*
Jyväskylässä on käynnissä (11.-14.7.2007) Euroopan liikuntalaitosten (ECSS) vuosikokous. Esitelmissä ja näyttelyissä on esillä koko liikunta-alan kirjo.
Louisianan valtionyliopistosta tuotiin Jyväskylään mielenkiintoisia havaintoja erityisesti diabeetikoille joita ei liikunta kiinnosta. Pitkäkestoisella venytyksellä (stretching) saavutettiin nimittäin lähes yhtä hyviä tuloksia verensokerin hallinnassa kuin rauhallisella liikunnalla. Venytykset olivat kaiken kaikkiaan 30 minuutin mittaisia ja kohdistuivat suuriin lihasryhmiin noin 30 sek ajaksi, jotka hetken kuluttua uusittiin. Tutkimukseen osallistui 21 tyypin 2 diabeetikkoa tai tämän sairauden kriteerit täyttäviä potilaita. Mitä pitempään venyttely kesti sitä enemmän verensokeri laski.
Lähde: Nelson Arnold, Kokkonen Joke. Thirty minutes of passive static stretching will reduce blood glucose levels. 12th Annual Congress of the ECSS, Jyväskylä, Finland, 11–14 July, 2007
torstaina, heinäkuuta 12, 2007
keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007
Zerbin mietteitä lääketieteen etiikasta
*
Arno Forsius on kirjoittanut Gabriele Zerbin (1445-1505) ajatuksista lääketieteen etiikasta. Lukekaa koko juttu! Tässä keskeiset asiat:
Arno Forsius on kirjoittanut Gabriele Zerbin (1445-1505) ajatuksista lääketieteen etiikasta. Lukekaa koko juttu! Tässä keskeiset asiat:
- Lääkäriksi valmistuvan oli opiskeltava uutterasti ja totuuteen pyrkien.
- Lääketieteen taitajaksi aikovan oli saatava opetusta lapsuudesta alkaen, hänellä oli oltava siihen luontaiset kyvyt, ja opetusta varten tarvittiin sovelias paikka ja riittävästi aikaa.
- Lääkäriksi pyrkivän tuli olla kooltaan normaali, ei jättiläismäinen eikä toisaalta kääpiö. Hänen ulkomuotonsa tuli olla miellyttävä, mutta ei liian komea, jotta hän välttyisi naispuolisten potilaiden viettely-yrityksiltä.
- Lääkärillä ei saanut olla taipumusta ylellisyyteen, ja hänen käytöksensä oli oltava joka tilanteessa moitteetonta. Hän ei saanut olla luonteeltaan ahne eikä ylpeä, hän ei saanut käyttää herjaavaa puhetapaa ja hänen puheensa tuli olla yksiselitteistä.
- Lääkärin oli oltava jumalaapelkäävä henkilö, sillä viime kädessä kaikki paraneminen riippui kaikkivaltiaan Jumalan tahdosta. Lääkäri ei saanut tuoda liiaksi esiin omaa merkitystään, ja hänen oli korostettava potilailleen, että lääkkeiden ja muiden hoitojen aiheuttama paraneminen tapahtui vain, "mikäli Jumala oli suopea". Uskonto korosti sielun puhtauden ja ruumiin terveyden välistä yhteyttä, ja myös parantajan piti olla sielultaan puhdas.
- Valmistuneen lääkärin oli käyttäydyttävä ammattinsa ja koko ammattikuntansa arvon mukaisesti.
- Zerbi edellytti, että lääkärin oli kyettävä parantamaan myös itsensä, jotta arvostus hänen toimiaan kohtaan säilyisi.
- Lääkärin tuli saavuttaa potilaittensa kiintymys vankalla ammattitaidolla, jatkuvalla opiskelulla ja esikuvallisella, melkeinpä papillisella elämäntavalla. Lääkärin oli esiinnyttävä arvokkaasti ja hänen esittämänsä arvostelun oli oltava oikeudenmukaista.
- Lääkärin oli pysyttävä erossa politikoinnista eikä hän saanut rehennellä varallisuudellaan. Lääkärin ei pitänyt koskaan ryhtyä julkiseen virkaan, sillä siinä oli alku hänen ammattinsa laiminlyönnille.
- Lääkäri ei saanut kadehtia, imarrella, kiistellä eikä valehdella, ja hänen piti puhua vain tarpeellisimmista asioista.
- Lääkärin oli oltava rehellinen, pysyttävä kohtuullisuuden rajoissa ja hallittava hyvin tunteensa.
- Aterialla hänen tuli olla pidättyväinen, ennen kaikkea viinin suhteen.
- Lääkärin ei sopinut käydä ruokaostoksilla, osallistua taloudenpitoon tai viljellä maata, sillä ne saattaisivat vähentää arvostusta häntä kohtaan.
- Lääkärille ei ollut soveliasta tanssia, laulaa eikä soittaa mitään instrumenttia, eikä myöskään metsästää tai käyttää aseita.
- Lääkärille ei ollut sopivaa oleilla prostituoitujen, murhaajien tai muiden arveluttavien henkilöiden seurassa. Zerbi oivalsi ilmeisen hyvin teorian ja yleisen käytännön eron viitatessaan tunnettuun sananparteen "Monet ovat lääkäreitä nimeltään, mutta hyvin harvat teoiltaan".
- Lääketieteellinen tietämys saattoi Zerbin mukaan kehittyä täydelliseksi vain lääkärin praktiikan tuoman kokemuksen kautta. Opiskelijoita piti neuvoa ja opastaa ilman erityistä palkkiota.
- Soveliaiden potilaiden valinta oli praktiikan onnistumisessa olennaista. Ketään ei pitänyt hyväksyä potilaaksi, ellei tämä voinut puhua avoimesti vaivoistaan. Zerbi korostaakin potilaan sairauden kulkua koskevan tiedon merkitystä lääkärille. Tätä tietoa lääkäri saattoi saada myös keskustelemalla potilaan perheenjäsenten kanssa.
- Suhteessa naispotilaisiin lääkäri ei saanut ottaa mitään vapauksia, ja heitä hoitaessa oli käytettävä tarvittaessa avustavaa henkilöä.
- Annettavien lääkkeiden valmistaminen vaati suurta tarkkuutta ja sen vuoksi lääkärin oli otettava avukseen pätevä lääkkeenvalmistaja, sillä erehdykset saattoivat olla kohtalokkaita.
