasta avointa keskustelua puhumattakaan, että vastattaisiin heille esitettyihin kysymyksiin! 

Jotenkin surulliselta tuntuu, että Vartiainen, Strandberg, Puska, Syvänne yms. ylimielisesti sivuuttavat heille esitetyt kysymykset. Onko tämä teidän mielestänne reilua?

Luovutan palstatilan ja kommenttikentät tässä terveysblogissani terveysviranomaisten, tutkijoiden ja kaikkien terveystietoisten suomalaisten käyttöön. Käydään täällä keskustelua suomalaisten kolesterolitasosta.

*******************

Vartiainen ym. (1) on julkaissut Suomen Lääkärilehdessä vertaisarvioidun kirjoituksen "Finriski-tutkimus: Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun". Tutkimuksessa on vuonna 2012 määritetty ikäryhmän 25-74 v. veren kolesterolipitoisuudet. Sama määritys on tehty vertailuvuonna 2007 (2). Vertailun perusteella on tehty otsikon mukainen väite, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on propagoinut laajasti. Media tarttui laajasti syöttiin.

Olen lähettänyt alla olevan tekstin myös kaikille artikkelin kirjoittajille ja Suomen Lääkärilehden päätoimittajille pyytäen kommentteja. En ole niitä saanut. Aikoinaan lupasin palata tähän aiheeseen uudelleen Christerin blogissa, kunhan olen pohtinut asiaa arvostamieni asiantuntijoiden kanssa. Teen sen nyt.

Otos
Veren kokonaiskolesterolipitoisuus on vuonna 2012 mitattu ikäryhmästä 25-74 vuotta yhteensä 2768:lta mieheltä (0,16 % ikäryhmästä) ja vastaavasti 3046:lta naiselta (0,18 % ikäryhmästä). Artikkelissa ei ole pohdittu, millä tarkkuudella mittaustulos vastaa koko suomalaisen ko. mies- ja naisikäryhmän kolesterolipitoisuutta? Mikä on virhemarginaali?

On myös huomattava, että mittaukseen osallistui vain alle 60 % tutkimukseen kutsutuista. Näin suuri kato ei enää vastaa satunnaista otantaa. Voidaan korkeintaan spekuloida, mihin suuntaan henkilöiden satunnaisuudesta poikkeava valikoituminen vaikuttaa mittaustuloksissa.

Veren kolesterolipitoisuus
Vuonna 2007 ikäryhmän 25-74 v. kolesterolipitoisuuden keskiarvo (mmol/l) miehillä oli 5,23 (keskihajonta 1,01) ja vuonna 2012 5,25 (1,08). Erotus on 0,02. Naisten vastaavat luvut olivat 5,27 (0,99), 5,38 (1,05) ja erotus 0,11. Olen tiedustellut sekä professori Erkki Vartiaiselta että artikkelin (1) kaikilta kirjoittajilta, ovatko nämä erot merkitseviä. En ole saanut keneltäkään vastausta, mikä kertonee paljon. Erotus tuskin on merkitsevä ainakaan miehillä. Siis onko vuosien 2007 ja 2012 välillä todellista eroa?

Määritykset on tehty kymmenvuotisikäryhmissä 25-34, 35-44, 45-54, 55-64 ja 65-74. Artikkelissa todetaan, että "vuoden ja ikäryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä" (p=0,26 miehillä ja p=0,39 naisilla).

Miten edellä esitetyn valossa voidaan väittää, että "väestön kolesterolitaso on kääntynyt nousuun"? Kaiken kaikkiaan millimoolin tuhannesosan mittaukseen perustuvat, sadasosaan pyöristetyt lukemat ja niihin perustuvat olettamukset ovat enemmän leikittelyä numeroilla kuin suomalaista terveystodellisuutta.

Valikoivaa
Artikkelin (1) yhteenveto- ja tekstiosassa käytetyt kolesteroliarvot poikkeavat vuosien 2007 ja 2012 tulostaulukoissa (1,2) esitetyistä arvoista. Syytä tähän ei mainita artikkelissa. Vasta myöhemmin (3) Vartiainen on ilmoittanut arvojen koskevankin vain osajoukkoa 25-64 v. eikä siis tulostaulukkoarvoja koko ikäluokasta 25-74 v. (1,2). Ulkopuolinen ei näitä THL:n sisäisiä osajoukon arvoja ja niiden hajontaa pysty mistään tarkistamaan.

Vartiainen perustelee osajoukon 25-64 v. valintaa "koska nämä tiedot ovat käytettävissä vuodesta 1982 lähtien". Miksi sitten vuoden 2007 raportissa (2) taas tästäkin poiketen todetaan: "Vuosien 2002 ja 2007 välillä kolesterolitaso kuitenkin kääntyi uudelleen laskuun sekä miehillä että naisilla. Suomalaisten 30-59-vuotiaiden miesten seerumin kolesterolipitoisuuden keskiarvo oli 5,69 mmol/l vuonna 2002 ja 5,39 mmol/l vuonna 2007. Samanikäisten naisten keskiarvot olivat 5,42 mmol/l vuonna 2002 ja 5,38 mmol/l vuonna 2007". Siis vertailussa on jälleen uusi osajoukko.

Mitä tarkoitusperiä varten erilaiset osajoukot on kulloinkin valittu?

Kolesterolipitoisuuden mittausprosessi
Artikkelissa (1) ilmoitetaan, että laboratorion systemaattinen virhe vuonna 2012 oli 0,0 %. Laboratoriossa tapahtuva mittaus on kuitenkin vain osa kokonaisesta mittausprosessista, joka alkaa näytteenotosta, näytteen preparoinnista, pakkaamisesta, kuljettamisesta ja varastoinnista ja joka vasta päättyy laboratoriomääritykseen. Olen pyytänyt sekä Vartiaiselta että kaikilta artikkelin kirjoittajilta tiedon koko määritysprosessin virheestä. Vastausta en ole saanut. Mikä siis on koko mittausprosessin virhe?

Kokonaiskolesterolin "nousun" vaikutus terveyteen
Kahteen 1990-luvun alkupuolella tehtyyn yhteenvetotutkimukseen (4,5) viitaten Vartiaisen ym. artikkelissa todetaan, että 1 %:n muutos kolesterolitasossa johtaa 2-3 %:n muutokseen sepelvaltimotautikuolleisuudessa. Todettakoon, että tutkimukset (4,5) eivät ensinnäkään puhu suppeasti vain sepelvaltimotautikuolleisuudesta, vaan kaikista sepelvaltimotautitapahtumista.

Toisekseen nämä yhteenvetoartikkelit tarkastelevat pääsääntöisesti alkuperäistutkimuksia, joissa kohteena on ollut sekundääripreventio tai henkilöt, joilla "korkean" kolesterolin lisäksi on ollut muita riskitekijöitä kuten diabetes, korkea verenpaine, tupakointi jne. Siten tulokset eivät ole suoraan sovellettavissa suomalaiseen keskiarvoväestöön.

Ennustaessaan lisääntyviä sepelvaltimotautitapahtumia Vartiainen ym. toteavat: "Vuonna 2010 alle 75-vuotiailla miehillä oli 5394 ja naisilla vastaavasti 1805". Miksi yhteenvetotutkimuksiin (4,5) perustuvassa Vartiaisen ym. ennustuksessa käytetään alle 75-vuotiaiden tapahtuma-alttiutta, mutta kolesteroliarvoina artikkelissa käytetään (siis tulostaulukkoarvoista poikkeavasti) osajoukkoa 25-64 v.? Mikä on kirjoittajien logiikka? Miksi vain sepelvaltimotauti?

Tärkeä on Holmen yhteenvetotutkimuksen (4) havainto: "What was gained by cholesterol lowering with respect to CHD risk reduction was mostly lost on other fatal end points so that at least 8-9 % cholesterol reduction had to take place before an associated reduction of total mortality was indicated". Siis mikä sepelvaltimotautitapauksissa voitetaan, se hävitään kokonaiskuolleisuudessa. Tämän toteamuksen rinnalla Finriski-tutkimuksessa havaittu "erotus", miehillä 0,38 % ja naisilla 2,08 %, on kansanterveyden kannalta todella vähäinen (ja jos siis jotain, jopa kokonaiskuolleisuutta pienentävä). Miksi tätä seikkaa ei ole kerrottu?

Suomalainen Autoklinikkatutkimus (6) on osoittanut, että kuolleisuus kaikkiin sydän- verenkiertoelinten sairauksiin on miehillä vähäisintä kokonaiskolesterolialueella 5-7 mmol/l ja naisilla alueella 6-9 mmol/l. Tässä valossa kolesterolipitoisuuden Finriski-määritystarkkuuteen hukkuvat sadasosien "muutokset" tasolla 5,2-5,3 mmol/l ovat sydän- ja verisuoniterveyden kannalta olemattomia. Todettakoon, että myös kokonaiskuolleisuus noudattaa samanlaista, hyvin tunnettua U-käyrää.

Eikö juuri Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tarkastella kansanterveyttä kokonaisuutena ja paljon laajemmasta näkökulmasta kuin vain yksittäisen, vaikkakin tärkeän taudin, sepelvaltimotaudin kannalta?

Kokonaiskolesteroli, LDL, HDL, triglyseridit
Kummastusta on herättänyt se seikka, ettei Finriski-tutkimuksessa ole ilmoitettu LDL-, HDL- ja triglyseridipitoisuuksia, jotka olisivat tuoneet tutkimuksen edes hieman lähemmäksi nykyaikaa. Ainakaan niitä ei ole artikkelissa kerrottu. Voisiko se johtua siitä, että vuosina 2007 ja 2012 verinäytteet on otettu "vähintään" neljän tunnin paaston jälkeen? Mikä on yleisestä käytännöstä lyhennetyn ja epämääräisen "vähintään" neljän tunnin paaston vaikutus määritystuloksiin, erityisesti triglyseriditasoon?

Yhteenveto
Vartiaisen ym. artikkeli (1) jättää monia keskeisiä kysymyksiä avoimiksi eivätkä sen laatijat ole halukkaita niistä keskustelemaan ja vastaamaan niihin avoimesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on Finriski 2012-tutkimusta käsitelleeseen artikkeliin perustuen esittänyt julkisuudessa vastuuttomia väitteitä, mitkä voidaan hyvin perustein kyseenalaistaa.

