Tautia taudin perään - missä vika?

**
Onnea ja terveyttä ei riitä kaikille. On ihmisiä, jotka saavat muita herkemmin erilaisia virus-, bakteeri- ja sienitartuntoja. He sairastelevat usein, ja myös heidän toipumisensa kestää tavallista kauemmin. Monesti he eivät ehdi edes kunnolla parantua edellisestä taudista kun jo saavat uuden. Tunnet tällaisia ihmisiä, ehkä olet yksi heistä?

Mistä tämä voi johtua? Tähän ei ole helppo vastata. Infektioalttius kertoo oman elimistömme puolustusjärjestelmän toiminnan vajaavuudesta. Vaikka tarkkaa syytä tähän onkin vaikea selvittää, ainakin seuraavien asioiden tiedetään heikentävän immuunijärjestelmän toimintaa:

• emme kykene riittävän tehokkaasti tunnistamaan taudinaiheuttajaa
• emme riittävän tehokkaasti tuota niitä kemiallisia aineita, joita tarvitaan immuunijärjestelmän solujen houkuttelemiseksi tartunta-alueelle
• valkosolujen määrä on vähentynyt tai niiden toiminta on heikentynyt

Seuraavat tekijät pahentavat tai kiihdyttävät yllä mainittuja seikkoja:

• ikääntyminen
• ruokahaluttomuus tai anoreksia
• krooninen sairaus
• lääkkeet, joita joutuu nauttimaan pitkäaikaiseen tai krooniseen sairauteen.

Koska kehon immuunijärjestelmä on erittäin monimutkainen, minkä tahansa järjestelmän osan häiriintynyt toiminta johtaa heikentyneeseen immuunivasteeseen. Immuunijärjestelmällämme on yksi tehtävä ylitse muiden: poistaa elimistöön tunkeutuneet haitalliset aineet ja sairauksia aiheuttavat pieneliöt. Muutama vuotuinen flunssa ei vielä anna aihetta huoleen, mutta toistuva, pitkittyvä sairastelu voi olla merkki siitä, ettei vastustuskyky toimi niin kuin sen pitäisi. Niitä vaanii kaikkialla elinympäristössämme: mikroskooppisen pieniä, terveyttä uhkaavia viruksia, bakteereita, sieniä ja muita haitallisia aineita. Ne saattavat joutua elimistöömme esimerkiksi hengitysteiden, ruoansulatuksen tai ihon kautta. Ne voivat myös olla peräisin elimistömme kuolleista soluista, esimerkiksi punaisista verisoluista. Immuunijärjestelmän tehtävä on poistaa nämä haitalliset tekijät niin tehokkaasti kuin mahdollista. Järjestelmän heiketessä tai toimiessa vajaavaisesti tunkeilijat pääsevät lisääntymään ja lopulta sairastuttamaan elimistön.

Useimmat tartunnat eivät aiheuta minkäänlaisia sairauden oireita, koska immuunijärjestelmän solut poistavat tunkeutujat ennen kuin ehdimme sairastua. Puutteellisesti toimiva immuunijärjestelmä ei sen sijaan kykene niitä poistamaan. Seurauksena on infektio ja sairastuminen. Immuunijärjestelmä on käytännöllisesti katsoen läsnä kaikkialla elimistössämme. Sen solut ovat verenkierrossa, mutta niitä on myös imukudoksessa kuten pernassa, imusolmukkeissa sekä imusuonissa. Järjestelmän solut ovat erilaisiin tehtäviinsä erikoistuneita veren valkosoluja: T-lymfosyyttejä, B-lymfosyyttejä, neutrofiiliejä, eosinofiilejä, basofiilejä ja monosyyttejä. Osa niistä kykenee tunkeutumaan kaiken tyyppisiin kudoksiin päästäkseen juuri sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan.

Miten pysyt mahdollisimman terveenä? Yksinkertaisimmillaan ohjeeksi muodostuu: syö monipuolisesti ja vältä stressiä! Immuunivasteen moitteeton toiminta on avainasemassa. Tässä tapahtumassa tarvittavat kemikaalit ja erilaiset kemialliset reaktiot ovat puolestaan riippuvaisia vitamiineista, kivennäisaineista ja hivenaineista. Ei olekan yllättävää, että ravitsemukselliset virheet ja puutokset ovat yksi merkittävimmistä syistä huonoon puolustuskykyyn. Myös pitkäkestoinen stressi ja riittämätön lepo heikentävät elimistön mahdollisuuksia reagoida ja puolustautua taudinaiheuttajia vastaan. On huomattava, että niin fyysinen kuin psyykkinenkin stressi heikentävät immuunivasteen aktiviteettia kemiallisella tasolla. Eikä stressin tarvitse aina tarkoittaa kielteistä stressiä kuten perheenjäsenen sairastumista tai muuten henkisesti koettelevaa ajanjaksoa. Myös positiivinen stressi voi näännyttää. On esimerkiksi ihmisiä, joilla on jatkuvasti "monta rautaa tulessa". Vahvankin ihmisen voimavarat voivat kuitenkin tyhjentyä ja immuunijärjestelmä pettää. Joskus näin saattaa käydä jo muutamassa kuukaudessa, joskus siihen tarvitaan vuosi tai pari. Liikaa työtä ja vastuuta aiheuttaa lopulta kenelle hyvänsä stressin, joka puolestaan heikentää immuunijärjestelmää tai jopa romahduttaa sen. Myös tupakointi heikentää vastustuskykyä lisäämällä soluvaurioita aiheuttavien vapaiden radikaalien tuotantoa. Mikä tahansa pitkään kestävä tai krooninen sairaus kuluttaa ihmisen fyysisiä ja emotionaalisia voimavaroja. Ihminen kaikkien muidenkin orgaanisten järjestelmien tapaan voi joutua epäkuntoon tai alkaa toimia vajavaisesti. Alentuneesta immuunivasteesta kärsivät saavat tavallista useammin epämääräisiä virustartuntoja. Heillä saattaa esiintyä lisäksi väsymystä, haluttomuutta ja heikentynyttä keskittymiskykyä. On myös ihmisiä, joilla virusinfektiot pitkittyvät ja muuttuvat lopulta kroonisiksi. Tällöin puhutaan kroonisesta väsymysoireyhtymästä.

Näillä saat lisää vastustuskykyä:

• Monipuolinen, vihannes ja hedelmäpainotteinen ravinto
• Antioksidantit: A-, C- ja E-vitamiinit, sinkki ja seleeni sekä kasvien flavonoidit
• Riittävä, tasapainoinen kalsiumin ja magnesiumin saanti
• Terve, tasapainoinen suoliston bakteeristo
• Säännöllinen liikunta raittiissa ulkoilmassa
• Karaisu. Huonelämpötila korkeintaan 20-21 C°. Ilmakylvyt esimerkiksi ennen saunaa. Myös viileät tai vaihtolämpöiset suihkut sekä avantouinti karaisevat
• Hyvä käsihygienia on yksinkertainen mutta tehokas tapa välttää tartuntoja. Pese ja kuivaa kädet usein ja huolellisesti!

