Otetaan riski - kehutaan Antti Heikkilää!

**

Heikkilägurun fanijoukko menee tästä kyllä ihan varmasti sekaisin:

Minä suosittelen lukijoilleni tämän päiväistä (24.5.2010) Studio55 -lähetystä missä esiintyy lääkäri Antti Heikkilä. Heikkilä puhuu D-vitamiinin tärkeydestä.

Enempää en uskalla Heikkilää kehua, sillä viimeksi kun edistin Heikkilän ajatuksia, sain käskyn siivota pois terveysblogistani kaiken Heikkilään liittyvän. Minä olen kuitenkin niin reilu, että puhuu ja kirjoittaa se Heikkilä minusta vaikka mitä pahaa (sitä hän tekee usein!), niin silloin kun on aihetta tunnustukseen, silloin hän sen saa! Olkoon tämä yhdessäolomme tällaista soutamista ja huopaamista. Minä ainakin aion soutaa eteenpäin!

Katsokaa lähetys tästä!

Tätä kirjoitusta ei voi kommentoida.

Muita kirjoituksiani Antti Heikkilästä:

ei ole

D-vitamiinia urheilijoille

**

Ystäväni Jorma Marttinen tarjoaa tänään melkoisen lukuvihjeen meille. Jorma oli löytänyt internetistä tiedon, että NHL:n jääkiekkojoukkue Chicago Blackhawks pelaa peräti Stanley Cup finaalissa voitettuaan läntisen konferenssin finaalissa San Josen puhtaasti 4-0. Mustien kotkien kantavana voimana on ollut heidän erinomainen maalivahtinsa, Antti Niemi, made in Finland.

Mutta ei tässä vielä kaikki: mahdollisesti Chicago Blackhawks menee finaaliin D-vitamiinin voimalla! Lue tästä pikainen käännökseni Jorman tarjoamaan lukuvinkkiin ja vähän lisätietoakin D-vitamiinin sopivuudesta juuri urheilijalle.

Chicago Blackhawks on ensimmäinen joukkue ammattiurheilussa, joka ottaa käyttöön D-vitamiinin!

Joukkueen lääkärit tutkivat jääkiekkoilijoiden D-vitamiinitasot puolitoista vuotta sitten. Kauhisteltuaan aikansa matalia D-vitamiinilukemia, lääkärit päättivät määrätä kaikille pelaajille 125 µg D-vitamiinia päivittäin (Suomessa aikuisväestölle suositellaan 7,5 µg).

Tulokset puhuvat puolestaan: Monien tappiollisten kausien jälkeen Chicago voittaa läntisen konferenssin finaalin ja etenee Stanley Cup finaaliin. Pelaajat ovat fyysisesti vahvemmassa kunnossa ja he pelaavat loistavaa jääkiekkoa.

Joukkueen fyysinen vahvuus täydentyy toisella mielenkiintoisella havainnolla: joukkue on kärsinyt huomattavan paljon vähemmän vilustumistauteja koko kauden aikana. Myöskin loukkaantumisia ja rasitusvammoja on esiintynyt vähemmän.

Toivotamme D-vitamiinijoukkueelle menestystä finaaleihin!

Joulukuussa 2009 Runner’s World -lehti julkaisi artikkelin D-vitamiinista (aurinkovitamiinista) urheilijoilla:

Asp K. Running on D: The "sun vitamin" may boost performance, but you probably aren’t getting enough. Runners World, December 2009.

Toukokuussa 2009 John Cannellin työryhmä julkaisi arvostetussa urheilulehdessä havaintonsa siitä, että D-vitamiinilla voi parantaa urheilusuorituksia:

Cannell JJ, Hollis BW, Sorenson MB, Taft TN, Anderson JJ. Athletic performance and vitamin D. Med Sci Sports Exerc. 2009 May;41(5):1102-10.

Jo vuonna 2007 samainen Cannell kirjoitti uutiskirjessään D-vitamiinin merkityksestä urheilijoille:

Cannell, JJ. Peak Athletic Performance and Vitamin D. Vitamin D Council Newsletter, March 2007.

Ylläolevat havainnot ovat jo nyt pistäneet liikkeelle koko amerikkalaisen propagandakoneiston. Professori Timothy Taft, joka on erään koripallojoukkueen neuvonantajana (milloin meillä Suomessa tajutaan käyttää hyödyksi urheiluseuroissa ravitsemuksen huippuosaamista?), on sitä mieltä, että D-vitamiinilla voidaan saavuttaa merkittävää hyötyä huippu-urheilussa.

On näyttöä siitä, että D-vitamiinilla reaktioajat nopeutuvat, lihasvoima kasvaa ja kestävyys paranee. D-vitamiinista saadaan mahdollisesti amerikkalaisurheilijoille ratkaisevaa etua vuoden 2012 olympialaisissa. Tilannetta verrataan Itäblokin maiden valtavaan menestykseen vuosina 1950-1980. Ja nyt ei ole kyse dopingista, vaan siitä, että venäläisille ja itäisen Saksan urheilijoille annettiin suuria määriä UVB-säteitä (tuottaa luontaista D-vitamiinia iholla). UVB-säteily yhdessä kovan harjoittelun kanssa tuotti ylivoimaisen hyviä tuloksia urheilijoilla.

D-vitamiinitasojen kohottamisesta haetaan siis nyt kiistanalaista hyötyä amerikkalaisurheilijoille. Lontoon olympialaisissa 2012 tulokset sitten nähdään lopullisesti, mutta jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että jo oli aikakin antaa D-vitamiinille näkyvämpi rooli urheiluvalmennuksessa.

Suurin osa urheilijoista pohjoisella pallonpuoliskolla, on D-vitamiinivajeessa osan vuotta. D-vitamiinin nauttiminen ei suinkaan ole kielletty menetelmä urheilussa, vaan aktiivista urheilijan terveyden edistämistä ja kunnon optimointia.

Professori Taft haluaa pistää D-vitamiinin vastustajat ja muut vastarintaan nousseet (urheilu)lääkärit vastuuseen urheilijoiden menestyksen vaarantamisesta!

Annetaan professori Timothy Taftin ja professori John Andersonin jatkaa vakuutteluaan D-vitamiinin hyödyistä urheilijoille. Pitäkää lujasti kiinni! Nyt tulee tiukkaa tekstiä!

Professorit olivat käyneet läpi saksankielistä kirjallisuutta ja havainneet, että siellä oli ollut käytössä ihmisten UVB-säteilyttämistä jo 1920 -luvulta lähtien. Saksalaistutkijat olivat varmoja UVB-säteilyttämisen terveyshyödyistä. Se kohotti fyysistä suorituskykyä.

Vuonna 1927 Saksassa syttyi kiivas väittely Saksan uimaliiton käytettyä UV-lamppuja uimareittensa kunnon kohottamiseen. Jotkut pitivät tilannetta epäreiluna, sillä UV-lamppuja ei suinkaan ollut tarjolla kaikille uimareille ja epäiltiin, että UV-lamppujen alla palautelleet urheilijat saivat kohtuuttoman paljon hyötyä tilanteesta.

Vuonna 1952 tohtori Spellerberg raportoi laajasta UV-lamppukokeesta Kölnin urheiluinstituutissa. Siellä käytettiin valtavan kokoisia UV-lamppuja, joiden alle huippu-urheilijat kokoontuivat. Lampun alla oleskelleet urheilijat saavuttivat merkittävästi parempia urheilutuloksia ja heillä oli vähemmän urheiluvammoja ja -kipuja.

Spellerberg piti tuloksia niin merkittävinä, että hän informoi tästä Saksan olympiakomiteaa ja myös Kansainvälistä olympiakomiteaa (IOC).

Harvoilla urheilijoilla on tänä päivänä mahdollisuutta harjoitella niin aurinkoisessa ympäristössä, että veren luonnolliset kalsidiolitasot (25(OH)D) kohoavat riittävän korkeiksi. Harvana poikkeuksena professori Taft näkee tässä kenialaiset urheilijat. Mitä jos kenialaisten ylivoima erityisesti juoksumatkoilla onkin peräisin heidän runsaammasta D-vitamiinin saannistaan?

Toinen mahdollinen todiste D-vitamiinin eduista saatiin Meksikon olympialaisissa vuonna 1968. Koska Meksikon kisat pidettiin niin korkealla useimpien urheilijoiden piti saapua paikalle erittäin hyvissä ajoin, sopeutuakseen ohueen ilmanalaan. Niin korkealla UVB-säteet ovat erityisen vahvoja ja Meksiko sijaitsee lisäksi lähellä päiväntasaajaa. Professori Taft spekuloi, että lukuisat maailmanennätykset noissa kisoissa johtuivat nimenomaan runsaasta UVB-säteilystä, jota urheilijat saivat kisoja edeltävinä päivinä.

Ennätystehtailu jatkui amerikkalaisilla myös vuoden 1968 kisojen jälkeen. Todennäköisesti saavutettiin hyvin korkeat kalsidiolitasot ja ne näkyivät pitkälle kisojen jälkeenkin. Merkillepantavaa oli myös amerikkalaisten yllättävän kova mitalisaalis. Venäläiset ja itäsaksalaiset saivat nyt todeta olevansa alakynnessä!

Erityisen merkillepantavaa oli ulkoilmassa suoritettujen lajien kova taso vuonna 1968. Sisätiloissa jylläsivät edellen Vladimirit ja Wolfgangit, mutta ulkosalla oli amerikkalaisten voittokulkueelle vaikea löytää pysäyttäjää. Amerikkalaiset saavuttivat 45:stä kullastaan peräti 42 ulkoilmalajeissa kun venäläiset 0ttivat 18 kultaa 29:stä sisällä urheiluhalleissa. Fantastisimpana maailmanennätyksenä professorille tulee tietenkin mieleen Bob Beamonin hirmuloikka pituudessa: 890 cm.

Lisää vettä myllyyn professori Taftilta saadaan huomautuksella, että aktivoitu D-vitamiini on steroidihormoni! Ihan samalla tavalla se vaikuttaa kuin testosteroni miehellä. Voidaanko jopa pitää venäläisten ja itäsaksalaisten taannoista ylivoimaa systemaattisena D-vitamiinidopingina?