Arvostettu Suomen Lääkärilehti on julkaissut kyseisen artikkelin vertaisarvioituna alkuperäistutkimuksena. Olisi voinut olettaa, että edes karkeimmat edellä kuvatut epäloogisuudet olisi huomattu jo lehden toimituksessa. Vielä erikoisempaa on, että vertaisarvioijat eivät ole niihin puuttuneet.
THL on vastuuttomasti herättänyt yhteiskunnassa perusteetonta huolta sydänterveydestä aikana, jolloin muutoinkin väestössä kannetaan suurta huolta työttömyydestä ja perheiden toimeentulosta. Se ei voi olla johtavan, kansakunnan terveydestä ja hyvinvoinnista vastaavan laitoksen tarkoitus.

Kari Salminen

Viitteet
  1. Peltonen M ym. Kansallinen Finriski-tutkimus 2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 34/2008.
  2. Vartiainen E ym. FINRISKI-TUTKIMUS: Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien jälkeen kääntynyt nousuun. Suomen Lääkärilehti 2012;67: 2364-8.
  3. Vartiainen E. Kolesterolitaso on todella nousussa. Suomen Lääkärilehti 2012;67:2710-1.
  4. Holme I. An analysis of randomized trials evaluating the effect of cholesterol reduction on total mortality and coronary heart disease incidence. Circulation 1990;82:1916-24.
  5. Law MR ym. By how much and how quickly does reduction in serum cholesterol concentration lower risk of ischaemic heart disease? BMJ1994:308:367-74.
  6. Aromaa A, Maatela J. A search for optimum values: Prognostic evaluation of reference values. Reference values in laboratory medicine. John Wiley & Sons Ltd. 1981.


lauantaina, joulukuuta 15, 2012

Vähättelevät kännykkätutkimukset pois joulumarkkinoilta - tilalle valistusta

**
Jälleen on käsillä se aika vuodesta, joulu, jolloin kännyköiden myyntirauha on turvattava. Mikä sen parempi menetelmä, kuin kuluttajaa rauhoittavat, viranomaisten uutisoimat tutkimustulokset?

Säteilyturvakeskus (STUK) julkaisi äskettäin yhteispohjoismaisen syöpärekisteritutkimuksen aivokasvaintyyppi gliooman ilmaantuvuudesta vuosilta 1979-2008 Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kuluttajille viestitettiin: ”Aivokasvainten ilmaantuvuus ei ole suurentunut matkapuhelinten yleistymisen myötä”.

Tuloksia lähemmin tarkasteltaessa STUK:n arvio miesten gliooma-tapausten vähenemisestä 1980-alkaen on hämmentävä. Yhteispohjoismainen rekisteritietohan itse asiassa osoittaa, että 1980-luvulla tapahtuu vain pieni tasaannus, mutta miesten aivoperäisiä syöpiä osoittava käyrä lähtee kuitenkin 2000-luvulta kasvuun. Eikö kännykän käyttökin yleistynyt kyseisenä periodina?

Yhteispohjoismaisen rekisteritutkimuksen aineisto päättyy siis vuoteen 2008, eli edustaa tuoreimmillaankin neljän vuoden takaista informaatiota. Lisäksi raportissa on hyödynnetty epäluotettavan Interphone-tutkimuksen aineistoa.

Tanskan viranomaiset sen sijaan paljastivat marraskuussa 2012, että glioblastoma, aivosyövän pahanlaatuisin muoto, on lähes kaksinkertaistunut runsaan kymmenen vuoden aikana. Johtava tutkija Christoffer Johansen: "”Tieto on luotettava ja pitää paikkansa."”

Myös Ruotsin Sosiaalihallituksen tuoreet luvut uhkaavat yhteispohjoismaisen rekisteritutkimuksen uskottavuutta. Sosiaalihallituksen syöpärekisteri vuodelle 2011 osoittaa syöpien yleistymisessä 4% vuotuista kasvua, mikä on 2% edellisvuotta 2010 enemmän.

Luvut gliooman osalta voivat olla epätarkkoja. Ruotsin syöpärekisteriin on kohdistunut kritiikkiä, koska glioomatapauksia puuttuu viranomaistenkin mukaan rekisteristä. Sentään jotakin huolestuttavaa myös STUK:n julkaisema yhteispohjoismainen rekisteritutkimuskin osoittaa. Nuorimmassa ikäryhmässä (20-39 vuotta) glioomien ilmaantuvuus suureni naisilla lievästi koko tarkastelujakson ajan.

Israelilainen tutkijapari Wolf & Wolf esittivät jo 2005, että naiset saattavat olla miehiä herkempiä sähkömagneettisille kentille. Syöpäjärjestöjen ylilääkäri Liisa Pylkkästä haastateltiin Helsingin Sanomissa 26.11 nuorten (20-34 vuotiaiden) yleisimmistä syövistä. Pylkkäsen mukaan rintasyöpä, aivo- ja keskushermostokasvaimet sekä kilpirauhassyöpä ovat kärjessä nuorilla naisilla.

Nuorilla miehillä eniten esiintyviä syöpiä ovat kivessyöpä, lymfooma sekä aivo- ja keskushermostoperäiset syövät. Kivessyövän kasvukäyrä ansaitsee huomiota. Se on suorastaan jyrkkä ja herättää huolta rinnastettuna ajankohtaan kännyköiden yleistymisestä. Missähän ne nuoret miehet sitä puhelintaan säilyttävät?

Myös nuorten aivolymfooman kasvu oli esillä, kun lääkäri Pekka Niemelä kirjoitti Mediuutisten kolumnissa 2010: ”

"Sanomalehti Kalevassa kerrottiin keväällä 2010 tehokkaasta hoitomuodosta aivolymfooman hoidossa. Syöpälääkäri ja neurokirurgi toteuttavat yhteistyössä täsmähoidon aivoihin. Syöpälääkäri kertoi, että aivolymfoomien määrä nuoremmassa väestössä on dramaattisesti noussut. Kaikkein kiivainta kasvu on ollut Oulun ympäristössä, mutta raju nousu näkyy kaikkien yliopistosairaaloiden tilastoissa. Aivolymfoomien ilmenemismäärissä näkyy 5–10 -kertaisia kasvulukuja."”

Ruotsalaisepidemiologi Lennart Hardell on toistuvasti raportoinut nuorten kännykän käytön riskeistä. Heinäkuussa 2011 International Journal of Oncology -tiedelehdessä julkaistiin tutkimus, että nuorilla, jotka aloittavat kännykän käytön teini-iässä ja jatkavat sitä yli vuosikymmenen, kohoaa aivokasvainriski. Aivokasvaintyyppi astrosytooma lisääntyi 4,9-kertaisesti sillä puolella päätä, jolla kännykkää käytettiin.

Lisää hyviä uutisia. Lasten kasvainriskiä selviteltiin myös kansainvälisessä, osin teollisuuden rahoittamassa CEFALO-tutkimuksessa. Hanketta koordinoineen professori Martin Rööslin mukaan matkapuhelimen käyttö ei aiheuttanut lapsille aivokasvaimia. Lasten vanhempia rauhoittava uutinen sai ikävän käänteen, kun kanadalainen, Trentin yliopiston tutkija Magda Havas laati raportista uuden analyysin. Havas osoitti, että 2,8 vuotta kännykkää käyttäneillä lapsilla aivokasvainriski kasvoi 115 prosentilla ja riski kohosi edelleen lisääntyneen käytön myötä. Lateraalisen aivokasvaimen osalta riski kasvoi jopa 519 prosenttia.

Amerikkalaisprofessori Devra Davis luennoi marraskuussa Suomessa Työterveyslaitoksella. Hän kertoi, että myös USA:ssa alta 40-vuotiaiden syövät ovat lisääntyneet merkittävästi 1990-luvulta alkaen. Davisin mukaan täysin varman tiedon puuttuminen riskeistä ei todellakaan poista niitä (kuten eräät viranomaistahot uskovat).

Davis: "”Myöskään keuhkosyövän osalta ei väestötasolla nähty kovin merkittävää kasvua ennen kuin 40 vuotta oli kulunut tupakoinnin yleistymisestä. Atomipommin uhrien keskuudessa havaittiin aivosyöpää vasta 50 vuoden kuluttua. Näiden tosiasioiden valossa laajamittaisen gliooma-epidemian puuttuminen ei suinkaan ole osoitus matkapuhelinten turvallisuudesta. Gliooman ilmaantuvuus suhteessa tämänhetkisen todistusaineiston puuttumiseen on odotettavissa oleva tosiasia. Toisaalta, Tanskan syöpäyhdistys raportoi äskettäin gliooma-tapausten kaksinkertaistuneen Tanskassa. USA:ssa olemme havainneet gliooma-potilaiden merkittävää kasvua -90-luvulta alkaen. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että matkapuhelinsäteilyllä on monia biologisia vaikutuksia esimerkiksi sperman laatuun...

Vaikka teollisuudelle liikevoitto onkin etualalla, Belgian matkapuhelinoperaattori, Belcom, varautuu jo tulevaisuuteen. Belcomia johtava Didier Bellens valistaa lapsia, markkinoinnin tärkeintä kohderyhmää, mutta samalla potentiaalisia tulevia gliooma-potilaita: ”"On parempi käyttää handsfree-laitetta, koska kännykkä kuumottaa korvaa. Säteily on vaarallista. Sulkekaa yöksi puhelin. Jos kännykkää käytetään herätyskellona, se pitäisi silloinkin kytkeä pois päältä.”

Voisivatko suomalaiset oppia Bellensiltä jotakin? Viranomaisten julkaisut ohjaavat pitkälle kulutuskäyttäytymistä ja -tottumuksia. Kumpi on vastuullisempi, härkää sarvista tarttuva Belgian operaattori, vai pään pensaaseen pistävät Suomen viranomaiset?

Ystävällisin terveisin, Erja Tamminen

www.sahkoailmassa.fi

perjantaina, marraskuuta 30, 2012

Terveysmietteitä Facebook-seinälläni

**
Lukijani ovat huomanneet, että nopeatempoisempi kirjoitteluni on siirtynyt Facebookin puolelle. Facebookin puolella olen koonnut suuren määrän terveysmietteitä (muiden mietteitä ja omiakin). Niille jotka eivät halua lukea julkisia kirjoituksiani Facebookissa, tarjoan tässä nyt pienen sikermän kiinnostavia terveysmietteitä.

