tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Maitotuotteet vähentävät verenpainetaudin riskiä iäkkäillä

**
Paljon vähärasvaista maitoa ja maitotuotteita nauttivat
näyttäisivät säästyvän verenpaineen kohoamiselta muita todennäköisemmin, osoittaa tuore hollantilaistutkimus. Hollantilaisten tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa maidon ja verenpaineen yhteys on todettu, mutta se on ainoita, joissa eri maitotuotteita on tarkasteltu erikseen.

Tulosten perusteella maitotuotteisiin liitetty suojavaikutus suurenee mitä enemmän maitoa nauttii. Verrattuna vähiten, eli noin 160 grammaa päivittäin syöviin, noin 700 grammaa maitotuotteita päivittäin syövistä viidenneksen harvempi sairastui verenpainetautiin kuusivuotisen seurannan aikana. Ensimmäisen kahden vuoden aikana yhteys oli hieman voimakkaampikin.

Tarkemmissa analyyseissä yhteys rajoittui tavallisiin ja vähärasvaisiin maitotuotteisiin. Rasvaiset juustot ja maitotuotteet eivät pienentäneet riskiä, tutkijat raportoivat American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä.

Tutkimukseen osallistui 2 245 yli 55-vuotiasta rotterdamilaista, joiden verenpaine oli normaali tutkimuksen alkaessa. Kuusivuotisen seurannan aikana verenpainetauti todettiin 984 osallistujalla.

Vähärasvaisen maidon lisäksi muun muassa hedelmien ja vihannesten sekä kananmunien on osoitettu vähentävän verenpaineongelmia.

Uutisjutun kirjoitti Duodecim ja se julkaistiin Poliklinikka -sivuilla.

Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 89: 1877-1883, 2009

Nuuskan terveysriskejä yritetään vähätellä

**
Nuuskan terveysvaikutuksista
on kertynyt runsaasti tutkimustietoa. Tiivistetysti voidaan sanoa, että nuuskalla on samanlaisia terveyshaittoja kuin savukkeilla, mutta sen keuhkovaikutukset ja savun hiilimonoksidista johtuvat vaikutukset puuttuvat. Näin totesi asian Syöpäjärjestöjen ylilääkäri, LKT Matti Rautalahti, Hengitysliitto Helin, Suomen Action on Smoking and Healthin (ASH) ja Syöpäjärjestöjen järjestämässä seminaarissa 25.5.2009 Helsingissä.

Tilaisuudessa tarkasteltiin nuuskan terveysvaikutuksia, kuultiin ruotsalaisten nuuskankäyttökokemuksia sekä eriteltiin nuuskan markkinoinnissa ja mainonnassa käytettyjä keinoja, joilla se pyritään tekemään houkuttelevaksi ja trendikkääksi nuorten parissa. Lisäksi tilaisuudessa kuultiin sisällöllinen analyysi nuuska-aiheisesta kirjoittelusta mediassa.

– Nuuskan syöpävaarallisuudesta on kiistelty pitkään, vaikka tieteellisen määritelmän mukaan se on ilman muuta syöpävaarallista. Näyttöä reaalisen syöpäriskin suuruudesta on myös viime vuosina alkanut kertyä. Nuuskan käyttö ei aiheuta yhtä suurta vaaraa terveydelle kuin savukkeiden polttaminen, mutta se lisää merkittävästi sydän- ja verisuonitautien, liikuntaelinten toimintahäiriöiden, diabeteksen ja tiettyjen syöpätautien vaaraa, Matti Rautalahti vahvisti.

Markkinoilla olevien nuuskatuotteiden koostumus vaihtelee paljon. Esimerkiksi nikotiinipitoisuus, annoskoot, kosteus ja PH ovat hyvinkin erilaisia eri tuotteilla. 

– Nuuska aiheuttaa riippuvuutta vähintäänkin yhtä paljon kuin savukkeet. Yhden nuuskarasian nikotiinipitoisuus voi vastata jopa 50-75 savuketta. Nuuskankäyttö on myös yhteydessä riskikäyttäytymiseen, erityisesti alkoholinkäyttöön, arvioi lääkäri, hammaslääkäri ja tutkija Seppo Wickholm McNeil Sweden AB:sta.

Viimeaikoina keskustelussa on paljon ollut esillä kysymys, voisiko nuuskankäyttö vähentää tupakointia. Yleisesti tunnetaan myös termi ”the Swedish Experience”, jolla viitataan ruotsalaisten pitkään kokemukseen nuuskan käytöstä.

– Kosteaa suunuuskaa on käytetty Ruotsissa jo pari sataa vuotta. Suurin nuuskan käyttäjäryhmä on tällä hetkellä 25–35-vuotiaat nuoret miehet. Puolet nuuskaajista tupakoi. Ilmiselvää on, että nuuskaajat haluavat lopettaa nuuskaamiseen aivan yhtä lailla kuin tupakoija tupakoinnin, Seppo Wickholm sanoi.

– Nuuskan uusi viehätys perustuu siihen, että siitä on tullut samaan aikaan sekä salonkikelpoisempaa että tapa kapinoida yhteiskunnan rajoituksia vastaan. Salonkikelpoistuminen ei ole sattumaa: kymmenessä vuodessa on tultu likaisin sormin huulen alle tungettavasta valuvasta mällistä hienostuneisiin erimakuisiin pussinuuskiin. Näyttääkin siltä että mitä rajoitetumpaa on markkinointi, sitä huolellisempaa on brändinrakentaminen, arvioi suunnittelija Erkki Izarra mainostoimisto 358:sta.

Nuuska-aiheisia lehtikirjoituksia esiintyi talven aikana varsin paljon, sillä tupakkalain uudistusta pohdittaessa julkisuudessa käsiteltiin myös nuuskan täyskieltoa. Viestinnän tutkijat Anne Leppänen ja Sanna-Mari Salomäki Konseptikehitys Kuule Oy:stä arvioivat, että talven nuuskajulkisuudessa esiintyivät enemmän ja monipuolisemmin näkökulmat, joiden mukaan nuuskan täyskielto olisi turhaa.

– Keskeistä kiellon arvioinnissa oli päättely, että koska haitallisempina pidettyjä tupakkaa ja alkoholia saa myydä vapaasti, nuuskan kielto olisi outoa ja epäloogista.

– Puheessa nuuskasta esiintyy sama arvojen kiista, kuin terveyden edistämisessä yleensäkin. Terveyssuositukset koetaan helposti negatiivisesti holhoamiseksi, ja tämä halutaan torjua. Vapaus liitetään nautintoaineiden vapaaseen käyttöön – olkoonkin, että nikotiinin aiheuttama riippuvuus on ristiriitaista vapauden arvolle, tutkijat pohtivat.

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 25.5.2009

maanantaina, toukokuuta 25, 2009

Rasva tasapainotti elimistön

*
Vasabladet haastatteli
18.5.2009 diabetespotilas Ingemar Erikssonia ja asiantuntijoita Annika Dahlqvistia, Antti Heikkilää ja Christer Sundqvistia.

Ingemarin tapaus on mielenkiintoinen. Hänellä todettiin lihavuuden lisäksi korkea verenpaine ja myöskin verensokeri oli koholla. Hoitona hänelle määrättiin kaksi lääkettä ja hän sai kehotuksen välttää rasvoja. Lisäksi häntä kehotettiin liikkumaan paljon.

