Naisen silmä lepää lihaksikkaassa miehessä, mutta tavallisilla miehillä on myös mahdollisuuksia

#
Kalifornian yliopiston (UCLA) tutkijat ovat tohtori David Frederickin johdolla havainneet tutkimuksessaan, että lihaksikkaat nuoret miehet kaatavat naisia petiin tehokkaammin kuin vähemmillä lihaksilla varustetut ikätoverinsa.

Naisen silmä lepää lihaksikkaassa miehessä. Miesruipeloiden ei kannata kuitenkaan vaipua täydelliseen epätoivoon. Mahdollisuuksien rajoissa on nimittäin myös, että naiset arvostavat lompakon paksuutta enemmän kuin hauiksen läpimittaa tai huomioivat miehen yhteiskunnallisen aseman, mutta viis välittävät miehistä joilla on muhkeat reisilihakset. Kaunis nainen saattaa siis jättää lihaksiaan pullistelevan "kukon" tunkiolle ja lyöttäytyä esimerkiksi pulleavatsaisen liikemiehen seuraan, joka peittää olemattoman lihaksistonsa upeilla vaatteilla.

Personality and Social Psychology Bulletin on vähän aikaa sitten julkaissut nämä havainnot. Jutusta ilmenee edelleen, että naiset arvostavat miehissä myös urheilullisuutta ja naisilla on keskenään tapana heitellä aika rankkojakin kommentteja miesten fyysisestä olemuksesta. Satunnaiseksi seuralaiseksi naiset saattavat kelpuuttaa komean urheilumiehen, mutta karu totuus on, että pitkäaikaisia suhteita naiset rakentavat kuitenkin ihan tavallisten näköisten miesten varaan. Naisten ajatuskuvioista ei juurikaan voi saada mitään selvyyttä, mutta tutkijat pitävät mahdollisena, että ihan tavallisen miehen seuraan tunkeva nainen pitää lihaksikkaiden miesten romanttisia kuvioita epävarmoina. Itse asiassa kun naisille näytettiin miehistä varjokuvia, he valitsivat useammin mieluisimmaksi vaihtoehdoksi sellaisen tasapainoisen lihaksikkaan miehen. Ruipelot saivat vähemmän kannatusta, mutta saman tylyn kohtalon kokivat myös kehonrakentajat. Jälkimmäisiä pidettiin jopa pelottavina ja liian hallitsevina.

Kyselytutkimuksissa voidaan toisaalta saada ihan päinvastaisiakin tuloksia. Nuorilta miesopiskelijoilta kysyttiin millainen tuuri heillä oli käynyt seurustelussa naisten kanssa. Lihaksikkaat miehet olivat oman ilmoituksensa mukaan seurustellet keskimäärin kaksi kertaa useamman naisen kanssa kuin vähemmän lihaksikkaat miehet.

Kaikenlaisia tutkimuksia tehdään. Eivätköhän naiset ole niin fiksuja, että osaavat valita itselleen juuri sopivan kumppanin.

Tähän juttuun ei ole syytä suhtautua kovinkaan vakavasti.

Lähde: Reuters News, 10.7.2007

Tupakka pilaa lihakset

**
Nottinghamin yliopiston tutkimuksesta löytyy varsin pätevä syy lopettaa tupakointi: Tupakka lisää lihaskatoa.

Kun ihminen vanhenee tähän liittyy väistämättä mm. lihasmassan katoa. Heikommilla lihaksilla on vaikeampi pitää tasapainoa yllä ja suojatiellä ei enää ehdi autojen alta pois yhtä vikkelästi. Iäkkäät ihmiset kaatuilevat ja luita menee herkemmin poikki kuin nuoremmilla.

Tutkimukseen osallistui yli kuusikymppisiä miehiä ja naisia. Elintavoissa ei suuria eroja ollut. Ainoana merkittävänä erona havaittiin, että jotkut tupakoivat, jotkut eivät. Tupakkaa kului joko yli 20 savuketta päivässä vähintään 20 vuoden ajan, tai sitten oltiin savuttomia.