Voit lukea julkisia Facebook -kirjoituksiani tai pyytää minua Facebook -ystäväksi painamalla tästä.

TERVEYSMIETTEITÄ

"Kun otetaan perus veren lipidi- eli rasvapaneeli, saadaan tulokset kokonaiskolesterolista, HDL-kolesterolista, LDL-kolesterolista sekä triglyserideistä. Eli käytännössä tämä kertoo kuinka paljon kolesterolia on verenkierrossa sekä kuinka paljon sitä on eri lipoproteiinipartikkeleissa. Meillä on siis informaatiota lastista sekä veneistä, mutta ei veneiden eli lipoproteiinipartikkeleiden määrää! Ja kuitenkin viimeisimmän tietämyksen valossa se, millä on merkitystä, on lipoproteiini-molekyylien määrä (eli veneiden lukumäärä). Tätä ei kuitenkaan mitata perustutkimuksissa lainkaan. Kuitenkin mikä oikeasti ennustaa riskiä sydän-verisuonitaudeille on juurikin LDL-lipoproteiinien MÄÄRÄ, ei siis LDL-kolesteroli."

Olli Sovijärvi





"Joskus kysyin viljasikaesittelijältä kaupassa, että mitä eroa siinä viljasiassa on muuhun sikaan verrattuna, kun käsittääkseni kaikki siat syövät viljaa ja tarvitsevat valkuaistäydennyksen. Kehuin vielä opiskelleeni jonkinverran kotieläintiedettä. Myyjä meni hiukan vaikeaksi. Viljasikakin on vain termi hämätä kuluttajaa, niinkuin maalaismunat. Harvemmin on kaupunkilaismunia myynnissä."

Soile Prokkola





"Elintarviketeollisuus ei käytä kotimaista marjaa, vaan sitä, mitä halvimmalla saa. Esimerkiksi viljellyt mansikat taitavat nykyisin tulla Kiinasta."

Soile Prokkola 





"Me kaikki suomalaiset tiedämme marjat, sienet ja riistan, mutta emme ole hyödyntäneet niiden kansainvälistä arvoa. Wildfood on meidän mahdollisuutemme erottua ruokakulttuurillamme muista maailman maista."

Sari Mattila





"En ole ollut huippu-urheilija enkä huippuvalmentaja. Yritän uudessa tehtävässäni olla urheilijoiden ja valmentajien huippuauttaja."

Vesa Harmaakorpi (1961- )
Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja 2013-


"Mitä suurempi tarve kritisoida, neuvoa tai tuomita toisia, sitä pinnallisempi on oma itsetuntemus."

Tommy Hellsten

"Näyttäisi onneksi siltä, että karppaushömpötys on menossa ohi."

Pekka Puska

"Joka-aamuinen aamiaiseni koostuu voissa paistetusta pekonista ja kananmunista + kasvislisukkeet. Syön myös sikana suklaata. Ruuanlaitossa käytän aina voita, syön paljon lihaa ja kasviksia, ja kasvisrasvat loistavat poissaolollaan. Tätä ruokavaliota on jatkunut viimeiset kolme vuotta. Kokonaiskolesterolini on 4,1 ja painoindeksi 21. Virallisen näkemyksen mukaan tämä ei ole kerta kaikkiaan mahdollista. Haistakoot pitkät. Minä voin hyvin."

Katariina Nevalainen

"Keiju Alentaja alentaa tehokkaasti terveyttä."

Piia Kankare

"Tuntuu kummalliselta tulla palkituksi siitä hyvästä, että on pitänyt lystiä."

Tove Jansson (1914-2001)
(Kuultiin vuonna 1953 Tove Janssonin saadessa Nils Holgersson -palkinnon Tukholmassa.)

"Jos voi vastata kuolinvuoteellaan kysymykseen "Miten elämä meni?" todeten: "Elin arvokkaan elämän", niin sitä voi pitää sekä eettisesti että elämänfilosofisesti kokonaisena vastauksena."

Pekka Himanen (Sininen kirja,2012)

"Asiantuntijat, hoitajat ja lääkärit, jotka seuravat vain pintapuolisesti ravitsemustutkimusta, menevät retkuun ja uskovat nämä jutut pilkkuja myöten. Karppaus päätyy unholaan, ja se hyvä mitä sillä oli annettavana unohdetaan."

Reijo Laatikainen

"Menestyjän ominaisuuksia ovat kiinnostus, ahkeruus, valppaus, vastauksen osaaminen, ideoiden ymmärtäminen, sosiaalisuus ja tyytyväisyys: ominaisuuksia, jotka muut arvioivat positiivisiksi. Erityislahjakas puolestaan esittää hankalia kysymyksiä, hulluja ideoita ja vahvoja mielipiteitä. Häntä eivät kiinnosta valmiit vastaukset tai säännöt vaan monimutkaisten ajatusrakennelmien kehittäminen."

Mirja Wuokko

"Omalla vastaanotolla olen todennut aikoja sitten, miten huonosti diabetespotilaat voivat. Nykyinen hoito ei toimi. Se aiheuttaa sairautta ja pahoinvointia. Trendinä on, että II-tyypin diabeetikoille määrätään
 jopa insuliinia, mikä on suorastaan rikollista. Insuliini lihottaa ja pahentaa siten metabolista syndroomaa. Käytännössä on mahdotonta ylläpitää sokeritasapainoa monipistoshoidolla. Sokeritasapainon heittelyt ovat suunnaton rasitus elimistölle. Nopeat verensokerin laskut altistavat sydäninfarktille."

Antti Heikkilä

"Minusta tieteellisen mielenlaadun perusvire on: tutki uteliaasti, epäile kaikkea, tarkista, tarkista vielä kerran, tutki uudelleen jne. Tieteentekijöiltä voi odottaa, jopa vaatia, kriittistä perusasennetta. Mutta tiedemiehet ovat tietenkin ihmisiä, ja ihmisten perusheikkouksiin kuuluvat omiin ajatuksiin hurmaantuminen ja omassa tärkeydessä pönöttäminen."

Varpu Tavi

"Viekää mikroaaltouuni kierrätyskeskukseen ja ruvetkaa tekemään aitoa kotiruokaa hellan ääressä."

Christer Sundqvist (1957- )

"Tämähän on tällainen karppausaallon seuraus, elämme jonkinlaista proteiinirenesanssia. Todellisuudessa tavallinen suomalainen ihminen ei tarvitse proteiinilla rikastettuja tuotteita. Suomalaiset saavat tarpeeksi proteiinia ruuasta."

Mikael Fogelholm (ravitsemustieteen professori)

"Yksi asia on varma. Itä-Suomen yliopistolla on hätä. He eivät selvästikään halua käydä oikeutta, sillä heillä ei ole mitään voiton mahdollisuuksia."

Anssi Manninen (noin 40-vuotias äskettäin pidätettynä ollut oululaismies)

"Aidosti terveellinen ruoka syntyy lähellä, luonnossa, lisäaineettomasti ja laatua korostaen."

Christer Sundqvist (1957- )

"Hedelmä päivässä pitää karkit loitolla."

Christer Sundqvist (1957- )

"Miettikääpä millaista kuraa Itä-Suomen yliopistolta on tullut. Uusitupahan riehui ruisleivän kanssa, sitten tuli monivitamiinitutkimus ja nyt tämä. Samaan aikaan politikkoja lobataan poistamaan vitamiinit käsikaupasta jotta lääketehtaat (lue Orion) saisi lisää monopolibusinestä jne. Veikkaanpa, että aika sekopäitä pitää olla biokemistit jos oikeasti eivät tarkistaneet mittausmenetelmän validitettia ennen julkaisua. Eli politiikalta haiskahtaa, samoin kuin monet THL:n "tutkimukset"."

Jari Hiltunen

"Minustakin tuntuu mahdottomalta, että kymmenet eri D-vitamiinivalmisteiden valmistajat eri puolilla maailmaa olisivat yhtäkkiä, yksissä tuumin päättäneet tahallaan laittaa tuotteisiinsa liian vähän vaikuttavaa ainetta
. Ja että esim. lääketehdas Orion osallistuisi tällaiseen huijaukseen tai että sen laadunvalvonta olisi pettänyt. Ennustan, että Itä-Suomen yliopisto tässä menettää uskottavuutensa lopullisesti."

Matti Tolonen

"
Maailma muuttuu:
1972-2012 Kansallinen lihotusohjelma
2012-2015 Kansallinen lihavuusohjelma"

Christer Sundqvist (1957- )

"Toiset pärjäävät lautasellisella kaurapuuroa hyvin lounaaseen asti ja toisilla nälkä tulee tunnin päästä. Mikä osa tästä on fysiologiaa ja mikä psykologiaa? En tiedä, mutta jos nälkä tulee jo tunnin päästä puuroaamiaisesta, kannattaa lisätä ateriaan hiukan proteiinia (vaikka maitotaloustuotteita, kananmunaa) ja hiukan myös rasvaa ja katsoa vaikuttaako se kylläisyyteen."

Anette Palssa

"Oppineet kollegat korkeissa virka-asemissa sanoivat, että vitamiinien ja kalaöljyn antaminen potilaille on huuhaata."

Matti Tolonen (1941- )

"Proteiinit tukevat onnistunutta laihdutusta ja painonhallintaa monella tapaa, kuten lisäämällä kylläisyyttä ja säästämällä rasvatonta lihaskudosta. Nykyiset tutkimustulokset tukevat myös ajatusta, että ravinnon proteiinien laadulla voi olla merkitystä siinä missä hiilihydraattien ja rasvankin laatueroilla."

Taru Pilvi

"Vuonna 1825 ranskalaislääkäri Francois Broussais (1772-1838) oli sitä mieltä, että kaikki sairaudet johtuivat inflammaatiosta tai ärsytyksestä. Tätä tilaa luonto ei pystynyt parantamaan itse vaan sitä oli hoidettava suonta iskemällä ja iilimatoja käyttämällä. Sata iilimatoa oli normaali päiväannos sairastuneelle!"

Christer Sundqvist (1957- )

"Mutta on suuri akateeminen kupla, että älykäs toiminta edellyttäisi koukeroista kieltä tai ongelmiin tähtäämistä. Todellinen tutkimusloisto nousee siitä, kun joku keksii jotain uutta ja innostavaa ja kertoo sen niin, että tyhmempikin ymmärtää. Niin kuin Albert Einstein kerran sanoi, jos et osaa selittää asiaa isoäidillesi, et ymmärrä sitä itsekään."

