Onko voi vaarallista?

*

Katsokaa Ylen Elävästä arkistosta mainosfilmi vuodelta 1957.

Onko voi vaarallista?

Lääketehtaiden haamukirjoittajat kuriin!

*

Arvostettu lääkärilehti PLoS Medicine keskustelee tiedelehdissä tapahtuvasta ns. haamukirjoittelusta, eli sellaisesta tilanteesta, että lääketehdas maksaa tunnetulle tiedemiehelle palkkion läsnäolosta tutkimusjulkaisun kirjoittajien joukossa. Kun julkaisussa on mukana tunnettu tiedemies julkaisu saattaa ylittää julkaisukynnyksen helpommin ja lääkeaine tai lääketieteellinen toimenpide voi saada enemmän näkyvyyttä.

Julkaisussa pohditaan haamukirjoittelua kolmesta eri näkökulmasta:

1) haamukirjoittelu on tieteellistä vilppiä

2) haamukirjoittelun merkitys pitäisi tarkasti arvioida

3) haamukirjoittajat voivat tehdä merkittäviäkin tiedetekoja, mutta se menee useasti epärehellisyyden piikkiin 

Minun mielestäni haamukirjoittelu on tuomittavaa. Varmasti tätä esiintyy myös Suomessa. Mitenköhän paljon haamukirjoittelu ohjaa päätöksiä ja suosituksia terveydestä ja ravitsemuksesta? 

Lähde: Peter C. Gøtzsche, Jerome P. Kassirer, Karen L. Woolley, Elizabeth Wager, Adam Jacobs, Art Gertel, Cindy Hamilton. What should be done to tackle ghostwriting in the medical literature? PLoS Medicine Debate, February, 2009

Laihdutuspillerin markkinoinnissa mukana tanskalaisprofessori

##

Tämä ei ole mukavaa luettavaa. Jos elämässäsi on surua ja murhetta, jätä tämä juttu lukematta.

Svenska Dagbladet kirjoittaa 11.2.2009 laihdutuslääkkeestä nimeltään Tesofensin. Teksti on taattua toimittaja Henrik Ennartin käsialaa. Asia on ykkösuutisena nyt myös Dagens Medicin lääkärilehdessä.

Pohjoismaiden tunnetuimpia ravitsemusasiantuntijoita, tanskalaista professori Arne Astrupia, pidetään aika härskinä markkinamiehenä. Hän on osakkaana yrityksessä (NeuroSearch), joka valmistaa tätä laihdutuspilleriä. Pilleri muuttuu professorin suussa vaarattomaksi ja lukuisin tieteellisin kirjoituksin hän lisää tämän pillerin luotettavuutta. Lisäksi tämä professori tekee ehkä kaikkein suurinta tuhovaikutusta lainaamalla mielipiteitään suosittuihin viikkolehtiin. Mielipiteiden muokkaamisessa viikkolehdillä on huomattava asema. Professorien ja lääkäreiden sanaan on totuttu luottamaan. Varsin suosittu professori työskentelee Kööpenhaminan yliopistossa. On vaikea löytää suurempaa asiantuntijaa lihavuuden tutkimuksessa kuin tämä mainittu tanskalaisprofessori. Hän antaa ohjeita Maailman terveysjärjestö WHO:lle, on toimittajana Obesity Reviews -lehdessä, toimii useiden merkittävien tiede- ja lääkärilehtien tarkastajana ja hän istuu lukuisissa eri asiantuntijapaneeleissa. Häntä kuunnellaan ja häneltä saatuja neuvoja totellaan. Valta sokaisee herkästi ja nyt professori Astrup on kerta kaikkiaan mennyt liian pitkälle. Täytyy seurata tämän ikävän laihdutuspilleriskandaalin kehittymistä.

