sunnuntaina, kesäkuuta 15, 2008

Sokeria sokeritautiselle

*
Kirjoitettu 2.6.2008 ja lisää tekstiä tullut 14.6.2008 ja 15.6.2008.

Savon Sanomat on 1.6.2008 julkaissut mielipidekirjoituksen
"Sokeritautia hoidetaan sokerilla". Oli ilo huomata, että minunlaisiani nykyisenlaisen diabeteshoidon kyseenalaistajia löytyy muuallakin ja todella hienoa, että Savon Sanomat julkaisi kirjoituksen kommentteineen! Selkeällä tavalla kirjoittajat (merikapteeni Raimo Kantanen, ekonomi Jussi Kuusela, insinööri Jukka Leskinen, oopperalaulaja Martti Wallèn) tuovat esille varsin räjähdysherkkiä asioita (lukekaa koko kirjoitus tästä):
  • Sekä sairauden [2-tyypin diabetes] ehkäisyssä että hoidossa on epäonnistuttu.
  • Lihavuus lisääntyy katastrofaalista vauhtia ja 2-tyypin diabetesta on alkanut esiintyä jo lapsilla.
  • Diabeetikon hoitoon suositellaan sokeria tärkkelyksestä saadun glukoosin muodossa. Sokeritautia hoidetaan siis sokerilla - ja lisäksi haimaa ruoskivilla pillereillä tai insuliinilla.
  • Vallitseva hoitomuoto 2-tyypin diabeetikoille, ns. käypähoito, sitoo lääkäreitä liiaksi, eikä anna vaihtoehtoja, vaikka potilas saattaisi hyötyä niistä enemmän.
  • Eikö hoidon tulisi aina olla potilaan kaikinpuolista hyvinvointia edistävää? Jos lääkäri tietoisesti vahingoittaa potilasta, kyseessä on hoitovirhe. Kun noudatetaan nykyistä käypähoitoa, lääkäri on kuivilla, mutta potilas ei.
  • Nopeasti imeytyvien hiilihydraattien saantia tulee rajoittaa ja kontrolloida huomattavasti paremmin.
  • Ravintopakkauksiin pitäisi saada selkeä merkintä nopeasti ja hitaasti imeytyvien hiilihydraattien määristä, ja niiden korkeita arvoja varten on saatava samankaltainen varoitus, kuin on tupakka-askeissa.
  • Hiilihydraattien ja varsinkin nopeasti imeytyvien hiilihydraattien rajoitus helpottaa laihtumista ja parantaa elämän laatua niin diabeetikoilla kuin niillä, joilla on jo sairauden esiaste.
  • Lääkitys kevenee, ihminen voi paremmin ja hypoglykemiakohtaukset eli alhaisten verensokeritasojen aiheuttamat tilat vähenevät.
  • Kansantalous, veronmaksajat ja Kela voittavat.