Lauri Järvilehto

"Eläkööt muut pikkumaisesti, älä sinä. Riidelkööt muut pikkuasioista, älä sinä. Itkekööt muut pikkukolhuja, älä sinä. Jättäkööt muut tulevaisuutensa jonkun toisen käsiin, älä sinä."

Jim Rohn (1930-2009)

"Ota vastaan raskas tieto - Kevyen aika on ohi!" 

Christer Sundqvist (1957- )

"Lehti ei voi edistää terveyttä, jos sen lukemisesta tulee paha mieli."

Oili Harri (sanottu HyväTerveys -lehden ala-arvoisesta rasvajutusta)

torstaina, marraskuuta 29, 2012

Reeniä raakaruualla


**
Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa äskettäin valmistunut ravintovalmentaja Tuija Kauppinen teki opinnäytteensä raakaruoan merkityksestä kuntoilijalle. Opinnäytteen "Reeniä raakaruualla" lyhennelmä saattaa teitä kiinnostaa.

Reeniä raakaruualla 

Ravintovalmentajakoulutuksen opinnäytetyö
Tuija Kauppinen
2012

Taustaksi

Tuija Kauppinen tutustui ensimmäisen kerran raakaruokaan maaliskuussa 2011, jolloin hän osallistui joogaohjaaja Magnus Appelbergin (http://syomiseniloa.blogspot.com) järjestämälle raakaruokakurssille Rovaniemellä. Tuon kurssin innoittamana hän kokeili samaisena keväänä normaalin paastoviikon sijasta täysin raakaruoalla elämistä. Olo oli huikea. Kevyt mutta energinen. Jaksoi liikkua täysillä! Normaalin paaston aikana liikkuminen oli jäänyt kevyeen ulkoiluun, joogaan ja uintiin.

Tuija osallistui syksyllä 2011 toistamiseen Magnuksen kurssille ja oli tuolloin jo tutustunut lukemattomiin muihin blogeihin, joista oli löytänyt kokeiltavaksi mielenkiintoisia raakaruokareseptejä. Ravintovalmentajakurssin opinnäytetyön innoittamana Tuija oli koko toukokuun 2012 raakaruokavaliolla. Tarkoituksena oli testata sitä, kuinka tällä ruokavaliolla jaksaa treenata intohimoinen kuntoilija (ei sentään kilpaurheilija).

Mitä on raakaruoka?

Raakaruoka on niin Suomessa kuin maailmallakin varsin uusi ilmiö, jota ruokatrendiksikin voitaisiin kutsua. Käsitteenä se on kuitenkin yhtä vanha kuin ihmislaji itse, sillä ennen tulen teon keksimistä esi-isämme söivät vain kuumentamatonta tuoreruokaa. Tuoreruoka tai raakaruoka on siis meille geneettisesti lajityypillistä ruokaa!

Nykyisin syötävä raakaravinto poikkeaa luolissa eläneiden esi-isiemme ruokavaliosta, mutta perusajatus on sama: kasvispainotteinen, kypsentämätön, luonnonmukainen ja ravinnerikas ruokavalio. Monet alkuperäiskansat noudattavat tällaista ruokavaliota vielä tänäkin päivänä. Kyse ei siis ole pyörän keksimisestä uudelleen vaan ennemminkin omille juurille palaamisesta.

Sveitsissä tehtiin 1800-luvun lopulla ensimmäisiä varteenotettavia tieteellisiä tutkimuksia raakaruoasta ja sen hyödyistä. Nykyisin raakaruuasta on saatavilla runsaasti kirjallisuutta ja netti on pullollaan käyttäjien kokemuksia ja blogeja raakaruokailuun liittyen. Raakaruokailu sisältääkin nykyisin monia eri suuntauksia monipuolisista hyvin kapea-alaisiin. Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa raakaruokavaliota vaan erilaisia suuntauksia.

Tuija kannattaa itse monipuolisuutta, jota hän valottaa tuonnempana lisää. Raakaruoka tarkoittaa siis mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa, jota ei lämmitetä yli 42 asteen, koska liika kuumentaminen tuhoaa ruoassa olevia tärkeitä entsyymejä, vitamiineja ja hivenaineita. Entsyymejä tarvitaan mm. aineenvaihdunnassa ruuan sulatukseen ja ravintoaineiden imeytymiseen sekä ylipäätänsä elimistön erilaisiin kemiallisiin reaktioihin.

Ruuansulatuksessa itse ruuasta saatavat entsyymit esisulattavat ruokaa ja osallistuvat sen jälkeen yhdessä kehon tuottamien ruuansulatusentsyymien kanssa ruuan sulatukseen ja ravintoaineiden imeytykseen. Näin ruuansulatusentsyymejä erittävä haima pääsee normaalia vähemmällä, mikä puolestaan lisää elimistön käyttöikää.

Moni saattaa miettiä, eikö kuumentamaton raakaruoka ole täynnä bakteereja ja siten vaarallista elimistölle? On kuitenkin hyvä muistaa, että ihmisessä on kymmenen kertaa enemmän bakteereja kuin omia soluja. Bakteerit itse asiassa antavat meille elintärkeää suojaa. Bakteereja on toki hyviä ja huonoja.

Raakaruoka ylläpitää elimistön hyvää bakteerikantaa ja vahvistaa näin immuniteettia. Hapattaminen lisää erityisesti suoliston toimintaa tukevien maitohappobakteerien määrää.

Raakaruokailijana pidetään yleensä henkilöä, joka syö vähintään 75 % ruoastaan kuumentamattomana. Tämän katsotaan riittävän kumoamaan kuumennetun ruuan aiheuttamat haitat.

Raakaruokailijan ruokavalio koostuu pääasiallisesti marjoista, hedelmistä, vihanneksista, juureksista, merilevistä, palkokasveista, siemenistä, pähkinöistä ja kylmäpuristetuista öljyistä. Tuijalla raakaruokailuun kuuluvat myös raakamaito sekä jossain määrin myös raakamaidosta kypsytetty juusto ja kuivaliha, vaikka ne tiukan käsityksen mukaan eivät kuulu raakaruokailun ideologiaan.

Koska ruokaa ei kuumenneta, raakaruoan valmistuksessa ei tarvita hellaa ja uunia, vaan muun muassa tehosekoitinta, monitoimikonetta ja kuivuria - terävää veistä unohtamatta. Raakaruoasta käytetään usein myös nimitystä elävä ravinto. Elävä ravinto on kuitenkin vain yksi raakaruokailun suuntaus, ikäänkuin raakaruokakäsitteen alakategoria. Elävässä ravinnossa entsyymisisältö on vieläkin korkeampi liotuksen, idätyksen ja hapatuksen ansiosta. Idut ja hapankaali ovat tyypillistä elävän ravinnon ruokaa.

Miksi raakaruokaa?

Raakaruoan suurin etu on sen ravintotiheys tai ravinnerikkaus, miten vain asian haluaa ilmaista. Koska ruuan kypsentäminen vähentää olennaisesti ruoka-aineiden ravintosisältöä, on kuumentamattoman ruuan syömisessä kyse itse asiassa ravintoaineiden maksimoimisesta. Toki merkitystä on sillä millaisia raaka-aineita käyttää.

Raakaruokailijat suosivatkin usein luomua, koska luomutuotteet sisältävät tutkitusti enemmän ravinteita. Lisäksi niissä ei ole ylimääräisiä, monesti ihmiselle haitallisia kemikaaleja, jotka omalta osaltaa estävät ravinteiden maksimaalista hyödyntämistä.

Toinen merkittävä etu raakaruokailussa on se, että verensokeri pysyy tasaisena, minkä ansiosta olo on energinen ja ajatus kirkas. Tuija huomasi itse tarvitsevansa myös vähemmän unta, mikä saattoi osittain johtua valoisista kevätöistä. Hän oli kuitenkin kuullut myös muiden raakaruokailijoiden kertovan samanlaisesta kokemuksesta. Tuija ei osaa sanoa onko vähemmällä unella toimeentulemisessa mitään kehumista, mutta ei siinä mitään pahaakaan ole, jos olo on energinen.

Yksi syy energisyyteen on myös se, että elimistön ei tarvitse nähdä yhtä paljon vaivaa ruuansulatuksen eteen. Tämä siis siksi, että entsyymien, joita ei ole tuhottu kuumentamalla, ansiosta ruuansulatus nopeutuu. Näin energiaa jää ikäänkuin muuhun käyttöön. Energisyyttä tuo varmasti myös se, että raakaruoan syönti kallistaa happo-emäs-tasapainoa emäksiseen suuntaan.

Happamuutta lisääviä ruoka-aineita ovat mm. liha, sokeri ja maitotuotteet, jotka siis yleensä puuttuvat raakaruokailijan repertuaarista.

Jaksaako raakaruualla treenata?

Tuija söi sellaisia määriä raakaruokaa kuin tuntui hyvältä, kehoa kuunnellen ja herkkuja unohtamatta. Erityisesti Tuija haluaisi kuitenkin nostaa esiin proteiinin, sillä raakaruokailijat törmäävät usein samaan kysymykseen kuin kypsennettyä kasvisruokaa syövät: kuinka saat riittävästi proteiinia? Korostihan Juha Hulmikin luennollaan proteiinin merkitystä liikkujalle. Hänen mukaansa proteiinin optimaalinen tarve urheilijalla yksilöstä ja lajista riippuen on 1.4-2.5 g/kg vuorokaudessa. Tuijalla tämä tarkoittaisi noin 100-120 g/vrk.

Raakaruokailijan on varsin helppo saada riittävästi laadukasta proteiinia. Esimerkiksi siemenissä, pähkinöissä, iduissa, merilevissä, tattarissa ja quinoassa on runsaasti proteiinia. Spirulinassa huikeat 70 g / 100 g! Vastoin monien luuloa, myös vihreissä lehtivihanneksissa kuten lehti- tai parsakaalissa on proteiinia. Emme tarvitse tiettyjä ruoka-aineita, kuten lihaa, vaan elimistölle välttämättömiä ravintoineita. Vaikka lihansyöjä saisi riittävästi proteiinia, voi hänen ruokavalionsa olla muutoin varsin ravinneköyhää.

