torstaina, syyskuuta 16, 2010

Lihavuus sukurasitteena - onko mitään toivoa?

**
Perinnöllistä lihavuutta on olemassa. Jos et millään konstilla pysy hoikkana, voi ihan aidosti olla kyse siitä, että sinulla on tämä sukurasite. Tulet lihavasta suvusta.

Onko peli menetetty? Onko sinut tuomittu elämään pulskana koko elämäsi?

Toivonkipinän hoikemmasta olemuksesta sytyttää tohtori Ruth Loos työryhmineen Cambridgen yliopistossa Brittein saarilla. Hän väittää, että perinnöllinen alttius lihavuuteen voidaan puolittaa hyvin yksinkertaisella toimenpiteellä. Ei mitään ihmepillereitä, ei tarvitse nähdä nälkää. Ratkaisu löytyy liikunnasta! Liikunta on lääke myös ylipainoon.

Tuoreessa artikkelissaan PLoS Medicine -tiedelehdessä, tohtori Loos tutki tarkkaan yli 20 000 brittiä Norwichin kaupungissa. Hän oli kiinnostunut erilaisista geenivariaatiosta, joilla oli taipumusta johtaa lihavuuteen.

Esiintyi suurta vaihtelua siinä miten nämä lihavuutta aiheuttavat geenit periytyivät. Jotkut saivat vain osan lihavuusgeeneistä perintönä, jotkut saivat lähes kaikki. Tutkimalla miten paljon näitä eri geenivariaatioita periytyi vanhemmilta lapsille, tohtori Loos muodosti erityisen järjestelmän minkä avulla seuloutui väestöstä ne joilla oli eniten alttiutta saada lihavuus perintönä.

Tutkimusmateriaalista erottui selvästi ne ihmiset joilla oli korkea alttius tulla lihaviksi. Kyselylomakkeella selvitettiin näiden ja kaikkien muidenkin liikuntatottumukset. Osoittautui, että lihavuudelle eniten altistuneessa ryhmässä, liikunta oli pääsääntöisesti hyvin vähäistä.

Mielenkiintoa herätti kuitenkin havainto, että voimakkaimmin lihavuudelle altistuneessa ryhmässä oli hoikkia ihmisiä. Tutkijoiden mielestä yksi selittävä tekijä löytyi liikunnallisuudesta. Lähes puolet niistä lihavuudelle eniten altistuneista ihmisistä, jotka liikkuivat paljon, pysyivät hoikkina tai normaalipainoisina. Eli, vaikka heillä oli voimakas alttius lihomiseen, he pysyivät hoikkana liikunnan avulla.

Lihavuutta voi hoitaa monella eri tavalla. Voi kokeilla hyvin vaihtelevalla menestyksellä erilaisia laihdutusdieettejä, voi mahdollisesti turvautua leikkauksiin, mutta älkäämme unohtako, että osa lihavuuteen tuomituista saavuttaa hoikemman elämän lenkkipolulla tai kuntosalissa.

Mitä mieltä olet?

Lähde: PLoS Medicine, elokuu, 2010

Muita kirjoituksia lihavuudesta:

Lihava lapsi ei liiku

Nuku nuori neito

Helpotusta oikein lihaville lapsille

Kirjoittajavieras: Mikael Fogelholm

12 kommenttia:

  1. Geenit merkitsevät alttiutta. Jokin laukaiseva tekijä tarvitaan. Onko se liikunta, ravinto, vai jokin muu (vai nuo kaikki yhdessä)?

    Löytyyhän myös brittitutkimus, jossa lihavuus ennakoi liikkumattomuutta eikä päinvastoin. Vetääkö tutkija liian helppoja johtopäätöksiä?