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 12.3.2007

Elämä se on kuin silkkiä vain

**
Kansanterveyslaitos on julkistanut raportin suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytymisestä ja terveydestä. Pomona tässä tutkimuksessa häärää dosentti Antti Uutela. Tutkimuksella on jo 30 vuotta seurattu pitkän ja lyhyen aikavälin muutoksia 15–64-vuotiaiden suomalaisten terveyskäyttäytymisessä. Käsittelyssä ovat sellaiset osa-alueet kuten esim. tupakointi, ruokatottumukset, alkoholinkäyttö ja liikunta.

Helppo elämä näyttäisi altistavan suomalaisia terveysvaivoille. Liian silkkinen elämä ei ole hyväksi!

Liikunnan merkitys korostuu uusimmassa tutkimuksessa. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt ja työmatkaliikunta vähentynyt, luen raportin yhteenvedosta. Vielä 1980-luvun alussa vapaa-ajalla liikuttiin tosi paljon vähemmän (liikunnan osuudet sekä miehillä että naisilla noin 40 prosenttia). Vuonna 2006 miehistä 63 prosenttia ja naisista 68 prosenttia kertoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa puoli tuntia kerrallaan vähintään 2–3 kertaa viikossa. Erityisen huomioitavaa on naisten lisääntynyt vapaa-ajanliikunta, joka erityisesti viime vuosina on huomattavasti yleistynyt. Naiset ovat myös koko seuranta-aikana olleet miehiä ahkerampia työmatkaliikkujia.

Suomalaisten lihominen on ollut tosiasia jo pitkään. Tässäkin tutkimuksessa ylipainoisten osuus on kasvanut. Ilmoitettujen pituus- ja painotietojen perusteella vuonna 2006 miehistä 55 ja naisista 41 prosentin painoindeksi ylitti normaalipainon ylärajana pidetyn 25:n. Vastaavat lukemat olivat vuotta aiemmin miehillä 60 ja naisilla 40 prosenttia. Pari vuosikymmentä sitten ylipainoisia oli miehistä 40 ja naisista 35 prosenttia. Nuorten ikäluokkien lihominen viittaa siihen, että jatkossa ylipainoisten aikuisten osuus edelleen kasvaa. Dosentti Uutelan mukaan silmiinpistävää on etenkin nuorten miesten lihominen. Varusmiespalvelukseen tulevien miesten keskipaino on runsaan kymmenen vuoden aikana noussut seitsemisen kiloa. Arkielämä ei enää vaadi energiaa ja nuorten liikunnan määrä on vähentynyt huolestuttavasti. Nuoret eivät pysty itse järjestämään itselleen riittävästi liikuntaa. Järjestetty liikunta taas on taas niin kilpaurheilukeskeistä, että se teini-iästä lähtien puhuttelee vain hyvin pientä osaa nuorista.

Vähäinen liikkuminen ja epäterveellinen ruoka on kansanterveyden kannalta paha yhdistelmä. Pikaruoka, makeiset ja virvoitusjuomat täyttävät nykyisin liian suuren osan nuorten päivittäisestä energiantarpeesta. Antti Uutela pitää periaatteessa mahdollisena, että koulu voisi tuoda muutosta tilanteeseen liikunnan osalta esimerkiksi iltapäivätoiminnan kautta. Kouluissa tarjottavan lounaan laatuun pitäisi panostaa ja terveellinen välipalakin olisi iltapäivällä tarpeen. "Parhaat koulut tarjoavatkin jo välipalaa pientä korvausta vastaan", Uutela huomauttaa. "Käytäntö varmasti lähivuosina leviää samalla, kun makeisia ja makeita virvoitusjuomia myyvien automaattien suosio vähenee tai ne mahdollisesti kielletään kouluissa", Uutela jatkaa Suomen Liikunnan ja Urheilun haastattelussa.

Uutela iloitsee Kansanterveyslaitoksen välillä niin käsittämättömästä rasvavalistuslinjauksesta, jonka mukaan voi on epäterveellistä. Vuonna 2006 enää neljä miestä ja kaksi naista sadasta ilmoitti käyttävänsä enimmäkseen voita leivällä. Muut pistävät leivän päälle kevytlevitettä, margariinia tai ylähuulensa. Kasvisten syönti on jonkin verran lisääntynyt. Miehistä 29 ja naisista 48 prosenttia sanoi syövänsä tuoreita kasviksia päivittäin, kun vastaavat osuudet vuotta aiemmin olivat 29 ja 45 prosenttia. Parantamisen varaa on.

Alkoholinkulutuksen kasvu on kansanterveysuhka muutenkin, mutta se myös pahentaa ylipaino- ja lihavuusongelmaa. Ikävää on todeta, että täysin raittiiden osuus on vähentynyt vuodesta 1982. Päivittäistupakointi oli hiukan vähentynyt edellisiin vuosiin verrattuna. Vuonna 2006 miehistä tupakoi päivittäin 24 prosenttia ja naisista 19 prosenttia. Pitkällä aikavälillä miesten tupakointi on Suomessa ilahduttavasti vähentynyt ja naisten tupakointi on pysynyt 1980-luvun puolivälin tasolla. Tupakoinnin lopettamisyritykset ovat tasaisesti lisääntyneet.

Lähde: Kansanterveyslaitoksen julkaisusarjat

Tietoa eettisestä kuluttamisesta

**
Eettinen kuluttaminen tarkoittaa tuotteiden tai palveluiden ostamista tiettyjä eettisiä (moraalisia) toimintatapoja ja periaatteita noudattavilta yrityksiltä tai yhdistyksiltä. Lisäksi tähän eettiseen kuluttamiseen liittyy olennaisesti myös kulutushyödykkeiden säästäminen (liiallisen kuluttamisen välttäminen) ja tuotteiden huolto, kierrätys tai uudelleenkäyttö. Tuotteiden eettisyyttä voi korostaa erilaisilla merkeillä kuten reilun kaupan merkki tai luomu-merkki.

Suomen Kuluttajaliitto on aloittanut eettiseen kuluttamiseen liittyvän hankkeen. Internet-osoitteeseen www.eettinenvalinta.fi luodaan tietokanta, johon kerätään kattavasti pääsääntöisesti Suomessa julkaistua tietoa eettisestä ja ympäristöystävällisestä kuluttamisesta. Tietoa kerätään muun muassa yliopistoista, ammattikorkeakouluista, kansalaisjärjestöistä, lehdistä, tieteiskirjallisuudesta sekä viranomaistahoilta.

Tietokannan tarkoituksena on helpottaa tiedon saantia yhä suurempaa mielenkiintoa herättävältä eettisen kuluttamisen alueelta. Suomessa on tuotettu alan tietoa paljon, mutta se ei vielä löydy yhdestä paikasta. Siten tiedon hyödyntäminen ja erityisesti tiedon vertailu on vaikeaa. Tietokanta suunnataan laajalle yleisölle. Sitä voivat hyödyntää niin kuluttajat, toimittajat, opettajat, oppilaat, kaupan henkilökunta, asukkaat, tutkijat, viranomaiset kuin päättäjätkin.