Jotkut väittävät, että kasvispainotteinen raakaruoka on jopa keitettyä eläinperäistä ruokaa proteiinipitoisempaa, sillä kuumentamisen myötä elimistö ei pysty hyödyntämään ruuan proteiinia täysimääräisesti.

Tuijan on tosin myönnettävä, että hän ei onnistunut saavuttamaan optimaalista päivittäistä proteiinimäärää raakaruualla. Muita makroravintoaineita, hiilihydraatteja ja hyvälaatuisia rasvoja, sekä mikroravintoaineita eli vitamiineja, hivenaineita ja mineraaleja hän uskoo saaneensa riittävästi lukuunottamatta magnesiumia ja D-vitamiinia, joita hän otti palautumisen tehostamiseksi purkista.

Kaiken kaikkiaan Tuija tunsi olonsa erittäin energiseksi, treenit kulkivat hyvin ja hän myös palautui hyvin, eikä hän missään vaiheessa tuntenut itseäni nälkäiseksi.

Yhteenveto

Tämän oman empiiriseen ”ihmiskokeen” perusteella Tuija voisi yhteenvetona vastata opinnäyte työn kysymykseen "Jaksaako raakaruualla treenata?" myöntävästi, eli kyllä jaksaa ainakin Tuijan kaltainen kuntoilija, jonka tavoitteena ei niinkään ole kasvattaa massaa kuin saada itselleen hyvää mieltä. Lihasmassan kasvattaminen on raakaruualla varmasti haastavaa. Olisikin kiinnostavaa selvittää onko se mahdollista. Kaiken kaikkiaan raakaruuasta on tullut keskeinen osa Tuijan päivittäistä ruokavaliota, josta noin puolet nautitaan raakana.

Lähteet:

www.raakaruokaa.com
http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/raakaruoka-raakaavoimaa-ravinnosta
http://www.living-foods.com/faq
http://www.kristensraw.com/why_raw_details_benefits.php
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bakteerit
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00562
Mea Salo: Hellaton kokki - raakaravintoa kasviksista, 2. painos, Moreeni, 2012
Miia Saastamoinen: Luonnollista! Syömisen syvin olemus, Atena Kustannus 2012
Terveysopisto Saluksen ALO-kurssin materiaali
Juha Hulmin luentomateriaali

torstaina, marraskuuta 22, 2012

Bardet-Biedl oireyhtymä ja ravitsemus

**
Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa äskettäin valmistunut ravintovalmentaja Milla Leinonen teki opinnäytteensä harvinaista sairautta potevan tytön ravitsemusneuvonnasta. Opinnäytteen ”Tie energisempään arkeen” lyhennelmä saattaa teitä kiinnostaa monella eri tasolla.

  • Huomaatte miten haastaviin tilanteisiin ravintovalmentaja voi joutua. 
  • Opitte paremmin arvostamaan ravintovalmentajan arkista aherrusta. 
Pyydän lukemaan tarkkaan koko kirjoituksen. Löydätte esimerkiksi Millan rehellisen arvion työnsä merkityksestä. Opinnäyte valittiin vuoden parhaimmaksi.

Johdanto

Milla Leinonen kertoi halunneensa syventyä aiheeseen, jolla hän konkreettisesti voisi auttaa jotakuta lähiympäristöönsä kuuluvaa ihmistä. Puheeksi tuli ystävän pikkusisko, sanotaan hänta vaikka Anniksi, jolla lievän kehityshäiriön lisäksi oli paino-ongelma.

Milla otti yhteyttä Annin äitiin ja kyseli hieman tarkemmin Annin voinnista ja ruokavalioneuvonnasta. Hän sai tietää Annin sairastavan harvinaista Bardet-Biedl oireyhtymää. Ilmeni, ettei ongelmia ollut pyritty aktiivisesti ratkomaan ruokavalion keinoin. Äidin mielestä ehdotus ravitsemuspuolen neuvonnasta vaikutti mielenkiintoiselta ja niin alkoi Annin tie energisempään elämään.

Annin tapaaminen

Anni oli vielä 8-vuotias kun Milla ensimmäisen kerran tapasi hänet näissä merkeissä ja tällöin hän painoi 59 kg ja oli 136 cm pitkä. Painoindeksi oli näin ollen 31,9. Annilla oli painoa sen verran, että sillä oli jo vakavia terveydellisiä vaikutuksia.

Anni kärsi siis harvinaisesta Bardet-Biedl syndroomasta. Ylipainoisuus oli oireyhtymässä tavallista ja sitä tulisi hallita dieetin keinoin. Perhe oli tavannut ravitsemusterapeutin 3 kertaa ennen tätä Millan tapaamista ja kokemukset olivat olleet huonoja. Mitään kouriintuntuvaa ei näistä käynneistä vanhemmille ollut jäänyt. Äidin ainoat muistikuvat saaduista ravintoneuvoista olivat, että ruoan pitäisi olla vähähiilihydraattista ja päivittäisen energiansaannin n. 1000 kilokaloria. Tarkemman tutkiskelun jälkeen äiti muisti, että ravitsemusterapeutti oli listannut paljon ns. kiellettyjä ruoka-aineita, muttei juurikaan kertonut esimerkkejä siitä, mitä Anni saisi syödä. Yksi äidin päähän jäänyt esimerkki oli, että kokonainen banaani päivässä oli liikaa.

Ennen ensimmäistä tapaamista Milla oli pyytänyt perhettä pitämään ruokapäiväkirjaa, jotta Annin sen hetkisestä ruokavaliosta saisi jonkinlaisen käsityksen. Annin ruoka koostui pääsääntöisesti ihan tavallisesta kotiruoasta ja koulussa tarjottavista ruoista.

Perheessä harrastettiin kalastusta ja metsästystä. Kesäisin pääruoka oli usein kalaa ja talvisin liha oli pääsääntöisesti hirveä tai muuta riistaa. Eineksiä ei kotona juurikaan tarjoiltu. Makeat välipalat ja jälkiruoat olivat läsnä lähes joka aterialla. Myös mehua juotiin paljon.

Milla keskusteli ravitsemustilanteesta ja perheen kanssa sovittiin, että Annin makeat pikkupurtavat vaihdettaisiin marjoihin tai satunnaisiin hedelmiin. Leivonnaiset ja makeiset kuuluisivat kohtuullisina annoksina karkkipäivään. Anni ei ollut halukas juomaan pelkkää vettä. Ehdotettiin, että veden sekaan voisi laittaa vaikka tilkan sitruunamehua, jotta se olisi maukkaampaa. Ruokajuomaksi suositeltiin ihan tavallista puhdasta vettä.

Milla antoi tehtäväksi opetella juomaan vettä ensi alkuun ainakin litran verran päivässä. Ennen jokaista ruokailua voisi juoda lasillisen. Oireyhtymälle tyypillistä oli olla tuntematta kylläisyyttä ja tästä johtuen syötiin yli oman tarpeen. Täyttämällä vatsa ensin vedellä olisi helpompi pitää annoskoot kohtuullisina. Vettä olisi myös hyvä juoda lasillinen herätessä, vauhdittamaan munuaisten toimintaa.

Milla kiinnitti huomiota runsaaseen leivän syöntiin. ”Se on helppoa ja nopeaa. Sitä paitsi Anni tykkää leivästä”, sanoi äiti. Leivän syönti ei ollut kohtuuttoman runsasta, mutta suhteessa muihin ruoka-aineisiin sitä oli ehkä turhan paljon. Vaikka Anni oli aktiivisesti keskustelussa mukana ja innokas kokeilemaan uusia asioita, tuntui leivän poisjättäminen olevan aivan mahdoton ajatus. Näillä perustein sovittiin, että leipä voi kuulua aamupalaan, mutta päälle pitäisi löytyä vähän lihaa ja kasviksia. Ajatus sai tytön irvistelemään. Anni ei juurikaan syönyt tässä vaiheessa vihanneksia ja kasviksia, hedelmiäkin heikosti. Kurkku tuntui olevan ainoa varteenotettava vaihtoehto.

Ainoa proteiinipitoinen ravinto oli pääruokien liha ja kala. Selityskin löytyi maitoallergiasta ja kananmuna-allergiasta. Soijamaitoa oli käytetty tavallisen lehmänmaidon sijasta, mutta vähemmissä määrin. Anni ei eritoten pitänyt soijan mausta. Kauramaitoa Anni ei voinut sietää, eli soija oli kuitenkin se parempi vaihtoehto. Milla ehdotti, että soijamaitoon voisi tehdä marjapirtelöitä tai välipalaksi voisi silloin tällöin syödä maustamatonta soijajogurttia ja marjoja. Marjat olivat perheelle hyvä ja halpa vaihtoehto, sillä perheessä myös marjastettiin aktiivisesti syksyisin ja pakkasesta löytyi aina itse poimittuja marjoja.

Koska perinteiset maitotuotteet eivät tulleet kysymykseen, Milla opetti äitiä käyttämään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämää Finelin taulukkoa ja yhdessä he etsivät sieltä vaihtoehtoja turvaamaan mm. Annin kalsiumin saantia. Finelin avulla äiti voisi tarvittaessa tulevaisuudessa tarkistaa myös muita ravintosisältöjä. Seesaminsiemenet nousivat esille ja neuvoksi tuli laittaa niitä jogurttien, salaatin tai pirtelöiden sekaan. Lisäksi Milla suositteli käyttämään tarvittaessa kalsiumtabletteja.

Rasvaa oli Annin ruokavaliossa vältelty sen energiapitoisuuden vuoksi. Kalaa perheessä syötiin jonkin verran, mutta pääsääntöisesti kuitenkin vain kesäisin. Milla ehdotti, että Anni nauttisi päivittäin omega-3- ja D-vitamiinilisää.

Annilla oli rasitteena ollut myös astma. On useampia tutkimuksia, joiden mukaan E-EPA ja D-vitamiini voivat ehkäistä ja lievittää astman oireita. Tältä pohjalta Milla uskoi ettei niiden ainakaan pitäisi aiheuttaa haittaa Annille. Lisäksi äidin kanssa neuvoteltiin pähkinöiden ja siemenien käytöstä välipaloilla turvaamaan hyvälaatuisten rasvojen saantia. Beceliä oli käytetty leivän päällä, koska se ei aiheuttanut allergisia reaktioita.