- Zerbi neuvoi tulevia lääkäreitä, että he eivät kirjoittaisi mitään reseptejä muistiin, sillä potilaan kuollessa omaiset saattaisivat mennä rohdospuotiin kysymään, mitä aineksia lääke sisälsi. Pahimmassa tapauksessa lääkärin kirjallinen lääkemääräys saattaisi johtaa hänen maineensa menettämiseen.
- Vallinneen käsityksen mukaan lääkärin auktoriteetti potilasta hoitaessa kasvoi, jos lääkärillä oli suositella nopeasti vaikuttavia ja mielellään kalliita lääkkeitä, sillä silloin useimmat potilaat olivat valmiita noudattamaan hoito-ohjeita säästääkseen rahaa. "Kalliit lääkkeet parantavat nopeasti", kuuluikin yksi Zerbin käyttämistä iskulauseista. Mikäli lääkkeet olisi saatu ilmaiseksi, niiden teho olisi hänen mukaansa ollut miltei olematon.
- Lääkärin oli torjuttava kaikki se, mikä voisi olla sairaalle haitaksi tai vahingoksi. Hänen ei pitänyt antaa kenellekään kuolettavaa myrkkyä eikä neuvoa ketään sellaisen valmistamiseen. Lääkäri ei myöskään saanut antaa naiselle lääkettä raskauden keskeyttämiseksi.
- Zerbin mukaan lääkärin ei pitänyt hyödyn tavoittelemiseksi ottaa hoitoonsa pitkäaikaisia ja vaikeita tauteja sairastavia. Jos Jumala jättäisi nämä sairaat parantumattomiksi, tuottaisivat kyseiset potilaat lääkärille pelkästään huonoa mainetta. Muutenkin Zerbi suositteli parantumattomasti sairaiden ottamista hoitoon vain siinä tapauksessa, että potilas itse tai hänen omaisensa sitä hartaasti pyysivät. Näin voitiin välttyä syytöksiltä, että lääkäri ainoastaan rahastaa kuolevilla sairailla, ja lisäksi lääkärin maine ei kärsinyt mahdollisesti tehottomiksi osoittautuvista hoidoista.
- Äkillisissä sairauksissa pidettiin tärkeänä käännekohtana kriisiä, jonka seurauksena tapahtuisi potilaan paraneminen tai kuolema. Taudin etenemisen perusteella pyrittiin ennustamaan kriisin tulos. Jos kriisi ennusti potilaan kuolemaa, oli sairauden hoidosta pidättäydyttävä, perusteena tapauksen lääkärille tuoma huono maine. Potilaalle tämä merkitsi hylätyksi tuomitsemista, vaikka tautia ei olisikaan koettu Jumalan rangaistukseksi. Näin tapahtui siitäkin huolimatta, että lääkärin toisaalta piti tehdä kaikkensa potilaan parantamiseksi.
- Zerbi suositteli, että lääkäri pidättyisi antamasta ennusteita potilaan paranemisesta. Sitä pitäisi välttää varsinkin ensimmäisen tapaamisen aikana, sillä sairauden kulku ja kesto oli yleensä selvitettävissä vasta jonkin aikaa kestäneen seurannan perusteella.
- Zerbi varoitti turhamaisista lääkäreistä, jotka pitivät itsepäisesti kiinni omista ennusteistaan, ja kieltäytyvät toivottomina pitämiensä sairaiden hoitamisesta. Vaikeasti sairaiden kohdalla oli puhuttava mieluummin omaisten kanssa, jotta potilas ei huolestuisi liikaa omasta tilastaan.
- Lääkärin ei pitäisi koskaan olla läsnä potilaan kuolinhetkellä, jotta häntä ei voitaisi syyttää jälkeenpäin kuolemantuottamuksesta. Samoin raskaana olevaa naista hoidettaessa olisi läsnä oltava joku kolmas henkilö, jotta lääkäriä ei voitaisi keskenmenon sattuessa syyttää sen aiheuttamisesta. Jos potilaan sairaus vaikutti kohtalokkaalta, oli viisasta kutsua paikalle joku luotettava vanhempi kollega, neuvotella hänen kanssaan tapauksesta ja antaa yhteinen hoito-ohje. Näin vastuu hoidosta jakautuisi kahdelle lääkärille, ja potilaan kuollessa syytettä hoitovirheestä tai kuolemantuottamuksesta ei voitaisi kohdistaa yhteen lääkäriin.
- Hänen mukaansa potilaan hoitamisen tulisi olla lääkärin toiminnassa ensisijaista eikä suinkaan palkkioiden perimisen. Sinänsä palkkioiden pyytäminen ei ollut mitenkään synnillistä, mutta Zerbi huomauttaa samalla, että palkkion perinnässä oli oltava vaatimaton eikä siinä saanut esiintyä ahneesti.
- Lääkärin ei pitänyt pitkittää sairauden kestoa saadakseen enemmän rahaa. Sitä paitsi pitkittynyt sairaus saattoi vain heikentää hoitavan lääkärin mainetta. Eri yhteyksissä viitattiin siihen, että lääkäri maksua periessään käyttäisi hyväkseen potilaan taudin vaihetta. Taudistaan parantunut potilas ei aina halunnut muistaa sovittuja palkkioita, mistä aiheutui kiistaa lääkärin ja potilaan välillä. Sen vuoksi neuvottiin, että lääkärin pitäisikin periä palkkionsa taudin alussa tuskien vaivatessa, ja kuumesairauksissa niinä aikoina, jolloin kuume oli nousussa.
- Zerbi erotti kolme eri tapaa suhtautumisessa lääkärin palkkioihin. Ensimmäinen ja kaikkein huonoin niistä oli modus diabolicus (ilkeämielinen tapa), jossa potilas vältteli maksamista ja pakeni lääkärin luota hoidon päätyttyä. Siitä huolimatta palkkioita ei pitänyt silloinkaan periä haastemiehen välityksellä. Modus humanuksen (inhimillinen tapa) mukaan potilas ja lääkäri sopivat yhdessä palkkiosta, joka maksettiin hoidon jälkeen. Zerbi kannatti itse modus divinusta (jumalallinen tapa), joka oli potilaan kannalta liberaalein ja lääkärin kannalta jalomielisin. Niissä tapauksissa, joissa potilas ei pystynyt rahavaikeuksien takia suorittamaan palkkiota lainkaan, saattoi lääkäri odottaa myöhemmin jonkinlaista hyvitystä Jumalan taholta.