Minulla on tapana sanoa asiat suoraan ja ihmetellä asioita julkisesti. Ihmettelen nyt julkisesti yhtä asiaa. Olin muutama päivä sitten puheenjohtajana paneelissa, joka pohti uusia ravitsemussuosituksia ja erityisesti sitä voitaisiinko hiilihydraattien saantia rajoittaa. Yllättyin Kuopion yliopiston professori Matti Uusituvan vastustaessa jyrkästi yksikönjohtaja Mikael Fogelholmin esitystä kiristää hiilihydraattivyötä 5 prosentin verran. Fogelholmin arvostama professori Walter Willett leimattiin professori Uusituvan kommentissa pelkäksi ravitsemusepidemiologiksi ilman minkäänlaista kokeellista kokemusta. Onko mahdollista? Ei kai nyt sentään meillä Suomessa? Voiko olla niin? En usko? Mitä häh? No joo, sanotaan se nyt suoraan: Ei kai professori Uusituvalla ole mitään tekemistä sokeriteollisuuden tukemisen kanssa. Ei kai?

Sanoinhan, että tämä on ikävä uutinen, ja toivon olevani ihan pielessä professori Uusituvan suhteen. Ehkä meillä Suomessa ei esiinny mitään tällaista professori Astrupin tapaista mielipiteitten muokkausta laisinkaan? Voihan professoreihimme luottaa? Voihan?

Tätä kirjoitusta ei ole pakko kommentoida.

VHH = erityisruokavalio?

*

Täytyy paistaa läskiä niin kauan kuin pannu on kuumana, eli puhutaan tästä vähähiilihydraattiasiasta (VHH) niin kauan kuin se mediaa ja tutkijoita kiinnostaa. Sain päiväkodissa työskentelevältä anonyymilta henkilöltä vastaanottaa varsin mielenkiintoisen haasteen.

Nostetaan VHH erityisruokavalioiden joukkoon!

Ideana tässä on se, että päiväkodeissa, kouluissa, armeijassa, ravintoloissa jne. valmistetaan erityisryhmille jo nyt erityisruokia. On henkilöitä joille pitää valmistaa gluteenitonta ruokaa (keliaakikot), on sellaisia joiden vatsa ei kestä maitoa, on erilaisia ruoka-allergioita, vegaaneille valmistetaan erikseen ruokia. Mahtaisiko joukkoruokailu selvitä sellaisesta operaatiosta, että lisättäisiin näiden joukkoon vielä yksi erityisruokavalio, eli VHH? Mitä jos taattaisin halukkaille joukkoruokailussa mahdollisuus vaihtaa peruna runsaampiin vihanneksiin, rasvaton maito täysmaitoon, margariinin sijaan näkkileivälle luomuvoita, kalapuikkojen sijaan voissa paistettuja muikkuja, jälkiruoaksi makean suklaakiisselin sijaan puolikas avokado jne.  

Ideaa on testattu karppauspalstoilla ja hiilihydraattitietoisten foorumissa. Yllättäen ideaa ei tyrmätty. Ideaa pidettiin kehityskelpoisena.

Finelin ravintotietokannassa voi jo nyt etsiä ruoka-aineita esim. vegaaneille. Millä tavalla vegaanit eroavat VHH-väestä? Onko VHH-väki tarpeeksi yhtenäinen väki, että heille voidaan laatia erityiset ruokavalio-ohjeistukset? Karppifoorumilla nimimerkki Berlin enteilee tämän mahdollisen VHH:n erityisruokavaliohyväksynnän merkitsevän sitä, että VHH:ta opetettaisiin maamme oppilaitoksissa ja se saisi sitä kautta virallisen statuksen. Karppien maailmanvalloitus ei ehkä olisi tämän myötä lopullinen, mutta ruokavalio olisi kuitenkin vakaammalla pohjalla kuin mitä se on nyt.