Tuskin sentään! Testosteronista ja kasvuhormonista tuskin on urheilijoilla pulaa, mutta D-vitamiinista kylläkin. Fysiologisilla D-vitamiiniannoksilla voidaan estää vammoja, parantaa suorituskykyä. Ei se ole mitään dopingia jos jäljitellään luonnon parantavaa voimaa!

Mitä mieltä olet näistä ajatuksista?

Lisää kirjoittelua D-vitamiinista:

D-vitamiini valloittaa maailmaaD-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysiD-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassaLasten diabetes ja D-vitamiiniD-vitamiini lisää testosteronia

D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

**

Yhteistyössä on voimaa. Lääkäri Olli Sovijärvi tiedusteli voiko hän tuoda D-vitamiinireferaattinsa tänne blogiini terveystietoisten arvioitavaksi. Se julkaistaan myös keho.netissä. Lääketieteen lisensiaatin monipuoliseen tuotantoon voitte tutustua hänen blogissaan Integral Life by OlliS. Suosittelen.

Käännetty ja referoitu sekä muokattu artikkelista "Levels of vitamin D and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis." Parker J. et al., Maturitas 2010 Mar;65(3):225-36.

Lääkäri Olli Sovijärven kommentti:

D-vitamiinitutkimuksen käydessä kuumana ja tutkimustulosten tukiessa toinen tosiaan näyttäisi siltä, että D-vitamiinipitoisuudet vaikuttavat positiivisesti ihmisen terveyteen lukuisalla eri tavalla.

Siksi päivittäinen D-vitamiinilisä alueilla, joissa auringonvaloa ei saada tarpeeksi tulisi olla riittävän suuri terveyshyötyjen saavuttamiseksi.

Nykyinen suositusannos (ikääntyneille) 20 mikrog/vrk Suomessa on mielestäni edelleen auttamattomasti liian alhainen.

Itse henkilökohtaisesti suosittelen potilailleni iästä ja sukupuolesta sekä muusta terveydentilasta riippuen 75-125 mikrog/vrk annoksia. Jopa tätä suuremmat annokset voivat olla hyödyllisiä eikä merkittäviä placeboa suurempia haittavaikutuksia ole raportoitu massiivisillakaan annoksilla.

D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

Sydän-verisuonisairaudet (CVD) yhdessä tyypin 2 diabeteksen (DM2) sekä metabolisen oireyhtymän kanssa ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajia [1,2]. Lisäksi tiedetään, että korkea verenpaine, dyslipidemia, keskivartalolihavuus sekä sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat tärkeitä riskitekijöitä sydän-verisuonisairauksille [2,3].

D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä koko maapallon väestössä. Arvioidaan että 30-50% aikuisväestöstä kärsii D-vitamiinin puutteesta [4,5]. Erityisesti vanhempi väestö on tälle altis, sillä ikääntymisen myötä ihon kyky syntetisoida auringonvalosta D-vitamiinia vähenee [6].

D-vitamiinin tiedetään olevan tärkeä säätelijä luun mineraalitasapainossa ja se on yhdistetty myös lukuisiin muihin patofysiologisiin mekanismeihin. Onkin arvioitu, että D-vitamiinireseptoreita löytyy yli 36 kudostyypistä [7]. Lisäksi uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet matalien d-vitamiinipitoisuuksien ja sydän-verisuonitautien sekä diabeteksen olevan yhteydessä toisiinsa [4, 8-10]. Näiden osalta kuitenkin tutkimukset eroavat toisistaan niin metodologisesti, populaation osalta kuin tulosten esittämisen kannalta.

Tämä systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi arvioi D-vitamiinitasojen merkitystä kardiometabolisten sairauksien riskitekijänä.

Metodit:

Tutkijaryhmä suoritti systemaattisen kirjallisuushaun D-vitamiinin (25-hydroxy vitamin D (25OHD)) ja kardiometabolisten häiriöiden suhteesta aikuisväestössä. Haku tehtiin PubMed:stä sekä Web Of Knowledge -tietokannoista kokonaisuudessaan.

Hakutermeinä käytettiin lukuisia MESH-termistöön kuuluvia termejä kuten "diabetes mellitus", "metabolic syndrome X", "cardiovascular diseases" sekä D-vitamiinin osalta "vitamin D", "cholecalcif*" ja "vit D".

Tutkimus hyväksyttiin, mikäli se täytti seuraavat kriteerit:
1) "poikkileikkaus-tutkimukset" (cross-sectional), tapaus-verrokki (case-control), joukkotutkimus tai satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT)
2) D-vitamiinin mittauksessa käytetty seerumin 25OHD-pitoisuutta
3) tutkimukset, joissa on arvioitu 25OHD-pitoisuuksien suhdetta kardiometabolisiin häiriöihin (kts. edellä)
4) julkaisu millä tahansa kielellä

Tutkimus hylättiin mikäli:
1) kohderyhmä oli alle 18-vuotiaita
2) kohderyhmänä oli raskaana olevat naiset
3) tutkittava sairasti tyypin I diabetesta
4) potilaalla oli lisäkilpirauhasen sairaus tai muu D-vitamiinin aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus
5) tutkimus oli tehty eläimillä

Tutkimuksessa vertailtiin korkeimman seerumin 25OHD -ryhmää matalimman ryhmän kanssa, jossa matalin ryhmä oli viitearvona. Ne, joissa data esitettiin käänteisesti korkeimman 25OHD arvon ollessa viitearvona, laskettiin näille vetosuhteet (odds ratios) sekä 95% luottamusvälit.

Tekijät suorittivat kumulatiivisen meta-analyysin kronologisessa järjestyksessä julkaistuista tutkimuksista (tarkempien tilastollisten analyysien osalta kts. alkuperäinen tutkimus).

Tulokset:

Arvioitavia tutkimuksia seulomisen jälkeen jäi 6049:stä jäljelle 81 tutkimusta (full text studies). Vielä tarkemman tarkastelun jälkeen tästä poistettiin 46 tutkimusta tutkimusmetodiikan puutteiden vuoksi. Tästä vielä 16 tutkimusta jätettiin pois puutteellisten päätetapahtumien tai muun metodiikan puutoksen osalta. Lopullisessa tarkastelussa oli 33 odds ratio:ta 28:sta itsenäisestä tutkimuksesta (kts. alkuperäinen tutkimus).

Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 99745 osallistujaa. Kaikki tutkimukset on julkaistu vuosina 1990-2009, joista suurin osa (89%) vuosina 2004-2009. Tutkimuksissa oli sekä kaupunki- että maaseutuväestöä, tutkittavien keski-ikä vaihteli 40.5 - 74.5 vuoden välillä ja 89%:ssa tutkimuksista oli mukana molempia sukupuolia.

Yli puolessa tutkimuksista päätetapahtumana oli sydän-verisuonisairaudet (57%), metabolinen oireyhtymä oli 25%:ssa tutkimuksista ja DM2 raportoitiin 18%:ssa tutkimuksista.

Riskin kannalta:

Yli 85% tutkimuksista (29/33 OR) raportoivat korkeiden D-vitamiinitasojen olevan yhteydessä matalaan kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen. Kolmessa tutkimuksessa oli päinvastainen tulos ja yhdessä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä näiden välillä.

Järjestettäessä odds ratio:t kronologisesti julkaisujärjestykseen havaittiin johdonmukainen kehitys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien riskissä.

Tutkimustyylin kannalta:

Kaikissa joukkotutkimuksissa löytyi selvä yhteys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien välillä yhdistetyn odds ration ollessa 0.42 (95% luottamusväli (CI) 0.28 - 0.65). Poikkileikkaustutkimuksissa 83%:ssa havaittiin vähentynyt sairastavuus kardiometabolisiin tauteihin korkeilla D-vitamiinitasoilla.

Päätetapahtuman kannalta:

Korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä vähentyneeseen kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen kolmea tutkimusta lukuun ottamatta (yhdistetty OR 0.67, CI 0.55 - 0.81). Kaikki kahdeksan tutkimusta, joissa päätetapahtumana oli metabolinen oireyhtymä (MBO) havaittiin selvä MBO:n väheneminen korkeilla d-vitamiinitasoilla (yhdistetty OR 0.49, CI 0.38 - 0.64).

Diabeteksen ollessa päätetapahtumana korkea D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä alentuneeseen sokeritaudin sairastavuuteen seitsemässä tutkimuksessa yhdeksästä (yhdistetty OR 0.57, CI 0.43 - 0.74).

Tutkimukset olivat hyvin heterogeenisia ja siksi tilastollisessa analyysissä käytettiin satunnaistetun mallin sijaan kiinteää mallia (kts. tarkempi analyysi alkuperäisestä tutkimuksesta).

Keskustelu:

Kyseessä on ensimmäinen systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi D-vitamiinin ja kardiometabolisten oireyhtymien välisestä yhteydestä.

Yleisesti havaittiin (85% tutkimuksista), että korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä 43% vähenemiseen karidiometabolisissa sairauksissa arvioitaessa kaikkia päätetapahtumia (CVD, DM2, MBO) ja tämä oli riippumaton tutkimusasetelmasta.

Yksilötasolla arvioitaessa havaittiin korkeiden D-vitamiinitasojen vähentävän riskiä saada sydän-verisuonisairaus (33% vs. matala D-vit. taso), tyypin 2 diabetes (55% matalampi) ja metabolinen oireyhtymä (51% matalampi).

Lisäksi havaittiin käänteinen suhde D-vitamiinipitoisuuden ja liikalihavuuden, lipidiprofiilin ja verenpaineen osalta (mitä matalampi D-vitamiinipitoisuus, sitä lihavampi henkilö, sitä korkeammat veren rasva-arvot ja sitä korkeampi verenpaine) [11-15].