Hän onnistuikin pudottamaan painoaan lähinnä kovalla liikunnalla ja nälkäkuurilla. Tuli syksy ja liikunta jäi vähemmälle. Paino nousi entisiin lukemiin.

Sattumalta hän löysi Sten Sture Skaldemanin kirjan. Skaldeman oli pudottanut painoaan 145 kilosta 80 kiloon syömällä paljon rasvoja. Niinpä Ingemar Eriksson päätti kokeilla samaa keinoa. Hän söi lihaa, läskiä, kalaa, voita, kananmunia ja vihanneksia. Jätti kokonaan pois perunan ja muut runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruoka-aineet.

Pienenä ihmeenä Ingemar pitää sitä, että hän laihtui näkemättä nälkää. Lisäksi vapaa-aika täyttyi muustakin kuin liikunnasta. Ingemar on ollut tällä Skaldemanin vähähiilihydraattisella dieetillä noin kolme vuotta. Hänen veriarvonsa ovat kunnossa ja hänellä ei ole korkeaa verenpainetta eikä diabetesta. Hänellä on nerokas muistisääntö, jolla hän osaa valita ruokansa oikein: "Minä vältän kaikkia sellaisia ruoka-aineita joista voi tehdä viinaa".

Minua tarvittiin jutussa vakuuttamaan toimittajaa, että kolesteroliarvot ovat muillakin VHH-dieettiä noudattaneilla muuttuneet parempaan suuntaan. Ingemar ei ole mikään poikkeustapaus.

Antti Heikkilä ja Annika Dahlqvist kertovat uusista ravitsemusohjeista diabeetikoille, joihin kuuluu tärkeänä ominaispiirteenä se, että vältetään hiilihydraatteja ja syödään reilusti rasvaa.

Juttu on ilmestynyt myös ÖT:ssä (Österbottens tidning)

Meidän kotoinen Diabetesliittomme järjestää diabeetikoille suunnistuskursseja

Suomalainen eineskulttuuri

**
Tuon tämän vanhan jutun esille sen ajankohtaisuuden takia! Kirjoitettu 21.11.2007 ja päivitetty 25.5.2009.

Tätä juttua kommentoidaan vilkkaasti! Jo 31 kommenttia. Herkullisella tavalla keskustelu on kääntymässä käsitykseen siitä kuka on vastuussa terveellisestä ravinnosta. Yksilö vai jokin yhteiskunnallinen taho (esim. KTL nykyinen THL)? Elämä on todellakin valintoja täynnä. Elintarvikekemisti Saska Tuomasjukka on oivallisella tavalla osoittanut meille, että meidän on mahdotonta suorittaa kaikkia ruokavalintojamme terveysnäkökulmasta. Jostakin pitää tinkiä.
Ravitsemus herättää tunteita. Niin tämäkin keskustelu. Voimme varmaan puolustaa nimimerkki Anjan näkemystä siitä, että suurin osa elintarviketeollisuuden pöperöistä ovat kehnoja. Olemme kuluttajina osaltamme itse vaikuttaneet tilanteeseen. Me ostamme noita kehnoja eineksiä valtavia määriä. Emme protestoi tarpeeksi äänekkäästi jos lähikaupan lihatiski suljetaan. Meidän pitää nimimerkki Juuson tapaan oppia vaatimaan eineksistä parempaa ravitsemuksellista tasoa.
Iloitsimme Kati Parppein saarnasta: Meidän ei ole pakko alistua tähän einesten vyöryyn! Meidän pitää tämän asian suhteen oppia "ronkeleiksi", hankaliksi asiakkaiksi. Meidän pitää viestittää kauppiaalle, että laadukas ruoka pitää olla näkösällä niin, ettei sitä tarvitse etsiä milloin ala- milloin ylähyllyltä.
Ottakaa tekin kantaa terveellisen ravitsemuksen filosofiaan. Tämä teollisten pöperöiden ja kotiruoan vastakkainasetelma on todellakin vahvasti arvokeskustelun leimaama, kuten Juuso asian ilmaisee.
Lukekaa ihmeessä mitä mieltä nimimerkki *p* on eineksistä! Saska koettaa vääntää tämän näkemyksen koskemaan ainoastaan ekstremeravitsemuspiirejä. Voimme varmaan antaa tukemme monille *p*:n ajatuksille. Tuskin tämä kuitenkaan tarkoittaa, että meissä on kasvamassa esiin jokin ekstreme ravitsemusasenne? Tuskin. Pysytelkää jossakin kultaisen keskitien maisemissa. Siellä on turvallista mennä eteenpäin.

Suomalaiset kuluttajat
on taitavasti ohjelmoitu ostamaan kaupasta valmisruokia ja eineksiä. Suomalaiset kuuluvat Euroopan kärkijoukkoon einesten ja valmisruokien kulutuksessa. Luodaan sellaisia mielikuvia, että me nimenomaan haluamme ostaa elintarviketeollisuuden köyhdyttämiä valmisruokia. Haluammeko? Emmekö enää halua itse valmistaa ruokamme kotona puhtaista perusraaka-aineista? Emmekö enää halua tehdä ostoksia lihatiskillä tai kalatoreilla? Ostammeko ruokaa vai nälänhävitysmassaa?

Finfoodin uutispalvelu on pitkin syksyä valistanut meitä valmisruokien syntyhistorialla. Tässä muutamia ajatuksia herättäviä otoksia:

Valmisruokien eli einesten historia juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin Hämeenlinnassa toimi lähinnä armeijan käyttöön ruokasäilykkeitä valmistanut tehdas. Varsinainen valmisruokateollisuus käynnistyi 1930-luvulla, kun osuusteurastamoiden yhteyteen perustettiin niin sanottuja kauppakeittiöitä. Näissä valmistettiin muun muassa lihapullia, laatikoita ja kaalikääryleitä, kertoo projektikoordinaattori Anna-Maija Kallio Saarioisilta.

1950-luvulla Suomessa tapahtui taloudellinen murros, maalta muutettiin kaupunkeihin ja naiset menivät töihin. Jääkaapit tulivat markkinoille. Vihannes- ja ruokasäilykkeet olivat ruuanlaiton apuna ja eineskeittiöt aloittivat toimintansa. Einesten tavoitteena oli maistua kotiruualta toisin kun säilykkeet, joihin usein liitettiin steriloitu maku, Kallio sanoo.

1960-luvulla valmistui ruokatehdas Saarioisiin ja ensimmäiset suurtaloudet tulivat einesyritysten asiakkaiksi. Ensimmäisiä asiakkaita olivat Helsingin sairaalat ja koulut.

Ruuan tullessa muodikkaaksi 1980-luvulla eines-sana muutettiin valmisruuaksi. Saarioinen lanseerasi vuonna 1981 einespizzat, joiden suosio yllätti jopa yrityksen henkilökunnan. Kansainvälinen ja etninen ruoka alkoi yleistyä, mikä näkyi myös valmisruokasektorilla. Kauppojen hyllyille löysi tiensä muun muassa brittipiiraat ja Pekingin pata.

Laman myötä kuluttajat tulivat entistä kustannustietoisemmiksi ja puolivalmisteet yleistyivät. EU:hun liittyminen toi uutta kiinnostusta ruuan alkuperään ja turvallisuuteen sekä ympäristökysymyksiin. Kallion mukaan ruokakulttuuri muuttuu hitaasti. Perinteiset lihapullat, laatikot ja kääryleet ovat edelleen suomalaisten keittiöissä, vaikka niitä valmistava teollisuus on muuttunut.