Erityisruokavaliot

Mitä ovat erityisruokavaliot?

gluteeniton	kolesteroliton	lakto-ovo-vegetaarinen	laktoositon	laktovegetaarinen
maidoton	rasvaton	runsaskuituinen	vegaaninen	vähäkolesterolinen
vähärasvainen

vähähiilihydraattinen??

Keskustelutilaisuudessa Suomen Akatemiassa 9.2.2009 ei varsinaisesti halveksuttu VHH:ta. Päinvastoin, Mikael Fogelholm tunnusti VHH:n merkityksen laihdutuksessa ja ainakin lyhyellä tähtäimellä se on terveellinen vaihtoehto. Mutta mitä jos VHH:sta tehtäisiin erityisruokavalio?

Mitä mieltä te olette tästä? Vastatkaa oheiseen kyselyyn. 

Kananmuna ei ole mikään kolesterolipommi

**

Näitä sivuja seuranneille ei tule yllätyksenä, että kananmunat ovat terveellisiä. Kananmunassa on luonnon parasta proteiinia ja kananmunan sisältämä rasva sekä kolesteroli ei vaikuta veren kolesteroliin.

Lääkäreihin on totuttu uskomaan. Siinä missä tällainen tavallinen biologi näkee paljon vaivaa vakuuttaakseen lukijansa ja kuulijansa, riittää yleensä, että lääkäri epäselvästi murahtaa: "syökää aamulla 1-2 keitettyä kananmunaa, sillä tavalla nälkä pysyy paremmin loitolla ja te voitte laihtua".

Tohtori.fi kirjoittaa tänään 11.2.2009 tuttua tarinaa kananmunasta. Merkittäväksi uutisen tekee nimenomaan se seikka, että sivulauseessakaan ei ilmaista mitään huolta kananmunan epäterveellisyydestä. Suomen sydänliiton vanhentunut käsitys  kahdesta kananmunasta viikossa toki mainitaan, mutta lähinnä varoittavana esimerkkinä jumiutuneista käsityksistä. 

Lainaus: Kananmuna ei nosta kolesterolia eikä ole vaaraksi sydämelle, brittiläiset asiantuntijat paljastavat.  Ravitsemusasiantuntijat Juliet Gray ja Bruce Griffin Surreyn yliopistosta kertovat Sun-lehden verkkosivulla, että ei ole olemassa todisteita, jotka tukisivat piintynyttä harhaluuloa runsaan kananmunan käytön epäterveellisyydestä.

Syökää kananmunia!

Lukekaa tästä muita juttujani kananmunasta.

 

Lähde: Tohtori.fi, 11.2.2009

Välimeren ruokavalio voi olla hyvää aivoille

**

Eilisessä keskustelutilaisuudessa Suomen Akatemiassa (9.2.2009) asiantuntijoiden laajan hyväksynnän sai ns. Välimeren ruokavalio. Reuters Health uutisoi eilen uudesta tutkimusnäytöstä koskien tätä ruokavaliota.

Välimeren ruokavaliolle tyypillistä on:

- runsaasti vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, papuja, kalaa ja viljatuotteita

