**
Jatkan älyttömän yksinkertaisten tekstieni tarjoamista teille luettavaksi ja kommentoitavaksi. Olen nyt omien kirjallisten kykyjeni äärirajoilla. Tämän yksinkertaisemmaksi en saa sanomaani. Jos et tekstiä ymmärrä, yritän sitä häntä koipien välissä parantaa kunnes se on täysin ymmärrettävää.
- Harrastan liikuntaa koska se antaa vapauden syödä kaikkea sitä mitä haluan!
- Jos en liiku – lihon heti useita kiloja!
- Monet kaivavat haarukalla hautaansa sohvalla maaten.
Nämä repliikit voivat olla peräisin mistä tahansa tilanteesta missä pohditaan liikunnan ja ravitsemuksen välisiä suhteita enemmän tai vähemmän sukkelasti. Totta näissä repliikeissä on paljonkin, vaikka ne mahdollisesti herättävätkin kunniattomat tunnot pintaan.
- Taasko meitä pullukoita syyllistetään?
- Mitä jos ei liikunta kiinnosta pätkääkään?
- Haisee hiki – älä tule liki!
- Ei terveen ihmisen tarvitse liikkua.
Älä sitten lue näitä rivejä! Sillä tämä kirjoitus sisältää vaihteeksi liikunnan ylistystä ja sen myötä syntyvää ravitsemuksen hurmostilaa. Liikkuvan ihmisen ruokavalion tulisi tyydyttää päivittäinen energiamäärä. Se voi olla jotain 2000 ja 4000 kilokalorin välillä riippuen liikunnan kiihkeydestä, liikuntalajista ja muista seikoista joita en nyt tässä laiskuuttani rupea luettelemaan. Tämä liikkuvan ihmisen tarvitsema kokonaisenergiamäärä voidaan koostaa monella eri tavalla. Tärkeintä on huolehtia siitä, että tietyt perusperiaatteet täyttyvät:
- monipuolisuus
- kohtuullisuus
- säännöllisyys
- rytmitys
- ravintoainetiheys
Liikkujan kannattaa pitää mielessä, että yksittäisellä huonolla ruokavalinnalla (esim. kevytmargariini, sokerikorppu tai vaikkapa sipsipussi) ei täysin onnistu pilaamaan pääosin hyvää ruokavaliota. Hyvällä yksittäisellä ruokavalinnalla (voi, omena tai vaikkapa naudan sisäfilee) ei ihan helposti tosin onnistu korjaamaan muuten puutteellista päivän ateriakokonaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että hetkellistä hairahdusta ei pidä liiaksi jäädä suremaan. Syö se sipsipussi kerran viikossa jos sellainen käsittämätön himo tärvättyyn ruokaan ilmenee. Satunnaisesti nautittu huonolaatuinen ravinto ei kaada sairaspetiin välittömästi. Eikä satunnaisella hyvälaatuisella ravinnolla voida riittävästi parantaa huonon ruokavalion rappiollista vaikutusta. Älä yhtään röyhistele rintaasi jos syöt urheiluleireillä ihan tavattoman terveellisesti, mutta sitten kun muiden silmä välttää syöt ihan mitä sattuu! Ravitsemuksen kokonaisuus ja säännölliset ravintovalinnat ratkaisevat onko sinun ruokailussa järkeä vaiko ei. Liikkuja voi syödä varsin runsaasti hiilihydraattia. Saattaa jopa tästä joukosta löytyä käyttäjäkunta, jolle lämpimästi voi suositella valtion ravitsemusneuvottelukunnan kaikkia päähänpinttymiä. Vähän liikkuvat saavat olla erityisen tarkkoja noiden hiilihydraattien suhteen, muuten rupeaa paino nousemaan ja ilmeisesti myös rupeaa hieman reippaammin peräpää paukkumaan. Tämä paukuttelutieto lisättiin lukijapalautteen perusteella. Asiaa on tutkittu ja omaehtoista kokemustakin on. Hiilarit ovat hyviä paukkupanoksia.
Liikunta lisää energiantarvetta. Tämä pitää huomioida ruokavaliota koostettaessa. Liikunta tuo väljyyttä ruokailuun. Ei tarvitse ihan jokaista kilokaloria laskea. Liikunta vapauttaa sinut monipuolisen ja riittävän ruokavalion kimppuun. Valitset sitten minkä tahansa sadoista dieeteistä, niin voit nauttia tuon dieetin puitteissa sen verran runsaita annoksia, että puutosoireita ei juurikaan pääse syntymään. Voit halutessasi jopa syödä rasvaa hieman enemmän kuin suositukset määräävät sillä uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että ravinnon rasva ei kovinkaan herkästi heilauta veren rasvaprofiilia pitkällä tähtäimellä suuntaan eikä toiseen. Reipas liikunta huolehtii sitten siitä, että hieman energiatiheämmät annokset eivät siirry vatsan seudulle varastoon.
Monipuolisuus on erittäin tärkeää liikkujalle. Kaikki elintarvikkeet eivät ole yhtä ravinteikkaita, joten liian yksipuolisesta ravinnosta saattaa toisaalta saada liikaa jotain tiettyä ravintoainetta ja toisaalta liian vähän jotain toista. Einestiskiltä ei urheilija juurikaan löydä mitään suuhun pantavaa. Liikunta aiheuttaa hieman suurempaa vitamiinien ja hivenaineiden tarvetta, mutta tätä jotkut helppoheikit ja -matit herkästi liioittelevat halutessaan tarjota sinulle niitä ravintolisiä, pillereitä ja ravintolitkuja. Ihan normaalilla ruoalla se urheilija kuitenkin parhaiten liikkuu ja nuo helpot kikat kannattaa jättää pois käytöstä. Urheilijan syödessä runsaasti ravintoainetiheitä ruokia voi varmistua siitä, että hän saa tästä kaiken tarvitsemansa.