Elintarvikkeet pakkaseen tai kuivuriin
**
Tänä vuonna saadaan runsas metsämarjasato. Järkevä kuluttaja käy itse poimimassa metsän aarteet talteen ja pistää saaliinsa pakastumaan.
Mitä pakastettaessa tapahtuu?
Pakastuskausi on kiihkeimmillään, mutta silti pakastimen pakastuskykyä ei kannata ylittää, muistutetaan Työtehoseuran tutkimuksesta. Pakastuskyky, eli laitteessa vuorokaudessa pakastuva kilomäärä kerrotaan laitteen arvokilvessä, josta se on hyvä tarkistaa.
Pakastettaessa ruoka-aineissa oleva neste jäätyy kiteiksi. Nopeassa jäädytyksessä muodostuu pieniä, samankokoisia jääkiteitä ja tuotteen solurakenne säilyy ehjänä. Hitaassa jäätymisessä jääkiteistä tulee suuria ja epäsäännöllisen muotoisia ja ne rikkovat tuotteen solurakennetta. Vaurion huomaa vasta sulatuksen yhteydessä. Sulatetusta tuotteesta irtoaa runsaasti nestettä ja se on vetinen. Isoja marjaeriä pakastettaessa kannattaa poiminta tai hankinta ajoittaa useammalle päivälle ja pakastaa marjat laitteen pakastuskapasiteetin mukaisissa erissä.
Pakasta näin:
Pakasta tuotteet nopeasti ja mahdollisimman kylmässä. Tarkista, kuinka monta kiloa laitteessa saa kerrallaan pakastaa. Älä ylitä enimmäispakastuskykyä.
Pakasteiden lämmönnousuaika (h) on aika, joka kuluu pakasteiden lämpenemiseen –18 asteesta –9 asteeseen. Lämmönnousuaika kertoo laitteen lämmöneristyskyvystä, josta on hyötyä sähkökatkosten ja muiden häiriötilojen aikana. Paksueristeisen pakastimen lämpötilannousuaika voi olla useita tunteja pidempi kuin normaalieristeisen laitteen.
Pakastin täynnä? - Säilö kuivaamalla
Pakastin on usein täpösen täynnä esimerkiksi mansikkasesongin jälkeen. Kuivaus on helppo tapa säilöä sienet, kasvikset, marjat, hedelmät ja yrtit. Kuivattuina ne menevät pieneen tilaan, säilyvät vuosia, eivätkä vaadi säilyäkseen lisäaineita eikä kylmää. Luonto kuivattaa tuulen ja auringon avulla, kasvikuivaimet lämpövastuksella ja puhaltimella. Sähköä kuluu kuivaukseen, mutta ei säilytykseen.
Työtehoseurassa on tutkittu seitsemän kasvikuivainta: Orakas 5210 ja 5511, Jabloko 900, ABC 601.1, Sopu, Evermat K 300 ja OBH Nordica 6772. Laitteiden kuivaustuloksissa ei ollut suuria eroja, mutta kuivauskapasiteeteissa ja -ajoissa oli. Kalleimmissa malleissa kuivauslämpötila valitaan portaattomasti, mutta ne toimivat myös ilman lämpöä, joka on hyvä asia erityisesti sienien kuivauksessa. Joissakin malleissa lämpötila valitaan muutamista eri tehonsäätövaihtoehdosta.
Kasvikuivainta valitessa kannattaa pohtia, kuinka suuria määriä kerrallaan on tarvetta kuivata. Omenakesänä viipaleiden kuivaaminen pienikokoisella ja -tehoisella kuivurilla on hidasta, mutta nopeasti kuivuville yrteille se sopii. Kuivaimen helppokäyttöisyyttä ja säilytystilan tarvetta kannattaa tarkastella ja tutustua tutkimustuloksiin.
Tuotteita voi kuivata myös kiertoilmauunissa tai pyykinkuivauskaapissa, jos sellainen kotona on. Uunikuivauksen ongelma on termostaatin lämpötilavaihtelu alhaisissa lämpötiloissa. Yrtit, lehtikasvit ja sienet kärsivät liian kuumasta. Leivinuunin jälkilämpökin on usein liian korkea.
Kuivaus onnistuu myös ilman sähkölaitteita
Kasvisten kuivaukseen on myös ekologisia konsteja, kuten omenarenkaiden pujottaminen pyykinkuivausvarteen tai keppiin, tasokuivaus ilmavalla alustalla tai yrttinippujen kuivaaminen narulla. Hyvä kuivaustila on lämmin ja ilmava. Sopiva paikka voi löytyä leivinuunin päältä tai puulieden, kylmälaitteen tai lämpöpatterin läheltä. Myös lattialämmitystä kannattaa hyödyntää.
Sopivasti kuiva elintarvike on rapea ja murenee
Ravintoarvo säilyy parhaiten nopeassa kuivauksessa, jossa lämpötila kohoaa hitaasti ja on enimmillään 50-60 astetta. Kuivauksessa tuotteista haihdutetaan niin paljon vettä, että mikrobitoiminta estyy. Omenat ja kasvikset tuntuvat kuivina nahkeilta. Hedelmäsokeri tekee marjoista ja hedelmistä taipuisia ja makeita, sillä veden haihduttua maku tiivistyy. Ylikuivaaminen heikentää tuotteiden laatua ja liika kosteus puolestaan aiheuttaa homehtumista. Paras kuivattujen tuotteiden säilytyspaikka on lasitölkki, pakastusrasia tai paperipussi.
Kuivatut hedelmät ja marjat ovat herkullisia sellaisenaan. Kuivattuja tuotteita kannattaa liottaa puolesta tunnista tuntiin, jos niitä käytetään ruoanvalmistuksessa ja jos kypsennysaika on lyhyt. Liotusneste kannattaa myös käyttää, koska siihen liukenee makua ja ravintoaineita.
Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 11.7.2007
Tänä vuonna saadaan runsas metsämarjasato. Järkevä kuluttaja käy itse poimimassa metsän aarteet talteen ja pistää saaliinsa pakastumaan.
Mitä pakastettaessa tapahtuu?
