lauantaina, joulukuuta 09, 2006

Pitkän iän salaisuus - myönteinen elämänasenne

Suomen vanhin asukas Elsa Tilkanen on nukkunut pois. Tämän viikon tiistaina 110-vuotias Tilkanen kuoli Pöytyällä Varsinais-Suomessa. Tilkasen syntymäpäivien aikaan syyskuussa hänen pojanpoikansa kuvaili isoäitiään peruspositiiviseksi ja huumorintajuiseksi ihmiseksi. Pitkän iän salaisuudeksi hän arveli myönteistä elämänasennetta. Yhä useampi suomalainen yltää yli sadan vuoden ikään. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna oli elossa 347 sata vuotta täyttänyttä. Minä tunnen heistä ainakin Ellen -tädin Lohjan Kirkniemestä. Hänenkin elämänasenteensa on erinomaisen positiivinen.

Lähde: Turun Sanomat, 9.12.2006

Lipeäkala kuuluu jouluun

Maku -lehti kertoo lipeäkalasta mm. näin:

Kun lipeäkala saapuu kauppoihin marraskuun alkupuolella, on se monelle lähtölaukaus joulun odotukseen. Tätä perinteistä joulun herkkua soisi syötävän muulloinkin.

Aikaisemmin lipeäkalan valmistaminen oli hidasta ja monimutkaista liottamisineen ja pehmentämisineen, mutta nykyään lipeäkalaa saa kaupoista kypsennystä vaille valmiina. Monen joulupöydässä se on edelleen yhtä tärkeä perinneherkku kuin rosollit ja laatikotkin. Perinteisen, valkokastikkeen kanssa tarjottavan reseptin lisäksi on viime vuosina kehitelty runsas joukko muunnelmia niin aterian pääruoaksi kuin vaikka pikkupaloiksi illanistujaisiin.

Suomalaiset lipeäkalan valmistajat käyttävät raaka-aineena kuivattua molvaa (Molva molva). Molva on hyvin samantyyppinen vaalea kala kuin turska. Kuivatut molvafileet liotetaan sooda-kalkkivedessä minkä jälkeen fileet paloitellaan ja pakataan annospakkauksiin. Valmistusprosessi kestää kaikkiaan 3-4 viikkoa. Kaupoissa myynnissä oleva lipeäkala on sellaisenaan täysin käyttövalmista. Halutessaan kalan voi huuhtoa ”pulauttamalla” sen kylmän vesialtaan kautta keitinveteen, mutta juoksevan veden alla lipeäkalaa ei tule huuhtoa.

Lipeäkala on perinteinen pohjoismainen herkku, jonka käyttö juontaa ajanlaskussa kauas taaksepäin. Pohjoismaisena juhlaruokana se on ollut jo ainakin 500 vuotta, ja tämän ajan valmistustapa on säilynyt lähes muuttumattomana. Kala oli tyypillistä keskitalven ruokaa jo ennen uskonpuhdistusta, jolloin jouluaatto oli vielä paastopäivä, mutta kala kuului sallittuihin paastonajan ruokiin. Myös pula- ja sota-aikoina lipeäkala on ollut monen kodin jouluinen pääruoka kinkun ja muun lihan sijaan. Nykyisessä joulupöydässä kevyt lipeäkala tasapainottaa muuten melko raskasta juhlaruokien tarjontaa. Kalaa on kuivattu ja liotettu lipeäkalaksi myös muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa lipeäkala kuuluu ihan olennaisesti joulupöytään. Siellä lipeäkalan kastikkeelle antaa makua mäti. Norjassa lipeäkalan kanssa tarjotaan usein savusilavaa ja sinappikastiketta.