Kommentointi on Savon Sanomissa ollut todella mielenkiintoista! Ravitsemus herättää tunteita puolesta ja vastaan:
  • Kannattaisikohan suutareiden pysyä lesteissään ja napsia tyytyväisinä dementialääkkeensä? Ettei enää pahempia sammakoita lehtien palstoille päätyisi?
  • Neljä allekirjoittanutta toi esille jokaisen ymmärrettävässä muodossa olemassa olevan tilanteen ja toivat esille parannuksia, kuten tuoteselosteen kehittämisen. Kirjoitus oli valistava selkokielellä, eikä syyttelevä, kuten objekt.. oli asian halunnut ymmärtää.
  • Jos ei yksinkertaisempi tuota huomaa, tässä kirjoituksessa kyseessä ovat ns. karppaajat (eli low carbohydrate dietin uskovaiset). Yhtä asiaa muka edistämällä saadaan samalla aikaan muita harmeja kuten esim. sydän- ja verisuonitautisairastavuuden nopea lisääntyminen.
  • Olipa hyvä ja asiantunteva aloitus. Minullakin tämä karppaaminen on toiminut oikein hyvin. Olen ihannepainossani ja en tarvitse turhia lääkkeitä. Tällä ruokavaliolla jaksaa painaa pitkää päivää:-) Ei tarvitse jatkuvasti olla puputtamassa jotain mössöä. Minusta asiantuntijat olivat asialla. Arvostelijoiden ei kai ole tarvinnut itse ottaa mitään selvää asioista, vaan he toistelevat kritiikittömästi heille opetettua mantraa?
  • Karppaajien kanssa samoin kuin Jehovan todistajien kanssa väittelemään lähdettäessä on omat riskinsä. Faktaperusteet unohdetaan heti kättelyssä. Eli ei kiitos. Luotan mieluummin lääketieteeseen.
  • On karppaajien aivan turha kyseenalaistaa nykyisiä ravitsemussuosituksia, jotka ovat asioista perillä olevien - eivätkä pelkästään omaan napaansa tuijottajien - laatimia.
  • En minä ole yhden asian uskovainen. Olen vain monien kokeilujen jälkeen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion ja olen tyytyväinen. Jos sinä olet omiin syömisiisi tyytyväinen, niin ole hyvä vaan. Nämä keskustelun aloittajat ovat kertoneet, kuinka diabetesta voi hoitaa oikealla ruokavaliolla ja päästä eroon jopa lääkkeistä. Ennen tätä lääketeollisuuden ryntäystä diabeetikkojen elämään tämä vähähiilihydraattinen ruokavalio oli heidän hoitoaan. Nykyinen ruokavaliosuositus diabeetikoillehan (ja muillekin ihmisille) aivan ajaa heidät käyttämään lääkkeitä. Hyvä on ihmisien tietää, että on olemassa vaihtoehtojakin. Suomessahan se vallitsee yhden totuuden kulttuuri. Muissa pohjoismaissa näistä asioista keskustellaan avoimemmin. Minulla ei ole diabetesta, mutta voin tällä ruokavaliolla hyvin.
  • Valitettavasti ennen lääketieteen mukaantuloa diabeetikoiden elämään ykköstyypin diabeetikot kuolivat hyvin nuorina ja kakkostyypin diabeetikot melko pian taudin puhjettua. Sokeina ja kipeinä. Maallikkotulkinnat diabeteksen hoidosta kannattaa jättää omaan arvoonsa. Edesvastuutonta ja syyntakeetonta kirjoittelua.
  • Minä kirjoitan kakkostyypistä. Äskettäin kuoli eräs tuttavani kakkostyypin diabetekseen sokeana, kipeänä ja ilman jalkoja nykyisillä hoidoilla. En olisi syönyt puoliakaan siitä moskasta mitä hän söi, ihan virallisesti. Onko sitä niin vaikea hyväksyä, että ruoka voi olla lääke?
Mielenkiintoista!

14.6.2008 lisätty tähän kirjailija Varpu Tavin löytämä professorin vastine yllä olevaan kirjoitukseen (myös Savon Sanomissa):

Ravitsemus-ohjaus puutteellista
10.6.2008
Kela ei tue ravitsemusohjausta.

Lukijan Sanomissa 1.6. väitettiin, että sokeritautia hoidetaan sokerilla. Kirjoituksessa oli toisaalta hyvää, toisaalta virheellistä tietoa ja kaikki sekaisin, niin että sitä lukeva diabeetikko joutui kenties entistä enemmän hämmennyksiin.

Hyvää oli se, että kirjoituksesta kävi selvästi ilmi lääkärien antama puutteellinen ravitsemusohjaus. Se on selvää, sillä 15 minuutin vastaanotolla on täysin mahdotonta lääketieteellisen hoidon ohella antaa ravitsemusohjausta, joka on todella aikaa vievää ja useita käyntikertoja vaativaa. Sama ajanpuute koskee myös sairaanhoitajien antamaa ohjausta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut raportin Ravitsemushoito kehittyvässä palvelujärjestelmässä. Raportissa selostetaan perusteellisesti, miten ravitsemushoito tulee järjestää maassamme, sekä mitä asiantuntemusta onnistunut ravitsemushoito edellyttää henkilökunnalta.