Mekanismit, mitkä selittävät nämä muutokset, eivät kuitenkaan ole täysin selvillä. D-vitamiini voi vaikuttaa geenien suoraan ilmentymiseen tai D-vitamiinireseptorien tai solunsisäisen ja -ulkoisen kalsiumin säätelyn kautta; mahdollisesti kaikkien näiden mekanismien välityksellä.

Zittermann ym. [16] esittävät matalien D-vitamiinitasojen liittyvän lisääntyneeseen sydän-verisuonitautien esiintymiseen. Zittermann kuvaa erilaisia mekanismeja, jotka voisivat olla tämän taustalla: verisuonien seinämän kalkkeutumista estävien matriksin proteiinien lisääntyminen D-vitamiinin avulla; D-vitamiinin funktio tulehdusta välittävien sytokiinien estäjänä; matalan D-vitamiinipitoisuuden yhteys lisääntyneeseen reniini-angiotensiini-systeemin aktivaatioon, mikä johtaa kohonneeseen verenpaineeseen [17]. Nämä ovat siis toistaiseksi vielä vain hypoteeseja mahdollisesta mekanismista.

Yhdessä tutkimuksessa havaittiin korkeiden D-vitamiinipitoisuuksien olevan yhteydessä lisääntyneeseen tyypin 2 sokeritaudin esiintyvyyteen. Tämä tutkimus oli tehty pelkästään tummaihoisella väestöllä ja viittaa siihen, että D-vitamiinin vaikutukset voivat olla erilaisia tässä etnisessä ryhmässä. Lisätutkimuksia tämän suhteen kuitenkin tarvitaan.

Johtopäätökset:

Kyseessä on ensimmäinen meta-analyysi aiheesta, missä osoitetaan mahdollisen korkean D-vitamiinipitoisuuden hyöty kardiometabolisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhteys oli merkittävä kaikkien päätetapahtumien osalta ja kaikissa tutkimusasetelmissa yhteensä 28 tutkimuksessa, joissa oli 99745 ihmistä, sekä miehiä että naisia eri etnisistä rymistä.

Tutkimuksen rajoituksina on ainoastaan poikkileikkaustutkimusten tai havainnointitutkimusten käyttö datana ja siksi syy-seuraussuhteen osoittamiseen tarvitaan lisätutkimuksia.

Erityisesti tarvitaan kontrolloituja tutkimuksia D-vitamiinilisän käytön ja kardiometabolisten sairauksien vähenemisen syy-seuraus-suhteen osalta.

Viitteet:

[1] J.P. Despres, P. Poirier, J. Bergeron, A. Tremblay, I. Lemieux and N. Almeras, From individual risk factors and the metabolic syndrome to global cardiometabolic risk, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B24–B33.
[2] S.M. Grundy, A changing paradigm for prevention of cardiovascular disease: emergence of the metabolic syndrome as a multiplex risk factor, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B16–B23.
[3] M. Fisher, Cardiometabolic disease: the new challenge?, Pract Diabetes Int 23 (3) (2006), pp. 95–97.
[4] J.H. Lee, J.H. O’Keefe, D. Bell, D.D. Hensrud and M.F. Holick, Vitamin D deficiency an important, common, and easily treatable cardiovascular risk factor?, J Am Coll Cardiol 52 (December (24)) (2008), pp. 1949–1956.
[5] V. Tangpricha, E.N. Pearce, T.C. Chen and M.F. Holick, Vitamin D insufficiency among free-living healthy young adults, Am J Med 112 (June (8)) (2002), pp. 659–662.
[6] M.F. Holick, L.Y. Matsuoka and J. Wortsman, Age, vitamin-D and solar ultraviolet light, Lancet 2 (8671) (1989), pp. 1104–1105.
[7] M.L. McCullough, R.M. Bostick and T.L. Mayo, Vitamin D gene pathway polymorphisms and risk of colorectal, breast, and prostate cancer, Annu Rev Nutr 29 (2009), pp. 111–132.
[8] X. Palomer, J.M. Gonzalez-Clemente, F. Blanco-Vaca and D. Mauricio, Role of vitamin D in the pathogenesis of type 2 diabetes mellitus, Diabetes Obes Metab 10 (March (3)) (2008), pp. 185–197.
[9] D.E. Wallis, S. Penckofer and G.W. Sizemore, The “sunshine deficit” and cardiovascular disease, Circulation 118 (September (14)) (2008), pp. 1476–1485.
[10] L. Lu, Z. Yu and A. Pan et al., Plasma 25-hydroxyvitamin D concentration and metabolic syndrome among middle-aged and elderly Chinese individuals, Diabetes Care 32 (July (7)) (2009), pp. 1278–1283.
[11] M.F. Holick, Vitamin D deficiency, N Engl J Med 357 (July (3)) (2007), pp. 266–281.
[12] R. Scragg, M. Sowers and C. Bell, Serum 25-hydroxyvitamin D, diabetes, and ethnicity in the Third National Health and Nutrition Examination Survey, Diabetes Care 27 (December (12)) (2004), pp. 2813–2818
[13] K.C. Chiu, A. Chu, V.L. Go and M.F. Saad, Hypovitaminosis D is associated with insulin resistance and beta cell dysfunction, Am J Clin Nutr 79 (May (5)) (2004), pp. 820–825.
[14] E. Hypponen, B.J. Boucher, D.J. Berry and C. Power, 25-Hydroxyvitamin D, IGF-1, and metabolic syndrome at 45 years of age: a cross-sectional study in the 1958 British Birth Cohort, Diabetes 57 (February (2)) (2008), pp. 298–305.
[15] A.G Pittas, J. Lau, F.B. Hu and B. Dawson-Hughes, The role of vitamin D and calcium in type 2 diabetes. A systematic review and meta-analysis, J Clin Endocrinol Metab 92 (June (6)) (2007), pp. 2017–2029.
[16] A. Zittermann, S.S. Schleithoff and R. Koerfer, Putting cardiovascular disease and vitamin D insufficiency into perspective, Br J Nutr 94 (October (4)) (2005), pp. 483–492.
[17] E. Giovannucci, Vitamin D and cardiovascular disease, Curr Atheroscler Rep 11 (November (6)) (2009), pp. 456–461 [article].

Muita kirjoituksia D-vitamiinista:

Lasten diabetes ja D-vitamiiniD-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassaD-vitamiini lisää testosteroniaD-vitamiini valloittaa maailmaaMS-potilas hyötyy D-vitamiinistaD-vitamiinin myrkyllisyysD-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus

Foolihappo: Elämän ja terveyden perusedellytys

**
Foolihappo on elämän ja terveyden perusedellytys, ilmenee Floridan yliopiston uudesta tutkimuksesta. Sen mukaan foolihappo vaikuttaa edullisesti äskettäin löydettyyn valkuaisaineeseen (COG0354), jolla on tärkeä merkitys kaikkeen elolliseen tällä planeetalla.

Tutkimuksessa ilmeni lisäksi, että foolihappo ehkäisee vapaiden radikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä, joka liittyy lähes kaikkiin kroonisiin sairauksiin, ikääntymiseen ja rappeutumiseen.

Tämä on aivan uusi tieto, sillä tähän mennessä foolihappoa ei ole pidetty antioksidanttina.

Foolihappoa lisätään jauhoihin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Chilessa (ja leipään Unkarissa), mutta ei vielä Suomessa. Siksi meillä foolihapon saanti ravinnosta on yleisesti liian vähäistä hyvän terveyden kannalta.

Foolihappo on ollut tärkeä elementti miljardeja vuosia maapallolla vallitsevalle elämälle, sanoo asiaa tutkinut Andrew Hanson Floridan yliopistosta. Tämä tähän asti tuntematon foolihapon rooli on ollut meidän kanssamme siitä alkaen kun elämä alkoi, hän lisää.

"Uskon, että tämä osoittaa kuinka paljon biokemiaa meillä on vielä opittavanamme omasta ja ympärillämme olevasta elämästä, hän lisää. Hänen tutkimusryhmäänsä kuuluvat myös Valérie de Crécy-Lagard, Jeffrey Waller ja Jesse Gregory. Tutkimukseen osallistuivat myös McKnight Brain Institute ja National High Magnetic Field Laboratory. Heidän raporttinsa julkaistiin yhdessä arvostetuimmista tiedelehdistä Proceedings of the National Academy of Sciences. Tutkimusta rahoittivat National Science Foundation ja U.S. Department of Energy.

Tutkimus liittää foolihapon soluvaurioita korjaaviin mekanismeihin, joissa rauta-rikki-ryhmittymillä (klustereilla) on tärkeä merkitys. Klusterit toimivat välittäjäproteiinin COG0354:n avulla.

Klusterit ovat osa mekanismia, joita solut käyttävät tuottaakseen energiaa ja muita elintärkeitä toimintoja. Vapaat radikaalit haittaavat näiden klustereiden toimintoja.

Ja juuri tässä on villakoiran ydin: Foolihappo estää vapaiden radikaalien aiheuttamia haittoja, hapetusstressiä.

Hapetusstressi on mukana kuvassa kaikissa kroonisissa sairauksissa ja elimistön rappeutumisessa.

Tutkimuksessa käytettiin hyväksi ydinmagneettiresonanssianalyysiä (nuclear magnetic resonance analysis), jolla havaittiin foolihapon vuorivaikuttavan COG0354-proteiinin kanssa. Kyseessä on molekyylitason aktiivisuus, joka olisi ilman tätä menetelmää voitu tutkia vain epäsuorasti, sanoo Arthur Edison (NHMFL:n kemian ja biologian johtaja ja UF:n biokemian ja molekyylibiologian apulaisprofessori.

Tulosten mukaan COG0354 on läsnä kaikissa elämän kuudessa "kuningaskunnassa", hiiristä ja kasveista yksisoluisiin organismeihin, jotka ovat voineet edeltää bakteereja tällä planeetalla.

Löydökset avaavat uusia teitä mekanismeihin, joilla voidaan tutkia hapetusstressin ja antioksidanttien merkitystä soluvaurioiden korjaamisessa. Tämä tie voi jonakin päivänä johtaa uusien lääkkeiden kehitykseen, ounastelevat tutkijat. Toistaiseksi he tyytyvät korostamaan, että tämä tutkimus on jälleen uusi esimerkki vitamiinien [entuudestaan tuntemattomista] merkityksistä ravitsemuksessamme.