Lipeäkala herättää vahvoja tunteita ja muistoja. Sen nimi on varmasti estänyt useita jopa maistamasta tätä kevyttä herkkua, jonka makuvivahteista saa turhaan hakea viitteitä lipeään tai muuhun vieraaseen tuotteeseen. Kala on kuitenkin mitä herkullisin valinta niin arkeen kuin juhlaan. Itsessään lipeäkalan maku on hyvinkin mietoa ja pehmeää, perinteisen lipeäkala-aterian maut vahvistuvat lisukkeilla, valkokastikkeella, keitetyllä munalla ja mausteilla. Lipeäkala sopii myös moneen erityisruokavalioon, kala on gluteeniton, laktoositon, maidoton ja vähärasvainen tuote. Lipeäkala sisältää runsaasti proteiineja, rasvaa 0,1 %, hiilihydraatteja siinä ei ole lainkaan ja energiaakin vain 100 kJ/100 g.


Ei kuulu minun suosikkeihin, mutta entä sinä, pidätkö sinä lipeäkalasta?

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Onnellisen elämän salaisuuksia

***
Näitä onnellisen elämän salaisuuksia kommentoidaan vilkkaasti!

Laura kysyy
: Kerro nyt minulle miten jotkut ihmiset tuntuvat syövän kuin hevoset ja pysyvät silti laihoina. Toiset taas tuntuvat lihovan pelkästä ruoan tuoksusta! Miten tämä on mahdollista? Minulle elämä on kamppailua kilojeni kanssa. Tohtori Tolosen Solakax auttaa hetkellisesti, mutta vuositasolla tulee kuitenkin kiloja koko ajan lisää. Mitä minä teen? Olet ainoa toivoni, please.

Laura on lähestynyt minua sähköpostilla. Sain luvan pistää vastaukseni tänne näkyville.