- kohtuullisesti alkoholia

- vain vähän maitotuotteita, lihaa ja rasvaa

Kolumbian yliopiston tutkijat New Yorkissa ovat nyt löytäneet Välimeren ruokavaliosta myös aivojen terveyttä hoitavia seikkoja. Tutkittavilla todettiin jonkin verran vähäisempi alttius tulla "höperöiksi" (alentunut kognitiivinen kyky) ja saada dementiaan tai Alzheimerin tautiin viittaavia oireita. Jo valmiiksi vähän höperöissä koehenkilöissä viivästyi vakavampien neuroottisten oireiden puhkeaminen. Tiedot kerättiin tutkittavilta ruokapäiväkirjakyselyllä. Tässä tutkimuksiessa mitattiin taas niitä "score"-arvoja, eli tässä tapauksessa todennäköisyyksiä miten vähäisemmälle määrälle ihmisiä voi kehittyä sairaus jos noudattaa tietylle ruokavaliolle tyypiillisiä ruoka-aineita. Minä suhtaudun aika epäileväisesti noihin "scoreihin", mutta niitä tarvitaan, jotta tutkimus voidaan julkaista tiedelehdessä ja tutkijat voivat kansainvälisissä kokouksissa vakuuttaa kollegansa tyyliin: "kato nyt hyvä ystävä miten hyvä tämä menetelmä on, mitä siinä enää kuppaat, ryhdy käyttämään tätä..." tmv. Joka tapauksessa näiden "scorien" perusteella niillä joilla oli runsaasti Välimeren ruokavaliolle tyypillisiä ruoka-aineita käytössään, oli 48 prosenttia vähäisempi riski Alzheimerin tapaiseen dementiaan. Vähemmän Välimeren ruokavaliolle tyypillisiä ruoka-aineita käyttäneillä oli 45 prosenttia vähäisempi riski. 

Tutkijat korostivat, että tämä ei ollut mikään kliininen koe ja liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei saisi tehdä tämän yksittäisen tutkimuksen perusteella.

Ennestään tähän ruokavalioon on yhdistetty pienempi riski sairastua mm. sydän- ja verisuonitautiin, diabetekseen ja saada korkea verenpaine. Tutkijat selittävät tämän johtuvan siitä syystä, että tämä ruokavalio parantaa kolesteroliarvot, pitää verensokerit kurissa, huolehtii verisuonten terveydestä ja alentaa tulehdusta. Kaikilla näillä tekijöillä on vaikutusta mitä suurimmassa määrin terveyteemme.

Tutkimus julkaistiin tässä kuussa tiedelehdessä Archives of Neurology.

Lähde: Reuters Health, 9.2.2009

Yleiskeskustelua 9.2.2009

Etukäteen pyydetyt puheenvuorot on nyt käytetty ja siirrymme yleiskeskusteluun hiilihydraattien mahdollisesta vähentämistarpeesta. Mahdollisesti on puhetta tästä:

VHH:ssa ei jää pois tärkeitä suojaravintoaineita

Sami Uusitalo ja Outi Piisi-Putta

 

Haluamme korostaa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei johda siihen, että jäisi puuttumaan tärkeitä suojaravintoaineita. Esittelemme tässä Samin säännöllisesti nauttiman VHH –lounaan ja Outin jokapäiväisen VHH -aamiaisen.  Näillä eväillä ei käsityksemme mukaan kehity vitamiini-, kuitu- tai hivenainepulaa.

Tästä löydät koko mediamateriaalin.

Pirjo Ilanne-Parikka 9.2.2009

Pirjo Ilanne-Parikka

Sisätautien erikoislääkäri, Diabeteksen hoidon erityispätevyys

Ylilääkäri, Suomen Diabetesliitto

 

Diabeteksen hoito ja hiilihydraattitietoisuus

 

 

Diabetes on syntytavaltaan vaihteleva, monimuotoinen ja yksilöllisesti käyttäytyvä aineenvaihduntasairaus, joka diagnosoidaan kohonneen veren sokeripitoisuuden perusteella. Diabeteksen päätyyppien, tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes, lisäksi on useita muita harvinaisempia diabetestyyppejä.

 

Tyypin 2 diabeteksen yleistyminen on yhteydessä lihomista edistäviin elintapoihin, liikunnan vähenemiseen ja ylensyöntiin sekä osittain myös alkoholin käytön lisääntymiseen. Ihmiset saavat ravinnostaan liikaa energiaa suhteessa vähentyneeseen energiankulutukseen. Riippumatta siitä tuleeko liika energia hiilihydraateista vai rasvasta, elimistö varastoi ylimäärän rasvana. Osalla henkilöistä, perintötekijöiden ohjaamana, energiaylimäärä varastoituu rasvaksi erityisesti maksaan ja vatsaonteloon. Tämä heikentää insuliinin vaikutusta kudoksissa ja insuliinin eritystä haimasta, aikaansaa tulehdusreaktioita ja muutoksia sokerin sekä rasvan aineenvaihduntaan.