Ravinnon sisältöä tärkeämpää voi olla ottaa huomioon usein ihan retuperällä oleva ateriarytmitys. Tästä tulee tämä ajatukseni siitä, että liikkujan ruokailussa pitää olla ateriavälit kunnossa. Säännöllisesti lautasen äärellä vietetty laatuaika takaa sen, että verensokeri pysyy tasaisena. Harjoittelun jälkeinen hajottava aineenvaihdunta (katabolia) muuttuu rakentavaan suuntaan (anabolia). Anteeksi kun käytän tällaisia vierasperäisiä sanoja, mutta ne ovat suluissa. Hyppää vain reilusti kaikkien vieraiden sanojen yli, sillä vielä on jäljellä muutama viiltävä totuus: Nälkä on merkki siitä, että ateriarytmiä voi tihentää. Täysinäinen hieman epämukava olo taas on merkki siitä, että syödään joko liian tiheästi tai liian suuria annoksia. Säännöllinen rytmi takaa riittävän energiansaannin, sopivan harjoittelu- ja elämänvireen sekä hyvän harjoittelusta palautumisen. Liikkujan onkin syytä nauttia päivän aikana vähintään kolme ateriaa lautaselta ja niiden välissä saman verran terveellisiä välipaloja. Sopiva ateriaväli voi olla kolme tuntia, tarvittaessa jopa tiheämpi. Kuulostele elimistöäsi. Sitten kun pysyt virkeänä vaikkapa koventaessasi ajoittain treeniäsi on se todennäköisesti merkki siitä, että olet oikeilla jäljillä. Ja muista juoda riittävästi vettä!
Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on ilmestynyt joitakin muitakin kirjoituksia:
perjantaina, toukokuuta 18, 2007
torstaina, toukokuuta 17, 2007
Jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee
Murphyn Laki on monelle meistä tuttu: Jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee. Tämä laki ja 1752 muuta samantyyppistä lakia löytyy tästä PDF-tiedostosta. Yleisön pyynnöstä jatkan englanninkielisen aforismi-, sanonta-, sananlasku- ja repliikkikokoelmani jakamista rakkaille blogini lukijoille. Minä olen kerännyt näitä vuosina 1987-2007 ja nyt on jaettavana siis se kokoelmani osa, joka käsittelee erilaisia elämän (hauskoja) lainalaisuuksia. Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa lukiessanne kokoelmaani kuin minulla oli kokoelmaa tehdessäni. Luovutan ehkä jatkossakin teille lisää kokoelmastani (nyt on arviolta 12% kokoelmastani jaossa). Kokoelma on jaossa pieninä ja suurina PDF-tiedostoina. Jotkut kerää postimerkkejä, minä kerään englanninkielisiä sanontoja ja sukkeluuksia.
Christer's "Superlist of Fun Lines and Famous Quotations" is a moonstruck project intending to present some words of wisdom, aphorisms and memorable sayings. It is part of my large private collection. I hope you enjoy my latest free gift: Laws, Principles and Order Quotes.
Laws, Principles and Order Quotes
Additional parts of my collection
Christer's "Superlist of Fun Lines and Famous Quotations" is a moonstruck project intending to present some words of wisdom, aphorisms and memorable sayings. It is part of my large private collection. I hope you enjoy my latest free gift: Laws, Principles and Order Quotes.
Laws, Principles and Order Quotes
Additional parts of my collection
tiistaina, toukokuuta 15, 2007
Mitä suomalaiset oikeasti syövät?
*
Suomalaiset syövät eniten jäätelöä Euroopassa... kuluttavat 30 kg sokeria/henki... ruoassamme ei ole nimeksikään transrasvoja...
Erään rohkean Anjan silmin nähtynä on kyse tilastointiharhasta. Finravinto -selvityksessä on useita epätarkkuustekijöitä. Lukekaa koko juttu oikeasta paikastaan, mutta ajatuksianne herättämään pistän osia kirjoituksesta tähän:
Sattui Helsingin Sanomissa 14.5.2007 silmiin artikkeli, jossa kerrottiin suomalaisten syövän jäätelöä eniten Euroopassa. Jätskiä menee vuosittain 14 litraa/henkilö, mikä vastaa noin 7 kg/henkilö. Aloin sitten miettiä ja selvittää, mitä suomalaiset itse asiassa syövät. Vertailin Finravinto 2002 lukuja muihin tietolähteisiin, kuten Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton tilastoihin ja Tiken yhteenvetoihin. Tiken (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) ravintotase on laskettu todellisista määristä ja on siten luotettavampi kuin Finravinto 2002-tutkimuksen tulokset, jotka perustuvat kyselyihin parin päivän syömisistä. Finravinto 2002 tulosten mukaan suomalaisnaisten olisi pitänyt laihtua eikä lihoa. Energiamäärä oli niin alhainen.
Finravinto 2002 mukaan suomalaiset syövät sokeria ja makeisia noin 13 kg/henkilö, vaikka suomalaiset syövät tuon määrän pelkkinä makeisina - maailmanennätystahtia. Toisaalla Finravinto 2002 tutkimuksessa sanotaan suomalaisten syövän sakkaroosia 16,8 kg/a. Sokeria kuitenkin (myydään) kulutetaan yli 30 kg/henkilö.
Kymmenessä vuodessa virvoitusjuomien kulutus on kaksinkertaistunut, osa kasvusta on keinomakeutettuja virvoitusjuomia. "Suomalaisten arvioidaan juovan tätä nykyä asukaslukuun suhteutettuna norjalaisten jälkeen eniten maailmassa sokerittomia virvoitusjuomia."
Alkoholin kulutus on ollut kasvussa 1960-luvulta asti. (Hesarissa kirjoitettiin myös alkoholin lihottavasta vaikutuksesta)
Vaikka luvut eivät kaikilta osin ole vertailukelpoisia, niin näyttää siltä, että Finravinto 2002:ssa on merkittävää epätarkkuutta (esim. olut, virvoitusjuomat, jäätelö, sokeri...). Finravinto 2002 alkaa olla jo historiaa. Toivottavasti meneillään oleva Finravinto 2007-tutkimus täsmää paremmin myyntitilastojen (ja todellisuuden) kanssa. Finravintotutkimus on kuitenkin se, johon lähes aina vedotaan, kun puhutaan suomalaisesta ravitsemuksesta. Täytyypä tehdä samanlainen vertailu, kun tämän vuotisen tutkimuksen tulokset on saatavilla.