Pakastuskausi on kiihkeimmillään, mutta silti pakastimen pakastuskykyä ei kannata ylittää, muistutetaan Työtehoseuran tutkimuksesta. Pakastuskyky, eli laitteessa vuorokaudessa pakastuva kilomäärä kerrotaan laitteen arvokilvessä, josta se on hyvä tarkistaa.
Pakastettaessa ruoka-aineissa oleva neste jäätyy kiteiksi. Nopeassa jäädytyksessä muodostuu pieniä, samankokoisia jääkiteitä ja tuotteen solurakenne säilyy ehjänä. Hitaassa jäätymisessä jääkiteistä tulee suuria ja epäsäännöllisen muotoisia ja ne rikkovat tuotteen solurakennetta. Vaurion huomaa vasta sulatuksen yhteydessä. Sulatetusta tuotteesta irtoaa runsaasti nestettä ja se on vetinen. Isoja marjaeriä pakastettaessa kannattaa poiminta tai hankinta ajoittaa useammalle päivälle ja pakastaa marjat laitteen pakastuskapasiteetin mukaisissa erissä.
Pakasta näin:
Pakasta tuotteet nopeasti ja mahdollisimman kylmässä. Tarkista, kuinka monta kiloa laitteessa saa kerrallaan pakastaa. Älä ylitä enimmäispakastuskykyä.
- Laita pakastuskytkentä päälle 12-15 tuntia ennen pakastusta. Lähes täyden pakastimen jäähtyminen pakastuslämpötilaan voi kestää vuorokauden. Jäähtymisaika on laitekohtainen ja riippuu pakastettavasta määrästä, pakastimen täyttöasteesta, tilavuudesta ja tehosta. Laite ei vaadi esijäähdytystä, jos pakastettavia on alle kolme kiloa.
- Sijoita pakastettavat tuotteet niin, etteivät ne kosketa aiemmin pakastettuja pakasteita. Pakasteen pinta kuivuu ja sitkistyy, jos se lämpenee. Tarkista käyttöohjeista, mitkä hyllyt on tarkoitettu pakastamiseen. Säiliöpakastimissa pakastukseen tarkoitettu osa on erotettu tilanjakajalla säilytysosasta. Siirrä aikaisemmin pakastetut pakasteet säilytysosaan.
- Jäähdytä elintarvikkeet ennen pakastamista. Pakkaa ne hyvin ja ilmatiiviisti. Laita pakastettavat tuotteet pakastimeen siten, että ne koskettavat mahdollisimman laajalta alaltaan kylmiä pintoja. Automaattisesti sulattavissa pakastimissa pintakosketuksella ei ole yhtä suurta merkitystä, koska niissä kylmä ilma kiertää pakastimessa.
- Palauta pakastimen säätö säilytyskytkennälle, kun pakastimen lämpötila on -18 astetta, ellei kytkentä palaudu automaattisesti. Pakastuskytkennän tarpeeton päällä olo kaksinkertaistaa laitteen sähkönkulutuksen.
Pakasteiden lämmönnousuaika (h) on aika, joka kuluu pakasteiden lämpenemiseen –18 asteesta –9 asteeseen. Lämmönnousuaika kertoo laitteen lämmöneristyskyvystä, josta on hyötyä sähkökatkosten ja muiden häiriötilojen aikana. Paksueristeisen pakastimen lämpötilannousuaika voi olla useita tunteja pidempi kuin normaalieristeisen laitteen.
Pakastin täynnä? - Säilö kuivaamalla
Pakastin on usein täpösen täynnä esimerkiksi mansikkasesongin jälkeen. Kuivaus on helppo tapa säilöä sienet, kasvikset, marjat, hedelmät ja yrtit. Kuivattuina ne menevät pieneen tilaan, säilyvät vuosia, eivätkä vaadi säilyäkseen lisäaineita eikä kylmää. Luonto kuivattaa tuulen ja auringon avulla, kasvikuivaimet lämpövastuksella ja puhaltimella. Sähköä kuluu kuivaukseen, mutta ei säilytykseen.
Työtehoseurassa on tutkittu seitsemän kasvikuivainta: Orakas 5210 ja 5511, Jabloko 900, ABC 601.1, Sopu, Evermat K 300 ja OBH Nordica 6772. Laitteiden kuivaustuloksissa ei ollut suuria eroja, mutta kuivauskapasiteeteissa ja -ajoissa oli. Kalleimmissa malleissa kuivauslämpötila valitaan portaattomasti, mutta ne toimivat myös ilman lämpöä, joka on hyvä asia erityisesti sienien kuivauksessa. Joissakin malleissa lämpötila valitaan muutamista eri tehonsäätövaihtoehdosta.
Kasvikuivainta valitessa kannattaa pohtia, kuinka suuria määriä kerrallaan on tarvetta kuivata. Omenakesänä viipaleiden kuivaaminen pienikokoisella ja -tehoisella kuivurilla on hidasta, mutta nopeasti kuivuville yrteille se sopii. Kuivaimen helppokäyttöisyyttä ja säilytystilan tarvetta kannattaa tarkastella ja tutustua tutkimustuloksiin.
Tuotteita voi kuivata myös kiertoilmauunissa tai pyykinkuivauskaapissa, jos sellainen kotona on. Uunikuivauksen ongelma on termostaatin lämpötilavaihtelu alhaisissa lämpötiloissa. Yrtit, lehtikasvit ja sienet kärsivät liian kuumasta. Leivinuunin jälkilämpökin on usein liian korkea.
Kuivaus onnistuu myös ilman sähkölaitteita
Kasvisten kuivaukseen on myös ekologisia konsteja, kuten omenarenkaiden pujottaminen pyykinkuivausvarteen tai keppiin, tasokuivaus ilmavalla alustalla tai yrttinippujen kuivaaminen narulla. Hyvä kuivaustila on lämmin ja ilmava. Sopiva paikka voi löytyä leivinuunin päältä tai puulieden, kylmälaitteen tai lämpöpatterin läheltä. Myös lattialämmitystä kannattaa hyödyntää.
Sopivasti kuiva elintarvike on rapea ja murenee
Ravintoarvo säilyy parhaiten nopeassa kuivauksessa, jossa lämpötila kohoaa hitaasti ja on enimmillään 50-60 astetta. Kuivauksessa tuotteista haihdutetaan niin paljon vettä, että mikrobitoiminta estyy. Omenat ja kasvikset tuntuvat kuivina nahkeilta. Hedelmäsokeri tekee marjoista ja hedelmistä taipuisia ja makeita, sillä veden haihduttua maku tiivistyy. Ylikuivaaminen heikentää tuotteiden laatua ja liika kosteus puolestaan aiheuttaa homehtumista. Paras kuivattujen tuotteiden säilytyspaikka on lasitölkki, pakastusrasia tai paperipussi.