Olen miettinyt vastausta sinulle, Laura, erityisen huolella. Tämä on vastaus, joka saattaa ensi lukemisen perusteella tuntua loukkaavalta sinua kohtaan. Olen kuitenkin ladannut tähän vastaukseen kaiken minkä tiedän laihdutuksesta. Kovaltakin tuntuvat asiat pitää sanoa ääneen silloin kun ihminen aidosti hakee apua laihdutukseen. En taatusti ole ainoa toivosi. Listaan tässä alla tärkeimmät toimenpiteesi pyrkiessäsi normaalipainoon. En tiedä nykyistä painoasi, en ikääsi, en juuri mitään sinusta. Kuitenkin pystyn kokoamaan sinulle onnellisen elämän listan, sillä nämä asiat ovat yhteisiä meille kaikille ihmisille:
  1. Älä laihduta. Onnelliseen elämään ei kuulu laihduttaminen, dieeteistä puhuminen, laihdutuspillereiden syöminen. Sen sijaan onnelliseen elämään kuuluu ravitseva, hyvä ruoka. Olisiko niin, että pyrkiessäsi koko ajan laihduttamaan jopa noilla Tolosen lähes arvottomilla tuotteilla, viestitätkin kehollesi, että et ole nyt onnellinen. Olet onnellinen vasta sitten kun laihdut niin ja niin paljon ja tuo tavoite karkaa vuosi vuodelta yhä kauemmas. Pienimmästäkin asiasta ihminen tulee epätoivoiseksi. Ratkaisu on laihduttamisen lopettaminen ja onnellisen elämän aloittaminen.
  2. Liikunta. Tämä liikunta on minun perusjuttuni näissä yhteyksissä. Liikunta vaikuttaa painonhallintaan sillä tavalla, että se lisää perusaineenvaihduntaa ja tuo paremman mielen. Reippaan liikunnan jälkeen ihminen on tasapainoisempi ja voi paljon paremmin. Tee näin: Lähde joka ilta kävelylenkille, aluksi ehkä 30 min. Liiku reippaasti. Lisää asteittain kävelylenkkien pituutta niin, että lopulta kävelet 1 tunnin reippaasti. Ota alussa mukaan tuo Tolosen pilleripurkki taskuusi. Lenkin puolessavälissä otat tuon purkin taskusta, katsot sitä tuimasti ja sanot: Ei koskaan enää! Sitten heität tuon purkin metsään, niin pitkälle kuin jaksat. Hypi tasajalka viitisen minuuttia ja anna kiukkusi laantua. Lähde sitten etsimään purkkia metsästä huomista kävelylenkkiä varten.
  3. Syö rauhassa. Tutkimukset osoittavat, että ei ole suurtakaan merkitystä mitä syö, kunhan käyttää ruokailemiseen varatun hetken viisaasti. Älä tyhjennä ruokalautasta hotkien, vaan käytä ruokailuun vähintään 20-30 min. Nauti ruoan pureskelusta, hyvästä ruokaseurasta, hyvästä ruokajuomasta. Pienikin ruoka-annos riittää tyydyttämään näläntarpeen kunhan syömme tarpeeksi rauhallisesti. Opettele syömään niin kuin ranskalaiset, pitkään ruokapöydässä viihtyen.
  4. Syö pienempiä annoksia. Ravitsemustieteen asiantuntijat eivät aina näe metsää puilta. Luullaan, että ratkaisu on löydettävissä rasvan määrää vähentämällä, vihannesten runsaammalla nauttimisella tai proteiinipitoisen ruoan lisääntyneellä nauttimisella. Tällaista kikkailua voi toki harrastaa ja sillä menestyäkin. Parhaiten asiassa menestyneet kirjoittavat menetelmästään kirjoja, joita myydään best-sellereinä kirjakaupoissa. Voit valita yhden tällaisen kirjan, noudattaa sitä dieettiä, mutta halvemmalla pääset, jos jätät kirjan ostamatta ja vähennät annoskokoja. Katsos, jos vatsa on tottunut suuriin ruoka-annoksiin kestää aika kauan ennen kuin totut pienempiin annoksiin. Mahalaukku venyy hyvinkin suureksi, mutta se myös supistuu ajan kanssa hyväksymään pienemmän annoskoon. Tähän pyrkiminen vaatii malttia.
  5. Syö usein. On tämä nyt järjetöntä, mietit. Olet ehkä menestyksellä noudattanut mehupaastoa ja oikein tsempannut syömällä tosi harvoin. Muistat ehkä laihtuneesi jopa sillä tavoin. Nyt minä sitten sanon, että sinun pitäisikin syödä usein. Aivan niin! Syö jotakin joka kolmas tunti. Kolme pääateriaa: aamiainen, lounas ja päivällinen. Siinä välissä 2-3 välipalaa. Salaisuutena tässä usein syömisessä on se juttu, että ei tule sellaista kiljuvaa nälkää ja verensokeri pysyy mahdollisimman tasaisena koko päivän. Voit toki miettiä vähän mitä syöt, mutta se ei ole olennaista. Tärkeintä on, että syöt usein, kohtuullisia määriä ja monipuolisesti. Tästä tulemmekin viimeiseen ohjeeseeni:
  6. Valmista ruoka itse. Kaikin tavoin pyri järjestämään elämäsi sellaiseen malliin, että voit valmistaa oman ruokasi perusruokatarvikkeista. Älä sorru valmisruokiin ja eineksiin. Ne ovat tietenkin ruokaa, mutta ei yhtä hyvää ruokaa kuin jos itse valmistaisit ruoan. Katsos, eineksiä valmistettaessa joudutaan tekemään paljon erilaisia kompromissejä, joiden takia vitamiinit ja hivenaineet vähenevät. Minulla on sellainen mielikuva, että eineksiä markkinoidaan kierolla tavalla, jotta ihmiset ostaisivat niitä mahdollisimman paljon. Kerrotaan esimerkiksi, että einekset ovat yhtä hyvää ruokaa kuin kotona tehty. Ei pidä paikkaansa.
Onnea koko loppuelämäksesi uuden onnellisemman elämäsi kynnyksellä. Kerro miten edistyt!

Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:

*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka

Vietä ekologinen joulu

**
Maailman luonnonsäätiö WWF
ja keittiömestari Markus Maulavirta muistuttavat, että joulunakin voi herkutella ekologisesti kalaherkuilla ja viettää näin todellista hyvää joulua. Maulavirran jouluresepteissä juhlapöytään nousevat hauki ja silli.

"Merten pelastamisen reseptiin kuuluu, että kalakannoista pidetään hyvää huolta. Rikas Itämeren antimista tai suomalaisista järvikaloista ekologisesti koottu kalapöytä kruunaa jouluisen juhla-aterian. Se on samalla herkuttelua hyvällä omallatunnolla"”, keittiömestari Maulavirta sanoo.