    -Jyyki

    VastaaPoista
  2. Lihavuuteen taipuvaisen ihmisen kannattaisi perehtyä näihin uusiin tieteellisiin tutkimuksiin:

    Kalaöljy laihduttaa ja ehkäisee diabetesta
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1806

    Inflammasomin ehkäisy voi olla avain lihavuuteen liittyvien sairauksien ehkäisyyn ja jarruttamiseen
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1816

    VastaaPoista
  3. Matti, tuohon inflammasoniin liittyvään tiedottamiseesi täytyy sanoa että aika lailla epäilen tuota kautta tapahtuvaa lääkehoitoa.

    NLRP3 inflammasoni on hyvin tärkeä osa luontaista immuniteettiä ja tuskin sitä voi sorkkia ilman seurauksia. Vaikutukset kuolleisuuteen mietityttävät; syövät ja infektiot etunenässä.

    Inflammasoni tutkimus lisää painoarvoa ja tietoa siitä miten keskeisessä roolissa luontainen immuniteetti on näiden sairauksien synnyssä.

    Lihavuuteen liittyvissä sairauksissa ainoa järkevä reitti kulkisi minusta luontaisen immuniteetin toiminnan normalisoimisen kautta. Siihen toki liittyy myös mainittujen tulehdussytokiinien määrän aleneminen yms.

    Uskon että se olisi mahdollista ilman kovinkaan kummallisia hoitoja kun vaan tiedettäisiin mitä tehdään ja miksi.

    VastaaPoista
  4. ... että harmittaa tuo liikunnan korostus. Kirjoittaja voisi siihen lisätä vaihtoehdon: jos joudun pyörätuoliin, niin ratkaisu on . . . . . Kuinka pärjää sellaiset, joilta mahdollisuus normaaliin liikkumiseen on otettu pois. Itselläni on selkäydinvamma kaularangassa ja sen seurauksena lihasheikkous ja tasapainovaikeudet. Kuljen rollaattorin avulla. Liikuntaintoilijoiden puhuessa tunnen itseni "kuolemaantuomituksi". Oma ratkaisuni painonhallinnassa on VHH. Vuorokaudessa 100 g prot, 100 g rasvaa, 90 g hiilihydr. Päivän keskiarvona glykeeminen indeksi noin 50 ja glykeeminen kuorma noin 50.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän Anonyymin liikuntarajoitteisen harmistuksen. Tutkimuksissa ei aina voida kaikkea ottaa huomioon.

    Vaikka liikunnan teho yksistään on varsin tehotonta painonhallintaa, ei voida kiistää, että tutkimuksissa löytyy paljonkin tukea liikunnan ja ravitsemuksen yhdistelmälle.

    Itse pidän täysin mahdollisena, että VHH on suotta jäänyt pois keinovalikoimasta ainakin tuolla virallisella puolella. Minulla oli kiivas väittely erään kuntoutushoitajan kanssa VHH:sta. Hän oli asiasta kuullut, mutta "virallisen vahvistuksen" puuttuessa hän ei voinut sisäistää VHH:ta ylipainoisille potilailleen missään olosuhteissa. Suuttui minulle kun ehdotin omatoimisuutta asiassa (hän oli itsekin ylipainoinen, mutta söi "oikein").

    VastaaPoista
  6. Kiinnostava artikkeli !

    Kaksi pointtia.

    Ei-agraarisilla populaatioilla keskivartalolihavuuden yleisyys versus meikäläisittäin lähes-kaikki on pyöreä lukema. Lindebergin reissuilla 2000-luvun alussa Trobriandeilla ainoa ylipainoinen yksilö oli muuttanut Uuteen-Seelantiin ja oli tullut käymään.

    Tärkkelyksen, viljojen ja sokerin vähentämisellä ihmiset alentavat spontaanisti omaa kalorien saantiaan ja jopa alkavat liikkua spontaanisti enemmän. Tämä on todettu liian monta kertaa ja yritetty selitellä pois.

    Passivoituminen voi liittyä mm. verensokerin vaihteluihin ja hormonaalisesti etenkin leptiinin ja insuliinin rakkaussuhteeseen. Riippumatta tekosyistä mitä on esitetty, yleinen huomio näyttää olevan että rasva hidastaa mahalaukun tyhjentymistä ja proteiini pitää vehnäpullaa paremmin nälkää useiden eri mekanismien avulla.