Kiireinen elämäntapa ja arjen helpotusten kaipuu on johtanut siihen, että kuluttajien ostoskoreista löytyy valmisruokia entistä enemmän. Kun kolme vuotta sitten 22 prosenttia ostoskoreista sisälsi valmisruokia, arvioin määrän nousevan 24 prosenttiin vuonna 2007. Sen sijaan lihavalmisteiden ja tuoreen lihan ja siipikarjan osuudet eivät tunnu kasvavan, kertoo Järvi-Suomen Portin tuotekehityspäällikkö Marita Leskinen.

Leskisen mukaan uutuustuotteet kasvattavat valmisruuan markkinoita. Kuitenkin perinteiset laatikot ovat edelleen suurin ryhmä. Leskinen näkee niiden pitävän pintansa tulevaisuudessakin, joskin kasvun hidastumista on havaittavissa. Laatikoiden lisäksi toisen perinteisen eineksen, karjalanpiirakan suosio on viime vuosina ollut laskusuunnassa, mutta Leskinen näkee tuotteelle uuden tulemisen. Karjalanpiirakan kuoressa käytetään entistä enemmän ruista, myös täytettä laitetaan runsaammin. Karjalanpiirakka on nyt ikään kuin tuunattu retrohenkeen, Leskinen muotoilee.

Myös pastavalmisruokien sekä valmiiden keittojen suosio lisääntyy. Keittojen markkinat ovat kasvaneet todella paljon tänä vuonna. Kauppoihin tulee uusia tuotteita jatkuvasti ja myös uusia toimijoita on markkinoilla, Leskinen kertoo.

Välipalatuotteissa uutuudet ovat hyvässä vauhdissa, kun taas perinteiset suosikit laskevat menekkiään. Esimerkiksi lihapiirakan suosion hiipumisen taustalla Leskinen näkee sen rasvaisuuden, lihapiirakan 6-18 prosentin rasvamäärä ei houkuttele entistä terveysvalistuneempaa kuluttajaa.

Tällaisten ajatusvirtojen edessä kuluttajan on syytä kuunnella ruoan ammattilaisia, kuten esimerkiksi huippukokki Henri Alénia. Häntä haastateltiin muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa. Näin Henri Alén sanoo eineksistä:

Maatilat tuottavat laadukkaita raaka-aineita, mutta ne päätyvät kotien ruokapöytiin pitkän teollisen prosessin kautta. Tehomaatalouden tuottamat ruoat maistuvat penisilliiniltä. Hyvistä suomalaisista raaka-aineista puhuminen on hurskastelua. Missä ovat ne kaikki marjat ja sienet? Kaupoissa niitä ei näy, ja jos näkyy, ne ovat kalliita.

Eräässä suositussa foorumissa nimimerkki "Anja" loihtii ilmoille suuria viisauksia:

Minua hämmästyttää suuresti, miten suomalaisille maistuu neutraali nälänhävitysmassa. Helppous jyrää ylleen maut ja ruoasta nauttimisen. Nykyisin jokaisessa kaupassa on tarjolla lähes samat tuotteet. Suuret einesten valmistajat, leipomot ym. jakelevat tuotteensa ympäri Suomea. Pikkufirmojen tuotteet ovat monesti maukkaampia. Pieni lihanjalostamo ei voi tehdä bulkkia, vaan on kilpailtava maulla. Kaupan sisäänostajat laskevat tarkkaan, mistä tuotteita tulevat parhaimmat katteet ja mitkä säilyvät hyllyissä kauimmin. Tuotteiden sijoittelu kaupoissa on lähestulkoon tiedettä. Helposti saataviksi sijoitetaan tuotteet, joissa on hyvä kate ja joita halutaan myydä paljon. Etsin kerran eräästä suuresta kaupasta marinoimattomia broilerin rintapaloja. Ei siis minuuttipihvejä tai liejukanaa (tuttavani antama nimitys marinoidulle broilerille). Kun en löytänyt, kävin lihatiskillä kysymässä. Hyvin happaman oloinen myyjä tuli näyttämään, että siellähän ne ovat ylähyllyllä...

Onko tähän valmisruokien vyöryyn pakko alistua?

Kommentoikaa!

Ruokakauppias ajattelee sinua koko ajan!

**
Toimittaja Mats-Eric Nilsson
 (erinomaisen Petos lautasella -kirjan julkaissut toimittaja) on lukenut Jens Nordfältin tutkimusraportin “Marknadsföring i butik (Liber, 2007). Svenska Dagbladet -lehdessä 24.5.2009 ilmestynyt juttu on ihanaa luettavaa kriittiselle kuluttajalle. Tässä minun omaperäinen selostukseni Nilssonin jutusta. 

Ruoka on esillä kaupoissa siten, että ostaisit mahdollisimman paljon ruokaa. Kauppias ja elintarviketoimittaja ovat lisäksi sitä mieltä, että sinun pitää ostaa juuri oikeita ruokia. Ei välttämättä terveellisimpiä mahdollisia ruokia, vaan sellaisia ruokia joiden takia on ollut erityisen kalliita mainoskampanjoita. 

Kaupassa sinun pitää tehdä ns. asiakaskierros. Kierrät kaupassa joko myötä- tai vastapäivään, riippuen siitä missä kohtaa on kaupan sisääntuloaukko. Tämän asiakaskierroksen aikana sinun tulee altistua mahdollisimman monelle ruokapakkaukselle. Mitä enemmän ruokapakkauksia näet kierroksen aikana, sitä enemmän sinulla on tapana pistää niitä ostoskärryyn.

Modernin ruokakaupan laidoilla kulkiessasi näet ne ruoka-aineet, joita kauppias myy kaikkein eniten: lihaa, maitovalmisteita ja pakasteita. Näiden ruokien pakkaukset iskostuvat mieleesi kun kiertelet kaupassa. Tämä on elintärkeää mikäli elintarviketoimittaja haluaa muuttaa sinun ostoskäyttäytymistäsi. Esimerkiksi joitakin vuosia sitten toteutettu kevyttuotteiden räjähdysmäisesti noussut myynti, toteutti tätä menetelmää erittäin tehokkaasti. Kevyttuotteet ovat elintarviketeollisuuden kannattavimpia tuotteita ja siksi niitä tyrkytetään joka paikassa ostoskierroksesi aikana. Hämmästyttävän kauan tämä kevyttuotebuumi kestikin, mutta nykyään asiakkaat ovat niin valistuneita, että jättävät nuo tärvellyt elintarvikkeet ostamatta.

Miten kauppias ajattelee? Esimerkiksi näin:

  • Sisääntuloväylä on tärkeä paikka! Heti kauppaan astuessaan asiakas on nimittäin kaikkein otollisin kohde kaikenlaisille heräteostoksille. Täällä on ihania tuoksuja ja värejä. Vastaleivottua leipää on tarjolla ja kukkia sekä hedelmiä.
  • Kauppias varaa mahdollisimman paljon hyllytilaa niille tavaramerkeille, jotka myyvät hyvin. Tavaramerkillä on suunnattoman tärkeä rooli asiakkaan ostoskäyttäytymisessä.
  • Hyllyjen välillä ei saa olla liikaa aukkoja. Varsinkin keskellä kauppaa, asiakas voi eksyä suunnitellulta reitiltä, jos hänellä on mahdollisuus poukkoilla hyllyjen välillä.
Asiakkaan ostoskäyttäytymistä seurataan valvontakameroista. Kameroiden tallentamaa kuvaa seuraamalla kauppias voi oppia miten ruoka-aineet pitää sijoittaa. Asiaa tutkitaan myös kuumeisesti eri tutkimuskeskuksissa.
 