Joulupöytään päin vilkutetaan vihreää, ekologisesti kestävää valoa esimerkiksi ahvenelle, hauelle, hummerille, kuhalle, muikulle, sillille, silakalle ja kampelalle. Esimerkiksi kirjolohta kannattaa hankkia joulupöytään vain harkiten eikä turskaa ollenkaan. Paikallisten kalastajien pyytämää kalaa kannattaa suosia, sillä se vähentää kuljetuksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Lähialueelta pyydetty kala on todennäköisesti myös tuoreempaa kuin kaukaa kuljetettu. Kotimaisen kalan suosiminen tukee myös suomalaista kalastuselinkeinoa. Viisaat kalavalinnat ovat tarpeen, koska ylikalastus, merten saastuminen ja ilmastonmuutos uhkaavat merellisen luonnon monimuotoisuutta. Kalakannat ovat vaarassa: nykymenolla tuhoamme maailman merten luonnon monimuotoisuuden alle 50 vuodessa.

Ympäristöystävällisen jouluaterian saa aikaan melko pienellä vaivalla. Oikeastaan tarvitaan vain hieman ajatustyötä ja harkittuja valintoja. Kala on keskeinen osa perinteistä suomalaista joulupöytää. Haluamme, että kalalla voidaan herkutella tulevaisuudessakin, ja siksi tarjoamme yhdessä huippukokki Maulavirran kanssa joulun juhlijoille vinkkejä siitä, mitä kaloja kannattaa suosia”, WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen sanoo.

Mestari Maulavirran jouluiset kalareseptit

Tartar kylmäsavustetusta hauesta ja hummerista

200 g kylmäsavustettua haukea, nahattomana
200 g keitettyä Pohjanmeren hummerin lihaa
2 rkl ranskankermaa
1 rkl majoneesia
1 rkl Hangon tai Ahvenanmaan sinappia
Puoli punasipulia hienoksi hakattuna
2 rkl tuoretta ruohosipulia hienoksi hakattuna

Hakkaa hauki pieniksi kuutioiksi, samoin kuin keitetty hummerin liha. Sekoita kaikki ainekset huolellisesti ja laita jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi, mielellään yön yli. Muovaa massasta korkeahkoja torneja ja tarjoa rapeitten ruisleipächipsien, uppomunan ja kerran kuteneen siian tai muikun mädin kera.

Viiriäisen uppomuna

Puoli litraa vettä
Vajaa puoli desiä etikkaa
Hippu suolaa

Kiehauta vesi ja lisää etikka ja suola. Anna veden poreilla ja kumoa kahvikuppiin rikottu viiriäisen muna joukkoon. Anna kypsyä heikosti poreilevassa vedessä noin puoli minuuttia. Nosta pois ja jäähdytä esimerkiksi jäävedessä. Jos et saa viiriäisen munia, tee tämä mahdollisimman pienistä, eettisesti hyvin voineiden kanojen munista. Kypsennysaika on tällöin noin pari minuuttia.

Ruisleipächipsi

Leikkaa ruisleivästä niin ohuita viipaleita kuin pystyt. Paista pannulla runsaassa voissa ja jäähdytä esimerkiksi kaulimen päällä. Näin leipä jäähtyessään jää hauskaan muotoon.

Silli lasimestarin tapaan

3 kokonaista tai 6 sillifilettä

Liemi
1 rkl valkopippuria
1 rkl maustepippuria
1 rkl sinapinsiemeniä
4 laakerinlehteä
5 dl vettä
3,5 dl sokeria
Porkkana viipaloituna
Punasipuli renkaina
Kepasipuli renkaina
3,5 dl etikkaa
Pala piparjuurta

Keitä mausteita ja sokeria noin 15–20 minuuttia. Lisää vihannekset ja keitä minuutin verran. Nosta pois liedeltä ja anna jäähtyä hetki. Lisää väkiviinaetikka ja maistele. Kun poski tuntuu menevän miellyttävästi suppuun sisäpuolelta, etikan määrä on sopiva. Jos maku tuntuu liian hennolta, lisää etikkaa, ja jos puolestaan liian tiukalta, lisää vettä. Liemen pitää olla tiukka, jotta silli saa makua ja kiinteän rakenteen. Kun olet tyytyväinen, lisää pala kuorittua piparjuurta liemeen. Näin liemi säilyy kirkkaana. Anna tekeytyä pari päivää ennen tarjoilua. Tarjoa silli hyvien keitettyjen perunoiden ja ruisleivän kera.