Tulee hallita ihmisen ravitsemus, sairaus ja sen hoito, ravitsemustilan arviointi, elintarvikkeiden koostumus ja ravintosisältö, ruokavalion ravitsemuksellisen riittävyyden arviointi, ruokavalion soveltaminen potilaan yksilöllisiin tarpeisiin, elintarvikelainsäädäntö, erityisvalmisteet, kliiniset ravintovalmisteet, koostumus, käyttö ja korvattavuus.

On oltava viestintä- ja vuorovaikutustaitoja, ajan tasalla olevaa havainto- ja muuta tukiaineistoa, riittävästi aikaa ja ohjaustilanteessa rauhallinen ympäristö.

Maamme terveydenhuollon henkilöstössä on ainoastaan Kuopion yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuneilla laillistetuilla ravitsemusterapeuteilla yllä esitetty laaja-alai-nen koulutus.

Kuitenkin on lähes lottovoitto päästä ravitsemusterapeutin puheille. Vaikka maassamme on yli 400 pätevää, laillista ravitsemusterapeuttia heistä ainoastaan noin 100 toimii terveydenhuollossa.

Ei ihme, että diabetes 2 lisäsairauksineen lisääntyy jatkuvasti.

Tärkkelystä ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja koskeva tieto oli kirjoituksessa sekavaa ja virheellistä. Ravitsemusterapeutti voisi korjata niitä.

Lähimmän ravitsemusterapeutin osoitetiedot sekä muuta hyödyllistä tietoa löytyy Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry:n nettisivuilta: rty.fi.

Valitettavasti Kelassa ei ole luettu mainittua STM:n raporttia, koska siellä ollaan sitä mieltä, että ravitsemushoito on niin epäselvää aluetta, että ravitsemusohjauksesta ei voida antaa Kelan korvausta.

Sen vuoksi monet muuten yksityisiltä ravitsemusterapeuteilta ohjausta toivovat potilaat eivät katso voivansa maksaa käynneistä.

Sekä Diabetesliitosta että RTY:stä on saatavissa ruokavalioita koskevia painotuotteita. Diabetes-lehden 4/2008 teemana oli ruoka ja siinä käsiteltiin aihetta monipuolisesti.

Monipuolista, uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa, mutta silti helppolukuista ja piirroksin havainnollistettua ravitsemustietoa tarjoaa kirja Avain ravitsemukseen.

Eini Laakkonen Ph.D. Ravitsemustieteen prof. emer. Kuopio

Merkkinä siitä, että media vähitellen herää keskustelemaan ravitsemuksen kiistanalaisistakin asioista on 15.6.2008 ilmestyneen Sunnuntaisuomalaisen (llkan, Karjalaisen, Keskisuomalaisen, Pohjalaisen ja Savon Sanomien yhteinen julkaisu) alla näkyvä juttu:

"Ei seitsemän vaan kaksi palaa ruisleipää"

Hiilihydraatit ovat suomalaisten ruokavalion perusta. Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa, että 50-60 prosenttia ruokavalion energiansaannista tulisi koostaa niistä, siis esimerkiksi perunasta, leivistä, puurosta, riisistä ja pastasta.

Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa hiilihydraattien määrä ja osuus energiansaannista ovat alempia kuin virallisissa suosituksissa. Painotukset vaihtelevat. Ravintoaktivistin, kirjailija Varpu Tavin mukaan vähähiilihydraattisuuden ei tarvitse olla mikään joko-tai-valinta.

- Ruisleivästä ei tarvitse kokonaan luopua, mutta määrän voi vähentää kuudesta, seitsemästä yhteen tai kahteen palaan päivässä. Useimmat vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat syövät leipää ja viljaa vähän tai eivät ollenkaan. Sen sijaan syödään runsaasti kasviksia ja kohtuullisesti hedelmiä ja marjoja. Lisäksi syödään kalaa, lihaa ja luonnollisia rasvoja.