Lihasproteiinin muodostumista mitattiin merkityllä aminohappoliuksella, jota annettiin suonensisäisesti. Reisilihaksesta otetut koepalat paljastivat, että savuttomilla ihmisillä muodostui lihasproteiinia selvästi enemmän kuin tupakoitsijoilla. Lihasproteiinin synteesin hidastuminen luultavasti heikensi lihaskunnon ylläpitämistä. Lisäksi tupakoitsijoiden elimistössä oli lihaksen kasvua estävää myostatiinia ja lihasproteiinia pilkkovaa MAFbx-entsyymiä enemmän kuin savuttomilla.

Tumppaa se tupakka ja pysyt pitempään pystyssä!

Lähde: Nottinghamin yliopiston tiedote, 9.7.2007

Dementiaa voi ehkäistä liikunnalla

**
Iäkkäiden ihmisten muistiongelmien hoitoon erikoistunut lääkäri Eeva-Liisa Niemelä kehottaa ihmisiä hakeutumaan ajoissa hoitoon, jos he kärsivät muistihäiriöistä. Aivot pysyvät kunnossa hyvillä elämäntavoilla eli liikkumalla, syömällä terveellisesti ja nukkumalla hyvin. Huonot elintavat, kuten ylipaino ja sydänsairaudet kasvattavat dementian riskiä. Myös passivoituminen ja masennus lisäävät riskiä, joten aktiviinen aivojen käyttö esimerkiksi sudokua tai sanaristikkoja tekemällä ja kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen auttavat pitämään muistiongelmat loitolla.

Vaikeiden muistiongelmien varalle on tarjolla lääkitystä. Kela korvaa lääkitykset, mikäli potilaalla on Alzheimerin tauti tai Parkinsonin tautiin liittyvä dementia. Samat lääkkeet vaikuttaisivat myös verisuoniperäisen dementian ja ns. Lewyn kappale-taudin etenemiseen. Valitettavasti näiden kohdalla Kela-korvausta ei saa, joten osa potilaista jää ilman kalliita, mutta hyödyllisiä lääkkeitä.

Lähde: Hämeen Sanomat, 9.7.2007

Modernit "E-vitamiinit" ongelmallisia

**
Minulla on tapana kutsua elintarvikkeiden lisäaineita moderneiksi "E-vitamiineiksi". Ne ovat varsin pulmallisia ja terveystietoinen kuluttaja toimii viisaasti jos ottaa ruokakauppaan mukaan suurennuslasin. Suurennuslasilla katsotaan paljonko tuotteessa on moderneja "E-vitamiineja". Mikäli tuotteesta löytyy läjäpäin näitä E-koodeilla varustettuja "vitamiineja", jättäkää tuote ostamatta.

Tälle ajatukselle löytyy tukea, sillä muutama brittiläinen ruokakauppa on päättänyt vuoden 2007 aikana luopua muutamasta "E-vitamiinista" ihan suosiolla. Kyseessä on laaja brittiläinen tutkimus lisäaineiden yhteisvaikutuksesta. Tutkimus jota rahoittaa brittiläinen elintarvikkeita valvova laitos (FSA, eli Food Standards Agency) ei taida olla vielä valmis kokonaan julkaistavaksi, mutta joitakin hajatietoja on jo vuotanut julkisuuteen. Epäillään, että monet näistä lisäaineista ovat erityisen haitallisia lapsille ja mahdollisesti lisäävät lasten ylivilkkautta (ADHD).

Erityisen ongelmallisiksi terveyden kannalta koetaan nämä väriaineet, makeutusaineet, säilöntäaineet ja arominvahventeet:

• E102 Tartratsiini
• E104 Kinoliininkeltainen
• E110 Paraoranssi
• E122 Atsorubiini
• E124 Uuskokkiini, kokkeniilipunainen
• E128 Punainen 2G
  
• E129 Alluranpunainen
• E211 Natriumbentsoaatti
• E621 Natriumglutamaatti
• E951 Aspartaami

Suurennuslasit mukaan kauppaan!

Lähteet: Svenska Dagbladet, 18.5.2007, Reuters Health, 9.7.2007

Pronssia kävelyn päätteeksi

Harvinaista herkkua sain poikani kanssa tänään kokea Suomen mestaruusviestien jatkuessa sateenkastamassa Turussa. Turun Weikkojen perinteikkäässä joukkueessa taivalsin Jan-Ericin ja Timo Viljasen kanssa 5000 m kilparadalla. Edelle ehtivät oikeutetusti Lappeenrannan urheilumiesten kaksi kovaa joukkuetta, mutta pronssiin asti kuitenkin yllettiin.