Kuivatut hedelmät ja marjat ovat herkullisia sellaisenaan. Kuivattuja tuotteita kannattaa liottaa puolesta tunnista tuntiin, jos niitä käytetään ruoanvalmistuksessa ja jos kypsennysaika on lyhyt. Liotusneste kannattaa myös käyttää, koska siihen liukenee makua ja ravintoaineita.
Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 11.7.2007
Naisen silmä lepää lihaksikkaassa miehessä, mutta tavallisilla miehillä on myös mahdollisuuksia
#
Kalifornian yliopiston (UCLA) tutkijat ovat tohtori David Frederickin johdolla havainneet tutkimuksessaan, että lihaksikkaat nuoret miehet kaatavat naisia petiin tehokkaammin kuin vähemmillä lihaksilla varustetut ikätoverinsa.
Naisen silmä lepää lihaksikkaassa miehessä. Miesruipeloiden ei kannata kuitenkaan vaipua täydelliseen epätoivoon. Mahdollisuuksien rajoissa on nimittäin myös, että naiset arvostavat lompakon paksuutta enemmän kuin hauiksen läpimittaa tai huomioivat miehen yhteiskunnallisen aseman, mutta viis välittävät miehistä joilla on muhkeat reisilihakset. Kaunis nainen saattaa siis jättää lihaksiaan pullistelevan "kukon" tunkiolle ja lyöttäytyä esimerkiksi pulleavatsaisen liikemiehen seuraan, joka peittää olemattoman lihaksistonsa upeilla vaatteilla.
Personality and Social Psychology Bulletin on vähän aikaa sitten julkaissut nämä havainnot. Jutusta ilmenee edelleen, että naiset arvostavat miehissä myös urheilullisuutta ja naisilla on keskenään tapana heitellä aika rankkojakin kommentteja miesten fyysisestä olemuksesta. Satunnaiseksi seuralaiseksi naiset saattavat kelpuuttaa komean urheilumiehen, mutta karu totuus on, että pitkäaikaisia suhteita naiset rakentavat kuitenkin ihan tavallisten näköisten miesten varaan. Naisten ajatuskuvioista ei juurikaan voi saada mitään selvyyttä, mutta tutkijat pitävät mahdollisena, että ihan tavallisen miehen seuraan tunkeva nainen pitää lihaksikkaiden miesten romanttisia kuvioita epävarmoina. Itse asiassa kun naisille näytettiin miehistä varjokuvia, he valitsivat useammin mieluisimmaksi vaihtoehdoksi sellaisen tasapainoisen lihaksikkaan miehen. Ruipelot saivat vähemmän kannatusta, mutta saman tylyn kohtalon kokivat myös kehonrakentajat. Jälkimmäisiä pidettiin jopa pelottavina ja liian hallitsevina.
Kyselytutkimuksissa voidaan toisaalta saada ihan päinvastaisiakin tuloksia. Nuorilta miesopiskelijoilta kysyttiin millainen tuuri heillä oli käynyt seurustelussa naisten kanssa. Lihaksikkaat miehet olivat oman ilmoituksensa mukaan seurustellet keskimäärin kaksi kertaa useamman naisen kanssa kuin vähemmän lihaksikkaat miehet.
Kaikenlaisia tutkimuksia tehdään. Eivätköhän naiset ole niin fiksuja, että osaavat valita itselleen juuri sopivan kumppanin.
Tähän juttuun ei ole syytä suhtautua kovinkaan vakavasti.
Lähde: Reuters News, 10.7.2007
Kalifornian yliopiston (UCLA) tutkijat ovat tohtori David Frederickin johdolla havainneet tutkimuksessaan, että lihaksikkaat nuoret miehet kaatavat naisia petiin tehokkaammin kuin vähemmillä lihaksilla varustetut ikätoverinsa.
Naisen silmä lepää lihaksikkaassa miehessä. Miesruipeloiden ei kannata kuitenkaan vaipua täydelliseen epätoivoon. Mahdollisuuksien rajoissa on nimittäin myös, että naiset arvostavat lompakon paksuutta enemmän kuin hauiksen läpimittaa tai huomioivat miehen yhteiskunnallisen aseman, mutta viis välittävät miehistä joilla on muhkeat reisilihakset. Kaunis nainen saattaa siis jättää lihaksiaan pullistelevan "kukon" tunkiolle ja lyöttäytyä esimerkiksi pulleavatsaisen liikemiehen seuraan, joka peittää olemattoman lihaksistonsa upeilla vaatteilla.
Personality and Social Psychology Bulletin on vähän aikaa sitten julkaissut nämä havainnot. Jutusta ilmenee edelleen, että naiset arvostavat miehissä myös urheilullisuutta ja naisilla on keskenään tapana heitellä aika rankkojakin kommentteja miesten fyysisestä olemuksesta. Satunnaiseksi seuralaiseksi naiset saattavat kelpuuttaa komean urheilumiehen, mutta karu totuus on, että pitkäaikaisia suhteita naiset rakentavat kuitenkin ihan tavallisten näköisten miesten varaan. Naisten ajatuskuvioista ei juurikaan voi saada mitään selvyyttä, mutta tutkijat pitävät mahdollisena, että ihan tavallisen miehen seuraan tunkeva nainen pitää lihaksikkaiden miesten romanttisia kuvioita epävarmoina. Itse asiassa kun naisille näytettiin miehistä varjokuvia, he valitsivat useammin mieluisimmaksi vaihtoehdoksi sellaisen tasapainoisen lihaksikkaan miehen. Ruipelot saivat vähemmän kannatusta, mutta saman tylyn kohtalon kokivat myös kehonrakentajat. Jälkimmäisiä pidettiin jopa pelottavina ja liian hallitsevina.
Kyselytutkimuksissa voidaan toisaalta saada ihan päinvastaisiakin tuloksia. Nuorilta miesopiskelijoilta kysyttiin millainen tuuri heillä oli käynyt seurustelussa naisten kanssa. Lihaksikkaat miehet olivat oman ilmoituksensa mukaan seurustellet keskimäärin kaksi kertaa useamman naisen kanssa kuin vähemmän lihaksikkaat miehet.