    Minustakin ylipaino johtuu monesta syystä, mutta wanha lässytys pelkästä kalorien saannin vähentämisestä (ja enemmän liikkumisesta) joutaisi saada jo niskalaukauksen. Näyttö on sen verran surkeaa - etenkin jos liikunnalla tarkoitetaan pelkkää lenkkeilyä.

    Kuntosaliharjoittelulle pitäisi saada korvamerkittyä suositusta k-i-p-e-ä-s-t-i, eikä vain toljottaa sykerajoja.

    Westie, tuntuu että olet sotkeutunut yhä syvemmälle sytokiinitodellisuuteen, etkä anna juurikaan arvoa kontrolloiduille tutkimuksille. Biokemia on vain lähtökohta, ei johtopäätös.

    -Neonomide

    VastaaPoista
  7. "Westie, tuntuu että olet sotkeutunut yhä syvemmälle sytokiinitodellisuuteen, etkä anna juurikaan arvoa kontrolloiduille tutkimuksille. Biokemia on vain lähtökohta, ei johtopäätös."

    Neo hei, en ole opintoviikkoakaan lukenut biokemiaa. Valinta oli aikanaan tietoinen enkä ainakaan vielä ole asiaa pahemmin harmitellut. Jos jokin juttuni on vasten kontrolloituja juttuja niin sitten tilanne pitää korjata. En kyllä tiedä mihin viittaat.

    Sytokiinitodellisuus (mitä sillä sitten tarkoitatkin) ei oikein hahmotu enkä pidä sitä mitenkään päänavaivaamisen arvioisena asiana. Tolosen puffaama krooninen tulehdus ja sen estäminen on avainasemassa hyvin monessa jutussa ja siihen liittyvästä asiasta turisen sekavia joita tuskin kukaan ymmärtää.

    VastaaPoista
  8. Tolonen: "Kalaöljy laihduttaa ja ehkäisee diabetesta"

    "Unohdit" mainita, että sellaisia tuloksia on ehkä saatu HIIRILLÄ. Hiiren aineenvaihdunta on kovasti erilainen kuin ihmisen. Jos hiirelle, joka on luonnonoloissa kasvissyöjä, annetaan eläinperäistä kalaoöljyä, niin voihan siinä hiiriparalla laihtumistakin voi tapahtua.

    En usko sanaakaan tuosta laihtumisväitteestä ihmisen kohdalla, ainakaan omien ja lähipiirini kokemusten perusteella.

    VastaaPoista
  9. ...Anonyymi: Tiedän ihmisiä tuttavapiirissä, jotka ovat kokeneet aineenvaihdunnan selvän nopeutumisen ja sitä kautta painonputoamisen kalanmaksaöljyn käytön oheisvaikutuksena.
    Tiedän, että M Tolonen viittaa täällä etyyliesteröityyn kalaöljyyn, mutta jotain tehoa primitiivisemmälläkin kalavalmisteella varmaan on ...

    VastaaPoista
  10. Anonyymi:
    "Unohdit" mainita, että sellaisia tuloksia on ehkä saatu HIIRILLÄ. Hiiren aineenvaihdunta on kovasti erilainen kuin ihmisen."

    Kalaöljyn käyttö ravintolisänä auttaa naispuolisia diabeetikkoja laihtumaan parissa kuukaudessa. Samalla vähenevät sydän- ja verisuonitautien riskitekijät, osoittaa Ranskan valtion INSERM-tutkimuslaitoksen tutkimus.