Kävely on hauska laji. Se sopii kaikille sauvoilla taikka ilman. Tämän lajin vauhdikkaampaa muotoa sanotaan kilpakävelyksi. Se ei välttämättä kaikille sovi.

Suomalaisten ravintotase 2006

***
Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike) on taas tehnyt vuosittaisen yhteenvetonsa Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta.

Suomessa syötiin viime vuonna lihaa 73,5 kiloa henkeä kohden eli vajaa prosentti edellisvuotta enemmän. Sianliha maistuu edelleen suomalaisille. Possua pantiin suuhun vajaan kilon enemmän kuin vuonna 2005, eli 2,4 prosenttia. Naudanlihan kulutus väheni 0,6 prosenttia. Siipikarjanlihan kulutus osoitti laskua ensimmäisen kerran 1970-luvulta jatkuneen nousun jälkeen. Liekö lintuinfluenssapelottelulla osuutensa.

Vihannesten ja hedelmien kulutus jäi valitettavasti noin 4 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2005. Nyt palattiin vuoden 2004 tasolle eli 53,3 kiloon henkeä kohti. Jos mukaan lasketaan säilyke- ja pakastevihannekset saatiin kulutukseksi vaivaiset 65,3 kiloa henkeä kohti. Tässä on tulevina vuosina paljon parantamisen varaa. Sitrushedelmien kulutus kasvoi 0,6 kiloa vuodesta 2005 eli 12,7 kiloon henkeä kohti. Muiden tuoreiden hedelmien kulutus väheni 1,7 kiloa eli 33,9 kiloon henkeä kohti, mikä on lähes saman verran kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Hedelmien kokonaiskulutus, jossa ovat mukana myös hedelmäsäilykkeet ja -mehut sekä marjat, väheni reilulla neljällä prosentilla eli 86,4 kiloon henkeä kohti.

Maitotuotteista rasvattoman maidon suosion kasvu jatkui, ja jogurttia syötiin edellisvuotta enemmän. Jogurtin kulutus kasvoi 1,5 kiloa edellisvuodesta eli 20,6 kiloon henkeä kohti. Piimän ja viilin kulutus jatkoi laskuaan. Punaisen maidon, eli täysmaidon kulutus pieneni 0,7 kiloa, ja se oli nyt enää 11 kiloa henkeä kohden. Kermaa lorautettiin ruoan ja kahvin joukkoon hieman edellisvuotta enemmän, eli henkeä kohti 6,6 kiloa. Nestemäisiä maitotuotteita käytettiin vuonna 2006 henkeä kohti kaikkiaan 188,8 kiloa eli lähes saman verran kuin edellisenä vuonna. Juuston kulutus kasvoi vajaan kilon verran eli 18 kiloon henkeä kohti. Kulutetusta juustosta noin kolmannes oli tuontijuustoa.

Kananmunalla mentiin töihin suunnilleen yhtä usein kuin vuonna 2005 eli kananmunia kulutettiin 9,3 kiloa henkeä kohti. Kananmunien suosion nousuun voi tulevina vuosina vaikuttaa kananmunatiedotuksen järkiintyminen. Kananmunat eivät kohtuullisissa määrissä siis nosta veren kolesterolia.

Viljan kulutus oli lähes ennallaan, eli 78,7 kiloa henkeä kohti. Vehnän kulutus laski kuin lehmän häntä, mutta rukiin kulutus ilahduttavasti lisääntyi. Ruista saatiin ranteeseen 16,3 kilon voimalla henkeä kohti. Viimeksi rukiin kulutus oli näin suurta vuonna 1994. Muita viljoja kulutettiin lähes saman verran kuin vuonna 2005. Perunan kulutus väheni vajaan kilon eli 1,5 %, ja se oli 61,1 kiloa henkeä kohti.