Täytyy sanoa, että minua alkoi jokin verran sapettaa, kun tein tätä vertailua. Omassa työssäni kun joudun pohtimaan mahdollisia virhelähteitä ja niiden vaikutusta. Finravinto-tutkimuksessa olisi ollut hyvin helppo tarkistaa kulutusluvut esim. oluen ym. osalta. (Mutta ehkä se olisi paljastanut liian hyvin, miten epäluotettava koko selvitys on.)
Lähde: Mitä suomalaiset syövät, raportointiharhat. Hiilaritietoiset -foorumi, 15.5.2007
Suomalaiset syövät eniten jäätelöä Euroopassa... kuluttavat 30 kg sokeria/henki... ruoassamme ei ole nimeksikään transrasvoja...
Erään rohkean Anjan silmin nähtynä on kyse tilastointiharhasta. Finravinto -selvityksessä on useita epätarkkuustekijöitä. Lukekaa koko juttu oikeasta paikastaan, mutta ajatuksianne herättämään pistän osia kirjoituksesta tähän:
Sattui Helsingin Sanomissa 14.5.2007 silmiin artikkeli, jossa kerrottiin suomalaisten syövän jäätelöä eniten Euroopassa. Jätskiä menee vuosittain 14 litraa/henkilö, mikä vastaa noin 7 kg/henkilö. Aloin sitten miettiä ja selvittää, mitä suomalaiset itse asiassa syövät. Vertailin Finravinto 2002 lukuja muihin tietolähteisiin, kuten Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton tilastoihin ja Tiken yhteenvetoihin. Tiken (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) ravintotase on laskettu todellisista määristä ja on siten luotettavampi kuin Finravinto 2002-tutkimuksen tulokset, jotka perustuvat kyselyihin parin päivän syömisistä. Finravinto 2002 tulosten mukaan suomalaisnaisten olisi pitänyt laihtua eikä lihoa. Energiamäärä oli niin alhainen.
Finravinto 2002 mukaan suomalaiset syövät sokeria ja makeisia noin 13 kg/henkilö, vaikka suomalaiset syövät tuon määrän pelkkinä makeisina - maailmanennätystahtia. Toisaalla Finravinto 2002 tutkimuksessa sanotaan suomalaisten syövän sakkaroosia 16,8 kg/a. Sokeria kuitenkin (myydään) kulutetaan yli 30 kg/henkilö.
Kymmenessä vuodessa virvoitusjuomien kulutus on kaksinkertaistunut, osa kasvusta on keinomakeutettuja virvoitusjuomia. "Suomalaisten arvioidaan juovan tätä nykyä asukaslukuun suhteutettuna norjalaisten jälkeen eniten maailmassa sokerittomia virvoitusjuomia."
Alkoholin kulutus on ollut kasvussa 1960-luvulta asti. (Hesarissa kirjoitettiin myös alkoholin lihottavasta vaikutuksesta)
Vaikka luvut eivät kaikilta osin ole vertailukelpoisia, niin näyttää siltä, että Finravinto 2002:ssa on merkittävää epätarkkuutta (esim. olut, virvoitusjuomat, jäätelö, sokeri...). Finravinto 2002 alkaa olla jo historiaa. Toivottavasti meneillään oleva Finravinto 2007-tutkimus täsmää paremmin myyntitilastojen (ja todellisuuden) kanssa. Finravintotutkimus on kuitenkin se, johon lähes aina vedotaan, kun puhutaan suomalaisesta ravitsemuksesta. Täytyypä tehdä samanlainen vertailu, kun tämän vuotisen tutkimuksen tulokset on saatavilla.
Täytyy sanoa, että minua alkoi jokin verran sapettaa, kun tein tätä vertailua. Omassa työssäni kun joudun pohtimaan mahdollisia virhelähteitä ja niiden vaikutusta. Finravinto-tutkimuksessa olisi ollut hyvin helppo tarkistaa kulutusluvut esim. oluen ym. osalta. (Mutta ehkä se olisi paljastanut liian hyvin, miten epäluotettava koko selvitys on.)
Lähde: Mitä suomalaiset syövät, raportointiharhat. Hiilaritietoiset -foorumi, 15.5.2007
Ylen ikävä yllätys
Ihmettelin kun en millään päässyt tänään lukemaan Yleisradion Tiedeuutisia. Syy selvisi:
Yleisradion verkkosivut eivät ole toimineet normaalisti tiistaina. Yle ilmoittaa, että kyseessä on palvelunestohyökkäys. Sivuille pääsee satunnaisesti, mutta häiriöitä on jatkuvasti. Ongelmat alkoivat Ylen teksti-tv:n mukaan eilen ja tänään sivut ovat olleet jumissa kahdeksasta alkaen.
Toivottavasti hyökkäys saadaan torjuttua mahdollisimman pian. Sitä odotellessa teidän pitää varmaan lukea näitä blogeja.
Lähde: Helsingin Sanomien verkkosivut, 15.5.2007
Yleisradion verkkosivut eivät ole toimineet normaalisti tiistaina. Yle ilmoittaa, että kyseessä on palvelunestohyökkäys. Sivuille pääsee satunnaisesti, mutta häiriöitä on jatkuvasti. Ongelmat alkoivat Ylen teksti-tv:n mukaan eilen ja tänään sivut ovat olleet jumissa kahdeksasta alkaen.
Toivottavasti hyökkäys saadaan torjuttua mahdollisimman pian. Sitä odotellessa teidän pitää varmaan lukea näitä blogeja.
Lähde: Helsingin Sanomien verkkosivut, 15.5.2007
Läskikapinan huipennus Mäntsälässä
Lehdestä luin, että:
(MÄNTSÄLÄ) Helsingin Sanomien Läskikapina huipentuu tänään tiistaina Mäntsälässä järjestettävään tilaisuuteen. Kello 16 Kalaasin kauppakeskuksessa käynnistyvä tapahtuma alkaa kuntokorttiarvonnan voittajien palkitsemisella, jonka jälkeen Vihtori Kosola ampuu lihavimmat mäntsäläläiset.
:-)
(MÄNTSÄLÄ) Helsingin Sanomien Läskikapina huipentuu tänään tiistaina Mäntsälässä järjestettävään tilaisuuteen. Kello 16 Kalaasin kauppakeskuksessa käynnistyvä tapahtuma alkaa kuntokorttiarvonnan voittajien palkitsemisella, jonka jälkeen Vihtori Kosola ampuu lihavimmat mäntsäläläiset.