Lisätietoja:
Klaus K / keittiömestari Markus Maulavirta, gsm 050598 2996, markus.maulavirta@klauskhotel.com
WWF / meriasiantuntija Anita Mäkinen, gsm 040 527 1425, anita.makinen@wwf.fi
WWF / tiedottaja Laura Tahkokallio, gsm 040 556 9860, laura.tahkokallio@wwf.fi

WWF:n kalasuosituksia internetissä: Meren herkkuja – WWF:n kalaopas kuluttajalle osoitteessa http://www.wwf.fi/kalaopas

Lisää ekologisen joulun vinkkejä: http://www.wwf.fi/tue_toimi/osallistu_toimintaan/ekovinkit/joulu.html

Lähde: Deskin tiedote, 8.12.2006

Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:

*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Makean ja serotoniinin välinen yhteys löytynyt

**
Jutellessani lihavuudesta kärsivien ystävieni kanssa
tulee usein puheeksi tuo makean himo. Moni väittää olleensa koukussa sokeriin ja makeaan suurimman osan elämästään. Vaikka makea ei sinänsä ole lihomisen syy, on herkuttelu makeilla tuotteilla kuitenkin poikkeuksetta sellainen asia joka vaikuttaa elämänhallintaan. Sokeririippuvuuden kierteessä tulee herkästi syötyä liikaa ruokaa ja ihminen lihoo.

Bristolin yliopiston tutkijat ovat nyt löytäneet yhteyden masennuksen ja makuaistin välille. Masennuslääkkeet vahvistavat tutkijoiden mukaan kykyä maistaa tiettyjä makuja. Tähän saakka maistamisen on ajateltu olevan perinnöllisesti määräytynyt aisti, joka on muuttumaton koko eliniän. Tämä tutkimus kuitenkin osoittaa, että kykyä aistia erilaisia makuja voivatkin säädellä hermoston välittäjäaineet, kuten serotoniini ja noradrenaliini.

Tutkimustulokset antavat tärkeää tietoa hermoston välittäjäaineiden vaikutuksista makuaistiin. Vaikuttaa siltä, että karvaan maistamiskyky muuttuu niin serotoniinin kuin noradrenaliinin lisäämisen myötä. Makean maistamiseen vaikuttaa ainoastaan serotoniini. Tutkimukset voivat myös osaltaan selittää sitä, miksi hermostuneet ja masentuneet ovat kadottaneet ruokahalunsa tai sortuvat liikasyömiseen. Tulokset osoittavat myös sen, että hermostuneisuus vaikuttaa makuaistiin, myös muuten terveillä ihmisillä.

Lähde: YLE Tiedeuutiset, 7.12.2006

Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:

*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka

Vältä suolaa - se on terveydenhoitoa parhaimmillaan

**
Näin väittää
suomalainen, tunnettu tutkija Heikki Karppanen Svenska Dagbladetin haastattelussa. Olen aiemmin kertonut tohtori Karppasen suolatutkimuksista ja nyt oli erityisen hienoa lukea hänen raikkaita ajatuksiaan:

Ainutlaatuinen suomalainen kampanja, jolla pyritään vähentämään suolan saantia ruoasta, tuottaa jo nyt merkittäviä tuloksia. Sydänkohtaukset ovat vähentyneet 75-80 prosenttia yli 65 -vuotiailla. Tähän on päästy opettamalla ihmisiä välttämään sellaisia ruokia, joissa on paljon suolaa. Suolan kokonaiskulutus on 30 vuoden aikana tullut voimakkaasti alas. Heikki Karppasen mukaan pudotus on grammoina päivässä laskettuna lähes kaksinkertainen verrattuna lähtötilanteeseen 1970-luvulla. Me syömme nyt 8 grammaa suolaa päivässä kun aiemmin kulutus oli 14 grammaa päivässä.

