keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Eroon tupakasta!

*
Kirjoitettu alunperin 30.12.2006 ja uuden mielenkiintoisen kommentin takia tekstiä on päivitetty 27.2.2008

Anonyymi kommentoi: Osui ja upposi, minulta leikattiin umpisuoli reilu viikko sitten, eikä tullut mieleenkään lähteä ulos röökille (mieleen tuli kyllä tupakointi). Nyt ollut siis tupakoimatta toista viikkoa - kerrasta poikki, ei korvaushoitoja. Tupakointitapa oli noin 14 tupakkaa päivässä, tupakoinut 17 vuotta. Saa nähdä kuinka onnistuu - tavoitteena tupakoimattomuus. Riittääkö tahdonvoima?

Parhaimpia tapoja parantaa terveyttä
on lopettaa tupakanpoltto. Kaikenlaisia valistus-, pakotus-, kannustus- ja yllytyskampanjoja on keksitty tupakoinnin lopettamiseksi. Yksi erikoisimpia tapoja on koukkukampanja, jonka Britannian terveysviranomaiset ovat käynnistämässä tammikuun alussa. Asiasta kirjoittaa 30.12.2006 Ilta-Sanomat.

Televisiossa, internetissä ja mainospylväissä nähtävän kampanjan tv-mainoksessa mies kävelee kaikessa rauhassa kadulla, kun yhtäkkiä hänen suupieleensä tarttuu iso koukku siimoineen. Mies kiskotaan voimalla halki kadun ja liikenteen lähimmälle kioskille tupakkaostoksille. Kaupasta poistuttuaan mies alkaakin heti sauhutella.

"Kyse ei ole mistään tupakoitsijoiden ajojahdista, vaan haluamme osoittaa, että apua on saatavilla, jos sitä haluaa", kommentoi maan terveysministeri Caroline Flint ärhäkkää kampanjaa. Kampanja nostaa esiin tupakan aiheuttaman kemiallisen riippuvuuden, eikä keskity yksistään tupakointiin sosiaalisena tapana.

"Tiedämme, että tällaiset kampanjat lisäävät yhteydenottoja terveyskeskuksiin ja ihmisten halua lopettaa tupakointi", sanoo terveysministeri vielä lopuksi.

Käynnistin marraskuussa 2006 eräässä keskustelufoorumissa kannustuskampanjan tupakoinnin lopettajille. Kävi ilmi, että tupakan aiheuttama kemiallinen riippuvuus ei välttämättä ole tupakoinnin lopettamisen esteenä. Nimimerkki "karpaasi" toi omakohtaisena kokemuksena esille seikkoja, joita kannattaa miettiä kun pyrkii tupakasta eroon. Asiantuntijat kiistelevät niistä seikoista, joilla pääse tupakoinnista eroon. Brittien koukkukampanja vaikuttaa kieltämättä aika erikoiselta. Itse en välttämättä ole ihan samaa mieltä karpaasin kanssa tupakoinnin lopettamismenetelmistä ja varsinkin tupakanpolton lopettamisen helppoudesta, mutta karpaasin ajatukset ovat raikkaita ja erilaisia. Erityisen kriittinen karpaasi on nikotiinin korvaushoidossa, jota hän pitää lähinnä tupakka- ja lääketehtaitten ylläpitämänä illuusiona. Jäin alakynteen tuossa keskustelussa, mutta se ei laisinkaan tuntunut pahalta. Lukekaa ja pohtikaa! Karpaasilla on hyvä sanoma, jokainen voi lopettaa tupakanpolton ja se on itse asiassa hyvin helppoa:

Karpaasin mietteitä tupakoinnin lopettamisesta:
  • Tupakoinnin lopettaminen on helppoa, usko se!
  • Lopettamisessa on tärkeää tulla tupakoimattomaksi, siis palata siihen aikaan, jolloin et ollut vielä tupakoija.
  • Tupakan vieroitusoireet ovat lieviä, tuskin huomattavia. Kaikki vaikeudet ovat oikeasti harhaa, illuusiota, mielikuvia, miten kukakin niitä kutsuu. Näitä ei voi lääkitä tai peittää.
  • Lopettamisen tärkein edellytys on ymmärtää kaiken polttamisen tarpeen taustalla olevan nikotiinin. Mikään muu asia ei aiheuta tupakointitarvetta, kuin nikotiini. Jos lapsi itkee vuorokauden hammastaan ja äiti tai isä tarvitsee siihen tupakan, ei syy ole suinkaan lapsessa, hermoissa, olosuhteissa, kurjassa elämässä, äidin soitossa, auton huonoissa renkaissa, vaan ainoastaan siinä tupakassa. Vain tupakka luo tarpeen polttaa savuke.
  • Kaikki syyt, paitsi tupakan aiheuttamat syyt ovat tekosyitä ja väärien mielikuvien aiheuttamia syitä. Lopettaja mielellään pitää aina jotain takaporttia auki, kunnes tulee niin kova takaisku, että portista juostaan suoraan tupakan syliin takaisin.
  • Pelleilyä koko tuo nikotiininkorvaushoito. Amerikaksi bullshittiä. Onnistumisprosentti pitkällä aikavälillä on pieni. Tupakanhimo ei edes johdu nikotiinin puutteesta, että mitä älyä on korvata tyhjää?
  • Jos nikotiinin tason alenema olisi syy tupakanhimoon, olisi himo tasaisesti kasvava, mutta näin ei ole. Jokaisella tupakoitsijalla on tilanteita, jolloin nikotiinia ei veressä ole enää lainkaan ja silti he ovat himottomia. Mutta he tietävät pääsevänsä kohta polttamaan ja siksi himoa ei synny. Heillä on pienet fyysiset vieroitusoireet, mutta ne ovat aivan olemattomia, eikä niillä ole lopettamisen vaikeuden kanssa mitään tekemistä.
  • Tupakanhimo johtuu ainoastaan pelosta, että nikotiini loppuu elimistöstä. Niin kauan kuin tupakoija uskoo tarvitsevansa savunsa, ei korvaushoito, tai mikään muukaan auta. Korvaushoitotuotteilla elimistön nikotiinimäärä moninkertaistetaan ja silti tunnetaan kovaa tupakanhimoa. Toiset taas ymmärtävät, että polttaminen aiheuttaa kaikki ne ikävät oireet ja luopuvat ilman minkäänlaista himoa.
  • En kiistä nikotiinista aiheutuvien oireiden olemassaoloa, mutta tiedän varmasti, että nämä oireet eivät ole mikään este lopettamiselle.
  • Eli kun tupakalla ei ole enää mitään annettavaa, riippuvuus katoaa kuin taikaiskusta. Riippuvuus on pelkkää illuusiota ja uskoa riippuvuuteen, josta ei uskalleta lähteä pois ja tähän saumaan lääketehtaat iskevät. Ne pönkittävät ihmisten, myös savuttomien uskoa, että nikotiini on riippuvaiselle jotenkin tärkeä.
  • Sairaalassa oleva on tästä riippuvuudesta hyvä esimerkki. Umpisuolileikkauspotilas on ihan helposti päiviä polttamatta ja keuhkosyöpäpotilas kuukausiakin. Mutta ihminen, joka tietää lopettavansa seuraavan savukkeen jälkeen on himojen alla jo ennen viimeistä polttamaansa savuketta. Paitsi jos hänellä ei ole tupakalta enää mitään saatavaa. Toisin sanoen tupakalla ei ole enää mitään annettavaa.
  • Lopettamisen pelko on niin kova, että ensin lopetetaan ja sitten vasta aletaan etsiä tietoa. Lopettaa haluava, mutta yhä polttava ihminen ei lue tällaisia keskusteluja lainkaan, koska pelkää joutuvansa lopettamaan.
  • Polttamisen fyysinen syy on tiedemiesten tutkima nikotiinitason lasku, mutta lopettamisen este se ei ole. Tupakoiva polttaa ennen kuin mitään tarvetta edes tulee, jos se on mahdollista. Lopettamisen vaikeus on kuitenkin juuri pelko niistä tulevista himoista ja siihen ei korvikkeet auta. Joillekin korvikkeesta voi kehittyä rinnakkainen riippuvuus ja onnistuneet onnistuisivat yhtä hyvin ilman korvikettakin. Iso osa korvikkeiden kanssa epäonnistuneista olisi onnistunut ilman korvikkeita.
  • Tupakkariippuvuudessa on niin paljon kaikkea sellaista selittämätöntä, että ei ole yksioikoista kaavaa siitä vapautua. Tupakkateollisuudella on markkinoinnissaan sadan vuoden etumatka.
Kommentoikaa! Onko tupakoinnin lopettaminen helppoa? Miten olette onnistuneet?

Lisää luettavaa: Tupakoinnin lopettamisen Käypä hoito -versio

8 kommenttia:

  1. Karpaasin lista vaikuttaa aika kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  2. Niin minustakin. Tuttavapiirissäni muutama on lopettanut tupakoinnin, ja jokainen on tehnyt sen niin, että on tumpannut tupakan eikä ole sytyttänyt uutta, ilman mitään laastareita. Olen nähnyt tutkimuksia, joiden mukaan nikotiinikorvaushoitoja käyttävät pystyvät vähemmän todennäköisesti todella lopettamaan polttamisen.

    tähänkin pätee se, että siisti viilto sattuu vähiten ja paranee parhaiten. Ja laastarikin on parempi repäistä irti kerralla, eikä yrittää "varovasti". ;)

    Itse tosin olen jäävi sanomaan mitään tässä asiassa, koska olen polttanut elämäni aikana 3 savuketta ja joka kerta tuli niin huono olo, että en käsitä, miten kukaan voi ruveta tupakoimaan.

    *P*

    VastaaPoista
  3. Jep biponainen ja *p*, olen itse tupakoimattomana hämmästellyt karpaasin listaa, jutellut monen tupakoitsijan kanssa mitä mieltä ovat listasta ja aika samaa mieltä ollaan: karpaasi taitaa olla oikeilla jäljillä.