 

Tyypin 1 diabetes on insuliininpuutosdiabetes. Haiman insuliinia tuottavat solut vaurioituvat autoimmuunitulehduksen seurauksena ja oma insuliinieritys loppuu asteittain.

 

Hoidon lyhyen tähtäimen tavoitteena on oireettomuus, aineenvaihduntahäiriöiden korjaaminen, hyvin sujuva arkipäivä ja hyvä elämänlaatu, pitäen sisällään turhien rajoitusten välttämisen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on ehkäistä sydän- ja verisuonisairauksia sekä muita diabeteksen lisäsairauksia ja turvata siten enemmän laadukkaita elinvuosia.

 

Tyypin 1 diabeteksen hoito on insuliinipuutoksen korvaushoitoa, mutta myös terveyttä edistäviin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin kannustetaan. Hoidossa pyritään jäljittelemään normaalia insuliinineritystä, jolloin noin puolet pistettävästä insuliinista annostellaan perusinsuliinina ja loput ateriainsuliinina ruuan vaihtelevan hiilihydraattimäärän mukaan. Tyypin 2 diabeteksen hoidon perusta ovat painonhallinta, sopiva syöminen, arkiaktiivisuuden lisääminen ja liikunta sekä lääkehoidot. Elintapahoito ja lääkehoidot ovat toisiaan täydentäviä.

 

Valtakunnalliset hoitosuositukset luovat yleiset linjat hoidolle ja ohjaukselle. Terveydenhuollon ammattihenkilöt soveltavat yleisiä suosituksia yksilöllisesti kunkin potilaan kohdalla. Hoidon tuloksellisuutta arvioidaan seuraamalla painoa, verensokeria ja veren rasva-arvoja ja verenpainetta.

 

Diabetesliiton asiantuntijaryhmän v. 2008 päivittämä ruokavaliosuositus on tarkoitettu kaikille diabeetikoille, riippumatta diabetestyypistä tai iästä. Se sopii myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn, kunhan energian saanti ravinnosta on riittävän vähäistä. Suositellun ruokavalion ydinkohdat voi tiivistää seuraavaan:

 

1.      Ei ole yhtä ainoaa tapaa syödä oikein tai yhtä energiaravintoaineiden ”oikeaa” jakaumaa. Äärimmäisyyksiä, kuten joidenkin energiaravintoaineiden tiukkaa rajoittamista, on kuitenkin syytä välttää, koska tällaisen rajoittamisen pitkäaikaisesta turvallisuudesta ja hyödyllisyydestä on toistaiseksi riittämättömästi tietoa.

2.      Ruoan energiamäärä on syytä sovittaa sellaiseksi, että se ylläpitää normaalipainoa tai vähentää ylipainoa. Ylipainoisten kannattaa pienentää kaiken muun ruoan paitsi kasvisten määrää.

3.      Kannattaa pyrkiä kohtuullisen säännölliseen ateriarytmiin, 3-5 syömiskertaan päivässä, jolloin ruokamäärän ja verensokerin hallinta helpottuu.

4.      On tarpeen pitää huolta rasvan laadusta mm. käyttämällä kasviöljyjä sekä niitä sisältäviä tuotteita ja kalaa.

5.      Diabeetikon ruokavalioon kuuluu runsaskuituisia, hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Hiilihydraatit jaetaan eri aterioille, ja niiden määrä ja laatu valitaan siten, että saavutetaan mahdollisimman hyvä veren sokeritasapaino pitkän ajan kuluessa. Systemaattinen pienen glykemiaindeksin ruokien valitseminen vaikuttaa suotuisasti sokeritasapainoon.