:-)
maanantaina, toukokuuta 14, 2007
Sokeririippuvuus - onko olemassa?
*
Tätä kommentoidaan hauskalla tavalla, huomaa hieno runo!
Olen itse ollut koko elämäni ajan melkoinen sokerirotta. En koe kärsineeni tästä vaivasta millään tavalla. Minulta on kysytty tätä asiaa sähköpostilla ja blogissani on hiilihydraattiherkkyydestä ollut puhetta. On niin vaikea ottaa kantaa asiaan kun ei ole omaehtoista kokemusta ja kirjoista ja artikkeleista en löydä tästä asiasta juuri mitään. Useiden terveysvaikuttajien mielestä ei ole olemassa mitään sellaista kuin sokeririppuvuus. Kysynkin blogini lukijoilta, oletteko sitä mieltä, että sokeriin voi kehittää riippuvuuden? Löytyykö aiheesta tutkimuksia? Minkälaisia omaehtoisia kokemuksia teillä on sokeririippuvuudesta?
Hiilaritietoiset foorumin tietopankista löytyy tällainen alustus aiheesta:
Sokeririippuvuus
Yksi uusimmista ”elintasosairautemme” on nimeltään sokeririippuvuus. Sokeririippuvuus, ilmeni se sitten sokerin, makeisten, hiilihydraattipitoisten ruokien tai alkoholin suurkulutuksena, on aina syömishäiriö. Se saattaa olla aluksi vain pieni mieliteko, mutta eräillä ihmisillä mieliteosta kehittyy himo, suorastaan pakkomielle. Karkkia ja suklaata ja pikkuleipiä on saatava päivittäin, eivätkä siinä pienet määrät riitä.
Vastaapa itsellesi ihan rehellisesti: oletko viimeisen vuoden aikana kertaakaan syönyt karamelleja enemmän kuin olit suunnitellut tai jatkanut makeisten syömistä, vaikka olit jo ajatellut lopettaa? Useimmat meistä joutuvat vastaamaan ”kyllä”. Entä, onko joku perheenjäsenesi tai ystäväsi viimeisen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon syöt makeaa?
Tässä vain pari peruskysymystä, jotka sokeririippuvuutta epäilevä voi itselleen esittää. Erään väitteen mukaan toiset ihmiset ovat perineet sokeriherkät geenit. On esitetty, että jopa 75 % ihmisistä on enemmän tai vähemmän herkistynyt sokerille. Neljännes ihmisistä voi syödä sokeria vaikka päivittäin ilman, että se laukaisee heissä ahmimishimon. Yksi neljännes on taas niin herkistynyt, että palakin suklaata synnyttää reaktion, että on heti syötävä koko levy. Aivan samoin kuin alkoholia toiset voivat juoda lasillinen saamatta mitään kimmoketta, toiset eivät kerran aloitettuaan kykene lopettamaan. Sokerille pahasti addiktoituneella ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa sokerin syönti kaikissa muodoissaan kokonaan. Hiilihydraatteja rajoittavan ruokavalion on käytännössä todettu auttaneen sokeririippuvuudesta kärsiviä.
Sokeririippuvuustunnustuksianne voitte mieluusti minulle kertoa!
Tässä hieno runo:
Mä uskon
Mä uskon tieteeseen.
Mä uskon, et mun menestyksein on kirjoitettu geeneihin.
Mä vannon ihmisen itsekkyyden nimiin.
Mä oon realisti.
Mä en ota kantaa hyvyyteen,
kun sit ei oo tieteellisest todistettu.
Enssijasest mä aattelen vaan omaa hyvää ja tietty lastein.
Mä en anna jos en myös itte saa.
Mä heitän roinat pois kaapistain
vasta kun ne meinaa tukahduttaa mut.
Mä etsin kuumeisest tietoo miks mun geenit petti
miks mun illuusioin elämäst näin särky.
Totuus tekee niin kipeää
et jumalakin tulee mulle tutuks.
Ja ihmeeks ihmiset toiset muuttuu enkeleiks maailmassain uudes.
Siiventyngät - mullako? :)
Anonyymi
Tätä kommentoidaan hauskalla tavalla, huomaa hieno runo!
Olen itse ollut koko elämäni ajan melkoinen sokerirotta. En koe kärsineeni tästä vaivasta millään tavalla. Minulta on kysytty tätä asiaa sähköpostilla ja blogissani on hiilihydraattiherkkyydestä ollut puhetta. On niin vaikea ottaa kantaa asiaan kun ei ole omaehtoista kokemusta ja kirjoista ja artikkeleista en löydä tästä asiasta juuri mitään. Useiden terveysvaikuttajien mielestä ei ole olemassa mitään sellaista kuin sokeririppuvuus. Kysynkin blogini lukijoilta, oletteko sitä mieltä, että sokeriin voi kehittää riippuvuuden? Löytyykö aiheesta tutkimuksia? Minkälaisia omaehtoisia kokemuksia teillä on sokeririippuvuudesta?
Hiilaritietoiset foorumin tietopankista löytyy tällainen alustus aiheesta:
Sokeririippuvuus
Yksi uusimmista ”elintasosairautemme” on nimeltään sokeririippuvuus. Sokeririippuvuus, ilmeni se sitten sokerin, makeisten, hiilihydraattipitoisten ruokien tai alkoholin suurkulutuksena, on aina syömishäiriö. Se saattaa olla aluksi vain pieni mieliteko, mutta eräillä ihmisillä mieliteosta kehittyy himo, suorastaan pakkomielle. Karkkia ja suklaata ja pikkuleipiä on saatava päivittäin, eivätkä siinä pienet määrät riitä.
Vastaapa itsellesi ihan rehellisesti: oletko viimeisen vuoden aikana kertaakaan syönyt karamelleja enemmän kuin olit suunnitellut tai jatkanut makeisten syömistä, vaikka olit jo ajatellut lopettaa? Useimmat meistä joutuvat vastaamaan ”kyllä”. Entä, onko joku perheenjäsenesi tai ystäväsi viimeisen vuoden aikana kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon syöt makeaa?