Kaikenlaisia tutkimuksia tehdään. Eivätköhän naiset ole niin fiksuja, että osaavat valita itselleen juuri sopivan kumppanin.
Tähän juttuun ei ole syytä suhtautua kovinkaan vakavasti.
Lähde: Reuters News, 10.7.2007
tiistaina, heinäkuuta 10, 2007
Tupakka pilaa lihakset
**
Nottinghamin yliopiston tutkimuksesta löytyy varsin pätevä syy lopettaa tupakointi: Tupakka lisää lihaskatoa.
Kun ihminen vanhenee tähän liittyy väistämättä mm. lihasmassan katoa. Heikommilla lihaksilla on vaikeampi pitää tasapainoa yllä ja suojatiellä ei enää ehdi autojen alta pois yhtä vikkelästi. Iäkkäät ihmiset kaatuilevat ja luita menee herkemmin poikki kuin nuoremmilla.
Tutkimukseen osallistui yli kuusikymppisiä miehiä ja naisia. Elintavoissa ei suuria eroja ollut. Ainoana merkittävänä erona havaittiin, että jotkut tupakoivat, jotkut eivät. Tupakkaa kului joko yli 20 savuketta päivässä vähintään 20 vuoden ajan, tai sitten oltiin savuttomia.
Lihasproteiinin muodostumista mitattiin merkityllä aminohappoliuksella, jota annettiin suonensisäisesti. Reisilihaksesta otetut koepalat paljastivat, että savuttomilla ihmisillä muodostui lihasproteiinia selvästi enemmän kuin tupakoitsijoilla. Lihasproteiinin synteesin hidastuminen luultavasti heikensi lihaskunnon ylläpitämistä. Lisäksi tupakoitsijoiden elimistössä oli lihaksen kasvua estävää myostatiinia ja lihasproteiinia pilkkovaa MAFbx-entsyymiä enemmän kuin savuttomilla.
Tumppaa se tupakka ja pysyt pitempään pystyssä!
Lähde: Nottinghamin yliopiston tiedote, 9.7.2007
Nottinghamin yliopiston tutkimuksesta löytyy varsin pätevä syy lopettaa tupakointi: Tupakka lisää lihaskatoa.
Kun ihminen vanhenee tähän liittyy väistämättä mm. lihasmassan katoa. Heikommilla lihaksilla on vaikeampi pitää tasapainoa yllä ja suojatiellä ei enää ehdi autojen alta pois yhtä vikkelästi. Iäkkäät ihmiset kaatuilevat ja luita menee herkemmin poikki kuin nuoremmilla.
Tutkimukseen osallistui yli kuusikymppisiä miehiä ja naisia. Elintavoissa ei suuria eroja ollut. Ainoana merkittävänä erona havaittiin, että jotkut tupakoivat, jotkut eivät. Tupakkaa kului joko yli 20 savuketta päivässä vähintään 20 vuoden ajan, tai sitten oltiin savuttomia.
Lihasproteiinin muodostumista mitattiin merkityllä aminohappoliuksella, jota annettiin suonensisäisesti. Reisilihaksesta otetut koepalat paljastivat, että savuttomilla ihmisillä muodostui lihasproteiinia selvästi enemmän kuin tupakoitsijoilla. Lihasproteiinin synteesin hidastuminen luultavasti heikensi lihaskunnon ylläpitämistä. Lisäksi tupakoitsijoiden elimistössä oli lihaksen kasvua estävää myostatiinia ja lihasproteiinia pilkkovaa MAFbx-entsyymiä enemmän kuin savuttomilla.
Tumppaa se tupakka ja pysyt pitempään pystyssä!
Lähde: Nottinghamin yliopiston tiedote, 9.7.2007
Dementiaa voi ehkäistä liikunnalla
**
Iäkkäiden ihmisten muistiongelmien hoitoon erikoistunut lääkäri Eeva-Liisa Niemelä kehottaa ihmisiä hakeutumaan ajoissa hoitoon, jos he kärsivät muistihäiriöistä. Aivot pysyvät kunnossa hyvillä elämäntavoilla eli liikkumalla, syömällä terveellisesti ja nukkumalla hyvin. Huonot elintavat, kuten ylipaino ja sydänsairaudet kasvattavat dementian riskiä. Myös passivoituminen ja masennus lisäävät riskiä, joten aktiviinen aivojen käyttö esimerkiksi sudokua tai sanaristikkoja tekemällä ja kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen auttavat pitämään muistiongelmat loitolla.
Vaikeiden muistiongelmien varalle on tarjolla lääkitystä. Kela korvaa lääkitykset, mikäli potilaalla on Alzheimerin tauti tai Parkinsonin tautiin liittyvä dementia. Samat lääkkeet vaikuttaisivat myös verisuoniperäisen dementian ja ns. Lewyn kappale-taudin etenemiseen. Valitettavasti näiden kohdalla Kela-korvausta ei saa, joten osa potilaista jää ilman kalliita, mutta hyödyllisiä lääkkeitä.
Lähde: Hämeen Sanomat, 9.7.2007
Iäkkäiden ihmisten muistiongelmien hoitoon erikoistunut lääkäri Eeva-Liisa Niemelä kehottaa ihmisiä hakeutumaan ajoissa hoitoon, jos he kärsivät muistihäiriöistä. Aivot pysyvät kunnossa hyvillä elämäntavoilla eli liikkumalla, syömällä terveellisesti ja nukkumalla hyvin. Huonot elintavat, kuten ylipaino ja sydänsairaudet kasvattavat dementian riskiä. Myös passivoituminen ja masennus lisäävät riskiä, joten aktiviinen aivojen käyttö esimerkiksi sudokua tai sanaristikkoja tekemällä ja kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen auttavat pitämään muistiongelmat loitolla.
Vaikeiden muistiongelmien varalle on tarjolla lääkitystä. Kela korvaa lääkitykset, mikäli potilaalla on Alzheimerin tauti tai Parkinsonin tautiin liittyvä dementia. Samat lääkkeet vaikuttaisivat myös verisuoniperäisen dementian ja ns. Lewyn kappale-taudin etenemiseen. Valitettavasti näiden kohdalla Kela-korvausta ei saa, joten osa potilaista jää ilman kalliita, mutta hyödyllisiä lääkkeitä.