Tämä näkyy jo nyt terveystilastoissa. Suolansyönnin vähentyminen on lisännyt ihmisten elinvuosia jopa kuusi vuotta (tämä tieto pitää vielä tarkistaa!). Hämmästyttävällä tavalla suolan vähentäminen kumoaa muut terveyttämme nakertavat virheet kuten tupakanpoltto ja alkoholin juonti. Terveys on noussut sen takia, että verenpaine on laskenut ja me syömme yhä enemmän hedelmiä, sanoo Heikki Karppanen Helsingin yliopistosta.

Lähde: Svenska Dagbladet, paperiversio osa 1, sivulla 6, 6.12.2006

Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:

*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Suomelle ei ehkä myönnetäkään EM-pronssimitalia lihavuudessa

Ystäväni Mikael Fogelholm on huolissaan aikeistani palkita Suomen kansa pronssimitalilla lihavuuden EM-kisoissa. BBC:n uutisoima uutinen on Mikaelin mukaan osoittautumassa uutisankaksi, jota minä menin apinoimaan viimeksi television Voimala-ohjelmassa. Suomen sijoitus lienee oikeasti ehkäpä juuri ja juuri kymmenen joukossa, mitä toki täytyy pitää järkyttävän kovana sijoituksena sitäkin.

Mikael pyytää minua henkilökohtaisella kirjeellä ja vaaliblogissaan oikaisemaan tämän väitteeni:

Muutama viikko sitten BBC kertoi Euroopan komission raportista, jossa Suomi komeili Euroopan lihavuustilaston kolmantena. Tällä viikolla tätä samaa raporttia siteerattiin vielä television Voimala-ohjelmassa. Kyseessä on kuitenkin ainakin puoliksi uutisankka.

Kyseinen tulos perustuu Euroopan komission tilaamaan konsulttiselvitykseen "Health and food" eli "Terveys ja ruoka". Tämän selvityksen päätarkoituksena oli tiedustella EU:n maiden yli 15-vuotiaiden mielipiteitä ja käsityksiä terveydestä. Lähes jokaisesta maasta - pienimpiä maita lukuun ottamatta - oli 1000 hengen otos. Määrä on ehkä riittävä kertomaan mielipiteistä, mutta selvästi alakantissa, jos yritetään kuvata lihavuuden esiintyvyyttä.


Olen erittäin tyytyväinen tästä mitalinmenetyksestä. Tavoitteeksi pitää saada tässä kisassa vihoviimeinen sija. Myötäilen johtaja Fogelholmin käsitystä, että lihavuus on tupakoinnin ja alkoholin jälkeen Suomen kansanterveyden ja talouden kannalta suurin terveysriski. Mikael sanoo:

Syömisen järkeistämiseksi, liikunnan lisäämiseksi ja riskiyksilöiden tavoittamiseksi on tehtävä kymmeniä asioita. Ikävä kyllä meiltä puuttuu kansallinen strategia ja poliittinen tahto tehdä asialle jotain.

Eläinperäisten rasvojen ja meijerivoin suhteen emme ole samoilla linjoilla. Olen pyytänyt Kansanterveyslaitokselta kommenttia voinvastaiseen linjaukseen ja vastaus viipyy yhä. Tämä käsitykseni meijerivoista ei ole mikään uutisankka vaan perustuu varsin laajaan selvitykseen, josta voitte lukea erillisessä kirjoituksessani.

Tsemppiä Mikael vaalikampanjaasi!

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Masentavaa tiedon ristiriitaa

Mediuutiset: Masennuslääke lisää itsemurhayrityksiä, 5.12.2006
Verkkouutiset: Masennuslääkkeen käyttö vähentää itsemurhia, 5.12.2006

Lukija arvelee tietenkin, että on kyse erillisistä tutkimuksista. Ei suinkaan. Sama tutkimus. Miten tämä on mahdollista. En minä vaan tiedä. Kertokaa minulle jos tiedätte.