Tässä vain pari peruskysymystä, jotka sokeririippuvuutta epäilevä voi itselleen esittää. Erään väitteen mukaan toiset ihmiset ovat perineet sokeriherkät geenit. On esitetty, että jopa 75 % ihmisistä on enemmän tai vähemmän herkistynyt sokerille. Neljännes ihmisistä voi syödä sokeria vaikka päivittäin ilman, että se laukaisee heissä ahmimishimon. Yksi neljännes on taas niin herkistynyt, että palakin suklaata synnyttää reaktion, että on heti syötävä koko levy. Aivan samoin kuin alkoholia toiset voivat juoda lasillinen saamatta mitään kimmoketta, toiset eivät kerran aloitettuaan kykene lopettamaan. Sokerille pahasti addiktoituneella ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa sokerin syönti kaikissa muodoissaan kokonaan. Hiilihydraatteja rajoittavan ruokavalion on käytännössä todettu auttaneen sokeririippuvuudesta kärsiviä.
Sokeririippuvuustunnustuksianne voitte mieluusti minulle kertoa!
Tässä hieno runo:
Mä uskon
Mä uskon tieteeseen.
Mä uskon, et mun menestyksein on kirjoitettu geeneihin.
Mä vannon ihmisen itsekkyyden nimiin.
Mä oon realisti.
Mä en ota kantaa hyvyyteen,
kun sit ei oo tieteellisest todistettu.
Enssijasest mä aattelen vaan omaa hyvää ja tietty lastein.
Mä en anna jos en myös itte saa.
Mä heitän roinat pois kaapistain
vasta kun ne meinaa tukahduttaa mut.
Mä etsin kuumeisest tietoo miks mun geenit petti
miks mun illuusioin elämäst näin särky.
Totuus tekee niin kipeää
et jumalakin tulee mulle tutuks.
Ja ihmeeks ihmiset toiset muuttuu enkeleiks maailmassain uudes.
Siiventyngät - mullako? :)
Anonyymi
sunnuntai, toukokuuta 13, 2007
Viisi minuuttia ravintorasvoista
*
Lupasin eräälle kommentoijalle kirjoittaa hyvin yksinkertaisen jutun ravintorasvoista. Tässä teille viideksi minuutiksi ihan tavattoman yksinkertaisella tavalla esitettynä oma käsitykseni terveellisistä rasvoista. Olen kirjoittanut jokaisen sanan ihan itse katsomatta mistään lähteestä mitään osviittaa. Sen verran tuttuja nämä rasvat kuitenkin ovat minulle ja toivon sanomani pysyvän selkeänä ja yksinkertaisena jos käytän vain tässä omia yksinkertaisia aivojani. Tässä ei myöskään käytetä tieteellistä terminologiaa, mutta se ei tarkoita, että luopuisin nykyaikaisesta tieteellisestä käsityksestä rasvoista. Ravintorasvoista kirjoitettaessa ei voi olla täysin mainitsematta sokeria ja valkuaisaineita, sillä ruoka koostuu näiden ravintoaineiden sekoituksesta.
Ensinnäkin ravintorasvoja pitää mielestäni syödä vain kohtuullisia määriä koska ne ovat niin energiapitoisia. Rasvaa ei kuitenkaan pidä pelätä, sillä rasvoja ilman emme voi elää. Erityisen haitallista on samanaikaisesti syödä paljon rasvaa ja sokeria. Tämä yhdistelmä uhkaa meidän terveyttämme monin eri tavoin. Peräänkuulutan rohkeutta sokereiden kriittisessä tarkastelussa suhteessa rasvoihin! Jos harrastaa runsaasti liikuntaa voi syödä varsin paljon sokeria ja verensokeria kohottavia ns. hiilihydraatteja. Päästäkseen tähän tarpeeksi suureen hiilihydraattimäärään joutuu käytännössä rajoittamaan rasvan saantiaan 25-30 prosentin paikkeille. Älkää siis hämmästykö jos urheilijalla on tapana leikata lihasta pois rasvakerrokset, pistää vain ohuen kerroksen voita voileivälle, juo valkoiseksi värjättyä vettä (rasvatonta maitoa) ja lorauttaa vain vähän kasviöljyä ruoan joukkoon. Tämä on se uhraus minkä urheilija tekee harrastuksensa eteen. Valtaosa Suomen kansasta liikkuu kuitenkin tosi vähän ja neuvon teitä olemaan maltillisia sokerin ja tärkkelykseksi nimetyn ravintoaineen suhteen. Tärkkelystä on perunassa, riisissä ja viljatuotteissa. Panostakaa hyvälaatuisten hiilihydraattien (täysjyvätuotteet, hedelmät, kasvikset) lisäksi rasvoihin ja valkuaisaineisiin, mutta älkää päästäkö ruoka-annosta liian suureksi.
Toinen asia mikä pitää muistaa ravintorasvojen suhteen on niiden monipuolisuus. Rasvaa meidän pitää saada tasaisesti ja monipuolisesti sekä eläin- että kasvilähteistä. Hyvä keino korjata liiallinen kasvirasvojen yksipuolisuus on jättää margariinin syönti kokonaan ja syödä sen sijaan voita. Ravintorasvoja on ujutettu meidän elintarvikkeisiimme ihan tarpeeksi muutenkin, joten se leivän päällä näkyvä kasvirasvan osuus voidaan ihan hyvin karsia pois.
Harvoista ruoka-aineista on niin selkeä yhteisymmärrys kuin kalasta ja sen sisältämästä rasvasta. Yleensä ravitsemusalan ammattilaiset kinastelevat lähes kaikesta, mutta kala on syystäkin jätetty kinastelun ulkopuolelle. Ottakaa tämä selvänä vinkkinä kalarasvojen terveellisyydestä!