Lähde: Hämeen Sanomat, 9.7.2007
maanantaina, heinäkuuta 09, 2007
Modernit "E-vitamiinit" ongelmallisia
**
Minulla on tapana kutsua elintarvikkeiden lisäaineita moderneiksi "E-vitamiineiksi". Ne ovat varsin pulmallisia ja terveystietoinen kuluttaja toimii viisaasti jos ottaa ruokakauppaan mukaan suurennuslasin. Suurennuslasilla katsotaan paljonko tuotteessa on moderneja "E-vitamiineja". Mikäli tuotteesta löytyy läjäpäin näitä E-koodeilla varustettuja "vitamiineja", jättäkää tuote ostamatta.
Tälle ajatukselle löytyy tukea, sillä muutama brittiläinen ruokakauppa on päättänyt vuoden 2007 aikana luopua muutamasta "E-vitamiinista" ihan suosiolla. Kyseessä on laaja brittiläinen tutkimus lisäaineiden yhteisvaikutuksesta. Tutkimus jota rahoittaa brittiläinen elintarvikkeita valvova laitos (FSA, eli Food Standards Agency) ei taida olla vielä valmis kokonaan julkaistavaksi, mutta joitakin hajatietoja on jo vuotanut julkisuuteen. Epäillään, että monet näistä lisäaineista ovat erityisen haitallisia lapsille ja mahdollisesti lisäävät lasten ylivilkkautta (ADHD).
Erityisen ongelmallisiksi terveyden kannalta koetaan nämä väriaineet, makeutusaineet, säilöntäaineet ja arominvahventeet:
Lähteet: Svenska Dagbladet, 18.5.2007, Reuters Health, 9.7.2007
Minulla on tapana kutsua elintarvikkeiden lisäaineita moderneiksi "E-vitamiineiksi". Ne ovat varsin pulmallisia ja terveystietoinen kuluttaja toimii viisaasti jos ottaa ruokakauppaan mukaan suurennuslasin. Suurennuslasilla katsotaan paljonko tuotteessa on moderneja "E-vitamiineja". Mikäli tuotteesta löytyy läjäpäin näitä E-koodeilla varustettuja "vitamiineja", jättäkää tuote ostamatta.
Tälle ajatukselle löytyy tukea, sillä muutama brittiläinen ruokakauppa on päättänyt vuoden 2007 aikana luopua muutamasta "E-vitamiinista" ihan suosiolla. Kyseessä on laaja brittiläinen tutkimus lisäaineiden yhteisvaikutuksesta. Tutkimus jota rahoittaa brittiläinen elintarvikkeita valvova laitos (FSA, eli Food Standards Agency) ei taida olla vielä valmis kokonaan julkaistavaksi, mutta joitakin hajatietoja on jo vuotanut julkisuuteen. Epäillään, että monet näistä lisäaineista ovat erityisen haitallisia lapsille ja mahdollisesti lisäävät lasten ylivilkkautta (ADHD).
Erityisen ongelmallisiksi terveyden kannalta koetaan nämä väriaineet, makeutusaineet, säilöntäaineet ja arominvahventeet:
- E102 Tartratsiini
- E104 Kinoliininkeltainen
- E110 Paraoranssi
- E122 Atsorubiini
- E124 Uuskokkiini, kokkeniilipunainen
- E128 Punainen 2G
- E129 Alluranpunainen
- E211 Natriumbentsoaatti
- E621 Natriumglutamaatti
- E951 Aspartaami
Lähteet: Svenska Dagbladet, 18.5.2007, Reuters Health, 9.7.2007
sunnuntai, heinäkuuta 08, 2007
Pronssia kävelyn päätteeksi
Harvinaista herkkua sain poikani kanssa tänään kokea Suomen mestaruusviestien jatkuessa sateenkastamassa Turussa. Turun Weikkojen perinteikkäässä joukkueessa taivalsin Jan-Ericin ja Timo Viljasen kanssa 5000 m kilparadalla. Edelle ehtivät oikeutetusti Lappeenrannan urheilumiesten kaksi kovaa joukkuetta, mutta pronssiin asti kuitenkin yllettiin.
Kävely on hauska laji. Se sopii kaikille sauvoilla taikka ilman. Tämän lajin vauhdikkaampaa muotoa sanotaan kilpakävelyksi. Se ei välttämättä kaikille sovi.
torstaina, heinäkuuta 05, 2007
Suomalaisten ravintotase 2006
***
Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike) on taas tehnyt vuosittaisen yhteenvetonsa Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta.
Suomessa syötiin viime vuonna lihaa 73,5 kiloa henkeä kohden eli vajaa prosentti edellisvuotta enemmän. Sianliha maistuu edelleen suomalaisille. Possua pantiin suuhun vajaan kilon enemmän kuin vuonna 2005, eli 2,4 prosenttia. Naudanlihan kulutus väheni 0,6 prosenttia. Siipikarjanlihan kulutus osoitti laskua ensimmäisen kerran 1970-luvulta jatkuneen nousun jälkeen. Liekö lintuinfluenssapelottelulla osuutensa.
Vihannesten ja hedelmien kulutus jäi valitettavasti noin 4 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2005. Nyt palattiin vuoden 2004 tasolle eli 53,3 kiloon henkeä kohti. Jos mukaan lasketaan säilyke- ja pakastevihannekset saatiin kulutukseksi vaivaiset 65,3 kiloa henkeä kohti. Tässä on tulevina vuosina paljon parantamisen varaa. Sitrushedelmien kulutus kasvoi 0,6 kiloa vuodesta 2005 eli 12,7 kiloon henkeä kohti. Muiden tuoreiden hedelmien kulutus väheni 1,7 kiloa eli 33,9 kiloon henkeä kohti, mikä on lähes saman verran kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Hedelmien kokonaiskulutus, jossa ovat mukana myös hedelmäsäilykkeet ja -mehut sekä marjat, väheni reilulla neljällä prosentilla eli 86,4 kiloon henkeä kohti.