Suomen Kuluttajaliitto tekee yhteistyötä projektissa muun muassa Kuluttajaviraston, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa. Liitto haastaa kaikki eettisestä kuluttamisesta kiinnostuneet tulemaan mukaan tämän uraa uurtavan tietokannan kehittämiseen!

Lisätietoja hankkeesta antaa projektipäällikkö Juha Beurling (040 534 59 45)

Jo nyt voi tietokannassa kavuta 18 askelta eettisen kuluttamisen portaissa:

1) Ole ekotehokas! Tiesitkö, että laskemalla lämpötilaa yhdellä asteella vähennät energiankulutusta viidellä prosentilla?
2) Ratin taakse vain tarvittaessa. Lyhyet matkat taittuvat kävellen tai pyöräillen, pidemmillä matkoilla kannattaa nauttia joukkoliikenteen eduista.
3) Kokemuksia kotimaassa! Kotimaan matkakohteisiin pääsee nopeammin, edullisemmin ja pienemmin päästöin kuin etelän lomakohteisiin.
4) Tuliaisiksi tunnelmia. Matkamuistojen ei tarvitse olla käsin kosketeltavia. Jos kynä pysyy kädessä, matkapäiväkirja on paras muisto mukavasta reissusta tai pyydä kotiin viemiseksi paikallisen ravintolan suosikkiresepti.
5) Kuluta energiaa! Vaivaa tai vatkaa taikina vaihteeksi käsin. Säästät sähköä ja samalla saat "ruista ranteeseen".
6) Puhdas omatunto. Annostele pesuaine harkiten.
7) Palvelua, kiitos! Kampaajan, kosmetologin, hierojan ja siivoojan palveluista voi nauttia hyvällä omallatunnolla.
8) Lyhennä, pidennä, kavenna, levennä. Muodista ja korjaa käyttökelpoiset vanhat vaatteet.
9) Sisusta säästäen. Kokeile somistamista tekstiileillä ja viherkasveilla tai vaikka vain kalusteiden järjestystä vaihtamalla.
10) Ei ainoastaan melko reilua. Reilun kaupan tuotteet eivät nykyisin ole juurikaan muita tuotteita kalliimpia, joten ostopäätöksellä on helppo vaikuttaa kehitysmaissa asuvien maanviljelijöiden, työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä elämään.
11) Läheltä on lyhyt matka. Lentorahtina Suomeen tuotu vihannes kuluttaa energiaa kolme kertaa enemmän kuin kotimaassa kasvatettu.
12) Joutsen ja muut eettiset merkit. Tutustu ympäristömerkkeihin, jotka löydät muun muassa Kuluttajaviraston nettisivuilta.
13) Kaupasta kotiin, ei kaatopaikalle. Kun jo ostoksia tehdessäsi mietit, kuinka suuri osa hankinnoista kulkeutuu roskina ulos, on helpompi valita vähemmän kaatopaikkajätettä tuottavia tuotteita.
14) Ostokset omaan kassiin! Kankainen ostoskassi kulkee kätevästi mukana.
15) Tumppaa! Tupakan kuivattamisen takia maailmassa häviää joka vuosi Helsingin kaupungin kokoinen alue metsää.
16) Yhteistä hyvää. Naapurisopu kunniaan! Ystävien, sukulaisten tai naapureiden kanssa voi hankkia yhteiskäyttöön puutarhanhoitovälineitä, auton tai kesämökin.
17) Opeta lemmikkisi luonnon ystäväksi. Vaikka lemmikki olisi tottunut valmiisiin aterioihin, lisää ruokakuppiin toisinaan myös omia ruoantähteitäsi.
18) Tutustu, kysy ja vaikuta. Eettisimmältä vaikuttava tuote tai palvelu ei välttämättä aina ole paras vaihtoehto. Asiantuntijankaan ei ole aina helppo sanoa, mikä on eettisesti kestävin ja suositeltavin vaihtoehto, mutta tutustumalla aiheeseen esimerkiksi netissä saat lisätietoja ja käytännön vinkkejä.

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 8.3.2007

Kevätväsymys - mitä se on?

**
Harvoin kuulee puhuttavan kevätväsymyksestä niin paatoksellisesti kuin juuri Suomessa, tosin varmaan muissakin Pohjolan maissa sitä on. Tämä kommenttini ei tarkoita sitä, että väheksyn asiaa. Seasonal affective disorder (SAD, vuodenaikoihin sidottu oireyhtymä, kaamosmasennus) on tunnettu ongelma maissa, joissa on pitkä auringoton ajanjakso, Pohjolassa useita kuukausia. Herkät yksilöt, joihin valon vähäisyys tai puute vaikuttaa voimakkaimmin, saattavat kärsiä jatkuvasta väsymyksestä, haluttomuudesta sekä usein myös masennuksesta, varsinkin jos auringon valon puute on pitkäaikaista. Valoterapia onkin auttanut monia tässä ongelmassa.

Paitsi valon puute, myös ravinnon yksipuolisuus ja liikunnan puute ovat merkittäviä tekijöitä niin sanotun kevätväsymyksen taustalla. Säännöllinen liikunta on ehdoton niin fyysisen kuin psyykkisen terveyden ylläpitämisessä. Reippaan kävelylenkin tulos on paljon kauaskantoisempi kuin suklaapatukan hetkellinen hurmio. Liikkuessamme vähennämme stressiä, nostamme mielialaa, parannamme unen laatua, autamme elimistöämme ylläpitämään yleiskuntoa ja terveellistä painonhallintaa. On helppo löytää itsensä sohvan nurkasta mutustelemassa suklaata ja tuijottamassa televisiota, kun jäinen viima ulvoo ulkona. Hetkellinen hyvänolon tunne on ilmiselvä, mutta ohimenevä ja sitä voi jatkaa ehkä vain jatkamalla sitä suklaan syöntiä. Seurauksena oleva moraalinen krapula ja ennenkaikkea veren sokerin heittelystä johtuvat energian nousut ja laskut vain lisäävät kierrettä, josta on vaikea päästä pois.

Kevätväsymystä voidaan siis hoitaa tuolla valoterapialla ja liikunnalla, mutta ravinto on myös keskeisessä asemassa. Kesällä nautimme paljon enemmän tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, mutta niiden käyttö vähenee, kun syksy etenee ja sydäntalvi koittaa. Pohjolan talvi on kehoamme hyvin voimakkaasti verottava vuodenaika; pimeys ja kylmyys vaativat lisäenergiaa ja ravinteita. Koska muut ’normaalit’ stressitekijät vaativat automaattisesti osuutensa, elimistön kokonaiskuormitus pimeän aikana on melkoinen. Ei siis ole ihme kun kevät koittaa, että kuljemme tankki tyhjänä ja valitamme kevätväsymystä, aivan kuin se olisi joku välttämätön paha.