Sitten noiden rasvojen olomuodon kimppuun vielä hetkeksi. Maalla elävillä eläimillä (myös ihmisillä!) rasva on pääosin kiinteässä muodossa. Esimerkkinä tällaisesta rasvasta on sianihra ja naudanlihan tali. Tämä rasva on kiinteää siksi kun siinä on pitkäketjuisia rasvahappoja kuten esimerkiksi palmitiini- ja steariinihappoja. Näitä sanotaan tyydyttyneiksi rasvoiksi ja niissä ei ole kaksoissidoksiksi kutsuttaja kemiallisia sidoksia laisinkaan. Jotkut tiedemiehet pitävät näitä rasvoja kovin epäterveellisinä, mutta vastakkaisiakin käsityksiä on esitetty. Todennäköisesti näitä rasvoja voi kovasta pelottelusta huolimatta syödä ihan reippaasti. Kovia rasvoja löytyy myös kasvikunnasta (kookosrasva ja kaakaovoi). Nämäkään luonnolliset rasvat eivät ole kovin haitallisia. Sen sijaan kasvirasvojen keinotekoinen kovettaminen esimerkiksi margariinin muotoon on mielestäni täyttä hulluutta. Sitä ei juurikaan voi terveelliseksi elintarvikkeeksi mainita. Se on ihmisten keksintöä ja sen eteen ladotaan kaikenlaisia elintarvikepoliittisia linjauksia ja puolustuspuheita. Älkää uskoko kaikkea mitä margariinin ”terveellisyydestä” kirjoitetaan!
Oletteko kuulleet kalan traanista? Se on sitä kalan terveellistä rasvaa. Se muodostuu öljystä joka on tyydyttymätöntä rasvaa. Kalan rasva on sellaista ihanan pehmeää rasvaa ja siinä on kemiallisesti ajatellen yksi tai useampia kaksoissidoksia hiiliatomien välissä. Moderni lääketiede vannoo näiden pehmeiden rasvojen nimeen. Todennäköisesti ovat siinä oikeassa ja tuoretta kalaa kannattaa syödä 2-3 kertaa viikossa sellainen kunnon annos. Kalan rasva ei lihota ja tekee hyvää aineenvaihdunnalle ja elimistömme hyvinvoinnille. Kalanrasvaa voi myös nauttia pillereinä, kapseleina ja erilaisina litkuina, mutta jos ei ole kalalle nimenomaan allerginen, niin silloin kannattaa tuollainen pillereiden kanssa pelleily jättää pois. Jotkut tekevät rahaa tällä pilleritouhulla.
Kasveista saatavat öljyt ovat useimmiten juoksevassa muodossa ja hyvin terveellisiä. Oliivi- ja rypsiöljyjä kannattaa käyttää. Sitten on sellaisia kuivempia öljyjä kuten esimerkiksi pellavaöljy, joka koostuu runsaasti kaksoissidoksia sisältävistä tyydyttymättömistä rasvahapoista. Minä en käsitä miksi ihmiset eivät enemmän käytä pellavaöljyä. Ehkä hinta ja hieman outo maku on yhtenä esteenä. Terveyttämme se kuitenkin edistää paremmin kuin kovasti kehuttu ja mainostettu rypsiöljy.
Rasvat ovat siis hyvin tärkeitä ravintoaineita. Eräät tyydyttymättömät rasvahapot (eli niitä rasvoja joissa on niitä kaksoissidoksia kolmannen ja kuudennen hiilitomin kohdalla) ovat jopa välttämättömiä, eli elimistömme ei millään niitä itse pysty muodostamaan. Olethan kuullut näistä omega-3- ja omega-6-rasvahapoista?
Tärkeintä on syödä rasvat mahdollisimman luonnollisista lähteistä ja välttää teollisesti muokattuja rasvoja ovat ne sitten eläimistä tai kasveista peräisin. Rasvoja ei tietenkään saa päästää kärähtämään ruoan valmistuksessa. Hyvä tapa on paistaa ihan reilusti voissa. Miksi tehdä helppo asia monimutkaisemmaksi?
Rasvat ovat aika herkkiä pilaantumaan. Tämä koskee erityisesti niitä rasvoja joissa on paljon kaksoissidoksia. Voitte tehdä käytännön kokeen: Laittakaa ikkunalaudalle kaksi rasvaklimppiä, aitoa meijerivoita ja sitten jotakin margariinia. Seuratkaa näitä rasvaklimppejä ja jos uskallatte, voitte jopa maistella niitä päivän välein. Voi näyttää pitkään ihan hyvältä, ainoastaan auringonpaisteessa se tietenkin sulaa, mutta tuo margariini näyttää aika pian tosi surkealta ja rupeaa herkästi haisemaan sekä maistuu tosi pahalle. Näyttäkää rasvaklimpit kissalle. Jos kissa on nirso, se saattaa maistaa hieman tuota voiklimppiä, mutta margariiniklimpin kohdalla se kääntää tympeästi kuononsa pois jo ensimmäisten tuntien jälkeen. Jätän teille ajatusmyssyyn sellaisen ajatuksen, että rasva joka ei herkästi härskisty voi olla terveellisempää kuin herkästi härskistyvä rasva. Miettikääpä sitä!
Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
Lupasin eräälle kommentoijalle kirjoittaa hyvin yksinkertaisen jutun ravintorasvoista. Tässä teille viideksi minuutiksi ihan tavattoman yksinkertaisella tavalla esitettynä oma käsitykseni terveellisistä rasvoista. Olen kirjoittanut jokaisen sanan ihan itse katsomatta mistään lähteestä mitään osviittaa. Sen verran tuttuja nämä rasvat kuitenkin ovat minulle ja toivon sanomani pysyvän selkeänä ja yksinkertaisena jos käytän vain tässä omia yksinkertaisia aivojani. Tässä ei myöskään käytetä tieteellistä terminologiaa, mutta se ei tarkoita, että luopuisin nykyaikaisesta tieteellisestä käsityksestä rasvoista. Ravintorasvoista kirjoitettaessa ei voi olla täysin mainitsematta sokeria ja valkuaisaineita, sillä ruoka koostuu näiden ravintoaineiden sekoituksesta.