On tärkeää, että oma suunnitelmasi liikkua kaupassa, menee mahdollisimman vaikeaksi. Kauhulla kauppias ottaa vastaan asiakkaita, jotka tuttuun kauppaan astuessaan ikään kuin pistävät automaattiohjauksen päälle ja tekevät samoja ostoksia vuodesta toiseen. Ei, tällainen peli ei vetele! Asiakas ei saa suoriutua liian nopeasti kauppareissusta! Eihän kaupalla silloin ole mahdollista altistaa sinua uutuustuotteilleen. Tällainen rutiinikierroksella oleva asiakas ei myöskään näe niitä houkuttelevia tarjouksia tyyliin "osta kolme, maksa vain yhdestä".

Ruokien sijoittelu hyllyille on suurta taidetta ja tiedettä. Jos tuote on vähänkin väärässä paikassa, se uhkaa jäädä ostamatta. Kaikkein tärkein paikka on silmien korkeudella. Ojenna kätesi ja se on siinä se tuote, jota sinun pitää ostaa! Tiede on laskenut, että otollisin paikka tuotteelle on 15 astetta alempana kuin silmien korkeus (keskimääräisellä asiakkaalla). Tällä korkeudella sijaitsevat ne tuotteet, jotka tuovat kauppiaalle parhaimmat mahdolliset voitot. Monesti näille hyllytasoille sijoitetaan kauppaketjun omat tavaramerkit tai jokin kallis brändi, joka on ostanut itselleen tuon paikan kaupassa. Yleensä nämä tuotteet eivät ole sieltä terveellisimmästä päästä. Itse olen havainnut, että alahyllyltä löytyvät useimmin ne kaikkein terveellisimmät tuotteet.

Kommentteja saa tulla.

Diabetesliitto = Suunnistusliitto?

###
Vihdoinkin, ajattelin toiveikkaasti
kun luin Suomen Yleisradion 25.5.2009 laatiman kirjoituksen otsikon. Vihdoinkin Suomeen tuodaan Amerikan Diabetesyhdistyksessä (ADA) ja Ruotsissa hyväksytty hoitomuoto, jossa ohjataan diabeetikkoa vähentämään ruoan mukana tulevaa hiilihydraattialtistusta. 

Ei hemmetti sentään, purskahtaa hetken kuluttua ilmoille matalassa majassani! Diabetesliitto on mennyt ihan sekaisin! Se on nimittäin sekoittanut suunnistuksen ja diabeteshoidon. Kartanluku on tärkeää rasteja etsivälle suunnistajalle, mutta mitä ihmettä diabeetikko hyötyy Yhdysvalloissa kehitetyistä keskustelukartoista?

Lukekaa tekin Yleisradion välittämä uutinen ja lausukaa sen jälkeen kommenttinne asiasta. Yleisradiolla olisi ollut tarjolla esimerkiksi Helena Hesselmarkin tarina siitä kun hän diabeetikkona tervehtyi jättämällä pois ruokavaliostaan lähes kaikki hiilihydraatit. Sellaisen tiedon varaan Diabetesliitto voisi rakentaa näitä potilasiltojaan. Minä tiedän muutaman kaverin, joka mielellään juttelee näistä asioista. Diabetesliitto tarjoaa keskusteluiltoja karttojen ääressä. Antakaa minun kaikki kestää! Kauheinta tässä on kuitenkin se, että hanketta sponsoroi suuri lääkeyritys Eli Lilly and Company. Sitä ei muuten Yleisradion uutinen mainitse lainkaan.

Uusi diabeteshoito rantautuu Suomeen

julkaistu tänään klo 06:09, päivitetty tänään klo 08:24

Hoitaja jakaa lääkkeitä.

Kuva: YLE / Etelä-Karjala

Uuden keskusteluihin pohjautuvan hoitomuodon kouluttaminen aloitetaan maanantaina Lappeenrannassa. Uusi hoito otetaan ensimmäisenä käyttöön Etelä-Karjalassa mm. alueen lääkäripulan vuoksi.

Uuden diabeteshoidon koulutus aloitetaan maanantaina Lappeenrannassa. Inspiroiviin keskustelukarttoihin perustuva menetelmä on täysin uusi Suomessa.

Keskusteluryhmissä tapahtuva hoitomuoto käynnistetään ensimmäisenä Etelä-Karjalassa, koska tällä alueella on muuta maata enemmän diabetestä sairastavia. Uudesta hoidosta odotetaan myös helpotusta maakunnan lääkäripulaan, kertoo Diabetesliiton koulutuspäällikkö Outi Himanen.

- Diabeteksen hoidon resurssit ovat aika niukat. Lappeenrannan seudulla esimerkiksi on kova lääkäripula. Tässä hoitomuodossa on myös mahdollisuus käsitellä asioita suuremman joukon kesken, joten pidemmän päälle voidaan ajatella, että tämä hoito säästää myös aikaa terveydenhuollossa.

Uusi hoito perustuu ryhmäkeskusteluihin, joiden pohjana käytetään Yhdysvalloissa kehitettyjä keskustelukarttoja. Himasen mukaan kartat ja kaikki työkalut, jotka karttojen tueksi on laadittu, innoittavat ja herättävät keskustelua.

- Oppiminen syvenee keskustelun kautta eri tavalla kuin passiivisesti tietoa vastaan ottamalla.

Diabetes lisääntyy

Aikuistyypin diabetes eli tyypin 2 diabetes lisääntyy Suomessa nopeasti. Vaikka sairauden hoitoon on monia tehokkaita lääkkeitä, ne eivät yksin riitä. Tyypin 2 diabetesta voidaan tehokkaasti estää ja hoitaa liikuntaa lisäämällä ja ruokavaliota keventämällä.

Etelä-Karjalassa diabetes on jonkin verran yleisempää kuin Suomessa keskimäärin. Eteläkarjalaisista diabetesta sairastaa noin 3,8 prosenttia väestöstä, kun muualla maassa luku on noin 3,3 prosenttia.

Suomessa diabeetikkoja on noin puoli miljoonaa, joista noin 200 000 sairastaa diabetesta tietämättään. Valtaosalla heistä on tyypin 2 diabetes. Suomessa sairastuneiden määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan 10-15 vuoden aikana.

Maailmanlaajuisesti diabetesta sairastavien määrän arvioidaan nousevan 350 miljoonaan vuoteen 2025 mennessä.

Koulutusta ympäri Suomea

Diabetesliiton koulutuspäällikkö Outi Himanen vetää kymmenen Diabetes Keskustelut -menetelmään valmistavaa koulutusta ympäri Suomea tämän kevään aikana.

- Diabeteksen hoito on haasteellista sekä potilaalle että ammattilaiselle. Diabetesta sairastava tarvitsee tietoa, ja häntä tulee auttaa löytämään itselle sopivimmat vaihtoehdot terveellisempään elämään. 