Masennuslääke lisää itsemurhayrityksiä

[Maria Tojkander 5.12.2006, 15:42]
Uuden polven masennuslääkkeen käyttöön liittyy lisääntynyt itsemurhayritysten riski, käy ilmi tuoreesta suomalaistutkimuksesta. Vaikka käyttö lisää yrityksiä, on toteutuneiden itsemurhien riski lääkkeiden käyttäjillä vähentynyt. Kuopion yliopisto, Kansanterveyslaitos, Stakes ja Kela tutkivat uuden polven masennuslääkkeiden, selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien, vaikutusta itsemurhariskiin. Tutkimuksessa oli 15 390 koehenkilöä, joita seurattiin kolme ja puoli vuotta. Tutkimuksen mukaan itsemurhia tehtiin 32 prosenttia vähemmän masennuslääkkeiden käytön aikana. Yrityksiä oli kuitenkin 40 prosenttia enemmän. Lääkitys vähensi myös huomattavasti masennuspotilaiden kuolleisuutta, mikä tutkijoiden mukaan johtui sydän- ja verisuonikuolemien vähenemisestä. Tutkijat selittävät tutkimustulosta muun muassa sillä, että masennuslääkityt yrittävät itsemurhaa ottamalla yliannoksen masennuslääkettä. Nämä lievemmät yritykset lisääntyvät, kun kotona on saatavilla lääkkeitä. Toisaalta lääkkeet vähentävät kuolemaan johtavien väkivaltaisempien menetelmien käyttöä. Tutkimuksessa havaittiin eroja eri lääkkeiden välillä. Fluoksetiinin käyttäjillä riski itsemurhaan oli alhaisin ja venlafaksiinin käyttäjillä korkein. Paroksetiini lisäsi kuoleman riskiä 10-19-vuotiailla. Tutkimus on julkaistu Archives of General Psychiatry -lehdessä.

Tutkimus: Masennuslääkkeen käyttö vähentää itsemurhia
STT–SINIKKA SUOSALMI-PP-HJ, 5.12.2006
Uusien masennuslääkkeiden käyttö näyttäisi tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan vähentävän selvästi itsemurhia, vaikka toisaalta itsemurhayritykset lisääntyvätkin lääkehoidon aikana huomattavasti. Tutkijat selittävät tätä ristiriitaa sillä, että itsemurha-ajatuksia hautovalla kotona oleva lääkepurkki pistää kokeilemaan yliannostusta, eikä rajumpia keinoja kokeilla. Uudet masennuslääkkeet ovat kuitenkin melko turvallisia, ja useimmiten selvitäänkin pelkällä vatsahuuhtelulla. Hieman yllättäen myös kuolemat sydän- ja verisuonisairauksiin olivat selvästi harvinaisempia masennuslääkkeitä käyttävillä. Tähän selityksenä voi olla lääkkeen vaikutus veren hyytymistekijöihin, mutta myös stressiin, jännittyneisyyteen ja ahdistuneisuuteen, sanoo professori Jari Tiihonen Kuopion yliopistosta. Kuopion yliopiston, Kansanterveyslaitoksen, Stakesin ja Kelan tutkimus tuo ensimmäistä kertaa maailmassa selvää näyttöä vuosia puhuttaneeseen kysymykseen masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteydestä. Tutkimus julkaistiin maanantaina psykiatrian ykköslehdessä Archives of General Psychiatry.
Kokonaiskuolleisuus väheni 49 prosenttia. Masennuslääkkeiden ja itsemurhien yhteydestä on keskusteltu kiivaasti. Itsemurhien vähentymistä on pidetty uusien masennuslääkkeiden ansiona. Viime vuosina ruutia väittelyyn ovat tuoneet havainnot, joiden mukaan masennuslääkkeiden käyttö näyttäisi lisäävän itsemurhayrityksiä etenkin lapsilla ja nuorilla. Tutkittua tietoa asiasta ei kuitenkaan ole tähän asti ollut, sanoo professori Jouko Lönnqvist Kansanterveyslaitoksesta.Tässä tutkimuksessa olivat mukana kaikki ne potilaat, joita oli hoidettu itsemurhayrityksen vuoksi sairaalassa Suomessa vuoksi vuosina 1997-2003. Potilaita seurattiin keskimäärin kolme vuotta. Tutkimuksen mukaan itsemurhayrityksiä oli 39 prosenttia enemmän masennuslääkkeiden käytön aikana, mutta itsemurhia oli 32 prosenttia vähemmän. Kokonaiskuolleisuus oli jopa 49 prosenttia vähäisempää masennuslääkkeiden käytön aikana. Tämä selittyy Tiihosen mukaan erityisesti sillä, että kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin väheni masennuslääkityksen aikana 68 prosenttia. Erityisesti nämä kuolemat vähenivät potilailla, jotka käyttivät ns, SSRI-masennuslääkkeitä. Kuolemanriskin aleneminen lääkehoidon aikana oli jopa huomattavasti suurempi kuin sydänpotilaiden statiinihoidon aikana.
Paroksetiini ei sovi nuorille ja lapsille. Tutkimus vahvisti myös käsitystä, että paroksetiini ei sovi lasten ja nuorten masennuksen hoitoon. Tällä lääkkeellä hoidettujen nuorten kuolemanriski näytti lisääntyneen, vaikka kaikista kuolemantapauksista ei voinut päätellä yhteyttä lääkkeisiin. Kaikkiaan neljästä kuolemantapauksesta yksi oli itsemurha, kaksi onnettomuutta ja yksi hukkumiskuolema. Tiihonen toivoo, että masennuslääkkeet päätyisivät oikeiden potilasryhmien käyttöön. Nykyisin niitä saattaa käyttää toisaalta ihmiset, jotka eivät niitä tarvitse. Toisaalta niitä eivät käytä kaikki ne, jotka niistä selvästi hyötyisivät. Toisaalta potilaat saattavat sotkea uudetkin masennuslääkkeet vanhoihin, joihin jäi helposti koukkuun.