Voita kulutettiin henkeä kohti 2,8 kiloa, eli ilahduttavasti 0,2 kg enemmän kuin edellisvuonna ja margariinin kulutus polki paikallaan. Silti 7,5 kiloa margariinia on pelottavan paljon. Erilaisia rasvaseoksia kulutettiin 2,8 kiloa henkeä kohti, eli 0,1 kiloa vähemmän kuin vuonna 2005. Kasviöljyjä kulutettiin 5,3 kiloa henkeä kohti eli noin 1,5 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön Tike -tiedotus, 4.7.2007

Punahattu saattaa sittenkin vähentää flunssariskiä

*
Lääkärilehti Lancet (Infectious Diseases) kirjoittaa tässä kuussa ilmestyneessä numerossaan myönteiseen sävyyn punahatusta (Echinacea, auringonhattu). Tässä metatutkimuksessa (kokoomatutkimuksessa) arvioitiin 14 yksittäistä auringonhatulla tehtyä tutkimusta. Meta-analyysin suorittivat Connecticutin Yliopiston Farmasian laitoksen tutkijat tohtori Craig Colemanin johdolla. He totesivat Echinacea-yrtin vähentävän riskiä sairastua flunssaan jopa 65 prosentilla. Kun punahattua käytettiin vielä yhdessä C-vitamiinin kanssa, riski sairastua väheni jopa 85 prosentilla.

Jäitä pitäisin kaikesta huolimatta hatussani. Kasviuutteen teho voi olla kovin yksilöllinen.

Lähde: Monet uutistoimistot raportoivat tästä tutkimuksesta: Sachin A Shah, Stephen Sander, C Michael White, Mike Rinaldi and Craig Coleman. Evaluation of echinacea for the prevention and treatment of the common cold: a meta-analysis. The Lancet Infectious Diseases 7: 473-480, 2007

Tietoa ravinnosta on jo liikaa – kuka kuuntelee?

*
Elin viime viikon nuorten ja aikuisten kilpakävelijöiden ja moniottelijoiden parissa Kauhavalla. Pelkäsin aivan turhaan liiankin yksinkertaisen sanomani ravinnosta johtavan tylyyn tuomioon: Tuon olemme jo kuulleet niin monta kertaa ennenkin. Miksi kuuntelisimme sinua juuri nyt? Miksi lukisitte minun tekstejäni?

Silloin aikanaan kun jouduin väitöskirjassani (vuonna 1987) ilmaisemaan asiat turhan monimutkaisesti, tein päätöksen ilmaista itseni jatkossa mahdollisimman selkeästi. Näin pyysin myös Kauhavalle tulleita urheilijoita, valmentajia ja vanhempia tekemään minulle. Tohtoreille pitää puhua aivan kuten tavallisille ihmisille, mutta mikäli mahdollista vielä paljon yksinkertaisemmin. Pistämällä peliin kaikki tuntemani ja taitamani viihdytyksen keinot onnistuin pitämään kuulijoiden mielenkiintoa yllä. Se on hieno tunne kun yleisö elää esityksessä mukana ja tehdään luentoa yhdessä. Luentoa joka jatkuu keskustelun muodossa luentosalin ulkopuolella, majapaikassa ja urheilukentällä.

Suurena ongelmana nykyisessä tiedotuksessa ravinnosta näen tämän yksinkertaistamisen taidon puuttumisen. Jokapäiväinen ravintomme on yksinkertaisesti hallittavissa eri kohderyhmille, mutta monet kerrat olen saanut pettyä kun helposta tehdään niin tavattoman vaikeaa. Ravitsemusviesti puetaan niin vaikeasti ymmärrettävään muotoon, että ydinajatus jää hämärän peittoon. Lisäksi ravitsemus on niin laaja käsite, että luennon ja kirjoituksen on pakko elää sen mukaan mikä silloisessa hetkessä kiinnostaa yleisöä. Yleensä saan itse perusviestini sanottua 15 minuutissa, loppu luennosta 45 min – 2 tuntia on improvisointia, tilanteeseen eläytymistä, yleisön reaktioiden seuraamista, ajankohtaisuuksien painottamista.