Talvella ruokavalio muuttuu kaloripitoisemmaksi ja varsin usein ravintoköyhäksi, koska elimistö kaipaa energiaa. Kaikkien järkevältä tuntuvien oppien mukaan painopisteen tulisi olla kalorien laadulla eikä määrällä.

On ymmärrettävää, kun tuoreiden kotimaisten vihannesten valikoima heikkenee talvella eikä ulkomaiset vaihtoehdot aina viehätä kuluttajia syystä tai toisesta, ruokavalio laadullisesti heikkenee. Vaatii vain hiukan kokeilunhalua ja rutiinien rikkomista, että saamme ’talviateriamme’ monipuolisemmiksi. Juurekset ovat nykyään hyvänlaatuisia pitkin talvea ja niitä kannattaa käyttää runsaasti. Punajuurista, lantuista ja porkkanoista saa maittavia raasteita tai uunivuokaan voi latoa pilkottuna erilaisia juureksia ja sipuleita, pinnalle pikkuisen oliiviöljyä, ripaisu merisuolaa ja mustapippuria ja uuniin, jossa vihannekset pehmennetään ilman ruskistamista, tuloksena on maittava, ravintorikas lisuke kalalle tai lihalle. Vihanneksista ja pavuista voi tehdä herkullisen pataruoan, jonka voi tarjota täysjyväriisin kanssa, aina ei tarvitse lihaa eikä kalaa jos osaa yhdistellä ruoka-aineita tehokkaasti. Juureksia voi käyttää myös vokkeihin, vain mielikuvitus on rajana. Myös vihreitten vihannesten, kuten eri kaalilajikkeiden käyttöä kannattaa lisätä ja hellävarainen höyrytys on hyvä valmistustapa, joka säilyttää enemmän vihannesten ravinteita ja makuja kuin vedessä keittäminen. Ympäri vuoden tulisi nauttia mahdollisimman runsaasti tuoreita kasvikunnan tuotteita. Yleisesti tiedetään että minimi määrä on 5 annosta päivässä sekä vihanneksia että hedelmiä/marjoja. Kun elimistöön kohdistuvat vaatimukset lisääntyvät, luonnollisesti myös ravintoaineiden määrää on lisättävä, tämähän on vain silkkaa maalaisjärkeä.

Tuoreitten kasvisperäisten ruokien nauttiminen on hyvin tärkeää myös talvella, sillä niistä saamme tärkeitä ravintoaineita, jotka auttavat energian valmistuksessa, immuniteetin tukemisessa ja ovat lukemattomien keholle tärkeiden toimintojen osatekijöinä. Jos emme saa ravintoaineita energiataso laskee ja alistumme monille tartuntataudeille paljon helpommin, eikä ole ihme kun kevät koittaa, että olemme väsyneitä.

Terveelliset rasvat kunniaan! Paitsi tuoreet vihannekset, hedelmät ja marjat (talvella pakastemarjat), hyvät rasvat ovat elintärkeitä ympäri vuoden. Rasvat aiheuttavat jatkuvasti ristiriitaisia käsityksiä ja niitä jopa kartetaan olettaen, että rasvaton ruokavalio on mukamas terveellistä. Liiallinen eläinrasvojen käyttö ei ole suositeltavaa monien mielestä, kohtuus kaikessa on paras nyrkkisääntö, myös eläinrasvojen sinnikäs karttaminen johtaa huonoon ravitsemustilaan. Täysrasvainen juusto kohtuudella nautittuna on tyydyttävämpää kuin yhdeltä istumalta vedetty köntti niukkarasvaista tai rasvatonta vaihtoehtoa.

Terveelliset rasvat ovat sellaisia, jotka sisältävät välttämättömiä rasvahappoja; omega-3 ja -6, joista elimistö puolestaan valmistaa muita sille tärkeitä rasvahappoja, kuten EPA, DHA, GLA. Välttämättömät rasvahapot ovat välttämättömiä siksi, että emme voi valmistaa niitä itse, mutta tarvitsemme niitä päivittäin energian valmistukseen, immuniteetin tukemiseen, hermoston ja aivojen toimintaan, hormonien valmistukseen ja lukuisiin muihin elimistön toimintoihin. Parhaita lähteitä ovat kala, kalaöljyt, kylmäpuristetut pellavansiemen- ja hamppuöljyt sekä siemenet että pähkinät. Oliiviöljy puolestaan sisältää runsaasti kasvisravintoaineita, jotka toimivat esim. antioksidanttien tavoin, lisäksi siinä on öljyhappoa. Jos käytämme edellä mainittuja öljyjä säännöllisesti saamme silloin tarvittavia rasvahappoja monipuolisesti ja koska eri öljyt ovat rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia ne eivät suinkaan korvaa toisiaan. Minä uskon vahvasti siihen, että monipuolisesta rasvaprofiilista on aina hyötyä.

Epäterveellisiin rasvoihin kuuluvat erityisesti transrasvat, jotka ovat juoksevan rasvan kovettamisprosessin tulosta. Näitä rasvoja löytyy runsaasti elintarviketeollisuuden valmistamista eineksistä ja valmisruoista, leipomotuotteista sekä yhä vielä monista margariineista, myös monista niin sanotuista terveysvaikutteisista ruoista. Varsinkin monissa välipalaruoissa on pelottavan paljon kovetettuja kasvisrasvoja.

Kotiruoka on aina parempaa kuin valmisruoka. Kotiruoalla tarkoitan sellaista ruokaa, joka on valmistettu tuoreista raaka-aineista itse. Terveellisen aterian valmistus ei ole monimutkainen prosessi, tarvitaan vain ripaus mielikuvitusta ja ennakkoluulottomuutta. Kaiken lisäksi herkullisten reseptien löytäminenkään ei ole vaikeaa, koska melkein jokaisessa lehdessä niitä on yltä kyllin. Suurin kynnys ruoan valmistuksessa on se, että meidät on aivopesty käyttämään valmisruokia, koska olemme kiireisiä ja väsyneitä. Väsyneinä tulemme ihan varmasti myös pysymään ellemme syö ravintorikasta ruokaa! Kiireen kanssa on vaikea tulla toimeen, jos meillä ei ole tarpeeksi energiaa.

Valmisruoat sisältävät niukasti ravintoaineita ja usein runsaasti lisäaineita. Lisäaineiden määrä ravinnossamme on melkoinen, määrää lisää myös säännöllinen virvoitusjuomien käyttö. Lisäaineita on lukuisia ja niiden haitallisuus elimistössämme vaihtelee suuresti yksilöstä riippuen. Joillakin se näkyy iho-ongelmina, päänsärkynä, allergiana, voi jopa olla, että vakavat sairaudet saattavat löytää alkujuurensa ravinnossamme olevista lisäaineista.

Syömällä mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, luomua aina kun mahdollista, vältymme monilta haitallisilta lisäaineilta. On tehtävä valintoja, jotka tukevat omaa terveyttämme. Suhteellisen pienet muutokset ruokavaliossa ja elämäntavoissa tekevät ihmeitä myös kevätväsymykseen. Säännöllinen ateriointi on perusehto säännöllisen energiatason ylläpitämisessä. Ateroita ei tulisi korvata kahvilla ja pullalla tai suklaapatukalla. Sokerin vähentäminen kaikessa muodossa on myös tärkeää, koska sillä on negatiivinen vaikutus mm. verensokeriin, immuniteettiin sekä pitkäaikaisen energian ylläpitämiseen.