    Raportin mukaan 3 g kalaöljyä (joka sisältää 1800 mg omega-3-rasvahappoja) päivittäin nautittuna paransi kahdessa kuukaudessa naisten veren rasvaprofiilia – triglyseridit vähenivät ja hyvä HDL-kolesteroli lisääntyi. Muutosten uskotaan vähentävän valtimoiden ahtautumista. Kalaöljy vähensi merkittävästi naisten rasvaprosenttia ja ihonalaisten rasvasolujen läpimittaa. Kalaöljy vaimensi tulehdusta (inflammaatiota) aiheuttavien geenien aktiivisuutta ihonalaisessa kudoksessa, mutta insuliininherkkyyteen kalaöljyllä ei ollut vaikutusta, raportoivat tutkijat.

    Tutkimus oli kaksoissokko; toisin sanoen tutkittavat (27 ylipainoista diabeetikkonaista) ja tutkijat eivät tienneet kokeen aikana, kuka koehenkilöistä sai aitoa kalaöljyä ja kuka lumetta (parafiiniöljyä). Tulokset julkaisi maailman johtava ravitsemuslääketieteen lehti jota anonyymi ei näytä lukevan).

    Japanilainen tietokonetutkimus osoitti, että E-EPA (1800 mg/vrk) alentaa miesten kohonnutta verenpainetta, parantaa veren rasvaprofiilia ja vähentää merkitsevästi miesten vatsan alueelle sisäelimiin kertynyttä rasvaa.

    Lue lisää suomeksi http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=514

    VastaaPoista
  11. Liittyisikö tämä jotenkin osaltaan käsiteltävään asiaan;
    Jossain oli juttu, en muista missä, että ensimmäisinä kuutena elinkuukautena kunnolla ruokitut poikalapset kehittyivät vahvemmiksi, vai maskuliinisemmiksi.

    Hapuileva muistikuva jutusta, olikohan siinä korrelaatio myös aikuisiän lihavuuteen?
    Semmoinenkin juttu oli, luin otsikon, tukevat pojat pysyvät tukevina myös aikuisina.

    Mutumutu...

    VastaaPoista
  12. Tunnen ihmisiä, jotka voivat syödä mitä tahansa kuinka paljon tahansa, eivätkä lihoa liikunnan määrästä riippumatta. Tunnen myös ihmisiä, jotka lihovat melkeinpä vain haistamalla herkkuja. Tunnen perheitä, joissa samaa ruokaa syövät, saman verran liikkuvat, saman kokoiset ja samat geenit omaavat ihmiset ovat aivan eri painoisia. Omien mutu-havaintojeni perusteella suurin osa ihmisistä tuppaa lihomaan vanhemmalla iällä.

    Insuliinilla on tietääkseni aivan oleellinen rooli ihmisen painon säätelyssä. Olisiko niin, että lihominen on ihmisen elimistön insuliinintuotannon häiriö? Syy miksi toiset lihovat ja toiset eivät, johtuisi siitä että toisella elimistön insuliinintuotanto on vioittunut. Voisiko olla niin, että ihmisen elimistö on kehittynyt nykyistä länsimaalaista ruokavaliota huomattavasti pienemmällä hiilarikuormalla? Ihmisen elimistö sopeutuisi hyvin eri hiilarikuormille lyhyellä aikavälillä (kuukausia). Mutta jos hiilarikuorma on jatkuvasti (vuosia, tai vuosikymmeniä) oleellisesti evoluution aikaista suurempi, niin ehkä elimistön insuliinintuotannon ylikuormitus lopulta tuhoaa elimistön oleellisia toimintoja. Samat geenit omaavien ihmisten erilainen reagoiminen ravintoon johtuisi siitä, että toisella elimistön pitkäaikainen hiilariylikuormitus on saanut elimistön epäkuntoon. Se kenen elimistö kestää jatkuvaa ylikuormitusta riippuisi osittain geeneistä, mutta aika pitkälle myös sattumasta. Aivan oleellinen tekijä olisi tietenkin jatkuvan ylikuormituksen välttäminen.

    Olenko aivan hakoteillä? Onko teoriani aivan lapsellinen? Vai onko aiheesta peräti tutkimuksia?


    Tyhmä Kyselijä

    VastaaPoista