Lähde: Floridan yliopiston uutistiedote, 11.5.2010

Lisää kirjoituksia ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• Fibromyalgia ja masennus uudessa valossa
• Terveellinen ravitsemus tarkasteltuna sd-LDL-kolesterolin kautta
• Syöpätautien täydentävä ravitsemushoito
• Ubikinoni vaimentaa tulehdussytokiineja
• Apeliini - uusi mielenkiintoinen hormoni
• D-vitamiini valloittaa maailmaa
• Lasten diabetes ja D-vitamiini
• Probioottien terveysväitteet kiistan aiheena EU:ssa
• Berberiini ja tyypin 2 diabetes
• Terveellisiä ravintolisiä nyt myös avaruudessa
• Maitohappobakteerit ehkäisevät raskausdiabetesta
• EPA:n etyyliesteri ehkäisee ja hoitaa rasvamaksaa
• Nuoret naiset - lukekaa tämä!
• Johtuvatko valtimotaudit infektioista?
• Ravintolisät voivat tehostaa lääkehoitoa
• D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa
• D-vitamiini lisää testosteronia
• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen
• 
  

Diabetesliitto tiedottaa D-vitamiinista

**

Diabetesliiton keskustelukanavalla (Kohtauspaikka, 26.4.2010) on nähty aiheelliseksi kertoa kaikille keskustelijoille Diabetesliiton kanta D-vitamiiniin ja diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tietolähteenä on Suomen suosituin terveysblogi ja siinä käyty keskustelu.

Hei keskustelijat

Useissa keskusteluissa on viime aikoina puhuttu D-vitamiinisuosituksista ja joissakin myös niiden yhteydestä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tässä koottuna nykykäsityksemme aiheesta. Teksti on alunperin vastaus meille suoraan tulleeseen kysymykseen.

Diabetesliiton tiedotus

Diabetesliitossa ei ole otettu virallista kantaa D-vitamiiniin liittyen, mutta alla on tietoa tilanteesta.

Tutkimustulokset D-vitamiinin mahdollisesta merkityksestä tyypin 1 diabeteksen synnyssä eivät ole johdonmukaisia tällä hetkellä. Näyttää siltä että raskaudenaikaisella äidin D-vitamiinin saannilla ei ole merkitystä lapsen riskiin. Vahvinta näyttöä on imeväisaikaisen lapsen D-vitamiinilisän suojavaikutuksesta. Toisaalta DIPP-tutkimuksessa D-vitamiinipitoisuudet seerumissa eivät lapsilla eronneet esi-diabeetikkojen ja muiden välillä.

D-vitamiinin antaminen Suomessa aloitettiin joskus 1940-luvulla, aluksi annettiin varsin suuria annoksia lihakseen. Sitten suun kautta ja annoksia pienennettiin sen suuntaisesti kuin Christer Sundqvist esittää: http://sundqvist.blogspot.com/2010/03/lasten-diabetes-ja-d-vitamiini.html

Huomionarvoista on, että aikana jolloin ei lainkaan annettu D-vitamiinilisää, taudin ilmaantuvuus ja esiintyvyys olivat matalat.

Suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä suositeltua matalampaa, siitä huolimatta että v. 2003 D-vitamiinia alettiin lisätä nestemäisiin maitovalmisteisiin ja D-vitamiinilisäystä ravintorasvoihin kasvatettiin. Myös lasten D-vitamiinin saannit alittavat suositukset jo kahden vuoden iästä lähtien. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nimeämä D-vitamiinityöryhmä on juuri jättämässä mietintöään. Siinä ehdotetaan elintarvikkeiden D-vitamiinilisäyksiä kasvatettaviksi. Käytännön suositusta D-vitamiinilisien käytöstä muokataan parhaillaan.

Eli yksi asia on se, että suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä voimassa oleviin suosituksiin nähden matalaa. Toinen asia on se, että suosituksia tullaan mahdollisesti nostamaan. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uuditsetaan parhaillaan, ja D-vitamiinia varten on perustettu oma työryhmä. Työskentely on juuri alkanut ja suositukset valmistuvat kahden vuoden päästä.

Tuskin mikään yksi asia selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä.

D-vitamiini voi olla yksi vaikuttava tekijä, mutta siitä tarvitaan lisää tutkimustuloksia.

Lisää kirjoituksia D-vitamiinista:

D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassaD-vitamiini valloittaa maailmaaD-vitamiini lisää testosteroniaLasten diabetes ja D-vitamiiniNuoret naiset - lukekaa tämä!Suurista D-vitamiiniannoksista ei ole haittaa

D-vitamiini valloittaa maailmaa

**

Tieteellinen näyttö D-vitamiinin terveysvaikutuksista on saanut aikaan valtavan D-vitamiinibuumin eri puolilla maailmaa.

Suomessa D-vitamiini on nyt terveyskauppojen, markettien ja apteekkien eniten myymä ravintolisä. Näin asiasta tietää kertoa dosentti Matti Tolonen. Suomen vahvin D-vitamiinivalmiste on nimeltään Tri Tolosen D-vitamiini 50 µg.

Yhdysvalloissa D-vitamiinin myyntikäyrä lähti rakettimaiseen nousuun sen jälkeen, kun TV-persoona Oprah Winfrey kertoi ohjelmassaan, että D-vitamiinin tarve voi olla viisi kertaa suurempi kuin nykyinen viranomaissuositus. Tähän asti D-vitamiinia on myyty lähinnä yhdessä kalkin kanssa, mutta nyt D-vitamiini on yksinään myyntimenestys.

Frost & Sullivan ilmoittaa, että D-vitamiinin myynti kasvoi Yhdysvalloissa 127 % vuonna 2008 ja 117 % vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä. Euromonitor kertoo Euroopasta vastaavanlaisia kasvulukuja, ja niiden uskotaan vain suurenevan lähitulevaisuudessa. Mikään ei näytä nyt pysäyttävän D-vitamiinin myynnin lisäystä.

Euromonitorin Ewa Hudson sanoo, että jos EFSA hyväksyy D-vitamiinin terveysväitteet (vaikutuksista immuunijärjestelmään) niin silloin D-vitamiinille avautuu uusi valtaväylä funktionaalisten elintarvikkeiden alueella.

D-vitamiinia tultaneen lisäämään nykyistä useampiin elintarvikkeisiin. Suomessahan sitä alettiin vuonna 2003 lisätä maitoon, mutta esim. Valion maito sisältää D-vitamiinia vain yhden mikrogramman (1 µg) lasillista kohti, mikä on kovin vähän nykykäsityksen valossa.

Tanskassa kampanjoidaan D-vitamiinipillereiden ja kapseleiden puolesta.

D-vitamiini on nyt suosittu ravintolisä jopa Egyptissä, Turkissa ja Kreikassa, sanoo Euromonitor.

Myös latinalaisessa Amerikassa D-vitamiinin käyttö on kasvussa. Vuosina 2005–2010 Brasiliassa, Kolumbiassa ja Meksikossa lanseerattiin yli 300 uutta D-vitamiinivalmistetta, niistä suurin osa vuonna 2009.

Euroopassa odotetaan viranomaissuosituksen nousevan 50 mikrogrammaan päivässä, ennakoi Nutraingedients.com. Silloin D-vitamiinin myynnin odotetaan suorastaan räjähtävän.

Lähde: Nutraingredients.com, 25.3.2010

Lue lisää ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• Lasten diabetes ja D-vitamiini
• Probioottien terveysväitteet kiistan aiheena EU:ssa
• Berberiini ja tyypin 2 diabetes
• Terveellisiä ravintolisiä nyt myös avaruudessa
• Maitohappobakteerit ehkäisevät raskausdiabetesta
• EPA:n etyyliesteri ehkäisee ja hoitaa rasvamaksaa
• Nuoret naiset - lukekaa tämä!
• Johtuvatko valtimotaudit infektioista?
• Ravintolisät voivat tehostaa lääkehoitoa
• D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa
• D-vitamiini lisää testosteronia
• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen
• 
  

Nuoret naiset - lukekaa tämä!

**

Dosentti Tolosen ehtymättömästä tietopankista löytyy jälleen ajankohtainen juttu D-vitamiinista. Nyt on vuorossa nuoria naisia mahdollisesti kiinnostava tiedejulkaisu.

D-vitamiinin puute merkitsee rasvaisia lihaksia

Liian niukka D-vitamiinin saanti näkyy rasvan kertymisenä lihaksiin. Tämä lihasten rasvoittuminen heikentää niitä, kertoo uusi tutkimus. Raportin mukaan D-vitamiinin puutetta esiintyy 60 prosentilla aurinkoisessa Etelä-Kaliforniassa asuvilla nuorilla naisilla. Artikkelin julkaisi tunnettu ja arvostettu tiedelehti Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism.

Torontolaisen McGill-yliopiston ja Etelä-Kalifornian yliopiston yhteisessä tutkimuksessa mitattiin 90 kalifornialaisen nuoren naisen (16-22 v) seerumin D-vitamiinin (S-D-25) pitoisuus. Se oli peräti 59 prosentilla suositusta pienempi (alle 30 ng/ml eli 75 nmol/l). Joka neljännen naisen pitoisuus oli alle 20 ng/ml eli alle 50 nmol/l. Mitä vähemmän veressä oli D-vitamiinia, sitä enemmän lihaksissa oli rasvaa. Rasvan osuus saatiin selville skannaamalla lihaksia tietokoneella.

Tämä tutkimus on ensimmäinen laatuaan, jossa selvitetään D-vitamiinin ja lihasten rasvaisuuden yhteyttä, sanovat tutkijat. "Tulos oli yllättävä ja mielenkiintoinen, sillä koehenkilöt olivat kaikki nuoria ja terveitä ja asuivat Kaliforniassa, jossa saadaan riittävästi aurinkoa", tutkijat kirjoittavat. "Emme tiedä vielä, mistä D-vitamiinin puute johtuu. Suuret D-vitamiinimäärät saattavat vähentää kudosten rasvaa. Tai rasvakudos imee verestä D-vitamiinia, jolloin S-D-25 on pieni", tutkijat pohtivat.