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Ravitsemus ja aineenvaihdunta on monimutkaista

***
Olen muutaman viikon verran
lukenut kirjaa nimeltään "Nutrition and Metabolism". Se on vuonna 2009 painettu käsittämättömän laaja kirja, jonka tekemiseen on osallistunut kymmeniä eturivin tutkijoita.

Suosittelen lämpimästi kirjan hankintaa. Se pistää nöyräksi. Sillä niin paljon tiedämme jo ravitsemuksesta ja siihen liittyvästä aineenvaihdunnasta, mutta niin vähän osaamme soveltaa tietoa diabeteksen, lihavuuden ja sydän- sekä verisuonitautien hoitoon. Niin paljon on vastaustaan odottavia kysymyksiä. Pistän tähän kirjan pää-ajatuksia tänne blogiini (toistaiseksi paljon on luettavissa vain Lontoon murteella, mutta kunhan kerkiän, niin käännän ne suomen kielelle). Voitte kysyä kirjaan liittyviä asioita, niin voin sitten katsoa mitä mieltä tämän planeetan parhaat asiantuntijat ovat asiasta. Tämän parempaa tietoa ei ole tarjolla.

Yleisviesti on, että lihavuusepidemia uhkaa kääntää terveysmittarit taaksepäin. Asiantuntijat suhtautuvat yllättävän myönteisesti hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon. Välimeren ruokavalio saa laajaa kannatusta. Liiallista sokerin saantia pidetään pääsyyllisenä moniin sairauksiin. Vähän rasvaa sisältävä ruokavalio saa jyrkän tuomion.

Nutrition and the Metabolic Syndrome: A Twenty-First-Century Epidemic of Obesity and Eating Disorders
Christos S. Mantzoros


Lisääntynyt energian saanti johtaa lihavuuteen. Tämä kehitys on yhä yleisempää niissä yhteiskunnissa, joita leimaa länsimainen käsitys ravitsemuksesta. Ylipaino johtaa metaboliseen oireyhtymään, lisääntyneeseen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Ylipainoiset menehtyvät diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin ja syöpään, vain muutamia sairauksia mainitaksemme. Kyseessä on epidemian mittasuhteet saavuttanut epäkohta länsimaisessa yhteiskunnassa.
Positiivinen energiatase, joka ilmenee kohonneena painoindeksinä (BMI), ei ole mikään uusi ilmiö. Painoindeksi on noussut useiden vuosikymmenten aikana, mutta 1970-luvun puoleenväliin asti lisääntynyt BMI viestitti lähinnä terveydestä ja pitkästä iästä. Ihan viime vuosikymmeninä yhä jatkuva BMI:n kasvu on merkinnyt terveyden riskitekijöiden lisääntymistä terveysarvojen kustannuksella. Me olemme nyt niin lihavia, että meitä uhkaa sairastuminen moniin kroonisiin sairauksiin. Tämä ilmiö uhkaa hidastaa ja pahimmillaan jopa kääntää väärään suuntaan suotuisaa kehitystä ihmisen eliniänodotteessa.
Ravitsemus ja liikunta ovat lihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien hoidon kulmakiviä. Ravitsemussuositukset ovat muuttuneet viime vuosina. Tämä johtuu siitä, että tehdään yhä enemmän tarkasti kontrolloituja tutkimuksia ja interventiotutkimuksia, joista muodostuu yhä selkeämpi käsitys terveellisestä ravinnosta. Näin pystymme yhä tehokkaammin käyttämään hyväksi ravitsemustietoa. Toivokaamme, että diagnostiset ja hoidolliset menetelmät tulevat yhä paremmiksi. Uusia lääkkeitä testataan koko ajan ja uusia kirurgisia toimenpiteitä kehitellään ja sovelletaan.

Genes and Gene–Environment Interactions in the Pathogenesis of Obesity and the Metabolic Syndrome
Despina Sanoudou, Elizabeth Vafiadaki, and Christos S. Mantzoros
• Viime vuosina liikalihavuus on lisääntynyt tosi nopeasti, synnyttäen erityisesti länsimaihin laajan kirjon kansanterveydellisiä ongelmia.
• Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan arviolta 1 miljardilla ihmisellä on ylipainoa (painoindeksi on suurempi kuin 25 kg/m2) ja 300 miljoonaa ihmistä kärsii merkittävästä lihavuudesta (painoindeksi on suuremoi kuin 30 kg/m2).
• Lisääntyneen lihavuuden vanavedessä metabolinen oireyhtymä ja kakkostyypin diabetes ovat myöskin saavuttaneet epidemian mittasuhteet.
• Perintötekijöissämme ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia 50 viime vuoden aikana. Sen sijaan ravitsemuksessa ja elämäntavoissamme on muutoksia tapahtunut. Tämä asetelma on paljastanut meille kaikessa karuudessaan kuinka perinnöllinen alttius voi vaikuttaa siihen miten me reagoimme ympäristössämme tapahtuneisiin muutoksiin kuten esimerkiksi ravitsemuksessa ja liikunnassa.

Environmental Inputs, Intake of Nutrients, and Endogenous Molecules Contributing to the Regulation of Energy Homeostasis
Theodore Kelesidis, Iosif Kelesidis, and Christos S. Mantzoros
• Viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunut voimakas lihavuuden ja siitä johtuvien sairauksien lisääntyminen erityisesti kehittyneissä maissa, on johtanut tiiviseen tiedeyhteisön tutkimusyhteistyöhön. Luonnollisesti meille on syntynyt selkeämpi kuva siitä mitkä fysiologiset ja molekyylitason mekanismit määrittelevät painonkehityksemme suunnan.
• On vast'ikään selvinnyt, että elopainoamme säätelevät erilaiset hormonit ja neuropeptidit ovat kiinteästi kytköksissä elimistömme homeostaasiin.
• Uutta tietoa on saatu myös energiatasapainon säätelystä, lähtien klassisista alkuperäistutkimuksista koskien aineenvaihduntatuotteiden aistimista. Siitä tieto on edennyt kudosten ja aivojen välistä vuorovaikutusta selvittävään suuntaan, päätyen lopulta aivan äskettäin löydettyjen reittien pariin missä säädellään energiatasapainoamme.
• Ymmärtäessämme paremmin näiden ilmiöiden taustalla olevia molekyylitason tapahtumia, voimme tarjota uusia lääkeratkaisuja lihavuuden, syömishäiriöiden ja vastaavien sairauksien hoitoon.

Central Integration of Environmental and Endogenous Signals Important in the Regulation of Food Intake and Energy Expenditure
Iosif Kelesidis, Theodore Kelesidis, and Christos S. Mantzoros
• Koko maailmaa ravistava lihavuusepidemia on pakottanut etsimään tutkimusten avulla lisää tietoa ruokahalun säätelystä.
• Lihavuus voidaan määritellä klassisen geeni-ympäristötekijä -asetelman tasolla ilmiöksi, jossa ihmisen geenit herkistyvät niille ympäristötekijöille, jotka säätelevät energiansaantiamme ja -kulutusta. Lihavuusepidemia voidaan myös nähdä puhtaasti energiatasapainon ongelmana.
• Ravinnonotto ja energiankulutus on riippuvaista siitä minkälaisia signaaleja hermostomme, hormonimme ja aineenvaihduntamme välittää koko elimistöllemme.
• Energiatasapainon monimutkainen säätely hoituu pääosin ruoansulatusjärjestelmän ja muiden kudosten erittämien hormonien kautta. Tärkeässä roolissa on myös kylläisyyskeskus hypotalamuksessa ja aivorungossa.
• Meidän ymmärryksemme on tosi puutteellisella tasolla tässä hormonivälitteisessä energiansäätelyssä. Tarvitaan paljon tutkimusta selvyyden saamiseksi.
• Parempi tieto energiatasapainon säätelyyn liittyvistä tekijöistä avaa paremmat mahdollisuudet kääntää epäedullinen kehitys lihavuusepidemiassa toiseen suuntaan.