Ruoanlaitossa oli käytetty oliiviöljyä, koska maitoallergian vuoksi voi ei tullut kysymykseen. Milla kehotti äitiä kokeilemaan kookosöljyä, joka kestää paremmin kuumentamista. Myös oliiviöljyn laatuun voisi kiinnittää huomiota. Aiemmin käytettyjen halpaöljyjen tilalle voisi ostaa kylmäpuristettua versiota ja sitä voisi käyttää esimerkiksi salaattikastikkeen sijasta.

Milla oli vasta käynyt ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan luennolla ja pää oli pullollaan mitä suureellisempia asioita erilaisten luonnontuotteiden ylivoimasta. Milla ei voinut olla mainostamatta joitakin tuotteita kuten pakurikääpää ja maca-jauhetta. Hän otti myös puheeksi suolan laadun, eli normaali pöytäsuola olisi hyvä vaihtaa esimerkiksi merisuolaan.

BBS – Bardet-Biedl-oireyhtymä

Ennen tapaamista Milla oli lukenut jonkin verran Annin sairaudesta, mutta tarkemmin hän tutustui kyseiseen oireyhtymään vasta ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Tapaus osoittautui haasteellisemmaksi kuin hän alun perin osasi uskoakaan.

”Bardet-Biedl-oireyhtymä (BBS) on eräitä arabiväestöjä lukuun ottamatta erittäin harvinainen oireyhtymä, jonka esiintyvyydeksi on arvioitu 1:150 000. Oireyhtymän pääoireet ovat silmänpohjan rappeuma, kehityksen hitaus ja oppimisvaikeudet, ylipainoisuus, ylimääräiset pikkuvarpaat ja/tai pikkusormet sekä sukurauhasten toimintaan vaikuttavien hormonien vaje. Oireet ilmenevät ylimääräisiä sormia tai varpaita lukuun ottamatta vähitellen lapsen iän karttuessa ja diagnoosin on usein päästy vasta kouluikää lähestyttäessä.”

http://www.vaestoliitto.fi/perinnollisyys/tietolehtiset/bardet-biedl-oireyhtyma/

Annin sairaus todettiin jo alle vuoden ikäisenä, vaikkei suvussa olekaan aiempia tapauksia. Annilla oli syntyessään kampurajalat, jotka operoitiin ennen kahta ikävuotta. Näiden leikkausten ja tutkimusten yhteydessä myös varmistui BBS-diagnoosi. Kampurajalkojen ja oireyhtymään liittyvän kömpelyyden johdosta Anni oppi kävelemään vasta ollessaan n. 2,5-vuotias. Pakollisia fysioterapia-tapaamisia lukuun ottamatta Anni ei juurikaan liikkunut. Tilanne tietysti paheni koko ajan iän ja painon lisääntymisen myötä.

Jo noin 3-vuotiaana Anni huomasi olevansa erilainen. Hän ei pystynyt samoihin leikkeihin kuin muut eikä voinut käyttää samanlaisia vaatteita kuin muut. Annilla oli erikoiskengät liikavarpaiden vuoksi eikä prinsessamekot mahtuneet tämän pikku-prinsessan päälle. Liikavarpaat oli leikattu, mutta yksi jalkojen lisäleikkaus vähensi osaltaan Annin liikkumista.

Jonkin verran Annilla oli ongelmia puheen tuottamisessa. Anni alkoi vetäytyä hieman syrjään. Anni koki kiusaamista koulussa, mutta puolusti kyllä itseään fyysisesti toisinaan. Tämä tilanne rajoitti harrastustoimintaa.

Lähestulkoon ainoa liikuntamuoto, josta Anni oli pitänyt, oli uiminen. Annin kotikylässä oli mahdollisuus tähän harrastukseen paikallisen hotellin kylpylässä. Noin vuosi sitten kuitenkin oli tapahtunut jotain, minkä vuoksi Anni ei enää halunnut kyseiseen kylpylään mennä. Todennäköisesti Anni oli jossain vaiheessa joutunut kiusaamisen kohteeksi, mutta varmuutta äidillä ei asiasta ole. Nyt lähin mahdollisuus oli n. 60 km päässä, joten uintikerrat olivat harventuneet.

Annilla oli retinopatia eli silmän verkkokalvon rappeuma, joka oli varsin yleinen vaiva BBS-potilailla. Tämän johdosta Annin hämäränäkö oli lähes olematon, ja hän koki ulkona olemisen hämärän tullen varsin pelottavaksi. Annilla oli lieviä kehityshäiriöitä, mutta hän oli normaaliälyinen ja ymmärsi varsin hyvin omat rajoitteensa ja erilaisuutensa. Sen johdosta syrjään vetäytyminen ja ”lohtusyöminen” olivat todellisia riskejä.

Annin sairaus on varsin harvinainen, joten tietoa ei ole paljon saatavilla. Annia hoitavat lääkäritkään eivät osanneet sairaudesta vanhemmille paljon kertoa. Suomeksi tutkimustuloksia sairaudesta ja etenkin ruokavalioista oli saatavilla heikosti.

Bardet-Biedl-oireyhtymässä hypotalamuksen (väliaivojen pohjaosa) molemminpuoliset vauriot aiheuttavat erikoisen voimakkaan ruokahalun (http://www.kvhtietopankki.fi/kirjat/lihavuus.htm). Kuten myös Prader-Willin-oireyhtymässä, jonka ruokavaliosuosituksia on usein käytetty myös Bardet-Biedl-oireyhtymän hoidossa. Prader-Willin oireyhtymässä ylipainoa hoidetaan vähärasvaisella ja vähäkalorisella dieetillä, koska PW-lasten energian tarve oli vain 60% normaalilapsen tarpeesta. (http://www.kvhtietopankki.fi/syndroma/pws.htm). Tämä varmasti selitti, miksi Annille oli suositeltu 1000 kcal dieettiä ravitsemusterapeutin toimesta.

Milla löysi vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen International Journal of Obesityn sivuilta, jossa oli käsitelty Energia aineenvaihduntaa Bardet-Biedl oireyhtymässä. Tutkimuksessa vertailtiin 20 ylipainoista Bardet-Biedl-oireyhtymää sairastavaa ja 20 sairaudesta johtumatonta ylipainoista henkilöä. Tutkimuksen mukaan energiankulutuksessa ei ollut suurtakaan eroa. BBS-tapauksissa energiankulutus oli joissakin tapauksissa heikompaa, mutta sen uskottiin olevan yhteydessä henkilöiden inaktiivisuuteen.

(http://www.nature.com/ijo/journal/v27/n11/full/0802420a.html)

Bardet-Biedl-oireyhtymään on usein myös yhdistetty munuaisten vajaatoiminta. Tämä laittoi Millan pohtimaan ravitsemusterapeutin suosittelemaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Annilla oli kystia munuaisissa, mutta ainakin toistaiseksi munuaiset toimivat moitteettomasti. Yhtään tutkimusta Milla ei löytänyt, joka olisi tukenut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Useimmiten tutkimuksissa koehenkilöt olivat jo aikuisia ja heillä oli jonkinasteisia ongelmia munuaistoiminnassa.

Pitkä hiljaisuus

Annilta leikattiin kielijänne, jonka oli määrä helpottaa puhumista. Leikkauksen jälkeen Anni joutui sosekeittokuurille, mikä kaikesta ankeudestaan huolimatta edisti vihannesten syöntiä. Alun perin Milla oli sopinut, että tapaamiset ovat kahden viikon välein. Äidin oli määrä myös punnita Anni aina ennen tapaamisia. Tapaamiset kuitenkin estyivät ja tietoja välitettiin jonkin verran internetin välityksellä.

Milla ei luovuttanut vaan tutkiskeli Annin sairautta ja muita vaivoja. Hän lähetteli tutkimuksia ja sairauden hoitoa käsitteleviä artikkeleita äidille luettavaksi. Milla kyseli Annin kuulumisia, antoi ruokavinkkejä ja reseptisivustoja tutkittavaksi sekä kertoi erilaisten ruoka-aineiden vaikutuksesta kehoon. Milla oli varsin aktiivinen. Ehkä liiankin?

Toisinaan vinkit oli otettu vastaan ja niitä oli vaihtelevalla menestyksellä kokeiltukin. Ainakin äidin puheiden mukaan. Milla neuvoilla äidin paino oli pudonnut, mutta tyttären ei. Annin paino ei kuitenkaan ollut myöskään noussut äidin sanojen mukaan. Tapaamista ei saatu aikaiseksi.

Annin vuotuisen kontrollin lähestyessä Milla pyysi äitiä pyytämään lääkäriltä lisätietoja Annin terveydentilasta. Äiti oli keskustellut lääkärin kanssa. Juttua oli ollut myös Millan osuudesta Annin ruokavalioneuvonnassa. Lääkäri oli ollut varsin innostunut asiasta ja halusi keskustella Annin tilanteesta. Lääkäri jäi kuitenkin vuorotteluvapaalle, joten tilanne ei näiltä osin edennyt.

Millan kiireiden ja ulkomailla vierailun takia yhteydet Annin äitiin jäivät vähiin. Äiti vakuutteli asioiden menevän ihan hyvin, mutta tapaamiselle ei tahtonut löytyä aikaa millään. Ajatuksissa kävi aivan uudenlaisia kysymyksiä. Miten motivoida asiakasta? Mitä tehdä, jos asiakas ei halua itse auttaa itseään? Miten saada vanhemmat ymmärtämään tilanteen vakavuus?

Uusi alku ja tunnepuolen selvittelyä

Lopulta Milla ei enää jaksanut tapaamista odottaa vaan vaatimalla vaati, että tapaaminen järjestyisi. Annin äiti oli myöntyväinen ja totesi, että pitää todennäköisesti aloittaa uudestaan ihan alusta. Ei hirveän kannustavaa! Mutta tämä lisäsi Millan taistelutahtoa. Milla aloittaisi siis uudestaan ruokapäiväkirjasta ja tapaaminen saatiin aikaiseksi.

Annin äiti vaikutti jollakin tasolla jo sisäistäneen asian vakavuuden, mutta totesi isän olevan enemmänkin ongelma. Tässä kohtaa selvisi, että Annin vanhemmat olivat eronneet hiljattain. Isä tietysti halusi hieman hemmotella prinsessaansa tämän ollessa isän luona. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että Anni oli ollut syntymästään saakka sairas. Annin elämä oli rankkaa ja oli mukava pienillä ”palkinnoilla” helpottaa hänen jokapäiväisiä ponnistuksiaan. Anni oli myös isän ainoa lapsi. Äidillä oli aikaisemmista liitoistaan 2 vanhempaa lasta.