Kansanterveyslaitoksen johtajan Pekka Puskan mukaan terveellisen ruokavalion voi koostaa monin erin tavoin, myös vähentämällä kohtuullisesti hiilihydraatteja.

Hän muistuttaa, että suomalaisten kolesterolitasot ovat laskeneet, kun rasvan määrään ja laatuun on alettu kiinnittämään huomiota.

- Nuorten paino-ongelman yhtenä syynä ovat etupäässä puhdistetut sokerit, kuten karkit ja limsat.

Radiologin, eläkkeellä olevan lääkärin Timo Kuuselan mukaan hiilihydraatit ovat syötyinä vahingollisempia kuin rasvat.

- Suomessa puhutaan paljon kolesteroliarvoista. Sitä ei ymmärretä, että syödyt luonnolliset rasvat eivät terveillä ihmisillä vaikuta kolesteroliin. Sen sijaan syödyt liiat hiilihydraatit muuttuvat maksassa rasvoiksi. Ne ovat terveydelle haitallisia ja näkyvät muun muassa korkeina kolesteroliarvoina. Muita ilmiöitä ovat maksan itsensä rasvoittuminen, lihavuus ja erityisesti vaarallinen keskivartalolihavuus. Siinä rasva kertyy vatsaonteloon, ja sen tiedetään olevan kehon säätelymekanismien huonosti kontrolloimaa rasvaa, Kuusela kertoo.

Hänen mukaansa merkittävä syy suomalaisten lihomiseen on huono nälänhallinta.

- Samaan aikaan kun elimistö varastoi maksan avulla liioista hiilihydraateista saatua energiaa rasvaksi, ihmisen verensokerin tasot laskevat. Elimistö tulkitsee sen energianpuutteeksi eli näläksi. Tästä johtuu liikasyömisen kierre.

Kuuselan mielestä avain diabeteksen hoitoon on ravinto.

- Diabeetikot saavat samat ravintosuositukset kuin terveet, vaikka heidän sokeriaineenvaihduntansa on jo ajautunut katastrofiksi. Siksi lääkittyinä vain kolmanneksella tulokset ovat edes tyydyttävät. Oikealla ravitsemuksella lääkityksestä voi päästä kokonaan eroon, hän arvioi.

Tekstin oli toimittanut Anne Puumala.

Omia kirjoituksiani sokeritaudista voit lukea tästä.

10 kommenttia:

  1. Sinne pitäisi nyt jonkun mennä kertomaan faktaa..., siis jatkamaan keskustelua.

    VastaaPoista
  2. Itseään arvostelukykyisinä pitävät ihmiset kutsuvat hiilaritietoisia mielellään "uskovaisiksi" ja ravitsemuskäsityksiä "huuhaaksi".

    Olen pyytänyt näitä neropatteja selittämään puntarilleni, että se on huuhaa puntari, koska näyttää nyt 15 kg vähemmän kuin vuosi sitten. Vähissä ovat selitykset olleet.

    Tietty meidänkin piireissä tapahtuu ylilyöntejä. Kyseenalaistaa voi kaikkia näkemyksiä - myös omiaan.

    VastaaPoista
  3. Tahtovat Aino nuo sanomalehtien yleisökirjoituspalstat jäädä yksittäisiksi huitaisuiksi. Me tarvitsemme aitoa terveyskeskustelua Suomessa. Ole sitä meille omalla osuudellasi luomassa, Aino!

    Sami Uusitalo on vastustamattomalla tavallaan lyönyt kortit pöytään. Vaaka ja peili ovat hyviä mittareita.

    Yritän tällä hetkellä järjestää "neropattien" kanssa avoimen keskustelutilaisuuden. Yksi "nero" on jo kieltäytynyt tällaisesta mahdollisuudesta.