Tekstin on ainakin osaksi tuottanut ystäväni Sinikka Pakeman, joka valmistui Kliiniseksi Ravintoterapeutiksi yli kymmenen vuotta sitten Lontoossa (Institute For Optimum Nutrition). Jatkuvaan alan koulutukseen hän osallistuu sekä Lontoossa että Amerikassa. Valmistuttuaan hän on toiminut terapeuttina sekä Lontoossa että Helsingissä. Työn kuvioon kuuluvat myös luennot ja kouluttaminen erilaisissa yhteisöissä, instituuteissa ja yrityksissä, niin ikään esiintymiset televisiossa ja radiossa. Sinikka on myös kirjoittanut kirjoja.

Lähde: Deskin uutispalvelu ravintotoimittajille, 7.3.2007

Melkein miljoona kysymystä

Miljoonan kysymyksen meemi

Tähän meemiin on törmätty monessa blogissa, minuakin on pyydetty mukaan.

1. Mitä on yöpöydälläsi?
En omista yöpöytää. Yöpöydän virkaa toimittaa noin 3 neliömetriä lattiapinta-alaa, jota tällä hetkellä peittää lähes kauttaaltaan noin 60 cm korkuinen pino sekalaista luettavaa.
2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?
Jimi Hendrix - Voodoo Child, The Jimi Hendrix Collection. Koska loistavaa Jimiä pitäisi kuunnella vinyyliltä.
3. Käytkö öisin jääkaapilla?
Jep, yön hiljaisina tunteina tosin joskus toivoisin, että jääkaappi tulisi minun luokseni.
4. Elokuva, jonka aikana itkit?
Tämä on aika henkilökohtaista. En juurikaan itke. Viimeksi taisi olla kun näin elokuvan Shine, koska siihen liittyi erään mukavan henkilön muisto.
5. Mitä pelkäät?
Vaimoa. Koska hän on pelottavan usein oikeassa.
6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?
Tavattoman itsevarma olo.
7. Tunnetko ketään julkkista?
Aika monta.
8. Kuvaile sänkyäsi.
Sekainen paikka.
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?
Voiko olla molempia samanaikaisesti? Perusvire on suunnitelmallisuus.
10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi?
Jan-Eric -poikani, meissä on niin paljon sitä samaa.
11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?
En ole.
12. Mitä kannat aina mukanasi?
Hyvää tahtoa.
13. Mitä kaipaat/kaipasit lapsuudessasi eniten?
Räväkkyyden hallitumpaa kanavoimista koko yhteiskunnan voimavaraksi.
14. Oletko tyytyväinen nimeesi?
Olen. Sundqvisteja ei ole liikaa, Virtanen olisi jo taakka. Christer on sopivan ruotsinkielinen. Siitä on etua kun useimmiten esiinnyn suomenkielellä. Monelle tulee yllätyksenä miten joku jolla on etunimenä joku ihmeen Christer, voi puhua niin virheetöntä suomenkieltä. Blogipiireissä minut tunnetaan tosi hyvin veteraaniurheilija-nimellä. Olen tuosta asiasta erityisen ylpeä, sillä Suomen Veteraaniurheiluliitto on pohtinut nimensä muuttamista. Lapsellisesti ja hyvin, hyvin ilkikurisesti kuvittelen itse aiheuttaneeni tuon nimenmuutostarpeen.
15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
Tänä päivänä olen kuunnellut Sergei Rachmaninovin 3. pianokonserttoa. Se on kuulkas hieno musiikkikappale! Jokainen pianisti joka tuon kappaleen jaksaa vääntää läpi on kuin paraskin huippu-urheilija. Ja mikä kuunteluelämys, jos pianisti pistää koko sielunsa siihen esitykseensä kuten esimerkiksi Leif Ove Andsnes tai Vladimir Ashkenazy. Tässä 30 sekunnin näyte.
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?
Olen ollut koulunäytelmissä mukana ja aikuisena esittänyt Pietaria erään opiskelijaryhmän mukana 1970-luvun lopussa. Oli aivan mahtava Suomen kiertue.
17. Pidätkö itsestäsi?
Mikä ettei. Sopivasti hassu.
18. Oletko tehnyt mitään laitonta?
Olen kaidalta tieltä lipsahtanut liian monta kertaa. Yritän kuitenkin elää mahdollisimman laillisesti.
19. Pidätkö itseäsi söpönä?
Ei tule itselleni, eikä muillekaan ensimmäisenä mieleen itsestäni. Luulisin.
20. Epämiellyttävin kotiaskare?
Työpöydän siivoaminen.
21. Syötkö roskaruokaa?
En syö. En edes haaveile roskaruoasta.
22. Viilaatko kynsiäsi?
Olen viilannut kynsiäni ehkä viisi kertaa elämässäni. Onko se tarpeeksi usein, jotta se kannattaa ilmoittaa?
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?
Lenkkeilen ja kävelen reippaasti. Olen harmillisen usein viime kuukaisina antanut leikata pitkän valtoimenaan kasvavan tukkani.
24. Oletko koskaan laulanut karaokea?
En tunnusta.
25. Mitä sanaa toistat paljon?
Tsemppiä.
26. Seuraatko tosi-tv-ohjelmia?
En.
27. Oletko koskaan halunnut malliksi?
Olen joskus ajatellut, että oikein kovakuntoisena ja hoikkana voisin kelvata malliksi. Onneksi tällainen ajatus on nopeasti mennyt ohi.
28. Seuraatko naapureidesi elämää?
En. Minulla on mukavan huomaamattomat naapurit.
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?
Olen tällaisiakin tabletteja syönyt. Lähes kaikki kestävyysurheilijat kärsivät alhaisesta hemoglobiinista jossakin elämänsä vaiheessa. Kuuriluontoisena silloin paikallaan.
30. Jos voittaisit 1000e, mitä tekisit sillä?
Tuo on valtava summa rahaa. Kävisin varmaan ruokakaupassa ja iloitsisin siitä kun jäi vielä niin paljon jäljelle tuosta summasta. Vähän tuota suurempia summia olen joskus lahjoittanut ahdingossa oleville ystäville.
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi?
Eilen tulin esiintymisreissulta. Piipahdin huoltoasemalla juomassa kupin teetä ja syömässä leipää. Maksoin siitä 4 euroa ja 10 senttiä. Aika kallista. Elämä on.
32. Odotatko jo kesää?
Olen kesäihminen. Odotan aina kesää.
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?
En ole käynyt laskettelemassa pitkään, pitkään aikaan.
34. Turhin juhla?
Ehkä ne linnanjuhlat 6. joulukuuta.
35. Mitä kieliä osaat puhua?
Suomi, ruotsi, englanti, saksa. Noilla pitää yrittää pärjäillä.
36. Edellinen matikan numerosi?
9. Olin kyllä tuota surkeampi. Onnistuin ilmeisesti kokeissa yllättävän hyvin.
37. Onko sinulla lävistyksiä?
Ei. Tahattomia urheilun myötä tulleita lävistyksiä on muutama.
38. Jos tulisit (/kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?
Ihmeiden aika ei ole ohi - toteaisin.
39. Onko sinulla hyvä itsetunto?
On se varmaan keskimääräistä parempi.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?
On se nuorempi.
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi?
Joitakin viikkoja sitten. Uusi pesukone.
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?
En täysin tyrmää ajatusta, mutta ihmisen ahneus vie tältä jalolta ajatukselta äkkiä uskottavuuden.
43. Onko sinulla nälkä?
Ei tällä hetkellä.
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?
En.
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa?
Mielenkiintoinen kysymys. Kamalaa - emmä vaan tiiä!
46. Ripari vai protuleiri?
En ole käynyt riparileirillä. Olen siis ilmeisesti protu, vaikka en tiedäkään mitä se on.
47. Teetkö kotitöitä?
Liian vähän.
48. Pidätkö linnunlaulusta?
Kyllä, en tosin kaikista esiintyjistä.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?
Koira puuttuu. Kompensoiko tämän puutteen kaksi ylimääräistä lasta ja yksi kissa?
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi?
Asioiden perusteellinen pohdiskelu.
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?
Sen lauluäänen voisin muutamaksi vuodeksi lainata Jaakko Ryhäseltä.
52. Mikä sinusta tulee isona?
Toivottavasti pysyn pienenä.
53. Mitä aiot nyt tehdä?
Tehdä jotain järkevämpää kuin juuri tätä.
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?
Kukapa nyt kodistaan haluaisi pois?
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?
Se sopivan pitkä koulumatka. Päivän liikunta-annos sopivasti käyntiin.
56. Kuinka monta levyä omistat?
En ole laskenut. Arvioisin vähän yli 200 kpl.
57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?
Kyllä, mutta siitä en halua tehdä tämän suurempaa numeroa.
58. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin?
Jonkin verran. Olen Punaisen Ristin kouluttaja.
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?
Lähivuosina on paljon tekemistä. Muutamasta kodista vielä puuttuu kirjoittamani kirja ja liian moni on välttynyt kuuntelemasta valistusviestiäni ravitsemuksesta ja liikunnasta.
60. Janottaako sinua tällä hetkellä?
Kyllä. Minulla on arviolta 213 ml:n nestevaje.
61. Mitä tahtoisit juoda?
Elämän vettä.
62. Miten vietät viikonloppusi?
Tekemällä niitä rästitöitä.