Nyt julkaistu raportti ei vastaa kysymykseen, estääkö D-vitamiinilisä rasvan kertymistä lihaksiin.

Tutkimusta rahoittivat Yhdysvaltain Terveysvirasto, Yhdysvaltain armeija, Canadian Institutes of Health Research (CIHR), Natural Sciences and Engineering Research Council of Canada (NSERC) ja Dimensional Fund Advisors Canada Inc.

Lähde: Gilsanz, V, Kremer A, Mo AO, et al. Vitamin D Status and Its Relation to Muscle Mass and Muscle Fat in Young Women. Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism.
Julkaistu netissä ennen painamista.

Joko osallistuit Tolosen ehdottamaan D-vitamiinitiedon keräämiseen?

Lue lisää Tolosen nurkkauksesta!

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• Johtuvatko valtimotaudit infektioista?
• Ravintolisät voivat tehostaa lääkehoitoa
• D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa
• D-vitamiini lisää testosteronia
• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen

D-vitamiini lisää testosteronia

**
Nyt tulee dosentti Matti Toloselta miehiä kiinnostava tieto.

Itävaltalainen Grazin yliopisto on tutkinut pitkään D-vitamiinin merkitystä terveydelle. Vuonna 2009 tohtori Stefan Pilzin työryhmä osoitti, että D-vitamiinipitoisuuden laskiessa alle 75 nmol/l seerumissa, lisääntyy ikä-ihmisten ennenaikainen kokonais- ja sydänkuolleisuus (Clinical Endocrinology 71 (5): 666-672, 2009).

Nyt saman yliopiston uusi tutkimus kertoo, että 75 nmol/l on kriittinen pitoisuus miehen testosteronin tuotannon ja seksihalujen kannalta. Auringonoton aikaansaama D-vitamiinin tuotanto lisää seerumin testosteronin pitoisuutta ja seksihaluja, kirjoittavat tutkijat Clinical Endocrinology -lehdessä (tutkimus on ilmestynyt 29.12.2009 sähköisenä ennen painoon menemistä).

Professori Winfried Märzin työryhmä (johon myös kuuluu tohtori Pilz) mittasi 2299 mieheltä seerumin D-vitamiinin (S-D-25) ja testosteronin. Ne vaihtelivat eri vuodenaikoina samalla lailla: Ne olivat talvella alhaisemmat kuin kesällä. Sekä D-vitamiinin että testosteronin pitoisuus veressä alkaa vähetä lokakuussa ja saavuttaa alimman tasonsa maaliskuussa. Miehillä, joiden S-D-25 oli yli 75 nmol/l, oli merkitsevästi enemmän veressään myös testosteronia.

Hollantilaisen Sunlight Research Forumin edustaja Ad Brand kommentoi tutkimusta seuraavasti. "Miehet jotka varmistavat D-vitamiinin riittävän saannin tekevät muiden seikkojen ohessa palveluksen testosteronitasolleen ja libidolleen".

Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että tunnin auringonotto voi nostaa miehen testosteronia 69 prosenttia. Testosteroni on miehen tärkein sukupuolihormoni. Se huolehtii sukupuolielinten kehityksestä ja luo edellytykset tyypillisille miehisille seksuaalisuuden piirteille (edistää siemennesteen tuotantoa ja pitää yllä seksihaluja). UV-säteily kiihdyttää D-vitamiinin tuotantoa iholla. Tässä tapahtumassa on lähtöaineena skvaleeni, joka muuntuu 7-hydrokolesteroliksi ja edelleen D-vitamiinin esiasteeksi (kalsidioliksi). Munuaisissa kalsidioli muuttuu varsinaiseksi D3-vitamiiniksi (kalsitroliksi). Ilman auringon UV-säteilyä 7-hydrokolestroli muuttuu kolesteroliksi! Tätä ette varmaan ole ajatelleetkaan, mutta seerumin kolesterolipitoisuudet ovat talvella korkeampia kuin kesällä ja se johtuu nimenomaan tästä auringon roolista.

Ruuan merkitys D-vitamiinilähteenä on vähäinen: 90 prosenttia ihmisen D-vitamiinista on peräisin iholta (ellei hän ota D-vitamiinia ravintolisänä). Suomalainen nainen saa ruoastaan keskimäärin 5 ja mies 7 mikrogrammaa D-vitamiinia.

D-vitamiinin pitoisuus voidaan helposti mitata verestä. Viime aikoina julkaistujen tieteellisten tutkimusten mukaan keskimäärin 30 ng/ml eli 75 nmol/l antaa riittävän positiivisen tehon, sanovat itävaltalaiset tutkijat. "Ihanteellinen pitoisuus on kuitenkin 40-60 ng/ml eli 100-150 nmol/l", he lisäävät. Suomalaisten lukemat (ilman D-vitamiinilisää) ovat yleensä 40 nmol/l tuntumassa, monilla paljon allekin.

Tutkimus on herättänyt suurta kiinnostusta, ja sen ovat uutisoineet 2.2.2010 mm. BBC News ja Daily Mail.

Lähde: Wehr E, Pilz S, Boehm BO, März W, Obermayer-Pietsch B. Association of vitamin D status with serum androgen levels in men. Clin Endocrinol (in press)

Lisää luettavaa ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen

Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita

**
Tämä juttu kuuluu osioon "Ravintolisien ABC" (yhteistyössä dosentti Matti Tolosen kanssa). Vähitellen terveysblogiini tulee yhä enemmän näitä ravintolisäjuttuja, joita voit lukea ja kommentoida. Kommenteissa on ehdottomasti noudatettava fiksuja tapoja. Jos kommentit eivät pysy siisteinä, silloin Tolosella ja minulla on oikeus poistaa asiaton kommentti ilman minkäänlaista selitystä.

____________________ Matti Tolonen _______________________

Tunnettu amerikkalainen bloggaava sydänkirurgi William Davis raportoi Federation of American Societies for Experimental Biology (FASEB) -kokouksessa huhtikuussa 2008 seuraavasti:

"Sepelvaltimoiden kovettumat (plakit) vähenevät merkittävästi parissa vuodessa kun potilaille annetaan käyvän hoidon lisänä ravintolisiä, muun muassa D-vitamiinia niin paljon, että seerumin D-vitamiinin pitoisuus (D-25) nousee yli 50 ng/ml eli 125 nmol/l."

Siihen tarvitaan yleensä vähintään 100 mikrogrammaa päivää kohti laskettuna (vrt. Suomessa viranomaissuositus on 7,5 mikrogrammaa).

Davisin työryhmä skannaa valtimot tietokoneella, ja tuloksena saadaan ns. Agatsonin skoori (pisteytys), jota pidetään luotettavimpana suonten kalkkiutuneisuuden osoittimena. Mitä suurempi lukema, sitä enemmän kalkkia valtimoissa on. Jos skoori on nolla, ovat suonet puhtaat. Tätä menetelmää käytetään myös Espanjassa Xanit-sairaalassa, jossa muutama dosentti Tolosen tuttavakin on käynyt tutkituttamssa sepelvaltimonsa.

Davisin työryhmä raportoi 45 miehestä ja naisesta, joilla oli todettu skannaamalla sepelvaltimotauti. He saivat käypää hoitoa, eli statiineja + niasiinia + omega-3-rasvahappoja + Amerikan Sydänliiton ohjeiden mukaista elintapaneuvontaa. Kun hoitoon lisättiin D3-vitamiini, alkoivat 21 henkilön Agatsonin pisteet vähetä (jopa 64 %), mikä merkitsi sitä, että kalkkiutumat vähenivät valtimoista. Muilla 21 potilaalla valtimoiden kalkkiutuminen hidastui, ja vain 3 potilaalla kalkkiutuminen eteni entistä vauhtia.

Ateroskleroottisten sepelvaltimoiden plakit vähenevät huomattavasti hoidolla jossa annetaan muutakin kuin LDL-kolesterolia alentavaa lääkitystä, tulkitsee Davis. Tällaiset tutkimustulokset puoltavat ravintolisien ottamista mukaan sepelvaltimotaudin hoitoon.

Lue lisää aiheesta englannin kielellä.

Lisää luettavaa ravintolisistä:
Kirjoittajavieras: Matti Tolonen

Suurista D-vitamiiniannoksista ei ole haittaa

*

Tätä 7.1.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti ja asiantuntevasti. Internet näyttää tässä parhaimmat puolensa. Päivitys 11.1.2010.

KESKUSTELUN YHTEENVETO

Tutkija avaa keskustelun pahoittelemalla tätä D-vitamiinista jauhamista. Sen sijaan, että osoitetaan suurista D-vitamiiniannoksista olleen mitättömät haitat vuoden aikana, voitaisiin tutkia ihan jotain järkevää ja kehittävää? Olen itse samaa mieltä Tutkijan kanssa, että enemmän voitaisiin käyttää innovatiivisuutta näissä D-vitamiinitutkimuksissa ja olen pyytänyt Tutkijaa ottamaan yhteyttä yksityisviestillä. Minulla on yksi jännä tutkimusidea työn alla. Nimimerkki Deetä tarvitaan pyytää minua jatkamaan D-vitamiinista jauhamista! Tästä vitamiinista ei hänen mielestään kirjoiteta riviäkään turhaa. Deetä tarvitaan kertoo esimerkiksi ottavansa 125 µg D-vitamiinipillereitä päivässä vuoden ympäri. Astma on parantunut D-vitamiinin ansiosta.

Jerik kysyy mitä merkittäviä hyötyjä saavutettiin korkeilla D-vitamiinmäärillä? Terveystieteiden maisteri Anssi Manninen vastaa heti, että tätä ei tutkittu tässä tutkimuksessa.