    En ymmärrä mitä "nerot" tässä pelkäävät? Moni ravitsemusasiantuntija lukee hyvin rajalliselta alueelta tieteellisiä kirjoituksia. Tämä ei liene mikään yllätys. Tämä voi kuitenkin olla yksi syy äärimmäiseen varovaisuuteen: pelätään osoittaa täydellistä tietämättömyyttä jossakin asiassa. Se oma arvovalta ja asema ei saa horjua jonkun Samin kaltaisen pohdintojen myötä. Parempi on olla hiirenhiljaa ja toivoa, että Sami väsähtää.

    Minulle itselleni selvinnyt täydellinen tietämättömyys hiilihydraattien rajoittamisesta ja sen tuomista terveyshyödyistä oli kieltämättä kiusallista. Enää en toista terveysdogmeja papukaijan lailla, vaan näen sen vaivan, että luen myös muuta kirjallisuutta ja avaan silmäni todellisuudelle. Samin kaltaisia kyseenalaistajia tarvitaan lisää.

    Tsemppiä Sami!

    VastaaPoista
  4. Keskisuomalainen julkaisi eilen pe 13.6. tähän aiheeseen liittyvän kirjoituksen Puheenvuoro-palstallaan (4. sivu, allekirjoittajia oli 3-4, tavallisia kansalaisia eri elämän alueilta. Siinä kyseenalaistettiin Diabetesliiton ravintosuositukset, ja nähtiin ne päinvastoin vaarallisina diabeetikolle. Olivat ymmärtääkseni diabeetikkoja ja puhuivat asiasta oman kokemuksensa perusteella. Tämän aamun mielipidesivun lyhyissä joku oli jo tekstiviestillä kiittänyt heitä hyvästä, valaisevasta kirjoituksesta. Tässä blogissa ja kommenteissahan on koko kevään kritisoitu virallisia ravitsemussuosituksia samoin perustein. Toivotaan, että entistä laajemmin - ja virallisestikin - asia tiedostettaisiin, ettei enempää tehtäisi tuhoa ja tuotettaisi kärsimystä ja kustannuksia. Niitä nykylinja ja valistua ja ohjaus vääjäämättä tuottaa!!!

    Tuula

    VastaaPoista
  5. Kiitos Tuula kun muistutit tuosta kirjoituksesta Keskisuomalaisessa. Kyseessä on sama mielipidekirjoitus kuin Savon Sanomat julkaisi aiemmin tässä kuussa.

    Olen ollut asian tiimoilta yhteydessä oopperalaulaja Walléniin ja antanut tiedotuskampanjalle täyden tukeni.

    Jos Diabetesliitto todella ajattelee potilaiden parasta, se tiedottaa tästä asiasta avoimesti ja tarjoaa hiilihydraattitietoisuutta vaihtoehtona erityisesti tyypin 2 diabeetikoille. Hiilihydraatteja vähentämällä saadaan terveyshyötyjä aikaiseksi.

    Diabetesliitto saattaa kuitenkin olla niin tiukasti "naimisissa" lääketeollisuuden kanssa, että syrjähypyt eivät tule kuuloonkaan!

    VastaaPoista
  6. Professori toteaa vastineessaan:

    "Tärkkelystä ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja koskeva tieto oli kirjoituksessa sekavaa ja virheellistä. Ravitsemusterapeutti voisi korjata niitä. "

    Eli vhh vaihtoehdon esilletuojat ovat väärässä. Katsokaahan noita perusteluita. Eli sitä, että professori ei esitä ensimmäistäkään perustetta väitteelleen, että alkuperäinen väittämä olisi ollut väärä. Se vain on väärä, koska hänen "vähän rasvaa" mantransa niin opettaa.

    On se syvällä tämä "vähän rasvaa" uskonto. Pojallani 5 v. on ylipainoa reilu 40 %. Annoin aamulla. 2 nakkia joissa 22% rasvaa, n. 50 g papu/jauheliha/voi/sulatejuusto pataa sekä vähän paprikaa ja tomaattia. Juomana n. 2 dl punaista maitoa. Aamupalan sisältämä energiamäärä oli n 300 kCal. Sitten pelasimme monta tuntia sählyä ja neljän tunnin jälkeen syömisestä poika ei vieläkään pyydä lisää ruokaa.