Maitotuotteista rasvattoman maidon suosion kasvu jatkui, ja jogurttia syötiin edellisvuotta enemmän. Jogurtin kulutus kasvoi 1,5 kiloa edellisvuodesta eli 20,6 kiloon henkeä kohti. Piimän ja viilin kulutus jatkoi laskuaan. Punaisen maidon, eli täysmaidon kulutus pieneni 0,7 kiloa, ja se oli nyt enää 11 kiloa henkeä kohden. Kermaa lorautettiin ruoan ja kahvin joukkoon hieman edellisvuotta enemmän, eli henkeä kohti 6,6 kiloa. Nestemäisiä maitotuotteita käytettiin vuonna 2006 henkeä kohti kaikkiaan 188,8 kiloa eli lähes saman verran kuin edellisenä vuonna. Juuston kulutus kasvoi vajaan kilon verran eli 18 kiloon henkeä kohti. Kulutetusta juustosta noin kolmannes oli tuontijuustoa.
Kananmunalla mentiin töihin suunnilleen yhtä usein kuin vuonna 2005 eli kananmunia kulutettiin 9,3 kiloa henkeä kohti. Kananmunien suosion nousuun voi tulevina vuosina vaikuttaa kananmunatiedotuksen järkiintyminen. Kananmunat eivät kohtuullisissa määrissä siis nosta veren kolesterolia.
Viljan kulutus oli lähes ennallaan, eli 78,7 kiloa henkeä kohti. Vehnän kulutus laski kuin lehmän häntä, mutta rukiin kulutus ilahduttavasti lisääntyi. Ruista saatiin ranteeseen 16,3 kilon voimalla henkeä kohti. Viimeksi rukiin kulutus oli näin suurta vuonna 1994. Muita viljoja kulutettiin lähes saman verran kuin vuonna 2005. Perunan kulutus väheni vajaan kilon eli 1,5 %, ja se oli 61,1 kiloa henkeä kohti.
Voita kulutettiin henkeä kohti 2,8 kiloa, eli ilahduttavasti 0,2 kg enemmän kuin edellisvuonna ja margariinin kulutus polki paikallaan. Silti 7,5 kiloa margariinia on pelottavan paljon. Erilaisia rasvaseoksia kulutettiin 2,8 kiloa henkeä kohti, eli 0,1 kiloa vähemmän kuin vuonna 2005. Kasviöljyjä kulutettiin 5,3 kiloa henkeä kohti eli noin 1,5 prosenttia edellisvuotta enemmän.
Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön Tike -tiedotus, 4.7.2007
Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike) on taas tehnyt vuosittaisen yhteenvetonsa Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta.
Suomessa syötiin viime vuonna lihaa 73,5 kiloa henkeä kohden eli vajaa prosentti edellisvuotta enemmän. Sianliha maistuu edelleen suomalaisille. Possua pantiin suuhun vajaan kilon enemmän kuin vuonna 2005, eli 2,4 prosenttia. Naudanlihan kulutus väheni 0,6 prosenttia. Siipikarjanlihan kulutus osoitti laskua ensimmäisen kerran 1970-luvulta jatkuneen nousun jälkeen. Liekö lintuinfluenssapelottelulla osuutensa.
Vihannesten ja hedelmien kulutus jäi valitettavasti noin 4 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2005. Nyt palattiin vuoden 2004 tasolle eli 53,3 kiloon henkeä kohti. Jos mukaan lasketaan säilyke- ja pakastevihannekset saatiin kulutukseksi vaivaiset 65,3 kiloa henkeä kohti. Tässä on tulevina vuosina paljon parantamisen varaa. Sitrushedelmien kulutus kasvoi 0,6 kiloa vuodesta 2005 eli 12,7 kiloon henkeä kohti. Muiden tuoreiden hedelmien kulutus väheni 1,7 kiloa eli 33,9 kiloon henkeä kohti, mikä on lähes saman verran kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Hedelmien kokonaiskulutus, jossa ovat mukana myös hedelmäsäilykkeet ja -mehut sekä marjat, väheni reilulla neljällä prosentilla eli 86,4 kiloon henkeä kohti.
Maitotuotteista rasvattoman maidon suosion kasvu jatkui, ja jogurttia syötiin edellisvuotta enemmän. Jogurtin kulutus kasvoi 1,5 kiloa edellisvuodesta eli 20,6 kiloon henkeä kohti. Piimän ja viilin kulutus jatkoi laskuaan. Punaisen maidon, eli täysmaidon kulutus pieneni 0,7 kiloa, ja se oli nyt enää 11 kiloa henkeä kohden. Kermaa lorautettiin ruoan ja kahvin joukkoon hieman edellisvuotta enemmän, eli henkeä kohti 6,6 kiloa. Nestemäisiä maitotuotteita käytettiin vuonna 2006 henkeä kohti kaikkiaan 188,8 kiloa eli lähes saman verran kuin edellisenä vuonna. Juuston kulutus kasvoi vajaan kilon verran eli 18 kiloon henkeä kohti. Kulutetusta juustosta noin kolmannes oli tuontijuustoa.
Kananmunalla mentiin töihin suunnilleen yhtä usein kuin vuonna 2005 eli kananmunia kulutettiin 9,3 kiloa henkeä kohti. Kananmunien suosion nousuun voi tulevina vuosina vaikuttaa kananmunatiedotuksen järkiintyminen. Kananmunat eivät kohtuullisissa määrissä siis nosta veren kolesterolia.
Viljan kulutus oli lähes ennallaan, eli 78,7 kiloa henkeä kohti. Vehnän kulutus laski kuin lehmän häntä, mutta rukiin kulutus ilahduttavasti lisääntyi. Ruista saatiin ranteeseen 16,3 kilon voimalla henkeä kohti. Viimeksi rukiin kulutus oli näin suurta vuonna 1994. Muita viljoja kulutettiin lähes saman verran kuin vuonna 2005. Perunan kulutus väheni vajaan kilon eli 1,5 %, ja se oli 61,1 kiloa henkeä kohti.
Voita kulutettiin henkeä kohti 2,8 kiloa, eli ilahduttavasti 0,2 kg enemmän kuin edellisvuonna ja margariinin kulutus polki paikallaan. Silti 7,5 kiloa margariinia on pelottavan paljon. Erilaisia rasvaseoksia kulutettiin 2,8 kiloa henkeä kohti, eli 0,1 kiloa vähemmän kuin vuonna 2005. Kasviöljyjä kulutettiin 5,3 kiloa henkeä kohti eli noin 1,5 prosenttia edellisvuotta enemmän.
Lähde: Maa- ja metsätalousministeriön Tike -tiedotus, 4.7.2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)