6.      Viljatuotteista kannattaa valita käyttöön valmisteita, jotka sisältävät mahdollisimman paljon täysjyväviljaa sekä kuituja. Vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä on hyvä syödä yhteensä vähintään puoli kiloa päivässä.

7.      Myös liikunta tukee ruokavalion rinnalla painonhallintaa ja hyvinvointia kokonaisuutena sekä auttaa korjaamaan aineenvaihduntahäiriöitä.

 

Käytännössä diabeetikot arvioivat itse ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan ammattilaisten kanssa. Heitä neuvotaan vähentämään erityisesti kovan rasvan, suolan ja runsaasti sokeria sekä nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja sisältävien tuotteiden määrää ja lisäämään kuitupitoisia ruokia. Monipuolisesta arkiruokailusta huomattavasti poikkeavan ruokavalion noudattaminen ei yleensä onnistu pitkäjännitteisesti. Ohjauksessa korostetaankin pieniä, päivittäisiä ja pysyvämpiä muutoksia, jotka pidemmällä aikavälillä johtavat pitkäaikaiseen tulokseen.

 

Tyypin 2 diabeetikoiden tulee siten olla hiilihydraattitietoisia ja arvioida syömisensä vaikutusta aineenvaihduntaan. Tyypin 1 diabeetikoiden on tarpeen laskea hiilihydraattien määrä ateriakohtaisesti, jotta ateriainsuliinin oikea annostelu onnistuu.

 

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja elää tietyssä kulttuurissa ja sosiaalisessa ympäristössä. Ruokavalioon liittyvät asiat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, ja käyttäytymistä ohjaavat usein enemmän ympäristö ja tunteet kuin rationaalinen ajattelu. Ruokavalinnat ovat myös ekologisia ja taloudellisia valintoja.

 

Diabeteksen hoito on kehittynyt, monipuolistunut ja yksilöllistynyt huomattavasti 10-20 vuoden aikana. Myös pitkäaikaiset hoitotulokset ovat muuttuneet erittäin suotuisasti eli lisäsairaudet ovat vähentyneet ja diabeetikot elävät aikaisempaan iäkkäämmiksi. Yleisellä tasolla en näe syytä palata takavuosien hoito-ohjeisiin. Tavoitteena on hoitosuositusten viitoittamana räätälöidä hoito potilaslähtöisesti ja yksilöllisesti niin ruokavalion, liikunnan kuin lääkehoitojen suhteen.

Matti Uusitupa 9.2.2009

Matti Uusitupa, LKT, professori, rehtori

Pohjoismaisen (NoCE) Food and Nutrition huippuyksikön SYSDIET-konsortion johtaja

Kuopion yliopisto

 

Laadulla on merkitystä niin rasvojen kuin hiilihydraattien kohdalla

 

Ravitsemussuositukset perustuvat vankkaan tutkimustietoon epidemiologisista, kokeellisista ja pitkäkestoisista interventiotutkimuksista. Suosituksissa huomioidaan myös kulttuurilliset, taloudelliset ja entistä enemmän myös ekologiset tekijät. Ne on tarkoitettu terveelle väestölle, mutta useimpien kroonisten tautien ehkäisyyn ja hoitoon perustuvat suositukset noudattelevat yleisiä ravitsemussuosituksia. Siten sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, tiettyjen syöpämuotojen ja muistihäiriöiden ehkäisyn suositukset ovat yhteneväisiä. Nykysuosituksissa korostetaan niin rasvan kuin hiilihydraattien laatua.

 

Eurooppalaiset diabeteksen ehkäisyn ja hoidon suositukset ovat muutaman vuoden takaa. Niitä ollaan parhaillaan uusimassa. Jo niissä huomioitiin rasvan ja hiilihydraattilähteiden erojen merkitys.