Ensinnäkin ravintorasvoja pitää mielestäni syödä vain kohtuullisia määriä koska ne ovat niin energiapitoisia. Rasvaa ei kuitenkaan pidä pelätä, sillä rasvoja ilman emme voi elää. Erityisen haitallista on samanaikaisesti syödä paljon rasvaa ja sokeria. Tämä yhdistelmä uhkaa meidän terveyttämme monin eri tavoin. Peräänkuulutan rohkeutta sokereiden kriittisessä tarkastelussa suhteessa rasvoihin! Jos harrastaa runsaasti liikuntaa voi syödä varsin paljon sokeria ja verensokeria kohottavia ns. hiilihydraatteja. Päästäkseen tähän tarpeeksi suureen hiilihydraattimäärään joutuu käytännössä rajoittamaan rasvan saantiaan 25-30 prosentin paikkeille. Älkää siis hämmästykö jos urheilijalla on tapana leikata lihasta pois rasvakerrokset, pistää vain ohuen kerroksen voita voileivälle, juo valkoiseksi värjättyä vettä (rasvatonta maitoa) ja lorauttaa vain vähän kasviöljyä ruoan joukkoon. Tämä on se uhraus minkä urheilija tekee harrastuksensa eteen. Valtaosa Suomen kansasta liikkuu kuitenkin tosi vähän ja neuvon teitä olemaan maltillisia sokerin ja tärkkelykseksi nimetyn ravintoaineen suhteen. Tärkkelystä on perunassa, riisissä ja viljatuotteissa. Panostakaa hyvälaatuisten hiilihydraattien (täysjyvätuotteet, hedelmät, kasvikset) lisäksi rasvoihin ja valkuaisaineisiin, mutta älkää päästäkö ruoka-annosta liian suureksi.
Toinen asia mikä pitää muistaa ravintorasvojen suhteen on niiden monipuolisuus. Rasvaa meidän pitää saada tasaisesti ja monipuolisesti sekä eläin- että kasvilähteistä. Hyvä keino korjata liiallinen kasvirasvojen yksipuolisuus on jättää margariinin syönti kokonaan ja syödä sen sijaan voita. Ravintorasvoja on ujutettu meidän elintarvikkeisiimme ihan tarpeeksi muutenkin, joten se leivän päällä näkyvä kasvirasvan osuus voidaan ihan hyvin karsia pois.
Harvoista ruoka-aineista on niin selkeä yhteisymmärrys kuin kalasta ja sen sisältämästä rasvasta. Yleensä ravitsemusalan ammattilaiset kinastelevat lähes kaikesta, mutta kala on syystäkin jätetty kinastelun ulkopuolelle. Ottakaa tämä selvänä vinkkinä kalarasvojen terveellisyydestä!
Sitten noiden rasvojen olomuodon kimppuun vielä hetkeksi. Maalla elävillä eläimillä (myös ihmisillä!) rasva on pääosin kiinteässä muodossa. Esimerkkinä tällaisesta rasvasta on sianihra ja naudanlihan tali. Tämä rasva on kiinteää siksi kun siinä on pitkäketjuisia rasvahappoja kuten esimerkiksi palmitiini- ja steariinihappoja. Näitä sanotaan tyydyttyneiksi rasvoiksi ja niissä ei ole kaksoissidoksiksi kutsuttaja kemiallisia sidoksia laisinkaan. Jotkut tiedemiehet pitävät näitä rasvoja kovin epäterveellisinä, mutta vastakkaisiakin käsityksiä on esitetty. Todennäköisesti näitä rasvoja voi kovasta pelottelusta huolimatta syödä ihan reippaasti. Kovia rasvoja löytyy myös kasvikunnasta (kookosrasva ja kaakaovoi). Nämäkään luonnolliset rasvat eivät ole kovin haitallisia. Sen sijaan kasvirasvojen keinotekoinen kovettaminen esimerkiksi margariinin muotoon on mielestäni täyttä hulluutta. Sitä ei juurikaan voi terveelliseksi elintarvikkeeksi mainita. Se on ihmisten keksintöä ja sen eteen ladotaan kaikenlaisia elintarvikepoliittisia linjauksia ja puolustuspuheita. Älkää uskoko kaikkea mitä margariinin ”terveellisyydestä” kirjoitetaan!
Oletteko kuulleet kalan traanista? Se on sitä kalan terveellistä rasvaa. Se muodostuu öljystä joka on tyydyttymätöntä rasvaa. Kalan rasva on sellaista ihanan pehmeää rasvaa ja siinä on kemiallisesti ajatellen yksi tai useampia kaksoissidoksia hiiliatomien välissä. Moderni lääketiede vannoo näiden pehmeiden rasvojen nimeen. Todennäköisesti ovat siinä oikeassa ja tuoretta kalaa kannattaa syödä 2-3 kertaa viikossa sellainen kunnon annos. Kalan rasva ei lihota ja tekee hyvää aineenvaihdunnalle ja elimistömme hyvinvoinnille. Kalanrasvaa voi myös nauttia pillereinä, kapseleina ja erilaisina litkuina, mutta jos ei ole kalalle nimenomaan allerginen, niin silloin kannattaa tuollainen pillereiden kanssa pelleily jättää pois. Jotkut tekevät rahaa tällä pilleritouhulla.
Kasveista saatavat öljyt ovat useimmiten juoksevassa muodossa ja hyvin terveellisiä. Oliivi- ja rypsiöljyjä kannattaa käyttää. Sitten on sellaisia kuivempia öljyjä kuten esimerkiksi pellavaöljy, joka koostuu runsaasti kaksoissidoksia sisältävistä tyydyttymättömistä rasvahapoista. Minä en käsitä miksi ihmiset eivät enemmän käytä pellavaöljyä. Ehkä hinta ja hieman outo maku on yhtenä esteenä. Terveyttämme se kuitenkin edistää paremmin kuin kovasti kehuttu ja mainostettu rypsiöljy.
Rasvat ovat siis hyvin tärkeitä ravintoaineita. Eräät tyydyttymättömät rasvahapot (eli niitä rasvoja joissa on niitä kaksoissidoksia kolmannen ja kuudennen hiilitomin kohdalla) ovat jopa välttämättömiä, eli elimistömme ei millään niitä itse pysty muodostamaan. Olethan kuullut näistä omega-3- ja omega-6-rasvahapoista?
Tärkeintä on syödä rasvat mahdollisimman luonnollisista lähteistä ja välttää teollisesti muokattuja rasvoja ovat ne sitten eläimistä tai kasveista peräisin. Rasvoja ei tietenkään saa päästää kärähtämään ruoan valmistuksessa. Hyvä tapa on paistaa ihan reilusti voissa. Miksi tehdä helppo asia monimutkaisemmaksi?