Insulin Resistance in States of Energy Excess: Underlying Pathophysiological Concepts
Susann Blüher and Christos S. Mantzoros
• Lihavuusepidemia ja siihen liittyvät metaboliset häiriöt sekä sydän- ja verisuonisairaudet ovat yhä yleisimpiä ja tärkeämpiä hoitaa.
• Siitä huolimatta, että tietomme on valtavasti lisääntynyt viime vuosikymmeninä, on edelleen hämäryyden peitossa miten nämä sairaudet oikeastaan puhkeavat.
• Metabolisen oireyhtymän puhkeaminen on yhteydessä huonosti toimivaan rasvakudokseen. Tämä häiriö saa alkunsa joko häiriintyneestä rasvan varastoinnista tai liian suuresta kroonisesta energian saannista.
• Tästä seuraa paljon ikävää: rasvasolut suurentuvat ja kun tähän yhdistyy voimakas rasvan varastoituminen lihaksissa ja maksassa, menevät sekaisin myös rasvahapot, hormonit, adipokiinit, tulehdusta ylläpitävät sytokiinit ja muut molekyylit. Tästä on näkyvänä seurauksena insuliiniresistenssi ja jatkuva matalatehoinen tulehdus elimistössä.
• Nykytietämyksemme mukaan tällainen jatkuva tulehdustila pahentaa entisestään insuliiniresistenssiä ja verisuonitauteja.
• Insuliinin menettäessä tehoaan perifeerisissä kudoksissa ja tiettyjen immunologisten häiriöiden vaikuttaessa riittävän pitkään, metabolisen oireyhtymän koko tautikirjo puhkeaa kaikessa laajudessaan.

Targeting Childhood Obesity Through Lifestyle Modification
Eirini Bathrellou and Mary Yannakoulia
• Lasten lihavuuteen pyritään vaikuttamaan erilaisin interventio-ohjelmin. Tähtäimenä on saavuttaa ravitsemuksen ja liikunnan saralla merkittävää edistystä ja myös vaikuttaa lasten ja vanhempien käyttäytymiseen.
• Ruokainterventioilla pyritään energiavajeeseen ja parempaan ravitsemukselliseen tasoon. Keinovalikoimiin voivat kuulua ruokailun uudelleenjärjestelyjä, kaloripitoisista ruuista valistaminen ja vaikkapa matalaglykeemisten ruokien tarjonta.
• Liikunnalliset aktiviteetit pyritään järjestämään niin, että tarjolla on ohjattua ja ei-ohjattua liikuntaa ja aktiivista siirtymistä pois liikkumattomasta elämäntavasta. Erilaisilla käyttäytymismalleilla yritetään löytää paras mahdollinen hoito.
• Lasten vanhemmat pyritään saamaan mukaan hoito-ohjelman toteutukseen, mutta kaikki vaihtoehdot punnitaan tietenkin yhteistyötä tehden.
• Tällä hetkellä ei ole tarjolla mitään ylivoimaista hoito-ohjelmaa millä lapset voisivat laihtua.
• Tarvitaan kiireisesti lisää tutkittua tietoa eri hoito-ohjelmien tehosta lasten elämäntapamuutoksissa.

Diet and Physical Activity in the Prevention of Obesity
Frank B. Hu
• Lukuisin epidemiologisin ja kliinisin kokein on selvitetty mitkä ravintotekijät ovat yhteydessä lihavuuden yleistymiseen.
• Laajan tutkimustiedon perusteella voidaan sanoa, että mitään ihmeratkaisua ei ole löytynyt laihtumisen. Ennemminkin ollaan aika ymmällään mitkä yksittäiset ravintotekijät vaikuttavat ja mitenkä paljon siihen miten paljon ylipainoa kertyy.
• Jonkinlaista näyttöä on siitä, että joillakin ravintotekijöillä on myönteisiä vaikutuksia painonhallintaan: täysjyväviljat, hedelmät ja vihannekset. Näitä pitäisi siis nauttia enemmän. Sen sijaan vältettävien ruoka-aineiden listalle ovat päätyneet mm. sokeroidut virvoitusjuomat, joihin yhdistetään suurempi riski saada tyypin 2 diabetes ja ylipaino.
• Lisää tietoa on saatu siitä, että pitkälle jalostettuja hiilihydraatteja ja korkeaa glykeemistä kuormaa pitää välttää jos ei halua lihoa. Lopullista vahvistusta tälle asialle kaivataan vielä.
• Epidemiologiset tutkimukset ovat vahvasti tuoneet esille lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijänä mm. lisääntyneen TV:n katselun. Sen sijaan reipas kävely pitää painon kurissa ja diabeteksen loitolla.
• Elämme lihottavassa ympäristössä koko ajan, jonka ominaispiirteisiin kuuluu energiatiheän ruoan jatkuva esilläpito, pitkälle jalostetut ja kätevät ruoka-annokset ja liikkumattomuuteen perustuva elämäntapa. On tärkeää puuttua juuri näihin ympäristötekijöihin. Muussa tapauksessa hyvinkin toteutettu painonhallintaohjelma jää ilman tehoa.

Diet and Exercise in the Prevention and Management of the Metabolic Syndrome
Mary Yannakoulia, Evaggelia Fappa, Janice Jin Hwang, and Christos S. Mantzoros
• Metaboliseen oireyhtymään kuuluu todellinen aineenvaihdunnallisten sairauksien rypäs. Tästä seuraa suurempi riski saada sydän- ja verisuonitauti.
• Oireyhtymää on monin eri tavoin määritelty. Vaikka tarkkaa tietoa ei ole oireyhtymän syntymekanismeista, nämä sairaustilat ovat ajankohtaisia: lisääntynyt vyötärölihavuus, liian korkeat veren rasva-arvot, insuliiniresistenssi ja hyperinsulinemia.
• Metabolinen oireyhtymä on tullut yhä yleisemmäksi. On tarpeen kehittää sen ehkäisy- ja hoitomekanismeja. Normaalipainon ylläpitäminen, kuormittava liikunta, kohtuullinen hiilihydraattien kulutus, kohtuullinen yksittäis- ja monityydyttymättömien rasvahappojen kulutus ovat tärkeitä keinoja hoitaa oireyhtymää.
• Yllämainitut keinot kuuluvat nykyiseen hoitokäytäntöön. Ruokavalio- ja liikuntamuutoksilla hoidetaan sairauden ennaltaehkäisy. Tätä asiaa on vielä liian vähän tutkittu.
• Painonhallinta on osana tärkeää metabolisen oireyhtymän ehkäisyvalikoimaa, yhdistettynä kuorimittavaan liikuntaan ja terveelliseen ravintoon.
• Elämäntapamuutoksiin tähtäävillä interventioilla on saavutettu lyhytaikaista hyötyä, mutta pitkäaikaisvaikutukset on jäänyt saavuttamatta.
• Kun asiakas on osallistunut tapaamisiin, jossa elämäntapamuutoksia on käsitelty, tulokset ovat olleet parempia.