Minä olen tunteja/päiviä/kuukausia/vuosia uhrannut elämästäni saadakseni nuo ydinviestit niin selkeiksi kuin mahdollista. Sen ovat kuulijani ja kirjojeni lukijat ansainneet. Vielä on pitkä tie kuljettavana yksinkertaista viestiä kootessamme. Kaikessa en ole samaa mieltä Kansanterveyslaitoksen kanssa. Heillä on ilmeisen suuri tarve pitää viesti epäselvänä ja vähätellä maallikoiden pyrkimystä saavuttaa selvyys ravinnon suhteen. Heidän auktoriteettiasemansa johtaa siihen, että sieltä tuleviin viesteihin suhtaudutaan yleensä hyväksyvästi ja mahdollisesti myös toimitaan ohjeistuksen mukaisesti. Siinä valossa miten paljon Kansanterveyslaitoksen toimintaan on kytkeytynyt elintarvike- ja maatalouspolitiikkaa, olisi viisaampaa toimia valistuneen itsenäisesti. Paljon valistuksessa toki on hyvääkin, kuten esimerkiksi vihannesten, kasvisten ja hedelmien terveellisyyden korostaminen. Mikä Kansanterveyslaitoksen rasvapolitiikassa on terveellistä, se on valitettavasti jäänyt minulle kovin hämäräksi?

Tässä muutamia ajankohtaisia ”prinsiippejä” keskustelun herättämiseksi tärkeistä ravintoasioistamme:

1. Urheilijan paras ystävä on elimistön oma hormoni insuliini. Urheilija pyrkii levolla ja ravitsemuksella kohottamaan insuliinin määrää veressä rakentavan vaikutuksen aikaansaamiseksi. Harjoituksissa tapahtunut hajottava aineenvaihdunta käännetään rakentavaan suuntaan levossa juuri insuliinin avulla. Lihas kasvaa levossa. Insuliinin nostamiseksi ja harjoitusvaikutuksen aikaansaamiseksi urheilija syö paljon hiilihydraatteja ja proteiinia kuitenkaan rasvaa unohtamatta.
2. Vähän liikkuvan ihmisen pahimmat viholliset ovat insuliini ja hiilihydraatti. Liikuntaa hyvin vähän tai ei ollenkaan harrastavalla ihmisellä on lihas- ja maksaglykogeenivarastot (sokerin varastomuoto) koko ajan varsin täynnä. Hän pärjää silloin hyvin paljon vähäisemmällä ruokamäärällä ja ennen kaikkea vähäisemmällä hiilihydraattimäärällä. Välttämällä herkästi sokeristuvia ravintoaineita hän pitää myös aisoissa insuliinin tuotantonsa. Sokeria ylenmäärin syömällä ei mielestäni voi saada diabetesta, mutta hiilihydraatteja paljon syödessämme insuliinilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ohjata verensokeri rasvakerroksiin. Ja lihominen altistaa diabetekselle. Mikäli liikunta jostain syystä on vähäistä kannattaa siis vähentää ravinnon hiilihydraattikuormaa.
3. Rasvan välttely on epäviisasta. Urheilijoiden syömishäiriöt johtuvat monesti liian niukkarasvaiseen ruokavalioon totuttautumisesta. Missin mitat eivät sovi urheiluun. Myös vähän liikkuvan olisi syytä löytää onni ja autuus monipuolisista rasvoista. Niukasti energiaa sisältävien kevyttuotteiden tie on kuljettu loppuun. Rasva pitäisi nauttia luonnollisessa muodossa, syödään paljon kalaa, nautitaan kylmäpuristettua rypsiöljyä, käytetään ruoanlaittoon voita ja leivän päälle pistetään kunnon siivu emmentaalia.
4. Margariinissa rasva on ihmiselle kaikkein epäterveellisimmässä muodossa. Mitenkään mahdottomana en pitäisi ajatusta, että viisaasti ruokaileva täysin luopuisi margariinista ja siirtyisi kasviöljyjä käyttämään vähemmän teollisessa muodossa, eli kylmäpuristettuna rypsiöljynä. Margariini on Suomessa ja monessa muussa maassa valtiovallan erityisessä suojeluksessa, mutta voi on huomattavasti terveellisempi ja luontaisempi vaihtoehto esimerkiksi leivän päälle.
5. Leipätiedotuksen linjaus 6-9 leivänpalan syönnistä päivittäin ihmetyttää. Se taitaa juuri ja juuri olla sellainen kasa leipää, joka on paikallaan urheilijoille, mutta vähän liikkuvalle kansanosalle tämä johtaa järjettömän suureen riskiin lihoa. Pitäisin tämän leivänsyönti-innon kohtuullistamista varsin tärkeänä. Viljatuotteiden lisäksi löytyy niitä tärkeitä kuituja mm. vihanneksista ja pähkinöistä.
6. Hanki kymmenen metrin mittanauha. Viisas kuluttaja ei osta kaupasta mitään, joka on kymmentä metriä lähempänä kaupan kassaa. Ostoskärryyn ei panna sipsipusseja, limsaa, makeisia, tupakkaa jne. Luulisi järkevämmän ostoskäyttäytymisen pitemmän päälle myös ohjaavan kauppiasta ja elintarviketeollisuutta panostamaan terveellisempiin elintarvikkeisiin, varsinkin jos sipsipussit ja järjettömän suuret makeislajitelmat jätetään rauhaan.
   