Maitorasva suojaa eturauhasyövältä

*
Vanha "virsi" on perinteisesti alkanut sanoilla: Maitotuotteet lisäävät eturauhassyövän riskiä...

Tänään lauletaan ihan uutta "virttä": Maidon rasvat saattavat suojata eturauhassyövältä! "Kanttorina" toimii lääketieteellisen molekyyligenetiikan dosentti Irma Järvelä Kansanterveyslaitokselta ja Helsingin Yliopistosta. Suomessa ja Ruotsissa on tutkittu "seurakuntalaisia" sankoin joukoin. Yli 4 000 suomalaista ja ruotsalaista eturauhassyöpäpotilasta sekä yli 2 000 verrokkia on luovuttanut tietonsa maidonkäytöstään.

Aiemmissa tutkimuksissa herännyt epäily, että maitotuotteet saattaisivat lisätä eturauhassyövän riskiä, on tietenkin vääristänyt mielikuviamme maitorasvoista. Myllynkivet pitäisi ripustaa sellaisten "kirkkoherrojen" niskaan jotka tätä "virttä" ovat veisanneet ja tahallaan harhauttaneet Suomen kansaa karttamaan rasvaisia maitotuotteita. Irma Järvelä selvitti tässä tutkimuksessa mm. kuinka paljon eturauhassyöpäpotilaat käyttivät rasvakoostumukseltaan erityyppisiä maitotuotteita muuhun väestöön verrattuna.

Eturauhassyöpäpotilaiden maidonkäyttötottumukset eivät poikenneet muusta väestöstä. Tutkimuksen tärkein havainto oli, että maidon käyttö ja maitosokerin sieto eivät missään tapauksessa lisänneet eturauhassyövän riskiä. Vain vähärasvaisen maidon (!) runsaaseen käyttöön liittyi lievästi kohonnut eturauhassyövän riski. Maidon rasvat saattaisivat siis jopa suojata eturauhassyövältä. "Hallelujaa" laulaa herätyksen saanut "seurakunta".

Tutkimuksesta antaa lisätietoja dosentti Irma Järvelän tutkimusryhmä, dosentti Johanna Schleutkerin tutkimusryhmä Tampereen yliopistosta ja professori Henrik Grönbergin tutkimusryhmä Tukholman Karolinska Instituutista. Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi syöpäepidemiologian alan Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention -lehdessä.

Pois vähärasvaiset maitolitkut, esiin täysmaito, rasvaiset juustot ja ihana 10 prosentin vahvuinen jogurtti! Nyt on juhlan aika! Enkelikuoro säestäköön meitä.

Lähteet: Finfoodin uutispalvelu ja Suomen Tietotoimisto, 6.3.2007

Kansanterveyslaitos hermostui rasvahömppään

*
Turun Sanomien toimittaja Eva Latvakangas on haastatellut ylilääkäri Antti Julaa (Kansanterveyslaitos). Jula pitää ihmeellisenä sitä, että joku vielä asettaa kyseenalaiseksi kovien rasvojen vaikutuksen kolesterolitasoon. Kirjoituksessa hyökätään yllättävän voimakkaasti tutkimusprofessori Kari Salmista, professori Pertti Happosta ja terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangasta vastaan. Viimeaikaisia hedelmällisiä rasvakeskusteluja kutsutaan rasvahömpäksi. Vapaan mielipiteen ilmaisua rasvasta pidetään vahingollisena. Kolesterolikysymys on tavattoman ristiriitainen asia, ei niin päivänselvä kuin ylilääkäri Antti Jula meille kertoo. Toteamus "Johonkinhan ihmisen on kuoltava, jos asian raadollista puolta ajattelee", olisi ehkä kannattanut jättää sanomatta. Lue oheinen kirjoitus ja sano mielipiteesi:

Rasvahömppä haastaa infarktipeikon
Noin puoli miljoonaa suomalaista syö päivittäin kolesterolilääkkeitä. Määrä kasvaa jyrkästi: ei siksi, että väestön kolesteroliarvot olisivat nousussa, vaan koska yhä useampi saa oireeseensa hoitoa. Nyt alalla on noussut kiistaa siitä, syödäänkö kolesterolilääkkeitä turhan takia ja vain varmuuden vuoksi. Kuuluu jopa ääniä, jotka kieltävät eläinrasvojen yhteyden kolesteroliin ja sydän- ja verisuonitauteihin.Totuus on vaarassa unohtua, kun kolesterolipelko kohtaa inhimillisen toiveajattelun, varoittaa kolesterolitutkija. Kaikkihan tietävät, mikä on kolesteroli. Sen seuraaminen on miltei suomalainen kansalaisvelvollisuus. Se on se tahmea mönjä, joka kertyy ihmisen verisuoniin hänen syömistään eläinrasvoista. Se liisteröityy verisuonien sisäseinämiin ja tukkii sepelvaltimon. Kun veri ei pääse sen läpi kuljettamaan tarpeeksi happea ja energiaa sydämeen, henkiriepu on vaarassa. Tämä on meille opetettu jo koulussa. Infarktin kanssa ei ole leikkimistä.
Liika kolesteroli ja sydän- ja verisuonitautiriski ovat varsinkin itä- ja pohjoissuomalaisten perisyntejä, joita kitkemään perustettiin maailmankuuluksi ponnahtanut Pohjois-Karjala -projekti. Karjalaisten lisäksi muutkin suomalaiset sisäistivät uudenlaisen ruokajärjestyksen: voi vaihdettiin margariiniksi, läski rasvattomaksi lihaksi ja kalaruoaksi. Suomalainen mieskin oppi syömään vihanneksia.1970-luvulta tähän päivään 35-64-vuotiaitten suomalaisten kuolemat sepelvaltimotautiin tai aivohalvaukseen vähenivät 70 prosentilla. Raju tulos kohahdutti maailman sydäntutkijoita ja todisti, että eläinrasvana syöty kolesteroli on sydämelle vaarallista.
- Se tulos pätee edelleen, vakuuttaa Kansanterveyslaitoksen ylilääkäri Antti Jula.
Voikeskustelua juoksuhaudasta. Nyt Jula pelkää pääkaupunkilaisen suuren sanomalehden palstoilta lähteneen sekakeskustelun säikäyttävän tavallisia kolesterolipotilaita luopumaan hoidostaan, jättävän lääkärin määräämät lääkkeet sikseen ja vaihtavan kevyen dieettinsä takaisin vanhaan eläinrasvaiseen. Jula pitää ihmeellisenä sitä, että joku vielä asettaa kyseenalaiseksi kovien rasvojen vaikutuksen kolesterolitasoon.
- On kiistaton tosiasia, että kovien rasvojen korvaaminen ruokavaliossa pehmeillä laskee kolesterolin tasoa. Ei vuosikymmenien tutkimusten tuloksia voi noin vain mitätöidä, hän ihmettelee.
Ensin kohuttiin Valion eläkkeellä olevan tuotekehitysjohtajan yleisön osastoon kirjoittamista väitteistä, joiden mukaan uudet tutkimukset todistaisivat, ettei voilla ja tyydytetyillä rasvoilla ole mitään tekemistä sepelvaltimotaudin kanssa. Väite levisi innostuneeseen nettikeskusteluun. Mielipidekirjoituksen alle pantu professorin kunniatitteli erehdytti lukijat luulemaan kirjoittajaa alan tutkijaksi - siitä huolimatta, että tyydytetyt ja tyydyttämättömät rasvahapot menivät kirjoituksessa iloisesti sekaisin. Sitten valtalehti tukeutui laajassa kolesterolijutussaan kahteen kuopiolaistutkijaan, joiden mukaan useimmille kolesterolipotilaille määrätään lääkkeitä aivan turhaan.
- Jos olisimme rehellisiä, ainoa oikea johtopäätös olisi, että tällä hetkellä emme varmuudella tiedä, mikä kolesterolipitoisuuden pienentymisen merkitys on statiinihoidon sydän-verisuonisairauksia ehkäisevän vaikutuksen kannalta, Helsingin Sanomat siteerasi kuopiolaisia eriuskoisia, professori Pertti Happosta ja dosentti Markku Myllykangasta. Herrat asettivat kyseenalaiseksi kolesterolitason ja sydänkuolleisuuden yhteyden ja arvioivat, että vain yksi tai kaksi kolesterolipotilasta sadasta hyötyi lääkehoidosta. Tämän jälkeen kolesterolikeskustelu alkoi näyttää paluulta menneisyyden juoksuhautoihin.
- Täysin turhaa huuhaata koko rasvahömppä vuosikymmenien pelotteluineen, julisti yksi nettikeskustelija.
- Viime vuosikymmenten terveysvalistus on pitkälti ollut hysteriaan perustuvaa hölynpölyä virheellisine ruokaympyröineen, rasvalla pelotteluineen ja turhien hiilihydraattien mainostamisineen, uskoi toinen.
Keskustelua leimasi käsitys siitä, että kaiken takana oli lääketeollisuuden rahanhimo ja viranomaisten lahjottavuus: kolesterolista tehtiin paha pöpö, jotta lääkkeet tekisivät kauppansa.
- Nyt onneksi ravintoasioista alkaa pikkuhiljaa olla jo enemmän tietoa, joten ravintosuositukset saadaan ehkä joskus kuntoon. Ei ihmiset niitä kuitenkaan noudattaa ala tietenkään, koska kuka nyt enää luottaa viranomaisiin ravintoasioissa, heillä kun ilmeisesti on tärkeämpiäkin intressejä kuin kansakunnan terveys.
Kaikki eivät lääkkeistä hyödy. Lääketeollisuuden vaikutusvaltaan Jula ei ota kantaa; ei myöskään siihen, määräävätkö jotkut lääkärit kolesterolin alentamiseen käytettyjä statiineja automaattisesti, kun kolesterolitaso ylittää 5 millimoolia per litra.
- Jos näin tapahtuu, vastuunkanto ei kyllä ole kohdallaan, Jula toteaa.
- Aina on tutkittava potilaan tilanne kokonaisuudessaan, katsottavat mitä muita sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä hänellä on. Perinnöllinen riski on tärkeä selvittää. Jos lähisuvussa on jo keski-iässä tautiin sairastuneita henkilöitä, riski on suuri. Kohonnut verenpaine, diabetes, matala HDL-kolesteroli, kohonneet triglyseriidiarvot - mitä useampia riskitekijöitä on, sitä enemmän perusteita on lääkityksen aloittamiselle. Mutta jos ihminen on muuten terve, ei pelkän kohonneen kolesterolitason takia ole mitään syytä käyttää lääkkeitä. Turha lääkitys ei silti ole välttämättä haitaksi muulle kuin kukkarolle. Statiinien hinnat ovat tosin viime vuosina romahtaneet, koska lääkkeiden patentit ovat alkaneet vanheta. Markkinoille on tullut halvempia rinnakkaistuotteita.
Julan mukaan veren kolesterolitason vaikutus ihmisen terveyteen on perin yksilöllinen asia. Suomessa siihen vaikuttaa erityisesti perimä. Joissakin tapauksissa LDL:n eli pahan kolesterolin reseptorivika aiheuttaa korkeita kolesteroliarvoja ja varhaista sepelvaltimotautia. Toisessa perinnöllisessä oireistossa kohonneeseen kolesteroliin liittyy myös matala hyvälaatuinen kolesteroli tai suurentunut triglyseridiarvo. Molempiin rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin auttaa ruokavalio ja liikkuminen, mutta riskin monitahoisuus edellyttää myös lääkkeitä, varsinkin silloin kun tauti ilmenee varhain. Lääkkeitten käyttö puolestaan edellyttää aina kovia rasvoja välttävää ruokavaliota ja liikunnan lisäämistä, jotta hoito olisi tehokasta.
- Valtimotautipotilailla lääkehoidosta näyttää olevan hyötyä silloinkin, kun LDL-kolesteroli on normaali. Yksi selitys voi olla se, että statiineilla on myös kolesterolista riippumattomia suojavaikutuksia, Jula selventää.Varsinkin lohikalasta saatavien omega 3-rasvahappojen käyttö on viime vuosina lyönyt itsensä voimalla läpi suomalaiseen ravintoon. Julan mukaan niillä ja vihannesten syömisellä on monta muutakin hyvää terveysvaikutusta kuin kolesterolitason alentaminen.
- Suomalaiset ovat 30 vuoden kuluessa kolminkertaistaneet kasvisten käyttönsä. Suolan käyttö on vähentynyt neljäsosalla. Kovien rasvojen käyttö on puolittunut. Näillä konsteilla suomalaisten sydänkuolleisuus on 30 vuoden aikana laskenut peräti 70 prosentilla. Eikö tämä todista kevyen ruokavalion vaikutuksesta sydämen terveyteen? Jula kysyy.
Horjuuko usko keveään ruokaan? Silti sepelvaltimotaudin väheneminen on pysähtynyt. Siihen kuolleisuutta kuvaavat käyrät ovat parin viime vuoden aikana jopa nousseet. Eikö kalan ja rehujen syöminen enää auta? vai horjuuko suomalaisten usko terveyssyömiseen? Totuus on, että sekä miesten että naisten paino on viime vuosina alkanut uudelleen nousta. Mutta Julalla on ilmiöön toinenkin selitys: nyt kuolevat sydäntauteihin ne, jotka vanhan ruokajärjestyksen aikaan olisivat kuolleet jo aikoja sitten. Ikäihmiset. Keski-ikäisten sydäntautiluvut laskevat edelleen, mutta väestön vanheneminen siirtää tautiin kuolleisuuden ikäihmisten tilastoluukkuun. Johonkinhan ihmisen on kuoltava, jos asian raadollista puolta ajattelee. Kysymys on siis samasta ikäluokasta, jonka jäsenet ennenkin sairastivat sepelvaltimotautia. Sukupolven henkiinjääneillä on kuitenkin sama ravintotausta kuin muulla ikäluokalla, ja se on jättänyt jälkensä heidän verisuoniinsa. Siksi sepelvaltimotauti on edelleen suuri kuolinsyy.
- Väärän ruokavalion tekemiä tuhoja ei saa korjatuksi. Oikeisiin ravintotottumuksiin siirtymisen hyöty on sitä pienempi, mitä myöhemmin se alkaa, Jula muistuttaa. Pohjois-Karjala -projektin jälkeen on paljon rasvatonta maitoa virrannut kuluttajien kurkusta alas. Siinä ajassa tutkimuskin on edistynyt ja monipuolistunut.
- Me tiedämme kolesterolista ja sydänriskien hallinnasta paljon enemmän kuin silloin, Jula vakuuttaa.
- Tätä tietomäärää meillä ole varaa sivuuttaa pelkän huhutiedon tai toiveajattelun takia. Kysymys on suomalaisten hengestä ja terveydestä.