Diet and Physical Activity in Cancer Prevention
Alicja Wolk
• Syöpä on merkittävän suuri sairaus maailmanlaajuisesti tarkastellen, varsinkin hyvinvointiyhteiskunnassa.
• Syövän esiintyvyys on seitsemän kertaa yleisempää korkean riskin maissa verrattuna matalan riskin maihin.
• Erot näkyvät näissä riskitekijöissä: epäterveellinen ravinto, liikkumattomuus, lihominen, alkoholinkulutus ja tupakointi.
• Terveellisen ruokavalion, optimaalisen liikunnan ja painonhallinnan avulla saavutetaan suurimmat terveyshyödyt ja monet syövät voidaan ehkäistä.

Food Guide Pyramids and the 2005 MyPyramid
Jessica Fargnoli and Christos S. Mantzoros
• In 1992, the USDA introduced the Food Guide Pyramid as a simple tool to aid the public in selecting and preparing the best foods for overall health and for prevention of chronic disease.
• The scientific community has been divided over the effectiveness and accuracy of the information relayed by the food pyramid.
• In response to evolving scientific concepts and evidence, the USDA released an updated Food Guide Pyramid, called MyPyramid, in 2005.
• The recommendations in the revised Food Pyramid and Dietary Guidelines are based on currently available scientific evidence, but some still doubt whether the new Pyramid includes enough valuable information to truly guide the public to a healthier lifestyle.

Nutrition Recommendations for the General Population: Where Is the Science?
Walter C. Willett and Meir J. Stampfer
• During the 1990s dietary guidelines for the US and many other countries promoted a diet low in fat and high in “complex” carbohydrates.
• However, there was little evidence then that such a diet would promote health and reduce risk of chronic disease, and subsequent data have not supported benefits for cardiovascular disease, cancer, or weight control.
• Instead, the combination of controlled feeding studies of intermediate risk factors and prospective epidemiologic studies has indicated that the type of dietary fat and dietary carbohydrate have major impacts on risks of these diseases.
• Specifically, higher intake of trans fatty acids has adverse effects on blood lipids and inflammatory factors, and has also been associated with greater risks of coronary heart disease and type 2 diabetes.
• In contrast, both types of studies have indicated beneficial effects of unsaturated fats, especially polyunsaturated fats. The replacement of saturated fat with carbohydrates has little effect on the ratio of serum total to HDL cholesterol, and is minimally associated with risk of heart disease.
• Similarly, higher intake of refined starches and sugar, represented by dietary glycemic load, has adverse effects on blood lipids and inflammatory factors and is related to higher risks of coronary heart disease and type 2 diabetes.
• Conversely, higher consumption of whole grains is related to lower risks of these diseases.
• Regrettably, this evidence has yet to be translated clearly into dietary guidance for many populations.

Nutrition Recommendations and Interventions for Subjects with Cardiovascular Disease
Meropi Kontogianni, Mary Yannakoulia, Lauren Kuhn, Sunali Shah, Kristina Day, and Christos S. Mantzoros
• Diet influences cardiovascular health through a number of mechanisms.
• Nutrition recommendations are of major importance both in primary and secondary prevention of cardiovascular disease (CVD).
• A great body of research has examined the role of specific nutrients, including fat, carbohydrates, fiber, and alcohol, in reducing CVD risk.
• More recently the focus has shifted to the effect of food groups, such as fruits and vegetables, whole grains, and nuts and dairy products, and favorable dietary patterns that combine a variety of nutrients. In this perspective, a “prudent” dietary pattern, characterized by high intakes of fruits, vegetables, legumes, fish, poultry and wholegrain cereals, has been associated with significantly lower risks for CVD factors.
• Mediterranean dietary patterns, as well as the DASH (Dietary Approaches to Stop Hypertension) pattern, have been proven to exert significant cardioprotective effects in secondary prevention of CVD.
• Achieving and maintaining a healthy body weight change (as an initial goal to reduce body weight by ~ 10% from baseline), an active lifestyle (a minimum of 30 min of physical activity for most days of the week), and a balanced diet constitute the goals of the intensive counseling recommended for individuals with CVD.
• Effective interventions should combine nutrition education with behavior-oriented counseling to help patients acquire the skills, motivation, and support needed to alter their lifestyle patterns.

Medical Nutrition Therapy in the Treatment of Type 1 and Type 2 Diabetes
Olga Kordonouri, Caroline Apovian, Lauren Kuhn, Thomas Danne, and Christos S. Mantzoros
• Medical nutrition therapy (MNT), i.e., a goal-oriented approach in developing and in implementing a nutritional plan for the treatment of individuals with diabetes plays a central role in the care of their patients.
• More specifically, a well-designed nutritional plan is an essential component of the therapeutic regimen for all diabetics and should be designed in such a way that it should achieve the best long-term control of diabetes and its complications.
• There is growing evidence that MNT benefits patients with all forms of diabetes and, according to many, it is the single most important intervention for the prevention and probably treatment for type 2 diabetics, making it an essential part of diabetes self-management education.
• All members of the team involved in a diabetic patient’s care should be involved in setting nutrition-related goals, but it is highly recommended that a registered dietitian who is trained in MNT for diabetics assumes the coordinating role in MNT education and management.
• Achieving nutrition-related goals requires the efforts of a multidisciplinary team. Ultimately, the most important member of that team is the patient as she/he should be the primary decision maker during the process of implementing a lifestyle change.
• MNT plays an important role in three major areas of diabetes prevention and treatment: primary prevention, i.e., intervention(s) to prevent obesity and ensuing diabetes; secondary prevention, after diagnosis, to improve glycemic control and prevent diabetes related complications; and tertiary prevention to help prevent morbidity and mortality related to managing the complications of diabetes.

Mediterranean Diet in Disease Prevention: Current Perspectives
Jessica Fargnoli, Yoon Kim, and Christos S. Mantzoros
• Populations living around the Mediterranean Sea experience increased longevity and reduced risk of cardiovascular diseases and cancers in relation to populations living in other regions of the world.
• Much of this health benefit has been attributed to the traditional dietary patterns of the inhabitants of the Mediterranean basin.
• The traditional Mediterranean dietary pattern is often characterized by high consumption of plant foods such as vegetables, fruits, legumes, and whole grains; use of olive oil as the primary source of fat; moderate intake of fish, poultry, dairy, and alcohol; and low consumption of red meat.
• Results from ecological, case–control, and cohort studies have suggested that consumption of a diet similar to a traditional Mediterranean dietary pattern may reduce the risk of chronic diseases such as the metabolic syndrome, type 2 diabetes, cardiovascular disease, and many cancers.
• Present scientific knowledge suggests that this dietary pattern may have more health benefits than other currently used diets for the prevention of several chronic diseases.

Lifestyle and Pharmacology Approaches for the Treatment of Hypertension and Hyperlipidemia
Peter Oettgen
• Hypertension and hyperlipidemia are two of the most common risk factors for cardiovascular disease, and are often present in individuals with the metabolic syndrome and/or diabetes mellitus.
• Lifestyle modifications including regular exercise and alterations in diet can help to minimize or eliminate the need for medication.
• Emerging evidence suggests that important structural changes in the blood vessels, or vascular remodeling, can often predate the onset of overt hypertension.
• In this chapter, the epidemiology, pathogenesis, and approaches toward treating these cardiovascular risk factors are reviewed.