Tunnettu tohtori Matti Tolonen muistuttaa Amerikan Lääkärilehdessä (JAMA) 16.12.2009 julkaistusta artikkelista joka toteaa, että uudet tutkimukset puoltavat D-vitamiinin saantisuosituksen nostoa. Englantilaisen tri David Grimesin mukaan auringonvalon ja D-vitamiinin puute ovat valtimotautien synnyssä ja pahenemisessa tärkeämpiä syytekijöitä kuin kolesteroli. Grimes tyrmää hyvin perustellusti vallitsevan käsityksen ravinnon rasvojen, kolesterolin ja valtimotautien syy-yhteydestä. Lisätietoa Grimesista ja hänen kirjastaan löytyy Biovitan sivustolta. Jos Grimes on oikeassa, niin Christel Lamberg-Allardt on väärässä D-vitamiinin ja valtimotautien suhteen. Kuopion yliopistossa alkaa vuonna 2011 suuri 5-vuoden tutkimus asian selvittämiseksi. Nimimerkki R pitää D-vitamiini puutetta varmasti tärkeämpänä tekijänä valtimotukosten synnyssä kuin kolesteroli. Kolesterolilla ei nykykäytännön mukaisesti ymmärrettynä nimittäin ole paljoakaan tekemistä valtimotukosten kanssa. Se on jo monta kertaa tutkittu ja todistettu vaikka sitä ei ymmärrettävistä syistä tuodakaan yleisesti esille.

Hanukka piti "Megaluokasta" ja "erittäin suurista määristä" puhumista tässä yhteydessä pelkkänä tyhjänä retoriikkana. Tutkimuksessa ei ykkösryhmäkään saanut sen kummempaa annosta kuin 143 µg päivässä. Ryhmäläisten kalsidiolit nousivat optimialueen 125-200 nmol/l alareunalle, joten kyseessä oli siis aivan normaali ja järkevä annos. Harmi, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä nimenomaan OIKEASTI suurten annosten vaikutuksia - näillä olisi voinut tehokkaammin ampua alas katteettomia yliannostuspelotteluja. Olisivat esim. perustaneet yhden ryhmän, joka olisi saanut 500 µg päivässä. No, kyllähän me jo tiedämme, ettei millään alle 750 µg:n päiväannoksilla ole koskaan saatu pienintäkään näyttöä liikasaannin vaarasta - hyvistä yrityksistä huolimatta... Nimimerkki Näin on muistuttaa liian vähäisten ja liiallisen suurten D-vitamiinimäärien osoittavan samankaltaisia haittavaikutuksia (U-muotoinen hyötykäyrä). Näin on -nimimerkki pitää aika outona sitä, että tässä keskitytään lähinnä todistelemaan, että D-vitamiinia voi syödä vaikka kuinka ja paljon. Kuitenkaan näitä lausuntoja laukovat ihmiset eivät välttämättä tiedä D-vitamiinista ja sen vaikutusmekanismeista kehossamme tuon taivaallista. Vähän sama kuin nämä joka lehdessä ja nettisivulla olevat ravintoterapeutit: Vastaus tulee joka aiheeseen kun apteekin hyllyltä vaikka opinnot ravintotieteistä käsittää pari kirjaa 1970- ja 1980-luvulta. Kummi ihmettelee aivan oikeutetusti, etteikö näistä 'mega-annoksista' ole jonkinlaista meta-analyysin tapaista tehty? Neonomideltä (eli kulttuurin tutkija Jouni Karhu Joensuusta) pyydetään apua, ja tuleehan sitä sen jälkeen kun Anonyymi (ota yhteyttä yksityisviestillä! En paljasta henkilöllisyyttäsi.) ensin tasapuolisuuden nimissä muistuttaa tutkimuksista missä on tietoa vakavista seurauksista jos käytetään ylisuuria D-vitamiiniannoksia:

http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm
* kova jano
* metallinen maku suussa
* huono ruokahalu
* painonpudotus
* särkyä luissa
* väsymys
* kipua silmissä
* iho kutisee
* oksennuksia
* ripuli
* ummetus
* tihentynyt virtsaamisen tarve
* ongelmia lihaksistossa

Näiden ihmisten ei laisinkaan pitäisi ottaa D-vitamiinilisiä:
* veren kalsium- ja fosforitasot ovat koholla
* sydänvaivaiset
* munuaisissa on ongelmia

Yliannostusriskejä: aivovamma, ateroskleroosi, ummetus, "kuulee ääniä" (psychotic noise), munuaiskiviä, masennus ja sekavuus, voimakas väsymys, anoreksia, pahoinvointi, oksennus, haimatulehdus, epäsäännöllinen sydänrytmi (short QT interval and a widened T wave), mahahaava, kooma, sydämenpysähdys.

Sitten saamme vielä listan linkeistä (kiitos!), joiden mukaan D-vitamiinin yliannostus voi olla vaarallista:

http://www.medicalnewstoday.com/articles/69610.php
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19083421
http://lib.bioinfo.pl/meid:59388
http://dietary-supplements.info.nih.gov ... tamind.asp
http://lpi.oregonstate.edu/infocenter/v ... /vitaminD/
http://jn.nutrition.org/cgi/reprint/136/4/1117.pdf
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypervitaminosis_D
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypercalcemia
http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm

Tässä Neonomiden vastaus Anonyymille ja Kummille: "Ihan hauska viesti tuo edellinen, mutta omasi 0% substanssia. Yritän tapani mukaan pistää paremmaksi." Neonomide jatkaa: "Reinhold Vieth on osuvasti kuvaillut, kuinka tällaisilla norjalaisilla tutkimusannoksilla läträily on kuin väitettäisiin 'turvallisuuttasi ei voida taata jos otat askeleenkin, vaikka vettä on vain polviin asti'. Kyseessä on fysiologinen D-vitamiiniannos, sillä 25(OH)D:han oli useimpien laboratorioiden viitealueen keskialueella! Minun on edelleen äärimmäisen vaikea ottaa vakavasti tyyppejä, jotka väittävät *D-vitamiinilisän* toimivan olennaisesti eri tavalla kuin auringosta saatu. Näyttöä on käsittämättömän vähän, mutta äläkkää paljon. Ne pienet erot joita on havaittu auringosta saadun suhteen, eivät ole aiheuttaneet kummempaa vääntöä suuntaan tai toiseen. Suosittelisin ihmisiä uskomaan näyttöön, ei arveluihin. Tuosta norjalaisesta tutkimuksesta kaksi pointtia: kerran viikossa annettu D-vitamiiniannos ei todennäköisesti ole yhtä tehokas kuin kerran päivässä annettu (lähdeviite) ja ylipainoisilla D-vitamiinia päätyy suhteessa enemmän rasvakudokseen kuin normaalipainoisilla. Nuo 25(OH)D-tasojen keskiarvot olisivatkin ihan erilaisia 55-kiloisilla nuorilla naisilla samalla annoksella. Itse pidin reilun 2 kuukauden tauon D-vitamiinista ja aloittelen nyt mittauksessa käytyäni uudestaan. Annosta mietin vielä, luultavasti ainakin 50 µg/pv. Yllätyksekseni IBD-oireet ovat pysyneet hyvin kurissa, enkä keksi tälle muuta syytä kuin ajoittain ottamani resveratroli - muutoin ravintolisät ovat olleet lähellä nollaa. Sydänlääkäri William Davies on hoitanut potilaitaan vuosia mm. D-vitamiinilla - tulosten mukaan sepelvaltimotautia ilmentävän valtimoplakin kertyminen on alkanut peruuntua 44 prosentilla ja hidastunut 49 prosentilla. Daviesin tähtäin optimaalisille 25(OH)D-tasoille on 60-70 ng/ml eli 150-175 nmol/l ja potilaille annetaan D3-vitamiinia tämän mukaisesti. Joillekin riittää mainiosti 50 µg, toiset tarvitsevat yli 250 µg. D-vitamiini vaikuttaa Daviesin mukaan veriarvoihin siten, että HDL nousee olennaisesti (mutta nousu kestää jopa vuoden), alentaa triglyseridejä, C-reaktiivista proteiinia (CRP) ja alentaa verenpainetta. Kokonaiskolesteroli (Friedewaldin kaava) voi nousta mutta kuten Daviesin tulokset osoittavat, valtimot kirjaimellisesti näyttävät puhdistuvan plakista D-vitamiinin myötä. Daviesin lähestymistapa on kokonaisvaltainen, mutta hän on aiemmin jo kirjoittanut kuinka D-vitamiinitasojen nostaminen on nostanut hoidon aivan uudelle tasolle. " Neonomide aikoo myös tutustua Grimesin D-vitamiinikirjaan niin pian kuin mahdollista, sillä sen verran kiinnostavia asioita siinä näyttää olevan myös Crohnin taudista. Lopuksi vielä tutkimuksia elopainon alentavasta vaikutuksesta D-vitamiinitasoihin:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15855256
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17923796
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18191047
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19656160
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19402866

Tutkija pysyy kriittisenä: "Niin, niin... että kun annetaan omega-3 rasvaa, D-vitamiinia + muita aineita, voidaan suoraan todeta, että D-vitamiini on se mikä tuo hyödyt. Kamoon... säädetääs vähän objektiivia." Jouni tukee tätä tutkijan käsitystä. Tähän tohtori Matti Tolonen vastaa alan asiantuntijana: "Ravitsemushoidossa ei ole ensiarvoisen tärkeää todistaa, että esim. valtimotautia voidaan ehkäistä tai hoitaa jollakin monoterapialla, esimerkiksi D3-vitamiinilla. Tärkeintä on hyvä lopputulos (päätetapahtuma, end point), ja siihen päästään yleensä polyterapialla, siis yhdistämällä vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, valkuaisaineita (biologisesti aktiivisia peptidejä) ja välttämättömiä rasvahappoja, liikuntaa ja vaikkapa kognitiivista terapiaa, jne. Koululääketieteessä ja eritoten farmakologiassa tällainen ajattelu on ollut ja näyttää olevan edelleenkin vierasta. Tutkijat haluaisivat yleensä tietää tarkalleen, mikä on kunkin vaikuttavan aineen merkitys, mutta käytännössä sitä on mahdotonta selvittää, koska koehenkilöt ovat samanaikaisesti alttiina monille erilaisille altistuksille (lue: geeneille ja elintavoille, laihdutus ja harrastukset mukaan lukien). Yritykset tutkimuksissa ehkäistä tai hoitaa kroonisia tauteja yhdellä tai kahdella vitamiinilla ovat monasti tuottaneet pettymyksiä, joita sitten tutkijat ja toimittajat tulkitsevat väärin kielteisesti (siis ettei tutkitusta aineesta ole hyötyä). Minusta se on kuin yrittäisi leipoa taikinaa ilman hiivaa ja jauhoja. Tulos ei ole negatiivinen vaan ei-positiivinen, koska hoidosssa ei ole ollut kaikkia tarpeellisia komponentteja oikeina annoksina. Epidemiologisin keinoin ei voida koskaa todistaa negatiivista syysuhdetta!"