 

Laihdutusdieettien koostumus voi vaihdella. Kalorirajoitus ja liikunnan lisääminen laihduttavat riippumatta energiaravintoaineiden suhteellisesta osuudesta. Tehokkain tapa pudottaa painoa on erittäin niukkaenergiset ruokavaliot. Ongelma on laihdutustuloksen pysyvyys. ”Dieetit” ymmärretään väliaikaisiksi. Siirtyminen niin sanottuun normaaliin ruokavalioon on ongelma.

 

Diabetesepidemia ei johdu nykysuosituksista, jotka korostavat tyydyttyneen ja trans-rasvahappojen haitallisuutta valtimotautien kannalta. Useissa epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu runsasrasvaisen ja runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävän ruokavalion, vähäisen liikunnan, energiatiheän ruokavalion, niukasti ravintokuitua sisältävän ruokavalion ja ruokavalion, jonka GI tai GL on suuri, lisäävän diabetesriskiä. Sen sijaan hiilihydraattien määrä sinänsä ei ole lisännyt diabetesriskiä.

 

Suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa, joka on parhaiten dokumentoitu pitkäkestoinen ja suuri interventiotutkimus patsi IGT:n myös metabolisen oireyhtymän (suurimmalla osalla MS) suhteen saavutettiin 58 %:n diabetesriskin pienentyminen nykysuosituksien mukaisella ruokavaliolla. Tulos säilyy ainakin 10 vuotta. Hyvää tulosta ennusti dieetin runsaskuituisuus ja rasvan määrän vähäisyys. Insuliiniherkkyys parani sitä enemmän, mitä enemmän paino laski. Myös veren rasva-arvot korjaantuivat, ja verenpaine ja hCRP sekä Il-6 laskivat sekä veren fibirinolyyttinen aktiviteetti korjaantui. KANWU-tutkimuksessa, joka tehtiin viidessä keskuksessa Euroopassa ja Australiassa kovan rasvan korvaaminen pehmeällä rasvalla (rypsi-tai oliiviöljy) paransi insuliiniherkkyyttä ja korjasi seerumin lipidejä. Kuten muissa tutkimuksissa omega-3-rasvahapot vaikuttivat TG- tasoja alentavasti sekä paastossa että aterian jälkeen. Paljon huomiota saaneessa NEJM:ssä kesällä 2008 julkaistussa tutkimuksessa hiilihydraattirajoitus oli maltillinen ns.  Atkins-dieettiryhmässä. Painon laskun suhteen hiilihydraattirajoitus toimi ”parhaiten” ainoastaan miehillä. Naisilla ja diabeetikoilla Välimeren dieetti osoittautui parhaaksi niin laihdutuksen kuin diabeteksen hoidon kannalta. En usko, että terveen väestön ruokavaliosuosituksia voidaan juuri muuttaa nykytiedon valossa. Rasvan laatuun on edelleen kiinnitettävä huomiota, samoin korostettava ”hyvien” hiilihydraattilähteiden merkitystä, joita ovat hedelmät, marjat, juurekset, vihannekset ja kokojyväviljatuotteet. Peruna on suomalaista perusruokaa, jonka käyttö tulisi rajoittua pääosin pääaterioille. Hiilihydraattien osalta kannattaa suosia niitä hiilihydraattilähteitä, joilla on pieni GI. Myös annoskokoon on kiinnitettävä huomiota, jotta vältetään suuret aterianjälkeiset insuliinitasojen nousut, jotka voivat olla haitallisia pitkällä aikavälillä. Nutrigenetiikka ja –genomiikka tuovat uutta tietoa ravinnon ja terveyden välisiin yhteyksiin.

 

Kirjallisuutta Tuomilehto J ym. NEJM 2001, Vessby B ym. Diabetologia 2001, Uusitupa M ym. Diabetes 2003, Mann JI NMCD 2004, Hämäläinen H ym. Diabetologia 2005, Lindström J Diabetologia 2006, Lindström J Lancet 2006, Kallio P Am J Clin Nutr 2007, Shai ym. NEJM 2008, Herder C Diabetologia 2009