Diagnosis, Evaluation, and Medical Management of Obesity and Diabetes
Jean L. Chan and Christos S. Mantzoros
• Obesity, diabetes, and the metabolic syndrome have become world-wide health problems of epidemic proportions with important health consequences.
• These closely related conditions have become the “plague” of the modern era, and measures on a global public health scale will be needed to stem the tide.
• This chapter focuses first on diagnostic criteria and then on lifestyle modification and medical management of the individual patient with these disorders.

Surgical Management of Obesity and Postoperative Care
George L. Blackburn, Torsten Olbers, Benjamin E. Schneider, Vivian M. Sanchez, Aoife Brennan, Christos S. Mantzoros, and Daniel B. Jones
• An estimated 8–10 million people suffer from extreme obesity, defined as a body mass index (BMI) of greater than 40 kg/m2.
• Bariatric surgery has advanced significantly over the years and can reverse or greatly ameliorate numerous life-threatening comorbidities associated with obesity.
• There are two main types of bariatric surgery: restrictive surgeries, such as gastric banding, and malabsorptive surgeries, which include Roux-en-Y gastric bypass (RYGB), biliopancreatic diversion (BPD), and sleeve gastrectomy.
• Because of the increasing number of surgeries performed worldwide each year, a working knowledge of the preoperative evaluation, surgeries performed, and the resulting changes in nutritional requirements, gut function, and physiology is recommended for all healthcare professionals.
• Through selection of appropriate surgical candidates and limiting surgery to regional centers with high-volume bariatric surgery, perioperative mortality can be minimized.
• Structured postoperative follow-up can improve effectiveness and long-term safety for patients.

Long-Term Impact of Weight Loss on Obesity and Obesity-Associated Comorbidities
Janice Jin Hwang, George Blackburn, and Christos S. Mantzoros
• Obesity, a growing epidemic in the developing world, is associated with numerous comorbidities.
• This chapter reviews the current literature on the effects of weight loss on obesity and its comorbidities and focuses on the long-term efficacy of treatment modalities including behavioral modifications, pharmacotherapy, and bariatric surgery.
• Behavioral modifications including diet and exercise are first-line recommendations from the US Preventative Services Task Force and are associated with improvement in numerous comorbidities including body weight, lipid profile, blood pressure, and glycemic control; however, long-term compliance and sustainability has been an important issue.
• Currently, there are only two medications approved by the FDA for weight loss. While shortterm data are promising, there is limited long-term data on weight loss and other comorbidities of obesity.
• For certain subgroups of obese patients, bariatric surgery yields dramatic and sustained effects on weight loss as well glycemic control and other comorbidities, and recent data suggests an improvement in long-term mortality associated with bariatric surgery; however, given the invasiveness and potential complications of bariatric surgery, more studies will be needed to clarify its future role in obesity treatment.

Lähde: Nutrition and Metabolism (ed. Christos S. Mantzoros), Springer, 2009

perjantaina, toukokuuta 22, 2009

Pekka Puska huolissaan kouluruoan laadusta

##
Suomessa on käynnissä ihmeellinen säästövimma. Näköjään kilpaillaan siinä kuka tekee halvinta kouluruokaa. Älytöntä!

On hyvä, että tärkein ravitsemusasioihin vaikuttava henkilö täällä Suomessa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska, reagoi älyttömyyteen. Löysin Aamulehdestä tämän jutun tänään (22.5.2009):

Osassa kunnista käytetään kouluruokaan niin vähän rahaa, että niissä saatetaan rikkoa lakia, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska.

Tampere käyttää kouluruokailuun 62 senttiä/ruoka-annos. Se on vähiten Suomen suurista kaupungeista, kertoo Turun Sanomat.

Puska kertoo Turun Sanomien haastattelussa, ettei kunnilla ole lakisääteistä velvoitetta käyttää tiettyä rahamäärää ruokaan, mutta lain mukaan ruoan on täytettävä tietyt laatusuositukset. Puska ei usko, että nämä täyttyvät niissä kunnissa, jotka käyttävät kouluruoan raaka-aineisiin vähiten rahaa.

Kouluruokailuun käytettävästä rahasta päättää kaupunginvaltuusto. Tampereella kouluruoan valmistaa Tampereen kaupungin ruokapalvelukeskus Tampereen Ateria.

Tänään Tampereen kouluissa on tarjolla jauhelihaperunasosevuokaa ja salaattia. Lukioissa on myös kasvisruokavaihtoehto, joka on tänään soijaperunasoselaatikkoa.

Lisää luettavaa:

torstaina, toukokuuta 21, 2009

Tiedeuutisen kiertokulku


*
Tiedeuutiset käyvät läpi melkoisen muodonmuutoksen
, ennen kuin ne päätyvät uutistoimistojen kautta esimerkiksi tiedeuutisen julkaisseen tutkijan isoäidin tietoon. Suunnilleen näin ne voidaan selostaa (katso kuvaa mistä sain idean tähän hassutteluun!):

1) Tutkijan käsikirjoitus saa julkaisuluvan tiedelehdessä. Tutkija väittää, että A on yhteydessä tekijään B (todennäköisyys on p = 0,56) mikäli C-olosuhteet touteutuvat ja D- sekä E-tekijät suljetaan pois tarkastelusta.
2) Yliopiston mainos- ja PR-toimisto muotoilee lehdistötiedotteen seuraavasti: Välittömästi median tietoon! Tutkija on löytänyt tärkeän yhteyden A:n ja B:n välillä, mikäli tietyt olosuhteet toteutuvat. 
3) Uutistoimisto Tieto-XYZ lukee lehdistötiedotteen ja välittää uutisen eteenpäin asiakkailleen. Tutkija väittää, että A:n ja B:n välillä on tärkeä yhteys.
4) Uutista käsitellään Internetin keskustelupalstoilla. B on vaarallista puuhaa. Viranomaiset pimittävät tietoa A:sta. Milloin saamme tietää totuuden?
5) Kympin Uutisissa haastatellaan tutkijaa väitteen johdosta. Toimittaja on selaillut internetin keskustelupalstoja koko iltapäivän eikä ymmärrä miksi tutkija puhuu D- ja E-tekijöistä. Eihän niitä käsitelty lainkaan ja C-olosuhteiden merkitys vain tekee asian liian monimutkaiseksi. Lopuksi päädytään siihen, että A:n ja B:n välillä on aina yhteys, eikä muilla asioilla ole mitään väliä. Valtakunnan pääpsykologi käyttää arvovaltaansa vakuuttaakseen, että muilla asioilla ei ole mitään väliä kunhan yhteys A:n ja B:n välillä säilyy.
6) Paikallislehti Perähikiällä käsittelee uutista urheilusivuillaan. Millään ei ole mitään väliä. Kaikki käyttävät nykyään dopingia urheilussa.
7) Lopulta tutkijan isoäiti kuulee naapuriltaan miten tutkija on jäänyt kiinni dopingaineiden hallussapidosta. Millään ei enää ole mitään väliä kun rahanhimo sekoittaa tutkijoiden pään.

Ei niin vakavasti otettavaa asiaa oli tarjolla illan päätteeksi.