Annin äiti oli aiemmin kertonut, että hoitava lääkäri oli aluksi aivan kauhea ja oli itkettänyt häntä tapaamisilla. Annin äiti oli valitellut asiasta hoitavalle kirurgille, jonka jälkeen tilanne oli muuttunut. Milla uskoi, että lääkäri oli halunnut varhaisessa vaiheessa herätellä vanhempia. Mitä aiemmin ruokavalio ja liikunta olisi ollut osa jokapäiväistä Annin elämää, sitä helpompaa painon ja liitännäissairauksien kontrollointi olisi ollut. Mutta Anni oli vanhemmilleen todellinen erikoistapaus ja äiti koki lääkärin asenteen epätoivottavana hyökkäyksenä. Jatkossa lääkäri kohteli potilastaan silkkihansikkain, ja ikävät asiat jätettiin taka-alalle.

”Ilmeisesti minä olisin nyt siis se henkilö, jonka pitäisi ottaa ne vaikeat asiat puheeksi”, Milla ajatteli. Milla jutteli siksi erään lääkäriystävän kanssa ja kysyi neuvoa miten edetä tässä tapauksessa. Varmistui, että Millan tehtävänä oli esitellä perheelle Annia uhkaavat tulevaisuudenkuvat. Lihavuuden liitännäissairaudet oli otettava puheeksi. Suurimmaksi lähitulevaisuuden riskiksi nousi 2. tyypin diabetes. Annilla oli myös jatkossa oletettavissa ongelmia munuaisten kanssa, joten diabeteksen puhkeaminen olisi varsin huono uutinen.

Tapaamisessa Anni ei itse ollut paikalla, mutta äiti oli mitannut tyttären painon edellisenä päivänä. Pituutta oli tullut 2 cm lisää, mutta painokin oli noussut jonkin verran. Pituus oli nyt siis 138 cm ja paino 63,5 kg. Painoindeksi oli tällöin 33,3. Äiti uskoi, että painoa oli onnistuttu kontrolloimaan, mutta tulokset puhuivat omaa kieltään. ”Olimme siis lähtöpisteessä tai oli otettu jopa pari askelta taaksepäin”, Milla tuumasi.

Milla otti rohkeasti puheeksi aikaisemman hoitohistorian ja kyseli onko perheelle kerrottu Annin lihavuuden vaaroista. Puhuttiin 2. tyypin diabeteksen synnystä ja siihen liittyvistä vaaroista. Tähdennettiin myös, että Annin oli hyvin vaikea saada tarvittaessa elinsiirtoja sairautensa vuoksi. Keskustelun yhteydessä selvisi myös, että Annin isällä oli todettu diabetes ja hän oli aloittanut kuntoremontin.

Milla toivoi, että jatkossa saisi myös isän mukaan tapaamisiin, jotta voitaisiin keskustella aiheesta isän kanssa. Tämä voisi toimia hyvänä motivaattorina tyttärelle ja auttaa isää myös ymmärtämään miksi Annin oli tärkeä noudattaa ruokavaliota.

Positiivisiakin uutisia tapaamisella tuli esille. Anni joutui kitalakileikkauksen jälkeen syömään jonkin aikaa vain keittoruokaa. Tämän keittokuurin jälkeen Anni oli syönyt pienempiä annoksia, koska tuli nopeammin kylläiseksi. Tämä oli suunnattoman suuri uutinen, sillä oireyhtymää sairastavilla oli normaalia voimakkaampi ruokahalu eivätkä he tulleet helposti kylläisiksi. Tämä tieto tosin pisti myös Millan harkitsemaan sitä tosiseikkaa, että Annin oli ehkä annettu syödä ja herkutella normaalia enemmän ja vedottu vain sairauteen. Keittokuurin positiivinen sivuvaikutus oli myös se, että Anni oppi sietämään kasviksia. Pähkinöitäkin oli kokeiltu välipaloiksi, mutta niistä seurasi allergista ihottumaa ja kutinaa.

Anni oli myös alkanut liikkua enemmän. Isän elämäntaparemontti johti runsaampaan liikuntaan ja hän otti Annin mukaan kuntosalille. Annilla oli myös liikuntarajoitteisille tarkoitettu kolmipyörä isän luona, jota hän siellä ollessaan kävi polkemassa säännöllisesti. Milla oli äidille aiemmin puhunut trampoliinin hyvistä puolista ja huomasi sellaisen ilmestyneen etupihalle. Oli kuuleman mukaan myös aktiivisessa käytössä.

Milla oli valmistunut kahvakuulaohjaajaksi. Äiti osoitti kiinnostusta lajiin, ja mietti sopisiko se heille yhteiseksi harrastukseksi. Milla lupasi miettiä seuraavalle tapaamiselle yksikertaisia liikkeitä ja miettiä sopivan kuulan kokoa.

Sen verran Milla huomautti ruokapäiväkirjasta, että siellä oli yhä edelleen päivittäin makeita välipaloja. Milla toivoi, että karkkipäivästä pidettäisiin kiinni.

Toinen tapaaminen

Tällä kertaa Milla ei muuta kuin vilkaissut ruokapäiväkirjaa sen verran, että valitsi sieltä 3 hieman erilaista päivää. Päiväkirja palautettiin äidille ja tyttärelle ja pyydettiin heitä arvioimaan ruoka-aineet plussilla ja miinuksilla sen mukaan, miten hyviksi tai huonoiksi he nämä ainekset arvioivat. Tämä oli ravintovalmentajakoulutuksessa opittu tapa ja se osoittautui varsin tehokkaaksi ja valaisevaksi. Ja yhä edelleenkin ne makeat naposteltavat kummittelivat merkinnöissä. Jokohan tämä tehtävä tuottaisi tulosta?

Anni vaikutti energisemmältä. Hän oli innostuneesti mukana keskustelussa ja kuunteli tarkasti Millan ehdotuksia. Annin äiti oli puhunut tyttärensä kanssa ruokavalion ja liikunnan tärkeydestä ja heidän tavoitteensa oli, että Anni pääsisi vielä vaatekauppaan ja saisi valita sieltä ihan minkä vaatteen haluaisi. Anni oli aina ollut kiinnostunut vaatteista, mutta kokonsa puolesta ei ollut voinut haluamiaan vaatteita käyttää.

Liikuntaa oli lisätty niin, että päivittäin liikuttiin vähintään 30 minuuttia, joka oli huima harppaus aiempaan. Paino olikin tipahtanut 1,5 kg. Paino oli siis nyt 62 kg. Uutena asiana oli mitata vyötärönympärys, joka nyt oli 108 cm. ”Liikunnan lisääntyessä lihasmassa kasvaa, joten kilojen uijottaminen ei aina kerro koko totuutta”, Milla oli selittänyt.

Rohkeutta kokeilla uusia asioitakin oli löytynyt. Annille oli ostettu oma kahvakuula ja sovitiin parin päivän sisällä uudestaan tapaaminen kahvakuulailun merkeissä.

Kesälomien viivästyttämä seuraava tapaaminen

Kesälomien ja matkustelun vuoksi Millalla oli ollut varsin hankalaa pitää tapaamisia sovitun 2 viikon väliajoin. Keskusteluja käytiin kuitenkin aktiivisesti internetin välityksellä. Painonnousu ei ollut pelkästään pysähtynyt, vaan laski tasaiseen tahtiin. Äiti raportoi välillä kilon painonlaskusta ja vyötärökin oli kaventunut 2 cm lisää. Kasvikset ja marjatkin olivat kuulemma ruvennut maistumaan. Annin oli ollut ahkerasti mukana kasvimaata hoitamassa muun perheen kanssa. Annin perusaktiivisuus oli siis ilmeisimmin lisääntynyt.

Sitten Anni lähti lomamatkalle isänsä kanssa. Äiti oli huolissaan. Lomamatkan jälkeen Annin paino oli vähän noussut. Paino oli nyt 61,3 kg ja vyötärö 107 cm. Milla vakuutteli äidille, ettei se ollut suurikaan huolenaihe. Isä oli kuitenkin saanut kuulla kunniansa! Isä oli ehkä antanut lapsen herkutella lomalla liiankin kanssa, mutta liikunnallisesta puolesta oli pidetty huolta. Isä oli käynyt Annin kanssa urheilukentällä ja rohkaissut tyttöä juoksemaan radan ympäri. Anni yllätti isänsä juoksemalla radan kolmesti ympäri! Tästä rohkaistuneena Anni juoksi nyt lähes joka päivä äitinsä kanssa postilaatikolle ja takaisin kerran päivässä. Postilaatikolle oli matkaa noin 300 m. Anni oli myös polkenut pyörällä jonkin verran ollessaan isän luona. Isän luona oli asfalttitiet, joten polkeminen oli helpompaa kuin kotona hiekkateiden ympäröimällä alueella. Anni oli kuitenkin innostunut pyöräilystä ja olisi halukas kokeilemaan myös hiekalla. Toistaiseksi esteenä kuitenkin oli näiden erikoispyörien hinta.

Milla kertaili hieman Annin taivalta tähän asti ja mietittiin yhdessä, mitä muutoksia oli tapahtunut ja mihin vielä pitäisi kiinnittää huomiota. Milla painotti yhä edelleen olemassa olevaa ongelmaa eli liiallista herkkujen syöntiä. Lomalla tietysti tuli herkuteltua hieman enemmän, eikä Milla nähnyt siinä ongelmaa. Asiaan olisi syytä kiinnittää huomiota nyt kun oli palattu arkeen. Samoin ateriarytmitys oli päässyt unohtumaan matkan varrella lomailun huumassa, mikä tietysti johti ylimääräisten herkkupalojen naposteluun.

Viimeisin tapaaminen

Opinnäytettä ajatellen Milla oli sopinut viimeisimmän käynnin, jossa oli toivomus, että koko perhe tai ainakin Anni sekä vanhemmat, olisivat paikalla. Milla toivoi, että olisi vihdoin saanut tavata myös isän näissä merkeissä. Isän kokemukset oman sairautensa hoidossa olisivat voineet auttaa heitä löytämään yhteinen linja Annin ruokavaliossa ja isäkin ymmärtäisi asian tärkeyden.