Kommentteja saa tulla.

Jäätelö maistuu kesällä maassa kuin maassa

Muistan jäätelökesää
Kun ne lakaisee puistot
Uima-altaat tyhjennetään
Jäden nuolen kuin muistoo
(Laulusta Jäätelökesä, sanat: Mikko Alatalo)

Suomessa syödään erilaista jäätelöä kuin monessa muussa maassa. Suomessa on totuttu kovempaan jäätelöön kuin muualla, minkä vuoksi jäätelön tuoma makeuden tunne suussa ei ole niin tärkeää kuin monissa muissa maissa.

Suomalaisten suosimaa niin sanottua litran "tiiliskivijäätelöä" ei juuri muualla näekään Viroa ja Venäjää lukuunottamatta.

Esimerkiksi Ranskassa tumman suklaan makuun on totuttu myös jäätelössä, kun taas Suomessa suklaajäätelö maistuu miedolta maitosuklaalta. Suomalainen jäätelö onkin monesti miedomman makuista kuin muissa maissa. Toisaalta suomalainen lakritsijäätelö herättää muualla kummastusta vahvan makunsa vuoksi.

Valiojäätelön liiketoimintajohtaja Jouni Palokankaan mukaan suomalaisille on myös tyypillistä käyttää jäätelöissä runsaasti marjoja. Esimerkiksi lakkaa ja karpaloa ei juuri muualla jäätelöissä tavata. Suomessa marjaiset maut yhdistetään monesti jäätelössä vaniljaan.

Suomessa on totuttu Yhdysvaltojen tapaan kermaisen jäätelön makuun. Monissa muissa maissa jäätelön raaka-aineena käytetään yleisimmin kasvirasvaa. Meillä on suorastaan peruslähtökohta, että jäätelö tehdään maidosta tai kermasta, Valion markkinointijohtaja Liisa Pietarinen toteaa. Esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa sen sijaan monesti kerrotaan erikseen jäätelön sisältävän runsaasti maitoa tai kermaa. Chilessä jäätelöä tehdään jopa kalaöljystä, josta on poistettu haju, Pietarinen paljastaa.

Jäätelöt ovat muualla pääasiassa monipakkauksissa ja yksittäispakatut jäätelöt myydään kioskeista. Toki vähittäiskauppojen yhteydessä voi olla erillisiä jäätelönmyyntikojuja muuallakin kuin meillä.

Nestlén omistamissa tehtaissa valmistetaan kunkin maan omaan ruokakulttuuriin istuvia jäätelöitä. Valiojäätelön tuotekehityspäällikkö Marja Finskan mukaan Suomessa toimivat marjamaut kun taas esimerkiksi Italiassa suosittuja ovat kahvijäätelöt. Finska kertoo vielä, että Ranskassa puolestaan kulutetaan paljon sorbetteja, jotka taas eivät Suomessa myy. Lisäksi Ranskassa syödään paljon jogurttipohjaisia jäätelöitä ja jälkiruokatyyppisiä makuja. Esimerkiksi jouluaikaan ranskalaisista kaupoista löytyy jouluhalkojäätelöä.

Japanilainen jäätelötarjonta poikkeaa Finskan kertoman mukaan muualla maailmassa tyypillisestä valikoimasta selvästi. Japanilaisjäätelöt ovat monesti riisipohjaisia ja niiden raaka-aineena voi olla vaikkapa punaista papua ja vihreää teetä.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 2.7.2007