Sydän- ja verisuonitaudin ehkäisyssä on liikunta hyvin tärkeää

Tuorein Kansanterveyslehti, jota julkaisee Kansanterveyslaitos, raottaa ateroskleroosin salaperäistä verhoa. Ateroskleroosin, eli valtimonkovetustaudin, syntyprosessissa on keskeisellä sijalla verisuoniston tulehdusreaktio. Ateroskleroosiin liittyy aina voimakas paikallinen tulehdus. Verisuonen seinämän syöjäsolut, makrofagit, ahmivat erityisesti hapettunutta LDL-kolesterolia ja viestivät ympäröivälle kudokselle, että paikalla on taudinaiheuttaja. Toistaiseksi tehokkain keino vaikuttaa rasva-aineenvaihduntaan on ollut pahan LDL-kolesterolin määrää veressä laskevat statiinilääkkeet. Onneksi statiineihin turvautuvat vain perinnöllisistä syistä vaaravyöhykkeessä ovat potilaat. Tehokkaita lääkkeellisiä keinoja nostaa hyvän HDL:n määrää ei vielä ole keksitty. Parhaiten sitä nostaa hengästyttävä liikunta. Näyttö tehosta on saatu useista tutkimuksista.

Kolesterolilla on nykyisen käsityksen mukaan tärkeitä rooleja myös solun sisäisessä kuljetusjärjestelmässä eli kalvoliikenteessä, ja sitä käytetään steroidihormonien ja sappihappojen synteesin lähtöaineena. Suurin osa soluista ottaa sisäänsä vain tarvitsemansa määrän kolesterolia ja siksi ylimääräinen jää verenkiertoon.

Dosentti Vesa Olkkosen ryhmä tutkii solunsisäisiä rasva-aineenvaihdunnan säätelijöitä. Tieto rasva-aineenvaihdunnan monimutkaisesta säätelystä tarkentuu jatkuvasti ja samalla myös käsitys ateroskleroosin syistä. Odottaessamme tieteen lopullista vastausta voitaneen suositella hikiliikuntaa, kohtuullista ja monipuolista ruokailua käsittäen paljon vihanneksia, hedelmiä ja kasviksia.

Lähde: Kansanterveys 10, 2006