    On se hauska uskonto tämä vhh, kun elimistön nälänsäätely mekanismit ja puntarit ovat niin vahvasti siihen hurahtaneet.

    VastaaPoista
  7. Sami Uusitalo, kiitos taas kommentista. Järkevän tuntuisen ruokavalion olet löytänyt pojallesi ja itsellesi.

    VastaaPoista
  8. Tänä aamuna - su 15.6.- on Kskisuomalaisen Sunnuntailiitteessä (luultavasti Savon Sanomienkin, kun samaan konserniin kuuluvina tekevät yhteistyötä erikoisliitteisden toimittamisessa)koko sivu annettu tälle ravintoopilliselle kiistalle: vähän rasvoja / hiilihydraatteja. Haastatellaan tietenkin Rissasta, Puskaa ja Fogelholmia. Mutta tuodaan esin myös vastapuolen näkemyksiä jonkun muistaakeni radiologin suulla (en muista nimeä). Käsitellään kysymystä diabeetikoiden kannalta ja kerrotaan myös Ruotsin keskustelusta ja päätöksistä.

    Viitataan myös ravintoasioita harrastavien kiivaisiin keskusteluihin netissä...

    tuula

    VastaaPoista
  9. on se hyvä, että sanotaan tiedon olevan "väärää", muttei kerrota sitten sanallakaan, miten sen oikeasti tulisi olla.
    koska eiväthän he itsekään tiedä..

    pyhän perunan palvojat saisivat vähän avartaa maailmaansa, kiitos.

    tottakai hiilareita SAA syödä, mutta ettei saisi puhua rajoittamisesta?

    löytyykö suomen maan kamaralta sellaista henkilöä joka voisi tieteellisin perustein vähän jatkaa keskustelua? nyt ei auta että ns "hiilaritietoiset uskovaiset" kertovat kokemuksiaan, vaan tarvitaan tiukkaa faktaa. mutta onko ongelma siinä että kaikki pelkäävät lähteä siihen leikkiin? pelkäävät menettävänsä korvansa?

    VastaaPoista
  10. Kiitos vinkistä Tuula! Kävin hakemassa tuon tekstin blogiini.

    Olet Butterfly ihan oikeassa, että tilanne on hyvin ihmeellinen: puolustetaan yhtä ja ainutta totuutta ravitsemuksesta ja kuitenkin ollaan valmiita myöntämään, että yksi ja sama ruokavalio ei sovi kaikille. Sen voin sanoa sisäpiiritietona, että Suomen kabineteissa käy tällä hetkellä pienoinen kuhina. Kyllä asiantuntijat näitä juttuja seuraavat, jotkut kasvavalla kiinnostuksella, jotkut kauhulla, jotkut olkapäitään vain hieman kohottaen. Joillakin on koko elämäntyö pelissä, jotkut voivat ehkä vaihtaa suuntausta menettämättä täysin kasvojaan ja yllättävän moni terveysvaikuttaja on täysin välinpitämätön tilanteesta.

    Onneksi media on vähitellen herännyt käsittelemään myös hiilihydraattitietoisuutta ja meille "toisinajattelijoille" annetaan palstatilaa. Minunkin puhelimeni soi usein ja langan päässä on asioista epätietoinen toimittaja, tutkija tai tavallisella maalaisjärjellä varustettu kansalainen. Hyvä kun kysytään missä mennään ja selvitetään epäselviä asioita. Syksyllä 2008 minulta on tulossa paljon jännää juttua kirjan ja pyydettyjen lehtijuttujen muodossa. Kesän aikana niitä kypsyttelen vähitellen. Joka elää, hän näkee tuleeko syksyllä hyviäkin lukupaketteja ulos...

    VastaaPoista