Lähde: Turun Sanomat, 4.3.2007

Tuoreita eläinaiheisia otsikoita

Varis debytoi ampumahiihdon maailmancupissa

Aku Ankka teki levikkiennätyksensä

Kärpät varmisti runkosarjan voiton

Teräs-Taavetti

Ystäväni Antti Honkonen on kirjoittanut hienon muistokirjoituksen aikamme liikuntalegendasta, Taavetti Huovisesta. Innostakoon Taavetti meitä muita liikunnan kipinän sytyttämiä.

Teräs-Taavetin askellus päättyi

Limingassa valtatie 4:n kohdalla Temmeksen tienoilla oli takavuosikymmeninä kaksi kuuluisaa tavaramerkkiä: Ala-Temmeksen lentokone ja sen luona kävelylenkkinsä kääntöpaikalla piipahtanut Limingan kilpakävelevä lentojätkä, joksi Teräs-Taavetti Huovinen itseään nimitti (valokuva: Antti Honkonen).

Oulun Tarmon ja sitä ennen Limingan Lujan yleisurheilijalegendoihin kuuluvan Taavetti Huovisen askellus päättyi lopullisesti Ystävänpäivän aatonaattona. Limingassa 30.12.1914 syntynyt ja kotikunnassaan 12.2.2007 elämäntaipaleensa päättänyt mies kantoi lempinimeä Teräs-Taavetti.

Piialle syntyneen, 92-vuotiaaksi eläneen miehen elämäntaipaleelta löytyisi monta vaikuttavaa tarinaa, mutta tässä keskitytään liikuntaan. Kehnokuntoisuutta, päivittäistä pahoinvointia ja oksentelua kokenut surkeakuntoinen mies päätti vanhoilla päivillään ottaa liikunnan päivittäiseksi lääkkeekseen. Jo savottatyövuosinaan hän oli kävellyt yli 100 kilometrin matkoja työmaalta toiselle, joten kunnon kohentamiseksi löytyi luonnolliseksi lajiksi tuo kävely. Toki hän raskaan työnteon lisäksi hiihti ja pyöräili paljon. Työtaidoista hän hyötyi urheiluvimman sytyttyä mm. niittomestarina.

Jalat veivät miestä ahneesti Temmeksen teitä. Eipä ihme, että hän 1980-luvulla kuntoduttuaan lähti kokeilemaan Oulun aluekisoihin nuorempiensa kävelyvauhtia. Maailmanennätyksiä rekisteröidään myös veteraaniurheilijoille ja sellainen on myös Teräs-Taavetin nimissä. Vuonna 1986 Pohjois-Pohjanmaan piirikisoissa hän käveli 72-vuotiaana 3000 metrillä ajan 17.09,0. Se oli silloisen tilastoinnin aikana 70-vuotiaiden ME! Maailmanennätystemppu ei aiheuttanut laakereille lepäämisilmiötä vaan innokkaamman näyttöhalun ja tämän Teräs-sanan liittämisen entistä uskottavammin etunimen yhteyteen. Vuonna 1988 hän teki samalla matkalla uudeksi ikäistensä ME-ajaksi hurjan lukeman 15.46,0.

Monta miestä Teräs-Taavetti ehti innostaa kilpakävelyyn, lajiin jossa maisemat vaihtuvat, mielikuvitus saa vapaasti laukata. Sellaisen lajin pariin jonka matka- eli tossukustannukset ovat kilometriä kohden halpaakin halvemmat. Moni jatkaa yhä Taavetin sytyttämää kilpakävelyharrastusta.

Kepeitä multia Taavetille!