Milla oli antanut tehtäväksi tarkastella ateriarytmitystä ja pitää huoli siitä, että ruokailut olisivat 2-4 tunnin välein. Tämähän tietenkin siksi, ettei tulisi liian pitkiä välejä ja sitä myöten syötyä kerralla liikaa. Toisaalta taas ruoansulatuselimistölle piti antaa tarpeeksi aikaa selviytyä edellisestä ateriasta. Näin ollen verensokeri pysyisi tasaisempana eikä tulisi liian suuria piikkejä, jotka pistäisivät insuliinin tuotannon koetukselle. Sen lisäksi Milla pyysi äitiä käymään internet keskustelut läpi ja miettiä mitä olimme tällä välillä oppineet ja oliko matkalla herännyt uusia kysymyksiä.

Isällä oli kuitenkin töitä sillä viikolla kun oli alun perin määrä tavata, joten tapaaminen lykkääntyi. Päivät taas vierähtivät erinäisten kiireiden vuoksi ja viimeinkin tapaamisen järjestyessä Milla huomasi harmikseen, ettei paikalla ollut kuin äiti. Milla koitti vaivoin peittää pettymystään. Annilla oli ollut huono päivä. Hän oli isänsä luona, eikä halunnut osallistua tapaamiseen.

Äiti oli kuitenkin punninnut Annin ja mitannut vyötärön. Paino oli pysynyt muuttumattomana, 61,3 kg. Vyötärö oli nyt 105,5cm. Äiti oli hieman huolestunut, kun paino ei ollut laskenut. Milla muistutti kuitenkin häntä siitä, että vyötärö oli kaventunut jopa 1,5 cm, mikä kertoi todellisesta edistymisestä enemmän kuin paino. Anni liikkui nyt enemmän ja oli todennäköisesti saanut hieman lihaksia lisää. Joka tapauksessa, tavoite oli saada painonousu hallintaan. Jok'ikinen pudotettu gramma ja vyötäröltä vähentynyt sentti oli positiivinen uutinen.

Milla kertasi äidin kanssa kuluneita kuukausia ja he miettivät tapahtuneita muutoksia. Äiti koki, että ensimmäistä kertaa hän oli saanut ymmärrettäviä neuvoja ruokavaliosta ja oppinut käyttämään uusia kanavia tiedon hankintaan. Kaiken kaikkiaan hän koki yhteistyön varsin positiivisena.

Anni sen sijaan, kuten tämäkin tapaaminen osoitti, ailahteli laidasta laitaan. Toisinaan Anni oli varsin innostunut ja halusi kokeilla uusia asioita. Toisinaan hän taas oli varsin kyllästynyt ja turhautunut sekä totesi elämän olevan yhtä tyhmää laihduttamista. Yleisesti ottaen Anni oli äidin mielestä kuitenkin muuttunut huomattavasti aurinkoisemmaksi ja mielialan ailahteluita oli vähemmän kuin aiemmin. Anni myös jaksoi nyt tehdä asioita yhdessä perheen ja suvun kanssa, kun taas aiemmin koulun jälkeen oli iskeytynyt sohvan nurkkaan ja pysynyt siinä koko illan nukkumaanmenoon asti.

Anni oli ollut isän luona paljon nyt, sillä koulu sijaitsi lähellä isän kotia. Hän oli siellä ollessaan polkenut kouluun ja takaisin päivittäin. Kouluun oli matkaa noin kilometrin verran. Anni oli opetellut myös pitämään vesipulloa mukanaan, joten veden juominen oli lisääntynyt.

Eniten äiti päivitteli sitä, että nykyisin Anni saattoi jopa lähteä yksin pihalle leikkimään. Näin ei ollut tapahtunut ikinä ennen. Pihalla hän saattoi heilutella kahvakuulaa ihan itsekseenkin. Tytön itsevarmuus oli lisääntynyt.

Tulevaisuus

Tämä oli siis Millan opinnäytetyötä ajatellen viimeinen tapaaminen Annin tapausksessa. Yhteistyö ei kuitenkaan loppuisi tähän, vaan Milla oli luvannut auttaa perhettä ja seurata edistymistä niin kauan kuin he kokivat Millaa tarvitsevansa.

Osa tavoitteista toteutui työn edistyessä. Ensimmäinen tavoite oli saada Annin painonnousu pysähtymään. Pienillä muutoksilla ruokavaliossa ja liikunnan lisäämisellä tämä onnistui varsin kivuttomasti.

Kun liikunta lisättiin ohjelmaan, harpattiin suoraan toiseen vaiheeseen, eli painonlaskuun. Edistyminen tietysti loi aina hyvänolon tunnetta ja lisäsi motivaatiota. Se myös lisäsi itsevarmuutta ja auttoi yrittämään uusia asioita.

Seuraava tavoite, joka toki voi viedä aikaa, on saada vaatekoko pienenemään sen verran, että Anni pääsee valitsemaan itselleen mieluisan vaatekappaleen. Hyvää vauhtia ollaan matkalla siihen suuntaan. Kuoppia varmasti tieltä löytyy, mutta kun ei anna niiden murtaa itseään, kaikki on mahdollista. Kun tämä vaihe saavutettaisiin, perheellä olisi todennäköisesti jo tarvittavat tiedot ja taidot tavoitella Annin tervettä elämää ja saada vyötärö kapenemaan alle 80 senttiin, jolloin ei olisi enää lihavuuteen liittyvää sairastumisvaaraa.

Loppuyhteenveto ja Millan oma rehellinen työn arviointi

Alku oli varsin takkuinen, eikä varmastikaan vähiten Millan yli-innostuneisuuden vuoksi. Aloittelevan ravintovalmentajan pettämättömällä innolla hän otti elämäntehtäväkseen parantaa Annin. Milla oli vasta aloittanut ravintovalmentajan opinnot ja uskoi oikeanlaisen ravinnon olevan vastaus kaikkiin ongelmiin. ”En tosin vieläkään väitä, etteikö se olisi varsin merkityksellinen tekijä”, sanoi Milla. Mutta hän saattoi huomaamattaan unohtaa avuntarpeen kohteen ja nostaa itsensä suurena parantajana itse tehtävän edelle.

Milla myöntää myös, ettei hän myöskään osannut vielä katsoa kokonaisuutta ja saattoi aluksi jopa tukahduttaa äidin yhteistyöhalun liiallisella informaatiolla ja ruoan ”hifistelyllä”. Ehkä ongelmien moninaisuus sai Millan unohtamaan kokonaisuuden. On todettava, että Milla valitsi varsin haasteellisen tehtävän itselleen ensimmäiseksi työkseen ravintovalmentajana. Hänen opinnäytteensä ohjaajana sain aitiopaikalta seurata Millan edistymistä ja voin sanoa, että olen Millasta tosi ylpeä!

Milla kertoo tapaamisten välisestä tauosta olleen molemmille osapuolille hyötyä. Millalla oli aikaa oppia lisää ja ymmärtää, että työ oli asiakaslähtöistä, ei suinkaan toisinpäin. On opittava huomioimaan perheen voimavarat. Toisin sanoen, ihmisten arjessa on muitakin haasteita kuin oikein syöminen. Nämä haasteet pitää huomioida ja sovittaa yhteen uusien asioiden kanssa. Liian suuret muutokset voivat työlään arjen ohessa viedä liikaa energiaa ja syödä motivaatiota.

Motivaatio ja motivoiminen olikin Millan mielestä yksi suurimpia haasteita tässä ravintovalmentajan työssä. Ei riittänyt, että ravintovalmentajalla oli halu auttaa ja ohjata asiakastaan kohti parempaa elämää. Oli osattava lukea merkkejä siitä, mitä vastapuolella tapahtui ja osata kannustaa oikealla hetkellä sekä kyettävä löysäämään silloin kun asiat sujui omalla painollaan. Oli myös hyvä, jos osasi pitää omat tunteet erillään tapauksesta. Toista ei voinut pakottaa muuttamaan tapojaan, jos tahtoa asiakkaasta itsestään ei löytynyt.

Millalla oli viimeisen tapaamisen jälkeen hieman tyhjä olo. Tuntui, ettei käteen jäänyt juuri mitään. Kun hän sitten kuitenkin luki muistiinpanojaan läpi ja kirjoitti paperille projektinsa annin, hän huomasi ettei siihen ollut mitään syytä. Ensimmäinen tavoite oli saavutettu. Ja toista, jo jossain määrin optimististakin tavoitetta, harpottiin hyvää vauhtia matkalla eteenpäin.

Tässä kohtaa Milla tajusi, että olisi syytä myös antaa positiivista palautetta perheelle. Se vain melkein pääsi lipsahtamaan taas sinne omien suureellisten toiveiden varjoon. ”Joka tapauksessa, eihän tässä täytetty minun toiveitani ja odotuksiani, vaan koitettiin löytää pysyviä ratkaisuja Annin painonhallintaan”, Milla pohti.

Annin tiellä on vielä haasteita. Herkkujen syönti oli yhtenä vaikeimmista. Milla oli tältä matkalta myös oppinut sen, että vanhoja tapoja oli vaikea murtaa. Saattoi olla, että 20 toistoa riitti, että jostakin tulee tapa, mutta se pitää tapahtua ilman poikkeuksia, tai se vanha tapa tarttuu takaisin. ”Tavat ja tottumukset ovat toisinaan oikea kirosana”, Milla filosofoi. Annin voisi olla helppoa vielä oppia uusia tapoja, mutta vaikeampaa se on kitkeä ihmisistä hänen ympärillään, jotka ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla paljon kauemmin aikaa.

Anni pääsi jo ainakin osittain tavastaan vältellä kaikkea fyysistä toimintaa. Ehkäpä Annilla ja perheellä on siis toivoa löytää kultainen keskitie myös ruokavalion suhteen.

Vaikka Milla mietti kuluneen puolen vuoden aikana luovuttamista useampaan otteeseen, hän oli varsin tyytyväinen, että päätti viedä tämän loppuun. Haasteellista se kyllä oli, ja on edelleen. Samalla se oli kuitenkin varsin palkitseva ja kasvattava kokemus. Paljon on vielä opittavaa ja koko ajan löytyy uutta. Milla on tajunnut, että tällä alalla pitää pysyä ajan hermolla ja muistaa päivittää tietojaan. Opinnäyte kuitenkin antoi Millalle mahdollisuuden oppia asioita myös kulissien takana, sen tärkeän psyykkisen puolen.