    Olen lukuisissa yhteyksissä ihmetellyt lääketehtaitten roolia lääketutkimuksissa. Miten paljon tässä tupakoinnin lääkkeellistä hoitoa tukevien raporttien takana on sponsorirahaa lääketeollisuudelta? Kun lukee alan tutkimustyötä voi huomata tupakkatutkimuksen pyrkimyksen selittää tupakointi biokemiallisena ilmiönä, jota pitää hoitaa lääkkeellä, jotta siitä pääsee eroon.

    Tämä ilmeinen ristiriita karpaasin ja virallisen tutkimustyön välillä pisti minut ensiksi epäilemään karpaasin listaa. Yksittäinen mielipide laajaa tieteellistä konsensusta vastaan. Rehellisesti minun on myönnettävä, että taas joudun epäilemään valtavirran tutkimustyötä. Tämä on minulle erityisen tuskallista, olenhan tiedemiehenä tottunut ammentamaan tietoni tutkimustyöstä. Itse olen pienellä sarallani ollut edistämässä tutkimustyötä. Lukekaa tekin avoimin silmin juuri esimerkiksi tupakkatutkimusta. Syöttäkää sinne www.pubmed.org palveluun "nicotine" - sana ja lukekaa muutama niistä kymmenistä tuhansista tutkimusraporteista. Löydätte aika äkkiä erilaisen ajatusmaailman kuin karpaasilla. En tiedä karpaasin henkilöllisyyttä. Hänkin voi olla tiedemies, joka on kriittisyyden puuskassa kehittänyt tällaisen ajatusmallin. Siitä virallisesta tutkimustyöstä välittyy toisenlainen kuva tupakoinnin riippuvuudesta ja sen hoidosta kuin karpaasin listasta.

    Toinen murheenkryyni on tällä hetkellä tiedemiesten rasvakeskustelu. Eläinrasvaa puolustavat ja kasvirasvaa puolustavat ovat kaivautuneet poteroihin. Sieltä heitellään rasvapommeja toistensa niskaan sen minkä ehditään. Tällainen monipuolista ravitsemusta kannatteleva ravintovalmentaja on ihan ihmeissään. Esimerkkinä se julkinen "mestaus", jonka uhriksi jäin kun kirjoitin myönteiseen sävyyn meijerivoista eräässä laajalevikkeisessä urheilulehdessä. En minä ymmärrä miksi Kansanterveyslaitoksen tutkijat ja Sydänliiton toimihenkilöt viitsivät niin paljon heittää niitä rasvapommeja niskaani. Eikö heillä ole muuta tekemistä?

    Ja aivan kuin pisteenä iin päälle tuli vielä tämä ystäväni Anja Nystenin viiltävän kriittinen analyysi Sydänmerkistä, jonka mukamas pitäisi ohjata meitä kuluttajia terveellisen ravinnon pariin. Kattia kanssa! Ovatko rusinapullat ja sokerikorput terveellisiä? Niilläkö kansakuntamme terveysongelmat parannetaan?

    Toivottavasti piakkoin alkava uusi vuosi tuo selvyyttää näihinkin asioihin. Kiitos kommenteistanne taas! Pysykää linjoilla, aion olla kriittinen jatkossakin.

    VastaaPoista
  4. Osui ja upposi, minulta leikattiin umpisuoli reilu viikko sitten, eikä tullut mieleenkään lähteä ulos röökille (mieleen tuli kyllä tupakointi). Nyt ollut siis tupakoimatta toista viikkoa - kerrasta poikki, ei korvaushoitoja. Tupakointitapa oli noin 14 tupakkaa päivässä, tupakoinut 17 vuotta. Saa nähdä kuinka onnistuu - tavoitteena tupaikoimattomuus. Riittääkö tahdonvoima?

    VastaaPoista
  5. Olipa erinomaisen hieno juttu, että lopetit kerrasta tupakoinnin, Anonyymi! Nimimerkki Karpaasin kanssa kävin aiheesta mielenkiintoisen väittelyn. Hänen mukaansa teet juuri oikein.

    Pääjohtaja Pekka Puska (KTL) ilmoittaa, että pitkään polttanut aikuinen ihminen, joka lopettaa tupakoinnin, saa 7 vuotta lisää elinikää!

    Onnea valitsemallasi tiellä ja pitkää ikää, toivottaa veteraaniurheilija

    VastaaPoista
  6. Ihan samaa mieltä. Hyvin kirjoitettu.
    eijamm

    VastaaPoista
  7. Kirja Vihdoinkin Savuton! kertoo juuri noista jutuista, joista karpaasi kirjoitti (kirja on aiemmin julkaistu toisella nimellä, mutta sitä en nyt muista). Muistaakseni 95 % kirjan lukeneista lopettaa sauhuttelun.

    VastaaPoista
  8. Kyllä, tupakan lopettaneena voin sanoa etten enää ymmärrä niitä jotka sauhuttelevat alituiseen.

    Haisee pahalta ja saa olon vaipumaan alas samantien.

    VastaaPoista