Tohtori Matti Tolonen jatkaa: "D-vitamiinin kohdalla uskon enemmän verestä tehtävään biologiseen monitorointiin (S-D-25) kuin mihinkään ehdottomaan kaikille puolen mikrogramman tarkkuudella määriteltyyn päiväannokseen (kuten nykyinen virallinen suositus on). Eri henkilöiden kyvyssä käyttää biologisesti hyväksi D-vitamiinia näyttää olevan 6-kertaisia eroja. Lamberg-Allardt, ravitsemusterapeutit, apteekit ja Neonomide ovat keksineet aivan viimeaikoina jostakin, ties mistä, D-vitamiinille ylimmäksi turvarajaksi 50 µg/vrk. Sille ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Antti Aron mukaan turvaraja on 100, Reinhold Viethin ja Heikki Isomäen mukaan 250 µg/vrk. Jos he ovat väärässä, niin mielelläni näkisin jonkun sen perustelevan", sanoo Tolonen. Neonomide puolustaa näkemystään D-vitamiinin ylimmästä turvarajasta tällä tavalla: "Yhdysvaltain ravintovirasto Food and Nutrition Board asetti alimmaksi myrkyllisyyttä aiheuttaneeksi annokseksi (LOAEL) 3800 IU eli 95 µg, pohjaten tämän yksinomaan Narang, et al (1984) paperiin. Tästä edelleen ilmeisesti johdettiin suojaraja 50 µg/päivä, 45 µg:n suojamarginaalilla. Esimerkiksi tutkija Reinhold Vieth on kirjoittanut yksin ja muiden kanssa nykyisen turvarajan alhaisuudesta. John Cannellin mukaan Viethiä onkin kiittäminen siitä, että D-vitamiinitutkimus yleensä lähti kunnolla käyntiin noin kymmenisen vuotta sitten. Eli voinee sanoa että tutkijat eivät enää usko tuohon 50 µg turvarajaan, mutta terveydenhuoltohenkilöstö ja maallikot ikään kuin pakotetaan uskomaan siihen. Lisää tietoa D-vitamiinin myrkyllisyydestä ja turvarajoista Neonomide pyytää lukemaan Christer Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta. Matti Tolonen huomauttaa: Dosentti Christel Lamberg-Allardt on antanut Helsingin Sanomille haastattelun D-vitamiinista 4.1.2010. Siinä pelotellaan yliannostelun vaaroilla ja jutussa kummittelee tuo 25 vuotta vanha "turvaraja" 50 µg. Kirjoitusta on kommentoitu vilkkaasti. Anonyymi on huomannut jo 40-50 µg annoksesta (eli 4-5 kertaa yli suosituksen) mm. seuraavat sivuvaikutukset: ripuli, allerginen ihottuma, nivelkivut. Tähän Tutkija kiirehtii sanomaan: "D-vitamiinin vaikutuksia ei tosiaan tiedetä tarkkaan ja yllä kuvatut ongelmat voivat johtua siitä, että kyseisellä henkilöllä lisä D-vitamiini heikentää immuniteettia. Millä annoksilla se tämän tekee on tapauskohtaista.

Anonyymi pitää Tolosta ehdottomana suosikkina! Hän on jo pitkään puhunut mm. D-vitamiinin puolesta. Ei millään tavalla kiihkomielisesti vaan nimenomaan korostaen kaikessa terveyden kokonaisratkaisua: liikunta, ravintolisät, terveellinen ruoka, elintavat, geenit. Ottakaa oppia terveyden suuresta ammattilaisesta, Anonyymi sanoo lopuksi. Terveyskeskuslääkäri sanoo tähän: "Monelle ihmiselle olisi paras vaihtoehto yksilöllinen ravintoratkaisu. Esimerkiksi D-vitamiinin suhteen on eduksi hakea yksilöllistä ratkaisua. Ongelmaksi muodostuu, että tällaista yksilöllistä ratkaisua tuskin tarjoaa se tavallinen terveyskeskuslääkäri. En minä ainakaan. Ei minulla ole aikaa, eikä ihan taitoakaan. Meillä on ravitsemusterapeutti talossa, mutta hän keskittyy diabetekseen ja painonhallinta-asiakkaisiin. Ei oireeton ihminen saa häneltä aikoja kysyäkseen ohjeistusta esim. D-vitamiini suhteen. Jos aikoja sattuisi saamaan, niin mitä tuo ravitsemusterapeutti voi muuta tehdä kuin seurata voimassaolevia suosituksia. Hommatkaa meille resurssit! Kyllä me sitten teemme vaikka kuinka yksilöllistä hoitoa. Täytyy ihailla tohtori Sundqvistin tarmoa ja oivalluskykyä. Nämä Sundqvistin esille nostamat asiat ovat erittäin tärkeitä ja asiantuntevasti kirjoitetussa ja ylläpidetyssä (!) blogissa nämä asiat saavat niille kuuluvan huomion. Me lääkärit seuraamme Sundqvistin blogia kasvavalla mielenkiinnolla. Voimia valistustyöhön. Ei ole helppoa."

Anssi Manninen kaipaa näyttöjä D-vitamiinin haitoista ja nimimerkki Rino haluaa lisää tietoja pitkäaikaistutkimuksista (10-20 vuotta kestäneitä). Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta voi löytää näitä tietoja. Matti Tolonen toteaa, että hän alkoi antaa ravintolisähoitoja, aika suurillakin vitamiini- ym. annoksilla, vuonna 1982, enkä ole tähän päivään mennessä saanut ainuttakaan palautetta niiden aiheuttamista haitoista. Seleeniäkin annoin 2000–4000 mikrogrammaa päivässä vuosikausia potilaile, vaikka virallinen saantisuositus oli 50-200 µg/vrk. Koskaan ei tullut mitään haittoja, hyötyjä kylläkin. Amerikkalaisista lähteistä näemme, että haittoja on vaikea löytää alle 1000 mikrogramman D-vitamiinin päiväannoksilla. Kannattaa lukea farmakologian professori Ilari Paakkarin erinomainen D-vitamiiniartikkeli (TABU 6/2008). Hän kirjoittaa mm. näin: "D-vitamiinin suurilla kerta-annoksilla (50 000–300 000 KY) on pyritty parantamaan hoidon onnistumista. Annoksen suuruus on laskettu korvaamaan pimeiden talvikuukausien puuttuvaa D-vitamiinin synteesiä. Hoito kohottaa seerumin kalsidiolin pitoisuuden maksimaalisesti tasolle 100 nmol/l. Samalla parathormonin pitoisuus vähenee ilman, että seerumin kalsiumin pitoisuudessa tapahtui muutosta. Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa neljä vuotta kestäneessä vanhustutkimuksessa (n=2 686) osoitettiin kolmen kuukauden välein annetun D3-vitamiinin (100 000 KY)[= 2500 µg) vähentävän merkitsevästi luunmurtumia. Neljän kuukauden välein annettu 100 000 KY:n (1 000 KY/vrk) D-vitamiiniannos esti merkittävästi yli 65-vuotiaiden luunmurtumia satunnaistetussa, lumekontrolloidussa koejärjestelyssä. Koeryhmän kalsidioli oli tasoa 75 ja lumeryhmän 55 nmol/l." Näin pitkälle siis professori Paakkari ja sitten Tolonen jatkaa: "Parhaillaankin amerikkalaiset syöpälääkärit antavat meikäläisittäin suuria D-vitamiiniannoksia potilailleen, 1250 mikrogrammaa kerran viikossa (mikä tekee 175 µg päivää kohti laskettuna), eikä haittoja ole raportoitu. Minun on vaikea ymmärtää, mistä nämä haittapelot oikein kumpuavat, kun ei haittoja saaneita ihmisiä ole kukaan nähnyt, ainakaan Suomessa. Kaikkien älyttömin on Christel Lamberg-Allardtin lausunto HS:ssa 4.1.2010, että D-vitamiini muka aiheuttaisi valtimonkovetustautia. Asiahan on täsmälleen päin vastoin, se ehkäisee tätä sairautta." Anssi Manninen väittää kyseisen asiantuntijan uskottavuuden mennen jo aikapäiviä sitten.