Rasvat ovat aika herkkiä pilaantumaan. Tämä koskee erityisesti niitä rasvoja joissa on paljon kaksoissidoksia. Voitte tehdä käytännön kokeen: Laittakaa ikkunalaudalle kaksi rasvaklimppiä, aitoa meijerivoita ja sitten jotakin margariinia. Seuratkaa näitä rasvaklimppejä ja jos uskallatte, voitte jopa maistella niitä päivän välein. Voi näyttää pitkään ihan hyvältä, ainoastaan auringonpaisteessa se tietenkin sulaa, mutta tuo margariini näyttää aika pian tosi surkealta ja rupeaa herkästi haisemaan sekä maistuu tosi pahalle. Näyttäkää rasvaklimpit kissalle. Jos kissa on nirso, se saattaa maistaa hieman tuota voiklimppiä, mutta margariiniklimpin kohdalla se kääntää tympeästi kuononsa pois jo ensimmäisten tuntien jälkeen. Jätän teille ajatusmyssyyn sellaisen ajatuksen, että rasva joka ei herkästi härskisty voi olla terveellisempää kuin herkästi härskistyvä rasva. Miettikääpä sitä!
Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
perjantaina, toukokuuta 11, 2007
Nokia jättämässä kokonaan Suomen?
Eräänä toivon mukaan kauniina aamupäivänä, hyvin nautitun aamiaisen jälkeen, saamme sanomalehdestä ja tuhannesta nettilinkistä lukea synkän uutisen siitä miten Nokian pääkonttori ja kaikki jäljellä olevat toiminnot siirtyvät ulkomaille. Tämä voi olla edessä yllättävänkin pian. Lähteekö Nokia esimerkiksi vuonna 2012?
Vinkki: Opetusministeriön suunnitelmien mukaan koulutustarjontaan ollaan tekemässä tuntuvia muutoksia. Insinöörien ja diplomi-insinöörien aloituspaikat supistuvat usealla tuhannella vuoteen 2012 mennessä. Erityisesti IT-alalla koulutustarjonta vähenee tuntuvasti. Vaikka Nokia-maailma olisikin kääntymässä iltaan, Suomen pitää tehdä mahdolliseksi uusien vastaavien syntyminen.
Lähde: Opettaja-lehti 19/2007
Vinkki: Opetusministeriön suunnitelmien mukaan koulutustarjontaan ollaan tekemässä tuntuvia muutoksia. Insinöörien ja diplomi-insinöörien aloituspaikat supistuvat usealla tuhannella vuoteen 2012 mennessä. Erityisesti IT-alalla koulutustarjonta vähenee tuntuvasti. Vaikka Nokia-maailma olisikin kääntymässä iltaan, Suomen pitää tehdä mahdolliseksi uusien vastaavien syntyminen.
Lähde: Opettaja-lehti 19/2007
Hera on urheilijalle ja potilaille sopivaa jätettä
*
Hera on juustonvalmistuksessa muodostuva, runsaasti orgaanista ainetta sisältävä jäte. Juustohera on huomattava ympäristöongelma, sillä sitä syntyy juustonvalmistuksessa runsaasti (145 - 106 tonnia vuodessa).
Luonnontieteiden kandidaatti (M.Sc.) Svetlana Butylinan väitös juustonvalmistuksessa syntyvästä herasta ja miten siitä voidaan erottaa hyödyllisiä aineita elintarvike- ja lääketeollisuudelle kuuluu kemiantekniikan, erityisesti kalvotekniikan alaan. Oikeastaan ainoa asia mistä olen kiinnostunut tässä väitöskirjassa on juuri tuo lehdistötiedotteessa mainittu sana herasta jätteenä. Osoittaa kieroutuneen luonteeni.
Urheilijat osallistuvat sankoin joukoin tämän huomattavan ympäristöongelman ratkaisuun hankkimalla tätä jätettä kalliseen hintaan luontaistuotekaupoista. Ravintolisäbisness saa tässä todella edullisen raaka-aineen ja lääketehtaat voivat vieläpä osallistua ympäristöongelman ratkaisuun maksattamalla kaiken asiakkaillaan. Tähän rahan keräämiseen urheilijoilta ja potilailta olen törmännyt, mutta tämä ympäristöongelman laajuus oli minulle suuri yllätys.
Väitöskirja on julkaistu yliopiston Acta Universitatis Lappeenrantaensis –tutkimussarjassa, numero 268.
Lähde: Lappeenrannan yliopiston lehdistötiedote, 8.5.2007
Hera on juustonvalmistuksessa muodostuva, runsaasti orgaanista ainetta sisältävä jäte. Juustohera on huomattava ympäristöongelma, sillä sitä syntyy juustonvalmistuksessa runsaasti (145 - 106 tonnia vuodessa).
Luonnontieteiden kandidaatti (M.Sc.) Svetlana Butylinan väitös juustonvalmistuksessa syntyvästä herasta ja miten siitä voidaan erottaa hyödyllisiä aineita elintarvike- ja lääketeollisuudelle kuuluu kemiantekniikan, erityisesti kalvotekniikan alaan. Oikeastaan ainoa asia mistä olen kiinnostunut tässä väitöskirjassa on juuri tuo lehdistötiedotteessa mainittu sana herasta jätteenä. Osoittaa kieroutuneen luonteeni.
Urheilijat osallistuvat sankoin joukoin tämän huomattavan ympäristöongelman ratkaisuun hankkimalla tätä jätettä kalliseen hintaan luontaistuotekaupoista. Ravintolisäbisness saa tässä todella edullisen raaka-aineen ja lääketehtaat voivat vieläpä osallistua ympäristöongelman ratkaisuun maksattamalla kaiken asiakkaillaan. Tähän rahan keräämiseen urheilijoilta ja potilailta olen törmännyt, mutta tämä ympäristöongelman laajuus oli minulle suuri yllätys.
Väitöskirja on julkaistu yliopiston Acta Universitatis Lappeenrantaensis –tutkimussarjassa, numero 268.
Lähde: Lappeenrannan yliopiston lehdistötiedote, 8.5.2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)