Erkki ihmettelee miksi hoitavat tahot, lääkärit/neurologit eivät lähetä potilaita 25(OH)D-mittauksiin? Ja kirjoita "jytkyjä" D-vitamiini reseptejä? Tai miksi lääkäri/neurologi ei ole edes tietoinen D-vitamiinista MS-taudissa? Hänellä on tästä asiasta omakohtaista kokemusta vaimon sairauden kohdalta. Nyt vaimolla on "lääkkeenä" ollut erittäin antioksidanttipitoinen ja optimaalisen terveellinen ravinto + D-vitamiini (n. 125 µg/vrk) + muutama muu lisäravinne (esim. omega-3, B12-vitamiini). On erittäin paljon mahdollista että riittävän isot annokset D-vitamiinia toimii paremmin kuin useat tällä hetkellä käytössä olevat MS-lääkkeet. Kustannuksista puhuttaessa luulisi terveydenhuollon päättäjiä kiinnostavan, sillä vuotuinen MS-lääkitys voi maksaa arviolta 12000 - 15000 euroa ja vuotuinen D3-annos n. 30-50 euroa (riippuu mistä ostaa). Anonyymi MS-potilas kiittää tosi vilkkaasta keskustelusta. Hän on saanut lääkäriltään ohjeen ottaa 150 µg D-vitamiinia päivässä koko vuoden ympäri. Oireet ovat pysyneet poissa! Säännölliset 25(OH)D-mittaukset ovat mukana kuvioissa. Toistaiseksi ei mitään hälyyttävää ole ilmaantunut. Halpa D-vitamiini on auttanut häntä enemmän kuin mikään muu erittäin kallis lääke. Kokemusta on monista lääkekokeiluista. Vitamiinivastustajien ei tarvitse välittää tästä kirjoituksesta, kriittisesti ajattelevat voivat hetkeksi hellittää epäluulojensa keskellä ja ennakkoluulottomat voivat aloittaa tänään! Hän ihmettelisi kovasti jos ei myönteistä terveysnäyttöä ilmaannu. Se on lähes väistämätöntä. Lääkäri Seppo Villanen on mitannut D-vitamiinipitoisuuksia viimeisen kahdeksan vuoden aikana ja vain kerran 25-OH-D-pitoisuus on ollut yli 80 nmmol/l. Neljä keliakiaa hän on löytänyt 25-OH-D-pitoisuuksien 10-15 nmol/l perusteella. Lisää voi lukea tästä. Tohtori Matti Tolosen mukaan lääkäri Seppo Villanen on ilmeisesti positiivinen poikkeus, kun hän mittaa potilaittensa S-D-25-pitoisuuksia ja hoitaa heitä niiden perusteella. Tolonen kertoo päinvastaisesta tapauksesta: Tuttava sai mini-aivohalvauksen (TIA) ja hänet lähetettiin ambulanssilla Lohjan aluesairaalaan. Potilas toipui nopeasti ja lopulta hyvin, mutta sairaalan naipuolinen neurologi kieltäytyi mittaamasta potilaansa D-vitamiinia sanoen, että vitamiineja ei pidä syödä, ne ovat vaarallisia. Neurologi ei ilmeisesti tuntenut THL:n tuoretta tutkimusta, jonka mukaan suomalaisten D-vitamiinin puute liittyy erityisen vahvasti juuri aivohalvaukseen. Lääkäreiden täydennyskoulutusta tulisi tehostaa nimenomaan ravintolisien suhteen. Nykyäänhän suhtautuminen on vielä melko kielteistä, tiedon puutteesta ja asennevammasta johtuen, Tolonen tähdentää. Tutkija kommentoi tätä näin: "Ei voi mitenkään varmana pitää, että alhaiset O(25)D-arvot olisivat syy aivohalvaukseen. O(25)D-alhaisuus voi olla myös merkki siitä, että elimistössä on taistelu menossa. Tällöin on myös selvää, että tällä ryhmällä kuolleisuus on suurempi. Tarvitsemme lisää tutkimusta D-vitamiinin vaikutusmekanismeista. Yhdessä yössä D-vitamiinista voi nimittäin tulla sankarin sijasta roisto." Hanukka pelkää keskustelun ajautuvan sivuraiteelle, jos kinataan siitä, "voiko ylisuurista annoksista olla haittaa". Tottakai voi, eikä kukaan ole muuta väittänytkään, mutta mikä sitten on "ylisuuri" annos? Onko se 1925 µg/pv (77 000 KY päivässä) ? Wikipedia mainitsee turvarajaksi 250 µg/pv (10 000 KY päivässä). Pelottelijoiden ainoa argumentti näyttääkin olevan "emme tiedä vielä tarpeeksi". Tämä on aika heikko argumentti tilanteessa, jossa tietoa on yllin kyllin. Tottakai tutkimusta tarvitaan vielä paljon lisää, mutta varovaisuus ja skeptisyys ei näytä olevan enää minkäänlaisessa tolkullisessa suhteessa siihen tutkimustietoon, joka meillä jo on olemassa. Olisi tervetullutta, jos keskustelussa käytettäisiin epämääräisten käsitteiden ("ylisuuri", "mega-annos") sijaan ihan selkeitä lukuja, huomauttaa Hanukka vielä lopuksi. Tarja H on samaa mieltä tästä ja hyvin innsotunut käsitteestä nutrigenomiikka, josta Matti Tolonen muistuttaa kirjoittaneensa. Toope on kriittisemmällä päällä kuin Tarja H.

Tutkijan mukaan D-vitamiini tosiaan auttaa taudeissa kuten MS ja Crohn. Tätä ei kuitenkaan kannata sekoittaa ns. terveyden edistämiseen. Noissa taudeissa D-vitamiini lähinnä vaimentaa kehon omaa immuniteettia jotta se ei taudin häiriinnyttämänä tee tuhojaan elimistössä. Tämä on myös juuri se puoli D-vitamiinista mistä meillä ei valitettavasti ole tarpeeksi näyttöä ja tietoa mekanismeista. On heitetty ihan hyviä teorioita ja epäilyjä siitä, että lisä D-vitamiini pitkällä juoksulla heikentää elimistön immuniteettia.

Alkuperäinen kirjoitus (7.1.2010)

Oletko harkinnut ottaa D-vitamiinia purkista? Pelkäätkö myrkkyvaikutuksia? Onko erittäin suurista D-vitamiiniannoksista haittaa? Lue silloin tämä tänään (7.1.2010) ilmestynyt D-vitamiinitutkimus!

Tromssan yliopistosairaalassa Norjassa uskalletaan tehdä rohkeita interventiotutkimuksia. Tarkoitus oli alunperin kokeilla voidaanko laihduttaa antamalla ylipainoisille suuria D-vitamiiniannoksia. Tulos oli tutkijoille pettymys. D-vitamiinit eivät laihduttaneet (Sneve M, Figenschau Y, Jorde R: Supplementation with cholecalciferol does not result in weight reduction in overweight and obese subjects. Eur J Endocrinol 2008, 159:675-684.). Kerättyä dataa haluttiin hyödyntää lisää. Niinpä tarkastettiin mitä tapahtuu luustolle jos pistetään vuoden ajaksi 312 ylipainoista "kärsimään" loppuun asti (421 aloitti koesarjan) megaluokan D-vitamiiniannoksista. Hurjista D-vitamiiniannoksista ei ollut haittaa luuston kasvulle. Suomalaiset D-vitamiinitutkijat ja asiantuntijat ovat varoittaneet siitä, että suuret D-vitamiiniannokset voivat haurastuttaa luuta. Tämän "järjettömän" norjalaisen kaksoissokkotutkimuksen tärkein anti onkin osoittaa, että luut eivät haurastu suurillakaan D-vitamiiniannoksilla. D-vitamiinia voi ottaa vähintään vuoden verran erittäin suuria määriä.

Suomessa suositellaan aikuisväestölle 7,5-10 µg D-vitamiinia päivässä. Se on erittäin vähän ja asiantuntijoillamme (dosentti Christel Lamberg-Allardt, professori Pentti Tuohimaa) on yhä suurempia vaikeuksia säilyttää uskottavuutensa. Kasvava kansalaismielipide puhuu sen puolesta, että asiantuntijoidemme aikomuksena ei ole edistää kansanterveyttä vaan säilyttää elintarvikepoliittisesti "korrekti" linjaus viimeiseen asti. Jos D-vitamiinin saantisuositukset kohotettaisiin kertarysäyksellä oikealle fysiologiselle tasolle nykyisestä naurettavan alhaisesta tasosta, voisi välittyä sellainen kuva, että asiantuntijoillamme on ollut pallo hukassa jo pitkään. Vuonna 2012 luvataan vaatimaton korjaus D-vitamiinin saantisuosituksiin. Tuore norjalaistutkimus antaa ainakin minulle varmuuden siitä, että suurillakaan D-vitamiiniannoksilla ei ole kotimaisten asiantuntijoidemme epäilemiä myrkkyvaikutuksia ja luut eivät haurastu. Ainakaan vuoden aikana ei ilmaantunut mitään dramaattista ylipainoisissa norjalaismiehissä ja -naisissa.

Mitä tutkimuksessa selvisi?

Norjalaisille ylipainoisille kerrottiin, että he saavat painonhallintatutkimuksen sivujuonena erittäin suuria viikottaisia D-vitamiiniannoksia. Kaksoissokkotutkimuksessa koehenkilöt arvottiin kolmeen eri ryhmään. Kaikki ryhmät saivat päivittäin 500 mg kalsiumia, mutta D-vitamiinia annettiin seuraavasti:

Ryhmä 1. Kerran viikossa 1000 µg D-vitamiinia (40 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 143 µg päivää kohti.

Ryhmä 2. Kerran viikossa 500 µg D-vitamiinia (20 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 71 µg päivää kohti.

Ryhmä 3. Lumeryhmä, joka ei saanut lainkaan D-vitamiinia.

Osallistujilta mitattiin koesarjan alussa ja lopussa kalsidiolitasot veressä, mitattiin luuntiheys ja suoritettiin muita fysiologisia ja biokemiallisia testejä. Kaikilla ryhmillä oli lähes sama kalsidiolin lähtötaso, eli 58 nmol/l. Kalsidioli nousi ryhmässä 1 kokeen lopussa arvoon 141 nmol/l ja ryhmässä 2 saatiin arvo 100 nmol/l. Lumeryhmän kalsidioli pysyi lähtötasossa. Mitään eroja ei näkynyt luuntiheyden mittauksissa tai muissa mittauksissa.

Lähde: Rolf Jorde, Monica Sneve, Peter A Torjesen, Yngve Figenschau, John-Bjarne Hansen, Guri Grimnes. No significant effect on bone mineral density by high doses of vitamin D3 given to overweight subjects for one year. Nutrition Journal 2010, 9:1 doi:10.1186/1475-2891-9-1

Kommentteja saa tulla!

Lue muut keskeiset D-vitamiinijuttuni tästä:

D-vitamiinin myrkyllisyys

D-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus

ISO DEE

Tampereelta kajahtaa

D-vitamiinisuositukset ovat ihan perseestä!

D-vitamiinisuositus on aivan liian alhainen